Kuka saa hiekkalaatikossa leikkiä ja kenen leluilla
Suomi ja Ruotsi saisivat vain harjoitella Islannissa. Puolustusministeri Carl Haglund haluaa asian eduskuntaan.
Suomi neuvottelee Naton kanssa parhaillaan harjoittelun reunaehdoista. Neuvottelut kestävät loppukevääseen, jonka jälkeen ilmavalvonta menee eduskunnan ratkaistavaksi.
Suomi ja Ruotsi ovat linjanneet, että maat lähtevät Islantiin vain yhdessä. Jos toinen maa kieltäytyy, toisenkin maan hävittäjät jäävät kotiin.
On kysyttävä miten poliitikot alentuu tällaisen valtapelin kyykytykseen jota Nato - ikäänkuin se olisi valtio valtioiden yli - harrastaa.
Hommahan on suorastaan naurettavaa ja lapsellista kuka saa hiekkalaatikolla leikkiä ja kenen leluilla. Ja alkaa muistuttaa jotain lapsille suunnattua mainoskampanjaa "kerää kymmenen Nato-kenraalin kuvaa niin saat muovisen Nato-tunnuksen".
On hyvä että Haglund on aktiivisena asiassa - ja toivottavasti pitää linjansa että Suomi ja Ruotsi jäisivät Naton ulkopuolelle.
Ja Yhdysvaltojen ulkopuolelle.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Wednesday, January 30, 2013
Katederieduskunnasta keskustelevampaan
Katselen brittien parlamentin alahuoneen keskustelua ja se on todella nopeaa ja intensiivistä. Johtuen paljolti siitä että tila on pienehkö ja muodostuu pääasiassa kahdesta vastakkain olevasta auditoriotyyppisestä penkkirivistöstä.
Voisiko Suomen eduskunnasssa soveltaa samaa - ainakin niin että ensinnäkin jokaisella puoluejohtajilla olisi puhujapöntöt puolikaaressa suoraan eduskunnan edessä ja niiden välissä hallituksen penkki josta se nousisi aina vastaamaan. Tällöin keskustelua tulisi kolmesta suunnasta - hallitukselta, puolueiden pueenjohtajilta ja kansaedustajilta.
Tämä varmasti vireyttäisi keskustelua kun se tuotaisiin englantilaiseen tapaan suoraan kansanedustajien keskelle.
Ja voisiko kunnanvaltuustojenkin sama perinteinen katederiperinne rikkoa samaan tapaan.
Asiat katederilta lattiatasolle intensiivisempään ja nopeampaan keskusteluun.
Myöskin olisi harkittava voisiko valtuustojen tuollaiset kokoukset välittää internetin välityksellä myös kuntalaisille.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Katselen brittien parlamentin alahuoneen keskustelua ja se on todella nopeaa ja intensiivistä. Johtuen paljolti siitä että tila on pienehkö ja muodostuu pääasiassa kahdesta vastakkain olevasta auditoriotyyppisestä penkkirivistöstä.
Voisiko Suomen eduskunnasssa soveltaa samaa - ainakin niin että ensinnäkin jokaisella puoluejohtajilla olisi puhujapöntöt puolikaaressa suoraan eduskunnan edessä ja niiden välissä hallituksen penkki josta se nousisi aina vastaamaan. Tällöin keskustelua tulisi kolmesta suunnasta - hallitukselta, puolueiden pueenjohtajilta ja kansaedustajilta.
Tämä varmasti vireyttäisi keskustelua kun se tuotaisiin englantilaiseen tapaan suoraan kansanedustajien keskelle.
Ja voisiko kunnanvaltuustojenkin sama perinteinen katederiperinne rikkoa samaan tapaan.
Asiat katederilta lattiatasolle intensiivisempään ja nopeampaan keskusteluun.
Myöskin olisi harkittava voisiko valtuustojen tuollaiset kokoukset välittää internetin välityksellä myös kuntalaisille.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Tuesday, January 29, 2013
Miksi eri tuomiot samasta kuviosta
Demareiden Urheiluopistosäätiön johdolle kovat sakot vaalirahajutussa. Maksettavaa heille kertyi vaihtelevasti tuloista riippuen 2 200 eurosta aina 17 600 euroon saakka.
Syyttäjän mukaan Urheiluopistosäätiössä on sama kuvio kuin Nuorisosäätiössä
Nuorisosäätiön entinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.) on tuomittu viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä.
