Taiteen nayttönarsismia
Kun joku kysyy miksi maalaukseni ovat niin pienia - vastaan - sorry, maalaukseni eivat ole niin suuria kuin sina luulet olevasi.Jussi Vaarala
Friday, May 24, 2013
Thursday, May 23, 2013
Yhdysvallat ja terroristit saatava neuvottelupöytään
Kun muut maat vartioivat rajojaan tarkasti ja älähtävät rajaloukkauksen tapaisestakin niin Yhdysvallat lentää miehittämättömillä kauko-ohjatuilla lennokeillaan minne vaan rajat ylittäen ja tappaa kun tarpeelliseksi näkee - ikäänkuin se että ohjataan lennokkia satelliittien välityksellä ja kauko-ohjauksella merkitsisi sitä että lennokki on miehittämätön.
Ei se ole - sitä ohjaa ja miehittää joku jossain tukikohdassa.
Mutta eipä ole sen kummempaa toimintaa terroristeillakaan - mennään minne vaan valtioiden ja ihmisten koskemattomuudesta piittaamatta ja tapetaan ihmisiä.
Ja nyt keskeiseksi kysymykseksi nousee - miksi muun maailman on katsottava sivusta ja siitä kärsien tätä alunperin amerikkalaisten ja terroristien tappamiskilpajuoksua.
Eikö muiden valtioiden olisi suorastaan velvollisuus vaatia molemmat osapuolet lopettamaan toistensa valtioiden rajoista piittaamaton tappaminen - ja istuttava neuvottelupöytään.
Ilman tämän näkökulman käsittämistä ja toimeenpanemista asia levittäytyy muidenkin kontolle ja kärsimykseksi - niidenkin joilla ei asian kanssa ole koskaan ollut mitään tekemistä.
Ja siksi on aivan kohtuullista asiaan kuulumattomien tahojen ja valtioiden alkaa isoon ääneen vaatimaan Yhdysvaltain ja terroristien välille tulitaukoa ja istumista neuvottelupöytään.
Ja tässä voisi olla EU:lla, Venäjällä ja Kiinalla yhteisen voimainponnistuksen paikka.
Jussi Vaarala
Kun muut maat vartioivat rajojaan tarkasti ja älähtävät rajaloukkauksen tapaisestakin niin Yhdysvallat lentää miehittämättömillä kauko-ohjatuilla lennokeillaan minne vaan rajat ylittäen ja tappaa kun tarpeelliseksi näkee - ikäänkuin se että ohjataan lennokkia satelliittien välityksellä ja kauko-ohjauksella merkitsisi sitä että lennokki on miehittämätön.
Ei se ole - sitä ohjaa ja miehittää joku jossain tukikohdassa.
Mutta eipä ole sen kummempaa toimintaa terroristeillakaan - mennään minne vaan valtioiden ja ihmisten koskemattomuudesta piittaamatta ja tapetaan ihmisiä.
Ja nyt keskeiseksi kysymykseksi nousee - miksi muun maailman on katsottava sivusta ja siitä kärsien tätä alunperin amerikkalaisten ja terroristien tappamiskilpajuoksua.
Eikö muiden valtioiden olisi suorastaan velvollisuus vaatia molemmat osapuolet lopettamaan toistensa valtioiden rajoista piittaamaton tappaminen - ja istuttava neuvottelupöytään.
Ilman tämän näkökulman käsittämistä ja toimeenpanemista asia levittäytyy muidenkin kontolle ja kärsimykseksi - niidenkin joilla ei asian kanssa ole koskaan ollut mitään tekemistä.
Ja siksi on aivan kohtuullista asiaan kuulumattomien tahojen ja valtioiden alkaa isoon ääneen vaatimaan Yhdysvaltain ja terroristien välille tulitaukoa ja istumista neuvottelupöytään.
Ja tässä voisi olla EU:lla, Venäjällä ja Kiinalla yhteisen voimainponnistuksen paikka.
