Aforismi
Henkilökohtaisen salaisuuden ongelma parisuhteessa on kolmitasoinen.
Piilottamalla salaisuutensa piilottaa helposti myös itsensä välittömyyden - ei ole oikeasti läsnä.
Toisaalta pitämällä salaisuutensa ja kykenemällä roolimaiseen välittömyyteen on kovettanut itsensä.
Mutta hyvän parisuhteen parhaita ominaisuuksia ovat avoimuus, välittömyys ja kyky pehmeyteen kauttaaltaan.
Henkilökohtaiset salaisuudet eivät ole aidon hyvän parisuhteen juttu.
Välittömyydestä salaisuuksilla tyhjennetyssä parisuhteessa ei ole oikeaa syvää emotionaalista elämää vaan tapaolemista ja tapaelämää.
Se on kenties pahin itsepetos mitä ihmiset elämässään voivat tehdä ryhtyessään parisuhteeseen ja ollessaan parisuhteessa.
Totuus on tai ei - sitä ei voi annostella.
Jussi Vaarala
Ethical-realistic thinking bases on two things: 1. the more in things is both ethics and realism the better it is as solution 2. most profound ethics is this: good life span for everyone in the world without harming other people or nature. Jussi Vaarala, creator of ethical-realistic thinking
Friday, February 28, 2014
Thursday, February 27, 2014
Wednesday, February 26, 2014
Tieteelle ja medialle korrelaatio- ja kausaalisulkeiset
Media uutisoi: isän ikä voi lisätä lapsen psyykkisiä sairauksia - ja uutinen jatkuu:
Isän ikä voi vaikuttaa lasten psyykkiseen terveyteen, vahvistaa laaja ruotsalais-amerikkalainen tutkimus. Tutkimuksen mukaan iäkkäämpien isien lapsilla on muita suurempi riski kärsiä muun muassa autismista, tarkkaavaisuushäiriöistä ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Tieteen tehtävä pitäisi olla lisätä analyyttista tietoa asioista sellaisella tavalla että tieteen löydöksillä voidaan vaikuttaa asioiden parantamiseen.
Siis tieteen tehtävä on lisätä tietoja eikä lisätä sellaisia yleistyksiä perustuen tieteen tulosten väärään ymmärtämiseen itsensä tieteen ja mediankin tasolla.
Oheinen tutkimuslöydös pitäisi tieteen tehtävän valossa uutisoida niin että sanotaan isän iän olevan YHTEYDESSÄ lapsen psyykkisiin sairauksiin - ja sen jälkeen kysyä MIKÄ ISÄN IKÄÄN LIITTYVÄ TEKIJÄ VAIKUTTAA KAUSAALISESTI lapsen psyykkisten sairauksien lisääntymiseen.
Eikä kyseinen kyseenalainen tieteen julkaisumenettely ole pelkästään median vika - nimittäin uutisen mukaan tutkijat sanovat näin:
" Tutkijoiden mielestä myös miesten on tärkeä muistaa riskit, kun isyyttä siirretään yhä myöhemmälle iälle. "
Osoittaen sen että tutkijat itse ajattelevat epätieteellisinä ja epäanalyyttisinä kokonaisuuksina asioista.
Miksi tämä asia on ongelma - siksi että tuolla tavoin uutisoimalla tiedettä ihmiset nyt ajattelevat - voimattomina mitenkään asiaan vaikuttaa - että se on ikä jolla on syy-yhteys lasten psyykkisten sairauksien suurempaan määrään. Ja että se syy ei ole joku ikään liittyvä tekijä johon iäkkäämmät isät ja yleensäkin yhteiskunta voisi vaikuttaa kuin sitä ymmärtääkin.
On aivan pakko kysyä että pitäisikö yliopistoille ja korkeakouluille pitää korkeimmalta professoritasolta korrelaatio- ja kausaalisuhdesulkeiset armeijan tapaan että tällaistä tieteen tulosten hölmöä käsittämistä ja yleistämistä ja julkistamista ei tapahtuisi.
Selvästikään korrelaatio- ja kausaalikäsitteet eivät ole tieteen ja median hallussa niinkuin niiden pitäisi.
Heitellen suurelle yleisölle epäanalyyttisesti käsityksiä jotka lisäävät voimattomuutta ja vaikutuskyvyttömyyttä asioiden edessä kun analyyttisemmalla korrelaatio-kausaali-kaavalla voisi saada esiin tuloksia joissa yksittäiset iäkkäämpien isien tekijät nousevat korjaaville vaikutuksille mahdollisina esiin.
Jussi Vaarala
Media uutisoi: isän ikä voi lisätä lapsen psyykkisiä sairauksia - ja uutinen jatkuu:
Isän ikä voi vaikuttaa lasten psyykkiseen terveyteen, vahvistaa laaja ruotsalais-amerikkalainen tutkimus. Tutkimuksen mukaan iäkkäämpien isien lapsilla on muita suurempi riski kärsiä muun muassa autismista, tarkkaavaisuushäiriöistä ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Tieteen tehtävä pitäisi olla lisätä analyyttista tietoa asioista sellaisella tavalla että tieteen löydöksillä voidaan vaikuttaa asioiden parantamiseen.
Siis tieteen tehtävä on lisätä tietoja eikä lisätä sellaisia yleistyksiä perustuen tieteen tulosten väärään ymmärtämiseen itsensä tieteen ja mediankin tasolla.
Oheinen tutkimuslöydös pitäisi tieteen tehtävän valossa uutisoida niin että sanotaan isän iän olevan YHTEYDESSÄ lapsen psyykkisiin sairauksiin - ja sen jälkeen kysyä MIKÄ ISÄN IKÄÄN LIITTYVÄ TEKIJÄ VAIKUTTAA KAUSAALISESTI lapsen psyykkisten sairauksien lisääntymiseen.
Eikä kyseinen kyseenalainen tieteen julkaisumenettely ole pelkästään median vika - nimittäin uutisen mukaan tutkijat sanovat näin:
" Tutkijoiden mielestä myös miesten on tärkeä muistaa riskit, kun isyyttä siirretään yhä myöhemmälle iälle. "
Osoittaen sen että tutkijat itse ajattelevat epätieteellisinä ja epäanalyyttisinä kokonaisuuksina asioista.
Miksi tämä asia on ongelma - siksi että tuolla tavoin uutisoimalla tiedettä ihmiset nyt ajattelevat - voimattomina mitenkään asiaan vaikuttaa - että se on ikä jolla on syy-yhteys lasten psyykkisten sairauksien suurempaan määrään. Ja että se syy ei ole joku ikään liittyvä tekijä johon iäkkäämmät isät ja yleensäkin yhteiskunta voisi vaikuttaa kuin sitä ymmärtääkin.
On aivan pakko kysyä että pitäisikö yliopistoille ja korkeakouluille pitää korkeimmalta professoritasolta korrelaatio- ja kausaalisuhdesulkeiset armeijan tapaan että tällaistä tieteen tulosten hölmöä käsittämistä ja yleistämistä ja julkistamista ei tapahtuisi.
Selvästikään korrelaatio- ja kausaalikäsitteet eivät ole tieteen ja median hallussa niinkuin niiden pitäisi.
Heitellen suurelle yleisölle epäanalyyttisesti käsityksiä jotka lisäävät voimattomuutta ja vaikutuskyvyttömyyttä asioiden edessä kun analyyttisemmalla korrelaatio-kausaali-kaavalla voisi saada esiin tuloksia joissa yksittäiset iäkkäämpien isien tekijät nousevat korjaaville vaikutuksille mahdollisina esiin.
