Euroopan rahoitusmarkkinoilla on suuntaa antavien ratkaisuiden aika. Rahoitusmarkkinoilla on paljon ilmaa - eräänlaista taivasrahaa jolla ei ole mitään reaalista vastinetta sen enempää reaaliomaisuudessa kuin kultakannassakaan. On vain numeroita - tietoliikenteen digitaalisia merkkejä joita kutsutaan rahaksi - ja joka on syntynyt sen kautta kun pankit ovat myöntäneet enemmän lainaa kuin on reaalista vastinetta sille.
Ja on syntynyt yksityiset rahoitusmarkkinat jotka luulee että heillä on rahaa kun heillä onkin vain digitaalisia merkkejä tietoliikenteessä vailla reaalista vastinetta.
Ja nyt tämä rahoitusmarkkinoiden olematon raha pitäisi puhaltaa pois - vaikkapa nimenomaan leikkaamalla reippaasti luokkaa 50-60 % valtioiden lainoja - myös niiden joilla menee hyvin.
Tämä olisi epälojaali teko poliitikoilta niin yksityisille sijoittajille kuin pankeillekin. Mutta pankkijärjestelmä on kuplan luonut - kai se saa siitä maksaakin yksityisten digitaalirahasijoittajien ohella.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, July 20, 2011
Tuesday, July 19, 2011
Turkin EU-jäsenyyttä siirrettävä ainakin 15 vuotta
EU:n ja euroalueen tilanne on nyt ja heijastusvaikutuksena vielä pitkään sekä moniongelmainen että liian usean heikon maan varaan laskettu mukaanlukien niin Italia kuin Espanjakin.
Siksi Turkki taloudeltaan terveenä ja voimakkaasti kasvavana ja asukasluvultaan suurena maana EU-jäsenyyden saatuaan helposti ottaisi kertarysäyksellä liian suuren vallan eurooppalaisten maiden ja ongelmien kirjossa. Se nousisi pian helposti EU:n isojen maiden rinnalle ja ottomaanien Euroopan valloitukselle voisi olla tie taivasta myöten auki.
Lisäksi Turkin EU-jäsenyydessä piilee kaksi muutakin vaaraa. Toinen on se että välittömässä kosketuspinnassa Lähi-Idän maihin se EU-jäsenenä veisi helposti koko EU:n keskelle pahastikin mahdollisesti tulehtuvia Lähi-Idän ongelmia ikäänkuin Euroopan omalla mantereellakin ei olisi ongelmia riittävästi.
Toiseksi Turkin kanssa voisi käydä kuin Italian ja Suomenkin tapauksessa mutta paljon suuremmassa mitassa - että rikkaat alueet Turkissa ottavat hyödyn EU:sta ja siirtävät samalla heikosti kehittyneempien alueiden kehityksen ja talouden vastuun EU:lle joka tekisi Turkin jäsenyydestä väkiluvultaan suurena maana Euroopan taloudelle plus miinus nolla -edun.
Kun Turkin kehittymättömien alueiden kehittymättömyys verrattuna kehittyneisiin alueisiin on paljon suurempaa kokoluokkaa kuin EU-maissa yleensä niin vaara Turkin köyhälistön suuren massan siirtymisestä suoraan EU-tukien suursyömäriksi olisi vähintäänkin todennäköinen.
Näin Turkki EU-jäsenyydellään voisi saada kaksinkertaisen hyödyn monen heikon maan EU:ssa - sekä vahvan kasvuhakuisen alueensa edelleen rikastuttaen että rutiköyhien alueittensa vastuun EU-tuille työntäen edelleen Turkin suurta alueellista taloudellista eriarvoisuutta kasvattaen.
Se olisi EU:lle huono kauppa ja Turkille hyvä kauppa - tunnetusti kauppamiehiä kun ovat.
Näin ollen Turkin EU-jäsenyyttä lienee syytä siirtää ainakin 15 vuotta eteenpäin ja suosia sitä että Turkki itse vaurastuttaa itse köyhimmät alueensa niistä rikkauksista joita se kerää yltäkyllin varakkaimmille alueilleen. Ja Euroopalle jää aikaa paremmin keskittyä nyt jo aivan liian monitahoisiin ongelmiinsa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Siksi Turkki taloudeltaan terveenä ja voimakkaasti kasvavana ja asukasluvultaan suurena maana EU-jäsenyyden saatuaan helposti ottaisi kertarysäyksellä liian suuren vallan eurooppalaisten maiden ja ongelmien kirjossa. Se nousisi pian helposti EU:n isojen maiden rinnalle ja ottomaanien Euroopan valloitukselle voisi olla tie taivasta myöten auki.
Lisäksi Turkin EU-jäsenyydessä piilee kaksi muutakin vaaraa. Toinen on se että välittömässä kosketuspinnassa Lähi-Idän maihin se EU-jäsenenä veisi helposti koko EU:n keskelle pahastikin mahdollisesti tulehtuvia Lähi-Idän ongelmia ikäänkuin Euroopan omalla mantereellakin ei olisi ongelmia riittävästi.
Toiseksi Turkin kanssa voisi käydä kuin Italian ja Suomenkin tapauksessa mutta paljon suuremmassa mitassa - että rikkaat alueet Turkissa ottavat hyödyn EU:sta ja siirtävät samalla heikosti kehittyneempien alueiden kehityksen ja talouden vastuun EU:lle joka tekisi Turkin jäsenyydestä väkiluvultaan suurena maana Euroopan taloudelle plus miinus nolla -edun.
Kun Turkin kehittymättömien alueiden kehittymättömyys verrattuna kehittyneisiin alueisiin on paljon suurempaa kokoluokkaa kuin EU-maissa yleensä niin vaara Turkin köyhälistön suuren massan siirtymisestä suoraan EU-tukien suursyömäriksi olisi vähintäänkin todennäköinen.
Näin Turkki EU-jäsenyydellään voisi saada kaksinkertaisen hyödyn monen heikon maan EU:ssa - sekä vahvan kasvuhakuisen alueensa edelleen rikastuttaen että rutiköyhien alueittensa vastuun EU-tuille työntäen edelleen Turkin suurta alueellista taloudellista eriarvoisuutta kasvattaen.
