Autumn impressions 9.10.2011

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.2270295049608.119532.1615568562&type=1

Vem kan segla förutan vind, pianist Jussi Vaarala

Dosentti Luukkanen lukee historiaa väärin

Dosentti Arto Luukkanen kirjoittaa blogissaan että Putinin ilmoittus Euraasian Unionin perustamisesta on imperiumin vastaisku - että paluu Neuvostoliittoon on alkanut.

Minusta Luukkanen lukee historiaa väärin - oikea lukutapa vailla talvisodan poteron pölyjä silmissä ja kylmän sodan ahdistusta kuuluu näin:


Kommunismin ja sosialismin vastaisku alkoi siitä kun Gorbatshov vapautti kapitalismin tielle näyttää mihin se kykenee - ja kun kapitalismilla ei ollut kylmän sodan kaiken helposti hahmottavaa mustavalkomaailmaa se alkoi kompastella omiin jalkoihinsa ja kompastelee edelleen - kapitalismi aiemmassa muodossa alkoi kaatua Gorbatsovin valtakaudesta alkaen.

Ja sen jälkeen kun kommunismin ja sosialismin vastaisku tyyliin judon oppi - käytä hyökkäjän liikesuuntaa ja energiaa hyväksi ja anna sille vielä lisävauhtia ja käännä se haluamaasi suuntaan - alkoi edetä alkoi Venäjä kävellä kiinnostuneena kohti läntistä taloutta ja talousoppia.

Ja sen opin mukaisesti ilmoitus Euraasian Unionista on johdonmukainen pyrkimys lähestyä toimintatavoiltaan EU:ta - ja EU:n tapaan siellä on kaiketi odotettavissa samoja keskusteluja kuin EU:ssakin on käyty.

Näin minä tulkitsen historian kulun nykyhetken - että Venäjä ei ole astumassa voimakkaasti taaksepäin vaan voimakkaasti eteenpäin kohden läntisiä talousjättejä. Ja se on helpotus - koska se helpottaa kaikkea kanssakäymistä kaikilla tasoilla.

Jussi Vaarala
Somerniemi

ps. Vaikka toisaalta uskon että Gorbatshov ei ymmärtänyt tehneensä noin - eikä Gorbatsovia kiittelevät läntiset johtajat tiedä eikä tienneet kiittävänsä Gorbatshovia siitä että vapautti voiman joka kaatoi juuri sen ideologian jota läntiset johtajat itse niin hehkuttivat.



Pikkasen noloa - mutta kirjattakoon historian lehdille.

Keinoja joilla vältetään vaarallisen ydinvoiman tarve

Ydinvoima on vaarallista. Jotta siltä vältyttäisiin täytyy puuttua sen perussyyhyn eli enrgiantarpeeseen. Ja sillä saralla on paljon tehtävää.

Asumisen energiantarpeissa pitää siirtyä haja-asutusalueilla lähipuulämmitykseen mieluiten omalta tontilta ja maalämpöön - taajamissa maalämpöön.

Teollisuuden suurimpia energiasyöppöjä lienee paperiteollisuus. Paperiteollisuuden suunta on reippaassa tarvepohjaisessa laskussa - paperia tarvitaan yhä vähemmän - mutta on vähentämiskohteita joita ei ole vielä ehkä huomattu.

Pakkausteollisuus tuottaa pahvia jota yleensä käytetään kerran vaan kuljetukseen ja sitten viedään kierrätykseen - jos viedään. Pitää päästä sellaiseen pakkausteknologiaan että laatikot ovat sekä kestäviä että sekä helposti purettavia pieneen kokoon että helposti myös koottavissa käyttöön sekä myös palautettavissa pullopalautusten tapaan mutta myös ostettavissa käyttöön samaisesta pakkauksien palautuspaikasta jonne ne tuotiinkin. Ja se pakkausmateriaali voi olla esimerkiksi uusiomuovia pahvin sijaan. Pahvilaatikkokulttuuri ei enää toimi - se syö tarpeettomasti niin metsää kuin energiaakin.

Toisaalta kirjoituspaperienkin suhteen on vain ajan kysymys milloin paukahtaa seuraavanlainen idea käyttöön ellei jo jossain ole kehitetty - elektroninen luentolehtiö. Luulisi olevan kosketusnäyttömaailmassa helppoa luoda keveä litteä elektroninen luentolehtiö johon voi kirjoittaa kuin kynällä ja joka tallentaa muistiin sivun kerrallaan ja joka on siirrettävissä tietokoneeseen jne.

Käyttömahdollisuudet moiselle on aivan hirmuiset - mm se että se voi tunnistaa kirjoittajan käsialan niin hyvin että pystyy muuntamaan käsinkirjoitetun tekstin normaalilla painetun tekstin fontilla mm printtauskuntoon.

Miksei tällaista ole keksitty ja jos on niin miksi sellainen ei ole käytössä. Kaikenlaisia typeriä hilavitkuttimia kännyköihin jne keksitään mutta tällaista huipputärkeää välinettä ei markkinoilla kuulu.

