Pääoman ja välikäsien vastahyökkäys kasvavaa lähitalousomavaraisuutta vastaan
Maailman kauppaorganisaation WTO:n jäsenmaat ovat allekirjoittaneet
ensimmäisen kauppasopimuksen lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Sopimus
muun muassa parantaa ulkomaankaupan sujuvuutta.
Teollisuusmaiden
järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat
sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 prosenttia ja muissa maissa 13–16
prosenttia.
Sopimus on huono asia kahdesta syystä:
Ensinnäkin
mitä enemmän kansantalous nojaa tuontiin ja vientiin - myös rahoituksen
osalta - niin sitä enemmän se on riippuvainen kansainvälisestä
pääomasta ja finanssikeinottelusta. Ja tätä suuntausta sopimus vahvistaa
koska se toimii 10-16 prosentin piristysruiskeena sille välikäsien
ahnehtimisille jota tuontiin ja vientiin nojautuva kansantalous
ennenkaikkea on.
Toisaalta sopimus on sitä kautta uhka
myös kansallisille ja yhteisöjen omavaraisuudelle nimeltään lähitoiminta
ja lähiomavaraisuus joka on merkittävästi kasvava asia maailmassa.
Kasvava
siitä syystä että lähitalous tuottaa sekä tuoretta, nopeaa ja
mahdollisimman vähän välikäsiä sisältävää ruokaa ja palveluita joiden
riippuvuus reaalitalouden ytimessä on mahdollisimman pientä
finanssikeinottelusta.
Siis lähitalous on omavaraista ja
siksi lähellä perinteistä säästämisen ydintä - kun taas nykyisen
kaltainen investoijia haalimaan pyrkivä maailmantalous on säästämisen
sijaan ennakoituun tuottoon perustuvaa talousajattelua - joka ennakoidun
tuoton odottelu jos mikä avaa portit levälleen kaikelle sille
finanssikeinottelulle jota maailmantalous nykyään paljon on.
Ja
siksi se että ne jotka näkevät talouskasvun olevan ainoastaan pääomien
investointivetoista tuonti-vientivetoista vaihtotasekansantaloutta
lähitalouden säästötalouden sijaan osoittavat ymmärtämisen puutetta oman
ajattelunsa suhteen.
Ensin hehkuttamalla talouskasvua
vaihtotaseen kasvattamisella kansantaloudessa ja sitten sen seurauksena
tulevalle pääomien finanssikeinottelulle vaativat leikkaamaan julkista
sektoria syntipukkina jotta finanssikeinottelijat saisivat rahansa - kun
koko hyvinvointivaltioiden jatkuvan leikkauspakon syy on noiden
vaihtotasetalouskasvun ajajien oman ajattelun omaan nilkkaan koko ajan
osuva noidankehäajattelu.
Jossa noidankehässä pyörii lähes kaikki poliitikot ja talousajattelijat.
Ymmärtämättä
laisinkaan että hyvinvointipalveluja tarvitsee sitä vähemmän leikata
mitä enemmän kansantalous on vapaa vaihtotaseen osuudesta
kansantaloudessa ja mitä enemmän se on välikäsivapaata lähitaloutta
jossa rahan suhde reaalitalouteen on lähes maksimissaan.
Tämän
kaiken pohdinnan jälkeen voi todeta - WTO:n sopimus on pääomien ja
välikäsien vastaisku nousussa olevaa lähtitalousajattelua vastaan.
Lähitalouden ollessa kaikista tehokkain ja juurevin tapa käydä rahan ja sen keinottelun valtaa vastaan.
Lähitaloutta on mm tämä ajattelu - älä tuo tarvitsemiasi vitamiineja ulkomailta - ne saat aivan kaikki oman maasi kasvikunnasta. Ellet peräti ota niistä valtaosaa ihan omalta viljelmältäsi omalla tontillasi tai vuokraamaltasi maapalalta.