Se olisi EU:lle huono kauppa ja Turkille hyvä kauppa - tunnetusti kauppamiehiä kun ovat.
Näin ollen Turkin EU-jäsenyyttä lienee syytä siirtää ainakin 15 vuotta eteenpäin ja suosia sitä että Turkki itse vaurastuttaa itse köyhimmät alueensa niistä rikkauksista joita se kerää yltäkyllin varakkaimmille alueilleen. Ja Euroopalle jää aikaa paremmin keskittyä nyt jo aivan liian monitahoisiin ongelmiinsa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko saksalaisuus sisäsiistiä ja ulkotörkyistä elitismiä
Saksalaisilla lapsilla on kotiintuloaika klo 22.00. Siis vaikuttaa kurinalaiselta kansalta sisäpiirissään jolle opetetaan joidenkin sääntöjen tinkimättömyyttä ja tinkimättömyyttä yleensäkin joka jälkimmäinen seikka on tietenkin usein hyvä asia.
Mutta kun saksalainen perhelomailuryhmä rantautuu törkeästi täysin luvatta Suomessa toisen kesämökin pihalle lapsia mukanaan niin on pakko kysyä tämä kysymys:
Onko saksalaisen sisäsiistin kotiintulokasvatuksen rinnalla ulkotörkeä kasvatus että ulkomailla kaikki se on sallittua jossa ulkomaalaiset ja heidän tapansa on ylikäveltävissä.
Mutta eikös tämä ole perinteinen eliitin kaava - perhepiirissä ja omassa sisäpiirissä kuria ja kunnioitusta - sisäpiirin ulkopuolella kurittomuutta ja kunnioittamattomuutta.
Onko saksalaisuus tällaista elitismiä - sisäsiistiä mutta ulkotörkyistä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta kun saksalainen perhelomailuryhmä rantautuu törkeästi täysin luvatta Suomessa toisen kesämökin pihalle lapsia mukanaan niin on pakko kysyä tämä kysymys:
Onko saksalaisen sisäsiistin kotiintulokasvatuksen rinnalla ulkotörkeä kasvatus että ulkomailla kaikki se on sallittua jossa ulkomaalaiset ja heidän tapansa on ylikäveltävissä.
Mutta eikös tämä ole perinteinen eliitin kaava - perhepiirissä ja omassa sisäpiirissä kuria ja kunnioitusta - sisäpiirin ulkopuolella kurittomuutta ja kunnioittamattomuutta.
Onko saksalaisuus tällaista elitismiä - sisäsiistiä mutta ulkotörkyistä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Poliisi pilaa maineensa juuri sen korkealle saatuaan
Poliisi aikoo lopettaa julkisuudessa laajalti kerrotun saksalaissoutajien mökkirantaan leiriytymisen tutkinnan.
Poliisi ei ole tehnyt tapauksen osalta aktiivista tutkintaa ja nyt poliisi aikoo tehdä rajoittamisesityksen, joka merkitsisi tutkinnan lopettamista kokonaan. Tapaus on katsottu merkitykseltään vähäiseksi, sillä mökillä ei tehty vahinkoa ja soutajat tarjosivat maksua.
Kuinka voi pitää merkitykseltään vähäisenä tekoa jonka merkitykseltään vähäiseksi julistaminen antaa normin kenen tahansa asettua kenen tahansa mökkitontille - ja tarjota kahta euroa siitä maksuksi ettei mitään rikkonut ja pääsee pälkähästä tarjoamalla maksua.
Meni halvaksi Suomessa ulkomaalaisten leirintäaluematkailu - poliisin suosiollisella avustuksella. Luulisi matkailuväenkin asiasta älähtävän.
Poliisi pilaa maineensa kun juuri on sen korkeaksi saanut - eikä vähäisin maineen pilaaminen ole se ettei poliisi näytä tajuavan oman toimialueensa periaatteellisia kysymyksiä ja periaatemuokkaustensa seurausvaikutuksia.
Jussi Vaarala
eetttis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Poliisi ei ole tehnyt tapauksen osalta aktiivista tutkintaa ja nyt poliisi aikoo tehdä rajoittamisesityksen, joka merkitsisi tutkinnan lopettamista kokonaan. Tapaus on katsottu merkitykseltään vähäiseksi, sillä mökillä ei tehty vahinkoa ja soutajat tarjosivat maksua.
Kuinka voi pitää merkitykseltään vähäisenä tekoa jonka merkitykseltään vähäiseksi julistaminen antaa normin kenen tahansa asettua kenen tahansa mökkitontille - ja tarjota kahta euroa siitä maksuksi ettei mitään rikkonut ja pääsee pälkähästä tarjoamalla maksua.
Meni halvaksi Suomessa ulkomaalaisten leirintäaluematkailu - poliisin suosiollisella avustuksella. Luulisi matkailuväenkin asiasta älähtävän.
Poliisi pilaa maineensa kun juuri on sen korkeaksi saanut - eikä vähäisin maineen pilaaminen ole se ettei poliisi näytä tajuavan oman toimialueensa periaatteellisia kysymyksiä ja periaatemuokkaustensa seurausvaikutuksia.
Jussi Vaarala
eetttis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, July 18, 2011
Vallan tiedon ja ihmisten ymmärryksen välillä kuilu
Kun opetusministeri haluaa tilastollisen etäisyyden päästä sivistyksen sisältöä kainostelevin keinoin pidentää pienten lasten koulupäivää - tietenkään puuttumatta lasten optimaalisen henkisen kehityksen kannalta ryhmien kokoihin - ja kun pehmolelupsykiatri lisää soppaan koulun pitää olla kivaa -lässähdyksen - siis ei merkityksellistä vaan kivaa - niin ajan kuvan yksi indikaattori on lyöty tiskiin.
