Thursday, July 10, 2014
Wednesday, July 09, 2014
Tuesday, July 08, 2014
Iloisin mielin linja-autossa ympäristön ja jälkikasvunsa tulevaisuutta säästäen
Eduskunnan liikennevaliokunnassa pohditaan uudenlaista liikkumisen kokonaisverotusta jossa painopiste siirtyisi auton hankinnan verottamisesta ajoneuvojen käytön verottamiseen. Myös julkisen liikenteen tukipotti pantaisiin uuteen harkintaan.
Myös ulkomaiset ajoneuvot ja julkinen liikenne pantaisiin jatkossa teiden ylläpidon maksumiehiksi.
Tiet ovat paikoin hyvinkin huonossa kunnossa ja rahaa valtion kirstussa yhä vain vähemmän.
– Miten me jatkossa pidetään huolta tiestöstä ja rahoitetaan tulevat liikenneinvestoinnit, siihen meidän pitää nyt rohkeasti hakea uusia malleja, sanoo kokoomuksen kansanedustaja.
Linjauksissa nousee esiin kaksi asiaa.
Ensinnäkin se että suositaan sellaisen materialistisen kaupunkien nykyturhahyödykkeen kuin auton hankintaa seisomaan pihaan ja kadunvarsiin ja niille turhaan rakennettaviin autotalleihin ja parkkihalleihin.
Kun nykytrendi on selvästi se että autolla on yhtä huono tulevaisuus liikenteen säpälöimässä kaupunkimiljöössä kuin oli tupakalla yleisesti ennenkuin siihen käytiin toden teolla kiinni.
Toinenkin materialistinen nykyturhahyödyke nousee esiin linjauksessa - se ajatus että materialistisen kasvun vanhaa asiaa eli suurelta osin tarpeetonta tieverkkoa pidetään yllä.
Miksi tarpeetonta - siksi että jos on vaikkapa nykyistä autokantaa 2/3 pienempi autokanta niin teiden tarvekin on niin paljon pienempää että helposti voitaisiin suurin osa moottoriteistä tehdä leveiksi kaksikaistateiksi neljän kaistan sijaan.
Kun ei siellä olisi yksinkertaisesti liikennettä.
Näin kokoomuslainen uusajattelu on lähtökohdissaan vanhaa ja materialistisen kasvun pakkosyöttöä - sekä autojen tarpeettoman hankinnan että teiden ylläpidon ja uusinvestointien suhteen.
Täytyy muista että linja-autossa nelisenkymmentä ihmistä vie suurin piirtein saman neliömäärän tiepinta-alasta kuin yksityisautolla yksin matkaava.
Ja linja-auto pienin palvelujärjestelyin voi olla tavallisellekin ihmiselle ja tavallisellekin linjaliikenteelle huippuluksusta nettiyhteyksineen ja televisioineen ja tarjoiluineen. Ja kaikki se huipputurvallisella tavalla.
Ja iloisin mielin siitä että linja-automatkaajana säästää sekä ympäristönsä että jälkikaasvunsa tulevaisuutta.
Jussi Vaarala
9.7.2014
Eduskunnan liikennevaliokunnassa pohditaan uudenlaista liikkumisen kokonaisverotusta jossa painopiste siirtyisi auton hankinnan verottamisesta ajoneuvojen käytön verottamiseen. Myös julkisen liikenteen tukipotti pantaisiin uuteen harkintaan.
Liikenteen verotuksessa painopistettä siirrettäisiin auton hankinnasta ajoneuvojen käytön verotukseen.
Myös ulkomaiset ajoneuvot ja julkinen liikenne pantaisiin jatkossa teiden ylläpidon maksumiehiksi.
Tiet ovat paikoin hyvinkin huonossa kunnossa ja rahaa valtion kirstussa yhä vain vähemmän.
– Miten me jatkossa pidetään huolta tiestöstä ja rahoitetaan tulevat liikenneinvestoinnit, siihen meidän pitää nyt rohkeasti hakea uusia malleja, sanoo kokoomuksen kansanedustaja.
Linjauksissa nousee esiin kaksi asiaa.
Ensinnäkin se että suositaan sellaisen materialistisen kaupunkien nykyturhahyödykkeen kuin auton hankintaa seisomaan pihaan ja kadunvarsiin ja niille turhaan rakennettaviin autotalleihin ja parkkihalleihin.
Kun nykytrendi on selvästi se että autolla on yhtä huono tulevaisuus liikenteen säpälöimässä kaupunkimiljöössä kuin oli tupakalla yleisesti ennenkuin siihen käytiin toden teolla kiinni.