Jussi Vaarala
Tuesday, February 25, 2014
Älä nyt silti tästä suutu Harvard Business School
Harvard Business Schoolissa tehty tutkimus antaa lisävahvistusta sille, että luovat ihmiset ovat muita hanakampia valehtelemaan. Vastaavasti valehteleminen saattaa lisätä ihmisen luovuutta, tutkimus paljastaa.
Tutkijat selittävät ilmiötä sillä, että niin luovassa ajattelussa kuin valehtelussakin on pohjimmiltaan kyse rajojen rikkomisesta.
Moniluovana ihmisenä pitäisi haastaa Harvard Business School oikeuteen kunnianloukkauksesta - ja voittaa se koska asia on ainakin minun kohdallani tasan päinvastoin usean todistajan vaikka missä todistaen - olen siis filosofisesti, kuvataiteellisesti, verbaalisesti ja musiikillisesti luova ja hyvin tuottelias.
Mutta mistä tämä hölmöläistasoinen Harvardin yleistys johtuu - haloo haloo, pakko kysyä mikä on ko. Business Schoolin taso tuollaisia älämölöyleistyksiä päästellessään.
Selitys on on yksinkertainen - mutta Harvardille liian vaikea.
Nimittäin jos näkee - kuten älämölö Business School selvästikin ajattelee, kuinkas muuten kun on bisnesmaailmasta kyse - että kaikki vaan ajattelee omaa etuaan ja kukkaroaan niin silloinhan tottakai kaikki luovuus nähdään pyrkimyksenä saada muita isompi osa yhteisestä kakusta - kaikin keinoin kuten luovasti valehtelemalla. Siis semmoinen huijarikauppiaitten ammattikäytäntö - onkohan muuten Harvard Business School siis suomennettuna Huijarikauppaoppilaitos.
Mutta jos näkee - kuten minä - luovuuden pyrkimyksenä kohti totuutta ja etiikkaa ja sitä kautta yleisen ja yhteisen hyvän kehittämiseksi ja sen jakamiseksi sekä yleisen järjestelmän kehittämiseksi sen eteen niin silloin luovuus ei olekaan valehtelua vaan päinvastoin pyrkimystä kohti totuutta ja hyvyyttä. Ja se hyvä ei ole vain omaa hyvää vaan kaikkien hyvää ja sitä kautta omaa hyvää muiden osana - muutenkin kuin primitiivissosiaalista iloittelua siitä että sain enemmän kuin muut.
Silleen - tuossa maailman asioiden savikiekkoradalla lähetettiin yksi kiekko Harvard Business Schoolista - huijarikauppaoppilaitoksesta - ja minäpä ampua paukasin sen analyysin panoksella alas ja kappaleiksi.
Oi Amerikan Yhdysvallat - mihin olet menossa kun kuuluisat kukkasesi ovat Harvardin kaltaisia ikituoreita - muovisia tekokukkasia.
Jussi Vaarala
Harvard Business Schoolissa tehty tutkimus antaa lisävahvistusta sille, että luovat ihmiset ovat muita hanakampia valehtelemaan. Vastaavasti valehteleminen saattaa lisätä ihmisen luovuutta, tutkimus paljastaa.
Tutkijat selittävät ilmiötä sillä, että niin luovassa ajattelussa kuin valehtelussakin on pohjimmiltaan kyse rajojen rikkomisesta.
Moniluovana ihmisenä pitäisi haastaa Harvard Business School oikeuteen kunnianloukkauksesta - ja voittaa se koska asia on ainakin minun kohdallani tasan päinvastoin usean todistajan vaikka missä todistaen - olen siis filosofisesti, kuvataiteellisesti, verbaalisesti ja musiikillisesti luova ja hyvin tuottelias.
Mutta mistä tämä hölmöläistasoinen Harvardin yleistys johtuu - haloo haloo, pakko kysyä mikä on ko. Business Schoolin taso tuollaisia älämölöyleistyksiä päästellessään.
Selitys on on yksinkertainen - mutta Harvardille liian vaikea.
Nimittäin jos näkee - kuten älämölö Business School selvästikin ajattelee, kuinkas muuten kun on bisnesmaailmasta kyse - että kaikki vaan ajattelee omaa etuaan ja kukkaroaan niin silloinhan tottakai kaikki luovuus nähdään pyrkimyksenä saada muita isompi osa yhteisestä kakusta - kaikin keinoin kuten luovasti valehtelemalla. Siis semmoinen huijarikauppiaitten ammattikäytäntö - onkohan muuten Harvard Business School siis suomennettuna Huijarikauppaoppilaitos.
Mutta jos näkee - kuten minä - luovuuden pyrkimyksenä kohti totuutta ja etiikkaa ja sitä kautta yleisen ja yhteisen hyvän kehittämiseksi ja sen jakamiseksi sekä yleisen järjestelmän kehittämiseksi sen eteen niin silloin luovuus ei olekaan valehtelua vaan päinvastoin pyrkimystä kohti totuutta ja hyvyyttä. Ja se hyvä ei ole vain omaa hyvää vaan kaikkien hyvää ja sitä kautta omaa hyvää muiden osana - muutenkin kuin primitiivissosiaalista iloittelua siitä että sain enemmän kuin muut.
Silleen - tuossa maailman asioiden savikiekkoradalla lähetettiin yksi kiekko Harvard Business Schoolista - huijarikauppaoppilaitoksesta - ja minäpä ampua paukasin sen analyysin panoksella alas ja kappaleiksi.
Oi Amerikan Yhdysvallat - mihin olet menossa kun kuuluisat kukkasesi ovat Harvardin kaltaisia ikituoreita - muovisia tekokukkasia.
Jussi Vaarala
Monday, February 24, 2014
Sunday, February 23, 2014
Lauluäänestään moni eksyksissä teknis-taloudellisessa yhteiskunnassa
Lauluopetuskokemuksieni perusteella on pakko alkaa ounastelemaan että teknis-taloudelliseen kasvuajatteluun perustuvassa yhteiskunnassa valta on onnistunut työntämään laulamisen niin syrjään että ihmiset ovat peräti eksyksissä laulamisestaan ja äänestään.
Ja toinen havainto on se että lauluäänensä ja laulamisensa löydettyään siitä on tullut ihmisille hyvin rakas asia.
Tämä ennakoi positiivista vastakkainasettelua teknis-taloudellisen kasvuajattelun ja aineettomien arvojen laulamisen halun välillä - jolle siis on ennakoitavissa ihan uusi todella voimakas tuleminen.
Jussi Vaarala
Lauluopetuskokemuksieni perusteella on pakko alkaa ounastelemaan että teknis-taloudelliseen kasvuajatteluun perustuvassa yhteiskunnassa valta on onnistunut työntämään laulamisen niin syrjään että ihmiset ovat peräti eksyksissä laulamisestaan ja äänestään.
Ja toinen havainto on se että lauluäänensä ja laulamisensa löydettyään siitä on tullut ihmisille hyvin rakas asia.
Tämä ennakoi positiivista vastakkainasettelua teknis-taloudellisen kasvuajattelun ja aineettomien arvojen laulamisen halun välillä - jolle siis on ennakoitavissa ihan uusi todella voimakas tuleminen.
Jussi Vaarala
Saturday, February 22, 2014
Friday, February 21, 2014
Thursday, February 20, 2014
Uutta näkökulmaa huume- yms riippuvuuskeskusteluun
Uutisoidaan että neljä uutta ainetta on luokiteltu huumeeksi - pannen minut ajattelemaan millä perusteella huumeeksi luokitellaan - varmaankin yhtenä riippuvuuden aiheuttaminen tai aiheutuminen.
