Miksi tuotekehitystukea ei pitäisi antaa suurille yrityksille lainkaan

Miksi tuotekehitystukea ei pitäisi antaa suurille yrityksille lainkaan


Suurille ja menestyneille yrityksille tuotekehitystuen antaminen on tuhoisaa . mukaanlukien myös kulttuurin puolella esimerkiksi musiikin maailmanluokan menestyneille bändeille apurahojen antaminen.

Ensinnäkin muualta saatu tuotekehitysrahoitus laiskistaa tuotekehityksen koska kun sitä ei nähdä enää täysin omalla vastuulla olevana kulueränä niin siihen myös usein suhtaudutaan myös kulujen puolesta yliolkaisesti - saatikka sitten muutenkin menestyneissä ja paikkansa vakiinnuttaneissa yrityksissä - joilla ei ole kummempia tuotekeihtystarpeita. Ja silti näille huippumenestyvillekin yrityksille syydetään miljoonatolkulla tuotekehitysrahaa.

Suurten yritysten saama tuotekehitysraha on myös herran lahja niille niiden kilpailuasetelman säilytämisessä. Sillä antamalla tuotekehitysrahoja isolle yritykselle on sama kuin olla antamatta niitä orastaville ideoille ja yrityksille - siis niille joista voi koitua kilpailijoita suuyrityksille. Ja se jos mikä tietenkin tappaa kansakunnan innovaatiopohjaa ja sen realisoitumista.

Mutta laiskistunut tuotekehityspuoli paikkansa vakiinnuttaneissa yrityksissä on myös vaaran merkki sillä jos yritys ei koko ajan pidä huolta ja päivitä tuotepohja-tuotanto-markkinat ketjua niin markkinat ajaa yksi kaunis päivä huomaamatta ohi ja suuryrityksellä on käsissään raskaat kulut, vanhentunut tuoterepertuaari, vanhentuneet tuotelinjat ja paiviuttämätön henkilöstön osaaminen.

Ja tuokin usein siksi että se on saanut tuotekehitysinnovatiivisuutta tainnuttavaa tuotekehitystukea valtiolta. Miksi näin - siksi että kun ei ole omat rahat pelissä niin ei niin väliä mitä tuotekehitys tekee ja toisaalta kun sen saama tuotekehitystuki lamaannuttaa kilpailijoiden pienyrittäjyyden innovaatiopohjaa niin se taas entistä enemmän uinuttaa suuryrityksen uneen luulemaan että kaikki on alati näin.

Ja sitten kun ei olekaan yksi päivä siten niin suuryrityksen kaatuessa kaatuu myös sen työttömien massat valtion kontolle - ja varsin suurella todennäköisyydellä sen vuoksi että valtion tuki surkean päivällistasoisen yritysjohdon myötäauttaen vei hivuttamalla yrityksen elinkelpoisuuden - ja pahaksi onneksi samalla tappoi myös kyseisen alan innovaatiopohjan kansakunnassa.

Voiko siis raskaampaa syntiä yhteiskunnassa olla kuin jakaa tuotekehitystukia ja apurahoja niille joilla jo menee valmiiksi hyvin.

Ja sitten kun suuryritysnuolekeltu yhteiskunta kaatuu rappion partaalle niin sitten alkaa poliitikot juosta Kataisen hallituksen tapaan tekemässä toimitusjohtajien hommia.

Intissä sanottiin alokkaille että kun tyhmä pää niin koko ruumis kärsii.

Ja nyt on ollut suomalaisen yhteiskunnan pää vuosikymmeniä tyhmä ja siksipä nyt koko kansakunnan ruumis joka niveltä myöten kärsii.

Katastrofista ei puutu enää muuta kuin se että Katainen ja Stubb ilmoittavat ulkomaan matkaltaan että hupsistakeikkaa heidät palkattiin johonkin arabimaahan joksikin johtajiksi.

