Ei kansalainen Matti Vanhanen ansaitse päästä ylen ykkösaamun vieraaksi
Ex-pääministeri Perheyritysten liion toimitusjohtaja Matti Vanhanen ei ole enää poliitikko vaan kansalainen Matti Vanhanen.
Ei
hänellä saa olla mitään erioikeutta muihin kansalaisiin ja
ex-poliitikkoihin verraten päästä valtion rahoittaman Ylen Ykkösaamuun
laukomaan mielipiteitään.
Hänen ohjelmaan ottamallahan ohitetaan lukuisa nippu jo pelkästään kansanedustajia.
Tällä tavoin kansanedustajien esiinpääsyä pantaten Yle toimii takapihan kautta demokratiaa vastaan.
Ja
samalla Yle tekee politiikkaa itse valitsemalla tarkoitushakuisesti
ex-poliitikkoja politiikan keskeisimpiin kuuluvalle framille laukomaan
mielipiteitään.
Eduskunnan pitää päästä ryntämään ylen areenoille kansanedustajien kertomaan mielipiteitään.
Matti Vanhanen voisi laukoa mielipiteitään Kansanradiossa.
Jussi Vaarala
Saturday, February 15, 2014
Friday, February 14, 2014
Ihmiselon tilastoja
Aikuisista ihmisistä
- 30 prosenttia juo liikaa
- 30 prosenttia syö liikaa
- 30 prosenttia pettää puolisoaan
- 30 prosenttia valehtelee päivittäin
- 30 prosenttia puhuu totta lähes joka päivä
Vain 12 prosenttia ihmisistä ei kuulu mihinkään noista.
Heistä 4 prosenttia valehtelee noissa asioissa itselleen, 4 prosenttia muille.
Ja loput neljä prosenttia valehtelee sekä itselleen että muille.
Eikä tämäkään tilasto ole totta.
MOT
Vai oliko sekään.
Jussi Vaarala
Aikuisista ihmisistä
- 30 prosenttia juo liikaa
- 30 prosenttia syö liikaa
- 30 prosenttia pettää puolisoaan
- 30 prosenttia valehtelee päivittäin
- 30 prosenttia puhuu totta lähes joka päivä
Vain 12 prosenttia ihmisistä ei kuulu mihinkään noista.
Heistä 4 prosenttia valehtelee noissa asioissa itselleen, 4 prosenttia muille.
Ja loput neljä prosenttia valehtelee sekä itselleen että muille.
Eikä tämäkään tilasto ole totta.
MOT
Vai oliko sekään.
Jussi Vaarala
Thursday, February 13, 2014
Tuotekehitystuet heikentävät tuotekehityksen ja muun rahankäytön tarkoitusterävyyttä
Yritykset jopa menestyneimmästä päästä saavat yhteiskunnalta tuotekehitystukea
Se on vaarallista yritysmaailman ja yhteiskunnan tuudittamista tuotekehittymättömään valheen uneen.
Ja se tapahtuu näin.
Kun yksittäisellä ihmisellä tai organisaatiolla on tiedossa sekä rahansa että tarpeensa niin ne kumpikin tarkasti harkitsevat miten ja mihin rahansa käyttävät. Näin on myös suhteessa tuotekehitykseen - ja yksityisen ihmisen puolella uusien asioiden hankintaan.
Mutta kun rahoitusta saadaan jostain ulkopuolelta niin heti laskee harkinnan kriittisyys rahankäytön suhteen - kun ei ole kyse omista rahoista.
Jolloin rahankäytön tarkoitusterävyys heikkenee.
Eli jos yritys joutuisi käyttämään omia rahojaan tuotekehitykseen vaatisi johto todellista panostusta ja laatua tuotekehitysosastolta - koska omiin rahoihin on ikiaikaisesti suhtauduttu niin.
Siksi yrityksiä ei pitäisi tukea ollenkaan tuotekehityksen suhteen. Koska se helposti uinahtaa ulkopuolisen rahan älyllisesti passivoivaan tilaan.
Sama vaikutus on yrityksiin kaikenlaisilla verohelpotuksilla - miksi yrityksen kannattaa yrittää enemmän kun rahaa tulee yrittämättäkin.
On aika moka että yritysmyönteinen kokoomus hallituksessa tappaa järjettömällä yritysten tukipolitiikalla nimenomaan yrittämisen kipinää.
Eikä ole järin vaikea yhtälö laskea mitä se kaikki tekee koko kansantaloudelle.
