Thursday, June 30, 2011
Motivoitunut ihminen riippumatta välittömästä suorasta hyödystä on elämän ytimessä
Saavatko nuoret testata omaa motivaatiotaan
Oppilaitosten pääsykokeita ollaan nykyään kovasti kehittämässä - mikä onkin hyvä asia.
Mutta on selvästikin on sokeuduttu tälle asialle - paljon oppilaitosten opiskelijavalintaa laajemmalla tavalla - että kun oppilaitoksen mahdollisuuksia ja kykyjä mitata hakijoiden soveltuvuutta kehitetään niin valitettavasti edelleenkin jää yhteiskuntaan kaikkialle kaikumaan huutava kysymys - pääsevätkö nuoret oppilaitoksiin pyrkivät mittaamaan itse omaa soveltuvuuttaan.
Asia kun on niin että jos opiskelemaan hakijalla on varmistunut sisäinen kokemusperäinen usein lyhyestäkin työkokemuksesta saatu tieto että haluaa nimenomaan tuolle alalle niin silloin motivaatiopotku kannattelee paljon niiden kompurointikohtien yli jotka useimmilla enemmän tai vähemmän kompuroivat kyvyt tuottavat. Ja toisaalta työkokemus karsii myös turhat luulot ja odotukset pois.
Tämä asia merkitsee sitä että nykyinen nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys on järjettömässä suhteessa siihen mitä pitäisi olla osoittaen miten mittavalla ja traagisella tavalla yhteiskunnassa on oltu ymmärtämättömiä ja epäonnistuttu jättämällä suuri nuorten ihmisten joukko heitteille - eli työnantajien pitäisi tarjota moninkerroin nykyistä enemmän nuorille työmahdollisuuksia testata omaa motivaatiopohjaansa eri aloille.
Suuntautumattomat ja motivoitumattomat ihmiset eri ikävaiheissa kalliiksi tuleva hitausmassa
Taustalla väijyy asiassa myös tämä aivan yhtä laaja ja yhteiskunnalle merkittävä näkökulma:
Kun satsataan ja haetaan huippuja työnanatjavetoisesti alalle kun alalle niin helposti unohdetaan tavallisten taapertajien ammattisoveltuvuudesta huolehtiminen - seurauksella että valtakunnassa taapertaa valtava määrä ihmisiä jotka kokevat olevansa jotenkin väärällä alalla - ja eivätkä tyypillisesti ole saaneet sen enempää ohjausta, tukea kuin mahdollisuuksiakaan testata mikä ala olisi sopiva ja motivoiva - niin - ja itse kunkin ikävaiheessa.
Kas kun sekin realismi on olemassa että ihmiset hankkivat useita ammatteja työuransa aikana - joka sekin on hyvä asia.
Mutta siinä tapauksessa tavattoman huono ja yhteiskunnan vastuuttomuudesta kertova jos uusien ammattien hankkimisen tarve johtuu yhtäältä työnantajien pelkästä kyynisestä ihmisten mehujen pumppaamisesta ja ihmisten tyhjän päälle heittämisestä.
Joka kertoo karulla tavalla miten ylisuuntautunut yhteiskunta on sitä kuulemaan mitä työnantajat haluavat - yhdistyneenä siihen törkeään vastuuttomuuteen miten heikosti työnantajat ovat motivoituneet omaa tulostaan laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin - vaaditaan vaikka mitä mutta ei itse kanneta mistään omaa napaa laajemmasta juurikaan vastuuta. Esimerkkinä tuosta nuorison ja nuorten aikuisten heitteillejättö.
Ja toisaalta siitä että yhteiskunta ei edes pyri vastaamaan ihmisten kysymyksiin siitä mikä heidän soveltuvuutensa, motivaationsa ja jaksavuutensa eri ikävaiheissa ja eri elämäntilanteissa olisi eri aloille ja ammatteihin.
Kuten huomataan on koko soveltuvuusasia paljon laajempi ja monisyisempi asia kuin yleensä ajatellaan - ja huonosti toimivana pelkästään oppilaitosten oppilastarpeisiin juuttuneena hakijoiden oman motivaatiosytykkeen unohtaen erittäin kalliiksi tuleva.
Kas kun kaikki se yhteiskunnassa joka ei ole tietoisella, motivoituneella ja suuntautumattomalla tavalla johonkin suuntautunut on erittäin kallis hitausmassa yhteiskunnan toiminnassa.
Motivoitunut ihminen on elämän ytimessä ja aina hyväksi yhteiskunnalle riippumatta sen suorasta välittömästä hyödystä
Mutta tuossakin asiassa pitää oikaista vinokäsitystä että helposti mitataan ihmisten motivaatioita sen tuottamalla hyödyllä. Ja unohdetaan se että pelkkä motivoituneisuus on yksi elämän ytimistä jota pitää tukea ja kannustaa - joka tuettuna ja kannustettuna tuottaa tavalla tai toisella varmasti ennemmin tai myöhemmin jonkinlaista hyötyä.
Kun sen sijaan esimerkiksi pelkällä yritysten hyödyllä mitattu motivaatio tuottaa sen että jos sen ulkopuolelle jääviä motivaatioita ei tueta ne juuttuvat paikoilleen ja ihmisestä joka lakkaa olemasta motivoitunut yhtään mihinkään tulee yhteiskunnalle kallein mahdollinen taakka.
Tappamalla ihmisiltä motivaation mihin tahansa tekee yhteiskunnasta paikalleen mätänevän sohvaperunan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Oppilaitosten pääsykokeita ollaan nykyään kovasti kehittämässä - mikä onkin hyvä asia.