Tästä syntyi ajatus että jospa yhteiskunnassa pitäisi huumeita laajemmin ajattelemaan ja kysymään milloin ja missä kohdin riippuvuuden synnyttäminen on joko kyseenalaista, vahingollista, tuomittavaa, rikollista toimintaa.
Ihmisen pitäisi olla vapaa - siis mahdollisimman vähän riippuvainen tai ainakin riippuvuutensa eri asioihin kohtuudella hallitseva - yhteiskuntaan ja elämään jossa ei olisi jostakin riippuvainen ei koskaan päästä.
Toisaalta samantien heräsi mieleen ajatus - valtahan perustuu riippuvuuteen.
Esimerkiksi niin että kansa on riippuvainen poliittistsa päätöksistä - mutta myös niin että poliitikko on riippuvainen kansasta - ainakin demokratiassa.
Vaikuttaa siltä että riippuvuus-teema on laajempi kuin ajatella saattoikaan.
Jussi Vaarala
Uutisoidaan että neljä uutta ainetta on luokiteltu huumeeksi - pannen minut ajattelemaan millä perusteella huumeeksi luokitellaan - varmaankin yhtenä riippuvuuden aiheuttaminen tai aiheutuminen.
Tästä syntyi ajatus että jospa yhteiskunnassa pitäisi huumeita laajemmin ajattelemaan ja kysymään milloin ja missä kohdin riippuvuuden synnyttäminen on joko kyseenalaista, vahingollista, tuomittavaa, rikollista toimintaa.
Ihmisen pitäisi olla vapaa - siis mahdollisimman vähän riippuvainen tai ainakin riippuvuutensa eri asioihin kohtuudella hallitseva - yhteiskuntaan ja elämään jossa ei olisi jostakin riippuvainen ei koskaan päästä.
Toisaalta samantien heräsi mieleen ajatus - valtahan perustuu riippuvuuteen.
Esimerkiksi niin että kansa on riippuvainen poliittistsa päätöksistä - mutta myös niin että poliitikko on riippuvainen kansasta - ainakin demokratiassa.
Vaikuttaa siltä että riippuvuus-teema on laajempi kuin ajatella saattoikaan.
Jussi Vaarala
Wednesday, February 19, 2014
Viisumi- ja oleskelulupakäytännöt lihottavat lentoyhtiöitä
Monessa maassa on erilaisia viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjä.
Mutta onko niistä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ensinnäkin se että ihmiset joutuvat sovittamaan tarpeensa viisumikäytäntöjen mukaan eikä päinvastoin on heikosti perusteltavissa ja ihmisille vastenmielistä.
Toiseksi viisumien ja oleskelulupien kontrolliteho lakkaa sillä hetkellä kun ihminen on maahan saapunut koska on täysin mahdotonta viisumeilla ja oleskeluluvilla kontrolloida mitä hän maassa tekee.
Kolmanneksi viisumi- ja oleskelulupakäytännöillä lihotetaan vain lentoyhtiöitä - ja saastutetaan samalla ilmaa - kun se raha joka menee lentoyhtiöille voisi väljemmillä lupakäytännöillä jäädä kohdemaahan.
Neljänneksi viisumi- ja oleskelulupakäytännöt eivät edes pysty kontrolloimaan maahantuloa koska lähes joka maassa rajavartiointi vuotaa niin että laittomia maahanmuuttajia suorastaan virtaa maahan.
Selvästikin näyttää että viisumi- ja oleskelulupakäytännöt ovat järjetön jäänne menneestä ajasta ja lihottaa vain lentoyhtiöitä.
Siksi paras menettely koko asian kuittaamiseksi olisi voimassaoleva passi ja siihen leimausmerkinnät.
Jussi Vaarala
Monessa maassa on erilaisia viisumi- ja oleskelulupakäytäntöjä.
Mutta onko niistä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ensinnäkin se että ihmiset joutuvat sovittamaan tarpeensa viisumikäytäntöjen mukaan eikä päinvastoin on heikosti perusteltavissa ja ihmisille vastenmielistä.
Toiseksi viisumien ja oleskelulupien kontrolliteho lakkaa sillä hetkellä kun ihminen on maahan saapunut koska on täysin mahdotonta viisumeilla ja oleskeluluvilla kontrolloida mitä hän maassa tekee.
Kolmanneksi viisumi- ja oleskelulupakäytännöillä lihotetaan vain lentoyhtiöitä - ja saastutetaan samalla ilmaa - kun se raha joka menee lentoyhtiöille voisi väljemmillä lupakäytännöillä jäädä kohdemaahan.
Neljänneksi viisumi- ja oleskelulupakäytännöt eivät edes pysty kontrolloimaan maahantuloa koska lähes joka maassa rajavartiointi vuotaa niin että laittomia maahanmuuttajia suorastaan virtaa maahan.
Selvästikin näyttää että viisumi- ja oleskelulupakäytännöt ovat järjetön jäänne menneestä ajasta ja lihottaa vain lentoyhtiöitä.
Siksi paras menettely koko asian kuittaamiseksi olisi voimassaoleva passi ja siihen leimausmerkinnät.
Jussi Vaarala
Tuesday, February 18, 2014
Monday, February 17, 2014
Sunday, February 16, 2014
Saturday, February 15, 2014
How sensitivity effects how people see different places and themselves
It is fact that in different towns and cities prevails different kind of emotional atmosphere. Difference even between towns in neighbourhood can be really big.
And that difference is essentially same but of course not as strong as is between emotional athmosphere between different families.
But there are also differences how people see those things - depending how sensitive they are in general.
Not very sensitive persons don´t see and feel such differences. But sensitive and very sensitive see and even feel such emotional athmospheres in different towns and different places very easily.
And what is very valuable scope in this things is that usually sensitive people see it is their fault they are not doing well in bad athmosphere places.
But dimension of sensitivity is conceptually over dimension of emotional athmosphere in different places.
But what follows of that. First that sensitive people should not to see it as their fault if they don´t feel well in bad emotional athmosphere towns and places - it is fault of those places and not of those people who feel it. Seeing this thing in other way is to accept bad things because ordinary people don´t see and/or care of them.
Accepting attitude that "we don´t see and feel bad things - and if there is such we can´t to do anything for that". Kind of social selfishness, cynism and apathy.
Also from that follows that sensitive people should be used for telling how they feel this and that town and place. And that people in general should learn to see and feel such athmosphere things - because athmospheres have effect to life independent of if people see and feel it or not.
Why - because most people don´t feel such emotional things and so sensitive people could tell tips what and how in this place is something emotionally wrong.
It is said that ocean fish is last one to know it swims in salty water - and this is especially true with ordinary not so very sensitive people living in emotionally bad feeling towns and cities.
Sensitivity should be seen as a social valuable talent and not personal burden of that who is sensitive.
Jussi Vaarala
It is fact that in different towns and cities prevails different kind of emotional atmosphere. Difference even between towns in neighbourhood can be really big.
And that difference is essentially same but of course not as strong as is between emotional athmosphere between different families.
But there are also differences how people see those things - depending how sensitive they are in general.
Not very sensitive persons don´t see and feel such differences. But sensitive and very sensitive see and even feel such emotional athmospheres in different towns and different places very easily.
And what is very valuable scope in this things is that usually sensitive people see it is their fault they are not doing well in bad athmosphere places.