Jussi Vaarala
Yritykset jopa menestyneimmästä päästä saavat yhteiskunnalta tuotekehitystukea
Se on vaarallista yritysmaailman ja yhteiskunnan tuudittamista tuotekehittymättömään valheen uneen.
Ja se tapahtuu näin.
Kun yksittäisellä ihmisellä tai organisaatiolla on tiedossa sekä rahansa että tarpeensa niin ne kumpikin tarkasti harkitsevat miten ja mihin rahansa käyttävät. Näin on myös suhteessa tuotekehitykseen - ja yksityisen ihmisen puolella uusien asioiden hankintaan.
Mutta kun rahoitusta saadaan jostain ulkopuolelta niin heti laskee harkinnan kriittisyys rahankäytön suhteen - kun ei ole kyse omista rahoista.
Jolloin rahankäytön tarkoitusterävyys heikkenee.
Eli jos yritys joutuisi käyttämään omia rahojaan tuotekehitykseen vaatisi johto todellista panostusta ja laatua tuotekehitysosastolta - koska omiin rahoihin on ikiaikaisesti suhtauduttu niin.
Siksi yrityksiä ei pitäisi tukea ollenkaan tuotekehityksen suhteen. Koska se helposti uinahtaa ulkopuolisen rahan älyllisesti passivoivaan tilaan.
Sama vaikutus on yrityksiin kaikenlaisilla verohelpotuksilla - miksi yrityksen kannattaa yrittää enemmän kun rahaa tulee yrittämättäkin.
On aika moka että yritysmyönteinen kokoomus hallituksessa tappaa järjettömällä yritysten tukipolitiikalla nimenomaan yrittämisen kipinää.
Eikä ole järin vaikea yhtälö laskea mitä se kaikki tekee koko kansantaloudelle.
Jussi Vaarala
Wednesday, February 12, 2014
Ahneus saatava poliittisen holhouksen alaiseksi
Mitä vallitsevampi on ahneus ihmisjoukossa niin sitä sisäsiittoisempia ja degeneroituneempia aivopieruja se tuottaa sukurutsaisen kylän tapaan.
Ja sitä enemmän ahneus toimii itseään vastaan. Jopa siihen mittaan että sitä pitää holhota - etenkin silloin kun ahneus ja ahneet ihmiset ovat päässeet valta-asemaan yhteiskunnassa ja maailmassa.
Ja tämähän on tilanne - ahneet pitää laittaa omaa etuaan ymmärtämättöminä saatikka muista piittaamattomina poliittisen holhouksen alaiseksi.
Jussi Vaarala
Mitä vallitsevampi on ahneus ihmisjoukossa niin sitä sisäsiittoisempia ja degeneroituneempia aivopieruja se tuottaa sukurutsaisen kylän tapaan.
Ja sitä enemmän ahneus toimii itseään vastaan. Jopa siihen mittaan että sitä pitää holhota - etenkin silloin kun ahneus ja ahneet ihmiset ovat päässeet valta-asemaan yhteiskunnassa ja maailmassa.
Ja tämähän on tilanne - ahneet pitää laittaa omaa etuaan ymmärtämättöminä saatikka muista piittaamattomina poliittisen holhouksen alaiseksi.
Jussi Vaarala
Suomen talouselämän hölmöläis-matonjatkamista
Ruotsin työllisyysaste on selvästi Suomea korkeampi etenkin yli 55-vuotiaiden kohdalla ja myös ruotsalaisten eläkkellejäämisikä on kaksi ja puoli vuotta korkeampi kuin Suomessa.
Yksi selitys saattaa olla irtisanomiskäytännöissä. Ruotsissa laki sanoo että viimeksi taloon tullut joutuu lähtemään aina ensin.
Suomeen vastaavaa lakia ehdotettaessa kaikki keskusjärjestöt kuten myös monet puoluejohtajat arvioivat että Ruotsin malli syrjisi nuoria ja että nuoret asuntovelalliset ajautuisivat helposti lain myötä vaikeuksiin.
Mutta minkälaiset asiat voisivat olla asian taustalla.
Ensinnäkin Suomen ja Ruotsin sosiaalivaltion perinteen kulttuuriero - Ruotsi on perinteisesti ollut sosiaalisesti vastuullisempi kuin Suomi.
Jolla perusteella Ruotsissa on perinne ettei kansalaisia kohdella kuin talouskarjaa.