Mutta on selvästikin on sokeuduttu tälle asialle - paljon oppilaitosten opiskelijavalintaa laajemmalla tavalla - että kun oppilaitoksen mahdollisuuksia ja kykyjä mitata hakijoiden soveltuvuutta kehitetään niin valitettavasti edelleenkin jää yhteiskuntaan kaikkialle kaikumaan huutava kysymys - pääsevätkö nuoret oppilaitoksiin pyrkivät mittaamaan itse omaa soveltuvuuttaan.
Asia kun on niin että jos opiskelemaan hakijalla on varmistunut sisäinen kokemusperäinen usein lyhyestäkin työkokemuksesta saatu tieto että haluaa nimenomaan tuolle alalle niin silloin motivaatiopotku kannattelee paljon niiden kompurointikohtien yli jotka useimmilla enemmän tai vähemmän kompuroivat kyvyt tuottavat. Ja toisaalta työkokemus karsii myös turhat luulot ja odotukset pois.
Tämä asia merkitsee sitä että nykyinen nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys on järjettömässä suhteessa siihen mitä pitäisi olla osoittaen miten mittavalla ja traagisella tavalla yhteiskunnassa on oltu ymmärtämättömiä ja epäonnistuttu jättämällä suuri nuorten ihmisten joukko heitteille - eli työnantajien pitäisi tarjota moninkerroin nykyistä enemmän nuorille työmahdollisuuksia testata omaa motivaatiopohjaansa eri aloille.
Suuntautumattomat ja motivoitumattomat ihmiset eri ikävaiheissa kalliiksi tuleva hitausmassa
Taustalla väijyy asiassa myös tämä aivan yhtä laaja ja yhteiskunnalle merkittävä näkökulma:
Kun satsataan ja haetaan huippuja työnanatjavetoisesti alalle kun alalle niin helposti unohdetaan tavallisten taapertajien ammattisoveltuvuudesta huolehtiminen - seurauksella että valtakunnassa taapertaa valtava määrä ihmisiä jotka kokevat olevansa jotenkin väärällä alalla - ja eivätkä tyypillisesti ole saaneet sen enempää ohjausta, tukea kuin mahdollisuuksiakaan testata mikä ala olisi sopiva ja motivoiva - niin - ja itse kunkin ikävaiheessa.
Kas kun sekin realismi on olemassa että ihmiset hankkivat useita ammatteja työuransa aikana - joka sekin on hyvä asia.
Mutta siinä tapauksessa tavattoman huono ja yhteiskunnan vastuuttomuudesta kertova jos uusien ammattien hankkimisen tarve johtuu yhtäältä työnantajien pelkästä kyynisestä ihmisten mehujen pumppaamisesta ja ihmisten tyhjän päälle heittämisestä.
Joka kertoo karulla tavalla miten ylisuuntautunut yhteiskunta on sitä kuulemaan mitä työnantajat haluavat - yhdistyneenä siihen törkeään vastuuttomuuteen miten heikosti työnantajat ovat motivoituneet omaa tulostaan laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin - vaaditaan vaikka mitä mutta ei itse kanneta mistään omaa napaa laajemmasta juurikaan vastuuta. Esimerkkinä tuosta nuorison ja nuorten aikuisten heitteillejättö.
Ja toisaalta siitä että yhteiskunta ei edes pyri vastaamaan ihmisten kysymyksiin siitä mikä heidän soveltuvuutensa, motivaationsa ja jaksavuutensa eri ikävaiheissa ja eri elämäntilanteissa olisi eri aloille ja ammatteihin.
Kuten huomataan on koko soveltuvuusasia paljon laajempi ja monisyisempi asia kuin yleensä ajatellaan - ja huonosti toimivana pelkästään oppilaitosten oppilastarpeisiin juuttuneena hakijoiden oman motivaatiosytykkeen unohtaen erittäin kalliiksi tuleva.
Kas kun kaikki se yhteiskunnassa joka ei ole tietoisella, motivoituneella ja suuntautumattomalla tavalla johonkin suuntautunut on erittäin kallis hitausmassa yhteiskunnan toiminnassa.
Motivoitunut ihminen on elämän ytimessä ja aina hyväksi yhteiskunnalle riippumatta sen suorasta välittömästä hyödystä
Mutta tuossakin asiassa pitää oikaista vinokäsitystä että helposti mitataan ihmisten motivaatioita sen tuottamalla hyödyllä. Ja unohdetaan se että pelkkä motivoituneisuus on yksi elämän ytimistä jota pitää tukea ja kannustaa - joka tuettuna ja kannustettuna tuottaa tavalla tai toisella varmasti ennemmin tai myöhemmin jonkinlaista hyötyä.
Kun sen sijaan esimerkiksi pelkällä yritysten hyödyllä mitattu motivaatio tuottaa sen että jos sen ulkopuolelle jääviä motivaatioita ei tueta ne juuttuvat paikoilleen ja ihmisestä joka lakkaa olemasta motivoitunut yhtään mihinkään tulee yhteiskunnalle kallein mahdollinen taakka.