Edelleen on aivan kestämätön teknologisen pakkokasvun tie ympäristöä rasittaen että on laitteita ollenkaan joissa ei jokainen osa ole vaihdettavissa seurauksella että jos joku menee rikki niin kannattavampaa on ostaa uusi kuin ruveta korjaamaan. Esimerkkinä erään tuttavani kamera jonka zoomi meni jumiin ja se oli sitten siinä se kamera. Tämä on niin alkeellista ympäristönvastaista kompurointia ettei tuollaisesta ole päästy ettei mitään määrää.

Näin kun kaivetaan yksi kerrallaan energiantarpeita esiin ja rationalisoidaan ne ulos energiantarpeista niin päädymme tilanteeseen - me emme tarvitse lainkaan ydinvoimaa.

Ja suurin ydinvoiman poistamisen kasvava supertrendi on tietysti aineettoman kasvun valtava nousu materialistisen kasvun kustannuksella joka vähentää teknologian ja teollisuuden osuutta vallasta ja rahavirroista koko ajan.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Aforismi 5.10.2011 / Jussi Vaarala

Totuus on rakkauden arkkitehtuuria - valhe sen kulissi.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
5.10.2011

Maailmantalouden tulonmuodostuspohja on väärä

Ihminen ja ihmiskunta on kautta aikain toiminut niin että jos on jonkun tarve niin se tehdään tai hankitaan.

Ja tähän periaatteeseen on maailmantalous perustunut - mutta ei perustu enää.

Maailmantalous on juuttunut väärään tulonmuodostukseen.

Ensinnäkin maailmataloudessa on taipumus siihen että tehdään samaan tarpeeseen enemmän kuin on järkevää verrattuna muihin tarpeisiin - taustalla tietysti ennenkaikkea se että kaikki pyrkivät oman työnsä ja asemansa tarpeellisuuden säilyttämään - johon myös poliitikot hyvin herkästi reagoivat samaan suuntaan kun kuulevat taikasanan " työllisyys " mutta unohtavat jos koskaan ovat löytäneetkään taikasanaa "tarkoitus". Siis että mikä se onkin kulloinenkin tarpeenmukainen tarkoitus yhteiskunnassa eri asioissa.

Yksi keino vallitsevan teknistaloudellisen kasvuvallan säilyttää yhä kyseenalaisempi asemansa on heikentää tuotteiden kestävyyttä markkinoiden säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi - siis tehdään tulonmuodostusta jolla ei oikeastaan ole muuta kuin kaupan ja teollisuuden tarvepohja - jonka ohi reaalielämän tarvepohja on jo ajanut.

Toinen turha tulonmuodostus on se että jos voisi saada lihaa 20 km säteeltä niin ei kun sitä pitää tuoda oikeinpa eteläisestä Amerikasta asti. Ja samanlaisia teennäisiä logistiikka- ja hallinto- ja talousrakenteita maailmantalous on tulvillaan joissa taas tulonmuodostus syntyy jostain ihan muusta kuin elämän tarpeet ovat.

Toisin sanoen maailmantalous ja sen kasvumekanismit ovat kadottaneet terveen tulonkuodostuksen pohjan oikeasta elämästä lähtien ja teknistaloudellisella vallalla ja tulonmuodostuksella on aivan liian suuri ja valta siihen nähden mitä ihmiset elämäänsä tarvitsisivat.

Ja vankka epäilykseni on että kaikki nykyiset suuret kriisit ovat alunperin lähtöisin siitä että maailmantalous kompastelee omaan tulonmuodostusstrategiaansa jolle on yhä vähemmän reaalista tarvepohjaa oikeassa elämässä - maailmatalous kompuroi omaan koreografiaansa.

Siksi olisi aika katsoa koko systeemiä esittämästäni elämän peruskysymyksestä alkaen - mitä me oikeasti ja todella vaikkapa Euroopassa ja Suomessa elämälähtöisesti tarvitaan.

Ja vastaus ei varmasti ole "työtä aivan sama millä verukkeella"

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Hävettävä 5-kerroksinen ulkokullan kauppakeskustemppeli Helsingin ydinkeskustassa - mutta missä miellä ovat sisäkullan temppelit

Kauppakeskus - 5 kerrosta - liki sata liikettä - lähes kaikki ulkonäköön keskittyviä liikkeitä - ja niistä suurin osa naisen narsismin ruokkiloita.



Onko meidän kulttuurimme mennyt niin alas että tuollainen 5-kerroksinen valtava talohirmu kaupungin kalleimmilla rakennuspaikoille on omistettu ihmisen ja nimenomaan naisen ulkokullalle.



Voiko turhempaa rakennuspröystää olla - ihmiset antaa tosta noin vaan nousta noiden sisältötyhjyyksien kaupunkeihinsa - mutta samalla kauheaa älämölä pitää kulttuurirakennuksista -

joissa sentään on miljoona kertaa enemmän sisältöä verrattuna tuollaisen ulkoisen ulkokultaturhuuden temppeliin.



Ja missä meillä on sellaisia sisäisen kullan temppeleitä jonne minäkin voisin mieluusti mennä - joissa olisi taidegallerioita toinen toisensa vieressä, pieniä konserttikahviloita niin klassiselle musiikille, jazzille kuin kevyemmällekin musiikille.