Ja eikä Ruotsissa ikääntyviä työntekijöitä heitetä yrityksistä ulos varmaan työttömyyteen ja passiivisuuteen sen takia että saadaan leikattua palkkakuluja ja saatua halvempia ja vireämpiä nuoria töihin - jollainen ajattelu on Suomessa vallalla.
Ruotsin sosiaalisesti toisista vastuullisempi yhteiskuntafilosofia pitää huolta kansalaisistaan jolloin se antaa myös vanhemman väen tehdä työtä. Eikä tuhoa Suomen tapaan nuoria perheitä ylitöillä niin että jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat tuskin koskaan kotona nukkumista lukuunottamatta.
Mutta samaan hengenvetoon saattaa kysyä onko Ruotsin paremman taloudenkin tila tuosta kulttuurista ratkaisevasti johtuva.
Nimittäin kun ei heitetä lakiin perustuen säästösyistä vanhempaa työvoimaa varmaan työttömyyteen niin samalla varjellaan se että vuosikymmenten tietotaito ja jopa silkka organisaatioiden kulttuuriosaaminen säilyy ja toimii sekä strategisena menestystekijänä että myös strategisena vaikeiden aikojen puskurina kun organisaatiolla on vanhemmassa henkilöstössään paljon laajempi ymmärrys ja viisaampi reagointikyky kuin nuorilla työntekijöillä jotka tietävät kokemusperäisesti paljon vähemmän kuin vanhemmat työntekijät.
Josta seurauksena kyky sekä muuntautua maailmantalouden tilan mukaan kuin myös käsitellä syvällisesti asioita paremmin on parempi kuin kovin nuorissa organisaatiorakenteissa.
Niinpä suomalainen kulttuuri - pannaan vanhempia kallispalkkaisia kävelemään nuorempien halvempipalkkaisten tieltä - on vähän sama kuin hölmöläisten matonjatkaminen - että leikataan toisesta päästä ja pannaan se maton toiseen päähän maton jatkamiseksi.
Suomen ydinongelmia taitaa olla talousahne Elinkeinoelämän keskusliitto - kummisetänään taloudellisen ahneuden ylipappi ja ylikapellimestari Björn Wahlroos.
Silloin kun iäkkäämpiä ihmisiä heitetään ulos kustannussyistä niin ei se vähennä kustannuksia - passivoituneiden ihmisten kustannus kun siirtyy yhteiskunnan vastuulle ja sitä kautta myös verotuksessa yritysten vastuulle.
Mitään suurempaa virhettä yhteiskunta ei voi tehdä kuin passivoida ihmisiä syrjäyttämällä heitä taloudellis-tuotannollisin syin yhteiskunnasta. Seurauksella että kun he sentään iäkkäämpinä olivat soutajia niin ulosheitettynä ja passivoituneina he ovatkin veneen lastin hyödytön lisääjä.
Olen sitä mieltä että Suomessa vallitsee nuoruuden katteeton ihannointi - ja samalla aivan liian suurn vastuun nuorille sen myötä sysäävä jota he eivät yksinkertaisesti kokemattomina kykene ja jaksa kantaa - kun yritysorganisaatiossa ei ole enää vanhempia opastamassa ja auttamassa.
Ahneus ja Björn Wahlroos pohjoismaisen talouselämän ylipappina ovat raskas taakka kantaa kun vastuu rajautuu vaan omaan kukkaroon - ja siinäkin mielellään talouselämän peluripikavoittona Björn Wahlroosin tapaan.
Pikavoittojen ihannointi ja muusta yhteiskuntavastuusta sen irrottaminen on alhaisin kolo mihin yhteiskunta ja talouselämä voi ryömiä. Ja se on wahlroos-ohjatun talouselämän ja Suomen keskeinen aivan kaikkea viisasta käsityskykyä rajoittava ongelma.
Jussi Vaarala
Ruotsin työllisyysaste on selvästi Suomea korkeampi etenkin yli 55-vuotiaiden kohdalla ja myös ruotsalaisten eläkkellejäämisikä on kaksi ja puoli vuotta korkeampi kuin Suomessa.
Yksi selitys saattaa olla irtisanomiskäytännöissä. Ruotsissa laki sanoo että viimeksi taloon tullut joutuu lähtemään aina ensin.
Suomeen vastaavaa lakia ehdotettaessa kaikki keskusjärjestöt kuten myös monet puoluejohtajat arvioivat että Ruotsin malli syrjisi nuoria ja että nuoret asuntovelalliset ajautuisivat helposti lain myötä vaikeuksiin.
