Miksi kulttuuritoiminnallisia tiloja lähipalveluina
Kulttuuritoiminnallisuudella
tarkoitan kaikkea sitä kulttuuria joka saa ihmisen liikkumaan ja
olemaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sen suhteen - kuten musiikin,
tanssin ja teatterin tekemisessä on kyse, myöskin kuvataiteessa mutta ei
niin paljon - jolloin tässä tarkoituksen mielessä kirjasto ei ole
kulttuuritoiminnallisena tilana niin tärkeä kuin sen kaikkialla onkin.
Jotta
ajatukseni kiteytyisi keskeisimmällä tavalla minun on pakko talloa
vähän kirjallisuuden varpaille käyttämällä sitä
vertailukohtana.Varmaankin samalla tuulettaen ajattelutapoja.
Kun
ihminen lukee kirjaa hänen fysiikkansa on liikkumaton. Mutta kun
ihminen soittaa, laulaa, tanssii ja tekee teatteria hän on fyysisesti
hyvin aktiivinen - ja lisäksi on sitä myös henkisesti ja nimenomaan
sosiaalisessa mielessä. Kun taas kirjallisuuden harrastaminen on
paikallaan olevaa ja siitä oleellisesti puuttuu sosiaalisuus
edellämainitussa mielessä.
Ja kun ihminen vanhenee niin
sitä enemmän hän tarvitsisi sekä fyysisen että henkisen terveytensä
vaalimiseksi kulttuuritoiminnallisia harrastuksia - musiikkia, tanssia
ja teatteria.
Siksi kulttuuritoiminnallisen tilan
saaminen kaikkialle missä sille vähänkin voisi olla käyttöä on
kansanterveydellisesti erittäin perusteltu ajatus. Jonka pitäisi asettua
vähintäänkin kirjastojen roolin rinnalle ellei mennä ohikin kun
kirjallisuus siirtyy koko ajan enemmän ja enemmän mm
internetpohjaiseksi.
Mutta millainen olisi
kulttuuritoiminnallinen kunnon tila. Sen tulisi olla tarpeeksi avara
kooltaan pystysuunnassa jotta siihen mahtuisi hyvin niin ääntä kuin
ilmaakin. Lisäksi sen tulisi olla niin äänieristetty ettei se häiritse
muita eikä muut sitä. Lisäksi siinä pitäisi olla esiintymislava ja avara
lattia. Edelleen siellä pitäisi olla keskeiset soittimet ainakin kuten
piano ja kitara. Lisäksi siinä pitäisi olla kelvollinen
äänentoistolaitteisto. Ja edelleen jonkunlainen suihkutila wc-tilojen
lisäksi.
Toisin sanoen sen pitäisi olla valmiuksiltaan
sellainen että siinä voi nopeasti löytää omalla
kulttuuritoiminnalliselle harrastukselleen mahdollisuuden kun siihen
aika varattu on.
Katsokaa ympärillenne. Kaupungit
ja kylät ovat täynnä tyhjiä ja puolityhjiä liikehuoneistoja ja
ravintoloita ja kahviloita. Ja kaikkialta puuttuu lähipalveluna helposti
tykömentävä kulttuuritoiminnallinen tila.
Joten asialle olisi mielestäni jo kansanterveydelliseltä kannalta suorastaan huutava tarve kaikkialla.
Ihmisen
pitää voida laulaa jos hän haluaa, hänen pitää voida tanssia jos hän
haluaa, hänen pitää voida tehdä teatteria jos hän haluaa. Sen kaiken
pitäisi olla jopa perustuslain tasoinen perusoikeus. Jo
kansanterveydenkin kannalta.
Jussi Vaarala
Ethical-realistic thinking bases on two things: 1. the more in things is both ethics and realism the better it is as solution 2. most profound ethics is this: good life span for everyone in the world without harming other people or nature. Jussi Vaarala, creator of ethical-realistic thinking
Tuesday, December 31, 2013
Monday, December 30, 2013
Sunday, December 29, 2013
Julkaistu Uusimaa-lehdessä
Kirkollisveron sijasta yleinen kulttuurivero
Rauman kirkkoherra Seppo Sattilaisen mukaan kirkon tehtävä ei ole antaa palveluja ilmaiseksi niille, jotka eivät kuulu kirkkoon. Sattilainen sanoo, että kirkosta eronneet voisivat kääntyä asiassa esimerkiksi Vapaa-ajattelijoiden puoleen.
