YK:n turvallisuusneuvosto on aloittanut Syyriaa koskevan päätöslauselman käsittelyn. Arabiliittoa edustavan Qatarin pääministeri vaati kokouksen aluksi, että Syyrian hallinnon "tappokone" on pysäytettävä.
Ja sanoo että Syyrian hallitus ei ole aidosti yrittänyt tehdä kanssamme yhteistyötä ja on nähnyt ainoaksi vaihtoehdoksi omien kansalaistensa surmaamisen.kumoamista, sillä sellaisesta päättää Syyrian kansa.
Syyrian läheinen tukija Venäjä on ilmoittanut, ettei se hyväksy päätöslauselmaa, jossa vaaditaan Syyriaan vallansiirtoa tai ulkomaista väliintuloa.
Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton varoitti puheessaan, että jos YK:n turvallisuusneuvosto ei kykene toimiaan Syyrian kriisin ratkaisemiseksi, horjuttaa se koko maailmanjärjestön uskottavuutta.
Venäjä on asettanut tässä tapauksessa selvästi itsensä asemaan jossa se käyttää tappajan asetta omassa kädessään ja antaa sen tappajalle takaisin.
Venäjällä pitäisi tajuta missä menee raja jonka ylittäminen ylittää myös valtioidenvälisen ystävyyden lojaliteetin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, January 31, 2012
Ihmiselon ruokalista
Ihmiselon ruokalista:
Taivaassa on ikuisuus ja maan päällä aika.
Ei kannata yrittää tilata ja nauttia ikuisuudesta kun on vain aikaa tarjolla.
Jussi Vaarala 31.1.2012
Taivaassa on ikuisuus ja maan päällä aika.
Ei kannata yrittää tilata ja nauttia ikuisuudesta kun on vain aikaa tarjolla.
Jussi Vaarala 31.1.2012
Suomelle rauhaanpakottamisen ja rauhanneuvottelijan roolit kahdella tavalla ristiriidassa keskenään
Suomalaiset rauhanturvaajat voivat joutua nykyistä ”tiukempiin paikkoihin”, mikäli Suomen jäsenyys YK:n turvaneuvostossa toteutuu, varoittaa presidenttiehdokas Sauli Niinistö (kok.).
Mutta kysyä seuraavia kysymyksiä.
Eikö erityisesti amerikkalaisten rooli sotilaallisen aktiivisena osaajana olisi ilmeisempi rauhaanpakottamisessa kuin suomalaisten joilla varsinainen sotakokemus ajoittuu reilun kuudenkymmenen vuoden taakse.
Miksi ruveta leikkimään asiantuntijaa sellaisella alalla jossa asiantuntija ei ole. Suomi on selvästikin neuvottelupöydässä tapahtuvan diplomatian melkeinpä suurvalta - miksi pyrkiä minkäänlaiseksi sankariksi sotaisammilla tantereilla - kun se sankariksi pyrkiminen voi haitata pahalla ja pysyvällä tavalla mahdollisuutta vaikuttaa diplomatian keinoin neuvottelupöydässä - sotaakin tärkeämmällä tavalla - nimittäin estäen sen sodan.
Toiseksi Suomen asema maantieteellisesti on ja pysyy niin erilaisena valtaosaan muihin maihin verrattuna ja sen lisäksi Suomi on kansana niin pieni itänaapuriinsa nähden että ei ole lainkaan viisasta mennä ulkopoliittisessa mielessä mukaan sotaisiin toimiin perinteisten rauhanturvaamisen ja dilpomatiatoimien lisäksi koska kovin usein on tilanne jossa Venäjä on valinnut puolensa tavalla joka saattaa jättää epämieluisan jäljen ulkopoliittiseen käytäntöömme itänaapurin suhteen.
Eli miksi Suomen pitäisi maantieteellisen ja geopoliittisen asemansa vuoksi alkaa uhraamaan sotaisiin rauhanpakottamisiin osallistumalla koko maan ulkopoliittista turvallisuutta - kun sitä muut rauhanpakottamiseen sotaisasti osallistuvat maat eivät tekisi. Ei jollekin Saksalle tai Ranskalle ole mikään valtiollinen uhkatekijä osallistua sotaisasti rauhaanpakottamiseen missä päin maailmaa vain - kun sellainen saattaisi Suomelle olla.
Näin ollen on turha kärhämöittää välejään itänaapuriin - kun sillä tavoin voi lisäksi menettää sen taitavan rauhanneuvottelijan diplomaattisen statuksensa joka Suomella on ollut ja voi yhä enemmän olla.
Suomi voi olla rauhanneuvottelun suurvalta - eikä tarvitse olla rauhaanpakottamisen osaaja millään tavalla.
Suomelle rauhanneuvottelijan ja rauhaanpakottajan roolit ovat selvästikin kahdella tavalla ristiriidassa keskenään.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta kysyä seuraavia kysymyksiä.
Eikö erityisesti amerikkalaisten rooli sotilaallisen aktiivisena osaajana olisi ilmeisempi rauhaanpakottamisessa kuin suomalaisten joilla varsinainen sotakokemus ajoittuu reilun kuudenkymmenen vuoden taakse.
Miksi ruveta leikkimään asiantuntijaa sellaisella alalla jossa asiantuntija ei ole. Suomi on selvästikin neuvottelupöydässä tapahtuvan diplomatian melkeinpä suurvalta - miksi pyrkiä minkäänlaiseksi sankariksi sotaisammilla tantereilla - kun se sankariksi pyrkiminen voi haitata pahalla ja pysyvällä tavalla mahdollisuutta vaikuttaa diplomatian keinoin neuvottelupöydässä - sotaakin tärkeämmällä tavalla - nimittäin estäen sen sodan.
Toiseksi Suomen asema maantieteellisesti on ja pysyy niin erilaisena valtaosaan muihin maihin verrattuna ja sen lisäksi Suomi on kansana niin pieni itänaapuriinsa nähden että ei ole lainkaan viisasta mennä ulkopoliittisessa mielessä mukaan sotaisiin toimiin perinteisten rauhanturvaamisen ja dilpomatiatoimien lisäksi koska kovin usein on tilanne jossa Venäjä on valinnut puolensa tavalla joka saattaa jättää epämieluisan jäljen ulkopoliittiseen käytäntöömme itänaapurin suhteen.
Eli miksi Suomen pitäisi maantieteellisen ja geopoliittisen asemansa vuoksi alkaa uhraamaan sotaisiin rauhanpakottamisiin osallistumalla koko maan ulkopoliittista turvallisuutta - kun sitä muut rauhanpakottamiseen sotaisasti osallistuvat maat eivät tekisi. Ei jollekin Saksalle tai Ranskalle ole mikään valtiollinen uhkatekijä osallistua sotaisasti rauhaanpakottamiseen missä päin maailmaa vain - kun sellainen saattaisi Suomelle olla.
Näin ollen on turha kärhämöittää välejään itänaapuriin - kun sillä tavoin voi lisäksi menettää sen taitavan rauhanneuvottelijan diplomaattisen statuksensa joka Suomella on ollut ja voi yhä enemmän olla.
Suomi voi olla rauhanneuvottelun suurvalta - eikä tarvitse olla rauhaanpakottamisen osaaja millään tavalla.
Suomelle rauhanneuvottelijan ja rauhaanpakottajan roolit ovat selvästikin kahdella tavalla ristiriidassa keskenään.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, January 30, 2012
Yritysten sijoituspaikkakuntavastuu - eli toimipisteensä lopettaville yrityksille käypähinta sijoituspaikkakunnassa käyttämistään palveluista
Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää rakennemuutostukia liian lyhytaikaisina korvaavien pysyvien työpaikkojen saamiseksi. Kun pieneltä paikkakunnalta lakkautetaan paperitehdas katoaa sen mukana satoja työpaikkoja joita ei pystytä mitenkään korvaamaan parissa vuodessa.
Mutta onko rakennemuutostuki oikea lähestymistapa. Sehän tarkoittaa vain sitä että yritys lähtiessään paikkakunnalta ottaa verohyötyä sillä ettei se vastaa jättämästään taloudellisesta tyhjiöstä - vaikka on saanut valtaisan hyödyn kaikista yhteiskunnan infrastruktuuri- ja hallinto- sekä tukipalveluista. Kuten teistä, erilaisista virastoista sekä mm poliisin tarjoamista turvallisuuspalvelusta - joka järjestäytyneessä demokratiassa on ja maksaa vaikka sen olemassaolo ei aina näykään.
Pitäisikö veronmaksajien kustantaman rakennemuutostuen sijaan siirtää muutoksen aiheuttamaa painopistettä enemmän vastuuvelvoittavampaan suuntaan yrityksille niin että ne joutuisivat maksamaan käyvän hinnan käyttämistään yhteiskunnan ja sijaintipaikkakunnan palveluista lopettaessaan toimintansa paikkakunnalla.