But dimension of sensitivity is conceptually over dimension of emotional athmosphere in different places.
But what follows of that. First that sensitive people should not to see it as their fault if they don´t feel well in bad emotional athmosphere towns and places - it is fault of those places and not of those people who feel it. Seeing this thing in other way is to accept bad things because ordinary people don´t see and/or care of them.
Accepting attitude that "we don´t see and feel bad things - and if there is such we can´t to do anything for that". Kind of social selfishness, cynism and apathy.
Also from that follows that sensitive people should be used for telling how they feel this and that town and place. And that people in general should learn to see and feel such athmosphere things - because athmospheres have effect to life independent of if people see and feel it or not.
Why - because most people don´t feel such emotional things and so sensitive people could tell tips what and how in this place is something emotionally wrong.
It is said that ocean fish is last one to know it swims in salty water - and this is especially true with ordinary not so very sensitive people living in emotionally bad feeling towns and cities.
Sensitivity should be seen as a social valuable talent and not personal burden of that who is sensitive.
Jussi Vaarala
Ei kansalainen Matti Vanhanen ansaitse päästä ylen ykkösaamun vieraaksi
Ex-pääministeri Perheyritysten liion toimitusjohtaja Matti Vanhanen ei ole enää poliitikko vaan kansalainen Matti Vanhanen.
Ei hänellä saa olla mitään erioikeutta muihin kansalaisiin ja ex-poliitikkoihin verraten päästä valtion rahoittaman Ylen Ykkösaamuun laukomaan mielipiteitään.
Hänen ohjelmaan ottamallahan ohitetaan lukuisa nippu jo pelkästään kansanedustajia.
Tällä tavoin kansanedustajien esiinpääsyä pantaten Yle toimii takapihan kautta demokratiaa vastaan.
Ja samalla Yle tekee politiikkaa itse valitsemalla tarkoitushakuisesti ex-poliitikkoja politiikan keskeisimpiin kuuluvalle framille laukomaan mielipiteitään.
Eduskunnan pitää päästä ryntämään ylen areenoille kansanedustajien kertomaan mielipiteitään.
Matti Vanhanen voisi laukoa mielipiteitään Kansanradiossa.
Jussi Vaarala
Ex-pääministeri Perheyritysten liion toimitusjohtaja Matti Vanhanen ei ole enää poliitikko vaan kansalainen Matti Vanhanen.
Ei hänellä saa olla mitään erioikeutta muihin kansalaisiin ja ex-poliitikkoihin verraten päästä valtion rahoittaman Ylen Ykkösaamuun laukomaan mielipiteitään.
Hänen ohjelmaan ottamallahan ohitetaan lukuisa nippu jo pelkästään kansanedustajia.
Tällä tavoin kansanedustajien esiinpääsyä pantaten Yle toimii takapihan kautta demokratiaa vastaan.
Ja samalla Yle tekee politiikkaa itse valitsemalla tarkoitushakuisesti ex-poliitikkoja politiikan keskeisimpiin kuuluvalle framille laukomaan mielipiteitään.
Eduskunnan pitää päästä ryntämään ylen areenoille kansanedustajien kertomaan mielipiteitään.
Matti Vanhanen voisi laukoa mielipiteitään Kansanradiossa.
Jussi Vaarala
Friday, February 14, 2014
Ihmiselon tilastoja
Aikuisista ihmisistä
- 30 prosenttia juo liikaa
- 30 prosenttia syö liikaa
- 30 prosenttia pettää puolisoaan
- 30 prosenttia valehtelee päivittäin
- 30 prosenttia puhuu totta lähes joka päivä
Vain 12 prosenttia ihmisistä ei kuulu mihinkään noista.
Heistä 4 prosenttia valehtelee noissa asioissa itselleen, 4 prosenttia muille.
Ja loput neljä prosenttia valehtelee sekä itselleen että muille.
Eikä tämäkään tilasto ole totta.
MOT
Vai oliko sekään.
Jussi Vaarala
Aikuisista ihmisistä
- 30 prosenttia juo liikaa
- 30 prosenttia syö liikaa
- 30 prosenttia pettää puolisoaan
- 30 prosenttia valehtelee päivittäin
- 30 prosenttia puhuu totta lähes joka päivä
Vain 12 prosenttia ihmisistä ei kuulu mihinkään noista.
Heistä 4 prosenttia valehtelee noissa asioissa itselleen, 4 prosenttia muille.
Ja loput neljä prosenttia valehtelee sekä itselleen että muille.
Eikä tämäkään tilasto ole totta.
MOT
Vai oliko sekään.
Jussi Vaarala
Thursday, February 13, 2014
Tuotekehitystuet heikentävät tuotekehityksen ja muun rahankäytön tarkoitusterävyyttä
Yritykset jopa menestyneimmästä päästä saavat yhteiskunnalta tuotekehitystukea
Se on vaarallista yritysmaailman ja yhteiskunnan tuudittamista tuotekehittymättömään valheen uneen.
Ja se tapahtuu näin.
Kun yksittäisellä ihmisellä tai organisaatiolla on tiedossa sekä rahansa että tarpeensa niin ne kumpikin tarkasti harkitsevat miten ja mihin rahansa käyttävät. Näin on myös suhteessa tuotekehitykseen - ja yksityisen ihmisen puolella uusien asioiden hankintaan.
Mutta kun rahoitusta saadaan jostain ulkopuolelta niin heti laskee harkinnan kriittisyys rahankäytön suhteen - kun ei ole kyse omista rahoista.
Jolloin rahankäytön tarkoitusterävyys heikkenee.
Eli jos yritys joutuisi käyttämään omia rahojaan tuotekehitykseen vaatisi johto todellista panostusta ja laatua tuotekehitysosastolta - koska omiin rahoihin on ikiaikaisesti suhtauduttu niin.
Siksi yrityksiä ei pitäisi tukea ollenkaan tuotekehityksen suhteen. Koska se helposti uinahtaa ulkopuolisen rahan älyllisesti passivoivaan tilaan.
Sama vaikutus on yrityksiin kaikenlaisilla verohelpotuksilla - miksi yrityksen kannattaa yrittää enemmän kun rahaa tulee yrittämättäkin.
On aika moka että yritysmyönteinen kokoomus hallituksessa tappaa järjettömällä yritysten tukipolitiikalla nimenomaan yrittämisen kipinää.
Eikä ole järin vaikea yhtälö laskea mitä se kaikki tekee koko kansantaloudelle.
Jussi Vaarala
Yritykset jopa menestyneimmästä päästä saavat yhteiskunnalta tuotekehitystukea
Se on vaarallista yritysmaailman ja yhteiskunnan tuudittamista tuotekehittymättömään valheen uneen.
Ja se tapahtuu näin.
Kun yksittäisellä ihmisellä tai organisaatiolla on tiedossa sekä rahansa että tarpeensa niin ne kumpikin tarkasti harkitsevat miten ja mihin rahansa käyttävät. Näin on myös suhteessa tuotekehitykseen - ja yksityisen ihmisen puolella uusien asioiden hankintaan.
Mutta kun rahoitusta saadaan jostain ulkopuolelta niin heti laskee harkinnan kriittisyys rahankäytön suhteen - kun ei ole kyse omista rahoista.
Jolloin rahankäytön tarkoitusterävyys heikkenee.
Eli jos yritys joutuisi käyttämään omia rahojaan tuotekehitykseen vaatisi johto todellista panostusta ja laatua tuotekehitysosastolta - koska omiin rahoihin on ikiaikaisesti suhtauduttu niin.