Tappamalla ihmisiltä motivaation mihin tahansa tekee yhteiskunnasta paikalleen mätänevän sohvaperunan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, June 29, 2011
Tuesday, June 28, 2011
Monday, June 27, 2011
Saturday, June 25, 2011
Friday, June 24, 2011
Thursday, June 23, 2011
Eettis-realismin keskeisiä periaatteita
Koska joillakin näkyy olevan sinnikäs halu lätkiä eettis-realistiseen ajatteluuni kaikenlaisia kategorisoivia leimoja milloin minkin aatteen leimasimella niin on tuotava seuraavat asiat esiin:
1. Eettis-realismi on johdannaisineen täysin uusi aate ja ajattelutapa - joten se ei ole sijoitettavissa mihinkään olemassaoleviin aatteisiin tms jäännöksettä
2. eettis-realismi ei ole marxilaisuutta eikä kommunismia - koska ne olivat aikansa lapsia - liian kollektiivisesti ja teknologis-luonnontieteellisesti ajattelevia - ja erittäin lapsellisia psykologian osaajina
3. eettis-realismi on itsenäinen omista ehdoistaan käsityksensä muodostava aate joten se voi aivan hyvin löytää jotain hyvää mistä aatteesta ja puolueesta tahansa ollakseen seuraavassa hetkessä sitä mieltä että joku toinen asia on mitä epäeettis-realistisin
4. eettis-realistinen aate on
a. yhteiskuntatieteellinen - siis instituutio- ja aatekriittinen mutta ei yksilömoralistinen mikäli ei ole kyse yksilön instituutiovastuusta ja hänen toiminnastaan siinä
b. dynaamisesti ajatteleva - se näkee kaikissa asioissa dynamiikan - joko seisahtuneena dynaamiikkana, sammuvana ja joutaakin mennä ajattelevana, herätystä kaipaavana dynamiikkana, liian suuntautumattomana dynamiikkana, liian voimakkaana dynamiikkana jne
c. prosessioptimistinen aate - eli näkee kaikessa mahdollisuuden kehittyä prosessina paremmaksi - ja hakee niin tilanteen eettis-realistisen paikannuksen kuin päämäärän kute keinotkin edetä positivisena prosessina
d. arvottava aate - se sanoo selkeästi ja perustelee selkeästi mikä on eettis-realistisesti arvokasta ja mikä ei ja myös perustelee sen eettis-realistisesti
e. eettis-realismi on luova aate - se on paras mahdollinen luovan ihmisen aatekoti koska luovuus on sen luvalla sanoen pyhän kolminaisuuden yksi osa jonka kaksi muuta osaa ovat dynaaminen ajattelu ja prosessioptimismi
d. eettis-realismi on rento ja rempsakka aate - se voi heitellä läppää huumorimielessä - ja huumorin kehittely kaikin tavoin onkin eettis-realistisen aatteen eräs aspekti - niin vakava ja syvällinen aate kuin se onkin.
Olkoon tässä tällä kertaa mitä itse eettis-realistisen aatteen ja ajattelun luojana ja isänä asiasta olen mieltä. Muut saa olla mitä mieltä tahansa - ja annan periksi jos joku osoittaa jonkun asian olevan eettis-realististesti perustellumpi kuin mitä itse esitän -
eettis-realismi kun ei vältä itseään itsensä kritiikiltä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
1. Eettis-realismi on johdannaisineen täysin uusi aate ja ajattelutapa - joten se ei ole sijoitettavissa mihinkään olemassaoleviin aatteisiin tms jäännöksettä
2. eettis-realismi ei ole marxilaisuutta eikä kommunismia - koska ne olivat aikansa lapsia - liian kollektiivisesti ja teknologis-luonnontieteellisesti ajattelevia - ja erittäin lapsellisia psykologian osaajina
3. eettis-realismi on itsenäinen omista ehdoistaan käsityksensä muodostava aate joten se voi aivan hyvin löytää jotain hyvää mistä aatteesta ja puolueesta tahansa ollakseen seuraavassa hetkessä sitä mieltä että joku toinen asia on mitä epäeettis-realistisin
4. eettis-realistinen aate on
a. yhteiskuntatieteellinen - siis instituutio- ja aatekriittinen mutta ei yksilömoralistinen mikäli ei ole kyse yksilön instituutiovastuusta ja hänen toiminnastaan siinä
b. dynaamisesti ajatteleva - se näkee kaikissa asioissa dynamiikan - joko seisahtuneena dynaamiikkana, sammuvana ja joutaakin mennä ajattelevana, herätystä kaipaavana dynamiikkana, liian suuntautumattomana dynamiikkana, liian voimakkaana dynamiikkana jne
c. prosessioptimistinen aate - eli näkee kaikessa mahdollisuuden kehittyä prosessina paremmaksi - ja hakee niin tilanteen eettis-realistisen paikannuksen kuin päämäärän kute keinotkin edetä positivisena prosessina
d. arvottava aate - se sanoo selkeästi ja perustelee selkeästi mikä on eettis-realistisesti arvokasta ja mikä ei ja myös perustelee sen eettis-realistisesti
e. eettis-realismi on luova aate - se on paras mahdollinen luovan ihmisen aatekoti koska luovuus on sen luvalla sanoen pyhän kolminaisuuden yksi osa jonka kaksi muuta osaa ovat dynaaminen ajattelu ja prosessioptimismi
d. eettis-realismi on rento ja rempsakka aate - se voi heitellä läppää huumorimielessä - ja huumorin kehittely kaikin tavoin onkin eettis-realistisen aatteen eräs aspekti - niin vakava ja syvällinen aate kuin se onkin.
Olkoon tässä tällä kertaa mitä itse eettis-realistisen aatteen ja ajattelun luojana ja isänä asiasta olen mieltä. Muut saa olla mitä mieltä tahansa - ja annan periksi jos joku osoittaa jonkun asian olevan eettis-realististesti perustellumpi kuin mitä itse esitän -
eettis-realismi kun ei vältä itseään itsensä kritiikiltä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Suomalainen yksilöllisyys on kuin tuulen viemä syksyinen lehti
Kun katsoo useita erityisesti koulutetumpia ja jopa kauankin Suomessa olleita ulkomaalaisia niin vaikuttaa siltä että he epätoivoisesti jopa lipomiseen asti koettavat olla mieliksi suomalaisille tullakseen hyväksytyksi - jopa siihen mittaan että heistä huokuu peräti oman persoonansa ja yksilöllisyytensä kaventaminen. Ja lopputulos onkin sitten aika masentava - ulkomaalaistaustaisia niin ilman kulttuuritaustaansa kuin persoonallista yksilöllisyyttäänkin.