Kysyä nimittäin voi erittäinkin aiheellisesti - miksi suuryrityksen voitontavoittelu toimipaikkojen lopettamisina pitää aina olla yhteiskunnan ja sijaintipaikkakunnan tappio.
Voisimmeko alkaa puhua yritysten sijaintipaikkakuntavastuusta ja alkaa hahmottaa mitä velvoitteita ja käypää hintaa se kulloisessakin tapauksessa yrityksen maksettavaksi tarkoittaisi.
Se voisi olla oikeanlaista aluepoliittista toimintaa - koska mitä pienemmällä paikkakunnalla yrityksen toimipiste sijaitsee sitä pienemmät sen kayvät hinnat paikkakunnan tarjoamista yrityksen toiminnan mahdollistavista palveluista.
Silloin yritysten kannattaa hakeutua alueellisesti laajemmalle alueelle kasvukeskuksiin keskittymisen sijaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta onko rakennemuutostuki oikea lähestymistapa. Sehän tarkoittaa vain sitä että yritys lähtiessään paikkakunnalta ottaa verohyötyä sillä ettei se vastaa jättämästään taloudellisesta tyhjiöstä - vaikka on saanut valtaisan hyödyn kaikista yhteiskunnan infrastruktuuri- ja hallinto- sekä tukipalveluista. Kuten teistä, erilaisista virastoista sekä mm poliisin tarjoamista turvallisuuspalvelusta - joka järjestäytyneessä demokratiassa on ja maksaa vaikka sen olemassaolo ei aina näykään.
Pitäisikö veronmaksajien kustantaman rakennemuutostuen sijaan siirtää muutoksen aiheuttamaa painopistettä enemmän vastuuvelvoittavampaan suuntaan yrityksille niin että ne joutuisivat maksamaan käyvän hinnan käyttämistään yhteiskunnan ja sijaintipaikkakunnan palveluista lopettaessaan toimintansa paikkakunnalla.
Kysyä nimittäin voi erittäinkin aiheellisesti - miksi suuryrityksen voitontavoittelu toimipaikkojen lopettamisina pitää aina olla yhteiskunnan ja sijaintipaikkakunnan tappio.
Voisimmeko alkaa puhua yritysten sijaintipaikkakuntavastuusta ja alkaa hahmottaa mitä velvoitteita ja käypää hintaa se kulloisessakin tapauksessa yrityksen maksettavaksi tarkoittaisi.
Se voisi olla oikeanlaista aluepoliittista toimintaa - koska mitä pienemmällä paikkakunnalla yrityksen toimipiste sijaitsee sitä pienemmät sen kayvät hinnat paikkakunnan tarjoamista yrityksen toiminnan mahdollistavista palveluista.
Silloin yritysten kannattaa hakeutua alueellisesti laajemmalle alueelle kasvukeskuksiin keskittymisen sijaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, January 29, 2012
Onko laissa rangaistuspykälää identiteetin salaamiseen pakottamisesta
Onko laissa rangaistuspykälää "identiteetin salaamiseen pakottaminen".
Pitäisi olla sillä jos joku ei esimerkiksi työnantajan uhkaamana uskalla julkisesti keskustella poliittisesti tai muuten omalla nimellään on kyse identiteetin salaamiseen pakottamisesta.
Ja se on perustuslaillisen mielipiteen ilmaisun vapauden vastaista toimintaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Pitäisi olla sillä jos joku ei esimerkiksi työnantajan uhkaamana uskalla julkisesti keskustella poliittisesti tai muuten omalla nimellään on kyse identiteetin salaamiseen pakottamisesta.
Ja se on perustuslaillisen mielipiteen ilmaisun vapauden vastaista toimintaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ensimmäinen novellini: Sepeteuksen vatsapatti
Novelli: Sepeteuksen vatsapatti
Sepeteus Seppänen, rattoisa boheemi Ykspihlajan Kakshaarasta, siirteli siirtelemästä päästyään jalkojaan. Hän oli hermostunut.
Pullean vatsanahan seasta oli löytynyt kokolias pullea patti. Se ensin pienenä harmina vierähti mielen laidasta sisään ja toisesta ulos mutta sitten alkoi mokoma vallan asumaan. Siihen se tunki aamulla makkaraleivän puraisun ja kahvin ryystähdyksen väliin, siivitti Sepeteuksen viimeisenä ajatuksena uneen ja pirulainen sitten vieläpä unessa äitivainaan ilkkuvien kasvojen otsassa törötti kuin mehevä pulla tai pahainen paise.
Siihen Sepeteus hätkähti hikisenä hereille - että pirulainen äidin muistonkin tahraa. Sen kanssa pitää ryhtäytyä lääkärille, päätti Sepeteus.
Niinpä hän nyt terveyskeskusken jonossa odotteli vuoroaan muttei malttanut istua - niin oli äidin muiston tahriutuminen hänet sapettanut ja toisaalta Sepeteusta pelotti että jospa se on se. Se pelottava se. Ei tohtinut Sepeteus asiaa nimellä sen enempää ajatella kuin ääneenkään sanoa. Oli se niin kauhistuttava asia.
Sepeteusta ihmetytti miten rauhallisia olivat vanhemmat ihmiset jonossa, joita oli kokolailla kahdeksisen kappaletta kahdestatoista. Sepeteus ei lukenut itseään vanhaksi, olihan hän sentään vain 47 vuotias.
Kumma rauha näkyi vanhusten kasvoilla ja eleissä ja silmissä. Eivätkö he muka tienneet että tuon aneemisen valkoisen oven takana jaettiin heille yhä vähemmän toivoa - ja annettiinpa taatusti joillekin allakkaan päivämäärä että mahtanet olla tuon päivämäärän jälkeen kuollut. Hähhää ajatteli Sepeteus ilkikurisesti, että ehkäpä joku lääkärin pirulainen saattoi jopa lyödä vetoa potilaan kanssa että elääkö potilas kauemmin vai ei - että jos eläisi voisi tulla perimään lääkäriltä vetona olevan satasen. Ihan vaan ilkikurisuuttaan ja potilaalle toivoa antaakseen - ja ahneimmille potilaille syyn sinnitellä hengissä sinne asti että saisi edes osan niistä rahoista takaisin, jotka oli lääkärille kantanut. Huono sijoitus kun oli lääkärilaskut koskapa ne johtivat kuitenkin ristin merkkaamiseen allakkaan ennakoidun kuoleman merkiksi.
Sepeteusta alkoi mielikuvituksensa laukkajäljet niin mietityttää että meinasi niiltä jaloiltaan lähteä pois mokomien lääkärihuijareiden kynsistä, jotka vain veisivät hänen rahansa, uskottelisivat hänelle terveyttä ja toivoa ja sitten kumminkin merkkaisivat allakkaan ristinmerkin ja päälle päätteeksi löisivät vetoa hänen päänsämenon päivämäärästä ja jonka vedon hän joka tapauksessa häviäisi - sillä vaikka eläisi ristinmerkillä merkattua päivämäärää pidemmälle ja hakisi lääkäriltä satasensa, niin silti pian kuitenkin kuolisi eikä sillä satasellakaan siten mitään tekisi.
Sepeteuksella nousi pala kurkkuun ja kylmä hiki ja hän tunsi polviensa notkahtelevan - niin vastenmielisen etova oli hänen ajatuskaarensa lento mokomista lääkärihuijareista. Pian hän kuitenkin unohti oman hätänsä kun taas palasi ihmettelemään rauhallisten vanhusten olemusta tuosta aneemisen valkoisesta ovesta sisäänpääsyä odotellessaan. Vanhukset jo vilkuilivat takaisin hänen hermostuneen olemuksensa ja hionneet kasvonsa huomattuaan ja jokunen nyökkäili Sepeteukselle ystävällisesti hymyillen. Niin siis hymyillen - ja ystävällisesti. Jostain syystä Sepeteusta sieppasi niin tuo tympeä ystävällinen hymyily ja rauhallinen olemus että hän paneutui seuraavaksi pohtimaan piru mielessään että miten näiden häntä ilmiselvästi häiritsevä vanhusten rauhallisuus odotushuoneessa saataisiin pahemman kerran järkytettyä.
Sepeteus keksi oivan ja niin yksinkertaisen keinon että häntä itseäänkin ällistytti kuinka yksinkertaista se kaikki olisi. Sepeteus alkoi oikein hymyillä kaukaisuuteen katsoen ajatusta kehitellessään ja alkoi kerätä melkeinpä huolestuneita katseita itseensä. Mutta sitä Sepeteus ei huomannut, niin uppoutunut hän oli ideansa kehittelyyn.
Sepeteuksen idea oli kaikessa yksinkertaisessa pirullisuudessaan tämä. Jospa tuosta aneemisen valkoisesta ovesta ei palattaisikaan odotushuoneeseen vaan vastaanottohuoneesta poistuttaisiin muuta reittiä pois niin että odotushuoneessa odottavat eivät sitä näkisi. Sepeteus ajatteli melkeinpä pirullisuuden hurmoksessa kuinka odotushuoneessa odottaville nousisi vähitellen kauhu että mitä siellä vastaanottohuoneessa oikein tehdään - antaako tohtori kuolemanpiikkejä, viedäänkö joku hullujenhuoneelle luulosairaana ties kuinka monetta kertaa kuviteltua sairautta valittamasta.