Tällaista on meno tänään - ja sellaista että Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan pitäisi kääntää rintamasuuntansa omiinsa päin ja huutaa naama punaisena kovaa ja kauan.



eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala

Aikaan tuomien sä lähdit pois, sävellys kuorosovitus Jussi Vaarala

Aikaan tuomien sä lähdit pois, lauluntekijä laulaja Jussi Vaarala

Eikö suomalaiset lahjakkuudet kelpaa


On jäänyt vaikutelma että Jari Litmanen jalkapalloilun puolella pelattiin ulkomailla johtoportaiden puolesta sivuun niin että hänen ei annettu lahjakkuudessaan loistaa.

Onko jääkiekossa NHL:ssa käymässä Mikael Granlundille samoin. Kun kykyjä olisi niin pannaan sellaiseen rooliin jossa hän ei saa käyttää ja näyttää kykyjään - siis valmennusjohdon selvä virhe.

Pitää kysyä ollaanko suomalaiseen kykyyn menestyä ja syttyä lahjakkuutena suhtautumassa muiden puolesta kateudella ja suoranaisella kampituksella.

Eikö suomalaiset lahjakkuudet kelpaa. Ja typerintä on se että suomalaiset itse tallovat monia lahjakkuuksiaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Lahjakkuutena ei ole helppoa olla suomalainen - missään lajissa.

Ja sitten vieläpä oikein presidentin suulla viritetään sordiinoa vaimentamaan sitä joissakin asioissa suomalaiset ovat väkilukuunsa nähden poikkeuksellisia.


eettis-realistisen aatteen kehittäjä

Jussi Vaarala

When "good" people selected to institutions are falling trap of self-identifying

When "good" people selected to institutions are falling trap of self-identifying


When I was young man I bought an old car. After that I noticed cars of same model I had. Surely because that was my first car and I liked it and was proud of it.

That´s very common in people - that they easily recognize such things they have and like - things, personal qualities, way of thinking.

The processes behind that is identifiying to themselves and identifying to environment they live - and often with positive emphaty quality - "that´s good guy, he has same kind of car, house, hobby etc. as I have.

So far very well. But this phenomenon makes troubles in institutions.

In general it is very understandable and acceptable that people having same values and way of thinking etc belong to same institution or group because it is then easy both identify to people in that institution and that institution to identify to environment where it is and acts.

But in some institutional cases this phenomenon makes troubles because some institutions are full of people who are "good" people, do well etc. - meaning that in some institutions people working or acting in them are selected because they are "good" etc.

And in that case people also identify each other and institution also identifies in its environment such things that are same kind as that institution and people in it are.

Thing that easily makes them also typified of what they think, value and see.

But then comes troubles when that institution meet people or phenomenon that don´t belong into their way of seeing and thinking about things.

And that institution have then two main problems and typically one easy solution to them - with that solution ensuring that as an institution it became if not already is closed from it´s environment and also from ability of development.

Those problems are their ability not identify nor emphatize those things that are not like them - nor to those people who are not like them - and the other problem is that those people identifying themselves and people like they are have typically not very good problemsolving abilities.

General phenomenon being so that the more person or institution is identifying themselves the more difficulties they have to meet strange things to them and and in general to do anything to such strange things to them.

And as an easy solution to new things for them is typically just to do nothing - close their eyes to that for new problematic thing and people appeared.

They just hide such things out of their mind for two reasons - such strange things on the other hand disturb their self-identifying system with self-identifying way of seeing their environment - and on the other hand shows them their deficiency of problemsolution ability of new things.

Well - this phenomenon of institution level self-identifying is really big problem in those institutions that are made for representing all people in society or in geographical area that institutions acts - because that institution is then not doing it´s task as is intented.

It is reprenting only those values and ways of thinking that those "good" people selected into them have - trap that is very common.

So institutions with "good" well doing people with strong self-identifying tendence and with low ability to solve problems are dangerous for development in society because such institutions close their eyes other things and ways of thinking and value they are and represent.

And that phenomenon can be also seen in institutions that are actually constituted for solving problems in their field of specialization.

