Friday, February 17, 2012
Thursday, February 16, 2012
Onko se niin vaikea tajuta että yhteiskunta puhaltaa itse kiusaamisen pahuuden hiileen niin että se leimahtaa aika ajoin kiusatun kostoksi
Onko se niin vaikea tajuta että koulu- tai työpaikkakiusaajaksi ryhtyminen on aina kiusaajan tietoinen tahdonalainen valinta ja aina kiusaajan vastuulla kaikkien kiusausten seurausten suhteen mukaanlukien se jos kiusaaja esimerkiksi kuolee kiusatun koston vuoksi.
Onko se niin vaikea tajuta että oli mikä erilaisuus tai poikkeavuus kiusatussa hyvänsä niin koskaan se ei oikeuta sanoa sitä kiusaamisen aloittamisen syyksi vaittäen kiusatun provosoineen - tuollaisen perustelun kuuleminen kiusaajan suusta on merkki narsistisesta psykopaattisesta persoonallishäiriöstä josta löytyy hyvää kuvausta mm Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoista.
Onko se niin vaikea tajuta että kun koululaitos ei puutu heti ja suoraan täysin vastuun kiusaajalle siirtäen kiusaamiseen niin kun koululaitos, kunnan viranomaiset, kansanedustajat, hallitus, ministeriöt ja oikeuslaitos - sekä kiusaajan vanhemmat - eivät puutu kiusaamisen sen pysäyttäen niin ne jatkossa ovat vastuussa myös kiusatun koston seurauksista mukaanlukien mahdollisen kiusaajan kuolema - vastuun oman kiusaavan lapsen tai nuoren kuolemasta koston seurauksena ollen myös hänen omilla vanhemmillaan kun eivät lapsensa kiusausharrastukseen puuttuneet.
Onko se niin vaikea tajuta että on lähtenyt liikkeelle sosiaalisen mallioppimisen kierre jossa kiusatut alkavat yhä todennäköisemmin kostaa kiusaajilleen - sitä varmemmin mitä varmemmin
- kiusaajan vanhemmat
- kiusaajan koulutoverit
- kiusaajan opettajat ja koulu
- kiusaaja itse
eivät puutu kiusaamiseen sen lopettaen.
Mutta aivan varmasti erityisen vaikea on tajuta että suomalainen yhteiskunta, Suomen kansa, suomalainen virkamiehistö ja suomalainen poliitikkokunta on jo vuosikymmeniä tässä kiusaamisasiassa ollut aivan eettisessä konttausiässä kaukana siitä varmasta suoraselkäisesti kävelystä jota eettisesti näin itsestäänselvässä asiassa pitäisi osata ajatella ja toimia.
Tämmöinen eettinen matalaotsaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi vaikuttaa kaikkiin niihin positiivisiin arvioihin mitä Suomesta on tehty mukaanlukien taloudelliset mittaukset yms. koska kiusaaminen vaikuttaa suoraan sekä yhteiskunnan vakauteen että myös kulurakenteeseen sillä selvä on myös se että kiusatut usein jahdataan siihen kuntoon kiusaajien puolelta että kiusatun jopa työkykyisyys on kiusaustraumojen vuoksi vahingoittunut.
Se yhteiskunta joka ei pysty tarttumaan tietoisesti valittuun pahuuteen erityisesti kasvuiässä olevien lasten ja nuorten suhteen on itse paha.
Sellainen yhteiskunta puhaltaa itse koko ajan pahuuden hiileen niin että se varmasti leimahtaa aika ajoin väkivallan liekkiin luokkaa koulukiusattujen kostot.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko se niin vaikea tajuta että oli mikä erilaisuus tai poikkeavuus kiusatussa hyvänsä niin koskaan se ei oikeuta sanoa sitä kiusaamisen aloittamisen syyksi vaittäen kiusatun provosoineen - tuollaisen perustelun kuuleminen kiusaajan suusta on merkki narsistisesta psykopaattisesta persoonallishäiriöstä josta löytyy hyvää kuvausta mm Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoista.
Onko se niin vaikea tajuta että kun koululaitos ei puutu heti ja suoraan täysin vastuun kiusaajalle siirtäen kiusaamiseen niin kun koululaitos, kunnan viranomaiset, kansanedustajat, hallitus, ministeriöt ja oikeuslaitos - sekä kiusaajan vanhemmat - eivät puutu kiusaamisen sen pysäyttäen niin ne jatkossa ovat vastuussa myös kiusatun koston seurauksista mukaanlukien mahdollisen kiusaajan kuolema - vastuun oman kiusaavan lapsen tai nuoren kuolemasta koston seurauksena ollen myös hänen omilla vanhemmillaan kun eivät lapsensa kiusausharrastukseen puuttuneet.
Onko se niin vaikea tajuta että on lähtenyt liikkeelle sosiaalisen mallioppimisen kierre jossa kiusatut alkavat yhä todennäköisemmin kostaa kiusaajilleen - sitä varmemmin mitä varmemmin
- kiusaajan vanhemmat
- kiusaajan koulutoverit
- kiusaajan opettajat ja koulu
- kiusaaja itse
eivät puutu kiusaamiseen sen lopettaen.
Mutta aivan varmasti erityisen vaikea on tajuta että suomalainen yhteiskunta, Suomen kansa, suomalainen virkamiehistö ja suomalainen poliitikkokunta on jo vuosikymmeniä tässä kiusaamisasiassa ollut aivan eettisessä konttausiässä kaukana siitä varmasta suoraselkäisesti kävelystä jota eettisesti näin itsestäänselvässä asiassa pitäisi osata ajatella ja toimia.
Tämmöinen eettinen matalaotsaisuus suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi vaikuttaa kaikkiin niihin positiivisiin arvioihin mitä Suomesta on tehty mukaanlukien taloudelliset mittaukset yms. koska kiusaaminen vaikuttaa suoraan sekä yhteiskunnan vakauteen että myös kulurakenteeseen sillä selvä on myös se että kiusatut usein jahdataan siihen kuntoon kiusaajien puolelta että kiusatun jopa työkykyisyys on kiusaustraumojen vuoksi vahingoittunut.
Se yhteiskunta joka ei pysty tarttumaan tietoisesti valittuun pahuuteen erityisesti kasvuiässä olevien lasten ja nuorten suhteen on itse paha.
Sellainen yhteiskunta puhaltaa itse koko ajan pahuuden hiileen niin että se varmasti leimahtaa aika ajoin väkivallan liekkiin luokkaa koulukiusattujen kostot.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Älä aja pihanurmikolleni telaketjuilla
Arvo on tavoiteltavan tai säilytettävän asian mittari. Arvossa on sekä asiaelementti että tunne-elementti. Otetaan esimerkkinä isänmaa - jollakin kansalla joka on toisen vallan alla ja haluaa itsenäisyyttä isänmaa on myönteisen tunnelatauksen omaava tavoiteltava arvo. Säilytettävä arvo isänmaa on silloin kun se on saavutettu ja se halutaan säilyttää - siis on olemassa niin isänmaan arvo kuin myös isänmaan arvon tunnekokemus isänmaallisuus.
Jossa kuten kaikissa arvoissa on tunne joka liikuttaa käsitteitä eikä päinvastoin - se kun on arvojen luonne. Sopii testata teoria menemällä hyppelemään toiselle tärkeiden arvojen päälle että löytyykö sieltä tunnetta oikein paatokseen asti vai ei.
Useinmiten ihmisten arvot ovat kuitenkin tavallisia arkisia omaan elämään liittyviä arvoja kuten perheen, lasten ja puolison hyvinvointi, taloudellinen turvallisuus, mahdollisuus vaikuttaa asioihin kaikissa niissä yhteyksissä jossa ihminen on yhteiskunnassa tekemisissä kuten työelämä, koulutus ja demokratia sekä itsensä kehittäminen ja toteuttaminen.