Missä poikkea soittamaan baarit joissa olisi pianoita kitaroita jne ihmisten soittaa jos he haluavat niin, missä poikkea maalaamaan kahvilat jossa saa ruokatunnilla käydä maalaamassa vaikka akvarellin, missä poikkea muovailemaan kahvilat joissa ihmiset voisivat muovailla savesta, missä runokahvilat joissa lausutaan ihmisille runoja.

Ja missä sellainen kulttuuritavaratalo jossa tuota kaikkea olisi tarjolla - oletteko kuullut sellaisista - en minä ainakaan.



Ihan hävettää että Helsingin ydinkeskustassa on tuollainen hengen tyhjiö kuin tuo muotiliikkeiden naisnarsistinen ulkokultatemppeli.





Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Suomalaiset miehet ovat koko ikänsä pikkupoikia - he petaavat nössöydellään naiseuden narsismille ylivallan kukkia

Kirjoittaessani blogin että naiseuden perusvika on että naiset nostavat narsisminsa kaiken muun paitsi lastensa yläpuolelle kommentoijista poislukien yksi nainen kaikkia pelotti pysyttäytyä asiassa vaan alkoivat heti siirtämään eri tavoin vastuuta miehille - ja miten oireellista vikojen siirtämistä miehille tekevät miehet.

Eli miesten taipumus ottaa syyt ja perussynnit niskoilleen luo suorastaan otollisen perustan naiseuden narsismille eikä edes vaadi muuta.

Suomalaiset miehet ovat epämiehiä.

Suomalaiset miehet ovat suhteessa naisiin koko ikänsä naisen narsismin petaavia pikkupoikia.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Aforismi / Jussi Vaarala

Joka astuu voittajien puolelle on usein hävinnyt totuuden.

Jussi Vaarala 2.10.2011

eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Tarvitaan uutta protestiliikettä: Keskusta uudelleen jaloilleen - mutta vain ja ainoastaan Paavo Väyrysen vedolla

Persujan protesti on mennyt niin mäelle kuin mäelle mennä voi - persuista on tullut vain käsittämätön älämölöliike - ja oli Suomen onni ettei persut päässeet hallitukseen - ajatelkaa olisiko näistä möläyttelijöistä ollut yhdestäkään ministereiksi.

Saattoi olla Soinin taktiikkaa ettei vienyt joukkojaan hallitukseen koska tiesi ettei tuolla joukolla tule ministeriposteja hoitaessa kuin hänen rakastamansa isänmaan tuho.

Parempi karaavania räkyttävien koirien uho kuin karavaanin tuho.



Mutta kun persujen protesti meni ihan ketuille tarvitaan uusi - ja se on keskustan uudelleennousu - mutta vain Paavo Väyrysen johdolla. Muilla ei ole sen luokan itsenäistä ajattelukykyä ja pitkälle vietyjä linjauksia kuin Väyrysellä.



Tervetuloa takaisin kepu - uusin Väyrysen raikkain eväin.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Euroopan rahoituskriisi osa amerikkalaisten operaatiota voittaa kilpajuoksu yhteistyöstä Venäjän kanssa

Jos oletamme ensin että Yhdysvallat käy ja on aina käynyt sotaa - kylmää sotaa, kuumaa sotaa, taloussotaa, kulttuuri-imperialismia - eli että se on alati ahnehtiva ekspansiivinen valtio ja kansa elitistisellä ja paranoidisella viholliskuvalla varustettuna.



Jos oletamme sitten että Yhdysvallat kokee yhtenäisen vahvan EU:n yhteistyön Venäjän ja sen rikkauksien kanssa itselleen kilpailijaksi niin voimme sen jälkeen ajatella että rahoituskriisi Euroopassa onkin amerikkalaisten operoima taloussotamanooveri jolla he pyrkivät hajottamaan niin EU:n kuin euronkin.



Mutta kuviossa saattaa olla myös Venäjän presidenttipeli - nimittäin:

" Venäjän historian ja politiikan asiantuntija Pekka Kauppala kirjoittaa, että Venäjän presidenttikisan taustalla on merkittävä öljysopimus.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev esitti viikonloppuna, että pääministeri Vladimir Putinin pitäisi pyrkiä presidenttiehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa.

- Medvedevin vallan huippuhetki oli, kun hänen onnistui tämän vuoden keväällä yhdysvaltalaisten ystäviensä tuella kaataa brittien öljyjättiläisen British Petroleumin ja Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön Rosneftin partneriussopimus Venäjän Pohjolan öljyvaroja koskien, Pekka Kauppala kirjoittaa.

- Medvedevin arkkivastustaja, kovaotteisimman putinilaisuuden edustaja ja Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtaja Igor Setšin oli järjestänyt Putinin julkisella tuella tämän yhteyden tukemaan horjuvaa asemaansa. Setšinin ja Putinin katkera tappio kääntyi kuitenkin vielä katkerammaksi Medvedeville: BP:ltä vapautetulle tuolille istutettiinkin yllättäen yhdysvaltalainen Esso (Exxon), maailman suurin yritys. Presidenttikilpailu ratkesi samalla Putinin hyväksi, hän jatkaa. "



Toisin sanoen koko rahoituskriisi olisikin vain amerikkalaisten operoima taloussodan osa jolla koko EU hajoitetaan pikkuvaltioihin ja johdetaan hyödyttömille tai korkeintaan alihankkijan sivuraiteille suhteessa yhteistyöhön Venäjän rikkauksien hyödyntämiseksi.