Why - because idealizing too much to purpose and goals they have makes easily people in that institution to see that people with troubles coming outside are actually seen as disturbers of their good purpose how world should be. And how they identify into their purposes and values they have - often seen as a good institution that have serious problems to do their primary task- as if their task were to keep high up their fine goals and purposes - and not to solve problems for those goals and purposes.

Other variation of  that is seeing people searching help from institution troublemakers making costs to that institution - when money given to that institution is given for solve problems people have and are asking help for.



developer od ethical-realistic thinking
Jussi Vaarala

About development

Development goes always on the edge on the failure.


developer of ethical-realistic thinking
Jussi Vaarala

When social mirroring is leading ones life


Persons who are not able to get level of principles, values,  ethics and realism are inevitably victim of social mirroring - where social mirroring and its manipulators leads persons life and not that person self.

For those people realism, ethics, values and principles are that what social mirror says. They have no independent existence for those persons.


developer of ethical-realistic thinking
Jussi Vaarala

Onko urheiluun lipsahtanut käsitys laillisesta edesvastuuttomuudesta


Egyptin jalkapallo-ottelun yleisön rähinöinti useine kuolemantapauksineen ja siita saatuine kuolemantuomioneen ja tuomioiden jälkeiset rajut mielenosoitukset edelleen kuolemantapauksineen - plus runsaat päähäntaklaukset taas suomalaisessa jääkiekossa - antaa aiheen kysyä näin:

Kun oikeutettua on ymmärtää myös urheilutapahtuman yleisö osaksi urheiluinstituutiota niin onko käynyt niin että joukkueurheilutapahtumiin itseensä on lipsahtanut käsitys että urheilu sääntöineen on yhteiskunnan muiden sääntöjen ja lain yläpuolella sen suhteen mitä urheilussa tapahtuu.

Ja että Egyptin tapahtumat ja erityisesti jalkapallohuligaanien kuolemanrangaistusten vastaiset mielenosoitukset edelleen kuolemantapauksineen antavat aiheen arvella että joukkueurheilun laillinen edesvastuuttomuus on levinnyt myös katsomoiden käsitykseksi.

Että se mitä urheilun katsomossa tapahtuu on osa urheilutapahtumaa -. että kun kaukalossa taklataan päähän niin sitten saa myös katsomossa.

Tästä on tehtävä tyly johtopäätös. Urheilu instituutiona ja erityisesti joukkueiden valmentajat ja johtohenkilöt ovat vastuussa myös Kairon monista kuolemista - koska he ovat antaneet urheilun kulttuurin liukua siihen väkivaltaisuuteen joka on sitten levinnyt katsomoidenkin edesvastuuttomiksi asenteiksi.

Ja kun sitten saa urheilutaposta kuolemantuomion tyyliin Egypti niin sitä pidetään vääränä - ikäänkuin se ei olisi tapon tai murhan veroinen teko että tappaa urheilukatsomossa tai kentällä.

Urheilu on kaikesta päätellen eettisesti pahasti eksyksissä ja korjaamiskyvytön sen suhteen.

eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala

If you like my songs, singing, pianoplaying, my art or my creative writing so much that you want to be my fan so this is place where you can join. Wellcome !

http://www.facebook.com/groups/623684410981851/

Basic truth of tourism

Basic truth of tourism


If you treat foreign people unrespectful, arrogant, unequal and cheating ways they dont come again - independent of other things like sun, beaches, prices etc.

Why - because self-esteem is inner sun of all people - especially including tourists -  that they value most of all.

So hurting their self-esteem is pushing their inner sun behind of cloud.

developer of ethical-realistic thinking
Jussi Vaarala

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa Lahdessa

Vastuuton talouskasvu holhouksenalaiseksi



Ilmansaasteet



Lounais-Japanin paikallisviranomaiset kehottivat tiistaina alueen asukkaita pysymään sisätiloissa tai käyttämään hengityssuojaimia Kiinasta kantautuvien ilmansaasteiden vuoksi. Kyseessä on ensimmäinen Japanissa annettu terveysvaroitus Kiinasta kantautuvien ilmansaasteiden vuoksi.