Jussi Vaarala
Friday, December 06, 2013
Valtion suunnattua kulttuurirahaa ulkomailla oleskeleville ja asuville suomalaisille
Voimakkaasti eläköityvässä Suomessa ilmastonmuutoksen äkkinäisyyksineen on ilmeisesti käymässä niin että yhä useammat eläkkeelle jäävät hankkivat ainakin kakkosasunnon ulkomailta.
Tähän liittyen on olemassa näkökulma jota ei kaiketi ole aiemmin huomattu ja johon olisi syytä paneutua.
Nimittäin Suomessa ollessaan ihmisillä on ollut käytössään varsin monipuolinen kulttuuristen ja liikunnallisten palveluiden kokonaisuus niin ryhmä- kuin yksilömuotoisena.
Mutta ulkomaille muutettaessa sellaisten mahdollisuus lopahtaa aika totaalisesti ja jää lähes aina yksityisten ihmisten aktiviteetin varaan niin oman harrastusten kuin etenkin ryhmien vetämisten suhteen.
Seurauksella että moni ulkomaille muuttanut romahtaa suomalaisesta runsaasta kulttuuri- ja liikuntaharrastusten mahdollisuudesta harrastustyhjiöön - etenkin kulttuuriharrastusten suhteen joihin ulkomaisilla palveluilla on vain marginaalinen mahdollisuus edesauttaa kulttuuristen eroavaisuuksien takia.
Tästä syystä olisi valtion toimesta aloitettava projekti jossa suunnataan ulkomaisille järjestäytyneille suomalaisyhteisöille vuosittaista määrärahaa yhteisön jäsenmäärän mukaisesti etenkin kulttuuriharrastusten tukemiseksi niin ryhmä- kuin yksilömuotoisenakin.
Joka määräraha suunnnattaisiin toisaalta tilavuokriin ja toisaalta kohtuupalkkioisena erilaisten kulttuuriryhmien vetäjille joita löytyy ammattimaisesta tasosta saakka ryhmiä ja yksilöitä ohjaamaan.
Tällä asialla on vanhenevan väestön henkisen että fyysisenkin vireyden kannalta huomattava merkitys.
Mutta myös siinä suhteessa että suomalaiset saisivat harrastaa omaa kulttuuriaan ulkomaillakin ja niin haluttaessa esittää sitä sitten muillekin.
Tärkeää on että suomalaiset ulkomailla säilyttäisivät oman kontaktinsa omaan kulttuuriin sekä sosiaalisen myönteisen vuorovaikutuksen sen yhteydessä.
Jussi Vaarala
Voimakkaasti eläköityvässä Suomessa ilmastonmuutoksen äkkinäisyyksineen on ilmeisesti käymässä niin että yhä useammat eläkkeelle jäävät hankkivat ainakin kakkosasunnon ulkomailta.
Tähän liittyen on olemassa näkökulma jota ei kaiketi ole aiemmin huomattu ja johon olisi syytä paneutua.
Nimittäin Suomessa ollessaan ihmisillä on ollut käytössään varsin monipuolinen kulttuuristen ja liikunnallisten palveluiden kokonaisuus niin ryhmä- kuin yksilömuotoisena.
Mutta ulkomaille muutettaessa sellaisten mahdollisuus lopahtaa aika totaalisesti ja jää lähes aina yksityisten ihmisten aktiviteetin varaan niin oman harrastusten kuin etenkin ryhmien vetämisten suhteen.
Seurauksella että moni ulkomaille muuttanut romahtaa suomalaisesta runsaasta kulttuuri- ja liikuntaharrastusten mahdollisuudesta harrastustyhjiöön - etenkin kulttuuriharrastusten suhteen joihin ulkomaisilla palveluilla on vain marginaalinen mahdollisuus edesauttaa kulttuuristen eroavaisuuksien takia.
Tästä syystä olisi valtion toimesta aloitettava projekti jossa suunnataan ulkomaisille järjestäytyneille suomalaisyhteisöille vuosittaista määrärahaa yhteisön jäsenmäärän mukaisesti etenkin kulttuuriharrastusten tukemiseksi niin ryhmä- kuin yksilömuotoisenakin.