Raha-automaattiyhdistyksen entinen puheenjohtajaja Juha Vihriälä (kesk.) on tuomittu 1,5 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Tuomio liittyy Vihriälän käymään vaalitaulukauppaan etenkin keskustaa lähellä olevan Nuorisosäätiön kanssa.
Kysymys kuuluu - miksi toisesta sai ankarat sakot ja toisesta vain ehdollista vankeutta.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Demareiden Urheiluopistosäätiön johdolle kovat sakot vaalirahajutussa. Maksettavaa heille kertyi vaihtelevasti tuloista riippuen 2 200 eurosta aina 17 600 euroon saakka.
Syyttäjän mukaan Urheiluopistosäätiössä on sama kuvio kuin Nuorisosäätiössä
Nuorisosäätiön entinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.) on tuomittu viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä.
Raha-automaattiyhdistyksen entinen puheenjohtajaja Juha Vihriälä (kesk.) on tuomittu 1,5 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Tuomio liittyy Vihriälän käymään vaalitaulukauppaan etenkin keskustaa lähellä olevan Nuorisosäätiön kanssa.
Kysymys kuuluu - miksi toisesta sai ankarat sakot ja toisesta vain ehdollista vankeutta.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Eettis-realismi ja kehitys
Eettis-realismi ja kehitys
Kehittämäni eettis-realistisen ajattelun keskeinen lähtökohta on tämä:
Mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
Yhteiskunnan kehittymisen kannalta se merkitsee sitä että yhteiskunta tai valtio joka torjuu etiikkaan ja realismiin kohdistuvan kritiikin - ja vielä pahempi jos sen ottaa henkilökohtaisena kansakuntaan kohdistuvana loukkauksena - on tuominnut itse itsensä kehittymättömyyden noidankehään.
Koska silloin harhailee vain realismin puutteessa kehittymiskuvitelman usvassa.
Todisteena tästä - kansakunnan talouselämän kehityksen kivijalka ovat keksinnöt ja innovaatiot - ja mihin ne perustuvat - tietenkin uuteen parempaan realistiseen käsitykseen asioista. Johon uuteen realistisempaan käsitykseen ihmiset suhtautuvat ilahtuen. Kuten ilahtuen ihmiset suhtautuvat myös aineettomien arvojen uusiin innovaatioihin sosiaalisen elämän ja kulttuurin puolella. Sosiaaliset ja teknologiset innovaatiot ratkaisevat ongelmia ja kulttuurin innovaatiot tuottavat mielihyvää ja rikastavat ihmisten tunne-elämää ja arvomaailmaa.
Mutta silläkin tavoin yhteiskunta ja eritoten politiikka juuttuu kehittymättömyyteen että yhteiskunta joka ei ota realistista eettistä kritiikkiä vastaan toimii niin että jakaa yhteiskunnan tuottaman hyvän epätasaisesti.
Eli epäeettisen tulonjaon vuoksi joillakin menee liian huonosti taaten sen vinokehityksen että syntyy rikollisuutta ja mielenterveyden ongelmia.
Näin eettis-realistinen ajattelu on osoittanut että yhteiskunta joka ei tunnista eikä halua tunnistaa etiikan ja realismin puutteita toiminnassaan toimii vahingollisella ja kehityksen pysäyttävällä tavalla itseään kohtaan - ja tuottaa sitä kautta itse ongelmansa itselleen.
Kuten sanottu - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
Kykeneekö kukaan kiistämään tuota tosiasiaa.
30.1.2013
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Kehittämäni eettis-realistisen ajattelun keskeinen lähtökohta on tämä:
Mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
Yhteiskunnan kehittymisen kannalta se merkitsee sitä että yhteiskunta tai valtio joka torjuu etiikkaan ja realismiin kohdistuvan kritiikin - ja vielä pahempi jos sen ottaa henkilökohtaisena kansakuntaan kohdistuvana loukkauksena - on tuominnut itse itsensä kehittymättömyyden noidankehään.
Koska silloin harhailee vain realismin puutteessa kehittymiskuvitelman usvassa.
Todisteena tästä - kansakunnan talouselämän kehityksen kivijalka ovat keksinnöt ja innovaatiot - ja mihin ne perustuvat - tietenkin uuteen parempaan realistiseen käsitykseen asioista. Johon uuteen realistisempaan käsitykseen ihmiset suhtautuvat ilahtuen. Kuten ilahtuen ihmiset suhtautuvat myös aineettomien arvojen uusiin innovaatioihin sosiaalisen elämän ja kulttuurin puolella. Sosiaaliset ja teknologiset innovaatiot ratkaisevat ongelmia ja kulttuurin innovaatiot tuottavat mielihyvää ja rikastavat ihmisten tunne-elämää ja arvomaailmaa.