Tuon uutisen pitäisi viimeistään kertoa kaikille järkeville ihmisille, miten sairas ja vastuuton on maailman materialistinen kasvuideologia - etenkin kun Kiina on suurin materialistisen talouskasvun mahti jo monella mittarilla mitattuna.



Jossa siis näkyy absurdiuden huippuun viritettynä se että kun Kiina tuottaa yhä enemmän materialistisia hyödykkeitä, niin se syytää saastetta siihen mittaan että oikein naapurimaissa meren takana pitää varoittaa Kiinan ilmansaasteista.



Pitäisi jo tämmöisestä käsittää hölmömmänkin että materialistiseen talouskasvuun nojaava maailmantalous on kriisissä ja syvällä.



Ei voi päätyä kuin yhteen johtopäätökseen - materialistinen talouskasvu joka ei osaa hillitä itseään on asetettava maailmassa holhouksenalaiseksi.



Teollisuus on tuhonnut nyt globaalisti oman itsenäisen päätösvaltansa edellytykset.



Jussi Vaarala

Diktaattoreiden henkiinherättämistä aatteellisessa eksyneisyydessä


Kun katselee miten kaiketi Saksassa kaivetaan Hitleriä esiin innokkaasti ainakin yhdellä televisiokanavalla ja Venäjällä Stalinin nimi on nousussa.

Ja kun kyse on henkilöistä jotka ovat jo aikapäiviä kuolleet ja aatteensa haudattu niin onko kyse tästä.

Euroopassa haetaan autoritaarisuudesta ellei peräti diktatuurista välineellistä apua kun se oleellinen sisältö ja tarkoitus puuttuu miten tästä päivästä eteenpäin mennä.

Ja se oleellinen on aate.

Mennään niin sanotusti nurinpäin asioissa - kehitellään työkalua vaikka ei tiedetä edes mitä sillä työkalulla tehdään.


eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala

Näinkö osakkeenomistajia ja poliitikkoja narutetaan

Näinkö osakkeenomistajia ja poliitikkoja narutetaan


Meneekö palkkakehitystä ohjaava säätely näin.

Suoritus-, työnjohto- ja päällikkötason työpaikkoja säädellään niitä vähentämällä jolloin saadaan laskettua noiden ryhmien palkkatasoa johon ihmiset suostuvat saadakseen edes työtä vaikka eivät kummoista palkkaa saisikaan.

Sen sijaan laadukkaaksi esitettyjen hallitustyöskentelijöiden, toimitusjohtajien ja johtajien tarjolla olevaa määrää vähennetään jolloin saadaan hilattua heidän palkkojaan ylös.

Ja ketä tässä narutetaan - sekä osakkeenomistajia että poliitikkoja.

Ja jos esitetty on totta merkitsee se sitä että kansakunnan keskeinen taloudellinen strateginen johto on säälimättömän rahastusvehkeilyn kohteena.

Ja jos tuo on totta pitäisi alkaa yhdellä suunnalla suupielten väristä ja toisaalla housunpunttien tutista.


eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala

Käsitystä hyvästä sosiaalisuudesta pitää alkaa rukkaamaan uusiksi

Ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita vain omista käsityksistään


Monet ihmiset ovat sellaisia että he etsivät "loululahjaa" muista ihmisistä.

Pintapuolisesta vaikutelmasta - joulupaketista - he luovat odotuksia ja vääriä käsityksiä ja kun paketti auettuaan ei olekaan odotusten kaltainen he pettyvät. Ja näkevät usein jopa pettymyksen tuottaneen ihmisen syypääksi pettymykseensä - ilmiö joka toistuu 100 % varmasti kun uusi ihminen ilmaantuu johonkin kaupunkiin tai kylään.