Siksi yrityksiä ei pitäisi tukea ollenkaan tuotekehityksen suhteen. Koska se helposti uinahtaa ulkopuolisen rahan älyllisesti passivoivaan tilaan.
Sama vaikutus on yrityksiin kaikenlaisilla verohelpotuksilla - miksi yrityksen kannattaa yrittää enemmän kun rahaa tulee yrittämättäkin.
On aika moka että yritysmyönteinen kokoomus hallituksessa tappaa järjettömällä yritysten tukipolitiikalla nimenomaan yrittämisen kipinää.
Eikä ole järin vaikea yhtälö laskea mitä se kaikki tekee koko kansantaloudelle.
Jussi Vaarala
Wednesday, February 12, 2014
Ahneus saatava poliittisen holhouksen alaiseksi
Mitä vallitsevampi on ahneus ihmisjoukossa niin sitä sisäsiittoisempia ja degeneroituneempia aivopieruja se tuottaa sukurutsaisen kylän tapaan.
Ja sitä enemmän ahneus toimii itseään vastaan. Jopa siihen mittaan että sitä pitää holhota - etenkin silloin kun ahneus ja ahneet ihmiset ovat päässeet valta-asemaan yhteiskunnassa ja maailmassa.
Ja tämähän on tilanne - ahneet pitää laittaa omaa etuaan ymmärtämättöminä saatikka muista piittaamattomina poliittisen holhouksen alaiseksi.
Jussi Vaarala
Mitä vallitsevampi on ahneus ihmisjoukossa niin sitä sisäsiittoisempia ja degeneroituneempia aivopieruja se tuottaa sukurutsaisen kylän tapaan.
Ja sitä enemmän ahneus toimii itseään vastaan. Jopa siihen mittaan että sitä pitää holhota - etenkin silloin kun ahneus ja ahneet ihmiset ovat päässeet valta-asemaan yhteiskunnassa ja maailmassa.
Ja tämähän on tilanne - ahneet pitää laittaa omaa etuaan ymmärtämättöminä saatikka muista piittaamattomina poliittisen holhouksen alaiseksi.
Jussi Vaarala
Suomen talouselämän hölmöläis-matonjatkamista
Ruotsin työllisyysaste on selvästi Suomea korkeampi etenkin yli 55-vuotiaiden kohdalla ja myös ruotsalaisten eläkkellejäämisikä on kaksi ja puoli vuotta korkeampi kuin Suomessa.
Yksi selitys saattaa olla irtisanomiskäytännöissä. Ruotsissa laki sanoo että viimeksi taloon tullut joutuu lähtemään aina ensin.
Suomeen vastaavaa lakia ehdotettaessa kaikki keskusjärjestöt kuten myös monet puoluejohtajat arvioivat että Ruotsin malli syrjisi nuoria ja että nuoret asuntovelalliset ajautuisivat helposti lain myötä vaikeuksiin.
Mutta minkälaiset asiat voisivat olla asian taustalla.
Ensinnäkin Suomen ja Ruotsin sosiaalivaltion perinteen kulttuuriero - Ruotsi on perinteisesti ollut sosiaalisesti vastuullisempi kuin Suomi.
Jolla perusteella Ruotsissa on perinne ettei kansalaisia kohdella kuin talouskarjaa.
Ja eikä Ruotsissa ikääntyviä työntekijöitä heitetä yrityksistä ulos varmaan työttömyyteen ja passiivisuuteen sen takia että saadaan leikattua palkkakuluja ja saatua halvempia ja vireämpiä nuoria töihin - jollainen ajattelu on Suomessa vallalla.
Ruotsin sosiaalisesti toisista vastuullisempi yhteiskuntafilosofia pitää huolta kansalaisistaan jolloin se antaa myös vanhemman väen tehdä työtä. Eikä tuhoa Suomen tapaan nuoria perheitä ylitöillä niin että jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat tuskin koskaan kotona nukkumista lukuunottamatta.
Mutta samaan hengenvetoon saattaa kysyä onko Ruotsin paremman taloudenkin tila tuosta kulttuurista ratkaisevasti johtuva.
Nimittäin kun ei heitetä lakiin perustuen säästösyistä vanhempaa työvoimaa varmaan työttömyyteen niin samalla varjellaan se että vuosikymmenten tietotaito ja jopa silkka organisaatioiden kulttuuriosaaminen säilyy ja toimii sekä strategisena menestystekijänä että myös strategisena vaikeiden aikojen puskurina kun organisaatiolla on vanhemmassa henkilöstössään paljon laajempi ymmärrys ja viisaampi reagointikyky kuin nuorilla työntekijöillä jotka tietävät kokemusperäisesti paljon vähemmän kuin vanhemmat työntekijät.
Josta seurauksena kyky sekä muuntautua maailmantalouden tilan mukaan kuin myös käsitellä syvällisesti asioita paremmin on parempi kuin kovin nuorissa organisaatiorakenteissa.
Niinpä suomalainen kulttuuri - pannaan vanhempia kallispalkkaisia kävelemään nuorempien halvempipalkkaisten tieltä - on vähän sama kuin hölmöläisten matonjatkaminen - että leikataan toisesta päästä ja pannaan se maton toiseen päähän maton jatkamiseksi.
Suomen ydinongelmia taitaa olla talousahne Elinkeinoelämän keskusliitto - kummisetänään taloudellisen ahneuden ylipappi ja ylikapellimestari Björn Wahlroos.
Silloin kun iäkkäämpiä ihmisiä heitetään ulos kustannussyistä niin ei se vähennä kustannuksia - passivoituneiden ihmisten kustannus kun siirtyy yhteiskunnan vastuulle ja sitä kautta myös verotuksessa yritysten vastuulle.
Mitään suurempaa virhettä yhteiskunta ei voi tehdä kuin passivoida ihmisiä syrjäyttämällä heitä taloudellis-tuotannollisin syin yhteiskunnasta. Seurauksella että kun he sentään iäkkäämpinä olivat soutajia niin ulosheitettynä ja passivoituneina he ovatkin veneen lastin hyödytön lisääjä.
Olen sitä mieltä että Suomessa vallitsee nuoruuden katteeton ihannointi - ja samalla aivan liian suurn vastuun nuorille sen myötä sysäävä jota he eivät yksinkertaisesti kokemattomina kykene ja jaksa kantaa - kun yritysorganisaatiossa ei ole enää vanhempia opastamassa ja auttamassa.
Ahneus ja Björn Wahlroos pohjoismaisen talouselämän ylipappina ovat raskas taakka kantaa kun vastuu rajautuu vaan omaan kukkaroon - ja siinäkin mielellään talouselämän peluripikavoittona Björn Wahlroosin tapaan.
Pikavoittojen ihannointi ja muusta yhteiskuntavastuusta sen irrottaminen on alhaisin kolo mihin yhteiskunta ja talouselämä voi ryömiä. Ja se on wahlroos-ohjatun talouselämän ja Suomen keskeinen aivan kaikkea viisasta käsityskykyä rajoittava ongelma.
Jussi Vaarala
Ruotsin työllisyysaste on selvästi Suomea korkeampi etenkin yli 55-vuotiaiden kohdalla ja myös ruotsalaisten eläkkellejäämisikä on kaksi ja puoli vuotta korkeampi kuin Suomessa.
Yksi selitys saattaa olla irtisanomiskäytännöissä. Ruotsissa laki sanoo että viimeksi taloon tullut joutuu lähtemään aina ensin.
Suomeen vastaavaa lakia ehdotettaessa kaikki keskusjärjestöt kuten myös monet puoluejohtajat arvioivat että Ruotsin malli syrjisi nuoria ja että nuoret asuntovelalliset ajautuisivat helposti lain myötä vaikeuksiin.
Mutta minkälaiset asiat voisivat olla asian taustalla.
Ensinnäkin Suomen ja Ruotsin sosiaalivaltion perinteen kulttuuriero - Ruotsi on perinteisesti ollut sosiaalisesti vastuullisempi kuin Suomi.
Jolla perusteella Ruotsissa on perinne ettei kansalaisia kohdella kuin talouskarjaa.
Ja eikä Ruotsissa ikääntyviä työntekijöitä heitetä yrityksistä ulos varmaan työttömyyteen ja passiivisuuteen sen takia että saadaan leikattua palkkakuluja ja saatua halvempia ja vireämpiä nuoria töihin - jollainen ajattelu on Suomessa vallalla.
Ruotsin sosiaalisesti toisista vastuullisempi yhteiskuntafilosofia pitää huolta kansalaisistaan jolloin se antaa myös vanhemman väen tehdä työtä. Eikä tuhoa Suomen tapaan nuoria perheitä ylitöillä niin että jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat tuskin koskaan kotona nukkumista lukuunottamatta.
Mutta samaan hengenvetoon saattaa kysyä onko Ruotsin paremman taloudenkin tila tuosta kulttuurista ratkaisevasti johtuva.
Nimittäin kun ei heitetä lakiin perustuen säästösyistä vanhempaa työvoimaa varmaan työttömyyteen niin samalla varjellaan se että vuosikymmenten tietotaito ja jopa silkka organisaatioiden kulttuuriosaaminen säilyy ja toimii sekä strategisena menestystekijänä että myös strategisena vaikeiden aikojen puskurina kun organisaatiolla on vanhemmassa henkilöstössään paljon laajempi ymmärrys ja viisaampi reagointikyky kuin nuorilla työntekijöillä jotka tietävät kokemusperäisesti paljon vähemmän kuin vanhemmat työntekijät.
Josta seurauksena kyky sekä muuntautua maailmantalouden tilan mukaan kuin myös käsitellä syvällisesti asioita paremmin on parempi kuin kovin nuorissa organisaatiorakenteissa.
Niinpä suomalainen kulttuuri - pannaan vanhempia kallispalkkaisia kävelemään nuorempien halvempipalkkaisten tieltä - on vähän sama kuin hölmöläisten matonjatkaminen - että leikataan toisesta päästä ja pannaan se maton toiseen päähän maton jatkamiseksi.
Suomen ydinongelmia taitaa olla talousahne Elinkeinoelämän keskusliitto - kummisetänään taloudellisen ahneuden ylipappi ja ylikapellimestari Björn Wahlroos.
Silloin kun iäkkäämpiä ihmisiä heitetään ulos kustannussyistä niin ei se vähennä kustannuksia - passivoituneiden ihmisten kustannus kun siirtyy yhteiskunnan vastuulle ja sitä kautta myös verotuksessa yritysten vastuulle.
Mitään suurempaa virhettä yhteiskunta ei voi tehdä kuin passivoida ihmisiä syrjäyttämällä heitä taloudellis-tuotannollisin syin yhteiskunnasta. Seurauksella että kun he sentään iäkkäämpinä olivat soutajia niin ulosheitettynä ja passivoituneina he ovatkin veneen lastin hyödytön lisääjä.
Olen sitä mieltä että Suomessa vallitsee nuoruuden katteeton ihannointi - ja samalla aivan liian suurn vastuun nuorille sen myötä sysäävä jota he eivät yksinkertaisesti kokemattomina kykene ja jaksa kantaa - kun yritysorganisaatiossa ei ole enää vanhempia opastamassa ja auttamassa.
Ahneus ja Björn Wahlroos pohjoismaisen talouselämän ylipappina ovat raskas taakka kantaa kun vastuu rajautuu vaan omaan kukkaroon - ja siinäkin mielellään talouselämän peluripikavoittona Björn Wahlroosin tapaan.
Pikavoittojen ihannointi ja muusta yhteiskuntavastuusta sen irrottaminen on alhaisin kolo mihin yhteiskunta ja talouselämä voi ryömiä. Ja se on wahlroos-ohjatun talouselämän ja Suomen keskeinen aivan kaikkea viisasta käsityskykyä rajoittava ongelma.
Jussi Vaarala
Monday, February 10, 2014
Saturday, February 08, 2014
Thursday, February 06, 2014
Wednesday, February 05, 2014
Meri
Meri
oli joitakin päiviä sitten uhkaava
korkeat jylisevät aallot
heittivät harsoja ylleen
kuin viittoja vihaisten seireenien
yllään pilvien kummut
menneen myrskyn vimmasta punertavat
väistyen sineen valoon
ja kellertävään.
Tänään niin kaunis
etenkin näin kirkkaalla ilmalla
vihreänä tasaisena rytmikkäänä vyörynä
valkeaksi kuohuksi rantaan
vetäytyäkseen uuteen ponnistukseen
aivan kuin pyrkien pyrkimästä päästyään
jonnekin jonne ei koskaan pääse.
Kauas horisonttiin levittäytyvä kimmellyksen matto
auringon alla.
Miksi meri ei tyydy siihen joka auringon alla
tasaisena rauhallisesti kimmeltää
miksi se hakkaa rantaa vihreällä aallollaan.
Eikö se koskaan opi
ettei meri koskaan rantaan pääse.
Se käy rannassa
mutta ei saa siitä koskaan otetta.
Minä en tunne vielä merta.
Minun täytyy tutustua siihen
ja sen salattuun filosofiaan.
Jussi Vaarala
Meri
oli joitakin päiviä sitten uhkaava
korkeat jylisevät aallot
heittivät harsoja ylleen
kuin viittoja vihaisten seireenien
yllään pilvien kummut
menneen myrskyn vimmasta punertavat
väistyen sineen valoon
ja kellertävään.
Tänään niin kaunis
etenkin näin kirkkaalla ilmalla
vihreänä tasaisena rytmikkäänä vyörynä
valkeaksi kuohuksi rantaan
vetäytyäkseen uuteen ponnistukseen
aivan kuin pyrkien pyrkimästä päästyään
jonnekin jonne ei koskaan pääse.
Kauas horisonttiin levittäytyvä kimmellyksen matto
auringon alla.
Miksi meri ei tyydy siihen joka auringon alla
tasaisena rauhallisesti kimmeltää
miksi se hakkaa rantaa vihreällä aallollaan.
Eikö se koskaan opi
ettei meri koskaan rantaan pääse.
Se käy rannassa
mutta ei saa siitä koskaan otetta.
Minä en tunne vielä merta.
Minun täytyy tutustua siihen
ja sen salattuun filosofiaan.
Jussi Vaarala
Tuesday, February 04, 2014
Aforismi
Kun henkilökohtainen pätemisentarve ilman pätevyyttä pääsee valloilleen se kävelee asioiden yli ja hyvät ideat vaietaan kuoliaaksi. Koska ne ovat uhka pätemisentarpeelle ilman pätevyyttä.
Siksi puppugeneraattorin tavoin toimiva henkilökohtainen pätemisentarve ilman pätevyyttä on irti ja valloilleen päästessään organisaation kuin organisaation katastrofi.