Tästä seuraa tietenkin että nyt jos koskaan Euroopalta edellytetään paitsi yhtenäisyyttä niin myös lopultakin Yhdysvaltojen poistamista kaikilta vaikutusposteilta Euroopan mantereella.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Onko homeongelmien synnyssä havaittu ratkaisevaa olosuhdemuutostekijää

Maassa on herätty todellisuuteen että neljännemiljoona rakennusta Suomessa homehtuu.

Mutta onko havaittu aivan keskeistä olosuhdemuutostekijää ja jos ei ole niin silloin vanhat rakennuskostit eivät enää pädekään.

Nimittäin ilmankosteus Suomessa on ainakin arkihavaintojen pohjalla ilmastonmuutoksen myötä suorastaan loikannut toiseen todellisuuteen.

Oma kokemus kuvaa hyvin mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunut.

Vuonna 1999 oli aika lämmintä ja sateetonta kesällä seurauksella että nurmikko paloi aivan ruskeaksi.

Tänä vuonna oli myös lämmintä ja aurinkoista pitkiä aikoja ja jopa lämpimämpää kuin kymmenisen vuotta sitten. Mutta nurmikkopa ei palanutkaan vaikka ei edes sadetta ollut.

Syynä se että v 1999 oli ilma auringossa kuivaa mutta nykyisin se on selvästi kosteampaa jolloin ruoho sai vetensä suoraan ilmasta.

Jos kosteustilanne on muuttunut noin niin sillä on ratkaiseva vaikutus myös rakennuksiin joiden kosteudenkäsittelykyky on laskettu aiempiin kuivempiin ilmasto-olosuhteisiin ilmankosteuden kannalta. Ja eihän siitä voi olla muuta seurauksena kuin homeongelman räjähtäminen käsiin kun homeelle on sekä kosteutta että lämpöä yllinkyllin kehittyäkseen.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatten kehittäjä
Somerniemi

Maata ei johda henkisesti kukaan

Alkaa huolestuttaa kun aina vaan ihmeellisempiä älyttömyyksiä ilmenee aivan tavallisessa arjessa kuten tämänpäiväinen 9-vuotiaan pojan autoon houkuttelu ja sen jälkeen muovikuula-aseella käteen ampuminen kun poika ei totellut. Ja kirjo on melkoinen noilla tapahtumilla - ja esiintymistiheys sen kun vaikuttaa kasvavan.



Toisaalta myös yleinen mielipide nettikirjoittelua katsellen alkaa saada yhä erikoisempia muotoja.



Nämä asiat kertovat selvästi kahdesta asiasta.



Toisaalta maassa ja kansassa on menossa melkoinen henkinen myllerrys monestakin syystä mutta eniten siitä syystä että puuttuu niin kartta sen suhteen missä ollaan kuin kompassi sen suhteen minne aiotaan pyrkiä.

Tietenkin asialla on ilmiönä sukulaisuutensa muiden maiden kansojen henkisissä myllerryksissä ja sitä heijastuu myös ulkoa mutta silti asialla lienee oma kotimainen perussyystönsä josta levottomuus poikiutuu.



Toinen seikka mikä hämmentää on se miten autuaan avuttomia ovat poliittiset ja jopa kirkolliset johtajamme henkiseen johtamiseen tällaisissa tilanteissa. Pääministeri Katainen lausuu melkein aforistisia latteuksia asioista, puoluejohtajat ovat aivan ulalla sen kysymyksen suhteen että tähän henkiseen hämmennykseen pitäisi jotenkin suhtautua ja sitä lähestyä.



Poliitikot ovat kuin eivät olisi tietääkseenkään - kirjoittavat jonkun blogin kuin taivaasta tiputtaen mutta eivätpä antaudu keskusteluun. Kuitenkin kansalaiset kaipaisivat hahmottavaa ja rauhoittavaakin vuorovaikutusta missä ollaan ja minne mennään ja sellaista lähestymistapaa että myös vaikkapa vuorovaikutuksen pelisäännöt tulisivat välitetyksi poliitikoilta ja muilta johtajilta kansalle.



Pakko sanoa - tämä villiintynyt hullujen tekojen meininki kansalaisuudessa on siltä osin poliitikkojen syytä että he ovat jättäneet ihmiset heitteille siihen hämmennyksen ja epätietoisuuden tilaan missä ihmiset ovat - väitän että ihmiset eivät koe että heitä kohdataan sillä turvallisen ja luotettavan vuorovaikutuksen tasolla jota kansan ja poliitikon välillä tulisi olla.



Kansalaishulluus kasvaa ja jatkuu ja poliitikot ovat silmät ymmyrkäisinä osaamatta tehdä sille mitään.