Jussi Vaarala
Onko sosiaalinen painostus parisuhteeseen ja lapsen hankintaan vähentynyt
Väestöliiton tietojen mukaan parikymppiset naiset ovat pakkautuneet erityisesti Turkuun ja Helsinkiin mutta miehet puolestaan jäävät armeijankin jälkeen kotiseudulleen pikkupaikkakunnille. Vuosikymmeninä jyrkentynyt jako parisuhdemarkkinoilla voi Väestöliiton mukaan kumppanipulan vuoksi laskea syntyvyyttä.
Jolloin nuoret eivät yllä väestön uusiutumisen takaavaan 2,1 lapsen ihannelukuun.- Meillä on tasainen monilapsisten perheiden osuus, eivätkä ne ei näytä vähenevän. Samaan aikaan meillä on ilmiö, että sinkkuus ja lapsettomuus lisääntyy. Eli periaatteessa näiden jäljellä olevien perheellisten pitäisi hankkia entistä enemmän lapsia.
Onkohan sinkkuuden ja lapsettomuuden lisääntymisen taustalla kaksi asia.
Se ettei parisuhteen puuttumista enää katsota ihmisen huonommuuden merkiksi ja että perinteinen sosiaalinen paine parisuhteen muodostamiseen on heikennyt.
Ja se että toisaalta moni oman elämänsä mukavuussyistä valitsee sinkkuuden - mutta myös syistä ettei koe olevansa sovelias vanhemmaksi tai muulla tapaa on vaikeuksia luoda luontevaa parisuhdetta.
Ja että nämäkään asiat eivät olisi enää tuomitsemisen aihe vaan sitä laajemman elämän moninaisuuden kirjon ymmärtämisen ja hyväksymisen aihe.
Mutta aletaanko samalla ajatella - myös elämän moninaisuuden kirjon hyväksyen - että jos kaikista ei ole hyviksi vanhemmiksi ja kun joistakin taas korostuneesti on tapauksissa joissa on monilapsisia henkisesti ja kasvatuksellisesti hyvinvoivia perheitä - niin yhteiskunta voisi suorastaan suosia tervettä monilapsista vanhemmuutta.
Edelleenkään ketään sen enempää nostamatta muiden yläpuolelle tai tuomitsematta - vaan sen ominaisuuksien lähtemättömän perusrealiteetin hyväksyen että on niin hyviä vanhempia kuin on vähemmän hyviä.
Ja siltikään viemättä mahdollisuutta kenen tahansa tehdä lapsia - sillä jos sosiaalinen yhteisö ei painosta parisuhteeseen ja lapsentekoon niin silloin ne jotka itsekin ovat sitä mieltä etteivät olisi hyviä vanhempia hakeutuvat ainakin lapsettomaan ja mahdollisesti ilman parisuhdetta toimivaan elämään.
Ja toisaalta hyvää vanhemmuutta syystä tai toisesta omaavat nuoret hakeutuvat parisuhteeseen ja hyvinkin monilapsisten perheiden perustamiseen - kun se on heille niin luontaista ja siihen on suuresti haluja.
Tilanne jonka aivan tavallista normaaliutta on vaikea kiistää.
Ytimeen nousee siis yhteiskunnallisesti se että sosiaalinen painostus moraalisine tuomioineen niin parisuhteeseen kuin lapsien hankkimiseen lakkaa ja että sinkkuus, lapsettomuus ja parisuhteen puuttuminen on vain yksi sosiaalisen elämän muoto monien joukossa.
Silloin sosiaalisen painostuksen lakatessa lakkaa myös niiden lasten hankinta joita parisuhteessa olevat eivät niinkään itse vaan sukulaiset tai muu yhteisö haluavat.