Sepeteus ajatteli että suuressa kaupungissa tuollainen aiheuttaisi suoranaisen kauhun vastaanotolle menoa kohtaan koska kun ihmiset eivät tunne toisiaan niin eivät voi tarkistaa että miten sille ja sille potilaalle vastaanotolla oikein kävi. Pienessä kunnassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, se taas aiheuttaisi kaikenlaisten huhujen ja juorujen myllyn että kuinkahan sillekin kävi vastaanotolla ja myös tarkistussoittoja että
- Oletko nähnyt naapuriasi pihallaan pyörimässä niin että onko se vielä hengissä.
Sepeteus vilkaisi ajatusaherruksensa keskeltä rauhallisia vanhuksia ilkikurisesti ja palasi takaisin ankaraan kehittelyynsä aivojensa otsalohkon sisällä jossa Sepeteus oli kuullut ajattelun sijaitsevan.
Sepeteus tunsi itsensä suorastaan yhteiskunnan hyväntekijäksi ajatellessaan kuinka hänen ideansa vähentäisi vastaanotolle tulijoita ja ihmiset kuolisivat ennenaikaisesti kun eivät uskaltaisi mokomaan epäilyttävään loukkoon vaivonensa astua. Näin säästyisi terveydenhuollolta rahaa ja jopa ikäjakauma tulisi edullisemmaksi kansakunnalle kun nuo juuri nyt vastaanotossa rauhallisena istuvat vanhukset pelästyneinä eivät uskaltaisi tulla vastaanotolle ja kuolisivat pian pieneenkin hoitamattomaan vaivaan.
Sepeteus vääntelehti hymyillen mieletöntä ideaansa kunnes ajatuksenkulku leikkautui kuin riimisuolattu häränsiivu huipputerävän veitsen alla. Aneemisen valkoinen ovi oli jälleen kerran avautunut ja pitkään lääkärintakkiin sonnustautunut lääkäri kutsui
- Sepeteus Seppänen.
Sepeteus oikaisi notkahtaneet polvensa ja keräsi itsensä tähän hetkeen sen kymmenen askelen aikana, jonka kesti kävellä aneemisen valkoiselle ovelle.
Lääkäri saatteli Sepeteuksen sisään, kätteli ja istutti pöytänsä nurkalla olevalle tuolille.
- Mikä teitä vaivaa tokaisi lääkäri melkein tylysti.
Sepeteus nosti hieman ujostellen paitaansa - poikamies kun oli ja oli aina ollut - ja näytti.
- Löysin vatsastani tällaisen patin tai miksi sitä nyt sanoisi.
Sepeteus säikähti perinpohjin sillä kaiketi kaiken nähnyt lääkäri hätkähti oikein huomattavasti. Lääkäri rauhoittui kuitenkin nopeasti vilkaisi Sepeteusta silmiin, sipaisi kevyesti Sepeteuksen pattia ja alkoi kirjoittaa. Välillä hän tokaisi lyhyesti
- Kirjoitan teille hoito-ohjetta ja jatkoi kirjoittamistaan.
Lopetettuaan lääkäri ojensi Sepeteukselle paperin ja sanoi.
- Noudatatte noita ohjeita ja tulette kahden kuukauden kuluttua näyttämään uudestaan niin katsotaan tilannetta uudestaan ja tehdään sitten tarkempi diagnoosi.
- Muttaaah, ehti Sepeteus juuri ja juuri sopertaa kun lääkäri oli jo hänet kätellyt ja saatellut ovesta ulos.
Sepeteus oli tyrmistynyt. Hän tunki paperin sen taiteltuaan lukematta taskuunsa ja vuoroin kuumaa ja kylmää hikeä pukaten käveli suutahtamisesta pelkoon ja päinvastoin tempoillen rivakasti kotiinsa 3 kilometrin päähän kuin tuli persuuksissa.
Kotiin tultuaan Sepeteus haparoi avaimen ulko-oven lukkoon ja käänsi sen auki ja räväytti oven auki että se oli saranoiltaan lähteä ja avaimet singahtivat kukkapenkin sekaan niin että hänellä kesti myöhemmin tovin niitä sieltä esiin onkia. Hän syöksyi sisään kuin tsunami ja jalat harallaan käsiä nyrkkiin ankarasti puristaen hän vuodatti kolmen minuutin yhtäjaksoisen perkele-perkele-perkele -sarjan ettei siitä meinannut loppua tulla. Enimmät paineensa noin purettuaan Sepeteus tuli seuraavaksi levottomaksi. Hän kiirehti asunnossaan sinne tänne välillä istahtaen ja taas jaloilleen sinkoutuen levottomaan eestaas käyskelyynsä. Samalla alkoi Sepeteuksen mielikuvitus laukata. Hän keksi nin mahdottomat määrät niin mahdottomia ajatuksia että hän tajusi - on pakko rauhoittua ja uskaltautua lukemaan paperi.
Sepeteus istui alas tuolille keittiön pöydän ääreen jännittyneenä kuin vieteriukko valmiina pienestäkin yllykkeestä pomppaamaan ylös kaikella voimalla.
Sepeteus luki aluksi puoleksi ääneen ja loppua kohden hieman huuliaan liikutellen: " Teette kahden kilometrin juoksulenkin joka toinen päivä.." ynnä muuta kuntoiluohjetta ja sitten syöntirajoituksia makkaralle, läskille, rasvaisille juustoille, rajoituksia oluen ja viinan juonnille eikä lainkaan tupakkaa. Ja seksiä saa harrastaa rajoituksetta luki kuin kivitalon kokoisena kirsikkana kaiken muun komeuden päällä.
- Mitä helv..., ehti Sepeteus puuskahtaa ennenkuin hänen vieterinsä laukesi ja hän pomppasi pystyyn niin että keittiön pöytä kaatui ja pöydällä ollut kukka ruukkuineen hajosi pitkin keittiön lattiaa.
Sepeteus huusi suoraa huutoa minuutin, jota ohikulkevalla tiellä pysähdyttiin ihmettelemään koskapa ulko-ovi oli auki ja ihmetys oli suuri että miten se aina niin rattoisa ja rauhallinen Sepeteus noin elämöi. Eräs naapuri kävikin ovella kyselemässä että mikä hätänä ja Sepeteus sai avuttomasti " Eipä tässä, eipä tässä" sopertaen työnnettyä naapurin ulos ja lyötyä ulko-oven hänen nenän edessään kiinni. Sepeteus ei tiennyt että tätä tapausta pohdittaisiin vielä tovi jos toinenkin - ja Sepeteus tulisi myöhemmin vielä antamaan lisää ihmetyksen aihetta.
Pienen naapurin keskeytyksen jälkeen Sepeteus palasi mielen tornadonsa kieputukseen hypittyään ensin minuutin lääkärin paperin päällä niin että siitä irtosi kulma ja se tuli lattialla olevasta hiekasta pieniä reikiä täyteen.
Sepeteus otti esiin kännykkänsä ja yritti soittaa niin terveyskeskukseen kuin kaupungintalollekin valittaakseen mutta oli niin hermostunut ettei osunut oikeisiin numeroihin ja kolme kertaa väärään numeroon soitettuaan luopui aikeestaan ja löi niin lujaa kännykän pöytään että sen takakansi irtosi ja akku irtosi lentäen lattialle.
Sepeteus oli lyöty. Hän ryömi henkisesti tv-tuoliinsa ja lysähti siihen toivonsa menettäneenä kuin olisi hirttoköyden varaan heittäytynyt. Hän tuijotti tovin yhteen paikkaan aivan tylsistyneenä kunnes hänen katseensa alkoi vaeltaa ja päätyi tuijottamaan keittiön lattialla lojuvaa hiekkajyvästen rei´ittämää paperia.
Sepeteus sai koottua voimansa ja ripustettua itsensä jaloilleen hakeakseen paperin melkein alistunutta nöyryyttä tuntien. Hän luki paperin uudestaan eikä voinut mitenkään käsittää miten tämä kaikki saattoi liittyä hänen vatsassa olevaan pattiinsa mutta päätti sitten lopulta noudattaa lääkärin ohjetta. Olihan kyse vain kahdesta kuukaudesta ja sellainen aika kuluisi kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Aamulla Sepeteus oli jälleen vanha kunnon rattoisa Sepeteus, ehkä tavallistakin reippaampi. Eilinen oli uuvuttanut hänet syvään ja pitkään uneen ja unessa äitivainaakin pistäytyi käymässä hymyillen - ilman pattia otsassa. Tukevasti syötyään Sepeteus tarkisti lenkkikenkiensä kunnon ja totesi että oli aika hankkia uudet. Niinpä Sepeteus kohta kirmaisi urheiluliikkeeseen ja osti kalliinpuoleiset uutuuttaan tuoksuvat lenkkarit, joissa myyjän puheiden mukaan oli ties minkälaisiä vieteriominaisuuksia että Sepeteusta huvitti minkälaisena vieteriukkona hän kohta pomppisikaan lenkkipolulla.