Jos noista arvoista nostetaan keskeisimpiä esiin niin yleisenä kaikkia koskevana arvona lienee isänmaallisuus - myöskin sen osamuoto eli kotiseuturakkaus - sekä sen ikäänkuin muunnoksena toimiva oikeudenmukainen yhteiskunta.
Yksilöarvoista taas mielestäni nousee keskeisimmiksi nämä kaksi - mahdollisuus vaikuttaa itse asioihin jotka on omia tai joihin liittyy ja nauttia siinä onnistumisen elämyksistä - ja mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään.
Siis yhteistä näin ollen sekä isänmaa-arvolle, paikallisen kotiseututunteen arvolle kuten myös yksilötason arvolla on mahdollisuus vaikuttaa siihen minkä kanssa on tekemisissä.
Siis mahdollisuus vaikuttaa asioihin olisi arvoista ytimekkäimpiä jota käsitystä puolustaa sekin että se on myös yrittäjyyden ja yritysten keskeisin arvo. Sillä jos yrittäjä ei koe voivansa itse vaikuttaa ratkaisuihinsa ja tulevaisuuteensa niin on aika vaikea kokea olevansa oikea yrittäjä niin riskin uhan kuin onnistumisenkin ilon kokemisella.
Hallitus on sanonut että tämän hallituksen aikana on niin ja niin monta kuntaa. Kuulostaa siltä että tuo käsitys on aikaansaatu taskulaskimella - ja taskulaskin ei tunnista arvoja - kysykää vaikka Björn Wahlroosilta - paitsi että se tunnistaa kyllä viivan alle saatavan voiton arvon - ja sitä kautta sen arvon että pääoma haluaa voittoa - jota pääoma sitten käyttää niihin arvoihin jotka sille on tärkeitä - yleensä punaisiin ferrareihin ja muihin omaa elitististä erinomaisuutta korostaviin hyperkalliisiin arvoihin jolla näyttää että paalua on kato.
Mutta eihän se näin voi mennä että pääoman taskulaskinarvot ovat tärkeämpiä kuin muut arvot - ikäänkuin se että saadaan yhteiskunnan kuluja pois kuntia vähentämällä elinkeinoelämän filosofiauskoisen kokoomuksen toteuttamana olisi jotenkin keskeisempää kuin maan itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus, kuntien ja paikallisten alueiden itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus ja yksilön vaikuttamismahdollisuus ja itsensätoteuttaminen ihka omassa elämässään ja lähipiirissään on.
Että pääoman tuotto kävelisi itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden, vaikuttamismahdollisuuksien ja itsensätoteuttamisen arvojen yli.
Että Suomessa pitää olla kohta tietty määrä kuntia kun hallitus on taskulaskimella niin määritellyt - ja että hallitus kyllä kuuntelee kuntia ja ottaa vastaan esityksiä - mutta siitä ei luovuta että kuntia vähennetään.
Mitä ihmettä - kuntiahan voisi itseasiassa suorastaan lisätä. Miksi esimerkiksi joku Helsingin kaupunginosa ei voisi ollla oma kunta tai kunnantapainen. Eikö se lisäisi niin palveluorganisaation mataluutta kuin reaktioherkkyyttäkin ja toisi niin itsenäisyyttä kuin vaikiuttamismahdollisuuttakin lähemmäs tavallista ihmistä ja tavallista elämää.
Niin että demokratiassa kaikuisi oikea elämä - eikä taskulaskimen rapina ja setelien kahina.
Ei voi yleisesti ottaen välttyä vaikutelmalta että pääministeri- ja presidenttitaskulaskinvetoinen kokoomus on päässyt - myöskin hyvässä tottakai - monen puolueen juoksuhautoihin ja suorittaa siellä juoksuhautojen vyörytystä. Vihreät ovat aivan vetelää kuminauhaa kokoomuksen ja rkp:n käsissä, demarit ei ideologiakriisissään oikein tiedä kenen juoksuhaudassa ne ovat - omassa vai kokoomuksen. Ja perussuomalaiset huutaa pääosin naama punaisena suoraa huutoa.
No - kuntauudistusmyllerrys tuottaa varmasti monta hyvää ja huonoa asiaa - eikä huonona voi varmaan pitää tätä arvokatsaustani taustoittamaan arvo- ja periaateabstraktioiden tasolla missä oikein mennään.
Mutta epäilemättä monella on tunne kuin joutuisi sanomaan - älä aja minun pihanurmikolleni telaketjuilla. Älä aja pääoman arvoilla minun arvojeni yli.
Ja on pakko sanoa että sitä telaketjua edustaa maassa vuosikymmenien historialla myös pääkaupunkiseutu - sen kolonialismi - ja kyvyttömyys itse ratkaista järjettömiin mittoihin paisuneita kulu ja rakenneongelmiaan. Joka on sentään kummallista - pääkaupunkiseudulla on sentään maan kouluteutuin ja älykkäin väestö keskimäärin luulen.
Vai onko - vai onko niin että pääkaupunkiseutu Helsingin Sanomien myötäsyleillen syleilee pääkaupunkiseutulaisen niin paljon vähemmän älykkääksi elitistisissä tepasteerailuissaan ettei hän itsekään tajua miten tyhmäksi on laittautunut.
Siis että kun pääkaupunkiseutu on hölmö niin sen hölmöyden ja aikaansaamattomuuden vuoksi pitää piestä muuta maata milloin milläkin prosessilla. Vähän niinkuin entivanhaan että ku isällä oli vaikeeta niin hakkasi vaimon ja lapset. Tällä tasolla nimittäin pääkaupunkiseudun toilailu liikkuu.
Sietää tätäkin näkökulmaa miettiä enemmän kuin keveästi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jossa kuten kaikissa arvoissa on tunne joka liikuttaa käsitteitä eikä päinvastoin - se kun on arvojen luonne. Sopii testata teoria menemällä hyppelemään toiselle tärkeiden arvojen päälle että löytyykö sieltä tunnetta oikein paatokseen asti vai ei.
Useinmiten ihmisten arvot ovat kuitenkin tavallisia arkisia omaan elämään liittyviä arvoja kuten perheen, lasten ja puolison hyvinvointi, taloudellinen turvallisuus, mahdollisuus vaikuttaa asioihin kaikissa niissä yhteyksissä jossa ihminen on yhteiskunnassa tekemisissä kuten työelämä, koulutus ja demokratia sekä itsensä kehittäminen ja toteuttaminen.
Jos noista arvoista nostetaan keskeisimpiä esiin niin yleisenä kaikkia koskevana arvona lienee isänmaallisuus - myöskin sen osamuoto eli kotiseuturakkaus - sekä sen ikäänkuin muunnoksena toimiva oikeudenmukainen yhteiskunta.
Yksilöarvoista taas mielestäni nousee keskeisimmiksi nämä kaksi - mahdollisuus vaikuttaa itse asioihin jotka on omia tai joihin liittyy ja nauttia siinä onnistumisen elämyksistä - ja mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään.
Siis yhteistä näin ollen sekä isänmaa-arvolle, paikallisen kotiseututunteen arvolle kuten myös yksilötason arvolla on mahdollisuus vaikuttaa siihen minkä kanssa on tekemisissä.