Mutta tästäpä avautuukin suomalaisuuteen ja sen sosiaaliseen pakkopaitaisuuteen erinomainen peili noiden ulkomaalaisten kautta.
Suomessa ei nimittäin mitään niin mällätä lyttyyn ja syrjään työnnetä kuin yksilöllisiä ja rohkeasti persoonallisia ihmisiä.
Ja tällä en tarkoita niitä joiden olemukseen kuuluu ylisosiaalisuus ja kaikkien miellyttäminen - joita suomalaiset erehtyvät pitämään sitä persoonallisempana mitä näkyvämpiä ja suulaampia he ovat mutta jotka eivät ole persoonallisia oikeastaan lainkaan vaan tasan päinvastoin sosiaalisen ympäristönsä kuuliaisia peilejä.
Sen sijaan aito yksilöllisyys ja persoonallisuus ei ole sen enempää yksilön sosiaalisesta äänekkyydestä kuin kuin hiljaa olemisestakaan riippuvaista - eikä etenkään sosiaalisesta peilaamisesta.
Aito yksilöllisyys ja persoonallisuus kun syntyy yksilön sisäänpäin nojaavasta arvo- ja periaatetietoisuudesta joka ei todellakaan pidä ensimmäisenä periaatteenaan sosiaalista peilaamista mutta ei myöskään itseisarvoista jatkuvaa sosiaalista napit vastakkain olemista. Aito sisältäpäin syntyvä yksilöllisyys ja persoonallisuus tulee sosiaalisesti toimeen mutta rohkenee nousta sosiaalista painetta vastaan jos kokee niin tarpeelliseksi itseään ja omaa etuaan laajemmasta periaatesyystä tai itseään puolustaakseen.
Mutta tästä seuraa käänteinenkin ilmiö - sosiaaliset niin hiljaiset kuin äänekkäätkin peilaajat eivät koskaan kehitykään yksilöiksi syvemmässä merkityksessä vaan ovat yhtä alttiita sosiaaliselle peilaamiselle ja viemiselle kuin puusta irronut syksyinen lehti syystuulessa.
Ja valitettavasti tämä on suomalaisuuteen pesiytyneen yksilöllisyyden tai oikeastaan sen puutteen lohduton kuva - suomalainen yksilöllisyys ja persoonallisuus on yhtä kukoistava ja itseään ohjaava kuin syksyinen vihreytensä menettänyt tuulen viemä lehti.
Ja joo joo lausuu perinteinen suomalainen kuorossa uskaltamatta irrottautua sosiaalisesta peilaamisesta vaikka olisi oikeastaan eri mieltä - ja on näin tehnyt aina.
Mutta tarvitseeko aina tehdä kuten on aina tehty.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta tästäpä avautuukin suomalaisuuteen ja sen sosiaaliseen pakkopaitaisuuteen erinomainen peili noiden ulkomaalaisten kautta.
Suomessa ei nimittäin mitään niin mällätä lyttyyn ja syrjään työnnetä kuin yksilöllisiä ja rohkeasti persoonallisia ihmisiä.
Ja tällä en tarkoita niitä joiden olemukseen kuuluu ylisosiaalisuus ja kaikkien miellyttäminen - joita suomalaiset erehtyvät pitämään sitä persoonallisempana mitä näkyvämpiä ja suulaampia he ovat mutta jotka eivät ole persoonallisia oikeastaan lainkaan vaan tasan päinvastoin sosiaalisen ympäristönsä kuuliaisia peilejä.
Sen sijaan aito yksilöllisyys ja persoonallisuus ei ole sen enempää yksilön sosiaalisesta äänekkyydestä kuin kuin hiljaa olemisestakaan riippuvaista - eikä etenkään sosiaalisesta peilaamisesta.
Aito yksilöllisyys ja persoonallisuus kun syntyy yksilön sisäänpäin nojaavasta arvo- ja periaatetietoisuudesta joka ei todellakaan pidä ensimmäisenä periaatteenaan sosiaalista peilaamista mutta ei myöskään itseisarvoista jatkuvaa sosiaalista napit vastakkain olemista. Aito sisältäpäin syntyvä yksilöllisyys ja persoonallisuus tulee sosiaalisesti toimeen mutta rohkenee nousta sosiaalista painetta vastaan jos kokee niin tarpeelliseksi itseään ja omaa etuaan laajemmasta periaatesyystä tai itseään puolustaakseen.
Mutta tästä seuraa käänteinenkin ilmiö - sosiaaliset niin hiljaiset kuin äänekkäätkin peilaajat eivät koskaan kehitykään yksilöiksi syvemmässä merkityksessä vaan ovat yhtä alttiita sosiaaliselle peilaamiselle ja viemiselle kuin puusta irronut syksyinen lehti syystuulessa.
Ja valitettavasti tämä on suomalaisuuteen pesiytyneen yksilöllisyyden tai oikeastaan sen puutteen lohduton kuva - suomalainen yksilöllisyys ja persoonallisuus on yhtä kukoistava ja itseään ohjaava kuin syksyinen vihreytensä menettänyt tuulen viemä lehti.
Ja joo joo lausuu perinteinen suomalainen kuorossa uskaltamatta irrottautua sosiaalisesta peilaamisesta vaikka olisi oikeastaan eri mieltä - ja on näin tehnyt aina.
Mutta tarvitseeko aina tehdä kuten on aina tehty.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, June 22, 2011
Kuka maksaa jalkapalloräyhääjien aiheuttamat virkavallan kustannukset
FC Lahden ja HIFK:n faniporukat hyökkäsivät toisiaan kohti jalkapallo-ottelun jälkeen Lahden Kisapuistossa keskiviikkona.