Mutta silläkin tavoin yhteiskunta ja eritoten politiikka juuttuu kehittymättömyyteen että yhteiskunta joka ei ota realistista eettistä kritiikkiä vastaan toimii niin että jakaa yhteiskunnan tuottaman hyvän epätasaisesti.
Eli epäeettisen tulonjaon vuoksi joillakin menee liian huonosti taaten sen vinokehityksen että syntyy rikollisuutta ja mielenterveyden ongelmia.
Näin eettis-realistinen ajattelu on osoittanut että yhteiskunta joka ei tunnista eikä halua tunnistaa etiikan ja realismin puutteita toiminnassaan toimii vahingollisella ja kehityksen pysäyttävällä tavalla itseään kohtaan - ja tuottaa sitä kautta itse ongelmansa itselleen.
Kuten sanottu - mitä enemmän asiassa on sekä etiikkaa että realismia molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
Kykeneekö kukaan kiistämään tuota tosiasiaa.
30.1.2013
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Monday, January 28, 2013
Kun demokratia on anarkiaa
Kun demokratia on anarkiaa
Miten voi olla mahdollista että demokratia on anarkiaa. Näin on Rovaniemellä
Siellä kokeiltavien aluelautakuntien idea on lähidemokratia. Kaikkiaan 43 Rovaniemen kylää on nimennyt omat ehdokkaansa edustajista aluelautakuntaan, joita on yhteensä kuusi.
Kukin aluelautakunta vastaa oman alueensa lähipalveluista. Lautakunnat ovat muiden kaupungin lautakuntien tavoin Rovaniemen tilaaja-tuottaja mallissa tilaajia.
Mikä tämän tekee anarkiaksi - se että kun valtakunnanpolitiikan tasolla hallitus tekee kaikkensa tuhotakseen niin demokratian kuin lähipalvelutkin suurten kasvukeskuksen ahneisiin syövereihin niin ihmisetpä vesittävät keskitetyn vallan toilailut lähidemokratian ja lähipalveluidean kautta - toimivat paikallisanarkistisesti valtakunnandemokratian epäkelvossa tilanteessa.
Ja ovat sen lisäksi aluepoliittisia anarkisteja - että kylästämmehän emme luovu.
Odottelen milloin lääkärikuntaa astuu remmiin mukaan ja perustaa kyliin ja lähiöihin lääkäri-siaraanhoitaja terveysasemia. Tilaaja-tuottaja mallilla.
On se suomalainen luonteeltaan sissi - on se.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Miten voi olla mahdollista että demokratia on anarkiaa. Näin on Rovaniemellä
Siellä kokeiltavien aluelautakuntien idea on lähidemokratia. Kaikkiaan 43 Rovaniemen kylää on nimennyt omat ehdokkaansa edustajista aluelautakuntaan, joita on yhteensä kuusi.
Kukin aluelautakunta vastaa oman alueensa lähipalveluista. Lautakunnat ovat muiden kaupungin lautakuntien tavoin Rovaniemen tilaaja-tuottaja mallissa tilaajia.
Mikä tämän tekee anarkiaksi - se että kun valtakunnanpolitiikan tasolla hallitus tekee kaikkensa tuhotakseen niin demokratian kuin lähipalvelutkin suurten kasvukeskuksen ahneisiin syövereihin niin ihmisetpä vesittävät keskitetyn vallan toilailut lähidemokratian ja lähipalveluidean kautta - toimivat paikallisanarkistisesti valtakunnandemokratian epäkelvossa tilanteessa.
Ja ovat sen lisäksi aluepoliittisia anarkisteja - että kylästämmehän emme luovu.
Odottelen milloin lääkärikuntaa astuu remmiin mukaan ja perustaa kyliin ja lähiöihin lääkäri-siaraanhoitaja terveysasemia. Tilaaja-tuottaja mallilla.
On se suomalainen luonteeltaan sissi - on se.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Vino oikeusvaltiokäsitys
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO tukee tekijänoikeuslain muuttamista koskevaa kansalaisaloitetta.
Aloitteessa vaaditaan lievennyksiä tekijänoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön. Yksittäisten ihmisten laittomat lataukset halutaan muuttaa tekijänoikeusrikkomuksiksi, jolloin esimerkiksi kotietsintöjä ja takavarikkoja ei voitaisi tehdä eikä teoista voitaisi vaatia suuria vahingonkorvauksia.