Siis mahdollisuus vaikuttaa asioihin olisi arvoista ytimekkäimpiä jota käsitystä puolustaa sekin että se on myös yrittäjyyden ja yritysten keskeisin arvo. Sillä jos yrittäjä ei koe voivansa itse vaikuttaa ratkaisuihinsa ja tulevaisuuteensa niin on aika vaikea kokea olevansa oikea yrittäjä niin riskin uhan kuin onnistumisenkin ilon kokemisella.
Hallitus on sanonut että tämän hallituksen aikana on niin ja niin monta kuntaa. Kuulostaa siltä että tuo käsitys on aikaansaatu taskulaskimella - ja taskulaskin ei tunnista arvoja - kysykää vaikka Björn Wahlroosilta - paitsi että se tunnistaa kyllä viivan alle saatavan voiton arvon - ja sitä kautta sen arvon että pääoma haluaa voittoa - jota pääoma sitten käyttää niihin arvoihin jotka sille on tärkeitä - yleensä punaisiin ferrareihin ja muihin omaa elitististä erinomaisuutta korostaviin hyperkalliisiin arvoihin jolla näyttää että paalua on kato.
Mutta eihän se näin voi mennä että pääoman taskulaskinarvot ovat tärkeämpiä kuin muut arvot - ikäänkuin se että saadaan yhteiskunnan kuluja pois kuntia vähentämällä elinkeinoelämän filosofiauskoisen kokoomuksen toteuttamana olisi jotenkin keskeisempää kuin maan itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus, kuntien ja paikallisten alueiden itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus ja yksilön vaikuttamismahdollisuus ja itsensätoteuttaminen ihka omassa elämässään ja lähipiirissään on.
Että pääoman tuotto kävelisi itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden, vaikuttamismahdollisuuksien ja itsensätoteuttamisen arvojen yli.
Että Suomessa pitää olla kohta tietty määrä kuntia kun hallitus on taskulaskimella niin määritellyt - ja että hallitus kyllä kuuntelee kuntia ja ottaa vastaan esityksiä - mutta siitä ei luovuta että kuntia vähennetään.
Mitä ihmettä - kuntiahan voisi itseasiassa suorastaan lisätä. Miksi esimerkiksi joku Helsingin kaupunginosa ei voisi ollla oma kunta tai kunnantapainen. Eikö se lisäisi niin palveluorganisaation mataluutta kuin reaktioherkkyyttäkin ja toisi niin itsenäisyyttä kuin vaikiuttamismahdollisuuttakin lähemmäs tavallista ihmistä ja tavallista elämää.
Niin että demokratiassa kaikuisi oikea elämä - eikä taskulaskimen rapina ja setelien kahina.
Ei voi yleisesti ottaen välttyä vaikutelmalta että pääministeri- ja presidenttitaskulaskinvetoinen kokoomus on päässyt - myöskin hyvässä tottakai - monen puolueen juoksuhautoihin ja suorittaa siellä juoksuhautojen vyörytystä. Vihreät ovat aivan vetelää kuminauhaa kokoomuksen ja rkp:n käsissä, demarit ei ideologiakriisissään oikein tiedä kenen juoksuhaudassa ne ovat - omassa vai kokoomuksen. Ja perussuomalaiset huutaa pääosin naama punaisena suoraa huutoa.
No - kuntauudistusmyllerrys tuottaa varmasti monta hyvää ja huonoa asiaa - eikä huonona voi varmaan pitää tätä arvokatsaustani taustoittamaan arvo- ja periaateabstraktioiden tasolla missä oikein mennään.
Mutta epäilemättä monella on tunne kuin joutuisi sanomaan - älä aja minun pihanurmikolleni telaketjuilla. Älä aja pääoman arvoilla minun arvojeni yli.
Ja on pakko sanoa että sitä telaketjua edustaa maassa vuosikymmenien historialla myös pääkaupunkiseutu - sen kolonialismi - ja kyvyttömyys itse ratkaista järjettömiin mittoihin paisuneita kulu ja rakenneongelmiaan. Joka on sentään kummallista - pääkaupunkiseudulla on sentään maan kouluteutuin ja älykkäin väestö keskimäärin luulen.
Vai onko - vai onko niin että pääkaupunkiseutu Helsingin Sanomien myötäsyleillen syleilee pääkaupunkiseutulaisen niin paljon vähemmän älykkääksi elitistisissä tepasteerailuissaan ettei hän itsekään tajua miten tyhmäksi on laittautunut.
Siis että kun pääkaupunkiseutu on hölmö niin sen hölmöyden ja aikaansaamattomuuden vuoksi pitää piestä muuta maata milloin milläkin prosessilla. Vähän niinkuin entivanhaan että ku isällä oli vaikeeta niin hakkasi vaimon ja lapset. Tällä tasolla nimittäin pääkaupunkiseudun toilailu liikkuu.
Sietää tätäkin näkökulmaa miettiä enemmän kuin keveästi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, February 15, 2012
Syntymässä on neljän suuren puolueen tasarintama
Syntymässä on neljän suuren puolueen tasarintama
Kuntaliitosuudistusta vastustetaan laajasti niin että Kuntaliiton tutkimuksessa vain runsas neljännes kannatti kuntaliitoksia.
Se merkitsee sitä että kokoomuksen ajaessa kuntaliitoksia seuraavissa vaaleissa syntyy neljän suuren puolueen tasaväkinen rintama keskustan, perussuomalaisten ja demareiden jakaessa kannatusromahduksen kokevan kokoomuksen äänet.
Eikä suurimmasta puolueesta seuraavissa vaaleissa voi tehdä kuin veikkauksia.
Kokoomus ei oikein osannut alue-, kunta- ja demokratiapolitiikkaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kuntaliitosuudistusta vastustetaan laajasti niin että Kuntaliiton tutkimuksessa vain runsas neljännes kannatti kuntaliitoksia.
Se merkitsee sitä että kokoomuksen ajaessa kuntaliitoksia seuraavissa vaaleissa syntyy neljän suuren puolueen tasaväkinen rintama keskustan, perussuomalaisten ja demareiden jakaessa kannatusromahduksen kokevan kokoomuksen äänet.
Eikä suurimmasta puolueesta seuraavissa vaaleissa voi tehdä kuin veikkauksia.
Kokoomus ei oikein osannut alue-, kunta- ja demokratiapolitiikkaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kaksi aforismia
Liikaa etulinjan eteen menevä johtaja ammutaan usein omien toimesta.
Kehitys kulkee aina erehdyksen rajalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kehitys kulkee aina erehdyksen rajalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, February 14, 2012
Ollaanko Suomea ruotsittamassa ruotsalaisten rengiksi
Ruotsin kuninkaalliset ovat vierailleet tiuhan tahtiin Suomessa - paljon enemmän kuin vaikkapa Norjan tai Tanskan.
Ruotsalaispankki Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos esiintyy toistuvasti poliittiseen ohjaukseen pyrkivänä pankkimiehenä - Ruotsin kuninkaallsiet vierailevat Wahlroosin tilalla.
Ruotsalaispankit Svenska Handelsbanken ja Nordea on haastettu suomalaisten kuntien toimesta käräjille korkomarginaalin mielivaltaisesta nostosta.
Rkp:n puheenjohtaja uhkailee perussuomalaisia kansanedustajia järeämmillä toimilla jos perussuomalaiset eivät lopeta keskustelua Dragsvikin varuskunnan säilyttämisen oikeutuksesta.
Ahvenanmaa seilaa valtaosin tavalla jolla suomalaisen yhteiskunnan poliittiset toimet eivät sinne vaikuta tai jos vaikuttavat niin Ahvenanmaa-suodattimen läpi suodatettuna.