Toinenkin materialistinen nykyturhahyödyke nousee esiin linjauksessa - se ajatus että materialistisen kasvun vanhaa asiaa eli suurelta osin tarpeetonta tieverkkoa pidetään yllä.
Miksi tarpeetonta - siksi että jos on vaikkapa nykyistä autokantaa 2/3 pienempi autokanta niin teiden tarvekin on niin paljon pienempää että helposti voitaisiin suurin osa moottoriteistä tehdä leveiksi kaksikaistateiksi neljän kaistan sijaan.
Kun ei siellä olisi yksinkertaisesti liikennettä.
Näin kokoomuslainen uusajattelu on lähtökohdissaan vanhaa ja materialistisen kasvun pakkosyöttöä - sekä autojen tarpeettoman hankinnan että teiden ylläpidon ja uusinvestointien suhteen.
Täytyy muista että linja-autossa nelisenkymmentä ihmistä vie suurin piirtein saman neliömäärän tiepinta-alasta kuin yksityisautolla yksin matkaava.
Ja linja-auto pienin palvelujärjestelyin voi olla tavallisellekin ihmiselle ja tavallisellekin linjaliikenteelle huippuluksusta nettiyhteyksineen ja televisioineen ja tarjoiluineen. Ja kaikki se huipputurvallisella tavalla.
Ja iloisin mielin siitä että linja-automatkaajana säästää sekä ympäristönsä että jälkikaasvunsa tulevaisuutta.
Jussi Vaarala
9.7.2014
Monday, July 07, 2014
Sunday, July 06, 2014
Saturday, July 05, 2014
Friday, July 04, 2014
Sääntöjen vaikea tarkoituksenmukaisuusharkinta eduskunnan tietoon ja ajoissa
Festivaaleille Valviran toimesta annettu nesteiden vientikielto perinteiseen festivaalien tapaan on nostattanut raivon virkamiesten mahdollisuutta kohtaan terrorisoida säännöillä ihmisten elämää.
Yhteiskunta on lakien ja sääntöjen varassa ja niille on määritelty tarkoitus miksi sääntö ja laki on luotu.
Mutta laissa on myös tarkoituksenmukaisuusharkinta.
Ja sellainen laki ja sääntö joka suoraan sellaisenaan poistaa tarkoituksenmukaisuusharkinnan ei voi olla kohdallaan.
Eikä ole mitenkään niinpäin kohdallaan että virkamies soveltaa sääntöä suoraan ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa niin että se palaa kansan raivon kautta eduskuntaan ja edustuksellisen demokratian piiriin.
Kun asia pitäisi toimia niin päin että asiassa jossa voi odottaa kansan voimakasta vastustustusta virkamies informoi eduskuntaa aikeestaan jolloin eduskunta voi käsitellä asiaa pikaisesti ja hakea tarkoitusmukaisesti soveltuvaa ratkaisua.
Siis tässä ei oikeastaan toiminut väärin virkamies.
Vaan väärin toimi demokratia kun se ei tunne reittiä että virkamiehen pitäisi vaativissa sääntöjen tarkoituksenmukaisuuskysymyksissä informoida eduskuntaa.
Ja ajoissa - eikä niinkuin nyt että heitettiin kylmää vettä festivaalien ja niiden yleisön niskaan perinnettä rumasti kurittamalla.
Jussi Vaarala
Festivaaleille Valviran toimesta annettu nesteiden vientikielto perinteiseen festivaalien tapaan on nostattanut raivon virkamiesten mahdollisuutta kohtaan terrorisoida säännöillä ihmisten elämää.
Yhteiskunta on lakien ja sääntöjen varassa ja niille on määritelty tarkoitus miksi sääntö ja laki on luotu.
Mutta laissa on myös tarkoituksenmukaisuusharkinta.
Ja sellainen laki ja sääntö joka suoraan sellaisenaan poistaa tarkoituksenmukaisuusharkinnan ei voi olla kohdallaan.
Eikä ole mitenkään niinpäin kohdallaan että virkamies soveltaa sääntöä suoraan ilman tarkoituksenmukaisuusharkintaa niin että se palaa kansan raivon kautta eduskuntaan ja edustuksellisen demokratian piiriin.
Kun asia pitäisi toimia niin päin että asiassa jossa voi odottaa kansan voimakasta vastustustusta virkamies informoi eduskuntaa aikeestaan jolloin eduskunta voi käsitellä asiaa pikaisesti ja hakea tarkoitusmukaisesti soveltuvaa ratkaisua.