Ei tiedosteta eikä haluta tietääkään että tiedolta on kadonnut aivan liikaa ymmärryksen luonne - ja että sen keskeisimpiä selityksiä on se globalisaation ja materialistisen kasvun hulluus joka ei laisinkaan ota kuullakseen että ihmiset siirtyvät voimakkaasti niin lähtitoimintaan kuin -ajatteluunkin ja siirtyvät myös koko ajan voimakkaammin aineettomien arvojen ja aineettoman kasvun terveempään suuntaan siitä kapeakatseisesta ja aikansa eläneestä talous- ja yhteiskunta-ajattelusta että materialistinen kasvu ja valtioiden vaihtotalous on kaikki kaikessa.
Jopa siihen mittaan kaikki kaikessa että kaikki - siis kaikki - aineettomat arvot ja niiden terveet kasvuperustat on uhrattavissa materialistisen kasvun teollis-vanhanaikaiselle pakkomielteelle. Seurauksena mitä moninaisin henkinen pahoinvointi kaikkialla yhteiskunnassa.
Ja aineettomia arvoja uhraava kasvun pakkomielle siis hallitsee valtaa joka ei ymmärrä vallan omaaman materialistista kasvuhulluutta uhkuvan tiedon ja kansaa yhä voimallisemmin liikuttavan elämän ja yhteiskunnan ymmärryksen välistä kuilua. Vallan tiedolla ja ihmisten ymmärryksellä on heikko vastaavuus.
Mutta on asiassa ihmisten puolellakin ymmärryksen puutetta - josta eräs indikaattori on piratismia harrastavien lapsellinen kyllä toisen työn ja toimeentulon saa varastaa -luonteinen seliseli-sokeus.
Mutta ihmisten puolella on toinenkin ymmärryksen sokeus - tajutaan oikea ja terve suunta mutta keinot toteuttamiseen ovat lapselliset lapsellisuudessaan edelleen myös materialistisiin kasvurakenteisiin juuttuneina - ikäänkuin kuviteltaisiin että voidaan samaan aikaan olla laiturilla ja veneessä joka on juuri laiturista irronnut.
Nimittäin piraatit ja yleensäkin nuoret ihmiset ajattelevat että materialistinen hyvä tulee automaattisesti kyllä isi ostaa -periaatteella kuin sähkö seinästä sen enempää materialistisen kasvun ehtoja ja seurauksia pohtimatta. Ja että sitä aineetonta kasvuakin ja aineettomia arvoja voi myös harrastaa kyllä isi varmaan senkin maksaa -periaatteella - taaskin piraattivastuuttoman aineettoman kasvun ehtoja ja seurauksia pohtimatta.
Siis ajatellaan että materialistista kulutusmellastusta voidaan kasvattaa ja samalla aineettomien arvojen avaruutta avata - täysin vastuuttomasti sekä luontoon ja ympäristöön suhtautuen sekä niihin suhtautuen jotka aineettomia arvoja niin luovat kuin välittävätkin.
Näin nuoriso ja ja nuoret aikuiset seisovat yhteiskunnallisessa ideologiassaan kahdella tavalla kestämättömillä savijaloilla - että heidän kohdallaan materialistinen kasvumellastushulluus voi jatkua ja että aineettomia muiden luomia ja tuottamia arvoja voi ottaa kuin puolukoita metsästä.
Nuoriso ja nuoret aikuiset ovat siis oikeilla jäljillä mutta heidän keinonsa ovat väärät.
Oikeat keinot kun olisivat nämä:
1. materialistisen kasvun alasajo mm vaatimalla kaupoista teknologiaa joka kestää isältä pojalle sekä lähiajattelun suosiminen kaikessa mukaanlukien kulutus kuin vallan olemuskin
2. aineettomien arvojen luomisen ja välittämisen kunnioittaminen ja aineettoman kasvun kasvattaminen materialistisen kasvun kriittisen samanaikaisen rajoittamisen ohella.
Näin ollen se mitä materialistis-taloudellis-teollis-kasvu orientoitunut opetusministeri ajaa vanhan materialistisen kasvuhulluuden eteen ja se mitä psykiatria joko taltuttaa lääkkeillä tai koristelee pehmoleluilla on aivan eri maailmasta kuin missä nuoriso ja nuoret aikuiset elävät - ja - tahtovat elää.
Nuorison ja nuorten aikuisten suunta on siis oikea - heidän keinonsa vaan eivät vielä ole selkiintyneet sellaisiksi että niillä olisi todellista valtaan ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavaa tehoa.
Mutta ajan henki nousee lähiajattelun ja aineettoman kasvun suuntaan.
Ihmisten pitää vaan jättää materialistisen kasvuideologian laituri ja on astuttava kokonaan aineettoman kasvun ja lähiajattelun veneeseen yhteiskuntaa ja ideologioita muuttavalla tavalla.
Kas kun ympäristötietoisuus ei itse asiassa ole vaikuttanut vuosikymmenissä sittenkään meikkaamista syvällisemmin valtaan ja yhteiskuntaan.
Ja aineeton kasvu ja aineettomat arvot ovat vasta voimakkaasti orastamassa ja kasvamassa ihmisten tietoisuuteen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ei tiedosteta eikä haluta tietääkään että tiedolta on kadonnut aivan liikaa ymmärryksen luonne - ja että sen keskeisimpiä selityksiä on se globalisaation ja materialistisen kasvun hulluus joka ei laisinkaan ota kuullakseen että ihmiset siirtyvät voimakkaasti niin lähtitoimintaan kuin -ajatteluunkin ja siirtyvät myös koko ajan voimakkaammin aineettomien arvojen ja aineettoman kasvun terveempään suuntaan siitä kapeakatseisesta ja aikansa eläneestä talous- ja yhteiskunta-ajattelusta että materialistinen kasvu ja valtioiden vaihtotalous on kaikki kaikessa.
Jopa siihen mittaan kaikki kaikessa että kaikki - siis kaikki - aineettomat arvot ja niiden terveet kasvuperustat on uhrattavissa materialistisen kasvun teollis-vanhanaikaiselle pakkomielteelle. Seurauksena mitä moninaisin henkinen pahoinvointi kaikkialla yhteiskunnassa.