Onko Suomessa menossa suomalaisten ja suomalaisen hallinnon vieminen ruotsittaminen renkipojan rooliin jossa ruotsalaiset ovat isäntiä - ja suomalaiset kokoomus ja rkp hallintovirkamiehiä - mukaanlukien uusi Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Miksi - siksi että suomalaisilla on liikaa sekä renkipojan luonnetta että historiaa - ja siksi että Venäjän markkina paranee koko ajan ja suomalaisille halutaan maksaa siitä vain palkollisen rengin palkka ruotsalaisten ollessa pääomasijoittajia ja taloudellisen voiton ottajia.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ruotsalaispankki Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos esiintyy toistuvasti poliittiseen ohjaukseen pyrkivänä pankkimiehenä - Ruotsin kuninkaallsiet vierailevat Wahlroosin tilalla.
Ruotsalaispankit Svenska Handelsbanken ja Nordea on haastettu suomalaisten kuntien toimesta käräjille korkomarginaalin mielivaltaisesta nostosta.
Rkp:n puheenjohtaja uhkailee perussuomalaisia kansanedustajia järeämmillä toimilla jos perussuomalaiset eivät lopeta keskustelua Dragsvikin varuskunnan säilyttämisen oikeutuksesta.
Ahvenanmaa seilaa valtaosin tavalla jolla suomalaisen yhteiskunnan poliittiset toimet eivät sinne vaikuta tai jos vaikuttavat niin Ahvenanmaa-suodattimen läpi suodatettuna.
Onko Suomessa menossa suomalaisten ja suomalaisen hallinnon vieminen ruotsittaminen renkipojan rooliin jossa ruotsalaiset ovat isäntiä - ja suomalaiset kokoomus ja rkp hallintovirkamiehiä - mukaanlukien uusi Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Miksi - siksi että suomalaisilla on liikaa sekä renkipojan luonnetta että historiaa - ja siksi että Venäjän markkina paranee koko ajan ja suomalaisille halutaan maksaa siitä vain palkollisen rengin palkka ruotsalaisten ollessa pääomasijoittajia ja taloudellisen voiton ottajia.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Se on puheenjohtajan vika
Perussuomalaisissa on alkanut liikehdintä Soinin ajamiseksi pois puolueen johdosta.
Hengessä "se on puheenjohtajan vika ku meistä ei ollutkaan mihinkään".
Mutt pitäisi olla aate että voisi olla edes aatteen vaatteet.
Eikä puheenjohtaja ole aate - perussuomalaisten tapauksessa puheenjohtaja oli liike. Mutta liike ei elä jos sillä ei ole aatetta.
Pitää olla tarjota vaihtoehtoja että käy vakavastiotettavasta aatteesta - eikä puheenjohtajan vaihtaminen ole vaihtoehdon tarjoamista kansalle - ja etenkään niille jotka ovat vallassa ja valitsevat vaihtoehdoista mistä päättää.
On alkanut mennä puheenjohtaja-missikisaksi koko perussuomalaisten toiminta.
Perussuomalaisille ja Soinille kävi niin kuin komppanianpäällikölle että halusi johtaa joukkojaan etulinjassa mutta meni liian kauas oman etulinjan etupuolelle - eikä joukoista ollut sinne asti seuraajaksi. Ja liian kaukana etulinjasta ei komppanianpäällikkö sen enempää tehokkaasti taistele kuin johdakaan.
Onko perussuomalaisiin syntynyt Soinin yksinään edustama poliittinen ammattilaisosasto ja muiden edustama politiikan hiekkalaatikko-osasto.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Hengessä "se on puheenjohtajan vika ku meistä ei ollutkaan mihinkään".
Mutt pitäisi olla aate että voisi olla edes aatteen vaatteet.
Eikä puheenjohtaja ole aate - perussuomalaisten tapauksessa puheenjohtaja oli liike. Mutta liike ei elä jos sillä ei ole aatetta.
Pitää olla tarjota vaihtoehtoja että käy vakavastiotettavasta aatteesta - eikä puheenjohtajan vaihtaminen ole vaihtoehdon tarjoamista kansalle - ja etenkään niille jotka ovat vallassa ja valitsevat vaihtoehdoista mistä päättää.
On alkanut mennä puheenjohtaja-missikisaksi koko perussuomalaisten toiminta.
Perussuomalaisille ja Soinille kävi niin kuin komppanianpäällikölle että halusi johtaa joukkojaan etulinjassa mutta meni liian kauas oman etulinjan etupuolelle - eikä joukoista ollut sinne asti seuraajaksi. Ja liian kaukana etulinjasta ei komppanianpäällikkö sen enempää tehokkaasti taistele kuin johdakaan.
Onko perussuomalaisiin syntynyt Soinin yksinään edustama poliittinen ammattilaisosasto ja muiden edustama politiikan hiekkalaatikko-osasto.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Aika pudottaa johtajat eettisestä ja taloudellisesta erivapauskategoriastaan reaalitalouden maanpinnalle - hoitamaan tehtävänsä kunnialla
Jos tämä ei ole rumaa niin mikä sitten
Finnairin toimitusjohtaja Vehviläinen myi vuosi sitten arvoasuntonsa Helsingin keskustasta työeläkeyhtiö Ilmariselle ja jäi siihen vuokralle.
Erikoiseksi kaupat teki se, että Ilmarinen maksoi asunnosta käyvän hinnan, vaikka se oli myynnissä pitkään, vähintään kuukausia. Lisäksi Ilmarinen harvemmin ostaa yksittäisiä kerrostaloasuntoja. Kolmanneksi Ilmarinen ja Finnair ovat likeisessä suhteessa toisiinsa. Finnairin työntekijöiden eläkkeet ovat Ilmarisen vastuulla ja Ilmarinen rakennuttaa Finnairille pääkonttoria Vantaalle. Kaiken kukkuraksi Vehviläinen on Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen ja Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas puolestaan Finnairin hallituksen puheenjohtaja.
Ilmarinen maksoi Vehviläiselle tämän 270 neliön arvoasunnosta vajaat kaksi miljoonaa euroa. Vehviläinen jäi työsuhdeasuntoon vuokralle maksaen siitä 2300 euron verotusarvoa kuussa. Finnairin maksettavaksi jää 6800 euron kuukausivuokrat Ilmariselle.
Eiköhän olisi aika pudottaa yritysten johtajat eettisestä ja taloudellisesta erivapauskategoriasta reaalitalouden maanpinnalle - hoitamaan tehtävänsä kunnialla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Finnairin toimitusjohtaja Vehviläinen myi vuosi sitten arvoasuntonsa Helsingin keskustasta työeläkeyhtiö Ilmariselle ja jäi siihen vuokralle.
Erikoiseksi kaupat teki se, että Ilmarinen maksoi asunnosta käyvän hinnan, vaikka se oli myynnissä pitkään, vähintään kuukausia. Lisäksi Ilmarinen harvemmin ostaa yksittäisiä kerrostaloasuntoja. Kolmanneksi Ilmarinen ja Finnair ovat likeisessä suhteessa toisiinsa. Finnairin työntekijöiden eläkkeet ovat Ilmarisen vastuulla ja Ilmarinen rakennuttaa Finnairille pääkonttoria Vantaalle. Kaiken kukkuraksi Vehviläinen on Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen ja Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas puolestaan Finnairin hallituksen puheenjohtaja.
Ilmarinen maksoi Vehviläiselle tämän 270 neliön arvoasunnosta vajaat kaksi miljoonaa euroa. Vehviläinen jäi työsuhdeasuntoon vuokralle maksaen siitä 2300 euron verotusarvoa kuussa. Finnairin maksettavaksi jää 6800 euron kuukausivuokrat Ilmariselle.