Sen sijaan laajamittainen ja kaupallinen sisältöjen laiton jakaminen olisi edelleen tekijänoikeusrikos.
Nyt on vihreillä nuorilla oikeusvaltiokäsitys vinossa.
Kyse tekijänoikeusrikkomuksessa on varkaudesta - ja silloin poliisi yleensä ottaa varkauteen käytetyt välineet takavarikkoon - ja tekee sitä varten kotietsintöjä.
Vahingonkorvauksia toki voidaan kohtuullistaa sen mukaan miten paljon on varastanut tekijänoikeusrahoja. Mutta muuten ei pitäisi lähteä oikeusvaltion vesittämisen tielle selvässä varkaustapauksessa.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Aloitteessa vaaditaan lievennyksiä tekijänoikeuksia koskevaan lainsäädäntöön. Yksittäisten ihmisten laittomat lataukset halutaan muuttaa tekijänoikeusrikkomuksiksi, jolloin esimerkiksi kotietsintöjä ja takavarikkoja ei voitaisi tehdä eikä teoista voitaisi vaatia suuria vahingonkorvauksia.
Sen sijaan laajamittainen ja kaupallinen sisältöjen laiton jakaminen olisi edelleen tekijänoikeusrikos.
Nyt on vihreillä nuorilla oikeusvaltiokäsitys vinossa.
Kyse tekijänoikeusrikkomuksessa on varkaudesta - ja silloin poliisi yleensä ottaa varkauteen käytetyt välineet takavarikkoon - ja tekee sitä varten kotietsintöjä.
Vahingonkorvauksia toki voidaan kohtuullistaa sen mukaan miten paljon on varastanut tekijänoikeusrahoja. Mutta muuten ei pitäisi lähteä oikeusvaltion vesittämisen tielle selvässä varkaustapauksessa.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Kunnista taloudellisia sissejä
Kunnissa opeteltava taloudellista sissiajattelua
Turun seudun kunnissa on noussut valmiutta lähteä kunnan varoin pelastamaan STX:n telakoita.
- Jos kunnat lähtevät, niin olisi outoa, mikäli valtio jäisi pois, Liedon kunnanjohtaja Isotalo sanoo.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on moneen kertaan todennut, ettei valtio halua lähteä omistajaksi telakkayhtiöön, jos sellaista lähdetään perustamaan.
Minusta on parempi että valtio ei lähde alueelliseen yrtitystoimintaan mukaan jos kunnat lähtevät.
Koska se että kunnat ovat vahvoja yritystoimintaan osallistumalla on paljon parempi kuin että ne olisivat vahvoja sen takia että valtio yritystoimintaan osallistuu.
Sillä se jos mikä vahvistaa ja myös taloudellisella tavalla itsenäistää kuntia ja kansakuntaa.
Kunnissa pitäisi tajuta että itsenäisesti toimiva sissi - kuten myös kunta - on suhteellisesti paljon voimakkaampi tekijä kuin että sissi olisi itsenäisen päätöksentekonsa menettänyt tekijä isossa joukossa.
Valtionapuun liika oppiminen on ollut tuhoisaa itsenäiselle ajattelulle ja toiminnalle suomalaisissa kunnissa.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Turun seudun kunnissa on noussut valmiutta lähteä kunnan varoin pelastamaan STX:n telakoita.
- Jos kunnat lähtevät, niin olisi outoa, mikäli valtio jäisi pois, Liedon kunnanjohtaja Isotalo sanoo.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on moneen kertaan todennut, ettei valtio halua lähteä omistajaksi telakkayhtiöön, jos sellaista lähdetään perustamaan.
Minusta on parempi että valtio ei lähde alueelliseen yrtitystoimintaan mukaan jos kunnat lähtevät.
Koska se että kunnat ovat vahvoja yritystoimintaan osallistumalla on paljon parempi kuin että ne olisivat vahvoja sen takia että valtio yritystoimintaan osallistuu.
Sillä se jos mikä vahvistaa ja myös taloudellisella tavalla itsenäistää kuntia ja kansakuntaa.
Kunnissa pitäisi tajuta että itsenäisesti toimiva sissi - kuten myös kunta - on suhteellisesti paljon voimakkaampi tekijä kuin että sissi olisi itsenäisen päätöksentekonsa menettänyt tekijä isossa joukossa.