Tätä kansaa ei juuri nyt johda henkisesti kukaan.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Ooppera iskee takaisin - viitsimättömyys itsensäkehittämistä maahanlyöden on suomalaista henkistä iskukykyä lamaava kansallisongelma

Tv-lupakeskustelu ja ällistyttävän yleinen poliitikkojenkin käsitys että kaikkien pitää maksaa tv-lupamaksu muodossa tai toisessa - niidenkin jotka ei halua televisiota katsoa eikä edes omista sellaista - osoittaa miten hämmentävän yleinen käsitys on että aktiivisten ihmisten pitää kustantaa se että muut ovat passiivisia - eikä niin että passiivisten pitää kustantaa aktiivisten ihmisten toimintaa - joka olisi kansakunnan kaikkinaisen kehittymisen kannalta suotavaa koska television ja sohvannurkan väliseen passiivisuuteen saadaan hyvin hyvin helposti upotettua massoittain rahaa eikä sillä ole kansakunnan yksilötasolla mitään arvotuottoa viihteellisyyttä enempää.

Televisio on täyspassivoiva kapine koska se vie paitsi huomion niin myös kyvyn tehdä muuta koska silmät ovat kiinni siinä - radio on puolipassivoiva koska sitä voi sentään kuunnella ja tehdä muuta koska katse voi keskittyä muuhunkin. Yhtä kaikki molemmat ovat passivoivia siinä mielessä että mitä enemmän ihminen niitä harrastaa ajastaan sitä enemmän hän on pelkkä muiden tekemien asioiden ja etenkin valintojen vastaanottaja ajatustyötä myöten.

Näkemys on tietysti tietyllä tavalla yksipuolinen mutta sen rajuus on täysin oikeutettu kun katsotaan televisiota ja radiota niiden näkökulmasta jotka tekevät itse valintoja ja toteuttavat itseään eivätkä ota vain muiden tekemisiä vastaan - kuten ihmiset jotka harrastavat vaikkapa soittamista, maalaamista, valokuvausta, lintujen pongaamista, entisöintiä, ruusutarhan hoitoa ja vaikkapa kielten opiskelua tms - mutta etenkin kulttuuria itse tehden koska maksimaalinen itsensä kehittäminen ja maksimaalinen valintojen tekeminen tapahtuu esimerkiksi nimenomaan kuvataiteessa ja maalaamisessa koska siinä on koko ajan kaikki mahdollisuduet auki ja kaikki valinnat tekee maalaaja itse. Siis se jos mikä on maksimaalista aktiivisuutta etenkin pelkkään television katseluun juuttuneiden ihmisten passiivisuuteen verraten.

Mutta mikä on se iso hämmentävä dynaaminen tekijä suomalaisuudessa joka aiheuttaa itsestään selvänä oletuksena että tottakai aktiivislta voidaan verottaa että toiset saavat olla passiivisia.

Asiaa ei varmastikaan olla tällä tavoin pahemmin käsitelty kuten tässä käsittelen. Kyseinen syy nimittäin on suomalaisuuteen pesiytynyt massiivinen viitsimättömyyden suoranainen tyrannia aidon oikean johonkin pyrkimisen kustannuksella.

Viitsimättömien ideologia on että tehdään se mikä on pakko ja enempää ei viitsitä ja sekin mikä tehdään nähdään sillä tavoin että suomalaiset taitavat valtaosassa kansaa nähdä

VIITSIMISEN ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄÄN JOHONKIN PYRKIMISEN SIJAAN.

Ja lisäksi he antavat ylisuuren painoarvon sille vähälle mitä viitsivät ja katsovat sen sellaiseksi johonkin pyrkimisen kaltaiseksi asiaksi että sillä perusteella voi sitten arvottaa mitä tahansa heidän viitsimistään tärkeämmäksi ja kritisoida etenkin siitä että

HE JOTKA VIITSIVÄT KÄYDÄ TYÖSSÄ KUN ON PAKKO JOUTUVAT VIELÄ MAKSAMAAN MUUSTA MM VEROINA KUIN MITÄ HE ITSE TARVITSEVAT JA HALUAVAT.

Hyvin on maailmassa analysoitu sitä miten johonkin pyrkiminen tapahtuu ja mitä yrittäminen ja luovuus on jne - mutta sitä mitä viitsimättömyys on ja miten se toimii suoranaisena kansakunnan kehitysjarruna on vähemmän analysoitu. Mutta nyt se analysoidaan.

Viitsimättömyyden ydin on siis se ettei tehdä muuta kuin mikä on pakko - kaikki muu pyrkiminen johonkin päämäärään on rasittavaa. Niinpä tyypillisesti viitsimättömät ei harrasta mitään mikä olisi heitä jotenkin henkisillä ponnisteluilla rasittavaa, he pysyttäytyvät passiivisessa vastaanottavassa viihteessä - heidän tunnuslauseensa voisi olla - lopeta se haitarinsoitto että kuulen telkkarin äänen.

Viitsimättömät suhtautuvat muiden yrittämiseen pitkin hampain - heitä ottaa pannuun se että joku pyrkii johonkin ja haluaa kehittää itseään - viitsimättömiä tyypillisesti sellainen harmittaa siihen mittaan että he saattavat jopa yrittää vaikeuttaa sellaista ja eivät aivan varmasti etenkään halua millään tavalla maksaa sellaisesta missään muodossa.