Eiköhän olisi aika pudottaa yritysten johtajat eettisestä ja taloudellisesta erivapauskategoriasta reaalitalouden maanpinnalle - hoitamaan tehtävänsä kunnialla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Pitkittyneen rahoituskriisin varsinainen piilossa ollut ja sitä ylläpitävä syy
Tyypillistä kriisien pitkittymiselle ja vaikeutumiselle on se että ei nähdä sitä oleellista vikaa - joka säilyy vaikka mitä muita temppuja tehtäisiin - ja niin säilyy myös kriisi.
Mutta missä on tuosta näkökulmasta jatkuvan finanssikriisin varsinainen tulehduspesäke joka oirehtii tavalla että tulehduspesäke peittyy oirehtimisen alle.
Voisiko kyse olla tästä.
Kun pankit saavat suoltaa rahaa markkinoille ilman että sillä on muuta reaalivastinetta kuin tuotto-odotusarvonsa niin se on paitsi irrottanut rahatalouden yhä kauemmas reaalitaloudesta niin myös aikaansaanut sen varsinaisen tulehduspesäkkeen ja syyn josta kriisin pitkittyminen jatkuu.
Ja se tulehduspesäke ja syy on tämä - yritysten rahoituksen painottuminen yhä enemmän niin lainanoton kuin osakkeen hinnan nousunkin suuntaan - niin että yrityksen rahoitus ei synnykään sen varsinaisesta reaalitaloudellisesta toiminnastaan eli varsinaisesta bisneksestään.
Eli yhä enemmän rahaa otetaan yrityksen sisään niin halpoina lainoina kuin osakemarkkinoiden nousunakin - ja yhä vähemmän suhteellisesti rahaa syntyy siitä että yritys tuottaa tuotteita ja myy niitä kuluttajille ja saa sieltä yritystalouteensa rahaa.
Sen lisäksi että tämä prosessi pitää yllä finanssikriisiä ja rahoitusmarkkinoiden jatkuvaa tulehdustilaa niin se aiheuttaa myös kolme salakavalaa seikkaa josta ei hyvä seuraa yritysmaailman terveelle toiminnalle:
1. ensinnäkin tilanne rapauttaa yritysten rahoitusrakenteen epäterveeksi jossa rahaa ei saadakaan varsinaisella yritystoiminnan reaalitaloudellisella substanssilla vaan luomalla odotusarvoja yrityksen toiminnan suhteen niin lainanantajien kuin osakemarkkinoidenkin suuntaan - eli sen sijaan että tehdään rahaa yritystoiminnalla myydäänkin odotuksia yritystoiminnan tuloksesta ja tulevaisuudesta muille - ja ilmapiiri on kuin koirakilpailussa jossa rääkätään koiria niistä täysin mitään piittaamatta
2. yrityksien varsinainen substanssiosaaminen reaalitalouden puolella heikkenee koska rahaa ei tarvitse enää tehdä varsinaisessa kysyntä-tarjonta myyntitapahtumassa - ja näin yritysten kaikkinainen toiminta mitä ennen pidettiin arvossa ja kunniassa lysähtää
3. tilanne tuottaa ja on jo tuottanut - optiomiljonäärijohtajat - johtajasukupolevn jolta ei enää vaaditakaan varsinaista yritysken substanssiosaamista - kunhan johtajalla on olemassa enemmänkin odotusarvojen luomisen osaamista niin lainanantajien kuin osakemarkkinoiden suuntaankin - joka mokana on tietenkin ennenkaikkea yritysten hallitusten ja pääosakkeenomistajien vika jotka ovat päässeet optiomiljonäärijohtajuuden ylipäätään syntymään.
Ja tilanne on tätä kautta siinäkin surkea että vaikka yritys tuotteineen olisi vaikka kuinka hyvä reaalitaloudellisesti niin joku aivan irrelevanttikin seikka joka nousee vaikkapa iltapäivälehtien lööppeihin saattaa suorastaan kaataa yrityksen hyvän substanssin - vain ja ainoastaan että täysin emootioidensa ja aheutensa vallassa vellovat rahoitusmarkkinat reagoivat negatiivisesti lööppiuutiseen ja romahduttavat niin yrityksen osakkeiden arvon kuin panevat kiinni sitä kautta yrityksen lainahanatkin.
Toisin sanoen - tämän näkökulman perusteella olisi asioiden surkeaan tilaan syitä kaksi - se että pankit ovat saaneet suoltaa markkinoille tolkuttomasti rahaa vailla reaalivastinetta synnyttäen reaalivastikkeettoman kuplatalouden - ja se että yritykset ovat yhä enemmän nojanneet taloutensa tuon kuplarahoituksen varaan romahduttaen huomaamattaan reaalitaloudellisen rahoituksensa joka ennen sentään perustui siihen yritysosaamiseen että yritys itse pääosin tienasi omilla tuotteillaan rahansa jonka sitten investoi.
Toisin sanoen se onkin tämän näkemyksen mukaan yritysmaailma joka tuhlaa enemmän kuin tienaa eikä julkinen sektori ja valtiot.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta missä on tuosta näkökulmasta jatkuvan finanssikriisin varsinainen tulehduspesäke joka oirehtii tavalla että tulehduspesäke peittyy oirehtimisen alle.
Voisiko kyse olla tästä.
Kun pankit saavat suoltaa rahaa markkinoille ilman että sillä on muuta reaalivastinetta kuin tuotto-odotusarvonsa niin se on paitsi irrottanut rahatalouden yhä kauemmas reaalitaloudesta niin myös aikaansaanut sen varsinaisen tulehduspesäkkeen ja syyn josta kriisin pitkittyminen jatkuu.
Ja se tulehduspesäke ja syy on tämä - yritysten rahoituksen painottuminen yhä enemmän niin lainanoton kuin osakkeen hinnan nousunkin suuntaan - niin että yrityksen rahoitus ei synnykään sen varsinaisesta reaalitaloudellisesta toiminnastaan eli varsinaisesta bisneksestään.
Eli yhä enemmän rahaa otetaan yrityksen sisään niin halpoina lainoina kuin osakemarkkinoiden nousunakin - ja yhä vähemmän suhteellisesti rahaa syntyy siitä että yritys tuottaa tuotteita ja myy niitä kuluttajille ja saa sieltä yritystalouteensa rahaa.
Sen lisäksi että tämä prosessi pitää yllä finanssikriisiä ja rahoitusmarkkinoiden jatkuvaa tulehdustilaa niin se aiheuttaa myös kolme salakavalaa seikkaa josta ei hyvä seuraa yritysmaailman terveelle toiminnalle:
1. ensinnäkin tilanne rapauttaa yritysten rahoitusrakenteen epäterveeksi jossa rahaa ei saadakaan varsinaisella yritystoiminnan reaalitaloudellisella substanssilla vaan luomalla odotusarvoja yrityksen toiminnan suhteen niin lainanantajien kuin osakemarkkinoidenkin suuntaan - eli sen sijaan että tehdään rahaa yritystoiminnalla myydäänkin odotuksia yritystoiminnan tuloksesta ja tulevaisuudesta muille - ja ilmapiiri on kuin koirakilpailussa jossa rääkätään koiria niistä täysin mitään piittaamatta
2. yrityksien varsinainen substanssiosaaminen reaalitalouden puolella heikkenee koska rahaa ei tarvitse enää tehdä varsinaisessa kysyntä-tarjonta myyntitapahtumassa - ja näin yritysten kaikkinainen toiminta mitä ennen pidettiin arvossa ja kunniassa lysähtää
3. tilanne tuottaa ja on jo tuottanut - optiomiljonäärijohtajat - johtajasukupolevn jolta ei enää vaaditakaan varsinaista yritysken substanssiosaamista - kunhan johtajalla on olemassa enemmänkin odotusarvojen luomisen osaamista niin lainanantajien kuin osakemarkkinoiden suuntaankin - joka mokana on tietenkin ennenkaikkea yritysten hallitusten ja pääosakkeenomistajien vika jotka ovat päässeet optiomiljonäärijohtajuuden ylipäätään syntymään.