Siis tässä ei oikeastaan toiminut väärin virkamies.
Vaan väärin toimi demokratia kun se ei tunne reittiä että virkamiehen pitäisi vaativissa sääntöjen tarkoituksenmukaisuuskysymyksissä informoida eduskuntaa.
Ja ajoissa - eikä niinkuin nyt että heitettiin kylmää vettä festivaalien ja niiden yleisön niskaan perinnettä rumasti kurittamalla.
Jussi Vaarala
Thursday, July 03, 2014
Wednesday, July 02, 2014
Vossikkaliikennettä kaupunkeihin
Ajatukseni kierteli mm Hämeenlinnan kaunista vanhaa kaupunkia, Vanhaan Raumaan, Porvoon koko keskusta-alueeseen, Eiraan Helsingissä, nykyisiin ja tuleviin kävelykatumiljöisiin kokonaisina kortteleina ja autoilta kiellettyinä kaupunginosina - eri puolilla Suomea. Ja eri puolilla maailmaa.
Ja mieleeni tuli tämä ajatus. Miksi tuollaisilla autojen vielä tärväämättömillä tai niiltä suljetuilla tai suljettavissa olevilla alueilla ei voisi ruveta harrastamaan ainakin lumettomana aikana hevosvetoista vossikkalinja-liikennettä.
Siis pari hevosta vetämässä katettua vaunua johon ihmisten astua kuin matala-lattiaiseen raitiovaunuun ikään vossikkapysäkiltä.
Eikö se olisi nykyihmiselle hyvä huomata miten paljon elämässä on tehtyä kiirettä ja miten paljon jää kaikenlaista ympäristöstä havainnoimatta polttomoottorivetoisessa maailmassa.
Jonka paljastaisi vossikkaliikenteellä kulkeminen. Siis luonnonvoimalla luonnonmukaisella nopeudella toivottavasti mahdollisimman luonnonmukaisessa maisemassa.
Mikä olisikaan somempaa kuulla autoilta kokonaan kielletyssä kaupunginosassa avoimena olevasta ikkunastaan kuin lintujen laulua, lasten leikkien ääntä - ja vossikan kavioiden kopinaa sen laskeutuessa omaan verkkaiseen tahtiinsa seuraavalle vossikkapysäkille.
Ei kaikki vanha ole vain erikoisuutta - se voi olla moniarvoisempaa ja moniarvotehokkaampaa maailmaa kuin sen ohi kiitäen ja sen taaksemme jättäen olemme huomanneetkaan.
Jussi Vaarala
Ajatukseni kierteli mm Hämeenlinnan kaunista vanhaa kaupunkia, Vanhaan Raumaan, Porvoon koko keskusta-alueeseen, Eiraan Helsingissä, nykyisiin ja tuleviin kävelykatumiljöisiin kokonaisina kortteleina ja autoilta kiellettyinä kaupunginosina - eri puolilla Suomea. Ja eri puolilla maailmaa.
Ja mieleeni tuli tämä ajatus. Miksi tuollaisilla autojen vielä tärväämättömillä tai niiltä suljetuilla tai suljettavissa olevilla alueilla ei voisi ruveta harrastamaan ainakin lumettomana aikana hevosvetoista vossikkalinja-liikennettä.
Siis pari hevosta vetämässä katettua vaunua johon ihmisten astua kuin matala-lattiaiseen raitiovaunuun ikään vossikkapysäkiltä.
Eikö se olisi nykyihmiselle hyvä huomata miten paljon elämässä on tehtyä kiirettä ja miten paljon jää kaikenlaista ympäristöstä havainnoimatta polttomoottorivetoisessa maailmassa.
Jonka paljastaisi vossikkaliikenteellä kulkeminen. Siis luonnonvoimalla luonnonmukaisella nopeudella toivottavasti mahdollisimman luonnonmukaisessa maisemassa.
Mikä olisikaan somempaa kuulla autoilta kokonaan kielletyssä kaupunginosassa avoimena olevasta ikkunastaan kuin lintujen laulua, lasten leikkien ääntä - ja vossikan kavioiden kopinaa sen laskeutuessa omaan verkkaiseen tahtiinsa seuraavalle vossikkapysäkille.
Ei kaikki vanha ole vain erikoisuutta - se voi olla moniarvoisempaa ja moniarvotehokkaampaa maailmaa kuin sen ohi kiitäen ja sen taaksemme jättäen olemme huomanneetkaan.
Jussi Vaarala
Subscribe to:
Posts (Atom)