Thursday, July 24, 2014
Sanan kulttuuri talloo kuvan ja äänen kulttuurin päälle mediassa
Katsoin juuri italialaisen median videon säveltäjä-pianistin konsertista. Video kesti 2 min 47 sekuntia ja siinä ei ollut hetkeäkään että itse musiikki olisi kuulunut vaan koko video oli koko ajan puhetta ja selittämistä ja kuvan viuhumista säveltäjästä konserttiin ja takaisin.
Ja eikä ole kovin kauan kun katsoin saksalais-sveitsiläis-itävaltalaiselta oikein kulttuurikanavalta 3SAT ohjelman kuvataiteesta jossa jotain henkilöä kuljetettiin toimittajan kanssa taidenäyttelyssä ikäänkuin yleisön roolissa kertomassa maalauksista. Ja efekti jälleen sama. Ei hetkeäkään kunnon rauhaa katsoa zoomaamatta ulos tai sisään tai vinosta kulmasta kuvaamatta maalauksia ja suuri osa taas oli ohjelmasta henkilöiden ja puhumisen kuvaamista.
Onko kielen kulttuurilla näin neuroottisen hermostunut suhde medioissa kuvan ja äänen kulttuureihin että sen täytyy tekotapaa ja hätäisesti sutaistuja paneutumisia myöten oikein isoilla eurooppalaisilla kulttuurikanavillakin kohdella äänen ja kuvan kulttuuria näin kelvottomasti.
Ja onko se niin vaikea käsittää empaattisesti että ihmisille pitää antaa musiikkijutussa vähintään 30 sekuntia kuulla musiikkia ilman häiritsevää sähläystä ja taidejutuissa nähdä vähintään 10 sekuntia per maalaus ilman sanan sanaa selittämistä että ihmiset voivat kohdata itsenään musiikin ja maalauksen sellaisena kuin se on.
Miten voi olla mahdollista että media on näin kehittymätöntä kuvan ja äänen kulttuurien ja ihmisiin eläytymisen suhteen ettei näin oleellista asiaa tajua.
Jussi Vaarala
Katsoin juuri italialaisen median videon säveltäjä-pianistin konsertista. Video kesti 2 min 47 sekuntia ja siinä ei ollut hetkeäkään että itse musiikki olisi kuulunut vaan koko video oli koko ajan puhetta ja selittämistä ja kuvan viuhumista säveltäjästä konserttiin ja takaisin.
Ja eikä ole kovin kauan kun katsoin saksalais-sveitsiläis-itävaltalaiselta oikein kulttuurikanavalta 3SAT ohjelman kuvataiteesta jossa jotain henkilöä kuljetettiin toimittajan kanssa taidenäyttelyssä ikäänkuin yleisön roolissa kertomassa maalauksista. Ja efekti jälleen sama. Ei hetkeäkään kunnon rauhaa katsoa zoomaamatta ulos tai sisään tai vinosta kulmasta kuvaamatta maalauksia ja suuri osa taas oli ohjelmasta henkilöiden ja puhumisen kuvaamista.
Onko kielen kulttuurilla näin neuroottisen hermostunut suhde medioissa kuvan ja äänen kulttuureihin että sen täytyy tekotapaa ja hätäisesti sutaistuja paneutumisia myöten oikein isoilla eurooppalaisilla kulttuurikanavillakin kohdella äänen ja kuvan kulttuuria näin kelvottomasti.
Ja onko se niin vaikea käsittää empaattisesti että ihmisille pitää antaa musiikkijutussa vähintään 30 sekuntia kuulla musiikkia ilman häiritsevää sähläystä ja taidejutuissa nähdä vähintään 10 sekuntia per maalaus ilman sanan sanaa selittämistä että ihmiset voivat kohdata itsenään musiikin ja maalauksen sellaisena kuin se on.
Miten voi olla mahdollista että media on näin kehittymätöntä kuvan ja äänen kulttuurien ja ihmisiin eläytymisen suhteen ettei näin oleellista asiaa tajua.
Jussi Vaarala
Wednesday, July 23, 2014
Suurten kansojen hehkutusharha
Suurilla kansoilla on se vika että kun kansallisuustunne hehkutetaan huippuunsa niin kansan suuren koon varjolla sen yksilötkin alkavat kuvitella olevansa jotenkin erityisiä verrattuna muihin kansoihin.