Ja aineettomia arvoja uhraava kasvun pakkomielle siis hallitsee valtaa joka ei ymmärrä vallan omaaman materialistista kasvuhulluutta uhkuvan tiedon ja kansaa yhä voimallisemmin liikuttavan elämän ja yhteiskunnan ymmärryksen välistä kuilua. Vallan tiedolla ja ihmisten ymmärryksellä on heikko vastaavuus.
Mutta on asiassa ihmisten puolellakin ymmärryksen puutetta - josta eräs indikaattori on piratismia harrastavien lapsellinen kyllä toisen työn ja toimeentulon saa varastaa -luonteinen seliseli-sokeus.
Mutta ihmisten puolella on toinenkin ymmärryksen sokeus - tajutaan oikea ja terve suunta mutta keinot toteuttamiseen ovat lapselliset lapsellisuudessaan edelleen myös materialistisiin kasvurakenteisiin juuttuneina - ikäänkuin kuviteltaisiin että voidaan samaan aikaan olla laiturilla ja veneessä joka on juuri laiturista irronnut.
Nimittäin piraatit ja yleensäkin nuoret ihmiset ajattelevat että materialistinen hyvä tulee automaattisesti kyllä isi ostaa -periaatteella kuin sähkö seinästä sen enempää materialistisen kasvun ehtoja ja seurauksia pohtimatta. Ja että sitä aineetonta kasvuakin ja aineettomia arvoja voi myös harrastaa kyllä isi varmaan senkin maksaa -periaatteella - taaskin piraattivastuuttoman aineettoman kasvun ehtoja ja seurauksia pohtimatta.
Siis ajatellaan että materialistista kulutusmellastusta voidaan kasvattaa ja samalla aineettomien arvojen avaruutta avata - täysin vastuuttomasti sekä luontoon ja ympäristöön suhtautuen sekä niihin suhtautuen jotka aineettomia arvoja niin luovat kuin välittävätkin.
Näin nuoriso ja ja nuoret aikuiset seisovat yhteiskunnallisessa ideologiassaan kahdella tavalla kestämättömillä savijaloilla - että heidän kohdallaan materialistinen kasvumellastushulluus voi jatkua ja että aineettomia muiden luomia ja tuottamia arvoja voi ottaa kuin puolukoita metsästä.
Nuoriso ja nuoret aikuiset ovat siis oikeilla jäljillä mutta heidän keinonsa ovat väärät.
Oikeat keinot kun olisivat nämä:
1. materialistisen kasvun alasajo mm vaatimalla kaupoista teknologiaa joka kestää isältä pojalle sekä lähiajattelun suosiminen kaikessa mukaanlukien kulutus kuin vallan olemuskin
2. aineettomien arvojen luomisen ja välittämisen kunnioittaminen ja aineettoman kasvun kasvattaminen materialistisen kasvun kriittisen samanaikaisen rajoittamisen ohella.
Näin ollen se mitä materialistis-taloudellis-teollis-kasvu orientoitunut opetusministeri ajaa vanhan materialistisen kasvuhulluuden eteen ja se mitä psykiatria joko taltuttaa lääkkeillä tai koristelee pehmoleluilla on aivan eri maailmasta kuin missä nuoriso ja nuoret aikuiset elävät - ja - tahtovat elää.
Nuorison ja nuorten aikuisten suunta on siis oikea - heidän keinonsa vaan eivät vielä ole selkiintyneet sellaisiksi että niillä olisi todellista valtaan ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavaa tehoa.
Mutta ajan henki nousee lähiajattelun ja aineettoman kasvun suuntaan.
Ihmisten pitää vaan jättää materialistisen kasvuideologian laituri ja on astuttava kokonaan aineettoman kasvun ja lähiajattelun veneeseen yhteiskuntaa ja ideologioita muuttavalla tavalla.
Kas kun ympäristötietoisuus ei itse asiassa ole vaikuttanut vuosikymmenissä sittenkään meikkaamista syvällisemmin valtaan ja yhteiskuntaan.
Ja aineeton kasvu ja aineettomat arvot ovat vasta voimakkaasti orastamassa ja kasvamassa ihmisten tietoisuuteen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, July 16, 2011
Friday, July 15, 2011
Valtio olemme me -käsityksen vallitseva narsistinen ansa
Valtio olemme me - on lausuttu ehkä vakaimpana lausahduksena valtion olemuksesta.
Mutta kyseinen käsitys on vaillinainen ja itsekkyyden oikeuttava - ja sen epätoivottavan demokratiaa aivan liikaa ohjaavan seikan salliva että enemmistö jyrää vähemmistön - aina pieneen yksittäiseen yksilöön asti ulottuen.
Voisi jopa puhua valtio olemme me -narsismista. Mutta miten se toimii ja mihin se perustuu.
Voisi ajatella että valtion me koostuu kolmesta osasta 1. minä yksilö 2. tuo ryhmä ja 3. tuo yksilö.
Erittäin tyypillinen valtio on me -narsismia ilmentävä ajattelukaava on ajatella näin:
Minä ajan omaa etuani, tuo ryhmä on joko minun puolellani tai minua vastaan minun oman etuni ajamisessa - jos se on minua vastaan taistelen tuota ryhmää vastaan - jos se on minun puolellani koetan löytää siitä ryhmästä mahdollisimman hyvät asemat jotta saisin mahdollisimman paljon etua.
Mutta en koskaan aja - siis alleviivaten: en koskaan - toisen yksilön etua valtio on me -käsitteen kolmantena osapuolena kolmijaossa 1. minä yksilö 2. tuo ryhmä 3. tuo toinen yksilö. Toisin sanoen käytän ryhmää oman etuni ajamiseksi - ja - tuota toista yksilöä vastaan. Toisin sanoen toinen yksilö on vihollinen, kilpailija mutta ei se josta kannetaan huolta ja jota autetaan kuin miestä mäessä.
Näin syntyy yleinen enemmistö jyrää vähemmistön aina demokratiaan asti ulottuva narsistinen toimintamalli jossa yksilö on aina altavastaaja - erityisesti heikoimmat sellaiset. Ja jossa narsistiset yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan ja se että eläytyisi ja oikeinpa auttaisi yksilönä toisen yksilön asemaa on suorastaan kauhistus.