Kahakka alkoi, kun järjestysmiehet ja poliisit olivat saattamassa helsinkiläisiä fanikatsomosta busseihin.
Nyt herää kysymys - kuka maksaa poliisien paikallaolon kustannukset:
1. valtio
2. jalkapalloseura tai -seurat
3. urheilun yksityiset rahoittajat
4. otetaanko nuo kustannukset päältä valtiolta urheilulle osoitetuista määrärahoista.
Tuskin tavalliset veronmaksajat haluavat kustantaa jalkapalloräyhääjien turvamiespalveluita poliisien muodossa.
Jussi Vaarala
Somerniemi
Kahakka alkoi, kun järjestysmiehet ja poliisit olivat saattamassa helsinkiläisiä fanikatsomosta busseihin.
Nyt herää kysymys - kuka maksaa poliisien paikallaolon kustannukset:
1. valtio
2. jalkapalloseura tai -seurat
3. urheilun yksityiset rahoittajat
4. otetaanko nuo kustannukset päältä valtiolta urheilulle osoitetuista määrärahoista.
Tuskin tavalliset veronmaksajat haluavat kustantaa jalkapalloräyhääjien turvamiespalveluita poliisien muodossa.
Jussi Vaarala
Somerniemi
Valtiovallan puututtava vaikeisiin johtamisongelmiin kunnissa
Pyhäjärven kaupungissa on demokratian toimivuus ja erityisesti sen johtaminen asettunut kyseenalaiselle tasolle joka purkautuu näyttävästi julkisuuteen asti ja on jopa nostanut esiin tarpeen palkata ulkopuolista lainopillista apua sekä tarpeen tehdään tutkintapyyntöjä poliisille. Kyse on kaupungihallituksen ja -johtajan joutumisesta erottamisuhan alle valtuustonpuheenjohtajan ja joidenkin muiden esitetyn johtoklikin toimien vuoksi. Tilanteen kummallisuutta kuvaa myös se että kaupungissa on vaihtunut epätavallisen tiuhaan tahtiin kaupunginjohtaja - peräti 5 kaupunginjohtajaa on jättänyt tehtävänsä vuoden 2004 jälkeen joka kertoo pahasta ja pitkittyneestä virkamies- ja luottamushenkilöiden johtamisen ja hallinnon toimivuuden kriisistä.
Minusta tällainen pitkittynyt ja kärjistyvä kriisi ei voi olla enää kaupungin itsensä asia vaan siihen on valtiovallan puututtava koska tuollainen kriisi aiheuttaa vakavia seurauksia koko kaupungin johtamisen ja demokratiankin toimivuuden ilmapiirille.
Valtion pitää voida ja täytyy olla velvollinen puuttumaan asioihin jotka haittaavat niin demokratian kuin hallinnonkin toimivuutta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Minusta tällainen pitkittynyt ja kärjistyvä kriisi ei voi olla enää kaupungin itsensä asia vaan siihen on valtiovallan puututtava koska tuollainen kriisi aiheuttaa vakavia seurauksia koko kaupungin johtamisen ja demokratiankin toimivuuden ilmapiirille.
Valtion pitää voida ja täytyy olla velvollinen puuttumaan asioihin jotka haittaavat niin demokratian kuin hallinnonkin toimivuutta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, June 20, 2011
Veikkaus sosiaaliturvana kasvavaa mahdollisuuksien eriarvoisuutta paikkaamaan
Suomessa ollaan kasvavasti menossa taloudellisen eriarvoisuuden lisäksi myös mahdollisuuksien eriarvoisuuden suuntaan.
Se tarkoittaa sitä että yhä enenevällä joukolla - hyvinvointivaltion historialliseksi häpeäksi myös nuorilla ja nuorilla aikuisilla - on yhä kapeammat mahdollisuudet saada elantonsa ja olemassaolonsa oikeutuksen työllä ja että olisi edes jossain määrin tarvittu.
Yhtenä syynä se että suomalaisuuteen kuuluu alhainen taipumus mieluummin kaikessa kampittaa kuin nostaa pystyyn ja tukea.
Tässä tilanteessa yhä suuremmalle joukolle jää jäljelle vain mahdollisuus haalia kapea toimeentulonsa kuka mistäkin - yhtenä yrityksenä saada rahaa Veikkauksen peleistä ja ostoskeskusten hedelmäpeleistä.
Mutta Veikkauksen toimintaideologiaksi näyttää kehittyneen ajatus että pelaajilta mahdollisimman tehokkaasti rahat pois mahdollisimman suurilla jättipoteilla veikkaamaan houkutellen. Mutta kun tietää miten olematon mahdollisuus pienimmillään luokkaa yksi liki kymmenestä miljoonasta on saada tuntuvaa voittoa veikkauspeleistä niin voi todeta - veikkauksen pelaajilta rahat pois on valtion harrastamaa huijausta toivottomien toiveikkaiden odotusten kustannuksella. Ja tämä aivan riippumatta siitä miten hyvin tarkoituksiin Veikkauksen tuotto suunnataan.
Näin ollen jotta Veikkauksen toiminta olisi kylmän kyynisen köyhiltä rahankeruun sijasta sosiaalisen turvan luonteisempaa olisi mielestäni tehtävä vaikkapa loton kohdalla seuraava reipasotteinen uudistus - pudotetaan päävoiton suuruutta reippaasti ja tehdään pienemmistä voitoista kymmenkertaisia - jolloin ne olisivat esimerkiksi lotossa luokkaa 4 oikein 8 euron sijasta 80 euroa, 5 oikein 23 euron sijasta 230 euroa ja 6 oikein 500 euron sijasta 5000 euroa.