Niinpä Sepeteus alkoi lääkärin määräämän ravinto- ja liikuntaohjelman ja oikeinpa laittoi lääkärin paperin lasin alle kehystettynä keittiön seinälle huoneentauluksi - näytti melkeinpä taiteelliselta pienine hiekkamurusten aiheuttamine reikineen.
Vaikeaa oli aluksi raahata ylipainonsa lenkkipolkua kiertämään ja kieltäytyä yhdestä sun toisesta mieliasiasta ruokavaliossa mutta Sepeteus oli päättänyt ohjelmaa noudattaa ja päätöksensä pitää.
Sepeteus laihtui vinhaa vauhtia mikä riemastutti häntä mutta kun hän samalla välillä vaivihkaa tarkasteli pattiaan vatsassa niin se ei näyttänyt pienenevän - pikemminkin suureni vai näkikö hän vain väärin. Kunto koheni päivä päivältä ja huoli kasvoi saman tien että patti ei näyttänyt pienenevän.
Niin oli pian kaksi kuukautta kulunut ja Sepeteus varasi lääkärille ajan. Jännityksestä sydän pamppaillen hän odotti aneemisen valkoisen oven takana vuoroaan joka pian tulikin. Sepeteus kutsuttiin sisään, lääkäri kätteli hänet ja istutti taas tutulle tuolille työpöytänsä nurkalla.
- Mitenkäs on mennyt, kyseli lääkäri ja Sepeteus valaisi lääkärin ohjeen noudattamisen yksityiskohtia. Sitten hän sai huolensekaisella äänellä sanottua mutta kun tuo patti ei ole pienentynyt vaan päinvastoin vaikuttaa suurentuneen.
Sepeteus nosti paitaansa ja näytti vatsaansa.
- No se näyttää suurentuneen kun vatsanne on roimasti pienentynyt. Ja lopullisena diagnoosina sanon nyt teille Sepeteus Seppänen että tuo patti on teidän napanne.
- Mitääh, parahti Sepeteus hölmistyneenä, minun napani.
- Niin juuri, sanoi lääkäri.
- Te olette kunnostanne ja painostanne huonosti huolehtiessanne unohtaneet napanne ja sitten yhtäkkiä löysitte sen läskisen vatsanne keskeltä. Kaikki hyvin Sepeteus Seppänen, nythän te vaikutatte oikein sutjakalta mieheltä. Ties vaikka naisväkikin perään katselisi.
Sepeteus kuunteli pää humisten kuin etäisyydestä lääkärin sanoja ja kun lääkäri otti esiin almanakan ja ehti lausua
- Ja lyödäänkö vetoa.., niin silloin Sepeteus pomppasi pää punaisena tuoliltaan niin että tuoli sinkosi kauas, ryntäsi sanaakaan sanomatta ulos ja yhtä juoksua paineli kotiin kuin viimeistä päivää.
Sen koommin Sepeteus ei lääkärillä käynyt. Hän huolehti kunnostaan ja ruokavaliostaan niin antaumuksella ettei jäänyt pienintäkään mahdollisuutta lääkärissä käynnin tarpeelle. Näin Sepeteus eleli loppuelämänsä kunnes kuolema korjasi hänet huomaansa kuten se ennemmin tai myöhemmin kaikille tekee. Sepeteuksen kuolema oli ennenaikainen eikä ollut luonnollinen. Hän tukehtui lihanpalaan laivaristeilyllä arvioituaan pureskelemansa lihapalan pienemmäksi kuin se oli jolloin se juuttui hänet kurkkuunsa. Ja niin kuoli Sepeteus potkien sinnikkäästi vastaan kuten hyväkuntoinen 74 vuotias jaloillaan vastaan potkia voi.
Jussi Vaarala 23.5.2011
Sepeteus Seppänen, rattoisa boheemi Ykspihlajan Kakshaarasta, siirteli siirtelemästä päästyään jalkojaan. Hän oli hermostunut.
Pullean vatsanahan seasta oli löytynyt kokolias pullea patti. Se ensin pienenä harmina vierähti mielen laidasta sisään ja toisesta ulos mutta sitten alkoi mokoma vallan asumaan. Siihen se tunki aamulla makkaraleivän puraisun ja kahvin ryystähdyksen väliin, siivitti Sepeteuksen viimeisenä ajatuksena uneen ja pirulainen sitten vieläpä unessa äitivainaan ilkkuvien kasvojen otsassa törötti kuin mehevä pulla tai pahainen paise.
Siihen Sepeteus hätkähti hikisenä hereille - että pirulainen äidin muistonkin tahraa. Sen kanssa pitää ryhtäytyä lääkärille, päätti Sepeteus.
Niinpä hän nyt terveyskeskusken jonossa odotteli vuoroaan muttei malttanut istua - niin oli äidin muiston tahriutuminen hänet sapettanut ja toisaalta Sepeteusta pelotti että jospa se on se. Se pelottava se. Ei tohtinut Sepeteus asiaa nimellä sen enempää ajatella kuin ääneenkään sanoa. Oli se niin kauhistuttava asia.
Sepeteusta ihmetytti miten rauhallisia olivat vanhemmat ihmiset jonossa, joita oli kokolailla kahdeksisen kappaletta kahdestatoista. Sepeteus ei lukenut itseään vanhaksi, olihan hän sentään vain 47 vuotias.
Kumma rauha näkyi vanhusten kasvoilla ja eleissä ja silmissä. Eivätkö he muka tienneet että tuon aneemisen valkoisen oven takana jaettiin heille yhä vähemmän toivoa - ja annettiinpa taatusti joillekin allakkaan päivämäärä että mahtanet olla tuon päivämäärän jälkeen kuollut. Hähhää ajatteli Sepeteus ilkikurisesti, että ehkäpä joku lääkärin pirulainen saattoi jopa lyödä vetoa potilaan kanssa että elääkö potilas kauemmin vai ei - että jos eläisi voisi tulla perimään lääkäriltä vetona olevan satasen. Ihan vaan ilkikurisuuttaan ja potilaalle toivoa antaakseen - ja ahneimmille potilaille syyn sinnitellä hengissä sinne asti että saisi edes osan niistä rahoista takaisin, jotka oli lääkärille kantanut. Huono sijoitus kun oli lääkärilaskut koskapa ne johtivat kuitenkin ristin merkkaamiseen allakkaan ennakoidun kuoleman merkiksi.
Sepeteusta alkoi mielikuvituksensa laukkajäljet niin mietityttää että meinasi niiltä jaloiltaan lähteä pois mokomien lääkärihuijareiden kynsistä, jotka vain veisivät hänen rahansa, uskottelisivat hänelle terveyttä ja toivoa ja sitten kumminkin merkkaisivat allakkaan ristinmerkin ja päälle päätteeksi löisivät vetoa hänen päänsämenon päivämäärästä ja jonka vedon hän joka tapauksessa häviäisi - sillä vaikka eläisi ristinmerkillä merkattua päivämäärää pidemmälle ja hakisi lääkäriltä satasensa, niin silti pian kuitenkin kuolisi eikä sillä satasellakaan siten mitään tekisi.
Sepeteuksella nousi pala kurkkuun ja kylmä hiki ja hän tunsi polviensa notkahtelevan - niin vastenmielisen etova oli hänen ajatuskaarensa lento mokomista lääkärihuijareista. Pian hän kuitenkin unohti oman hätänsä kun taas palasi ihmettelemään rauhallisten vanhusten olemusta tuosta aneemisen valkoisesta ovesta sisäänpääsyä odotellessaan. Vanhukset jo vilkuilivat takaisin hänen hermostuneen olemuksensa ja hionneet kasvonsa huomattuaan ja jokunen nyökkäili Sepeteukselle ystävällisesti hymyillen. Niin siis hymyillen - ja ystävällisesti. Jostain syystä Sepeteusta sieppasi niin tuo tympeä ystävällinen hymyily ja rauhallinen olemus että hän paneutui seuraavaksi pohtimaan piru mielessään että miten näiden häntä ilmiselvästi häiritsevä vanhusten rauhallisuus odotushuoneessa saataisiin pahemman kerran järkytettyä.
Sepeteus keksi oivan ja niin yksinkertaisen keinon että häntä itseäänkin ällistytti kuinka yksinkertaista se kaikki olisi. Sepeteus alkoi oikein hymyillä kaukaisuuteen katsoen ajatusta kehitellessään ja alkoi kerätä melkeinpä huolestuneita katseita itseensä. Mutta sitä Sepeteus ei huomannut, niin uppoutunut hän oli ideansa kehittelyyn.