Tämä on siis yleinen kansalaisekaava viitsimättömyyden Suomessa että kaikki ne jotka pyrkii johonkin omaan juttuun ja yrittää kehittää itseään yritetään talloa matalaksi. Ja tämä on suomalaisen passiivisen viitsimättömyyden nilviäisyyden ensimmäinen puoli.

Ja nilviäisyyden toinen puoli avautuu heti kun joku nouseekin jollain tapaa menestykseen itseään kehittämällä ja johonkin pyrkimällä. Heti alkaa näillä viitsimättömyyden nilviäisyyden välitön samaistuminen menestyneeseen - jopa siihen jota ensin olivat vähätelleet ja talloneet - niin että alkaa kuulua seuraavaa:

- mä kerran istuin sen kuuluisuuden kanssa samassa pöydässä

- mä näin kuuluisuuden kaupassa

- kuuluisuus ajoi meidän talon ohi

- mun tytär tuntee kuuluisuuden pikkuserkun jne

Tällä tavoin viitsimättömien joukko on skitsofrenisesti jakautunut kahteen nilviäisyyspiirteeseen - siihen että yrittäviä ja johonkin pyrkiviä itsensä kehittäjiä tallotaan ja jos he menestyvät aletaan leimauuat ja liimautua kylkeen kuin hirvikärpäset syksyisessä metsässä - en yhtään ihmettele jos menestyneet aiemmin tallotut ihmiset kokevat suomalaisten passiiviset viittimättömyysjoukot hirvikärpästen kaltaisina vastenmielisyyksinä.


Mutta sitten oopperaan - miksi - siksi että viitsimättömien tyypillinen oopperan rahoituskritiikki osoittaa tehokkaasti sen mikä heidän suhteensa on siihen että jotkut aikuisen oikeesti yrittävät ja pääsevät vielä niin vaativalle ja korkealle tasolle kuin mitä oopperaalaulajan, oopperan orkesterin soittajan ja balettitanssijan työ on - niihen kun ei pääse edes likellekään jollain viitseliäimpien viitsimättömien kolmisointukitararokin osaamisella, karaokelaulutaidolla tai vaihtoaskeltanssitaidolla. Ooppera on selvästikin itsensä kehittämisen ja siinä korkean osaamisen saavuttamisen kruunu jokaisessa valtiossa musiikin saralla - tämä asia on niin itsetsään selvä kuin olla voi kaikille jotka vähänkin jotain omaa napaansa laajemmin asioista tietävät.


Mutta viitsimättömien tyrannialle se ei mahdu kalloon - he eivät ymmärrä eivätkä suvaitse sitä että joku edes yrittää kun he eivät viitsi ja jopa joukolla joka viikko kokoontuvat juhlimaan sen yrittämisen hienoja tuloksia eli menevät oopperaa kuuntelemaan ja katsomaan.

Mutta - taas hyppää viitsimättömien nilviäismäinen alhaisuus esiin - jos he sattuvat jotain kautta tuntemaan jonkun oopperalaulajan niin hupsistakeikkaa heti heidän asenteensa oopperaan muuttuu - mukasuopeaksi - vain sen vuoksi että he saavat muille viitsimättömille patsastella että he tuntevat oopperalaulajan.

Mutta kuulkaapas - tämä tarina on kuulkaa ihan tosi - ja se on aivan hirveä totuus että tämä tarina on valtaosaa suomalaisia koskien tosi.

Valtaosa suomalaisista on viitsimättömiä jotka nilviäimäisesti ensin talloo ja vähättelee kaikkea itsensäkehittämistä ja yrittämistä ja jos joku menestyy sen läpi niin sitten alkaa alhainen patsastelu sillä että tuntee jonkun kuuluisuduen tms.

Näin matalakehittyneellä tasolla on suomalaisuus - jonka osoittaa sekin poliittinen vallitseva peruslinja että niiden jotka viitsii yrittää ja keskittyä johonkin muuhun aktiiviseen sohvaperunatelevisiokatsomisen sijaan pitäisi maksaa tuo muiden kansakuntaa ja sen henkistä iskukykyä näivettävä passiivisuus.

Kun asian pitäisi olla yhä voimakkaammin päinvastoin - eli niin että jos yleinen tv-lupa pitää ottaa käyttöön niin sen pitää olla niin suuri että sillä ensin maksetaan yle mutta sen päälle vielä voidaan rahoittaa niitä jotkla viitsii itseään kehittää ja jotain yrittää - siis passiivisten viitsimättömien rahoitusosuutta yrittävien itseään kehittämiseen pyrkimisestä pitää kasvattaa.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Ajatuksiani kauneudesta

Mikä on vaikkapa kauniin ja komean ero - kauniin ei tarvitse yrittää olla enempää kuin mitä se on.

Toisin sanoen - kauneus on maalauksen, rakennuksen, ihmisenkin sisäinen asia - se on ilmiö jonka ihminen itsestään tai taiteesta tai rakennuksesta loihtii esiin.