Ja eihän se paras lähtökohta ole lapsen kehitykselle jos lapsen syntymä ja olemassaolo tapahtuu enemmänkin suvun tai yhteisön painostuksesta kuin omasta halusta. Joka on helposti tilanne että kun parisuhde ei toimi niin tehdään ulkopuolelta hankkimaan painostettu viaton lapsi syntipukiksi.
Tässä jos missä asiassa voi hyvällä syyllä sanoa että jos suku painostaa nuoria lapsentekoon vastoin heidän tahtoaan on inhimillisen vahingon aiheuttamisen mahdollisuus suvun toimesta suuri.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Wednesday, May 22, 2013
Syyriasta tulossa kansainvälisen yhteisön näytön paikka
Syyriasta on tulossa kansainvälisen yhteisön näytön paikka sille että tappaminen ei ole politiikkaa vaan politiikan puuttumista.
Ja että niiltä jalansijoilta kansainvälinen yhteisö pystyy puuttumaan uskonnollispohjaiseen tappamiseenkin ottamatta lainkaan kantaa itse uskontoihin.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Syyriasta on tulossa kansainvälisen yhteisön näytön paikka sille että tappaminen ei ole politiikkaa vaan politiikan puuttumista.
Ja että niiltä jalansijoilta kansainvälinen yhteisö pystyy puuttumaan uskonnollispohjaiseen tappamiseenkin ottamatta lainkaan kantaa itse uskontoihin.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
"Mutku maalaus minusta hyvä"
Aalto-yliopisto on kehittämässä kriteerejä taiteellisen toiminnan laadulliseen arvioimiseen. Hanke on uraauurtava Suomessa ja harvinainen maailmanlaajuisestikin.
Herää heti lähtökohtaisesti kysymys olisko hanke harvinainen maailmanlaajuisestikin kahdesta uskaliaasta syystä - koska se pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen johon ei ole pystytty vastaamaan - mikä on taidetta ja mikä on hyvää taidetta.
Ettei vain harvinaisuus koidu maailmanlaajuisesti tunnetuksi hölmöydeksi - ja varmasti koituu ellei Aalto-yliopisto vaihda näkökulmaa sen määrittelemisestä mikä on taidetta ja etenkin sen määrittelemisestä mikä on hyvää taidetta siihen näkökulmaan että opettaisi ihmisiä taiteen arvottamisen sijaan löytämään taiteeseen sen ymmärtämisen kiinnityskohtia - jolloin ihmisille myös avautuisi helpommin se taiteen aina ja ikuisesti subjektiivinen arvottamisongelma että mikä on kunkin mielestä hyvää taidetta.
Jo se että joku yliopisto alkaa viedä joukkotalutteluksi sen mikä ihmisissä taideteoksessa iskee kunkin HENKILÖKOHTAISEEN mielihyvän kokemisen alueeseen lähtemättömällä tavalla on suurta hölmöilyä - koska se sisältää sen että jos joku tykkää jostain taideteoksesta "mutku se on minusta hyvä" -periaatteella niin hän on Aalto-yliopiston hankkeessa osoitettu olevan väärässä ellei satu olemaan niitä onnekkaita joiden maku on kutsuttu soveliaaksi taiteen arvottamiseen makunsa perusteella.
Taiteen arviointipatteriston arvioidaan olevan valmis parin vuoden
päästä. Mutta jo nyt esiin on nostettu asioita, joita taiteellisessa
toiminnassa arvioidaan. Tällaisia ovat muun muassa alkuidean ja sen
toteutuksen onnistuminen, taiteellisen tuotoksen kytkökset
yhteiskuntaan, vaikuttavuus sekä teoksen herättämä huomio, eritoten
kansainväliset palkinnot.