Joka määräraha suunnnattaisiin toisaalta tilavuokriin ja toisaalta kohtuupalkkioisena erilaisten kulttuuriryhmien vetäjille joita löytyy ammattimaisesta tasosta saakka ryhmiä ja yksilöitä ohjaamaan.
Tällä asialla on vanhenevan väestön henkisen että fyysisenkin vireyden kannalta huomattava merkitys.
Mutta myös siinä suhteessa että suomalaiset saisivat harrastaa omaa kulttuuriaan ulkomaillakin ja niin haluttaessa esittää sitä sitten muillekin.
Tärkeää on että suomalaiset ulkomailla säilyttäisivät oman kontaktinsa omaan kulttuuriin sekä sosiaalisen myönteisen vuorovaikutuksen sen yhteydessä.
Jussi Vaarala
Julkaistu Uusimaa-lehdessä
EU:n, Venäjän ja USA:n kolmiyhteistyö
Eurooppa, Venäjä ja Yhdysvallat voisivat hyötyä avoimesta
yhteistyöstä. Ukrainan tilanteessa taitaa olla laajemmin kyse siitä että Venäjä
ja EU vetävät Ukrainalla köyttä.
On aika heikko esitys jos EU ja Venäjä eivät kykene
kummempaan.
Ja jos Yhdysvallat ei kykene avoimeen yhteistyöhön myöskin
EU:n ja Venäjän kanssa. Nimittäin sitä kolmiyhteistyötä todellakin
tarvittaisiin. Miksi - siksi että idän kasvavien maiden kilpailukykyyn ei
pystytä EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltojen taholta vastaamaan muuten kuin toimivalla
yhteistyöllä.
Siksi kaikenlainen kiukuttelu ja epäsuoraviivainen
sopimusjahkailu yms. pelaa aikaa vain idän kasvavien talouksien hyväksi.
Thursday, December 05, 2013
Wednesday, December 04, 2013
Tuesday, December 03, 2013
Eurooppa, Venäjä ja Yhdysvallat voisivat hyötyä avoimesta yhteistyöstä
Ukrainan tilanteessa taitaa olla laajemmin kyse siitä että Venäjä ja EU vetävät Ukrainalla köyttä.
On aika heikko esitys jos EU ja Venäjä ei kykene kummempaan.
Ja jos Yhdysvallat ei kykene avoimeen yhteistyöhön myöskin EU:n ja Venäjän kanssa.
Nimittäin sitä kolmiyhteistyötä todellakin tarvittaisiin - miksi - siksi että idän kasvavien maiden kilpailukykyyn ei pystytä EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltojen taholta vastaamaan muuten kuin toimivalla yhteistyöllä.
Siksi kaikenlainen kiukuttelu ja epäsuoraviivainen sopimusjahkailu yms. pelaa aikaa vain idän kasvavien talouksien hyväksi.
Jussi Vaarala
Ukrainan tilanteessa taitaa olla laajemmin kyse siitä että Venäjä ja EU vetävät Ukrainalla köyttä.
On aika heikko esitys jos EU ja Venäjä ei kykene kummempaan.
Ja jos Yhdysvallat ei kykene avoimeen yhteistyöhön myöskin EU:n ja Venäjän kanssa.
Nimittäin sitä kolmiyhteistyötä todellakin tarvittaisiin - miksi - siksi että idän kasvavien maiden kilpailukykyyn ei pystytä EU:n, Venäjän ja Yhdysvaltojen taholta vastaamaan muuten kuin toimivalla yhteistyöllä.
Siksi kaikenlainen kiukuttelu ja epäsuoraviivainen sopimusjahkailu yms. pelaa aikaa vain idän kasvavien talouksien hyväksi.
Jussi Vaarala
Valinta - maksetaanko kulttuuriohjelmissa toimittajille vai kulttuurintekijöille palkkaa
Olen aina ihmetellyt miten jossain taideohjelmassa pienimmän ajan ohjelmasta saa taideteosten näyttäminen ja suurimman osan toimittajan ja haastateltavien näyttäminen.
Onko kyse taloudellinen - ja toimittajan omaa työtä varjeleva - että kyseessä olisikin seuraava valinta televisioyhtiöllä.
