Mutta minkälaisissa käsissä on suomalaisten puolueiden johto
Hallitus
osoittaa asia toisensa jälkeen suorastaan pöyristyttävää
harrastelijamaisuutta - viimeksi eduskunnan tarkastuslautakunnan
uskomaton kritiikki kehysriihen päätösprosessista - jonka jäljet kaatuu
maan niskaan kasvavana kaaoksena hallituksen jäljiltä.
Mutta vielä häkellyttävänmpi on tilanne tästä näkökulmasta:
Jyrki Katainen, pääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja
Jutta Urpilainen, valtiovarainministeri, SDP:n puheenjohtaja
Ville Niinistö, ympäristöministeri, vihreiden puheenjohtaja
Paavo Arhinmäki, kulttuuri- ja urheiluministeri, vasemmiston puheenjohtaja
Caj Haglund, puolustusministeri, RKP:n puheenjohtaja
Päivi Räsänen, sisäasiainministeri, kristillisten puheenjohtaja
Voi
nimittäin kysyä - ja toivoa reipasta tukkanuottaa kesän
puoluekokouksissa - että missä käsissä sitten kunkin puolueen johto on
puheenjohtajiensa ministerinäytön perusteella.
Ja
kummeksuntaa lisää sekin että työministerinä istuu entinen järeän luokan
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen, ulkoministerinä saman alueen
vahvan kokemuksen Erkki Tuomioja, kehitysministerinä vihreiden
kulttihahmo Heidi Hautala. Siis järeän luokan poliitikkoja järeän luokan
sähläyksessä mukana.
Mutta entä muut puoluejohtajat.
Perussuomalaisten
Timo Soini pitää maailmanalun visionaan sitä että puolueesta tulee
suurin puolue ja hänestä pääministeri - herravarjele meitä
perussuomalaisten vieläkin tohelommalta ministeritason toilailulta jos
ministereiksi istutetaan edes Soini saati sitten muut.
Eihän
tässä jää käteen muuta kuin se että ainoastaan keskustalla on jossain
määrin tolkullinen puheenjohtaja - jos on - kun näyttöjä ei hänelläkään
ole muuta kuin kannatuksen nosto joka meriittinä on yhtä paljon kuin
Soininkin perussuomalaisille aikaansaama kannatuksen nosto - kas kun
kannatus ei ole kuin kansan toive että saisit jotain aikaan - ei näyttö
siitä että olisit saanut.
Keskustan puheenjohtaja nosti
puolueensa nousuun sen syvän lietelantasukelluksen jälkeen jossa oli jo
tarkoituksen häviäminenkin lähellä.
Tässä
tilanteessahan ei muuta voi toivoa kuin että hallitus kaatuu, tulee
ennenaikaiset eduskuntavaalit ja että puoluekokouksissa käydään ankara
tukkanuotta puheenjohtajista ja valitaan uusiksi sellaiset joista ei
tule valtakuntavastuunkannon kannalta ministerinä älynkäytön kääpiöitä.
Jussi Vaarala