Valtionapuun liika oppiminen on ollut tuhoisaa itsenäiselle ajattelulle ja toiminnalle suomalaisissa kunnissa.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Sunday, January 27, 2013
Suomalaisuudessa on sankaruutta
Amerikkalaiset kukkoilee lännensankareillaan. Mutta mitättömiä ovat amerikkalaiset sankarit näihin kahteen tosimieheen jotka sodassa suomalaisista ylsivät uskomattomiin - Simo Häyhän ollessa kaikkien aikojen paras tarkka-ampuja ja jopa pelkällä avotähtäimellä - ja Tuntemattoman Sotilaan Antti Rokan esikuvan Viljam Pylkkään tehtyä uskomattoman suorituksen.
Taitaa olla amerikkalaisissa sankareissa enemmän ilmaa kuin tosimiestä - kun näihin miehiin vertaa.
Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.[1] Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi Kuolemaksi” (ven. Belaja Smert, Белая смерть)[2].
Tuntemattoman sotilaan kuuluisan kohtauksen, jossa Rokka tappaa noin 50 vihollista, esikuva oli Viljam Pylkkään konepistoolilla tuhoamat 83 vihollissotilasta Pertjärvellä. Asemasotavaihe alkoi JR 8:lle 1. helmikuuta 1942 Pertjärvellä Syvärin yläjuoksulla. Rintamalinja oli siellä yksittäisiä vartioasemia ja niiden välissä koskematonta metsää. Naapurirykmentti oli suomenruotsalaisia sotilaita JR 61. Huhtikuun alussa neuvostoliittolaiset tekivät kovia hyökkäyksiä suomalaisten rintamalinjaa vastaan. Torjuttuaan konekiväärillään omaan asemaansa kohdistuneen hyökkäyksen Pylkäs sai määräyksen joukkueenjohtaja Einari Kokkoselta mennä auttamaan naapurirykmentin sotilaita.
Pylkäs otti mukaansa sotamies Kärkkäisen. Lumisessa maastossa lyhyillä syöksyillä Pylkäs ja Kärkkäinen etenivät JR 61:sen laitimmaiseen kenttävartioon. Tässä kohdassa hyökkäävät neuvostoliittolaiset joutuivat kahlaamaan rinnettä ylös syvässä lumessa. Pylkäs sai JR 61:sen sotilailta käyttöönsä Suomi-konepistoolin, ja Kärkkäinen useita vaihtolippaita. He syöksyivät ulommaiseen vartioasemaan. Sadat neuvostoliittolaiset hyökkäsivät ylös rinnettä jo aivan lähietäisyydellä. Pylkäs ampui konepistoolin ensimmäisen 40 patruunan lippaan tyhjäksi. Hyökkääjät kuitenkin kävivät raivoisasti eteenpäin. Pylkäs ampui konepistoolillaan lippaan toisensa perään. Pylkkään takana olevat sotilaat alkoivat tuoda ryömien lisää konepistoolin lippaita Kärkkäiselle, joka puolestaan antoi niitä Pylkkäälle.
Sitten Pylkäs sai osuman neuvostoliittolaisen luodista, joka raapaisi pitkän haavan hänen päälakeensa, ja verta vuoti runsaasti. Tästä haavasta jäi hänelle arpi loppuelämäksi. Kärkkäinen aikoi lähteä nyt peräytymään, mutta Pylkäs kehotti häntä vain jatkamaan lippaiden täyttämistä. Konepistooliin tuli myös toimintahäiriö, mutta tällöin neuvostoliittolaiset olivat jo vetäytymässä. Konepistoolin piippu oli kuumentunut liikaa ja aiheutti häiriön, mutta se vaihdettiin ja Pylkäs jatkoi ampumista.
Kaikkiaan Viljam Pylkäs ampui Suomi-konepistoolillaan 17 lippaallista, 680 patruunaa. Taistelun aikana hän ampui 83 vihollista, lukumäärä varmistui kun etumaasto päästiin tutkimaan taistelun jälkeen. Pylkkäälle myönnettiin tästä taistelusta neljännen luokan vapaudenristi miekkojen kera 26. toukokuuta 1942.
Taitaa olla amerikkalaisissa sankareissa enemmän ilmaa kuin tosimiestä - kun näihin miehiin vertaa.
Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.[1] Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi Kuolemaksi” (ven. Belaja Smert, Белая смерть)[2].