Niinpä valtiokäsitys "valtio olemme me" täytyy demokratiankin itsekkääksi eturyhmäkakunjaoksi mahdollistavana korjata muotoon " valtio olemme me ja meidän suhteemme yksilöinä toiseen yksilöön ". Silloin valtiokäsitteen "me" toteutuu periaatetasolla läpivirtaavana sen kaikkien kolmen osan suhteen " 1. minä, 2. ryhmä, 3. tuo toinen yksilö ".
Jollaisena pitäisi siis ulottua myös puoluepoliittiseen ohjelma-ajatteluun ja tosiasialliseen demokraattiseen päätöksentekoon kauniiden lupausten sijasta.
Mutta tälle korjatulle valtiokäsitykselle on olemassa eettinen perustakin eettis-realistisen aatteen toisessa perusperiaatteessa - Jokaiselle hyvä elämänkaari maapallolla muita ja luontoa vahingoittamatta. Eettis-realistisen aatteen ensimmäinen perusperiaatehan on - mitä enemmän asiassa on sekä realismia että etiikkaa molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
Tuo elämänkaari-periaate nimittäin palauttaa kaiken etiikan paitsi yksilön hyvinvoinnin tasolle tässä ja nyt poikkileikkausluonteisesti niin myös pitkittäisleikkausluonteisesti yksilölle tärkeälle ajanjaksolle.
Hänen elinaikansa kysymykseksi - hänen elinkaarelleen - sille ajalle jolloin hän vielä elää ja hengittää ja joko kärsii tai nauttii elämänkaarestaan. Paljolti sen mukaan mikä on valtiokäsitys ja yhteiskuntakäsitys ja yksilöiden ja ryhmien suhde toisiinsa.
Ja sen mukaan minkä yksilöetiikan yksilöt ovat yhteiskunnassa omaksuneet - ja minkälaisella etiikalla siihen ryhmään ryhtyneet johon katsovat ja toivovat kuuluvansa.
Tämä katsaus varsin yleisen valtiokäsityksen luonteeseen osoittaa sen sudenkuopat miten tuo toinen yksilö tulee aivan liian helposti ylikävellyksi vahvojen yksilöiden ja enemmistöjen toimesta. Kun asiaan olisi sangen yksinkertainen perusratkaisu - kysyä aina lopuksi miten tuo toinen yksilö itse asiassa voi ja mikä on hänen elämänkaarensa tulevaisuus ja miten siihen voisi vaikuttaa.
Tämä lähestymistavan muutos voi kääntää valtio olemme me -narsismin välittäväksi ja huolenpitäväksi valtioksi ja yhteiskunnaksi jossa kaikista pidetään huolta.
Voisiko jopa sanoa - valtio olemme minä, me ja hän.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta kyseinen käsitys on vaillinainen ja itsekkyyden oikeuttava - ja sen epätoivottavan demokratiaa aivan liikaa ohjaavan seikan salliva että enemmistö jyrää vähemmistön - aina pieneen yksittäiseen yksilöön asti ulottuen.
Voisi jopa puhua valtio olemme me -narsismista. Mutta miten se toimii ja mihin se perustuu.
Voisi ajatella että valtion me koostuu kolmesta osasta 1. minä yksilö 2. tuo ryhmä ja 3. tuo yksilö.
Erittäin tyypillinen valtio on me -narsismia ilmentävä ajattelukaava on ajatella näin:
Minä ajan omaa etuani, tuo ryhmä on joko minun puolellani tai minua vastaan minun oman etuni ajamisessa - jos se on minua vastaan taistelen tuota ryhmää vastaan - jos se on minun puolellani koetan löytää siitä ryhmästä mahdollisimman hyvät asemat jotta saisin mahdollisimman paljon etua.
Mutta en koskaan aja - siis alleviivaten: en koskaan - toisen yksilön etua valtio on me -käsitteen kolmantena osapuolena kolmijaossa 1. minä yksilö 2. tuo ryhmä 3. tuo toinen yksilö. Toisin sanoen käytän ryhmää oman etuni ajamiseksi - ja - tuota toista yksilöä vastaan. Toisin sanoen toinen yksilö on vihollinen, kilpailija mutta ei se josta kannetaan huolta ja jota autetaan kuin miestä mäessä.
Näin syntyy yleinen enemmistö jyrää vähemmistön aina demokratiaan asti ulottuva narsistinen toimintamalli jossa yksilö on aina altavastaaja - erityisesti heikoimmat sellaiset. Ja jossa narsistiset yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan ja se että eläytyisi ja oikeinpa auttaisi yksilönä toisen yksilön asemaa on suorastaan kauhistus.
Niinpä valtiokäsitys "valtio olemme me" täytyy demokratiankin itsekkääksi eturyhmäkakunjaoksi mahdollistavana korjata muotoon " valtio olemme me ja meidän suhteemme yksilöinä toiseen yksilöön ". Silloin valtiokäsitteen "me" toteutuu periaatetasolla läpivirtaavana sen kaikkien kolmen osan suhteen " 1. minä, 2. ryhmä, 3. tuo toinen yksilö ".
Jollaisena pitäisi siis ulottua myös puoluepoliittiseen ohjelma-ajatteluun ja tosiasialliseen demokraattiseen päätöksentekoon kauniiden lupausten sijasta.
Mutta tälle korjatulle valtiokäsitykselle on olemassa eettinen perustakin eettis-realistisen aatteen toisessa perusperiaatteessa - Jokaiselle hyvä elämänkaari maapallolla muita ja luontoa vahingoittamatta. Eettis-realistisen aatteen ensimmäinen perusperiaatehan on - mitä enemmän asiassa on sekä realismia että etiikkaa molempia niin sitä parempi se on ratkaisuna.
Tuo elämänkaari-periaate nimittäin palauttaa kaiken etiikan paitsi yksilön hyvinvoinnin tasolle tässä ja nyt poikkileikkausluonteisesti niin myös pitkittäisleikkausluonteisesti yksilölle tärkeälle ajanjaksolle.