Mutta sitten noiden kansojen vahvuus lopahtaakin siihen kun yksilötasolla pitäisi saada niin määrällisesti kuin laadullisestikin aikaan. Ja kansan suuresta koosta oletettu erinomaisuus lopahtaakin yksilöiden oletettua huonompaan suorituskykyyn. Ja samantien menee suuren kansan kilpailukykykin.
Mitä tästä seuraa - se että se kansa on aina kehittynein ja aikaansaavin jolla on neljä ominaisuutta:
1. yksilöiden laadullinen suorituskyky
2. yksilöiden määrällinen suorituskyky
3. yksilöiden innovaatiokyky
4. kansan hallinnon halu ja kyky arvostaa, palkita ja kannustaa yksilöiden kolmea suorituskykyisyyttä.
Sortumatta missään vaiheessa "kansamme on kooltaan suuri" -hehkutukseen.
Kehittyneiden, kehittyvien ja uutta luovien yksilöiden määrä, kunnioitus, arvostus ja palkitseminen ratkaisee lopulta aina kansan ja maan kilpailukykyisyyden riippumatta kansan ja maan koosta.
Yksilö on aina kehityksen ydin - miksi - siksi koska yksilössä on elämän perusydin - elämänkipinä.
Ja on hallinnon moka tai hyvyys miten se tuota elämänkipinää kautta kansan kohtelee.
Jussi Vaarala
Suurilla kansoilla on se vika että kun kansallisuustunne hehkutetaan huippuunsa niin kansan suuren koon varjolla sen yksilötkin alkavat kuvitella olevansa jotenkin erityisiä verrattuna muihin kansoihin.
Mutta sitten noiden kansojen vahvuus lopahtaakin siihen kun yksilötasolla pitäisi saada niin määrällisesti kuin laadullisestikin aikaan. Ja kansan suuresta koosta oletettu erinomaisuus lopahtaakin yksilöiden oletettua huonompaan suorituskykyyn. Ja samantien menee suuren kansan kilpailukykykin.
Mitä tästä seuraa - se että se kansa on aina kehittynein ja aikaansaavin jolla on neljä ominaisuutta:
1. yksilöiden laadullinen suorituskyky
2. yksilöiden määrällinen suorituskyky
3. yksilöiden innovaatiokyky
4. kansan hallinnon halu ja kyky arvostaa, palkita ja kannustaa yksilöiden kolmea suorituskykyisyyttä.
Sortumatta missään vaiheessa "kansamme on kooltaan suuri" -hehkutukseen.
Kehittyneiden, kehittyvien ja uutta luovien yksilöiden määrä, kunnioitus, arvostus ja palkitseminen ratkaisee lopulta aina kansan ja maan kilpailukykyisyyden riippumatta kansan ja maan koosta.
Yksilö on aina kehityksen ydin - miksi - siksi koska yksilössä on elämän perusydin - elämänkipinä.
Ja on hallinnon moka tai hyvyys miten se tuota elämänkipinää kautta kansan kohtelee.
Jussi Vaarala
Tuesday, July 22, 2014
.JPG)
Pitäisikö sukupuolimuuttuja poistaa tutkimuksista kokonaan
Lähes aina kun tilastollisia haastattelututkimuksia tehdään otetaan esiin yhtenä muuttujana sukupuoli.
Mutta onko se tarpeeton ja suorastaan haitallinen - mehän kuitenkin olemme sen yläkäsitteenä ihmisiä.
Sukupuolihan on asia joka pysyy hyvin harvaa lukuunottamatta muuttumattomana.
Miksi siis käyttää sitä muuttujana tutkimuksissa kun siihen vaikuttamalla ei voi asioita muuttaa eikä sukupuoli muutu asioihin vaikuttamalla.
Mutta jos otamme muuttujiksi vaikkapa asuinpaikan, työpaikan, kokemukset erilaisista asioista, saatu koulutus jne niin muuttujina ne ovat paljon parempia koska niihin vaikuttamalla voi muuttaa asioita ja asioita muuttamalla voi vaikuttaa niihin.