Ja tilanne on tätä kautta siinäkin surkea että vaikka yritys tuotteineen olisi vaikka kuinka hyvä reaalitaloudellisesti niin joku aivan irrelevanttikin seikka joka nousee vaikkapa iltapäivälehtien lööppeihin saattaa suorastaan kaataa yrityksen hyvän substanssin - vain ja ainoastaan että täysin emootioidensa ja aheutensa vallassa vellovat rahoitusmarkkinat reagoivat negatiivisesti lööppiuutiseen ja romahduttavat niin yrityksen osakkeiden arvon kuin panevat kiinni sitä kautta yrityksen lainahanatkin.
Toisin sanoen - tämän näkökulman perusteella olisi asioiden surkeaan tilaan syitä kaksi - se että pankit ovat saaneet suoltaa markkinoille tolkuttomasti rahaa vailla reaalivastinetta synnyttäen reaalivastikkeettoman kuplatalouden - ja se että yritykset ovat yhä enemmän nojanneet taloutensa tuon kuplarahoituksen varaan romahduttaen huomaamattaan reaalitaloudellisen rahoituksensa joka ennen sentään perustui siihen yritysosaamiseen että yritys itse pääosin tienasi omilla tuotteillaan rahansa jonka sitten investoi.
Toisin sanoen se onkin tämän näkemyksen mukaan yritysmaailma joka tuhlaa enemmän kuin tienaa eikä julkinen sektori ja valtiot.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tyyppitapaus poliitikko- ja viranomaisvastuun siirtämisestä kuluttajille
Tyyppitapaus viranomais- ja poliitikkovastuun siirtämisestä kuluttajalle
Euroopan kuluttajakeskus varoittaa, että netin deittipalvelu voi tulla odotettua kalliimmaksi käyttäjälleen.
Deittipalveluiden käyttäjät ovat luulleet palvelun olevan ilmainen ja ovat yllättyneet jäsenmaksuista ja myös jäsenyyden irtisanomisessa on ollut ongelmia kertoo kuluttajakeskus.
Keskus muistuttaa, että ennen liittymistä kannattaa selvittää, mitä jäsenyys maksaa, miten sen voi irtisanoa ja miten palvelua pyörittävään yritykseen saa yhteyden.
Minusta olisi aiheellista muistuttaa että miten Euroopan kuluttajakeskus saisi moiset huijarit kiikkiin ja huijauksen loppumaan.
Tässä lienee tyypillinen tapaus missä poliitikkojen ja viranomaisten velttoutta työnnetään kuluttajien vastuuksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Euroopan kuluttajakeskus varoittaa, että netin deittipalvelu voi tulla odotettua kalliimmaksi käyttäjälleen.
Deittipalveluiden käyttäjät ovat luulleet palvelun olevan ilmainen ja ovat yllättyneet jäsenmaksuista ja myös jäsenyyden irtisanomisessa on ollut ongelmia kertoo kuluttajakeskus.
Keskus muistuttaa, että ennen liittymistä kannattaa selvittää, mitä jäsenyys maksaa, miten sen voi irtisanoa ja miten palvelua pyörittävään yritykseen saa yhteyden.
Minusta olisi aiheellista muistuttaa että miten Euroopan kuluttajakeskus saisi moiset huijarit kiikkiin ja huijauksen loppumaan.
Tässä lienee tyypillinen tapaus missä poliitikkojen ja viranomaisten velttoutta työnnetään kuluttajien vastuuksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, February 13, 2012
Kirjoitin 21.8.2011 Väyrysestä näin - ja olin oikeassa
Paavo Väyrynen on raikas uudistusmiskykyinen poliitikko vaikka onkin niin avoimen opportunistinen ettei siitä läpi näe.
Ja häntä nuoremman keskustajohdon puheet vaikuttavat ällistyttävästi vanhan kansakoulun vitriinipöllöjen pölähtelyltä.
Alkakaahan nuoremmat fanittamaan Paavoa - hän paikoitellen sekä raikkaan rohkea että paikoin myös viisas.
Ja mikä parasta - Paavo ei pelkää haasteita vaan suorastaan hakee niitä - mitä epätoivoisemman tuntoinen haaste sitä parempi. Ja tässä suhteessa muut kepulaiset ovat ihan heinäkuisia lumiukkoja pihanurmikolla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja häntä nuoremman keskustajohdon puheet vaikuttavat ällistyttävästi vanhan kansakoulun vitriinipöllöjen pölähtelyltä.
Alkakaahan nuoremmat fanittamaan Paavoa - hän paikoitellen sekä raikkaan rohkea että paikoin myös viisas.
Ja mikä parasta - Paavo ei pelkää haasteita vaan suorastaan hakee niitä - mitä epätoivoisemman tuntoinen haaste sitä parempi. Ja tässä suhteessa muut kepulaiset ovat ihan heinäkuisia lumiukkoja pihanurmikolla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Keskustelu julkisesta sektorista asennesumuverhossa
Aivan selvää on että yksityisellä sektorilla ei yleisesti ymmärretä julkisen sektorin logiikkaa eikä julkisella sektorilla yksityisen sektorin logiikkaa - asia jolle on pakko alkaa tehdä jotain.
Ja kun tähän lisätään teollisen ajattelun ymppääminen julkiseen sektoriin - voiko väkinäisempää olla - ja sen ymppäämisen päätoteuttajien olemisen ylimmissä virkamiehissä ja nimenomaan valtionvarainministeriön virkamiehistössä ja kehittämiskonsulteissa niin tilanne on yhtä surkea ja epäanalyyttisen sattumanvarainen kuin hirvimetsällä jossa ammutaan kaikkea joka liikkuu - toiset metsästäjät mukaanlukien.
Mutta ei tämäkään surkeus vielä riitä. Sen lisäksi suuri yleisö on vuosikymmeniä ollut sellaisen emootiopohjaisen asenteellisen purkausvimman vallassa julkista sektoria kohtaan ettei siitä voi muuta ajatella kuin että onko aina kaikilla tuossa asenteellisessa pauhaamisessa enää järki tallella. Niin epäanalyyttista se on.
Ja lisäksi suhtaudutaan julkiseen sektoriin kuin se olisi tosta noin vaan helppoa hommaa - samalla halveksien huomaamatta suomalaista korkeakoulujärjestelmää - kas kun huomattava osa julkisen sektorin töistä tehdään korkeakoulutuksella. Mutta mennäänpä vaikkapa lasten päivähoidon alueelle vähänkään syvemmälle asenteella että "helppoa hommaa luokkaa vasemmalla kädellä" niin joudutaan niin monitahoisten ja syvällisten asioiden alueelle että asennepauhaajilla loppuu pian ymmärrys mitä syvemmälle sukelletaan. Eikä mitenkään hiukan vaan aivan täysin.
Jopa siihen mittaan että voi kysyä onko näin julkista sektoria kohtaan asenneoksenteleva kansa pääosaltaan missään valmiudessa valistuksen asteeltaan ymmärtämään miten ja miksi julkinen sektori on ja toimii. Ainakin varmaa on että sellainen yleinen asenneoksentelu ei lisää sen enempää julkisen sektorin ymmärrystä kuin analyyttisen älynkäytön tasoakaan. Eikä yhteiskunnan asiapohjaista ja eettistä kehitystä.