Kauneus on esineen, asian, ihmisen sisäisyyttä.

Mutta kauneus on myös sillä tavalla itseriittoisuutta ja itsetietoisuutta - mutta vaatimatonta itsetietoisuutta - ettei sen tarvitse sosiaalisesti peilata itseään ollakseen kaunis tai olemassa.

Kaunis on siten myös itsetuntoisuutta - kauneus on tervettä itsetuntoisuutta - kauneus on itsetunnon ilmaus.

Mutta kun kauneudessa on sitä henkisesti syvenevämpi ja sitä abstraktimpi olemus mitä kauniimpi esine, asia tai ihminen on niin siitä seuraa tämä:

Visuaalisestikin ruma voi olla kaunis jos se hengittää ulospäin kauneuden sisäistä ja terveesti itsetietoista itseriittoisuutta - jos siltä puuttuu tarve sosiaaliseen tai muuhunkaan peilaamiseen - jos sille riittää oma sisäisistä syvyyksistä kumpuava uniikkiutensa.

Toisin sanoen kauneus on myös ominaisuus joka ei tunne tarvetta peilata ulospäin millään lailla ollakseen kaunis.

Tämän kuvauksen perusteella jokainen voinee jollakin abstraktion tasolla tuntea mitä kauneus on ja luultavasti nimetä henkilön joka on kuvaamallani tavalla kaunis olematta ulkoisesti ja visuaalisesti kaunis.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Tietotekniikkayritykset jäähylle 10 vuodeksi harjoittelemaan

Valtiontalouden tarkastusvirasto moittii valtion tietojärjestelmäntoimittajia osaamattomuudesta - toimimattomien järjestelmien aiheuttaen veronmaksajille satojen miljoonien eurojen menetykset muutamassa vuodessa.

Julkisella puolella kaikki isot tietojärjestelmähankkeet - siis KAIKKI, nyt alkoi ottamaan päähän - ovat päättyneet viime aikoina kaaokseen käyttöönottovaiheessa, mikä kertoo it-firmojen ammattitaidottomuudesta. VR:n lippufiasko on uusin esimerkki, mutta vastaavia ovat olleet muun muassa ulosotto-, verotieto- ja ajoneuvorekisterijärjestelmän uudistukset.

Myös pieleen mennyt sähköinen äänestäminen sekä jo 1980-luvun lopulla käynnistetystä sähköisten reseptien tietojärjestelmähanke joka on yhä kesken - siis 1980-luvun lopulla käynnistynyt ja YHÄ kesken, nyt ottaa päähän vielä enemmän.

Noniin.

Eiköhän ole aika ottaa tietotekniikkahankkeissa seuraavat askelet:

1. 10 vuoden aikalisä ilman yhtäkään hankintaa että tietotekniikkayritykset saavat rauhassa harjoitella asiaansa - tyyliin - ei olympialaisiinkaan pidä lähettää urheilijoita jotka ehkä ennätyksen tehtyään pääsee vain ehkä 40 parhaan joukkoon

2. aletaan hakea lakiteitse korvauksia - ja siinä samassa hankkeessa pitää myös Olkiluoto-sekoiusta alkaa pumppaamaan korvausrahoja jotka nekin lienevät luokkaa isot

3. urheilun tapaan aletaan satsaamaan ihan muuhun kuin tietojärjestelmiin kun tietotekniikkayritykset osaa yhtä huonosti kuin urheilussakin osataan

4. pannaan aivan uuteen tarkasteluun tämä sokeasti luotu hokema että tietotekniikka tehostaa ja on edullista

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Halla-aholaisuuden ydin on pyrkimys päästä ärsytyksen tunteesta eroon poistamalla sen kohde

Halla-ahon molemmat Facebook-kommentit Kreikan mielenosoituksiin liittyen olivat sisällöltään oleellisesti samoja - jyrätä voimakeinoin se joka koetaan ongelmaksi, hankalaksi ja etenkin ärsyttäväksi.

Ilmiönä halla-aholaisuus menee näin. On joukko suhteellisen periaatteellisia ja omista arvoistaan korostuneen tietoisia ihmisiä jotka ovat yleensä niin pikkuisen sensitiivisen yliherkkiä kuin etenkin emotionaaliseen paineisuuteen taipuvaisia - ja - erityisesti tuon kasvavan emotionaalisen paineisuuden tuskallisena kokevia - ja - varustettu kuvitelmalla että ärsyyntyminen poistuu sillä kun sen kohde poistetaan.

Mutta eihän se niin mene - sen enempää mitään kohdetta inhimillisessä elämässä kuin taipumusta ärsyyntyä erinäisistä asioista ei saada poistettua sillä että ärsyttävä kohde poistetaan.

Kas kun asian ydin se että on yliherkkä sensitiivisyys ja yliherkkä kaasujalka nostattaa emotionaalista paineisuutta siihen mittaan että sitä on vaikea kestää - ja sitten kun se emotionaalinen paineisuus on joukkokuohunnalla saatu nostettua sellaiseen joukkoilmiöön ettei vastuu olekaan enää kellään vaan on kollektiivinen niin se saattaa purkautua emotionaalisen paineisuuden poistamisen tekoina poistamalla ärsytyksen aiheuttava kohde.