Tuotanoin - jos noilla
kriteereillä arvioidaan taidetta niin ehkä noin promillella kodeissa on
seinällään oikeaa Aalto yliopistohyväksyttyä taidetta - ja lopuilla
silkkaa roskaa eikä taidetta llenkaan - koska suurimmalla osalla
ihmisistä on seinällään taidetta joka ei herätä kuin heidän ja
mahdollisesti vieraittensa huomiota ja joka ei ikinä ole saavuttanut
eikä saavuta mitään kansainvälistä huomiota tai etenkään palkintoja.Taiteesta yritetään nyt kyseisessä hankkeessa tehdä kyseenalaisell tavalla elitististä kilpalaulantaa ja viedä ihmisiltä oikeutus henkilökohtaiseen taiteen arvottamiseen:
"Mutku maalaus ja erityisesti tuo kohta on minusta hyvä - ja haluan katsella sitä seinälläni aina ja ikuisesti".
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Tuesday, May 21, 2013
Uusi käsite - välinevapaus
Mikä on suhteellinen välinevapautesi aste
Välinevapaus on kaiketi uusi käsite jonka määrittelisin näin - välinevapaus on sitä miten paljon materiaalinen hyödyke antaa välineteknistä ja taloudellista vapautta toimia vapaasti ja luovasti.
Murskaavan ylivoimaisesti huonoin välinevapauden aste on yksityisellä autolla - sen suomat teknologiset vapaudet ovat aika olemattomat ja sen lisäksi se sitoo valtavasti yksityisen ihmisen taloudellista pääomaa jonka hän voisi sijoittaa huomattavasti välinevapaammin - vaikka sillä pääseekin melkein joka paikkaan.
Asunto on tietenkin kalliimpi materiaalinen hyödyke mutta auton välinevapausarvoa painaa alaspäin sekin seikka että sen arvo vanhetessaan laskee suorastaan romahtaen kun sen sijaan asunnon arvo yleensä vuosien myötä nousee. Ja onhan oman kodin välinevapauden aste erittäin huomattava muutenkin.
Lisäksi auton huonoa välinevapauden arvoa korostaa sekin että yhteiskunta joutuu satsaamaan valtavasti verorahoja yksityisauton muunkin surkean välinevapauden lisäksi - joka raha on pois hyödyllisemmistä kohteista.
Mutta mitkä ovat ne materiaaliset hyödykkeet jotka eniten antaa välineteknistä ja taloudellista vapautta välinevapauden mielessä.
Ylivoimainen ykkönen on kuvataiteen aktiivi harrastaminen - siis itse maalaaminen - koska se on suhteellisen halpaa, lisäksi se välineenä antaa rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään - lisäksi se avaa välineenä myös luovuudelle maksimaaliset mahdollisuudet tulla ulos ja toteutua.
Kuvataide on siis sekä välineen mahdollisuuksien että mielen mahdollisuuksien kannalta ylivoimaisesti paras materiaalinen hyödyke välinevapauden kannalta.
Toinen jossa ovat myös mahdollisuudet avarat mutta ei niin luovan äärettömyyden mielessä kuin kuvataiteessa on internet. Tietokoneeseenkin ja internetyhteyteen satsattu raha tulee välinevapauden näkökulmasta hienosti takaisin.
Kuten huomataan on uusi käsite välinevapaus materiaalisten hyödykkeiden teknisen ja taloudellisen vapauden
arvioimisen kannalta ja yhteiskuntasuunnittelunkin kannalta hyvä ja hyödyllinen käsite.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Välinevapaus on kaiketi uusi käsite jonka määrittelisin näin - välinevapaus on sitä miten paljon materiaalinen hyödyke antaa välineteknistä ja taloudellista vapautta toimia vapaasti ja luovasti.
Murskaavan ylivoimaisesti huonoin välinevapauden aste on yksityisellä autolla - sen suomat teknologiset vapaudet ovat aika olemattomat ja sen lisäksi se sitoo valtavasti yksityisen ihmisen taloudellista pääomaa jonka hän voisi sijoittaa huomattavasti välinevapaammin - vaikka sillä pääseekin melkein joka paikkaan.