Ja sitten näitä "joululahjan etsijöitä" sekään ei kiinnosta joka siinä ihmisessä olikin uutta.

Sopii aiheellisesti kysyä - ovatko tuollaiset ihmiset kiinnostuneita oikeastaan muusta kuin omista käsityksistään.

Ja onko se mitä he kutsuvat itsessään ajatteluksi ajattelua ollenkaan vaan vain pelkästään samojen ajatusten eestaas jauhamista vailla sen enempää kykyä kuin haluakaan nähdä muuta kuin oman urautuneisuutensa - jota he eivät itse asiassa sitäkään näe.

Pahempi juttu on vielä sekin että valitettavasti usein - vaiko jopa melkein aina - sosiaalisuus ja usein jopa sosiaaliset yhteisöt ovat tällaisia omiin käsityksiinsä juuttuneita.

Pitää peräti arvella että käsitystä hyvästä sosiaalisuudesta pitää alkaa rukkaamaan perusteellisesti uusiksi.


eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala

Ack Värmeland du sköna, swedish folksong, live with pianoimprovisation J...

Ovatko headhunterit toimineet johtajatarjonnan säätelijöinä johtajien rahastusaseman aikaansaamiseksi


Valtionyhtiö Fortum palkitsi viime syksynä palkkaamansa uuden talousjohtajan muhkealla tervetuliaislahjalla - kolmen vuoden aikana 100 000 euroa rekrytointipalkkiona - syynä ovat Stora Ensosta Fortumiin siirtyneen talousjohtajan menettämät etuudet.

Kun muistaa minkälainen pikkujoukko vailla juurikaan vaihtumista on pyörinyt yritysten hallituksissa niin analogisesti sen mukaan pitää kysyä:

Onko headhuntereiden kätilöimänä ja portinvartijoina toimien syntynyt pieni johtajiston kuppausjoukko sillä katteettomalla oletuksella että ei ole muita tarjolla ja että tämä pieni joukko on korvaamaton.


Seurauksella että tämä joukko on saanut kiristettyä itselleen hirmuisen rahastusaseman kuten vuosien ajan on saatu nähdä.

Toisin sanoen ovatko rekrytointifirmat ja headhunterit toimineet ikään kuin portinvartijoina että tuohon johtajarahastusjoukkoon ei ole päästetty liikaa porukkaa että se pystyy kuppaamaan tolkuttomasti rahaa ja antamaan sitä myös osittain headhuntereille heille tuottoisasta tarjonnansäätelystä.

Ja kuten professori Haapavaarakin on todennut ei suomalainen yritysjohtajuus ole kaksista kuten koko ajan enemmän ja enemmän paljastuu.


eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala

Loistavaa tykitystä ja linjassa sen kanssa mitä itsekin olen sanonut että toimitusjohtajat Suomessa surkeita

Ja että Kekkosta kaivattaisiin kun on surkeat vuorineuvokset ja yritysjohtajat:

Kirjoitin itse tammikuun alussa näin:

Sunday, January 06, 2013

Heikot yritysjohtajatko Suomen ongelmien perussyy

Onko kokoomus puolue joka ei osaa yhteiskuntaoppia eikä bisnesmaailmaa


Hämmästyttäviä mietteitä tulee mieleen kun selailee kokoomusministereiden touhuiluja.

Tietenkin ensimmäiseksi tulee mieleen Suomen joutuminen kahden kamreerin loukkuun - Kataisen ja Niinistön. Joka ala ei ole ytimeltään oikein kumpaakaan - ei yhteiskuntaoppia eikä bisnesmaailmaakaan. Kamreeri on aina kamreeri ja pysyköön lestissään - ja kauheita olemme nähneet kun eivät ole pysyneet.

Mutta ei tässä kaikki. Kykypuolueen nuorten toivojen joukosta nostettiin ministeriksi Henna Virkkunen joka näytti millainen on lopputulos kun ajatuksena on että kun on nainen ja nuori ja kaunis niin saa paljon anteeksi.