Tämmöinen uudistus ilman muuta lisäisi moninkertaiseksi esimerkiksi loton peluun koska köyhienkin talouteen tuntuvan voiton saaminen parantaisi Veikkauksen tuottoa heti jolloin yleishyödyllinen rahankertyminen esimerkiksi kulttuurille, urheilulle ja sosiaalisille rahoituskohteille Veikkauksen kautta kasvaisi reippaasti.
Ja samalla Veikkaus astuisi rosvon sijasta osaksi toivottomien kansalaisten sosiaaliturvaa koska voittamalla vaikkapa 230 euroa on köyhän taloudessa iso apu - kun 23 euron voitto olisi laiha lohtu vain.
Näin ollen Veikkaus voisi kyynisen ihmisten pettämisen sijaan olla iloinen asia joka loisi iloa kahteen suuntaan - antamalla voittojen puolella köyhille pelaajille ajoittaista lohtua ja sosiaaliturvaa ja Veikkauksen tulojen puolella antamalla runsaasti enemmän rahoitusta kulttuurille, urheilulle ja vaikkapa sosiaalisen asumisen kohteille.
Pitäisi vain poliittisesti myöntää seuraava hyvin yksinkertainen asia - on ihmisiä joilla ei ole enää normaalien työssäkäyvien ihmisten toimeentulon toivoa.
Sen lisäksi pitäisi kyynisen köyhiltä rahastusideologian politiikassa loppua että annetaan köyhille julkisuusnäyttävästi lisää taloudellista turvaa mutta viedään se toisella kädellä toisaalta pois.
Tuollainen yhteiskunta ei ole hyvinvointiyhteiskunta - se on kasvavan pahoinvoinnin ja poliittisten petosten sarjan luoman syvän pettymyksen yhteiskunta.
Kuten julkisuusnäyttävästi jopa hurjan talouskasvun vuosina nähty on - todistaen miten alhainen eettisen ajattelun taso Suomessa.
Pitää myöntää ensin realiteetit ja sitten etiikka että voisi olla sekä eettinen että realistinen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Se tarkoittaa sitä että yhä enenevällä joukolla - hyvinvointivaltion historialliseksi häpeäksi myös nuorilla ja nuorilla aikuisilla - on yhä kapeammat mahdollisuudet saada elantonsa ja olemassaolonsa oikeutuksen työllä ja että olisi edes jossain määrin tarvittu.
Yhtenä syynä se että suomalaisuuteen kuuluu alhainen taipumus mieluummin kaikessa kampittaa kuin nostaa pystyyn ja tukea.
Tässä tilanteessa yhä suuremmalle joukolle jää jäljelle vain mahdollisuus haalia kapea toimeentulonsa kuka mistäkin - yhtenä yrityksenä saada rahaa Veikkauksen peleistä ja ostoskeskusten hedelmäpeleistä.
Mutta Veikkauksen toimintaideologiaksi näyttää kehittyneen ajatus että pelaajilta mahdollisimman tehokkaasti rahat pois mahdollisimman suurilla jättipoteilla veikkaamaan houkutellen. Mutta kun tietää miten olematon mahdollisuus pienimmillään luokkaa yksi liki kymmenestä miljoonasta on saada tuntuvaa voittoa veikkauspeleistä niin voi todeta - veikkauksen pelaajilta rahat pois on valtion harrastamaa huijausta toivottomien toiveikkaiden odotusten kustannuksella. Ja tämä aivan riippumatta siitä miten hyvin tarkoituksiin Veikkauksen tuotto suunnataan.
Näin ollen jotta Veikkauksen toiminta olisi kylmän kyynisen köyhiltä rahankeruun sijasta sosiaalisen turvan luonteisempaa olisi mielestäni tehtävä vaikkapa loton kohdalla seuraava reipasotteinen uudistus - pudotetaan päävoiton suuruutta reippaasti ja tehdään pienemmistä voitoista kymmenkertaisia - jolloin ne olisivat esimerkiksi lotossa luokkaa 4 oikein 8 euron sijasta 80 euroa, 5 oikein 23 euron sijasta 230 euroa ja 6 oikein 500 euron sijasta 5000 euroa.
Tämmöinen uudistus ilman muuta lisäisi moninkertaiseksi esimerkiksi loton peluun koska köyhienkin talouteen tuntuvan voiton saaminen parantaisi Veikkauksen tuottoa heti jolloin yleishyödyllinen rahankertyminen esimerkiksi kulttuurille, urheilulle ja sosiaalisille rahoituskohteille Veikkauksen kautta kasvaisi reippaasti.
Ja samalla Veikkaus astuisi rosvon sijasta osaksi toivottomien kansalaisten sosiaaliturvaa koska voittamalla vaikkapa 230 euroa on köyhän taloudessa iso apu - kun 23 euron voitto olisi laiha lohtu vain.
Näin ollen Veikkaus voisi kyynisen ihmisten pettämisen sijaan olla iloinen asia joka loisi iloa kahteen suuntaan - antamalla voittojen puolella köyhille pelaajille ajoittaista lohtua ja sosiaaliturvaa ja Veikkauksen tulojen puolella antamalla runsaasti enemmän rahoitusta kulttuurille, urheilulle ja vaikkapa sosiaalisen asumisen kohteille.
Pitäisi vain poliittisesti myöntää seuraava hyvin yksinkertainen asia - on ihmisiä joilla ei ole enää normaalien työssäkäyvien ihmisten toimeentulon toivoa.
Sen lisäksi pitäisi kyynisen köyhiltä rahastusideologian politiikassa loppua että annetaan köyhille julkisuusnäyttävästi lisää taloudellista turvaa mutta viedään se toisella kädellä toisaalta pois.
Tuollainen yhteiskunta ei ole hyvinvointiyhteiskunta - se on kasvavan pahoinvoinnin ja poliittisten petosten sarjan luoman syvän pettymyksen yhteiskunta.