Ja kaiken tämän kyseenalaisen komeuden kruunaa monien asennemökeltäjien julkissektoriin suhtautumisasenne - vien lapsen parkkiin päivähoitoon ja auton parkkiin työpaikan parkkipaikalle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja kun tähän lisätään teollisen ajattelun ymppääminen julkiseen sektoriin - voiko väkinäisempää olla - ja sen ymppäämisen päätoteuttajien olemisen ylimmissä virkamiehissä ja nimenomaan valtionvarainministeriön virkamiehistössä ja kehittämiskonsulteissa niin tilanne on yhtä surkea ja epäanalyyttisen sattumanvarainen kuin hirvimetsällä jossa ammutaan kaikkea joka liikkuu - toiset metsästäjät mukaanlukien.
Mutta ei tämäkään surkeus vielä riitä. Sen lisäksi suuri yleisö on vuosikymmeniä ollut sellaisen emootiopohjaisen asenteellisen purkausvimman vallassa julkista sektoria kohtaan ettei siitä voi muuta ajatella kuin että onko aina kaikilla tuossa asenteellisessa pauhaamisessa enää järki tallella. Niin epäanalyyttista se on.
Ja lisäksi suhtaudutaan julkiseen sektoriin kuin se olisi tosta noin vaan helppoa hommaa - samalla halveksien huomaamatta suomalaista korkeakoulujärjestelmää - kas kun huomattava osa julkisen sektorin töistä tehdään korkeakoulutuksella. Mutta mennäänpä vaikkapa lasten päivähoidon alueelle vähänkään syvemmälle asenteella että "helppoa hommaa luokkaa vasemmalla kädellä" niin joudutaan niin monitahoisten ja syvällisten asioiden alueelle että asennepauhaajilla loppuu pian ymmärrys mitä syvemmälle sukelletaan. Eikä mitenkään hiukan vaan aivan täysin.
Jopa siihen mittaan että voi kysyä onko näin julkista sektoria kohtaan asenneoksenteleva kansa pääosaltaan missään valmiudessa valistuksen asteeltaan ymmärtämään miten ja miksi julkinen sektori on ja toimii. Ainakin varmaa on että sellainen yleinen asenneoksentelu ei lisää sen enempää julkisen sektorin ymmärrystä kuin analyyttisen älynkäytön tasoakaan. Eikä yhteiskunnan asiapohjaista ja eettistä kehitystä.
Ja kaiken tämän kyseenalaisen komeuden kruunaa monien asennemökeltäjien julkissektoriin suhtautumisasenne - vien lapsen parkkiin päivähoitoon ja auton parkkiin työpaikan parkkipaikalle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, February 12, 2012
Lähiomavaraisuudesta kunnille elinvoimaa
Kuntauudistus on saanut ympäri maata veret liikkeelle ja posket punoittamaan.
Se on hyvä asia koska kyse on dynamiikasta - mutta miten toteuttaa sitä ja miten parhaiten hyötyä tilanteesta - tavallisten kuntalaisten kannalta.
Ratkaisu on yllättävän yksinkertainen ja samalla radikaali.
Kun hallitus pyrkii hillittömään keskittyneisyyteen ja keskittyneistä rakenteista riippuvaiseksi tekemiseen niin sille pitää olla vastavoima - vasta-aalto.
Ja se vasta-aallon ydin on paikalliseen ja alueelliseen OMAVARAISUUTEEN pyrkiminen - ja nimenomaan LÄHITOIMINNAN HENGESSÄ.
Mitä se tarkoittaa - sitä että sen sijaan että kunnan alueelle tuodaan energiaa ulkopuolelta niin kunnan alueella pitäisi pystyä tuottamaan valtaosa energiasta itse - ja sama koskien elintarvikkeita jne. Silloin se raha joka vaikkapa lämpöenergiaan tai elintarvikkeisiin menee niin kunnan alueen ulkopuolelta ostona kuin välikäsienkin palkkioina jääkin sitä enemmän kunnan omalle alueelle mitä omavaraisempia kunnan alueella asiossa ollaan.
Tästä seuraa että lähitoiminta onkin tässä mielessä alueellisen ja paikallisen elinvoiman taloudellinen vahvistaja.
Niin että siitä vaan uudestaan kuntiin energiayhtiöitä perustamaan ja vaikkapa tähtäämään siihen että lähes kaikissa rakennuksissa olisikin käytössä maalämpö.
Maalämpö onkin lähitoiminnan taloudellisena vahvistajana ovelan kaksitahoinen - ensinnäkin se työllistää oikein rysäyksellä paikallista asennusvoimaa - ja sen jälkeen energiamaksut jääkin kunnan omalle alueelle lämmön osalta kun asennukset on tehty.
Niin että veret edelleen liikkeellä ja posket punoittaen ALUEELLISEEN LÄHIOMAVARAISUUTEEN pyrkimään.
Pienet kulut ovat sitä suurempia tuloja mitä köyhemmästä on kysymys. Ja kulut voidaan saada pysyvällä tavalla kutistettua lähitoimintaa lisäämällä - tarvitsematta parhaimmassa tapauksessa mennä palveluita laisinkaan leikkaamaan.
Ajatus joka hallituksen kuntauudistus-karttahuoneessa isoine maapalloilmapalloineen tuskin käynyt edes mielessä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Se on hyvä asia koska kyse on dynamiikasta - mutta miten toteuttaa sitä ja miten parhaiten hyötyä tilanteesta - tavallisten kuntalaisten kannalta.
Ratkaisu on yllättävän yksinkertainen ja samalla radikaali.
Kun hallitus pyrkii hillittömään keskittyneisyyteen ja keskittyneistä rakenteista riippuvaiseksi tekemiseen niin sille pitää olla vastavoima - vasta-aalto.
Ja se vasta-aallon ydin on paikalliseen ja alueelliseen OMAVARAISUUTEEN pyrkiminen - ja nimenomaan LÄHITOIMINNAN HENGESSÄ.
Mitä se tarkoittaa - sitä että sen sijaan että kunnan alueelle tuodaan energiaa ulkopuolelta niin kunnan alueella pitäisi pystyä tuottamaan valtaosa energiasta itse - ja sama koskien elintarvikkeita jne. Silloin se raha joka vaikkapa lämpöenergiaan tai elintarvikkeisiin menee niin kunnan alueen ulkopuolelta ostona kuin välikäsienkin palkkioina jääkin sitä enemmän kunnan omalle alueelle mitä omavaraisempia kunnan alueella asiossa ollaan.
Tästä seuraa että lähitoiminta onkin tässä mielessä alueellisen ja paikallisen elinvoiman taloudellinen vahvistaja.
Niin että siitä vaan uudestaan kuntiin energiayhtiöitä perustamaan ja vaikkapa tähtäämään siihen että lähes kaikissa rakennuksissa olisikin käytössä maalämpö.
Maalämpö onkin lähitoiminnan taloudellisena vahvistajana ovelan kaksitahoinen - ensinnäkin se työllistää oikein rysäyksellä paikallista asennusvoimaa - ja sen jälkeen energiamaksut jääkin kunnan omalle alueelle lämmön osalta kun asennukset on tehty.
Niin että veret edelleen liikkeellä ja posket punoittaen ALUEELLISEEN LÄHIOMAVARAISUUTEEN pyrkimään.
Pienet kulut ovat sitä suurempia tuloja mitä köyhemmästä on kysymys. Ja kulut voidaan saada pysyvällä tavalla kutistettua lähitoimintaa lisäämällä - tarvitsematta parhaimmassa tapauksessa mennä palveluita laisinkaan leikkaamaan.