Mutta minkälaiset asiat voisivat olla asian taustalla.
Ensinnäkin Suomen ja Ruotsin sosiaalivaltion perinteen kulttuuriero - Ruotsi on perinteisesti ollut sosiaalisesti vastuullisempi kuin Suomi.
Jolla perusteella Ruotsissa on perinne ettei kansalaisia kohdella kuin talouskarjaa.
Ja eikä Ruotsissa ikääntyviä työntekijöitä heitetä yrityksistä ulos varmaan työttömyyteen ja passiivisuuteen sen takia että saadaan leikattua palkkakuluja ja saatua halvempia ja vireämpiä nuoria töihin - jollainen ajattelu on Suomessa vallalla.
Ruotsin sosiaalisesti toisista vastuullisempi yhteiskuntafilosofia pitää huolta kansalaisistaan jolloin se antaa myös vanhemman väen tehdä työtä. Eikä tuhoa Suomen tapaan nuoria perheitä ylitöillä niin että jompikumpi tai molemmat vanhemmista ovat tuskin koskaan kotona nukkumista lukuunottamatta.
Mutta samaan hengenvetoon saattaa kysyä onko Ruotsin paremman taloudenkin tila tuosta kulttuurista ratkaisevasti johtuva.
Nimittäin kun ei heitetä lakiin perustuen säästösyistä vanhempaa työvoimaa varmaan työttömyyteen niin samalla varjellaan se että vuosikymmenten tietotaito ja jopa silkka organisaatioiden kulttuuriosaaminen säilyy ja toimii sekä strategisena menestystekijänä että myös strategisena vaikeiden aikojen puskurina kun organisaatiolla on vanhemmassa henkilöstössään paljon laajempi ymmärrys ja viisaampi reagointikyky kuin nuorilla työntekijöillä jotka tietävät kokemusperäisesti paljon vähemmän kuin vanhemmat työntekijät.
Josta seurauksena kyky sekä muuntautua maailmantalouden tilan mukaan kuin myös käsitellä syvällisesti asioita paremmin on parempi kuin kovin nuorissa organisaatiorakenteissa.
Niinpä suomalainen kulttuuri - pannaan vanhempia kallispalkkaisia kävelemään nuorempien halvempipalkkaisten tieltä - on vähän sama kuin hölmöläisten matonjatkaminen - että leikataan toisesta päästä ja pannaan se maton toiseen päähän maton jatkamiseksi.
Suomen ydinongelmia taitaa olla talousahne Elinkeinoelämän keskusliitto - kummisetänään taloudellisen ahneuden ylipappi ja ylikapellimestari Björn Wahlroos.
Silloin kun iäkkäämpiä ihmisiä heitetään ulos kustannussyistä niin ei se vähennä kustannuksia - passivoituneiden ihmisten kustannus kun siirtyy yhteiskunnan vastuulle ja sitä kautta myös verotuksessa yritysten vastuulle.
Mitään suurempaa virhettä yhteiskunta ei voi tehdä kuin passivoida ihmisiä syrjäyttämällä heitä taloudellis-tuotannollisin syin yhteiskunnasta. Seurauksella että kun he sentään iäkkäämpinä olivat soutajia niin ulosheitettynä ja passivoituneina he ovatkin veneen lastin hyödytön lisääjä.
Olen sitä mieltä että Suomessa vallitsee nuoruuden katteeton ihannointi - ja samalla aivan liian suurn vastuun nuorille sen myötä sysäävä jota he eivät yksinkertaisesti kokemattomina kykene ja jaksa kantaa - kun yritysorganisaatiossa ei ole enää vanhempia opastamassa ja auttamassa.
Ahneus ja Björn Wahlroos pohjoismaisen talouselämän ylipappina ovat raskas taakka kantaa kun vastuu rajautuu vaan omaan kukkaroon - ja siinäkin mielellään talouselämän peluripikavoittona Björn Wahlroosin tapaan.
Pikavoittojen ihannointi ja muusta yhteiskuntavastuusta sen irrottaminen on alhaisin kolo mihin yhteiskunta ja talouselämä voi ryömiä. Ja se on wahlroos-ohjatun talouselämän ja Suomen keskeinen aivan kaikkea viisasta käsityskykyä rajoittava ongelma.
Jussi Vaarala
Monday, February 10, 2014
Sunday, February 09, 2014
Saturday, February 08, 2014
Subscribe to:
Posts (Atom)