Asunto on tietenkin kalliimpi materiaalinen hyödyke mutta auton välinevapausarvoa painaa alaspäin sekin seikka että sen arvo vanhetessaan laskee suorastaan romahtaen kun sen sijaan asunnon arvo yleensä vuosien myötä nousee. Ja onhan oman kodin välinevapauden aste erittäin huomattava muutenkin.
Lisäksi auton huonoa välinevapauden arvoa korostaa sekin että yhteiskunta joutuu satsaamaan valtavasti verorahoja yksityisauton muunkin surkean välinevapauden lisäksi - joka raha on pois hyödyllisemmistä kohteista.
Mutta mitkä ovat ne materiaaliset hyödykkeet jotka eniten antaa välineteknistä ja taloudellista vapautta välinevapauden mielessä.
Ylivoimainen ykkönen on kuvataiteen aktiivi harrastaminen - siis itse maalaaminen - koska se on suhteellisen halpaa, lisäksi se välineenä antaa rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseään - lisäksi se avaa välineenä myös luovuudelle maksimaaliset mahdollisuudet tulla ulos ja toteutua.
Kuvataide on siis sekä välineen mahdollisuuksien että mielen mahdollisuuksien kannalta ylivoimaisesti paras materiaalinen hyödyke välinevapauden kannalta.
Toinen jossa ovat myös mahdollisuudet avarat mutta ei niin luovan äärettömyyden mielessä kuin kuvataiteessa on internet. Tietokoneeseenkin ja internetyhteyteen satsattu raha tulee välinevapauden näkökulmasta hienosti takaisin.
Kuten huomataan on uusi käsite välinevapaus materiaalisten hyödykkeiden teknisen ja taloudellisen vapauden
arvioimisen kannalta ja yhteiskuntasuunnittelunkin kannalta hyvä ja hyödyllinen käsite.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Monday, May 20, 2013
Epä-älykästä julkisuuskriteerin piilottavaa tutkimusta ja uutisointia
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan harjoittelu selittää vain noin kolmanneksen yksilöiden eroista monimutkaisissa tehtävissä.
Monet tutkijat arvioivat, että tuhansien tuntien keskittynyt harjoittelu riittää siivittämään useimmat mestareiksi.
Uudessa tutkimuksessa ollaan vahvasti eri mieltä. Sen mukaan kovan työn lisäksi tarvitaan älykkyyden ja luontaisen lahjakkuuden kaltaisia ominaisuuksia. Myös sillä on väliä, minkä ikäisenä aloittaa harjoittelun.
- Todistusaineisto on selkeä. Jotkut pääsevät huipulle ilman runsasta harjoittelua, jotkut taas eivät runsaasta harjoittelusta huolimatta, sanoo tutkija.
- Omiin kykyihin perustuva arvio tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyydestä auttaa ihmisiä suuntautumaan sellaisiin asioihin, joissa heillä on realistiset mahdollisuudet pärjätä, toteaa tutkija.
Mutta - tutkijat käyttävät käsitteitä huipulla ja pärjätä. Ja piilottavat sitä kautta käsitteeseen erinomainen ja mestari kilpailun ja etenkin julkisuuden saamisen kriteerin huipulla olemiseen ja pärjäämiseen. Ja etenkin käsite kilpailu on vahvasti läsnä.
Mutta pitääkö ihmisen esimerkiksi "pärjätä" ja "olla huipulla" ja päästä julkisuuteen ja ylipäätään kilpailla kenenkään muun kun itsensä kanssa ollakseen mestari ja erinomainen. On runsaasti kulttuurin alan ihmisiä jotka ovat erinomaisia ja mestareita olematta sen enempää kilpailevia ja sellaisessa pärjänneitä tai edes julkisuudessa menestyneitä. Esimerkiksi Facebookin selaaminen kuvataiteilijoiden osalta voi vahvistaa että käsittämätöntä mestarillista osaamista on tavattomasti ilman mitään julkisuudessa pärjäämistä.