Mutta ministerin tasolla kuntauudistuksen karttaharjoitusta ei todellakaan voi antaa anteeksi - koska se on niin karmea lapsus että on pakko todeta.

Ei kuntaministerin posti ole teinityttöanteeksianelulla varustetun työharjoittelijan paikka. Kyllä se on aikuisen ja näkemystä ja kokemusta omaavan miehen tai naisen paikka.

Edeltäjänsä kuntaministerinä ollut kansanedustaja Vapaavuori ei hänkään ollut tehtäviensä tasalla ollessaan kovin pahasti juuttunut mieleltään Helsingin kapunginhallituksen puheenjohtajuuteen. Ja ei sekään ole oikein vakuuttavaa että nyt elinkeinoministerinä on sitten niin kokovaltakunnallista että....

Hirmuiset ajatukset sen sijaan nousee Jyri Häkämiehen uudesta roolista Elinkeinoelämän keskusliiton lohdossa. Käykä niin että kun tuhosi vauhdilla suomalaisen hyvinvoinnin kivijalkaa eli hyviä yrityksiä niitä myymällä ulkolaisille niin nyt menee ja tuhoaa muutakin yritysmaailmaa EK:n johdon pestissä.

Mikään strateginen tai edes taktinen välkky kun Häkämies ei ole osoittautunut olevan. Ja kun näin on niin pitää kysyä:

Onko Suomen yritysmaailmassa kansakunnan historian heikoin yritysjohtojoukko kun pitää värvätä hätäavuksi ministeri jolla ei ole mitään kunnon näyttöjä alan osaamisesta eikä alan johtamisesta.

Toisin sanoen - meneekö meillä asiat niin että pitää ruveta katsomaan minkätason yrityksiä, yrittäjiä ja yritysjohtajia meillä on kun alamäki sen kun kiihtyy vaan.

Oijoi - tulee nahjuskokoomuslaisia ja -yritysjohtajia katsellessa Kekkosta ikävä. Kekkonen oli sentään mies oikein kahdella isolla ämmällä - maineella ja menestyksellä.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Alanya, Turkki

Ja tänään 6.3. uutisoidaan professori Haaparannan tykitys:

Professorin yllätysväite: Vientiongelmat johtuvat huonosta yritysjohdosta

Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Pertti Haaparannan mukaan Suomen kilpailukyky on yhä parhaimmalla tasollaan lähes 40 vuoteen. Vientituotteiden kysynnän heikentyminen johtuu Haaparannan mielestä yritysjohdon virheistä ja surkeasta myyntiosaamisesta.

Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta. Kuva: Yle

Teollisuus ja työantajat ovat todistelleet viime aikoina monin sanoin Suomen kilpailukyvyn heikentymistä. Syntipukiksi on osoitettu palkansaajia, jotka heidän mielestään lomailevat liikaa, tekevät liian lyhyttä päivää, jäävät liian aikaisin eläkkeelle ja saavat kaikesta aivan liian paljon palkkaa.
- Ei pidä paikkaansa, jyrähtää Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta ja aloittaa todistelun.
Ensinnäkin kilpailukyky. Yleensä olemme kiinnostuneita kilpailukyvyn kehityksestä jonkin ajan kuluessa. On siis määriteltävä vertailulle alkuajankohta. Haaparannan mukaan työnantajapuoli ottaa mielellään vertailuvuodeksi vuoden 2007, koska silloin Suomen kilpailukyky oli perinteisillä kilpailukykymittareilla historiansa paras. Siihen verrattuna Suomen kilpailukyky on vuoden 2008 jälkeen huonontunut. Haaparannan mukaan kyse on puhtaasti tarkoitushakuisuudesta.
Toinen tarkoitushakuinen keino on vertailla Suomea vain ja ainoastaan Ruotsiin ja Saksaan.
- Mielivaltaista, sanoo Haaparanta, koska niiden kehitys on ollut vuoden 2007 jälkeen Suomea parempaa, mutta aivan eri syistä kuin mitä työnantajat antavat ymmärtää.
Lisäksi vertailua pitäisi laajentaa muihin Suomelle tärkeisiin vienti- ja kilpakumppanimaihin, joissa yrityksiä ja työmarkkinoita säädellään kevysti, eli Kiinaan, Venäjään, Tanskaan, Hollantiin ja Britanniaan.
- Saamme paljon kirkkaamman ja oikeamman kuvan maamme kilpailukyvyn kehityksestä ja kun kuva on oikea, voidaan tehdä johtopäätöksiä nykysynkkyyden syistä ja tietenkin ulospääsyn keinoista, Haaparanta sanoo.