Maksaako toimittajalle palkkaa esilläolosta ja mahdollisimman vähän tekijänoikeuspalkkiota taiteilijoille - vai maksaako taiteilijoille mahdollisimman paljon tekijänoikeuspalkkioita ja toimittajien palkkaan menisi ohjelman kuluista mahdollisimman vähän.
Jolloin tekijänoikeuspalkkioita taiteilijalle maksava ohjelma onkin rauhallista taulujen näyttämistä koko ajan.
Yhtä lailla voi kysyä miksi musiikkiohjelmissa toimittajien ja muun puheen osuutta on niin paljon verrattuna musiikkiin. Onko syy sama - että toimittajat saa palkkaa mahdollisimman paljon ohjelmasta ja musiikintekijät mahdollisimman vähän.
Näitä asioita taitaakin olla aika hyvä kysyä kuka ja millä konstein kulttuurista itseasiassa ansaitsee - itse kulttuurin tekijät vaan kulttuurin välikädet kuten toimittajat ja kulttuuribyrokraatit.
Totuus taustalla kuitenkin on että ainakin itse olen aika kypsä musiikki- ja taideohjelmiin jossa toimittajan selitykset vie aivan liikaa ajasta.
Jussi Vaarala
Olen aina ihmetellyt miten jossain taideohjelmassa pienimmän ajan ohjelmasta saa taideteosten näyttäminen ja suurimman osan toimittajan ja haastateltavien näyttäminen.
Onko kyse taloudellinen - ja toimittajan omaa työtä varjeleva - että kyseessä olisikin seuraava valinta televisioyhtiöllä.
Maksaako toimittajalle palkkaa esilläolosta ja mahdollisimman vähän tekijänoikeuspalkkiota taiteilijoille - vai maksaako taiteilijoille mahdollisimman paljon tekijänoikeuspalkkioita ja toimittajien palkkaan menisi ohjelman kuluista mahdollisimman vähän.
Jolloin tekijänoikeuspalkkioita taiteilijalle maksava ohjelma onkin rauhallista taulujen näyttämistä koko ajan.
Yhtä lailla voi kysyä miksi musiikkiohjelmissa toimittajien ja muun puheen osuutta on niin paljon verrattuna musiikkiin. Onko syy sama - että toimittajat saa palkkaa mahdollisimman paljon ohjelmasta ja musiikintekijät mahdollisimman vähän.
Näitä asioita taitaakin olla aika hyvä kysyä kuka ja millä konstein kulttuurista itseasiassa ansaitsee - itse kulttuurin tekijät vaan kulttuurin välikädet kuten toimittajat ja kulttuuribyrokraatit.
Totuus taustalla kuitenkin on että ainakin itse olen aika kypsä musiikki- ja taideohjelmiin jossa toimittajan selitykset vie aivan liikaa ajasta.
Jussi Vaarala
Syy miksi osinkoja jaetaan samaan aikaan irtisanomisten kanssa
Miksi osinkoja jaetaan samaan aikaan kun ihmisiä irtisanotaan.
Sijoittajanäkökulmasta - wahlroosilaiseen ajattelutapaan että yrityksen tehtävä on ainoastaan tuottaa voittoa - voisi syynä olla se että sellaisessa yrityksessä joka ei ole kovin kasvava tai jopa vaikeuksissa sijoittajilla on rahaa kiinni huonosti tuottavalla tavalla. Mutta josta yrityksestä he eivät ehkä kuitenkaan halua luopua ja saada rahojaan pois myymällä osakkeensa.
He haluavat osinkoa joka saadaan ihmisiä irtisanomalla ja sitten sijoittavat saamansa osingot kasvavampiin ja tuottoisampiin yrityksiin.
Yritykset ja niiden henkilöstö ovat valitettavasti vain wahlroosilaista kauppatavaraa sijoittajille jotka herkeämättä hakevat mahdollisimman suuria ja nopeita voittoja uusilla osakesijoituksilla vakaasti mutta vähän ja hitaasti kasvavan osakesalkkunsa lisäksi.