Oheinen asia antaa kyllä aiheen kysyä kaksi kysymystä.
Pitäisikö kirkolta poistaa verotusoikeus.
Ja toiseksi pitäisikö verotusoikeus sen sijaan siirtää - tulojen mukaan progressiivisena ja yrityksille erillisenä - kirkolta kulttuurille.
Tilanne kun on pahasti vinoutunut sellaiseksi että kaikki käyttävät kulttuuria mutta mahdollisuus sen maksuttomuuteen on aivan liian suuri ja mahdoton hallita. Kirkkoa sen sijaan käyttää aniharva.
Eikä kukaan katso aiheelliseksi puuttua kulttuurialan valtaviin epäoikeudenmukaisuuksiin - niin alan sisällä kuin siihen ulkopuoleltakin kohdistuen kulttuurin vapaamatkustajina mm. piraattien muodossa.
Ikäänkuin se on yhteiskunnallisesti oikein että kulttuuria kohdellaan huonosti.
Siis sitä jota ihmiset elinajastaan eniten kuluttavat.
Siksi erityinen progressiivinen kulttuurivero olisi erittäin paikallaan.
Jussi Vaarala
Rauman kirkkoherra Seppo Sattilaisen mukaan kirkon tehtävä ei ole antaa palveluja ilmaiseksi niille, jotka eivät kuulu kirkkoon. Sattilainen sanoo, että kirkosta eronneet voisivat kääntyä asiassa esimerkiksi Vapaa-ajattelijoiden puoleen.
Oheinen asia antaa kyllä aiheen kysyä kaksi kysymystä.
Pitäisikö kirkolta poistaa verotusoikeus.
Ja toiseksi pitäisikö verotusoikeus sen sijaan siirtää - tulojen mukaan progressiivisena ja yrityksille erillisenä - kirkolta kulttuurille.
Tilanne kun on pahasti vinoutunut sellaiseksi että kaikki käyttävät kulttuuria mutta mahdollisuus sen maksuttomuuteen on aivan liian suuri ja mahdoton hallita. Kirkkoa sen sijaan käyttää aniharva.
Eikä kukaan katso aiheelliseksi puuttua kulttuurialan valtaviin epäoikeudenmukaisuuksiin - niin alan sisällä kuin siihen ulkopuoleltakin kohdistuen kulttuurin vapaamatkustajina mm. piraattien muodossa.
Ikäänkuin se on yhteiskunnallisesti oikein että kulttuuria kohdellaan huonosti.
Siis sitä jota ihmiset elinajastaan eniten kuluttavat.
Siksi erityinen progressiivinen kulttuurivero olisi erittäin paikallaan.
Jussi Vaarala
Saturday, December 28, 2013
Why people buy all-inclusive hotelrooms
One reason tourists buy all-inclusive hotel rooms is this.
They get all food in restaurant of their own hotel and don´t have to go to other restaurants to become a victim of cheating and being hurt in that way.
For most of tourists being cheated is same as to be hurt.
Jussi Vaarala
One reason tourists buy all-inclusive hotel rooms is this.
They get all food in restaurant of their own hotel and don´t have to go to other restaurants to become a victim of cheating and being hurt in that way.
For most of tourists being cheated is same as to be hurt.
Jussi Vaarala
Friday, December 27, 2013
Thursday, December 26, 2013
Tuesday, December 24, 2013
Erittäin tarpeellinen elämänhallintamittari
Pitkäaikaistyöttömien työkykyä aletaan mitata ensi vuoden alussa osassa kuntia. Mittarin tavoitteena on kartoittaa pitkään työttömänä olleiden työkykyä, terveyttä ja elämänhallintaa.
Mutta missä on yleinen eri ikäryhmiin kehitetty elämänhallintamittari. Ihmisten terveyttä kyllä mitataan mennen tullen mutta elämänhallintaa ei kukaan - ei edes itsetehtävää elämänhallintamittaria taida olla tarjolla.