Tutkijat - periamerikkalaiseen tapaan - tekevät hallaa esimerkiksi kulttuurille että asettavat nimenomaan julkisuuteen pääsyn erinomaisuuden ja pärjäämisen kriteeriksi.
Ja lankevat siihenkin loukkuun että sanovat mestaruuden olevan samaa kuin huipulla olo - kun nimittäin huippu alalla kuin alalla etenkin sen mukaan miten pääsee julkisuuteen on niin kapea että sinne ei yksinkertaisesti mahdu kaikki mestaritason osaajat - jolloin huipulla olon ratkaisee se milloin ja millä kriteereillä media ja julkisuus katsoo olevan tarpeeksi mestareita että "huippu on täynnä" - ja arvata saattaa että median julkisuushuipulle pääsemisen kriteerit ovat valtaosin ihan muuta kuin mitä kyseisen alan mestaritason osaamisen kriteerit.
Ja huipulla on sitä paitsi julkisuuden mielessä yhä enemmän kaikenmaailman suunsoittajapellejä jonka osoittaa seuraava.
'
Koko ko. tutkijoiden kyseenalaisen piiloajattelun tuo julki kun kysytään miten sitten ovat erinomaisia ja pärjänneitä ne jatkuvasti sekä määrässä että julkisuuden aikaa kaapaten juontajat ja muut ohjelmaformaattien vetäjät joilla on niin surkeasti mitään erinomaisuutta oikeastaan minkään kannalta siihen nähden miten he vievät spiikeillään mm kasvavasti tilaa esimerkiksi musiikkiesityksiltä ja jopa kokonaisilta mestareiden osaamista esittäviltä ohjelmilta omilla "minäminäminä esille"-tunkuohjelmillaan että sanoa voi:
juontajakomeettojen tapaan eläintarhan Knut karhukin pääsi julkisuuteen olematta missään erinomainen.
Riitti kun oli söpö.
Summa summarum - tällaisilla käsitesokeuksilla tutkimusten tekeminen kuin mitä ao. yhdysvaltalaistutkijat tekivät on kyllä käsittämätöntä epä-älykkyyttä. Ja kysyä voi myös milloin mediaan ja asiaa uutisoineen YLE:en saadaan niin älykkäitä toimittajia ettei se julkaise tuollaisia tutkimuksia joko tiedostamattaan tai tarkoituksella julkisuuden valtaa hartiattomasti lisäämällä lisäten asioiden suhteen.
Jussi Vaarala
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan harjoittelu selittää vain noin kolmanneksen yksilöiden eroista monimutkaisissa tehtävissä.
Monet tutkijat arvioivat, että tuhansien tuntien keskittynyt harjoittelu riittää siivittämään useimmat mestareiksi.
Uudessa tutkimuksessa ollaan vahvasti eri mieltä. Sen mukaan kovan työn lisäksi tarvitaan älykkyyden ja luontaisen lahjakkuuden kaltaisia ominaisuuksia. Myös sillä on väliä, minkä ikäisenä aloittaa harjoittelun.
- Todistusaineisto on selkeä. Jotkut pääsevät huipulle ilman runsasta harjoittelua, jotkut taas eivät runsaasta harjoittelusta huolimatta, sanoo tutkija.
- Omiin kykyihin perustuva arvio tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyydestä auttaa ihmisiä suuntautumaan sellaisiin asioihin, joissa heillä on realistiset mahdollisuudet pärjätä, toteaa tutkija.
Mutta - tutkijat käyttävät käsitteitä huipulla ja pärjätä. Ja piilottavat sitä kautta käsitteeseen erinomainen ja mestari kilpailun ja etenkin julkisuuden saamisen kriteerin huipulla olemiseen ja pärjäämiseen. Ja etenkin käsite kilpailu on vahvasti läsnä.