Tästä menettelystä pitäisi yhteiskunnan jotenkin rangaista sillä tuolla tavoin osinkorahat-irtisanomisilla menettelyn kustannukset kaatuvat yhteiskunnan niskaan työttömiksi jääneiden kautta.
Jussi Vaarala
Miksi osinkoja jaetaan samaan aikaan kun ihmisiä irtisanotaan.
Sijoittajanäkökulmasta - wahlroosilaiseen ajattelutapaan että yrityksen tehtävä on ainoastaan tuottaa voittoa - voisi syynä olla se että sellaisessa yrityksessä joka ei ole kovin kasvava tai jopa vaikeuksissa sijoittajilla on rahaa kiinni huonosti tuottavalla tavalla. Mutta josta yrityksestä he eivät ehkä kuitenkaan halua luopua ja saada rahojaan pois myymällä osakkeensa.
He haluavat osinkoa joka saadaan ihmisiä irtisanomalla ja sitten sijoittavat saamansa osingot kasvavampiin ja tuottoisampiin yrityksiin.
Yritykset ja niiden henkilöstö ovat valitettavasti vain wahlroosilaista kauppatavaraa sijoittajille jotka herkeämättä hakevat mahdollisimman suuria ja nopeita voittoja uusilla osakesijoituksilla vakaasti mutta vähän ja hitaasti kasvavan osakesalkkunsa lisäksi.
Tästä menettelystä pitäisi yhteiskunnan jotenkin rangaista sillä tuolla tavoin osinkorahat-irtisanomisilla menettelyn kustannukset kaatuvat yhteiskunnan niskaan työttömiksi jääneiden kautta.
Jussi Vaarala
Monday, December 02, 2013
Vallitsevan leikkausideologian mielettömyys
Leikataan julkisen sektorin aineettomia arvoja jotta voidaan ylläpitää yksityisen sektorin materiaalisia arvoja joilla on aina vaan huonommat ja huonommat tulevaisuuden näkymät.
Vähän sama kuin rakentaisi talonsa napajäätikön paikallaan pysyvyyteen ja vakauteen luottaen.
Näin pahasti on talouselämällä ja politiikalla niin kartat kuin kompassitkin hukassa.
Jussi Vaarala
Leikataan julkisen sektorin aineettomia arvoja jotta voidaan ylläpitää yksityisen sektorin materiaalisia arvoja joilla on aina vaan huonommat ja huonommat tulevaisuuden näkymät.
Vähän sama kuin rakentaisi talonsa napajäätikön paikallaan pysyvyyteen ja vakauteen luottaen.
Näin pahasti on talouselämällä ja politiikalla niin kartat kuin kompassitkin hukassa.
Jussi Vaarala
Rakennusala täysremonttiin
Rakennusala jäi joitakin vuosia kiinni siitä että säännönmukaisesti läpinäkyvillä verukeperusteilla ylitti sovitun hinnan erityisesti julkisissa hankkeissa.
Nyt se alkaa jäädä jo omien ammattilaistenkin suulla kiinni siitä että se tekee karmeaa sutta ja sekundaa nimenomaan kosteushallinnan suhteen - seurauksena kasvavat homeongelmat kuten nähty on.
Rakennusalan toilailuun pitää tarttua lujalla kädellä.
Kun koko ajan valitetaan että kaikenlaiset alinhankintasuhteet ja ketjutukset pilaavat rakentamisen laatua niin on aika uudistaa lainsäädäntöä edes määräajaksi että pojat oppii uudestaan rakentamaan eikä sähläämään.
Tervetullut uudistus olisi se että rakennusyrityksellä pitää olla sataprosenttisesti omilla palkkalistoillaan kaikki rakentamisen ammattilaistahot hanketta vastaanottaessaan.
Silloin todellinen vastuu palaa kokonaisuutena rakennusyritykselle eikä mitään alihankkijaselityksien porsaanreikiä jää.
Näin asiassa pitäisi mielestäni edetä.
Jussi Vaarala
Rakennusala jäi joitakin vuosia kiinni siitä että säännönmukaisesti läpinäkyvillä verukeperusteilla ylitti sovitun hinnan erityisesti julkisissa hankkeissa.