Sepeteuksen idea oli kaikessa yksinkertaisessa pirullisuudessaan tämä. Jospa tuosta aneemisen valkoisesta ovesta ei palattaisikaan odotushuoneeseen vaan vastaanottohuoneesta poistuttaisiin muuta reittiä pois niin että odotushuoneessa odottavat eivät sitä näkisi. Sepeteus ajatteli melkeinpä pirullisuuden hurmoksessa kuinka odotushuoneessa odottaville nousisi vähitellen kauhu että mitä siellä vastaanottohuoneessa oikein tehdään - antaako tohtori kuolemanpiikkejä, viedäänkö joku hullujenhuoneelle luulosairaana ties kuinka monetta kertaa kuviteltua sairautta valittamasta.
Sepeteus ajatteli että suuressa kaupungissa tuollainen aiheuttaisi suoranaisen kauhun vastaanotolle menoa kohtaan koska kun ihmiset eivät tunne toisiaan niin eivät voi tarkistaa että miten sille ja sille potilaalle vastaanotolla oikein kävi. Pienessä kunnassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, se taas aiheuttaisi kaikenlaisten huhujen ja juorujen myllyn että kuinkahan sillekin kävi vastaanotolla ja myös tarkistussoittoja että
- Oletko nähnyt naapuriasi pihallaan pyörimässä niin että onko se vielä hengissä.
Sepeteus vilkaisi ajatusaherruksensa keskeltä rauhallisia vanhuksia ilkikurisesti ja palasi takaisin ankaraan kehittelyynsä aivojensa otsalohkon sisällä jossa Sepeteus oli kuullut ajattelun sijaitsevan.
Sepeteus tunsi itsensä suorastaan yhteiskunnan hyväntekijäksi ajatellessaan kuinka hänen ideansa vähentäisi vastaanotolle tulijoita ja ihmiset kuolisivat ennenaikaisesti kun eivät uskaltaisi mokomaan epäilyttävään loukkoon vaivonensa astua. Näin säästyisi terveydenhuollolta rahaa ja jopa ikäjakauma tulisi edullisemmaksi kansakunnalle kun nuo juuri nyt vastaanotossa rauhallisena istuvat vanhukset pelästyneinä eivät uskaltaisi tulla vastaanotolle ja kuolisivat pian pieneenkin hoitamattomaan vaivaan.
Sepeteus vääntelehti hymyillen mieletöntä ideaansa kunnes ajatuksenkulku leikkautui kuin riimisuolattu häränsiivu huipputerävän veitsen alla. Aneemisen valkoinen ovi oli jälleen kerran avautunut ja pitkään lääkärintakkiin sonnustautunut lääkäri kutsui
- Sepeteus Seppänen.
Sepeteus oikaisi notkahtaneet polvensa ja keräsi itsensä tähän hetkeen sen kymmenen askelen aikana, jonka kesti kävellä aneemisen valkoiselle ovelle.
Lääkäri saatteli Sepeteuksen sisään, kätteli ja istutti pöytänsä nurkalla olevalle tuolille.
- Mikä teitä vaivaa tokaisi lääkäri melkein tylysti.
Sepeteus nosti hieman ujostellen paitaansa - poikamies kun oli ja oli aina ollut - ja näytti.
- Löysin vatsastani tällaisen patin tai miksi sitä nyt sanoisi.
Sepeteus säikähti perinpohjin sillä kaiketi kaiken nähnyt lääkäri hätkähti oikein huomattavasti. Lääkäri rauhoittui kuitenkin nopeasti vilkaisi Sepeteusta silmiin, sipaisi kevyesti Sepeteuksen pattia ja alkoi kirjoittaa. Välillä hän tokaisi lyhyesti
- Kirjoitan teille hoito-ohjetta ja jatkoi kirjoittamistaan.
Lopetettuaan lääkäri ojensi Sepeteukselle paperin ja sanoi.
- Noudatatte noita ohjeita ja tulette kahden kuukauden kuluttua näyttämään uudestaan niin katsotaan tilannetta uudestaan ja tehdään sitten tarkempi diagnoosi.
- Muttaaah, ehti Sepeteus juuri ja juuri sopertaa kun lääkäri oli jo hänet kätellyt ja saatellut ovesta ulos.
Sepeteus oli tyrmistynyt. Hän tunki paperin sen taiteltuaan lukematta taskuunsa ja vuoroin kuumaa ja kylmää hikeä pukaten käveli suutahtamisesta pelkoon ja päinvastoin tempoillen rivakasti kotiinsa 3 kilometrin päähän kuin tuli persuuksissa.
Kotiin tultuaan Sepeteus haparoi avaimen ulko-oven lukkoon ja käänsi sen auki ja räväytti oven auki että se oli saranoiltaan lähteä ja avaimet singahtivat kukkapenkin sekaan niin että hänellä kesti myöhemmin tovin niitä sieltä esiin onkia. Hän syöksyi sisään kuin tsunami ja jalat harallaan käsiä nyrkkiin ankarasti puristaen hän vuodatti kolmen minuutin yhtäjaksoisen perkele-perkele-perkele -sarjan ettei siitä meinannut loppua tulla. Enimmät paineensa noin purettuaan Sepeteus tuli seuraavaksi levottomaksi. Hän kiirehti asunnossaan sinne tänne välillä istahtaen ja taas jaloilleen sinkoutuen levottomaan eestaas käyskelyynsä. Samalla alkoi Sepeteuksen mielikuvitus laukata. Hän keksi nin mahdottomat määrät niin mahdottomia ajatuksia että hän tajusi - on pakko rauhoittua ja uskaltautua lukemaan paperi.
Sepeteus istui alas tuolille keittiön pöydän ääreen jännittyneenä kuin vieteriukko valmiina pienestäkin yllykkeestä pomppaamaan ylös kaikella voimalla.
Sepeteus luki aluksi puoleksi ääneen ja loppua kohden hieman huuliaan liikutellen: " Teette kahden kilometrin juoksulenkin joka toinen päivä.." ynnä muuta kuntoiluohjetta ja sitten syöntirajoituksia makkaralle, läskille, rasvaisille juustoille, rajoituksia oluen ja viinan juonnille eikä lainkaan tupakkaa. Ja seksiä saa harrastaa rajoituksetta luki kuin kivitalon kokoisena kirsikkana kaiken muun komeuden päällä.
- Mitä helv..., ehti Sepeteus puuskahtaa ennenkuin hänen vieterinsä laukesi ja hän pomppasi pystyyn niin että keittiön pöytä kaatui ja pöydällä ollut kukka ruukkuineen hajosi pitkin keittiön lattiaa.
Sepeteus huusi suoraa huutoa minuutin, jota ohikulkevalla tiellä pysähdyttiin ihmettelemään koskapa ulko-ovi oli auki ja ihmetys oli suuri että miten se aina niin rattoisa ja rauhallinen Sepeteus noin elämöi. Eräs naapuri kävikin ovella kyselemässä että mikä hätänä ja Sepeteus sai avuttomasti " Eipä tässä, eipä tässä" sopertaen työnnettyä naapurin ulos ja lyötyä ulko-oven hänen nenän edessään kiinni. Sepeteus ei tiennyt että tätä tapausta pohdittaisiin vielä tovi jos toinenkin - ja Sepeteus tulisi myöhemmin vielä antamaan lisää ihmetyksen aihetta.
Pienen naapurin keskeytyksen jälkeen Sepeteus palasi mielen tornadonsa kieputukseen hypittyään ensin minuutin lääkärin paperin päällä niin että siitä irtosi kulma ja se tuli lattialla olevasta hiekasta pieniä reikiä täyteen.
Sepeteus otti esiin kännykkänsä ja yritti soittaa niin terveyskeskukseen kuin kaupungintalollekin valittaakseen mutta oli niin hermostunut ettei osunut oikeisiin numeroihin ja kolme kertaa väärään numeroon soitettuaan luopui aikeestaan ja löi niin lujaa kännykän pöytään että sen takakansi irtosi ja akku irtosi lentäen lattialle.
Sepeteus oli lyöty. Hän ryömi henkisesti tv-tuoliinsa ja lysähti siihen toivonsa menettäneenä kuin olisi hirttoköyden varaan heittäytynyt. Hän tuijotti tovin yhteen paikkaan aivan tylsistyneenä kunnes hänen katseensa alkoi vaeltaa ja päätyi tuijottamaan keittiön lattialla lojuvaa hiekkajyvästen rei´ittämää paperia.