Hänen elinaikansa kysymykseksi - hänen elinkaarelleen - sille ajalle jolloin hän vielä elää ja hengittää ja joko kärsii tai nauttii elämänkaarestaan. Paljolti sen mukaan mikä on valtiokäsitys ja yhteiskuntakäsitys ja yksilöiden ja ryhmien suhde toisiinsa.
Ja sen mukaan minkä yksilöetiikan yksilöt ovat yhteiskunnassa omaksuneet - ja minkälaisella etiikalla siihen ryhmään ryhtyneet johon katsovat ja toivovat kuuluvansa.
Tämä katsaus varsin yleisen valtiokäsityksen luonteeseen osoittaa sen sudenkuopat miten tuo toinen yksilö tulee aivan liian helposti ylikävellyksi vahvojen yksilöiden ja enemmistöjen toimesta. Kun asiaan olisi sangen yksinkertainen perusratkaisu - kysyä aina lopuksi miten tuo toinen yksilö itse asiassa voi ja mikä on hänen elämänkaarensa tulevaisuus ja miten siihen voisi vaikuttaa.
Tämä lähestymistavan muutos voi kääntää valtio olemme me -narsismin välittäväksi ja huolenpitäväksi valtioksi ja yhteiskunnaksi jossa kaikista pidetään huolta.
Voisiko jopa sanoa - valtio olemme minä, me ja hän.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, July 14, 2011
Piratismitarkastajia tv-lupatarkastajien tapaan - piraatit ja piratismipalveluiden käyttäjät yhtä arvokkaita luovalle kulttuurille kuin lokit torille
Kansainvälisen musiikkituottajien järjestön IFPI:n piratismitilastot ovat yllättäneet suomalaisen musiikkialan.
Suomalaiset ovat Euroopan unionissa kolmanneksi aktiivisimpia internetin piraattipalveluiden käyttäjiä, ilmenee IFPI:n tilastoista.
Asiaan on hyvä satunnaispelotteinen ratkaisu - pitää perustaa piraattitarkastajien virkoja jotka tv-lupatarkastajien tapaan tutkivat viranomaisina satunnaisotoksilla ihmisten tietokoneita ja löydettyään merkkejä piraattipalveluiden käytöstä tai laittomasti ladatuista teoksista tai ohjelmista antavat sakon tai pahimmissa tapauksissa sen lisäksi myös vievät sekä tietoneen että asian tekijänoikeusrikoksena raastupaan.
Tällainen pelotevaikutus tehoaa varmasti - etenkin kun siitä kerrotaan lehdissä että missä kaupungissa jne on löytynyt piraattipalveluiden käyttäjiä.
Luovuutta pitää arvostaa ja kunnioittaa - piraatit ja piraattipalveluita käyttävät eettisesti alikehittyneet moukat eivät luovuutta ja luovia ihmisiä kunnioita. He ovat yhtä arvokkaita luovalle kulttuurille kuin kauppatorin lokit torielämälle.
Lokit häiritsee, varastaa, paskoo joka paikkaan ja levittää tauteja. Eikä niillä ole ihmisten tapoja.
Piraatit ja piratismia käyttävät tavalliset ihmiset ovat sivistyneen yhteiskunnan eettinen häpeätahra - kuin lokkiparvi kauppatorin kimpussa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Suomalaiset ovat Euroopan unionissa kolmanneksi aktiivisimpia internetin piraattipalveluiden käyttäjiä, ilmenee IFPI:n tilastoista.
Asiaan on hyvä satunnaispelotteinen ratkaisu - pitää perustaa piraattitarkastajien virkoja jotka tv-lupatarkastajien tapaan tutkivat viranomaisina satunnaisotoksilla ihmisten tietokoneita ja löydettyään merkkejä piraattipalveluiden käytöstä tai laittomasti ladatuista teoksista tai ohjelmista antavat sakon tai pahimmissa tapauksissa sen lisäksi myös vievät sekä tietoneen että asian tekijänoikeusrikoksena raastupaan.
Tällainen pelotevaikutus tehoaa varmasti - etenkin kun siitä kerrotaan lehdissä että missä kaupungissa jne on löytynyt piraattipalveluiden käyttäjiä.
Luovuutta pitää arvostaa ja kunnioittaa - piraatit ja piraattipalveluita käyttävät eettisesti alikehittyneet moukat eivät luovuutta ja luovia ihmisiä kunnioita. He ovat yhtä arvokkaita luovalle kulttuurille kuin kauppatorin lokit torielämälle.
Lokit häiritsee, varastaa, paskoo joka paikkaan ja levittää tauteja. Eikä niillä ole ihmisten tapoja.
Piraatit ja piratismia käyttävät tavalliset ihmiset ovat sivistyneen yhteiskunnan eettinen häpeätahra - kuin lokkiparvi kauppatorin kimpussa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, July 13, 2011
POKS - yksityisen sektorin tehokkuuskupla puhkesi tällä tekstillä
Julkista sektoria vaaditaan tehostamaan toimintaansa - koska sen tehottomuus aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle.
Julkinen sektori onkin koko ajan tehnyt tehostamistoimia. Mutta silti yksityisen sektorin piirissä ollaan tyytymättömiä julkisen sektorin tehokkuuteen ja vaaditaan sen kehittämistä - eli sitä että saadaan verorahoille parempaa ja tehokkaampaa palveluvastinetta.
Ja tuon vaatimuksen rinnalla esitetään ja ajetaan voimallisesti julkisten palveluiden yksityistämistä.
Mutta tässäpä kohdin onkin oikea emäkupla jota ei ole taidettu aiemmin ennen tätä kirjoitusta esiinnostaa. Ja se kupla menee näin - ja myös puhkeaa tällä kirjoituksella..
Kun julkinen sektori pyrkii eri tavoin kehittämään tehokkuuttaan niin yksityinen sektori sen sijaan heikentää sitä - tuotteiden ja palveluiden ostajan näkökulmasta. Ja valitettavasti myös sekä luonnon kestokyvyn näkökulmasta.