Mitä hyötyä siitä olisi. Esimerkiksi nuorisolle olisi erittäin tärkeää tehdä elämänhallintamittari jolloin selviäisi yleisiin normeihin eri elämänhallinnanalueilla verraten mikä on nuoren elämänhallintakyky.
Elämänhallintakykyä voisi myös tehdä kohdennetusti vaikkapa lasta odottaville perheille. He saisivat vertailukelpoista tietoa osaamisestaan ja samalla heille selviäisi mikä on oleellista nuorelle lapsiperheelle että kaikki menee hyvin.
Elämänhallintamittarilla olisi huomattavaa tarvetta koska moni asia ihmisillä tökkii sen takia kun jollakin elämän osa-alueella elämänhallinta tökkii eikä hän itse sitä tiedosta sitä. Ja ketjureaktiona tökkii sen jälkeen moni muukin asia.
Lisäksi elämänhallintamittarin kohdennettu kehittäminen panisi vaikkapa nuorten lapsiperheiden kohdalla instituutiot miettimään mitkä ovat keskeiset asiat joita mittariin otettaisiin mukaan. Jolla olisi hieno kehittämisvaikutus instituutioihinkin.
Oikein täytyy kysyä - miksi elämänhallintamittari ei ole äitiyspakkauksen kaltaista kansallisomaisuutta.
Onko psykologinen valveutuneisuus jäänyt päättäjäpiireissä puolitiehen kun tuollaista erittäin hyödyllistä mittaria ei ole kehitetty. Tai ainakaan laajasti markkinointu ja otettu esiin.
Tarve sillä olisi kuitenkin suorastaan hirmuinen.
Senkin takia että koko kansakunta sen myötä joutuisi pohtimaan mitä on oikeastaan elämänhallinta.
Jussi Vaarala
Pitkäaikaistyöttömien työkykyä aletaan mitata ensi vuoden alussa osassa kuntia. Mittarin tavoitteena on kartoittaa pitkään työttömänä olleiden työkykyä, terveyttä ja elämänhallintaa.
Mutta missä on yleinen eri ikäryhmiin kehitetty elämänhallintamittari. Ihmisten terveyttä kyllä mitataan mennen tullen mutta elämänhallintaa ei kukaan - ei edes itsetehtävää elämänhallintamittaria taida olla tarjolla.
Mitä hyötyä siitä olisi. Esimerkiksi nuorisolle olisi erittäin tärkeää tehdä elämänhallintamittari jolloin selviäisi yleisiin normeihin eri elämänhallinnanalueilla verraten mikä on nuoren elämänhallintakyky.
Elämänhallintakykyä voisi myös tehdä kohdennetusti vaikkapa lasta odottaville perheille. He saisivat vertailukelpoista tietoa osaamisestaan ja samalla heille selviäisi mikä on oleellista nuorelle lapsiperheelle että kaikki menee hyvin.
Elämänhallintamittarilla olisi huomattavaa tarvetta koska moni asia ihmisillä tökkii sen takia kun jollakin elämän osa-alueella elämänhallinta tökkii eikä hän itse sitä tiedosta sitä. Ja ketjureaktiona tökkii sen jälkeen moni muukin asia.
Lisäksi elämänhallintamittarin kohdennettu kehittäminen panisi vaikkapa nuorten lapsiperheiden kohdalla instituutiot miettimään mitkä ovat keskeiset asiat joita mittariin otettaisiin mukaan. Jolla olisi hieno kehittämisvaikutus instituutioihinkin.
Oikein täytyy kysyä - miksi elämänhallintamittari ei ole äitiyspakkauksen kaltaista kansallisomaisuutta.
Onko psykologinen valveutuneisuus jäänyt päättäjäpiireissä puolitiehen kun tuollaista erittäin hyödyllistä mittaria ei ole kehitetty. Tai ainakaan laajasti markkinointu ja otettu esiin.
Tarve sillä olisi kuitenkin suorastaan hirmuinen.
Senkin takia että koko kansakunta sen myötä joutuisi pohtimaan mitä on oikeastaan elämänhallinta.
Jussi Vaarala
Subscribe to:
Posts (Atom)