Sepeteus sai koottua voimansa ja ripustettua itsensä jaloilleen hakeakseen paperin melkein alistunutta nöyryyttä tuntien. Hän luki paperin uudestaan eikä voinut mitenkään käsittää miten tämä kaikki saattoi liittyä hänen vatsassa olevaan pattiinsa mutta päätti sitten lopulta noudattaa lääkärin ohjetta. Olihan kyse vain kahdesta kuukaudesta ja sellainen aika kuluisi kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Aamulla Sepeteus oli jälleen vanha kunnon rattoisa Sepeteus, ehkä tavallistakin reippaampi. Eilinen oli uuvuttanut hänet syvään ja pitkään uneen ja unessa äitivainaakin pistäytyi käymässä hymyillen - ilman pattia otsassa. Tukevasti syötyään Sepeteus tarkisti lenkkikenkiensä kunnon ja totesi että oli aika hankkia uudet. Niinpä Sepeteus kohta kirmaisi urheiluliikkeeseen ja osti kalliinpuoleiset uutuuttaan tuoksuvat lenkkarit, joissa myyjän puheiden mukaan oli ties minkälaisiä vieteriominaisuuksia että Sepeteusta huvitti minkälaisena vieteriukkona hän kohta pomppisikaan lenkkipolulla.
Niinpä Sepeteus alkoi lääkärin määräämän ravinto- ja liikuntaohjelman ja oikeinpa laittoi lääkärin paperin lasin alle kehystettynä keittiön seinälle huoneentauluksi - näytti melkeinpä taiteelliselta pienine hiekkamurusten aiheuttamine reikineen.
Vaikeaa oli aluksi raahata ylipainonsa lenkkipolkua kiertämään ja kieltäytyä yhdestä sun toisesta mieliasiasta ruokavaliossa mutta Sepeteus oli päättänyt ohjelmaa noudattaa ja päätöksensä pitää.
Sepeteus laihtui vinhaa vauhtia mikä riemastutti häntä mutta kun hän samalla välillä vaivihkaa tarkasteli pattiaan vatsassa niin se ei näyttänyt pienenevän - pikemminkin suureni vai näkikö hän vain väärin. Kunto koheni päivä päivältä ja huoli kasvoi saman tien että patti ei näyttänyt pienenevän.
Niin oli pian kaksi kuukautta kulunut ja Sepeteus varasi lääkärille ajan. Jännityksestä sydän pamppaillen hän odotti aneemisen valkoisen oven takana vuoroaan joka pian tulikin. Sepeteus kutsuttiin sisään, lääkäri kätteli hänet ja istutti taas tutulle tuolille työpöytänsä nurkalla.
- Mitenkäs on mennyt, kyseli lääkäri ja Sepeteus valaisi lääkärin ohjeen noudattamisen yksityiskohtia. Sitten hän sai huolensekaisella äänellä sanottua mutta kun tuo patti ei ole pienentynyt vaan päinvastoin vaikuttaa suurentuneen.
Sepeteus nosti paitaansa ja näytti vatsaansa.
- No se näyttää suurentuneen kun vatsanne on roimasti pienentynyt. Ja lopullisena diagnoosina sanon nyt teille Sepeteus Seppänen että tuo patti on teidän napanne.
- Mitääh, parahti Sepeteus hölmistyneenä, minun napani.
- Niin juuri, sanoi lääkäri.
- Te olette kunnostanne ja painostanne huonosti huolehtiessanne unohtaneet napanne ja sitten yhtäkkiä löysitte sen läskisen vatsanne keskeltä. Kaikki hyvin Sepeteus Seppänen, nythän te vaikutatte oikein sutjakalta mieheltä. Ties vaikka naisväkikin perään katselisi.
Sepeteus kuunteli pää humisten kuin etäisyydestä lääkärin sanoja ja kun lääkäri otti esiin almanakan ja ehti lausua
- Ja lyödäänkö vetoa.., niin silloin Sepeteus pomppasi pää punaisena tuoliltaan niin että tuoli sinkosi kauas, ryntäsi sanaakaan sanomatta ulos ja yhtä juoksua paineli kotiin kuin viimeistä päivää.
Sen koommin Sepeteus ei lääkärillä käynyt. Hän huolehti kunnostaan ja ruokavaliostaan niin antaumuksella ettei jäänyt pienintäkään mahdollisuutta lääkärissä käynnin tarpeelle. Näin Sepeteus eleli loppuelämänsä kunnes kuolema korjasi hänet huomaansa kuten se ennemmin tai myöhemmin kaikille tekee. Sepeteuksen kuolema oli ennenaikainen eikä ollut luonnollinen. Hän tukehtui lihanpalaan laivaristeilyllä arvioituaan pureskelemansa lihapalan pienemmäksi kuin se oli jolloin se juuttui hänet kurkkuunsa. Ja niin kuoli Sepeteus potkien sinnikkäästi vastaan kuten hyväkuntoinen 74 vuotias jaloillaan vastaan potkia voi.
Jussi Vaarala 23.5.2011
Presidentivaaleissa on jo nyt kaksi voittajaa - ja uudenlainen tahtohumanismi on tulossa
Presidentinvaaleissa on jo nyt kaksi voittajaa kävi itse vaalissa kuinka vaan.
Ensimmäinen voittaja on suvaitsevaisuus. Koko prosessi on nostanut suvaitsevaisuuden homoseksuaalisuutta kohtaan uuteen avarakatseisuuteen. Usein käy niin että uusi outo asia saa voimakkaan torjunnan jos sen etenkin esittää ns tavallisen kansan silmissä epäilyttävä tyyppi. Mutta kun toisaalta aika on uudelle asialle kypsempi ja asian esittää kunnollisen oloinen ihminen niin tämä ihminen toimii ikäänkuin hyväksyttävyyden raamina jossa tavalliset ihmiset voivat ajatella uutta asiaa vähemmän jäykästi ja torjuvasti ja voivat sen nähdä tavallisen elämän ilmiönä.
Ja tätä ensimmäistä voittoa on edesauttanut tietenkin hauskan lupsakka huulenheitto sekä homo- että heteroseksuaalisuudella molempien loppusuoran ehdokkaiden toimesta.
Toinen voitto on se että humanismi on noussut ja osoittanut omaavansa kannatusta paljon laajemmin kuin on kovassa maailmassa odotettu.
Eikä humanismin tarvitsekaan olla puolustuskyvytön päähänpotkittava ja kiusattava tai piittaamaton mukasivistynyt sivustakatsoja vaan humanismi voi olla myös määrätietoinen loppuunsaakka painava tahtotila joka ei kertakaikkiaan anna periksi sen enempää pahalle kuin piittaamattomuudellekaan.
Sitä ei tässä presidnetinvaaliprosessissa ole vielä nähty. Mutta se tulee.
Määrätietoinen passiivisesta sivustakatsomisesta ja uhrin roolista luopuva tahtohumanismi tulee.
Aika on sille kypsä. Ja valtaisa joukko ihmisiä tarpeeksi sivistyneitä sitä toteuttamaan - sen osoitti ja osoittaa Haaviston saama huikea kannatus.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ensimmäinen voittaja on suvaitsevaisuus. Koko prosessi on nostanut suvaitsevaisuuden homoseksuaalisuutta kohtaan uuteen avarakatseisuuteen. Usein käy niin että uusi outo asia saa voimakkaan torjunnan jos sen etenkin esittää ns tavallisen kansan silmissä epäilyttävä tyyppi. Mutta kun toisaalta aika on uudelle asialle kypsempi ja asian esittää kunnollisen oloinen ihminen niin tämä ihminen toimii ikäänkuin hyväksyttävyyden raamina jossa tavalliset ihmiset voivat ajatella uutta asiaa vähemmän jäykästi ja torjuvasti ja voivat sen nähdä tavallisen elämän ilmiönä.
Ja tätä ensimmäistä voittoa on edesauttanut tietenkin hauskan lupsakka huulenheitto sekä homo- että heteroseksuaalisuudella molempien loppusuoran ehdokkaiden toimesta.
Toinen voitto on se että humanismi on noussut ja osoittanut omaavansa kannatusta paljon laajemmin kuin on kovassa maailmassa odotettu.
Eikä humanismin tarvitsekaan olla puolustuskyvytön päähänpotkittava ja kiusattava tai piittaamaton mukasivistynyt sivustakatsoja vaan humanismi voi olla myös määrätietoinen loppuunsaakka painava tahtotila joka ei kertakaikkiaan anna periksi sen enempää pahalle kuin piittaamattomuudellekaan.
Sitä ei tässä presidnetinvaaliprosessissa ole vielä nähty. Mutta se tulee.
Määrätietoinen passiivisesta sivustakatsomisesta ja uhrin roolista luopuva tahtohumanismi tulee.
Aika on sille kypsä. Ja valtaisa joukko ihmisiä tarpeeksi sivistyneitä sitä toteuttamaan - sen osoitti ja osoittaa Haaviston saama huikea kannatus.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, January 28, 2012
Ministeriöt ja kunnat eivät valista lumieristämisestä
Lumi on loistava sokkelieriste pakkasilla. Mutta missä on ministeriöiden valistava tiedote kansalaisille miten lumella voi eristää että ei tee virheitä.
Aivan selvää kuitenkin on että jos talossa on kivisokkeli ja siihen pakkanen pääsee suoraan niin siitä tulee valtava kylmänaiheuttaja ja lämmönhukka taloon.