Tuntemattoman sotilaan kuuluisan kohtauksen, jossa Rokka tappaa noin 50 vihollista, esikuva oli Viljam Pylkkään konepistoolilla tuhoamat 83 vihollissotilasta Pertjärvellä. Asemasotavaihe alkoi JR 8:lle 1. helmikuuta 1942 Pertjärvellä Syvärin yläjuoksulla. Rintamalinja oli siellä yksittäisiä vartioasemia ja niiden välissä koskematonta metsää. Naapurirykmentti oli suomenruotsalaisia sotilaita JR 61. Huhtikuun alussa neuvostoliittolaiset tekivät kovia hyökkäyksiä suomalaisten rintamalinjaa vastaan. Torjuttuaan konekiväärillään omaan asemaansa kohdistuneen hyökkäyksen Pylkäs sai määräyksen joukkueenjohtaja Einari Kokkoselta mennä auttamaan naapurirykmentin sotilaita.
Pylkäs otti mukaansa sotamies Kärkkäisen. Lumisessa maastossa lyhyillä syöksyillä Pylkäs ja Kärkkäinen etenivät JR 61:sen laitimmaiseen kenttävartioon. Tässä kohdassa hyökkäävät neuvostoliittolaiset joutuivat kahlaamaan rinnettä ylös syvässä lumessa. Pylkäs sai JR 61:sen sotilailta käyttöönsä Suomi-konepistoolin, ja Kärkkäinen useita vaihtolippaita. He syöksyivät ulommaiseen vartioasemaan. Sadat neuvostoliittolaiset hyökkäsivät ylös rinnettä jo aivan lähietäisyydellä. Pylkäs ampui konepistoolin ensimmäisen 40 patruunan lippaan tyhjäksi. Hyökkääjät kuitenkin kävivät raivoisasti eteenpäin. Pylkäs ampui konepistoolillaan lippaan toisensa perään. Pylkkään takana olevat sotilaat alkoivat tuoda ryömien lisää konepistoolin lippaita Kärkkäiselle, joka puolestaan antoi niitä Pylkkäälle.
Sitten Pylkäs sai osuman neuvostoliittolaisen luodista, joka raapaisi pitkän haavan hänen päälakeensa, ja verta vuoti runsaasti. Tästä haavasta jäi hänelle arpi loppuelämäksi. Kärkkäinen aikoi lähteä nyt peräytymään, mutta Pylkäs kehotti häntä vain jatkamaan lippaiden täyttämistä. Konepistooliin tuli myös toimintahäiriö, mutta tällöin neuvostoliittolaiset olivat jo vetäytymässä. Konepistoolin piippu oli kuumentunut liikaa ja aiheutti häiriön, mutta se vaihdettiin ja Pylkäs jatkoi ampumista.
Kaikkiaan Viljam Pylkäs ampui Suomi-konepistoolillaan 17 lippaallista, 680 patruunaa. Taistelun aikana hän ampui 83 vihollista, lukumäärä varmistui kun etumaasto päästiin tutkimaan taistelun jälkeen. Pylkkäälle myönnettiin tästä taistelusta neljännen luokan vapaudenristi miekkojen kera 26. toukokuuta 1942.
Saturday, January 26, 2013
Ristiriitainen suhtautuminen ahneuteen
Ihmiset ilmaisevat yleensä sangen voimakkaan kielteisen kantansa ahneuteen mutta he näkevät sitä jossain tuolla kaukana - eivät lähellä - eivätkä etenkään itsessään.
Ihmiset eivät siis puutu ja ilmaise vastenmielisyyttä ahneutta kohtaan kun sitä näkevät - päinvastoin usein ovat iloisia sen puolesta jos joku saa ahneuteensa tyydytystä oikein viimeisen päälle. Ja on monen ihmisen mielestä suorastaan sankari.
Ja sitä kutsutaan menestykseksi kun joku rahanahneuden voimalla rikastuu - mutta sitä ei kutsuta menestykseksi kun elää taloudellisella maltilla ja huolehtii omalla epäahnehtivalla osallaan siitä että yhteiskunta on tukevalla pohjalla ja vakaa - ahneiden ahnehtia ja menestyä ja paistatella "ehkä minäkin joskus" -ahneiden ihastelussa.
Eli ihmiset tunnustavat epäsuorasti ahneutensa iloitessaan toisen kohtuuttomasta ahneudesta johtuvasta rahan kasaamisesta.
Mutta osataanko ahneutta edes määritellä - ja osaako ihminen sanoa itsestään milloin hän on ahne ja milloin ei.
Käsitteestä ahneus on ruvettava kaiketi keskustelemaan - koska määrittelemättömänä ja lähipiiristä pois heijastettuna se on sosiaalisista yhteyksistään irrallinen myytti eikä käsite.