Kuten julkisuusnäyttävästi jopa hurjan talouskasvun vuosina nähty on - todistaen miten alhainen eettisen ajattelun taso Suomessa.
Pitää myöntää ensin realiteetit ja sitten etiikka että voisi olla sekä eettinen että realistinen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Macho- vai kultivoitunut Venäjä
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on vihdoin selventänyt ensi vuoden presidentinvaalien ehdokasasettelua.
Medvedevin mukaan hän haluaisi asettua uudelleen ehdolle, mutta hän ja pääministeri Vladimir Putin eivät aio olla toistensa vastaehdokkaita. Financial Timesin mukaan Medvedev totesi miesten päättävän yhdessä, kumpi asettuu ehdolle, koska he edustavat ”pitkälti samaa poliittista voimaa”.
Voi olla että samaa poliittista voimaa eli yhtenäistä Venäjää - mutta eri ponnistuspohjalta ainakin kannattajiensa suhteen.
Kun Putin edustaa maskuliinista voimaan uskovaa tai ainakin sen potentiaalia esittelevää macho-venäläisyyttä niin Medevedev edustaa koulutettua ja kultivoituneempaa sivistyneempää Venäjää jolle voiman käyttö on tietenkin valtionhallitsemisen eräänä keinona pakko ottaa mahdollisuutena huomioon mutta ei ole selvästikään ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto.
Ei voimankäyttö Putininkaan otteissa ole macho-orientoituneisuudesta huolimatta ollut päällimmäisenä vaan ennemminkin sovitteleva yhteistyölinja. Niinpä näyttääkin että Putinin ja Medvedevin ero olisi enemmän siinä ketkä heidän kannattajiaan ovat. Tuskin he ovat sittenkään aivan eri puusta veistettyjä valtiomiehinä.
Niinpä näyttää että esiin nousseen presidentivaalien ehdokasasettelun myötä Venäjällä on menossa eräänlainen pakkovalinnan tyyppinen kansallisen henkisen suunnan haku ylivoimaisesti suurimman puolueen eli Yhtenäisen Venäjän sisällä - onko se suunta macho-Venäjä vai kultivoitunut koulutettu Venäjä josta Venäjä ponnistaa ja jollaiseksi Venäjä haluaa tulla ja tunnistautua.
Ongelma on se että sen enempää macho-venäläisyydellä kuin kultivoituneella venäläisyydelläkään ei ole historiallisesti kaunis kaiku - macho-venäläisyydellä sen enempää kommunistisen hallinnon aikana kuin tsaristisen hallinnonkaan aikana - kultivoituneisuus taas tsarismin aikana maksatettiin kalliisti tavallisten ihmisten hyvinvoinnilla.
Mutta oleellista on - Venäjä on jo yli vuosikymmenen ottanut etäisyyttä niin tsarististiseen kuin kommunistiseenkin perintöönsä ja siksi presidentinvaalien asetelma on myönteisten valojen valaisema sittenkin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Medvedevin mukaan hän haluaisi asettua uudelleen ehdolle, mutta hän ja pääministeri Vladimir Putin eivät aio olla toistensa vastaehdokkaita. Financial Timesin mukaan Medvedev totesi miesten päättävän yhdessä, kumpi asettuu ehdolle, koska he edustavat ”pitkälti samaa poliittista voimaa”.
Voi olla että samaa poliittista voimaa eli yhtenäistä Venäjää - mutta eri ponnistuspohjalta ainakin kannattajiensa suhteen.
Kun Putin edustaa maskuliinista voimaan uskovaa tai ainakin sen potentiaalia esittelevää macho-venäläisyyttä niin Medevedev edustaa koulutettua ja kultivoituneempaa sivistyneempää Venäjää jolle voiman käyttö on tietenkin valtionhallitsemisen eräänä keinona pakko ottaa mahdollisuutena huomioon mutta ei ole selvästikään ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto.
Ei voimankäyttö Putininkaan otteissa ole macho-orientoituneisuudesta huolimatta ollut päällimmäisenä vaan ennemminkin sovitteleva yhteistyölinja. Niinpä näyttääkin että Putinin ja Medvedevin ero olisi enemmän siinä ketkä heidän kannattajiaan ovat. Tuskin he ovat sittenkään aivan eri puusta veistettyjä valtiomiehinä.
Niinpä näyttää että esiin nousseen presidentivaalien ehdokasasettelun myötä Venäjällä on menossa eräänlainen pakkovalinnan tyyppinen kansallisen henkisen suunnan haku ylivoimaisesti suurimman puolueen eli Yhtenäisen Venäjän sisällä - onko se suunta macho-Venäjä vai kultivoitunut koulutettu Venäjä josta Venäjä ponnistaa ja jollaiseksi Venäjä haluaa tulla ja tunnistautua.
Ongelma on se että sen enempää macho-venäläisyydellä kuin kultivoituneella venäläisyydelläkään ei ole historiallisesti kaunis kaiku - macho-venäläisyydellä sen enempää kommunistisen hallinnon aikana kuin tsaristisen hallinnonkaan aikana - kultivoituneisuus taas tsarismin aikana maksatettiin kalliisti tavallisten ihmisten hyvinvoinnilla.
Mutta oleellista on - Venäjä on jo yli vuosikymmenen ottanut etäisyyttä niin tsarististiseen kuin kommunistiseenkin perintöönsä ja siksi presidentinvaalien asetelma on myönteisten valojen valaisema sittenkin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, June 19, 2011
Rakennuksista vedenpaineet pois kun ketään ei ole paikalla
Jyväskyläläisessä koulussa juomavesialtaan putkiliitoksen pettäminen aiheutti ison vesivahingon.