Mutta pitääkö ihmisen esimerkiksi "pärjätä" ja "olla huipulla" ja päästä julkisuuteen ja ylipäätään kilpailla kenenkään muun kun itsensä kanssa ollakseen mestari ja erinomainen. On runsaasti kulttuurin alan ihmisiä jotka ovat erinomaisia ja mestareita olematta sen enempää kilpailevia ja sellaisessa pärjänneitä tai edes julkisuudessa menestyneitä. Esimerkiksi Facebookin selaaminen kuvataiteilijoiden osalta voi vahvistaa että käsittämätöntä mestarillista osaamista on tavattomasti ilman mitään julkisuudessa pärjäämistä.
Tutkijat - periamerikkalaiseen tapaan - tekevät hallaa esimerkiksi kulttuurille että asettavat nimenomaan julkisuuteen pääsyn erinomaisuuden ja pärjäämisen kriteeriksi.
Ja lankevat siihenkin loukkuun että sanovat mestaruuden olevan samaa kuin huipulla olo - kun nimittäin huippu alalla kuin alalla etenkin sen mukaan miten pääsee julkisuuteen on niin kapea että sinne ei yksinkertaisesti mahdu kaikki mestaritason osaajat - jolloin huipulla olon ratkaisee se milloin ja millä kriteereillä media ja julkisuus katsoo olevan tarpeeksi mestareita että "huippu on täynnä" - ja arvata saattaa että median julkisuushuipulle pääsemisen kriteerit ovat valtaosin ihan muuta kuin mitä kyseisen alan mestaritason osaamisen kriteerit.
Ja huipulla on sitä paitsi julkisuuden mielessä yhä enemmän kaikenmaailman suunsoittajapellejä jonka osoittaa seuraava.
'
Koko ko. tutkijoiden kyseenalaisen piiloajattelun tuo julki kun kysytään miten sitten ovat erinomaisia ja pärjänneitä ne jatkuvasti sekä määrässä että julkisuuden aikaa kaapaten juontajat ja muut ohjelmaformaattien vetäjät joilla on niin surkeasti mitään erinomaisuutta oikeastaan minkään kannalta siihen nähden miten he vievät spiikeillään mm kasvavasti tilaa esimerkiksi musiikkiesityksiltä ja jopa kokonaisilta mestareiden osaamista esittäviltä ohjelmilta omilla "minäminäminä esille"-tunkuohjelmillaan että sanoa voi:
juontajakomeettojen tapaan eläintarhan Knut karhukin pääsi julkisuuteen olematta missään erinomainen.
Riitti kun oli söpö.
Summa summarum - tällaisilla käsitesokeuksilla tutkimusten tekeminen kuin mitä ao. yhdysvaltalaistutkijat tekivät on kyllä käsittämätöntä epä-älykkyyttä. Ja kysyä voi myös milloin mediaan ja asiaa uutisoineen YLE:en saadaan niin älykkäitä toimittajia ettei se julkaise tuollaisia tutkimuksia joko tiedostamattaan tai tarkoituksella julkisuuden valtaa hartiattomasti lisäämällä lisäten asioiden suhteen.
Jussi Vaarala
Milloin alkaa ilmaantua yrityskummisetia kyliin
Suomen kylia kannustetaan EU:n tuella elinvoiman saavuttamiseksi luomaan omia lahipalveluliiketoimintaratkaisujaan.
Mutta
missa ovat kylille yrityskummisedat jotka tulevat ja tuovat yrityksensa
kylaan ja sanovat - taalta me emme lahde - ja sen lisaksi panevat
kylaan muutenkin vauhtia.
Kai Linnila ja
Kaari Utrio Somerniemen 800 asukkaan kylassa kelpaa kylien
yrityskummisedan esimerkiksi vaikka kansainvalisessa mitassa.
Tiedan asian koska olen siella asunut 13 vuotta ennen muuttoani.
Kasite Somerniemen tori jo on kylalle allistyttava saavutus.