Mutta kun se tulee määritellyksi käsitteenä niin se saa sosiaalisen merkityksen ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden mitat. Koska silloin kysytään keltä ja mistä se on pois että jollakin on rahaa ja mammonaa aivan yli oman tarpeensa.
Näin ahneus myytistä käsitteeksi määriteltynä on varsin merkittävä asia sekä periaatetasolla että sen suhteen miten ihmiset alkavat hahmottamaan sitä miten he ovat ahneita ja miten eivät - ja missä kulkee ahneudeksi määrittelyn raja.
Jossakinhan sen rajan täytyy olla jos sitä käsitteenä käytetään määrittelemään asioita.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Ihmiset ilmaisevat yleensä sangen voimakkaan kielteisen kantansa ahneuteen mutta he näkevät sitä jossain tuolla kaukana - eivät lähellä - eivätkä etenkään itsessään.
Ihmiset eivät siis puutu ja ilmaise vastenmielisyyttä ahneutta kohtaan kun sitä näkevät - päinvastoin usein ovat iloisia sen puolesta jos joku saa ahneuteensa tyydytystä oikein viimeisen päälle. Ja on monen ihmisen mielestä suorastaan sankari.
Ja sitä kutsutaan menestykseksi kun joku rahanahneuden voimalla rikastuu - mutta sitä ei kutsuta menestykseksi kun elää taloudellisella maltilla ja huolehtii omalla epäahnehtivalla osallaan siitä että yhteiskunta on tukevalla pohjalla ja vakaa - ahneiden ahnehtia ja menestyä ja paistatella "ehkä minäkin joskus" -ahneiden ihastelussa.
Eli ihmiset tunnustavat epäsuorasti ahneutensa iloitessaan toisen kohtuuttomasta ahneudesta johtuvasta rahan kasaamisesta.
Mutta osataanko ahneutta edes määritellä - ja osaako ihminen sanoa itsestään milloin hän on ahne ja milloin ei.
Käsitteestä ahneus on ruvettava kaiketi keskustelemaan - koska määrittelemättömänä ja lähipiiristä pois heijastettuna se on sosiaalisista yhteyksistään irrallinen myytti eikä käsite.
Mutta kun se tulee määritellyksi käsitteenä niin se saa sosiaalisen merkityksen ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden mitat. Koska silloin kysytään keltä ja mistä se on pois että jollakin on rahaa ja mammonaa aivan yli oman tarpeensa.
Näin ahneus myytistä käsitteeksi määriteltynä on varsin merkittävä asia sekä periaatetasolla että sen suhteen miten ihmiset alkavat hahmottamaan sitä miten he ovat ahneita ja miten eivät - ja missä kulkee ahneudeksi määrittelyn raja.
Jossakinhan sen rajan täytyy olla jos sitä käsitteenä käytetään määrittelemään asioita.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Muutoshakuiset asiantuntijat kovemmassa huudossa politiikassa nyt kuin koskaan
Milloin asiantuntijat loikkaavat perussuomalaisiin
Perussuomalainen poliittinen vastakkainasettelu perinteisten puolueiden rinnalle on tullut jäädäkseen - ja kasvaakseen.
Mutta milloin myös asiantuntijuutta itse puolueista alkaa kansalaisten kannatuksen lisäksi siirtyä perussuomalaisiin.
Siinä on muutoshakuisille asiantuntijoille hyvä uran ponnahduslauta ja kannatustuki jos perussuomalaisiin loikanneiden asiantuntijoiden näkemykset ovat perussuomalaisten kannattajien mieleen.
Perussuomalaisiin patoutunut muutos odottaa nyt vain tämän tulpan aukeamista.
Mutta se laukaisisi myös totaalisen sisäisen myllerryksen puoluekentässä josta paitsi ei taitaisi jäädä yksikään puolue.
Toisin sanoen - milloinkaan ei ole muutoshakuinen asiantuntijuus suuremmassa huudossa kuin nyt.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Perussuomalainen poliittinen vastakkainasettelu perinteisten puolueiden rinnalle on tullut jäädäkseen - ja kasvaakseen.
Mutta milloin myös asiantuntijuutta itse puolueista alkaa kansalaisten kannatuksen lisäksi siirtyä perussuomalaisiin.
Siinä on muutoshakuisille asiantuntijoille hyvä uran ponnahduslauta ja kannatustuki jos perussuomalaisiin loikanneiden asiantuntijoiden näkemykset ovat perussuomalaisten kannattajien mieleen.