Bad luck - oikeusvaltio ei katso asioita kollektiivisen vastuun kannalta vaan yksilövastuun kannalta - silloin jokainen yksilö joutuu oikeuden eteen teoistaan eikä siinä auta yhtään vetoaminen sen enempää poliittisiin kuin kollektiivisen hurmahenkisyydenkään syihin.

Toisin sanoen - halla-aholaisuus on yliherkkien emootiopaineisuustaipuvaisten ihmisten joukko joka nostattaa tunnevaltaisesti käsityksensä kollektiivisesti uskonnollisluontoiseen hurmokseen.

Näinpä on aika helppo verrata halla-aholaisuutta johonkin omalle maatilalle omien arvojensa ja sääntöjensä pariin ulkomaailmasta vetäytyvään uskonlahkoon.

Yleensä tuollaiset uskonlahkot antaa muiden olla rauhassa - mutta halla-aholaisuus kuvittelee voivansa mitättömän pienenä joukkona kansasta ajaa kaikki muut oman uskolahkoisen käsitysmaailmansa jas valtansa alle.

Ei muuten taida onnistua.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Suomalaista oikeusarvosekoilua

En koskaa tule hyväksymään oikeusvaltioksi kutsutun valtion

ominaisuudeksi sitä että kun on todettu kartellirikos, rikoksella saatu hyöty ja

rikoksesta taloudellisia menetyksiä saanut uhri niin voisi käydä niin

että rikoksen tekijä tuomitaan mutta uhri joutuu hakemaan erikseen

korvauksia menetyksistään

JA

VOI JOPA HÄVITÄ KORVAUSOIKEUDENKÄYNNIN JOUTUEN JOPA MAKSAMAAN ALKUPERÄISEN

RIKOKSENTEKIJÄN OIKEUDENKÄYNTIKORVAUKSET.

Ja tämähän on täyttä totta Suomessa - nytkin kunnat harkitsevat korvausoikeudenkäyntien käynnistämistä asfalttikartellia vastaan.
Eli olemme asiassa jättisuuren oikeusarvon äärellä.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Eikö kolmea metsäjättiä Metsäliittoa, Stora-Ensoa ja UPM-Kymmeneä ja niiden työntekijöitä hävetä puukartelliin liittvvä eettinen pohjanoteerauksensa

On se käsittämätöntä ja täysin oikeusvaltion vastaista että kun kolme metsäjättiä on jäänyt kiinni puukaupan kartellista niin sitten siitä kärsineiden uhrien pitää oikein erikseen ruveta vaatimaan korvauksia. Kun ne pitäisi tulla tilille automaattisesti - ja kartelliosapuolten lukuun myös toimenpiteen kustannusten osalta.

Ja että tilanne olisi oikein korni niin vaikka kartellin olemassaolo on todettu niin nämä korvauksenhakijat ovat sen uhan alla että häviävät korvausvaatimuksensa ja joutuvat maksamaan vielä metsäjättien oikeudenkäyntikulut.

Siis kun ensin kartellilla todettu lakia rikotun ja siitä rikollista hyötyä hankitun niin sitten korvausvaatimusasiassa voi käydä että koko kartellirikos taloudelliselta puolelta kumotaan.

Melkoista jättitason rikollisten suosimista.

Eikö kolmea suurta metsäyhtiöitä - ja niiden työntekijöitä - laisinkaan hävetä tämä etiikan pohjanoteeraus mitä ne osoittavat.

Ja minkälaista ruususen unta nukkuu oikeuslaitos ja mm oikeuskansleri ettei tälläiseen oikeusarvoa loukkaavaan ympitypertelyyn puutu.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Uusi käsite - julkisen ja yksityisen sektorin keskinäinen arvotuotto

Esitän aivan uuden käsitteen jota ei ole taidettu aiemmin koskaan näin esittää - ja se käsite kuuluu näin:

julkisen talouden osuus bkt:sta on sitä perustellumpi ja parempi mitä suurempi on julkiseen sektoriin sijoitetun pääoman arvotuotto

ja

mitä isompi sen osuus on verrattuna yksityisen sektorin sijoitetun pääoman arvotuottoon.

Toisin sanoen - haastan tällä käsitteellä yksityistä sektoria katsomaan että mikähän sen sijoitetun pääoman arvotuotto onkaan niin kansantaloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin.

Eli jos yksityinen sektori ei kykene parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin julkinen niin ei ole mitään syytä arvojen näkökulmasta leikata ja supistaa julkista sektoria - päinvastoin julkisen sektorin pitäisi laajeta yksityisen sektorin puolelle jos julkinen sektori pystyy jossain asiassa parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin yksityinen sektori.

Ja TÄMÄ panee yksityisen sektorin aivan uuden SIVISTYSVAATIMUKSEN eteen jonka suhteen se on uinunut omahyväisessä harhaluuloisuudessaan jo vuosikymmeniä ellei vuosisatoja.

Eli käsite on erittäin syvällä - ja hyvällä - tavalla vaikuttava.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi