Friday, January 31, 2014
RAKKAUS JA NYKYAIKA
Rakkaus on valitettavasti helpompi määritellä puutteensa kautta - mutta julma ehkä julmin rakkauden muoto - houkutella toinen rakastamaan itseään kun kuitenkin rakastaa toista - on mahdollista tehdä tehottomaksi luomalla sille testitilanne.
Sen puuttuessa hyppääminen suoraan rakkauteen ilman testitilannetta on petokselle paras mahdollinen edellytys.
Aiemmin enempi käytetty kihlaus ennen avioliittoa oli aika fiksu menetelmä ajalleen.
Nykyisenä vapaampien suhteiden aikana se ei oikein toimi - siksi joku mahdollisten mielitiettyjen henkinen ja fyysinen haaremi on hyvä ratkaisu.
Siinä saa selville vertailukelpoisessa tilanteessa kuka on se oikea ja samalla voi olla ystävä ja ei ole syytä olla mustasukkainen koska ei ole sellaista sitoutumistakaan joka loisi edellytykset mustasukkaisuudelle.
Saattaa kuulostaa julmalta mutta on vähemmän julma kuin rakkaudella kieroilu.
Sitä paitsi ihmiset menee niin paljon sänkyyn toistensa kanssa että sekin puoltaa ratkaisua.
Ja ei tuommoinen henkinen ja fyysinen haaremi edellytä sänkyyn menemistä kenenkään tai vaikka vain yhden kanssa - eihän se laatu nimittäin parane määrällä.
Ja toisaalta voi olla läheisessä älyllisessä suhteessa niihin jotka ovat sen suhteen mielenkiintoisia - fiksu systeemi. Jossa kellään ei ole mitään nokankoputtamista.
Ja sitten jos löytyy joku jonka kanssa haluaa elää kahden niin systeemi vaan haaremista ystävyydeksi muiden kohdalla ja sen valitun kanssa vihille tms. Nuin se menee :))))
Jussi Vaarala
Rakkaus on valitettavasti helpompi määritellä puutteensa kautta - mutta julma ehkä julmin rakkauden muoto - houkutella toinen rakastamaan itseään kun kuitenkin rakastaa toista - on mahdollista tehdä tehottomaksi luomalla sille testitilanne.
Sen puuttuessa hyppääminen suoraan rakkauteen ilman testitilannetta on petokselle paras mahdollinen edellytys.
Aiemmin enempi käytetty kihlaus ennen avioliittoa oli aika fiksu menetelmä ajalleen.
Nykyisenä vapaampien suhteiden aikana se ei oikein toimi - siksi joku mahdollisten mielitiettyjen henkinen ja fyysinen haaremi on hyvä ratkaisu.
Siinä saa selville vertailukelpoisessa tilanteessa kuka on se oikea ja samalla voi olla ystävä ja ei ole syytä olla mustasukkainen koska ei ole sellaista sitoutumistakaan joka loisi edellytykset mustasukkaisuudelle.
Saattaa kuulostaa julmalta mutta on vähemmän julma kuin rakkaudella kieroilu.
Sitä paitsi ihmiset menee niin paljon sänkyyn toistensa kanssa että sekin puoltaa ratkaisua.
Ja ei tuommoinen henkinen ja fyysinen haaremi edellytä sänkyyn menemistä kenenkään tai vaikka vain yhden kanssa - eihän se laatu nimittäin parane määrällä.
Ja toisaalta voi olla läheisessä älyllisessä suhteessa niihin jotka ovat sen suhteen mielenkiintoisia - fiksu systeemi. Jossa kellään ei ole mitään nokankoputtamista.
Ja sitten jos löytyy joku jonka kanssa haluaa elää kahden niin systeemi vaan haaremista ystävyydeksi muiden kohdalla ja sen valitun kanssa vihille tms. Nuin se menee :))))
Jussi Vaarala
Maailman noustava aineettomien arvojen tasolle yli materialistisen maailmantalouden
Julkisen sektorin koon arviointi on ideologinen kysymys.
Kun julkisen sektorin suuri koko koetaan taakaksi lähtökohtana on erityisesti se kuinka hyvin maan talous vetää eli käytännössä kuinka hyvin teknologian kauppa käy.
Mutta entäpäs jos ajatellaan että julkisen sektorin suuri koko onkin kehittyneen maan kehittyneempi muoto - että ihmiset haluavat mielellään ostaa korkeammilla veroilla julkisia palveluita koska kokevat ne hyviksi ja tarpeellisiksi. Tarpeellisemmiksi kuin mitä teknologiavetoinen yksityissektori ja maailmantalous tarjoaa.
Ja entäpäs jos ajatellaan että ei vietäisikään tavaroita ja esimerkiksi ruokaa maasta toiseen vaan ihmisiä ja kulttuureita - niin - siis aineettomia arvoja.
Jospa kilpailukyky olisikin silloin sitä mitä aineettomia arvoja ja mitä aineettomien arvojen tehokkaita tuottamismenetelmiä maa kykenee tuotamaan ja viemään ulkomaille - koulutusosaamista, hoivaosaamista, kulttuuriosaamista - mutta myös vaikkapa onnistunutta perhekeskeisyysosaamista - sekä myös onnistunutta yksilökehitys- ja yksilötehokkuusosaamista. Kykyä olla onnellinen, kykyä olla sosiaalinen, kykyä olla luova, kykyä olla monipuolinen jne jne.
Ja näinhän se on - mitä ihmiset teknologialla tekevät elleivät he saa onnea ja tyydytystä aineettomien arvojen suunnassa. Etenkin tilanteessa jossa heillä on teknologiaa nurkat täynnä mutta ei onnea eikä onnen osaamista.
Tästä ideologisesta näkökulmasta katsoen - että maan kilpailukyky on aineettomien arvojen kilpailukykyä - on helppo yhtäkkiä ymmärtää että julkiseen sektoriin kannattaa satsata siinä mielessä että se tuottaisi mahdollisimman hyviä ja kehittyneitä aineettomia arvoja joita sitten viedä muihin maihin. Päinvastoin kuin että se ajettaisiin alas.
Minä uskon vakaasti että tämä ajamani suuntaus on tulevaisuutta - koska vanhaa sanontaa muuntaen ihminen ei elä leivästä ja materiasta vaan hengestä eli aineettomista arvoista.
Ja myös aineettomia arvoja kohti - mitä ne itse kullekin sitten sattuvat olemaan.
Maailman on noustava aineettomien arvojen tasolle yli materialistisen maailmantalouden jotta asiat menisivät lopputuloksen kannalta paremmin.
Jussi Vaarala
Julkisen sektorin koon arviointi on ideologinen kysymys.
Kun julkisen sektorin suuri koko koetaan taakaksi lähtökohtana on erityisesti se kuinka hyvin maan talous vetää eli käytännössä kuinka hyvin teknologian kauppa käy.
Mutta entäpäs jos ajatellaan että julkisen sektorin suuri koko onkin kehittyneen maan kehittyneempi muoto - että ihmiset haluavat mielellään ostaa korkeammilla veroilla julkisia palveluita koska kokevat ne hyviksi ja tarpeellisiksi. Tarpeellisemmiksi kuin mitä teknologiavetoinen yksityissektori ja maailmantalous tarjoaa.
Ja entäpäs jos ajatellaan että ei vietäisikään tavaroita ja esimerkiksi ruokaa maasta toiseen vaan ihmisiä ja kulttuureita - niin - siis aineettomia arvoja.
Jospa kilpailukyky olisikin silloin sitä mitä aineettomia arvoja ja mitä aineettomien arvojen tehokkaita tuottamismenetelmiä maa kykenee tuotamaan ja viemään ulkomaille - koulutusosaamista, hoivaosaamista, kulttuuriosaamista - mutta myös vaikkapa onnistunutta perhekeskeisyysosaamista - sekä myös onnistunutta yksilökehitys- ja yksilötehokkuusosaamista. Kykyä olla onnellinen, kykyä olla sosiaalinen, kykyä olla luova, kykyä olla monipuolinen jne jne.
Ja näinhän se on - mitä ihmiset teknologialla tekevät elleivät he saa onnea ja tyydytystä aineettomien arvojen suunnassa. Etenkin tilanteessa jossa heillä on teknologiaa nurkat täynnä mutta ei onnea eikä onnen osaamista.
Tästä ideologisesta näkökulmasta katsoen - että maan kilpailukyky on aineettomien arvojen kilpailukykyä - on helppo yhtäkkiä ymmärtää että julkiseen sektoriin kannattaa satsata siinä mielessä että se tuottaisi mahdollisimman hyviä ja kehittyneitä aineettomia arvoja joita sitten viedä muihin maihin. Päinvastoin kuin että se ajettaisiin alas.
Minä uskon vakaasti että tämä ajamani suuntaus on tulevaisuutta - koska vanhaa sanontaa muuntaen ihminen ei elä leivästä ja materiasta vaan hengestä eli aineettomista arvoista.
Ja myös aineettomia arvoja kohti - mitä ne itse kullekin sitten sattuvat olemaan.
Maailman on noustava aineettomien arvojen tasolle yli materialistisen maailmantalouden jotta asiat menisivät lopputuloksen kannalta paremmin.
Jussi Vaarala
Thursday, January 30, 2014
Pääkaupunkiseutu on kuin Yhdysvallat
Mikä jysäyttää ihmisen ja yhteisön sosiaaliseen ja älylliseen katatoniseen asentoon josta hän ei uskalla liikahtaakaan ettei aiheuttaisi sosiaalisessa piirissään skandaalia.
Se on sosiaalinen peilaaminen ja elitistisyys - jotka ovat lähes kaiken eloisan ja aidon ja kehityskykyisen vastakohtia.
Katsokaa Suomen pääkaupunkiseutua - se on juuri tuon elitistisen katatonian jähmettämä.
Pääkaupunkiseudun suhde muuhun Suomeen on monessa suhteessa sama kuin Yhdysvaltojen suhde muuhun maailmaan - ylimielinen, kolonialistinen, imperialistinen, elitistinen ja sosiaalisesti kaukana aidosta.
Jussi Vaarala
Mikä jysäyttää ihmisen ja yhteisön sosiaaliseen ja älylliseen katatoniseen asentoon josta hän ei uskalla liikahtaakaan ettei aiheuttaisi sosiaalisessa piirissään skandaalia.
Se on sosiaalinen peilaaminen ja elitistisyys - jotka ovat lähes kaiken eloisan ja aidon ja kehityskykyisen vastakohtia.
Katsokaa Suomen pääkaupunkiseutua - se on juuri tuon elitistisen katatonian jähmettämä.
Pääkaupunkiseudun suhde muuhun Suomeen on monessa suhteessa sama kuin Yhdysvaltojen suhde muuhun maailmaan - ylimielinen, kolonialistinen, imperialistinen, elitistinen ja sosiaalisesti kaukana aidosta.
Jussi Vaarala
Wednesday, January 29, 2014
Eikö kynsimättä voisi toista silittää, lauluntekijä Jussi Vaarala
Yllätyksekseni huomasin että aiemmin tästä aiemmin tekemäni video ei toiminutkaan youtubessa. Koska maailma on tyly ja koska tämä kertoo narsismin uhrin näkökulmasta on pakko ajatella mahdolliseksi se - vian mahdollisuuden ohella - että joku on huomaamattani tuhonnut videosta videon itsensä ja jättänyt jäljelle kuoren. Suojellakseen narsismin patologiaa vastuultaan.
Toivottavasti kokoomuksen sissiretki oppositiosta valtaan päättyy pian
Kokoomuksen ideologinen vihollinen on julkinen sektori ja taustavoima pääoma.
Ja kokoomuksen valtakausi on kuin sissien hyökkäys vihollisen ryhmitykseen jossa se tekee mahdollisimman paljon tuhoa ennenkuin se ajataan pois.
Toivottavasti kokoomuksen sissiretki oppositiosta valtaan päättyy pian.
Jussi Vaarala
Kokoomuksen ideologinen vihollinen on julkinen sektori ja taustavoima pääoma.
Ja kokoomuksen valtakausi on kuin sissien hyökkäys vihollisen ryhmitykseen jossa se tekee mahdollisimman paljon tuhoa ennenkuin se ajataan pois.
Toivottavasti kokoomuksen sissiretki oppositiosta valtaan päättyy pian.
Jussi Vaarala
Subscribe to:
Posts (Atom)