Nyt se alkaa jäädä jo omien ammattilaistenkin suulla kiinni siitä että se tekee karmeaa sutta ja sekundaa nimenomaan kosteushallinnan suhteen - seurauksena kasvavat homeongelmat kuten nähty on.
Rakennusalan toilailuun pitää tarttua lujalla kädellä.
Kun koko ajan valitetaan että kaikenlaiset alinhankintasuhteet ja ketjutukset pilaavat rakentamisen laatua niin on aika uudistaa lainsäädäntöä edes määräajaksi että pojat oppii uudestaan rakentamaan eikä sähläämään.
Tervetullut uudistus olisi se että rakennusyrityksellä pitää olla sataprosenttisesti omilla palkkalistoillaan kaikki rakentamisen ammattilaistahot hanketta vastaanottaessaan.
Silloin todellinen vastuu palaa kokonaisuutena rakennusyritykselle eikä mitään alihankkijaselityksien porsaanreikiä jää.
Näin asiassa pitäisi mielestäni edetä.
Jussi Vaarala
Minilennokit lähiajattelun avuksi - lähipalvelukylälle oma minilennokki
Amerikkalainen verkkokauppa Amazon on kehittelee järjestelmää, jossa minikokoiset lennokit kuljettaisivat paketit kuluttajille vain 30 minuutissa kaupunkikeskuksissa 16 km säteellä. Ongelma ovat nyt lentoluvat.
Minilennokki olisi ehkä vieläkin tärkeämpi palvelukeino haja-asutusalueille postin, apteekkien yms kauppojen palvelumenetelmänä.
Jolloin lähitoimintaa haja-asutusalueilla palvelisi lennokkijärjestelmä joka toisi liki kaiken muun lennokilla keskustaajamista paitsi päivittäiset ruokaostokset jotka ostettaisiin kylän omasta lähikaupasta.
Ja miksi lähipalvelukylällä ei voisi olla omaa lennokkia jonka kanssa se sopisi yhteistyön apteekin, vaatekaupan yms kanssa josta voidaan ostaa kestaostoisia keveitä lennokin kuljetettavia tavaroita ja kuljettaa myös kylälle kirjepostin.
On erikoista että vaikka mitä systeemeitä kehitetään mutta niistä säännönmukaisesti puuttuu haja-asutusalueiden palveluaspekti ja keskitytään vain suuriin kaupunkitaajamiin.
Jussi Vaarala
Amerikkalainen verkkokauppa Amazon on kehittelee järjestelmää, jossa minikokoiset lennokit kuljettaisivat paketit kuluttajille vain 30 minuutissa kaupunkikeskuksissa 16 km säteellä. Ongelma ovat nyt lentoluvat.
Minilennokki olisi ehkä vieläkin tärkeämpi palvelukeino haja-asutusalueille postin, apteekkien yms kauppojen palvelumenetelmänä.
Jolloin lähitoimintaa haja-asutusalueilla palvelisi lennokkijärjestelmä joka toisi liki kaiken muun lennokilla keskustaajamista paitsi päivittäiset ruokaostokset jotka ostettaisiin kylän omasta lähikaupasta.
Ja miksi lähipalvelukylällä ei voisi olla omaa lennokkia jonka kanssa se sopisi yhteistyön apteekin, vaatekaupan yms kanssa josta voidaan ostaa kestaostoisia keveitä lennokin kuljetettavia tavaroita ja kuljettaa myös kylälle kirjepostin.
On erikoista että vaikka mitä systeemeitä kehitetään mutta niistä säännönmukaisesti puuttuu haja-asutusalueiden palveluaspekti ja keskitytään vain suuriin kaupunkitaajamiin.
Jussi Vaarala
Sunday, December 01, 2013
Amerikkalaisesta elokuvalähtöisestä tyypittelyhysteriasta
Elokuvateollisuus kaiketi Hollywoodin alunperin alkuunsaattamana harrastaa sellaista roolityypittelyä että tietyn näköiset ihmiset ovat roistoja ja tietyn näköiset taas sankareita, lihavat nynnyjä ja atleettiset aikaansaavia jne.