Jussi Vaarala
Yritysten käyttäjä maksaa kohdennettu infrastruktuurivero
Tällä hetkellä tilanne lienee niin että kaikki yritykset ovat samanveroisia verotuksessa sen suhteen miten ne käyttävät yhteiskunnan palveluita ja infrastruktuuria. Tämä vääristää yritysten verotaakkaa erityisesti niiden materialistisen kasvutalouden yritysten eduksi jotka käyttävät paljon yhteiskunnan tarjoamaa infrastruktuuria ja logistiikkaa - jolloin kaikki muut maksavat monin tavoin niiden tuloksesta kustantamalla kaikille sälytettyinä verorahoina niiden infrastruktuuri- ja logistiikkaedut. .
Aineettomia arvoja tuottavan yrityksen tarve yhteiskunnan infrastruktuurille ja logistiikalle on huomattavan pieni verrattuna vaikkapa rakennusalan tai teollisuuden infrastruktuurin tarpeelle.
Siksi pitäisi yrityksiä rasittaa infrastruktuuri- ja logistiikkaverolla sen mukaan miten ne käyttävät niitä.
Mutta myös suomalaisesta koulutuksesta hyötyviä yrityksiä pitäisi verottaa koulutusverolla, samoin yhteiskunnan tuotekehitysrahoista hyötyvien pitäisi taloudellisesta kasvustaan maksaa tuotekehitysveroa.
Miksei ulkolaisen yrityksen pitäisi maksaa sijaintiverosta jos se hyötyy Suomen läheisestä sijainnista Venäjän markkinoihin jne.
Tällä tavoin periaate " käyttäjä maksaa kohdennettu infrastruktuurivero " oikaisisi kannattavuuden suhteen yrityskantaa huomattavasti.
Ja oikaisisi modernilla tavalla talouselämää aina vain suuremmaksi taakaksi tulevasta materialistisesta kasvusta tulevaisuuden terveen talousajattelun eli aineettoman kasvun suuntaan.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Tällä hetkellä tilanne lienee niin että kaikki yritykset ovat samanveroisia verotuksessa sen suhteen miten ne käyttävät yhteiskunnan palveluita ja infrastruktuuria. Tämä vääristää yritysten verotaakkaa erityisesti niiden materialistisen kasvutalouden yritysten eduksi jotka käyttävät paljon yhteiskunnan tarjoamaa infrastruktuuria ja logistiikkaa - jolloin kaikki muut maksavat monin tavoin niiden tuloksesta kustantamalla kaikille sälytettyinä verorahoina niiden infrastruktuuri- ja logistiikkaedut. .
Aineettomia arvoja tuottavan yrityksen tarve yhteiskunnan infrastruktuurille ja logistiikalle on huomattavan pieni verrattuna vaikkapa rakennusalan tai teollisuuden infrastruktuurin tarpeelle.
Siksi pitäisi yrityksiä rasittaa infrastruktuuri- ja logistiikkaverolla sen mukaan miten ne käyttävät niitä.
Mutta myös suomalaisesta koulutuksesta hyötyviä yrityksiä pitäisi verottaa koulutusverolla, samoin yhteiskunnan tuotekehitysrahoista hyötyvien pitäisi taloudellisesta kasvustaan maksaa tuotekehitysveroa.
Miksei ulkolaisen yrityksen pitäisi maksaa sijaintiverosta jos se hyötyy Suomen läheisestä sijainnista Venäjän markkinoihin jne.
Tällä tavoin periaate " käyttäjä maksaa kohdennettu infrastruktuurivero " oikaisisi kannattavuuden suhteen yrityskantaa huomattavasti.
Ja oikaisisi modernilla tavalla talouselämää aina vain suuremmaksi taakaksi tulevasta materialistisesta kasvusta tulevaisuuden terveen talousajattelun eli aineettoman kasvun suuntaan.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
Sunday, May 19, 2013
Viimeaikaisia tekstejani suomalaisissa lehdissa
Subscribe to:
Posts (Atom)