Mutta jos pakkasen suora vaikutus lumella estetään lumikerroksella sokkelia vasten niin ilman muuta talon alapohja on lämpimämpi.
Karhukin sen tietää että lumi on loistava talviunieriste. Mutta meidän ministeriöt ei.
Hopi hopi tiedotetta kansalaisille - pakkaset tuloo.
Jännä nähdä osaako ministeriöt nopean tiedotustoiminnan. Aikaa koviin pakkasiin on muutamia päiviä ainakin Etelä-Suomessa.
Onko meillä edes nopean toiminnan ministeriöitä. Ja nopean toiminnan kuntia.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Aivan selvää kuitenkin on että jos talossa on kivisokkeli ja siihen pakkanen pääsee suoraan niin siitä tulee valtava kylmänaiheuttaja ja lämmönhukka taloon.
Mutta jos pakkasen suora vaikutus lumella estetään lumikerroksella sokkelia vasten niin ilman muuta talon alapohja on lämpimämpi.
Karhukin sen tietää että lumi on loistava talviunieriste. Mutta meidän ministeriöt ei.
Hopi hopi tiedotetta kansalaisille - pakkaset tuloo.
Jännä nähdä osaako ministeriöt nopean tiedotustoiminnan. Aikaa koviin pakkasiin on muutamia päiviä ainakin Etelä-Suomessa.
Onko meillä edes nopean toiminnan ministeriöitä. Ja nopean toiminnan kuntia.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Persut oppivat nopeasti äänestäjien moralisoinnin
Eduskunnan varapuhemies kansanedustaja Anssi Joutsenlahti (ps) toivoo Paavo Lipposen tulevan toisiin ajatuksiin ja kävisi äänestämässä.
Joutsenlahti sanoo huolestuttavan monen ilmoittaneen jättävänsä äänestämättä toisella kierroksella - ja muistuttaa että äänestäminen on paitsi oikeus myös velvollisuus.
Joutsenlahti - vallan asemiin päässeenä ja vallan asemaa kyseenalaistamatta puolustaen - ei käsitä asian oleellisinta puolta - joka Lipposenkin änkyräreaktiossa toiselta puolelta näkyy.
Nimittäin sitä että ihmiset jättävät äänestämättä kahdesta syystä. Siitä että 1. heidän äänensä ei kuulu muutenkaan niin miksi sitten jonkun numeron tälläämisenä äänestyslippuun ja 2. siksi että heitä suututtaa se - joka suuttumus on Lipposenkin änkyrätemppuilun lähde mutta äärisubjektiivisista vallanomaamisen poispilaamista syistä.
Miksi kansalaisen kannattaa yrittää huutaa äänestyskopissa äänestyslipulle kun se huuto ei itse asioistakaan kuulu asioiden itsensä äärellä.
Niin että Joutsenlahti kääntää demokratian edustukselliset velvollisuudet äänestäjien moralisoimiseksi - kas kun ei äänestyspakkoa ehdota.
Kovinpa nopeasti ja rasvatun sujuvasti perussuomalaiset - tuttavallisesti persut - lipsahti vallan viettelykseen. Alkaen moralisoimaan kansaa siitä kun demokratia ei toimi - kun ennen eduskuntavaaleja suurimpaan ääneen huusi kuinka demokratia ei toimi.
Muistaakseni joku sanoi joskus - että kyllä kansa tietää.
Seuraavissa vaaleissa tavataan - persut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Joutsenlahti sanoo huolestuttavan monen ilmoittaneen jättävänsä äänestämättä toisella kierroksella - ja muistuttaa että äänestäminen on paitsi oikeus myös velvollisuus.
Joutsenlahti - vallan asemiin päässeenä ja vallan asemaa kyseenalaistamatta puolustaen - ei käsitä asian oleellisinta puolta - joka Lipposenkin änkyräreaktiossa toiselta puolelta näkyy.
Nimittäin sitä että ihmiset jättävät äänestämättä kahdesta syystä. Siitä että 1. heidän äänensä ei kuulu muutenkaan niin miksi sitten jonkun numeron tälläämisenä äänestyslippuun ja 2. siksi että heitä suututtaa se - joka suuttumus on Lipposenkin änkyrätemppuilun lähde mutta äärisubjektiivisista vallanomaamisen poispilaamista syistä.
Miksi kansalaisen kannattaa yrittää huutaa äänestyskopissa äänestyslipulle kun se huuto ei itse asioistakaan kuulu asioiden itsensä äärellä.
Niin että Joutsenlahti kääntää demokratian edustukselliset velvollisuudet äänestäjien moralisoimiseksi - kas kun ei äänestyspakkoa ehdota.
Kovinpa nopeasti ja rasvatun sujuvasti perussuomalaiset - tuttavallisesti persut - lipsahti vallan viettelykseen. Alkaen moralisoimaan kansaa siitä kun demokratia ei toimi - kun ennen eduskuntavaaleja suurimpaan ääneen huusi kuinka demokratia ei toimi.
Muistaakseni joku sanoi joskus - että kyllä kansa tietää.
Seuraavissa vaaleissa tavataan - persut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, January 27, 2012
Design onkin ympäristölle vaarallisimpia ilmiöitä mutta taide ei
Desing - tuotteen esteettis-käytännöllinen olemus, sen visuaalinen myyntivaltti - onkin ympäristölle vaarallisimpia ilmiöitä - suoranainen häpeätahra taiteelliselle luovuudelle.
Kun jo nykyään teknologiatuotteissa on olemassa ympäristölle kestämätön kertakulutusmeininki - eli jos yksi osa rikkoutuu niin yleensä halvin ja jopa ainoa mahdollisuus on ostaa uusi - niin sen lisäksi myös designista on tullut tuotteen kelvottomuuskriteeri.
Jos design vanhenee niin samalla tuote vanhenee tavalla jota ei voi korjata ja koko tuote hylätään.
Eli designista niin teknologiassa kuin muodissakin on tullut hylkytekijä joka edistää ympäristön tuhoamista - muotitietoisten ihmisten kylväessä jälkeensä joukoittain design-kelvottomiksi tulleita tuotteita. Niin teknologiassa kuin vaatetuksenkin osalta.
Varsinainen taidehan on ympäristöeettistä - hyvä katsojalleen esteettisesti arvokas taulu tulee rakkaaksi tavalla joka kestää vuosikymmeniä. Joka ei rikkoonnu ja jonka osia ei tarvitse edes vaihtaa.
Mitä tästä kaikesta seuraa.
Se että ympäristöeettisesti valistunut taiteilija ei ryhdy desing-suunnittelijaksi tuotteille joissa esteettinen desingkuori on mahdotonta vaihtaa vaikka muuten tuote olisi käyttökelpoinen ja ehjä - ja joissa jokainen tuotteen osa ei ole ole vaihdettavissa uuteen mikäli se rikkoontuu.
Muussa tapauksessa taiteilija ei voi pitää itseään esteettis-eettisesti valistuneena ja sivistyneenä luovan alan toimijana.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kun jo nykyään teknologiatuotteissa on olemassa ympäristölle kestämätön kertakulutusmeininki - eli jos yksi osa rikkoutuu niin yleensä halvin ja jopa ainoa mahdollisuus on ostaa uusi - niin sen lisäksi myös designista on tullut tuotteen kelvottomuuskriteeri.
Jos design vanhenee niin samalla tuote vanhenee tavalla jota ei voi korjata ja koko tuote hylätään.
Eli designista niin teknologiassa kuin muodissakin on tullut hylkytekijä joka edistää ympäristön tuhoamista - muotitietoisten ihmisten kylväessä jälkeensä joukoittain design-kelvottomiksi tulleita tuotteita. Niin teknologiassa kuin vaatetuksenkin osalta.
Varsinainen taidehan on ympäristöeettistä - hyvä katsojalleen esteettisesti arvokas taulu tulee rakkaaksi tavalla joka kestää vuosikymmeniä. Joka ei rikkoonnu ja jonka osia ei tarvitse edes vaihtaa.
Mitä tästä kaikesta seuraa.
Se että ympäristöeettisesti valistunut taiteilija ei ryhdy desing-suunnittelijaksi tuotteille joissa esteettinen desingkuori on mahdotonta vaihtaa vaikka muuten tuote olisi käyttökelpoinen ja ehjä - ja joissa jokainen tuotteen osa ei ole ole vaihdettavissa uuteen mikäli se rikkoontuu.
Muussa tapauksessa taiteilija ei voi pitää itseään esteettis-eettisesti valistuneena ja sivistyneenä luovan alan toimijana.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, January 26, 2012
Koneellinen ilmanvaihto lämmönpoistoa
Olen alkanut epäillä koneellisen ilmanvaihdon ja asetettujen asuntojen ja julkistenkin tilojen lämpönormien mielekkyyttä.