Jussi Vaarala
Kun henkilökohtainen pätemisentarve ilman pätevyyttä pääsee valloilleen se kävelee asioiden yli ja hyvät ideat vaietaan kuoliaaksi. Koska ne ovat uhka pätemisentarpeelle ilman pätevyyttä.
Siksi puppugeneraattorin tavoin toimiva henkilökohtainen pätemisentarve ilman pätevyyttä on irti ja valloilleen päästessään organisaation kuin organisaation katastrofi.
Jussi Vaarala
Milloin yritys on työntekijän tapaan tehnyt tehtävänsä ja saa mennä
Microsoftin sanotaan olevan tosipaikan edessä - sen pitää uudistua jotta se pärjäisi - ja että älypuhelimet ovat sen kohtalonkysymys.
Mutta yritykset ei tuolla esitetyn kaltaisella tavalla toimi samalla tavalla kuin työntekijöiden kanssa tehdään.
Että kun työ on saatettu päätökseen työntekijä saa mennä koska häntä ei enää tarvita.
Analogisesti työntekijän tilanteen kanssa voisi Microsoftista sanoa että kun se teki Windows käyttöjärjestelmän se teki tärkeän arvokkaan työnsä ja saisi mennä. Eikä yrittää roikkua väkisin jossain mitä se ei osaa.
Mitä tuosta asetelmasta seuraa mikä nykyisin vallitsee. Ensinnäkin se että pääomapiirit pitää turhista jo työnsä tehneistä yrityksistä kiinni vaikka panevatkin työntekijöitä kävelemään. Joka tuo aivan turhaa monenlaista hukkatoimintaa maailmantalouteen.
Toisaalta tuo että yritystä ei panna työntekijän tapaan kävelemään johtaa myös siihen analogisesti taas työntekijään verraten että aletaan keksiä jotakin töitä yritykselle - kaiken maailman virityksiä jotta saadaan edes jotain myytyä kun se oma osaamisen rooli ja työ on jo talouselämässä tehty.
Ja jälleen turhaa työtä ja etenkin turhia tuotteita viemässä kaikenlaisia resursseja muilta tärkeämmiltä asioilta yhteiskunnassa.
Mitä opimme - sen että pitää osata erottaa mikä on kunkin yrityksen todellinen ydinosaaminen ja onko se jo tehty.
Ja että onko enää mieltä ylläpitää yritystä jonka kasvu tulee enää siitä että se keksii jotain turhanaikaisia tuotteita.
Tämä tarkoittaa myös sitä että poliitikkojen pitää osata nähdä missä on yhteiskunnassa ne ydinkehittämisasiat joihin pitää satsata - eikä satsata kaikkeen turhaan vain sen takia että se tuottaa rahaa.
Noin vain rahantulemista ajatellen raha kääntyy arvoja vastaan - mutta se on jo monelle poliitikolle aivan liian vaikea aivoitus.
Jussi Vaarala
Microsoftin sanotaan olevan tosipaikan edessä - sen pitää uudistua jotta se pärjäisi - ja että älypuhelimet ovat sen kohtalonkysymys.
Mutta yritykset ei tuolla esitetyn kaltaisella tavalla toimi samalla tavalla kuin työntekijöiden kanssa tehdään.
Että kun työ on saatettu päätökseen työntekijä saa mennä koska häntä ei enää tarvita.
Analogisesti työntekijän tilanteen kanssa voisi Microsoftista sanoa että kun se teki Windows käyttöjärjestelmän se teki tärkeän arvokkaan työnsä ja saisi mennä. Eikä yrittää roikkua väkisin jossain mitä se ei osaa.
Mitä tuosta asetelmasta seuraa mikä nykyisin vallitsee. Ensinnäkin se että pääomapiirit pitää turhista jo työnsä tehneistä yrityksistä kiinni vaikka panevatkin työntekijöitä kävelemään. Joka tuo aivan turhaa monenlaista hukkatoimintaa maailmantalouteen.
Toisaalta tuo että yritystä ei panna työntekijän tapaan kävelemään johtaa myös siihen analogisesti taas työntekijään verraten että aletaan keksiä jotakin töitä yritykselle - kaiken maailman virityksiä jotta saadaan edes jotain myytyä kun se oma osaamisen rooli ja työ on jo talouselämässä tehty.
Ja jälleen turhaa työtä ja etenkin turhia tuotteita viemässä kaikenlaisia resursseja muilta tärkeämmiltä asioilta yhteiskunnassa.
Mitä opimme - sen että pitää osata erottaa mikä on kunkin yrityksen todellinen ydinosaaminen ja onko se jo tehty.
Ja että onko enää mieltä ylläpitää yritystä jonka kasvu tulee enää siitä että se keksii jotain turhanaikaisia tuotteita.
Tämä tarkoittaa myös sitä että poliitikkojen pitää osata nähdä missä on yhteiskunnassa ne ydinkehittämisasiat joihin pitää satsata - eikä satsata kaikkeen turhaan vain sen takia että se tuottaa rahaa.
Noin vain rahantulemista ajatellen raha kääntyy arvoja vastaan - mutta se on jo monelle poliitikolle aivan liian vaikea aivoitus.
Jussi Vaarala
Suomalainen ryhdikkyys on maan menestymisen ytimessä
Suomi maksoi ainoana maana velkansa Yhdysvalloille ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvauksetkin maksettiin mukisematta.
Se merkitsee maan ja kansalaisuuden tasolla niin perustavaalaatua olevaa periaatteellista luotettavuutta että siitähän ei voi olla maailmantaloudessa muuta kuin erinomaista hyötyä Suomelle.
Ja ryhdikkyyden ja luotettavuuden jälki näkyy myös kehittyneenä maana.
Jussi Vaarala
Suomi maksoi ainoana maana velkansa Yhdysvalloille ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja toisen maailmansodan jälkeiset sotakorvauksetkin maksettiin mukisematta.
Se merkitsee maan ja kansalaisuuden tasolla niin perustavaalaatua olevaa periaatteellista luotettavuutta että siitähän ei voi olla maailmantaloudessa muuta kuin erinomaista hyötyä Suomelle.
Ja ryhdikkyyden ja luotettavuuden jälki näkyy myös kehittyneenä maana.
Jussi Vaarala
Kirjoitin keväällä 2013 näin- ja jäljempänä tekstissä uutinen miten
asuntoministeriö nyt reagoi - lienee saaneet asialle
vauhtiakirjoituksestani:
Asuntolainan 80% kattoa ei tule - sanotaan ettei ole ylikuumenemista markkinoilla ja etta systeemi on kunnossa.
On - mutta asuntokaupan ja pankkien mutta ei ihmisten kannalta.
Kun aikoinaan omavastuusta eli siis lainakatosta luovuttiin niin varmaan ajateltiin etta vapautetaan markkinoita - mutta kavikin niin etta rakennusala ja pankit vapautettiin pidakkeetömaan hintojen nostoon mutta samalla saatiin ihmiset asuntovelkavankeuteen - ja paisutettua asuminen kohtuuttoman suureksi kansantaloudessa ja ihmisten kuluissa.
Ja ylipaisunut asumiskustannus on surkea kansantaloudelle kun se ei tuota kuin paniikinomaisen sisamarkkinapaineen hankkia rahaa kansantalouteen ylisuurien asumiskulujen maksamiseksi.
Omavastuusta aikoinaan luopuminen sairastutti asuntomarkkinat niin etta se kuin savusauna joka keikkuu koko ajan huippukuumuuden ja poroksi palamisen valilla.