Siksi pitäisi sukupuoli muuttujana tutkimuksissa yksinkertaisesti jättää viimeiseksi muuttujaksi jos on aikaa ja tilaa.
Paitsi tietenkin niissä tutkimuksissa joissa sukupuoli on keskiössä.
Niin - molemmat sukupuolet plus niiden variaatiot päälle ovat yläkäsitteenä ihmisiä.
Jussi Vaarala
22.7.2014
Lähes aina kun tilastollisia haastattelututkimuksia tehdään otetaan esiin yhtenä muuttujana sukupuoli.
Mutta onko se tarpeeton ja suorastaan haitallinen - mehän kuitenkin olemme sen yläkäsitteenä ihmisiä.
Sukupuolihan on asia joka pysyy hyvin harvaa lukuunottamatta muuttumattomana.
Miksi siis käyttää sitä muuttujana tutkimuksissa kun siihen vaikuttamalla ei voi asioita muuttaa eikä sukupuoli muutu asioihin vaikuttamalla.
Mutta jos otamme muuttujiksi vaikkapa asuinpaikan, työpaikan, kokemukset erilaisista asioista, saatu koulutus jne niin muuttujina ne ovat paljon parempia koska niihin vaikuttamalla voi muuttaa asioita ja asioita muuttamalla voi vaikuttaa niihin.
Siksi pitäisi sukupuoli muuttujana tutkimuksissa yksinkertaisesti jättää viimeiseksi muuttujaksi jos on aikaa ja tilaa.
Paitsi tietenkin niissä tutkimuksissa joissa sukupuoli on keskiössä.
Niin - molemmat sukupuolet plus niiden variaatiot päälle ovat yläkäsitteenä ihmisiä.
Jussi Vaarala
22.7.2014
Monday, July 21, 2014
Sunday, July 20, 2014
Montako ihmishenkeä täytyy menettää että YK:n turvaneuvosto tunnistaa yhden ihmishengen menetyksen
Gazan tilanne on jatkunut ko kauan ja monia ihmisiä on kuollut ennenkuin YK:n turvaneuvosto aiotaan nyt kutsua koolle.
Kauanko ehti Syyrian tilanne kehittyä ennenkuin turvaneuvosto kokoontui.
Paljonko Sudanissa tapettiin ihmisiä ja kuinka todellakin kauan ennenkuin turvaneuvosto reagoi jne.
YK:n turvaneuvosto on kyseiselle instituutiolle väärä nimi.
Se kuuluisi olla neuvoston velttoilulla aikaansaadun ruumisröykkiön mukaisesti YK:n aikaansaamaton turvattomuusneuvosto.
Kysymys kuuluu:
Montako ruumista pitää konfliktissa tulla että YK:n turvaneuvosto tunnistaa yhden ihmishengen menetyksen.
Sen yhden jonka tulisi olla YK:n toiminnan keskeisenä ytimenä.
Jussi Vaarala
Gazan tilanne on jatkunut ko kauan ja monia ihmisiä on kuollut ennenkuin YK:n turvaneuvosto aiotaan nyt kutsua koolle.
Kauanko ehti Syyrian tilanne kehittyä ennenkuin turvaneuvosto kokoontui.
Paljonko Sudanissa tapettiin ihmisiä ja kuinka todellakin kauan ennenkuin turvaneuvosto reagoi jne.
YK:n turvaneuvosto on kyseiselle instituutiolle väärä nimi.
Se kuuluisi olla neuvoston velttoilulla aikaansaadun ruumisröykkiön mukaisesti YK:n aikaansaamaton turvattomuusneuvosto.
Kysymys kuuluu:
Montako ruumista pitää konfliktissa tulla että YK:n turvaneuvosto tunnistaa yhden ihmishengen menetyksen.
Sen yhden jonka tulisi olla YK:n toiminnan keskeisenä ytimenä.
Jussi Vaarala
Suomeen on henkisesti sisäänrakennettu pienyrittäjyyden tappomekanismi
Suomessa ehkä suurimpia kynnyksiä menestyä taloudelliselta tulokseltaan pienenä yrittäjänä on se että mikään instituutio ja taho ei taida tunnistaa seuraavaa seikkaa.