Herää kysymys miksi ei isoissa rakennuksissa ole systeemiä joka automaattisesti sulkee vesijohdot ja vedenpaineen silloin kuin ei ketään ole rakennuksessa.
Nimittäin on helppo kuvitella että vesivahinko vaikkapa yön tai viikonlopun aikana paisuu siihen mittaan kenenkään havaitsematta että rakennevauriot ovat varmat ja tietenkin alttius homevaurioille on suuri koska miten pitkin pikkurakoja valuvaa vettä rakennuksessa voi estää kastelemasta rakenteita joka paikasta tavalla joka lämmön kanssa synnyttää kastuneisiin rakenteisiin homevaurion.
Suorastaan ihmetellä täytyy miksi ei moista ole ollut jo aikapäiviä käytössä - onhan rakennuksista sähkötkin pois ja kaikenlaisia hälytysjärjestelmiä.
Mutta kaikissa valtakunnan rakennuksissa on yötä päivää veden paine odottamassa jonkun putkiliitoksen pettämistä ja mittavan vesivahingon syntymistä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Herää kysymys miksi ei isoissa rakennuksissa ole systeemiä joka automaattisesti sulkee vesijohdot ja vedenpaineen silloin kuin ei ketään ole rakennuksessa.
Nimittäin on helppo kuvitella että vesivahinko vaikkapa yön tai viikonlopun aikana paisuu siihen mittaan kenenkään havaitsematta että rakennevauriot ovat varmat ja tietenkin alttius homevaurioille on suuri koska miten pitkin pikkurakoja valuvaa vettä rakennuksessa voi estää kastelemasta rakenteita joka paikasta tavalla joka lämmön kanssa synnyttää kastuneisiin rakenteisiin homevaurion.
Suorastaan ihmetellä täytyy miksi ei moista ole ollut jo aikapäiviä käytössä - onhan rakennuksista sähkötkin pois ja kaikenlaisia hälytysjärjestelmiä.
Mutta kaikissa valtakunnan rakennuksissa on yötä päivää veden paine odottamassa jonkun putkiliitoksen pettämistä ja mittavan vesivahingon syntymistä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kaupungeissa lähiautoihin pitkänmatkanautojen sijaan
Seuraava hallitus aikoo selvittää, kuinka hyvin satelliittipaikannukseen perustuvat tienkäyttömaksut toimivat.
Mielestäni tuo liikenteen ympäristöystävällisyyden kehittämissuunta on väärä.
Sen sijaan olisi yksityisliikenneasiaa katsottava liikennenvälineen liikenneympäristöön soveltuvuuden näkökulmasta - kuten esimerkiksi onko auto tosiasialliseen käyttöön nähden ylimitoitettu.
Siten esimerkiksi Helsingissä asuvat eivät saisi käyttää mopoautoja tai pienitehoisia ja -kokoisia alle 60 km/h kulkevia autoja ollenkaan koska sen kokoinen auto riittää vallan hyvin Helsingissä liikennöintiin. Toisin sanoen helsinkiläinen ei saisi edes asuinpaikkansa vuoksi ostaa kuin skootterin, kevytmoottoripyörän, mopoauton tai alle 60 km/h kulkevan auton.
Mutta tietenkin samalla ajattelutavalla haja-asutusalueilla asuvat ja kaupungeissa muuten välttämättä työnsä puolesta - mutta ei mökillemenon vuoksi - pitkänmatkanautoa tarvitsevat saisivat ostaa ja omistaa suuritehoisemman auton.
Voisipa jopa alkaa puhua käsiteparista pitkänmatkanauto ja lähiauto.
Minusta on aika herättää em. keskustelu autojen käyttösoveltuvuuden ja hankkimisluvan suhteen - vähän samaan tapaan kuin syntyi keskustelu käsiaseista.
Asia kun on käsiaseiden tapaan niin että isoissa kaupungeissa asuvat eivät tarvitse muskelikokoisia suuritehoisia katumaastureita jne. Mopoautokin riittäisi.
Sosiaaliset pullistelukeinot pitäisi hankkia muualta kuin muskeliautoista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mielestäni tuo liikenteen ympäristöystävällisyyden kehittämissuunta on väärä.
Sen sijaan olisi yksityisliikenneasiaa katsottava liikennenvälineen liikenneympäristöön soveltuvuuden näkökulmasta - kuten esimerkiksi onko auto tosiasialliseen käyttöön nähden ylimitoitettu.
Siten esimerkiksi Helsingissä asuvat eivät saisi käyttää mopoautoja tai pienitehoisia ja -kokoisia alle 60 km/h kulkevia autoja ollenkaan koska sen kokoinen auto riittää vallan hyvin Helsingissä liikennöintiin. Toisin sanoen helsinkiläinen ei saisi edes asuinpaikkansa vuoksi ostaa kuin skootterin, kevytmoottoripyörän, mopoauton tai alle 60 km/h kulkevan auton.
Mutta tietenkin samalla ajattelutavalla haja-asutusalueilla asuvat ja kaupungeissa muuten välttämättä työnsä puolesta - mutta ei mökillemenon vuoksi - pitkänmatkanautoa tarvitsevat saisivat ostaa ja omistaa suuritehoisemman auton.
Voisipa jopa alkaa puhua käsiteparista pitkänmatkanauto ja lähiauto.
Minusta on aika herättää em. keskustelu autojen käyttösoveltuvuuden ja hankkimisluvan suhteen - vähän samaan tapaan kuin syntyi keskustelu käsiaseista.
Asia kun on käsiaseiden tapaan niin että isoissa kaupungeissa asuvat eivät tarvitse muskelikokoisia suuritehoisia katumaastureita jne. Mopoautokin riittäisi.
Sosiaaliset pullistelukeinot pitäisi hankkia muualta kuin muskeliautoista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)