Suomen kilpailukyky parasta vuosikymmeniin

Yleensä kilpailukykymittarit kuvaavat suomalaisen tuotannon hintoja suhteessa kilpailijamaiden hintoihin. Hintoina käytetään yleensä yksikkötyövoimakustannuksia, kuluttajahintoja tai suoraan vientihintoja.
Perinteisen mittarin ongelma on se, että se ei ota huomioon ulkomailta ostettujen osien ja raaka-aineiden merkitystä lopputuotteeseen ja sen merkitystä valmiin vientituotteen kuten koneen tai laitteen hintakilpailukykyyn.
Tähän ongelmaan vastaa tuore tutkimus, joka ottaa huomioon ulkomailta tuotujen panosten (osat, raaka-aineet, välituotteet jne.) hinnat, ja myös painottamalla Suomen kilpailijat sen mukaan, mikä merkitys niillä on suomalaisyritysten valmistamille tuotteille globaaleilla markkinoilla.

 Tämän perinteisiä kilpailukykymittareita laajemman selvityksen  perusteella Suomen kilpailukyky oli parhaimmalla tasollaan 40 vuoteen vuonna 2006.
- Vaikka laskelma loppuun vuoteen 2009 ja kilpailukykymme on huipusta hieman heikentynyt, on se edelleen loistava, Haaparanta sanoo.

Suunniteltu Suomessa, tehty ulkomailla

Suomen kilpailukyvyn parantumista selittää Haaparannan mukaan pitkälti ulkomaisten tarjontaketjujen käyttö.

 Suomessa opittiin vasta 2000-luvulla hyödyntämään tuotteiden valmistuksessa laajasti muista maista halvemmalla saatuja tai siellä halvemmalla tuotettuja osia, raaka-aineita ja välituotteita.
(Bemsin ja Johnsonin laskemassa perusvuosi on 1995, koska nykyaikaiset  tarjonta/tuotantoketjut alkoivat muodostua vasta niinä aikoina. Luvut ovat logaritmeja. Logaritmien skaala tarkoittaa sitä, että käyrän jyrkkyys mittaa suoraan kilpailukyvyn prosenttimuutosta.)
Haaparannan mukaan Suomen kilpailukyky on parantunut selvästi vasta vuoden 2003 jälkeen.
Suomen ero Saksaan ja Ruotsiin on huomattava. Suomalaisyritykset hoksasivat selvästi hitaammin, että ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa itse alusta loppuun tai että lopputuotteen voi valmistaa halvemmalla muualla.
Haaprannan mukaan kansainvälisillä tarjontaketjuilla on merkitystä kokonaistuottavuudelle, joka on talouskasvun lähde.
- Yleensä yritysten tuotannon siirrot ulkomaille mielletään uhaksi kotimaan työpaikoille, mutta toinen puoli kolikkoa on se, että tuotannon siirrot ja välituotteiden ostot lisäävät kotimaahan jäävien toimintojen tuottavuutta ja parantavat siten jopa palkkakehitystä kotimaassa.
Toisin sanoen kilpailukyky kotimaan yksiköissä paranee, kun toimintojen tuottavuus ja kannattavuus paranevat ja siten kotimaiset yksikkötyökustannukset alenevat.
- Suomalaiset yritysjohtajat olivat hitaita ymmärtämään nämä mahdollisuudet. Siinä kului aikaa ja menetettiin sitä rahaa, jota olisi voinut käyttää uusien tuotteiden kehittelyyn ja uuden tuotannon luomiseen kotimaassa, Haaparanta sanoo.
Näin on käynyt mm. Englannissa, jossa on maattu laakereilla viime vuosiin saakka. Suomen kilpailukyky on tarjontaketjujen hyödyntämisen ansiosta paremmalla tolalla myös esimerkiksi suhteessa Venäjään.