Nimittäin esimerkiksi kirjanpitokustannukset ja varmaankin kaikki muutkin yritystoiminnan kustannukset ovat suhteellisesti aivan liian suuret verrattun suurempien yritysten vastaavien kulujen suhteelliseen osuuteen kuluista.
Mitä se merkitsee. Se merkitsee sitä että suomalainen vireää kansantaloutta puolustamaton ahneus ja joustamattomuus tekee mahdottomaksi tuloiltaan pienivolyymisen yrittäjyyden - kun aivan taivahan tosi pelkkä kirjanpitokulu saattaa olla aivan liian suuri pienelle yrityskituuttajalla maksaa.
Samalla se tietenkin paitsi veltostuttaa ja masentaa pienyrittämisen kulttuuria ja ajaa ihmisiä toivottomina työttömyyskortistoon niin myös nostaa suuremmat yritykset liian isoon painoarvoon kansantaloudessa.
Kuitenkin huikeaa kansantaloudellista vireyttä voisi löytyä juuri pienyrittäjyyden saralla- jos osakaan maksuista voisi olla sovellettuna esimerkiksi siihen realiteettiin että jollakin alalla on täysin mahdoton päästä pienyrittäjän' sellaisiin tuloihin että voisi halutut maksut maksettuaan saada edes nippa nappa minimipalkan ylittävää palkkaa.
Kun tätä kuviota katsoo niin totuushan on että Suomi ei todellakaan ole ahneudessaan ja epäeläytyvässä joustamattomuudessaan pienyrittäjyyden luvattu maa.
Ja tässä pienyrittäjyyden kuristajia ovat niin liiketilavuokraajat, pankit, tilitoimistot ja yhteiskunta myös.
Nähdään että yrittäjyyttä on se joka tuottaa hulppeaa voittoa - muttei se joka tuo vireyttä kansantalouteen ja yrittäjälle jonkinlaisen turvatun toimeentulon.
Jussi Vaarala
Suomessa ehkä suurimpia kynnyksiä menestyä taloudelliselta tulokseltaan pienenä yrittäjänä on se että mikään instituutio ja taho ei taida tunnistaa seuraavaa seikkaa.
Nimittäin esimerkiksi kirjanpitokustannukset ja varmaankin kaikki muutkin yritystoiminnan kustannukset ovat suhteellisesti aivan liian suuret verrattun suurempien yritysten vastaavien kulujen suhteelliseen osuuteen kuluista.
Mitä se merkitsee. Se merkitsee sitä että suomalainen vireää kansantaloutta puolustamaton ahneus ja joustamattomuus tekee mahdottomaksi tuloiltaan pienivolyymisen yrittäjyyden - kun aivan taivahan tosi pelkkä kirjanpitokulu saattaa olla aivan liian suuri pienelle yrityskituuttajalla maksaa.
Samalla se tietenkin paitsi veltostuttaa ja masentaa pienyrittämisen kulttuuria ja ajaa ihmisiä toivottomina työttömyyskortistoon niin myös nostaa suuremmat yritykset liian isoon painoarvoon kansantaloudessa.
Kuitenkin huikeaa kansantaloudellista vireyttä voisi löytyä juuri pienyrittäjyyden saralla- jos osakaan maksuista voisi olla sovellettuna esimerkiksi siihen realiteettiin että jollakin alalla on täysin mahdoton päästä pienyrittäjän' sellaisiin tuloihin että voisi halutut maksut maksettuaan saada edes nippa nappa minimipalkan ylittävää palkkaa.
Kun tätä kuviota katsoo niin totuushan on että Suomi ei todellakaan ole ahneudessaan ja epäeläytyvässä joustamattomuudessaan pienyrittäjyyden luvattu maa.
Ja tässä pienyrittäjyyden kuristajia ovat niin liiketilavuokraajat, pankit, tilitoimistot ja yhteiskunta myös.
Nähdään että yrittäjyyttä on se joka tuottaa hulppeaa voittoa - muttei se joka tuo vireyttä kansantalouteen ja yrittäjälle jonkinlaisen turvatun toimeentulon.
Jussi Vaarala
Subscribe to:
Posts (Atom)