Ajatus joka hallituksen kuntauudistus-karttahuoneessa isoine maapalloilmapalloineen tuskin käynyt edes mielessä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ahneille elämän uudelleenarvottavaa ja periaatteistavaa psykoterapiaa
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan noin 60 000 euroa vuodessa ansaitsevat olisivat onnellisimpia - mutta mitä kauempana alapuolella tulot tuosta ovat sitä onnettomampia ihmiset ovat - mutta toisaalta lisäraha 60 000 euron tulojen yli ei kasvata onnellisuutta.
Mutta nyt pitää kysyä seuraava kysymys. Onko niin että ne jotka sitten ahnehtivat yhä kyltymättömämmin rahaa vaikka sitä olisi moninkertaisesti kyseisen rajan yli ovatkin kyvyttömiä tuntemaan onnellisuutta ja kyvyttömiä luomaan sitä itse itselleen. Ja siksi hakevat epätoivoisesti onnea kasaamalla yhä enemmän rahaa toivossa että siitä elämään onni löytyisi.
Tällä perusteella pitääkin kysyä onko suurin osa rikkaista ja yhä enemmän rikkautta hamuavista - olivat he sitten yrittäjiä tai pääoman omistajia - itse asiassa psykoterapian tarpeessa.
Pitäisikö ne ihmiset joiden ahneus ei tuota edes heille itselleen onnea - ja muille yleensä vain onnellisuuden puutetta - ohjata psykoterapiaan etsimään onnensa avaimia ihan jostain muusta kuin rahan ahnehtimisesta.
Eli kuinka paljon maailman taloudesta itse asiassa pyörii sen varassa että sen dynaamisin tekijä on ahneet epätoivoiset ihmiset jotka eivät saa onneaan edes rahan ahnehtimisesta.
Joille henkilökohtainen elämänsä uudelleenarvottava ja periaatteistava psykoterapia olisikin paras ratkaisu. Ja kyltymättömän ahneuden laantumisen jälkeen myös muille paras ratkaisu.
Asia on ihmiselle yhteisöeläimenä kuitenkin niin kuten aforismissani sanon - hyvä ei vähene jakamalla mutta pelkästään vastaanottamalla se ehtyy.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta nyt pitää kysyä seuraava kysymys. Onko niin että ne jotka sitten ahnehtivat yhä kyltymättömämmin rahaa vaikka sitä olisi moninkertaisesti kyseisen rajan yli ovatkin kyvyttömiä tuntemaan onnellisuutta ja kyvyttömiä luomaan sitä itse itselleen. Ja siksi hakevat epätoivoisesti onnea kasaamalla yhä enemmän rahaa toivossa että siitä elämään onni löytyisi.
Tällä perusteella pitääkin kysyä onko suurin osa rikkaista ja yhä enemmän rikkautta hamuavista - olivat he sitten yrittäjiä tai pääoman omistajia - itse asiassa psykoterapian tarpeessa.
Pitäisikö ne ihmiset joiden ahneus ei tuota edes heille itselleen onnea - ja muille yleensä vain onnellisuuden puutetta - ohjata psykoterapiaan etsimään onnensa avaimia ihan jostain muusta kuin rahan ahnehtimisesta.
Eli kuinka paljon maailman taloudesta itse asiassa pyörii sen varassa että sen dynaamisin tekijä on ahneet epätoivoiset ihmiset jotka eivät saa onneaan edes rahan ahnehtimisesta.
Joille henkilökohtainen elämänsä uudelleenarvottava ja periaatteistava psykoterapia olisikin paras ratkaisu. Ja kyltymättömän ahneuden laantumisen jälkeen myös muille paras ratkaisu.
Asia on ihmiselle yhteisöeläimenä kuitenkin niin kuten aforismissani sanon - hyvä ei vähene jakamalla mutta pelkästään vastaanottamalla se ehtyy.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, February 11, 2012
Ylimystöelitististä olosuhdevastuun siirtoa syrjäytyneille
Presidentti Tarja Halonen sanoi viimeisessä uudenvuodenpuheessaan terveyserojen Suomessa kasvaneen tuloerojen kasvun myötä. Talousvaikuttaja Björn Wahlroosin mukaan tämä ei pidä paikkaansa vaan syy heikkenevälle terveydelle olisi että syrjäytyneet eivät panosta terveytensä hoitamiseen.
No ensinnäkin Wahlroosin kommentti on varmaankin loogisessa keskeneräisyydessään lapsus.
Mutta ennenkaikkea se on ylimystöelitististä olosuhdevastuun siirtoa syrjäytyneille - ja syrjäytetyille.
Liike-elämän logiikka kuuluu että suuryritysten toimipisteitä taloudellisin syin lakkauttamalla ihmisiä syrjäytetään - mutta vastuu heidän huolehtimisestaan kuuluu yhteiskunnalle eikä liike-elämälle - ja toisaalta liike-elämä katsoo koko ajan kiristyvästi että sosiaali-ja terveysmenoja on liikaa - ikäänkuin niitä olisi rajusti eläköityvässä yhteiskunnassa edes mahdollista vähentää.
Ja kun liike-elämä käyttää monin tavoin verorahoja paitsi niiden kuppaamiseen - joka tietenkään ei ole heidän mielestä väärä kuluerä yhteiskunnalle - niin sen lisäksi liike-elämä käyttää julkeasti yhteiskunnan tarjoamia materialistisia infrastruktuureja sekä aineettomia arvoja luokkaa koulutus ja turvallisuus hyväkseen ikäänkuin ne kuuluisivat liike-elämälle kuin manulle illallinen vailla mitään vastinetta.
Wahlroosin edustamassa ylimistöelitismissä on aina rappionsa siemen - ja se kasvaa aina rappion suuntaan. Ja elämälle vieraaseen suuntaan.
Ja historia on siitä esimerkkejä täynnä.
Valta ilman valistuneisuutta on aina ollut katastrofi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
No ensinnäkin Wahlroosin kommentti on varmaankin loogisessa keskeneräisyydessään lapsus.
Mutta ennenkaikkea se on ylimystöelitististä olosuhdevastuun siirtoa syrjäytyneille - ja syrjäytetyille.
Liike-elämän logiikka kuuluu että suuryritysten toimipisteitä taloudellisin syin lakkauttamalla ihmisiä syrjäytetään - mutta vastuu heidän huolehtimisestaan kuuluu yhteiskunnalle eikä liike-elämälle - ja toisaalta liike-elämä katsoo koko ajan kiristyvästi että sosiaali-ja terveysmenoja on liikaa - ikäänkuin niitä olisi rajusti eläköityvässä yhteiskunnassa edes mahdollista vähentää.
Ja kun liike-elämä käyttää monin tavoin verorahoja paitsi niiden kuppaamiseen - joka tietenkään ei ole heidän mielestä väärä kuluerä yhteiskunnalle - niin sen lisäksi liike-elämä käyttää julkeasti yhteiskunnan tarjoamia materialistisia infrastruktuureja sekä aineettomia arvoja luokkaa koulutus ja turvallisuus hyväkseen ikäänkuin ne kuuluisivat liike-elämälle kuin manulle illallinen vailla mitään vastinetta.
Wahlroosin edustamassa ylimistöelitismissä on aina rappionsa siemen - ja se kasvaa aina rappion suuntaan. Ja elämälle vieraaseen suuntaan.
Ja historia on siitä esimerkkejä täynnä.
Valta ilman valistuneisuutta on aina ollut katastrofi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Vanha sananlasku uusiksi
Internetaikakaudella sen keskusteluja seuratessa ei voi olla tulematta mieleen että vanha sanonta - tyhjät tynnyrit kolisee eniten - pitäisi muuttaa muotoon - tyhmät tynnyrit kolisee eniten.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)