Vaikuttaa nimittäin siltä että asunnoissa on nykyään ennemminkin kolkon koleaa ja vetoisaa koneellisen ilmanvaihdon ansiosta kuin kodikkaan mukavan lämmintä.
Entä johtuuko myös suuri osa flunssista ja kuumepäivistä kouluissakin siitä että niissä on kolkon koleaa ja vetoisaa ilmanvaihdon vuoksi - että siellä väkisinkin ihmiset vilustuu.
Ja ollaanko lämpönormien soveltamisessakin menossa siihen suuntaan että vaaditaan asuntoihin lämpötehokkuuden nimissä valtaisia eristekerroksia - ja eristeen mahdollistama lämmön tuntu poistetaan koneellisen ilmanvaihdon aiheuttamalla koleudella ja vetoisuudella.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Vaikuttaa nimittäin siltä että asunnoissa on nykyään ennemminkin kolkon koleaa ja vetoisaa koneellisen ilmanvaihdon ansiosta kuin kodikkaan mukavan lämmintä.
Entä johtuuko myös suuri osa flunssista ja kuumepäivistä kouluissakin siitä että niissä on kolkon koleaa ja vetoisaa ilmanvaihdon vuoksi - että siellä väkisinkin ihmiset vilustuu.
Ja ollaanko lämpönormien soveltamisessakin menossa siihen suuntaan että vaaditaan asuntoihin lämpötehokkuuden nimissä valtaisia eristekerroksia - ja eristeen mahdollistama lämmön tuntu poistetaan koneellisen ilmanvaihdon aiheuttamalla koleudella ja vetoisuudella.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Siltarumpupoliitikko vai yleispoliitikko presidentiksi
Vuodesta 1989 lähtien on eduskunnan tietojen mukaan Niinistö tehnyt 34 aloitetta ja Haavisto 28.
Niinistön aloitteista 23 on raha-asia-aloitteita määrärahan osoittamisesta Salon tai Halikon seudulle.
Haavisto on selkeästi periaate- ja arvotasolla aloitteitaan tehnyt nimenomaan yleispoliitikkona.
Haluammeko tasavallan presidentiksi kapeakatseisen siltarumpupoliitikon vai laajakatseisen yleispoliitikon.
Jussi Vaarala
Somerniemi
Niinistön aloitteista 23 on raha-asia-aloitteita määrärahan osoittamisesta Salon tai Halikon seudulle.
Haavisto on selkeästi periaate- ja arvotasolla aloitteitaan tehnyt nimenomaan yleispoliitikkona.
Haluammeko tasavallan presidentiksi kapeakatseisen siltarumpupoliitikon vai laajakatseisen yleispoliitikon.
Jussi Vaarala
Somerniemi
Tuesday, January 24, 2012
Joitain tekstejäni muissa medioissa
http://www.tamperelainen.fi/blogit/lukijalta/89975-joko-taivastalous-tipahtaa
http://www.ur.fi/kansankanava/lounasruokailu_mukautuu_kysynt%C3%A4%C3%A4n_3437822.html
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/299259.html
http://www.ur.fi/kansankanava/lounasruokailu_mukautuu_kysynt%C3%A4%C3%A4n_3437822.html
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/299259.html
Arabien kevät kansannousuineen saapui Suomeen - presidentivaaleista tulossa kokoomus - EK akselin vastainen kansannousu ja jytky
Presidentinvaalit ovat laajenemassa kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton yhteistyön sanelupolitiikan vastaiseksi äänestystapahtumaksi.
Niinistön puheet lakko-oikeuksista ja Kataisen puheet hallintoväkivaltaisesta 100 kunnan pakkokuntauudistuksesta ovat sen kaltaista Elinkeinoelämän keskusliiton sanelupolitiikkaa kokoomuksen suulla lähes kaikki demokratian ja toimivan pohjoismaisen demokratian arvot ylikävellen että ei ihme että Haaviston humaanimpi linja vetää taakseen vyöryn kannattajia kaikista puolueista - kokoomuslaiset mukaanlukien.
Olemmekin presidentinvaaleissa sen kysymyksen edessä että halutaanko elinkeinoelämän enää sanelevan tässä maassa kaikkea mielen määrin kuten se aina on tehnyt kokoomuksen suulla.
Emme halua - siksi äänestämme Haavistoa seuraavaksi presidentiksi.
Suomeen saapui kuin saapuikin keskelle talvea arabien kevät kansannousuineen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Niinistön puheet lakko-oikeuksista ja Kataisen puheet hallintoväkivaltaisesta 100 kunnan pakkokuntauudistuksesta ovat sen kaltaista Elinkeinoelämän keskusliiton sanelupolitiikkaa kokoomuksen suulla lähes kaikki demokratian ja toimivan pohjoismaisen demokratian arvot ylikävellen että ei ihme että Haaviston humaanimpi linja vetää taakseen vyöryn kannattajia kaikista puolueista - kokoomuslaiset mukaanlukien.
Olemmekin presidentinvaaleissa sen kysymyksen edessä että halutaanko elinkeinoelämän enää sanelevan tässä maassa kaikkea mielen määrin kuten se aina on tehnyt kokoomuksen suulla.
Emme halua - siksi äänestämme Haavistoa seuraavaksi presidentiksi.
Suomeen saapui kuin saapuikin keskelle talvea arabien kevät kansannousuineen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, January 23, 2012
Puoluekartan olemus menossa uusiksi
Ensin nuijittiin keskusta maahan - sitten meni demarit - ja nyt on presidentivaalien kohteena se että vanhoista kolmesta suuresta myös kokoomus menettää asemansa.
Uudistustuulet puhaltaa - ja mitä kummallisimmalla tavalla - jytkyt kannattaa vastajytkyä ja eiköhän kokolihaa syövät heteromiehetkin asetu Haaviston taakse.
Suomalainen politiikka uudistuu oikein urakalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Uudistustuulet puhaltaa - ja mitä kummallisimmalla tavalla - jytkyt kannattaa vastajytkyä ja eiköhän kokolihaa syövät heteromiehetkin asetu Haaviston taakse.
Suomalainen politiikka uudistuu oikein urakalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, January 22, 2012
Presidentinvaalien ilahduttavin tulos
Erityisen ilahduttava ja yhtä ja kahtakin presidentin virkakautta pitempi erittäin merkittävä tulos on se että kaiketi niin kansa kuin johtava poliitikkokaartikin valitsi kampanjiensa ja poliittisen keskustelukulttuurinkin linjaksi amerikkalaisen loanheiton sijaan sivistyneen ja niin toisia ehdokkaita kuin heidän arvojaankin kunnioittavan linjan.
Se on erittäin kunnioitettava peruslinjaus suomalaisilta ja erityisesti suomalaisilta poliitikoilta ja puolueilta.
Ja jopa kansainvälisen huomion ansaitseva tulos - jopa suomalaisille kansainvälisen edelläkävijän roolinkin antava - näyttämään että politiikkaa voi tehdä kiistanalaisistakin asioista sivistyneesti.
Ja se on myös linjaus joka tulee kantamaan suomalaisessa politiikassa kauas - sekä myös kannattelemaan koko yhteiskuntaakin paljon paremmin vaikeidenkin aikojen yli sellaisella yksituumaisuudella jota sanotaan vaikkapa sotienkin aikaan tarvittiin.
Kunhan vielä tähän sivistyneeseen hyväeleisyyteen saataisiin se piirre mukaan että huolehditaan aina kaikissa tapauksissa huonommin voivista joilla ei yleensä ole enää juuri alaspäin joustamisen varaa huono-osaisuutensa suhteen.
Sivistyksen pitää näkyä myös teoissa - eikä vain eleissä ja käyttäytymisessä. Professori Matti Klingeä lainaten - sivistys on tiedon käyttämistä toisten hyväksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Se on erittäin kunnioitettava peruslinjaus suomalaisilta ja erityisesti suomalaisilta poliitikoilta ja puolueilta.
Ja jopa kansainvälisen huomion ansaitseva tulos - jopa suomalaisille kansainvälisen edelläkävijän roolinkin antava - näyttämään että politiikkaa voi tehdä kiistanalaisistakin asioista sivistyneesti.
Ja se on myös linjaus joka tulee kantamaan suomalaisessa politiikassa kauas - sekä myös kannattelemaan koko yhteiskuntaakin paljon paremmin vaikeidenkin aikojen yli sellaisella yksituumaisuudella jota sanotaan vaikkapa sotienkin aikaan tarvittiin.
Kunhan vielä tähän sivistyneeseen hyväeleisyyteen saataisiin se piirre mukaan että huolehditaan aina kaikissa tapauksissa huonommin voivista joilla ei yleensä ole enää juuri alaspäin joustamisen varaa huono-osaisuutensa suhteen.
Sivistyksen pitää näkyä myös teoissa - eikä vain eleissä ja käyttäytymisessä. Professori Matti Klingeä lainaten - sivistys on tiedon käyttämistä toisten hyväksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)