Pelataan etta ihmisilla ei olisi rahaa omavastuuseen. Mutta ei tajuta etta omavastuu on asumisen terve kytkenta työllisyyteen jota ilman - kuten nahty on - asuntomarkkinat irtoavat muun talouden realismista.
Ja jos omavastuu olisi se pakottaisi asuntomarkkinat tulemaan alas sen mukaan mika on erityisesti nuorten ihmisten omavastuuosuuskyky - lue: työllisyys.
Jussi Vaarala
ulkomaat
Pankki saa myöntää asuntolainaa enintään 90 prosenttia lainaa varten
annettavien vakuuksien käyvästä arvosta, ehdottaa
valtiovarainministeriö. Asunnonostajalla olisi oltava tulevaisuudessa
kymmenen prosenttia asunnon hinnasta jo valmiina. Ensiasunnonostajilta
ei kuitenkaan vaadita vastaavaa summaa: Ehdotuksen mukaan lainakatto
olisi heille 95 prosenttia.
Valtiovarainministeriö ja Finanssialan keskusliitto ovat päässeet sopuun asiasta.
– Ehdotuksen ajankohta ei liity Suomen asuntomarkkinoiden tai asuntoluototuksen tilaan. Ylikuumenemisen merkkejä ei ole näköpiirissä, rauhoittelee elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.).
Hänen mukaansa on kuitenkin huolehdittava siitä, että Suomella on riittävät välineet markkinoiden vakauden varmistamiseksi, jos sille tulee tarvetta.
Lainakatto on osa pankkilainsäädännön uudistusta koskevaa lakiehdotusta. Valtioneuvoston on määrä antaa lopullinen lakiesitys maalis-huhtikuussa. Valtiovarainministeriö päätti tiedottaa asiasta tavallista aiemmin, koska mahdollinen lainakatto on herättänyt laajaa kiinnostusta.
Lainakaton ehdotetaan tulevan käytännöksi heinäkuusta 2016 lähtien.
– ASP:n ikärajat ovat aikansa eläneitä, niiden poistamista on vakavasti harkittava, perustelee Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi.
Hän muistuttaa, että moni nuori on esimerkiksi pätkätöissä, mikä vaikeuttaa asunnonostoa. Nykyisin ASP-säästäjäksi voi ryhtyä 18–30-vuotias.
Ehdotuksessa annetaan Finanssivalvonnalle valtuudet tiukentaa yleistä lainakattoa, jos asuntomarkkinat uhkaavat ylikuumentua siten, että kansantalouden tai rahoitusmarkkinoiden vakaus vaarantuu. Tällöin se voisi määrätä lainakatoksi 80 prosenttia ja vastaavasti ensiasunnonostajille 85 prosenttia.
Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki ovat patistelleet valtioita ohjaamaan rahoitusmarkkinoitaan muun muassa lainakatoilla.
Nykyisin Suomessa pankkeja ja vakuutusyhtiöitä valvova Finanssivalvonta suosittaa, että asuntolainaa annettaisiin enintään 90 prosenttia ostettavan kohteen arvosta. Pankkien ei kuitenkaan ole pakko noudattaa suositusta ja ne ovat laistaneet siitä.
Friday, April 05, 2013
Asuntolainan omavastuu on asumisen terve kytkenta työllisyyteen
Asuntolainan 80% kattoa ei tule - sanotaan ettei ole ylikuumenemista markkinoilla ja etta systeemi on kunnossa.
On - mutta asuntokaupan ja pankkien mutta ei ihmisten kannalta.
Kun aikoinaan omavastuusta eli siis lainakatosta luovuttiin niin varmaan ajateltiin etta vapautetaan markkinoita - mutta kavikin niin etta rakennusala ja pankit vapautettiin pidakkeetömaan hintojen nostoon mutta samalla saatiin ihmiset asuntovelkavankeuteen - ja paisutettua asuminen kohtuuttoman suureksi kansantaloudessa ja ihmisten kuluissa.
Ja ylipaisunut asumiskustannus on surkea kansantaloudelle kun se ei tuota kuin paniikinomaisen sisamarkkinapaineen hankkia rahaa kansantalouteen ylisuurien asumiskulujen maksamiseksi.
Omavastuusta aikoinaan luopuminen sairastutti asuntomarkkinat niin etta se kuin savusauna joka keikkuu koko ajan huippukuumuuden ja poroksi palamisen valilla.
Pelataan etta ihmisilla ei olisi rahaa omavastuuseen. Mutta ei tajuta etta omavastuu on asumisen terve kytkenta työllisyyteen jota ilman - kuten nahty on - asuntomarkkinat irtoavat muun talouden realismista.
Ja jos omavastuu olisi se pakottaisi asuntomarkkinat tulemaan alas sen mukaan mika on erityisesti nuorten ihmisten omavastuuosuuskyky - lue: työllisyys.
Jussi Vaarala
Talous
|
Ministeriö ehdottaa asuntolainoille lainakattoa – asunnonostajilla pari vuotta aikaa valmistautua
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mukaan asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen merkkejä ei ole näkyvissä. Lainakatolla halutaan kuitenkin varautua mahdollisiin ongelmiin.
Valtiovarainministeriö ja Finanssialan keskusliitto ovat päässeet sopuun asiasta.
– Ehdotuksen ajankohta ei liity Suomen asuntomarkkinoiden tai asuntoluototuksen tilaan. Ylikuumenemisen merkkejä ei ole näköpiirissä, rauhoittelee elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.).
Hänen mukaansa on kuitenkin huolehdittava siitä, että Suomella on riittävät välineet markkinoiden vakauden varmistamiseksi, jos sille tulee tarvetta.
Lainakatto on osa pankkilainsäädännön uudistusta koskevaa lakiehdotusta. Valtioneuvoston on määrä antaa lopullinen lakiesitys maalis-huhtikuussa. Valtiovarainministeriö päätti tiedottaa asiasta tavallista aiemmin, koska mahdollinen lainakatto on herättänyt laajaa kiinnostusta.
Lainakaton ehdotetaan tulevan käytännöksi heinäkuusta 2016 lähtien.
FK ehdottaa ASP-ikärajojen poistamista
Finanssialan keskusliitto esittää, että asuntosäästöpalkkiojärjestelmää eli ASP-systeemiä on uudistettava.– ASP:n ikärajat ovat aikansa eläneitä, niiden poistamista on vakavasti harkittava, perustelee Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi.
Hän muistuttaa, että moni nuori on esimerkiksi pätkätöissä, mikä vaikeuttaa asunnonostoa. Nykyisin ASP-säästäjäksi voi ryhtyä 18–30-vuotias.
Ehdotuksessa annetaan Finanssivalvonnalle valtuudet tiukentaa yleistä lainakattoa, jos asuntomarkkinat uhkaavat ylikuumentua siten, että kansantalouden tai rahoitusmarkkinoiden vakaus vaarantuu. Tällöin se voisi määrätä lainakatoksi 80 prosenttia ja vastaavasti ensiasunnonostajille 85 prosenttia.
Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto ja Euroopan keskuspankki ovat patistelleet valtioita ohjaamaan rahoitusmarkkinoitaan muun muassa lainakatoilla.
Nykyisin Suomessa pankkeja ja vakuutusyhtiöitä valvova Finanssivalvonta suosittaa, että asuntolainaa annettaisiin enintään 90 prosenttia ostettavan kohteen arvosta. Pankkien ei kuitenkaan ole pakko noudattaa suositusta ja ne ovat laistaneet siitä.
Monday, February 03, 2014
Subscribe to:
Posts (Atom)