Ja yksityisen sektorin ahneudesta syntyvä lisääntynyt tehottomuus toimii näin - heikennetään tuotteiden laatua niin että se kasvattaa heikon kestävyyden vuoksi tuotteiden kysyntää, tehdään teknologiatuotteista sellaisia ettei niitä voi korjata yhden osan rikkoutuessa pelkästään sen vuoksi että koko rakenne on avaamiskelvoton umpirakenne, heikennetään jotakin osaa tuotteessa niin että se rikkoontuu ja tehdään osan korjaaminen joko mahdottomaksi tai kalliiksi esimerkkinä vaikka kengänpohjat jotka murtuvat ennenaikojaan vaikka päällysosa kengistä olisi vielä aivan hyvä jolloin heikolla kengänpohjalla saadaan lisättyä kenkien kysyntää, tai myydään kuljetuslogistiikassa pientavaroiden kuljetukseen ilmaa niin että pakkauslaatikosta itse tuote ja sen pakkaus vie vain 25 % tilaa ja loput on pelkkää ilmaa johtaen mm 77 % suurempaan rekka-autoliikenteeseen pientavarakuljetuksissa.
Siis kun vaaditaan julkiselta sektorilta toiminnan tehostamista että se veisi vähemmän rahaa niin samalla luodaan tahallaan yksityisen sektorin toimintaan tehottomuutta että se tuottaisi yritykselle lisää rahaa.
Ja sitten uskotellaan että julkisia palveluita yksityistämällä lisätään palveluiden taloudellisuutta ja tehokkuutta - HAH!
Poks - suuri tehottomuuskupla julkisen sektorin ja yksityisen sektorin vertailussa puhkesi tähän kirjoitukseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Julkinen sektori onkin koko ajan tehnyt tehostamistoimia. Mutta silti yksityisen sektorin piirissä ollaan tyytymättömiä julkisen sektorin tehokkuuteen ja vaaditaan sen kehittämistä - eli sitä että saadaan verorahoille parempaa ja tehokkaampaa palveluvastinetta.
Ja tuon vaatimuksen rinnalla esitetään ja ajetaan voimallisesti julkisten palveluiden yksityistämistä.
Mutta tässäpä kohdin onkin oikea emäkupla jota ei ole taidettu aiemmin ennen tätä kirjoitusta esiinnostaa. Ja se kupla menee näin - ja myös puhkeaa tällä kirjoituksella..
Kun julkinen sektori pyrkii eri tavoin kehittämään tehokkuuttaan niin yksityinen sektori sen sijaan heikentää sitä - tuotteiden ja palveluiden ostajan näkökulmasta. Ja valitettavasti myös sekä luonnon kestokyvyn näkökulmasta.
Ja yksityisen sektorin ahneudesta syntyvä lisääntynyt tehottomuus toimii näin - heikennetään tuotteiden laatua niin että se kasvattaa heikon kestävyyden vuoksi tuotteiden kysyntää, tehdään teknologiatuotteista sellaisia ettei niitä voi korjata yhden osan rikkoutuessa pelkästään sen vuoksi että koko rakenne on avaamiskelvoton umpirakenne, heikennetään jotakin osaa tuotteessa niin että se rikkoontuu ja tehdään osan korjaaminen joko mahdottomaksi tai kalliiksi esimerkkinä vaikka kengänpohjat jotka murtuvat ennenaikojaan vaikka päällysosa kengistä olisi vielä aivan hyvä jolloin heikolla kengänpohjalla saadaan lisättyä kenkien kysyntää, tai myydään kuljetuslogistiikassa pientavaroiden kuljetukseen ilmaa niin että pakkauslaatikosta itse tuote ja sen pakkaus vie vain 25 % tilaa ja loput on pelkkää ilmaa johtaen mm 77 % suurempaan rekka-autoliikenteeseen pientavarakuljetuksissa.
Siis kun vaaditaan julkiselta sektorilta toiminnan tehostamista että se veisi vähemmän rahaa niin samalla luodaan tahallaan yksityisen sektorin toimintaan tehottomuutta että se tuottaisi yritykselle lisää rahaa.
Ja sitten uskotellaan että julkisia palveluita yksityistämällä lisätään palveluiden taloudellisuutta ja tehokkuutta - HAH!
Poks - suuri tehottomuuskupla julkisen sektorin ja yksityisen sektorin vertailussa puhkesi tähän kirjoitukseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Alkaa rahoitusmaailman toimijoiden pudotuspeli
Erikoinen tilanne maailmantaloudessa - ensin pankit suoltavat reaalivakuudetonta lainaa maailmalle joka päätyy keinottelijoiden digitaalirahaksi jolla ei ole reaalivakuuksien lisäksi sen enempää seteli- kuin kultavastinettakaan.
Sitten tämä täysin reaalivakuudeton lainamassa ja rahamassa työnnetään luottoluokittajien operoimana korkeiden korkojen syöveriin.
Ja yritetään sillä tavalla saada Maailmanpankin, IMF:n ja keskuspankkien löysäpäisesti luoma lainamassa ja pelkän digitaalisen merkinnän omaava rahamassa saada reaalivakuuden piiriin valtioita konkurssin partaalle ajamalla.
Ongelma on nyt vaan se että reaalivakuuksia ei ole maailmassa niin paljon kuin on vakuuskatteetonta lainaa ja rahaa.
Ja sehän merkitsee sitä että digitaalirahalla keinottelijoille tulee väistämättä takkiin. Ja että valtiot yksin kertaisesti leikkaavat lainoistaan valtaosan pois - koska ne olivat alunperinkin olemattomaan rahaa perustuvia vakuudettomia lainoja.
Ja pankkienkin on otettava takkiinsa kaikkialla maailmassa - miksi - siksi että ensinnäkin antoivat löysäpäisesti vakuudetonta lainaa ja toiseksi sen takia että ovat päästäneet digitaalikeinottelijat osaksi omistajiaan.
Mutta tilanne merkinnee myös sitä että paitsi valtiot niin myös vakavaraiset oikeaa reaaliomaisuutta niin kiinteän omaisuuden kuin pysyvän reaalikysynnän muodossa omaavat yritykset perustavat pankkeja. Koska useisiin nykyisiin holtittomiin pankkeihin ei voi luottaa. Ja se pudottaa nykyisiä kelvottomia pankkeja polvilleen ja ulos markkinoilta digitaalisen rahan taivastalouden keinottelijoiden lisäksi.