- Näissä maissa on myös varsin minimaalisesti säädellyt työmarkkinat ja myös yritystoiminnan säätely on väljää. Suomen kilpailukyky on paljon parempi myös suhteessa Hollantiin tai Tanskaan, joista työnantajat aika ajoin yrittävät joitakin työntekijän asemaa heikentäviä oppeja tuoda. Ei se kilpailukyky kuulkaa työmarkkinoiden sääntelyä purkamalla parane, Haaparanta jyrähtää.

 Haaparannan mukaan Suomen kilpailukyky ei siis ole romahtanut, vaikka vienti romahtikin vuonna 2008 alkaneen kriisin seurauksena eikä kasvu ole ollut enää entisen saati Ruotsin ja Saksan nykykasvun mukaista. Suomen vienti on vuodesta 2008 alkaen kasvanut keskimäärin kolme prosenttia hitaammin kuin markkinat.

Uudistuminen ja markkinointi pielessä

Mistä viennin hiipuminen johtuu? Usein selityksenä käytetään elektroniikkateollisuuden eli Nokian kriisiä.
- Nokian tilanne kuitenkin kärjistyi ilman kansainvälisen kaupan romahdustakin. Kilpailukyvyllä siinä ei ollut mitään tekemistä, Haaparanta sanoo
Mutta sillä on merkitystä, mitä tuotteita tässä maassa valmistetaan ja yritetään maailmalle kaupaksi saada.
- Suomessa vientituotteiden valikoima on Euroopan korkean tulotason maista erittäin kapea, Haaparanta sanoo viitaten amerikkalaistutkimuksiin.

 - Suomalaiset yritykset eivät ole kyenneet uudistumaan ja luomaan uusia tuotteita. On jämähdetty paperiin, selluun, yksinkertaisiin tuotteisiin. Nokia oli huipulla hetken, mutta unohti luoda uusia tuotteita ja uudistua ajoissa. Nyt nähdään, miten kävi.
Haaparanta sivaltaa myös uusia tuotteita edistäviä laitoksia kuten Sitraa, TEKESiä ja SHOK:a (Strategisen Huippuosaamisen Keskittymä). Ne ovat hänen mielestään täysin epäonnistuneet tehtävissään, ja niiden olemassaolon järkevyyttä olisi syytä miettiä.
- Toisaalta Suomalaisia tuotteita kuten koneita ja laitteita pidetään huippulaadukkaina, mutta suomalaiset eivät osaa myydä ja markkinoida niitä.
Tästä kielii pahiten se, että suomalaistuotteita ei näy ostovoimaisilla Yhdysvaltain markkinoilla. Suomalaistuotteiden menestys Yhdysvaltain markkinoilla on tutkimustietojen mukaan lähes Euroopan huonoin ja korkean tulotason Euroopan maista selvästi huonoin.
Haaparannan mukaan Suomessa ei ole kilpailukykyongelmaa, joka johtuisi palkankorotuksista tai työajoista.
- Suomessa on rakenteellinen kilpailukykyongelma, joka johtuu yrityjohtajien heikosta liiketoimintaosaamisesta. Se puolestaan näkyy kyvyttömyytenä uudistaa tuotevalikoimaa sekä osaamattomuutena myynnissä- ja markkinoinnissa, Haaparanta tiivistää.
Haaparanta esittelee tarkemmin ajatuksiaan juuri ilmestyneessä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & Yhteiskunta -lehdessä.

I don´t want to open that door, songwriter Jussi Vaarala