Psykologi Piagetin kehitysteoriassa on 7 - 12 v. ns. konkreettisten
operaatioiden vaihe jossa lapsi hallitsee jo loogisia operaatioita mutta
jossa ajattelu on sidoksissa konkreettisiin esineisiin ja
konkreettisiin tilanteisiin.
Siis se joka nakyy ja on oikean
naköinen on totta - ja etta ajattelun pitaa kulkea konkreettisesta
oikeasti olevasta asiasta toiseen.
Poikkeamatta konkreettisesta sen enempaa mihinkaan abstraktiin ja kasitteelliseen kuin mielikuvitukseen kuin mystiikkaankaan.
Minusta maailma elaa aivan liikaa ajattelussaan 7-12 v. tasolle jaaneiden ihmisten ehdoilla - seka taiteessa etta politiikassa.
Taiteessa
se merkitsee juuttumista siihen onko maalaus naköinen ja/tai hyvin
tehty - siis naköisyys ja taito ovat tarkeita eika sen enempaa muihin
merkityksiin menna - paitsi korkeintaan ''tuo on tuttu paikka tai meidan
seudulta'' -merkitysten tasolle.
Joka korostaa toisaalta myös
sita seikkaa konkreettisten operaatioiden ihmisissa etta kaikki nakyva
on melkein pyhaa ja siita abstraktille tasolle poikkeava ja
konkreettisesta irtoava on joutavanpaivaista ja jopa pelottavaa. Mutta
heissa toisaalta korostuu myös taito tehda hyvaa nakyvaa konkreettista
jalkea.
Siis nakyvaan takertuminen ja siita poikkeavaa
kammoaminen on naiden ihmisten ohjenuora. Ei ole silti kyse siita
etteivat he haluaisi valttamatta poiketa nakyvasta mutta heidan
alyllinen kapasiteettinsa ei usein riita siihen kun aletaan puhua
asioista puhtaasti kasitteellisella tasolla.
Ja jos nakyvaan
takertuneet ihmiset ovat aika subjektiivisesti usein sanelemassa
taiteelle ehtojaan niin samaa he ovat tekemassa usein politiikan
suhteen.
Jos heita politiikka ylipaataan kiinnostaa silla
politiikka jos mika on useinmiten sangen kasiteellista puuhaa vaikka se
konkretiasta lahteekin ja abstraktioissa koukattuaan takaisin poliittisina toimina konkretiaan palaakin.
Mutta
kylla heita usein myös politiikka kiinnostaa - ei sen takia etta se on
abstraktia vaan sen takia etta politiikan kautta on jaossa runsaasti
niin konkreettista rahaa kuin sen kautta konkreettista tavaraakin -
silla politiikka usein on ja paatyy siihen etta jotain nakyvaa tehdaan
kuten rakennetaan jne.
Samalla sivuuttaen usein nakymattömammat
arvot - useinkin juuri siita syysta etta konkreettisten operaatioiden
ihmiset haluavat politiikan paatyvan konkreettisten asioiden tekemiseen
kuten rakentamiseen koska siita he saavat rahaa - eivat humanististen
henkisempien arvojen aikaansaamisesta politiikan keinoin.
Niinpa rakennetaan yhteiskuntaan kaikenlaista konkreettista nakyvaa mutta samalla aineettomien arvojen kuten pelkan ihmisten henkisen hyvinvoinnin alueella on menty ja mennaan takapakkia.
Tilanne
on ollut ja on edelleen politiikassa niin paha etta on aihetta puhua
konkreettisten operaatioiden ihmisten suoranaisesta
poliittishallintovakivaltaisesta ylivallasta aineettomien arvojen
suhteen.
Niin - Suomi on pitkalti hyvin rakennettu - mutta voi henkisesti hyvin huonosti.
Henkinen rakentaminen taisi jaada heitteille fyysisen rakentamisen ahneuden kynsissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittaja
Alanya, Turkki
MEDIA LEIKKII VALTAPELIÄ ASIOIDEN MERKITYKSILLÄ