Perussuomalaisiin patoutunut muutos odottaa nyt vain tämän tulpan aukeamista.
Mutta se laukaisisi myös totaalisen sisäisen myllerryksen puoluekentässä josta paitsi ei taitaisi jäädä yksikään puolue.
Toisin sanoen - milloinkaan ei ole muutoshakuinen asiantuntijuus suuremmassa huudossa kuin nyt.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Friday, January 25, 2013
Thursday, January 24, 2013
Aforism
Aforism
Things that are not allowed to talk about will be driven on the street.
Jussi Vaarala
developer of ethical-realistic thinking
Things that are not allowed to talk about will be driven on the street.
Jussi Vaarala
developer of ethical-realistic thinking
Aforismista aforismeihin
Aforismista aforismeihin
Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa - merkitsee - periaatteet, arvot ja etiikka on ajettu kadulle.
Asiat joista ei voi puhua ajetaan kadulle.
Ilmankos kaduilla mielenosoitukset ovatkin.
Jossa niiden ei pitäisi olla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Alanya, Turkki
Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa - merkitsee - periaatteet, arvot ja etiikka on ajettu kadulle.
Asiat joista ei voi puhua ajetaan kadulle.
Ilmankos kaduilla mielenosoitukset ovatkin.
Jossa niiden ei pitäisi olla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Alanya, Turkki
Wednesday, January 23, 2013
Sivistystoimessa on kansalaisoikeus- ja läpinäkyvyysvajetta
Opettaja-lehden vastikään tekemässä kyselyssä lähes joka kolmas opettaja sanoo saaneensa työnantajaltaan tai sen edustajalta määräyksen olla puhumatta joistakin sellaisista asioista, jotka eivät kuulu vaitiolovelvollisuuden piiriin.
Suita pyritään sulkemaan erityisesti päiväkodeissa ja pienissä alakouluissa. Ongelmallisin tilanne on kyselyn perusteella päiväkodeissa. Lastentarhanopettajista jopa 53 prosenttia ilmoittaakin, että asioista on kielletty puhumasta, ja 27 prosenttia kokee kieltojen olleen suoranaista painostusta. Luokanopettajista 33 prosenttia on kohdannut vaatimuksia suun kiinni pitämisestä. Alle sadan oppilaan kouluissa 45 prosenttia opettajista sanoo saaneensa kieltoja.
Suomalaisessa sivistystoimessa näkyy olevan sekä perustuslaillista kansalaisoikeusvajetta mutta myös läpinäkyvyysvajetta.
Ja puutetta myöskin - puutetta sen tasoisesta sivistystoimen poliitikkojen ja virkamiesten resurssitasosta ja toimintatavoista joita luulisi Pisa-kärkiluokan maalla olevan.
On aika avata sivistystoimen hallinnollisesta tasosta keskustelu ja toimenpiteet - koska se haittaa pahasti kansakunnan henkistä kehityskykyisyyttä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Alanya, Turkki
Opettaja-lehden vastikään tekemässä kyselyssä lähes joka kolmas opettaja sanoo saaneensa työnantajaltaan tai sen edustajalta määräyksen olla puhumatta joistakin sellaisista asioista, jotka eivät kuulu vaitiolovelvollisuuden piiriin.
Suita pyritään sulkemaan erityisesti päiväkodeissa ja pienissä alakouluissa. Ongelmallisin tilanne on kyselyn perusteella päiväkodeissa. Lastentarhanopettajista jopa 53 prosenttia ilmoittaakin, että asioista on kielletty puhumasta, ja 27 prosenttia kokee kieltojen olleen suoranaista painostusta. Luokanopettajista 33 prosenttia on kohdannut vaatimuksia suun kiinni pitämisestä. Alle sadan oppilaan kouluissa 45 prosenttia opettajista sanoo saaneensa kieltoja.
Suomalaisessa sivistystoimessa näkyy olevan sekä perustuslaillista kansalaisoikeusvajetta mutta myös läpinäkyvyysvajetta.
Ja puutetta myöskin - puutetta sen tasoisesta sivistystoimen poliitikkojen ja virkamiesten resurssitasosta ja toimintatavoista joita luulisi Pisa-kärkiluokan maalla olevan.
On aika avata sivistystoimen hallinnollisesta tasosta keskustelu ja toimenpiteet - koska se haittaa pahasti kansakunnan henkistä kehityskykyisyyttä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Alanya, Turkki
Subscribe to:
Posts (Atom)