Ja ihmiset ovat elokuvia katsellessaan oppineet yhdistämään tietyntyyppiset tunteet ja asenteet tietyn näköisiin ihmisiin.
Jonka jälkeen elävässä elämässä he helposti ajattelevat että "tuo on roiston näköinen, tuo on sankarin näköinen, tuo on nynnyn näköinen" jne.
Voisi jopa sanoa että ihmiset sanoessaan "joku on roiston näköinen" eivät enää edes tiedosta sanovansa ihmisesta juuri sen minkä elokuvat ovat hänelle käsityksenä opettaneet. Onkohan asiaa tieteellisesti tutkittu että tiedostavatko ihmiset asian - osaavatko he sanoa mistä käsityksensä on lähtöisin.
Asia on varsin haitallinen oikeassa elämässä koska se ikäänkuin pakottaa ihmisiä tiettyyn rooliin niin että ns. roistonnäköinen ihminen saattaa joutua tekemään kaikkensa osoittaakseen ettei ole roisto.
Toisaalta tuollainen ulkonäköleimaaminen myös kaventaa ihmisten mahdollisuuksia olla yksilöitä sellaisina kuin ovat täysin riippumatta ulkonäöstä.
Ulkonäkövaatimukset ja -paineethan ovat myös etenkin nuorisoon voimakkaasti kohdistettuja markkinointikeinoja joiden haitallisuus on ilmeinen nuorten kasvulle.
Voisi jopa sanoa että amerikkalainen kulttuuri on ihmisten tyypittelytasolle jäänyt kulttuuri - voisi puhua jopa amerikkalaisen kulttuurin tyypittelyhysteriasta - jossa todellinen yksilöllisyys sosiaalisessa tyypittelypaineessa saattaa olla kovin vaikeaa.
Jussi Vaarala
Elokuvateollisuus kaiketi Hollywoodin alunperin alkuunsaattamana harrastaa sellaista roolityypittelyä että tietyn näköiset ihmiset ovat roistoja ja tietyn näköiset taas sankareita, lihavat nynnyjä ja atleettiset aikaansaavia jne.
Ja ihmiset ovat elokuvia katsellessaan oppineet yhdistämään tietyntyyppiset tunteet ja asenteet tietyn näköisiin ihmisiin.
Jonka jälkeen elävässä elämässä he helposti ajattelevat että "tuo on roiston näköinen, tuo on sankarin näköinen, tuo on nynnyn näköinen" jne.
Voisi jopa sanoa että ihmiset sanoessaan "joku on roiston näköinen" eivät enää edes tiedosta sanovansa ihmisesta juuri sen minkä elokuvat ovat hänelle käsityksenä opettaneet. Onkohan asiaa tieteellisesti tutkittu että tiedostavatko ihmiset asian - osaavatko he sanoa mistä käsityksensä on lähtöisin.
Asia on varsin haitallinen oikeassa elämässä koska se ikäänkuin pakottaa ihmisiä tiettyyn rooliin niin että ns. roistonnäköinen ihminen saattaa joutua tekemään kaikkensa osoittaakseen ettei ole roisto.
Toisaalta tuollainen ulkonäköleimaaminen myös kaventaa ihmisten mahdollisuuksia olla yksilöitä sellaisina kuin ovat täysin riippumatta ulkonäöstä.
Ulkonäkövaatimukset ja -paineethan ovat myös etenkin nuorisoon voimakkaasti kohdistettuja markkinointikeinoja joiden haitallisuus on ilmeinen nuorten kasvulle.
Voisi jopa sanoa että amerikkalainen kulttuuri on ihmisten tyypittelytasolle jäänyt kulttuuri - voisi puhua jopa amerikkalaisen kulttuurin tyypittelyhysteriasta - jossa todellinen yksilöllisyys sosiaalisessa tyypittelypaineessa saattaa olla kovin vaikeaa.
Jussi Vaarala
Subscribe to:
Posts (Atom)