Maailmaa odottaa reaalivakuuksia omaamattomien lainojen ja digitaalirahakuplan romahdus.
Mutta valtioilla on aina pysyvä keino selviytyä - niilä on elämän monopoli koska niillä on sekä ruokaa tuottava maankamaransa että arvonlisää ja uusia kansalaisia tuottava kansansa.
Valtiot putoavat aina jaloilleen - rahoitusmaailma valtaosin maailmantalouden kriisissä tällä kertaa ei.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sitten tämä täysin reaalivakuudeton lainamassa ja rahamassa työnnetään luottoluokittajien operoimana korkeiden korkojen syöveriin.
Ja yritetään sillä tavalla saada Maailmanpankin, IMF:n ja keskuspankkien löysäpäisesti luoma lainamassa ja pelkän digitaalisen merkinnän omaava rahamassa saada reaalivakuuden piiriin valtioita konkurssin partaalle ajamalla.
Ongelma on nyt vaan se että reaalivakuuksia ei ole maailmassa niin paljon kuin on vakuuskatteetonta lainaa ja rahaa.
Ja sehän merkitsee sitä että digitaalirahalla keinottelijoille tulee väistämättä takkiin. Ja että valtiot yksin kertaisesti leikkaavat lainoistaan valtaosan pois - koska ne olivat alunperinkin olemattomaan rahaa perustuvia vakuudettomia lainoja.
Ja pankkienkin on otettava takkiinsa kaikkialla maailmassa - miksi - siksi että ensinnäkin antoivat löysäpäisesti vakuudetonta lainaa ja toiseksi sen takia että ovat päästäneet digitaalikeinottelijat osaksi omistajiaan.
Mutta tilanne merkinnee myös sitä että paitsi valtiot niin myös vakavaraiset oikeaa reaaliomaisuutta niin kiinteän omaisuuden kuin pysyvän reaalikysynnän muodossa omaavat yritykset perustavat pankkeja. Koska useisiin nykyisiin holtittomiin pankkeihin ei voi luottaa. Ja se pudottaa nykyisiä kelvottomia pankkeja polvilleen ja ulos markkinoilta digitaalisen rahan taivastalouden keinottelijoiden lisäksi.
Maailmaa odottaa reaalivakuuksia omaamattomien lainojen ja digitaalirahakuplan romahdus.
Mutta valtioilla on aina pysyvä keino selviytyä - niilä on elämän monopoli koska niillä on sekä ruokaa tuottava maankamaransa että arvonlisää ja uusia kansalaisia tuottava kansansa.
Valtiot putoavat aina jaloilleen - rahoitusmaailma valtaosin maailmantalouden kriisissä tällä kertaa ei.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Internet avasi aiheellisen kritiikin jolle aihetta riittääkin
Nokian yhteiskuntavastaava ja Suomen entinen pääministeri Esko Aho hämmästelee, kuinka Suomi on niin negatiivinen maa.
Mutta tosiasiahan on että ennen internettiä Suomi oli sisäänpäinkääntynyt ja kritiikitön maa.
Ei ollut julkista keskustelua kuin median kontrollissa ja Esson baarissa.
Internet avasi keskusteluryöpyn ja ihmisten mahdollisuuden päästä tiedon äärelle sekä avasi myös Ahojen ja muiden vanhakantaisten kabinettipoliitikkojen vehkeilyt kansalaisten tarkasteltavaksi - ja kritisoitavaksi.
Mukaanlukien niinkin isojen asioiden kritisointi kuin EU ja maailmantalous aivan tavallisten kansalaisten internet-keskusteluna.
Ja tätä aiheellista kritiikkiä Aho nyt kutsuu negatiivisuudeksi. Ja jotkut pitävät tällaista keskustelukulttuuria jopa sisäänpäinkääntyneenä impivaaralaisuutena.
Selvästikin Ahon puheissa haiskahtaa vanhanaikaiseen kabinettipolitikointiin kaipuuta - tästä kauhistuttavasta internetin avoimuuden maailmasta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta tosiasiahan on että ennen internettiä Suomi oli sisäänpäinkääntynyt ja kritiikitön maa.
Ei ollut julkista keskustelua kuin median kontrollissa ja Esson baarissa.
Internet avasi keskusteluryöpyn ja ihmisten mahdollisuuden päästä tiedon äärelle sekä avasi myös Ahojen ja muiden vanhakantaisten kabinettipoliitikkojen vehkeilyt kansalaisten tarkasteltavaksi - ja kritisoitavaksi.
Mukaanlukien niinkin isojen asioiden kritisointi kuin EU ja maailmantalous aivan tavallisten kansalaisten internet-keskusteluna.
Ja tätä aiheellista kritiikkiä Aho nyt kutsuu negatiivisuudeksi. Ja jotkut pitävät tällaista keskustelukulttuuria jopa sisäänpäinkääntyneenä impivaaralaisuutena.
Selvästikin Ahon puheissa haiskahtaa vanhanaikaiseen kabinettipolitikointiin kaipuuta - tästä kauhistuttavasta internetin avoimuuden maailmasta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Valtioilla on elämän monopoli - siksi ne voittaa lopulta aina
Rahoituskriisien kähinöissä on syytä muistaa eräs kaikista keskeisin kuningasrealiteetti - nimittäin se että vaikka mitä maailmassa tapahtuisi niin aina jää kaikista kähinöistä voittajaksi valtiot.
Siksi että valtioilla on maankamaransa jossa on vettä ja joka tuottaa ruokaa ja sen lisäksi valtioilla on kansansa joka tekee työtä ja lisääntyy.
Eli valtioilla on sanoisinko monopoli elämään.
Siksi on niin että rahoituskriiseissä meitä ei viedä kuin pässiä narussa joka ei mitään voi.
Nimittäin jos poliitikot valtioiden ylivertaisuuteen nojautuen päättää potkaista spekulantit ja muut sikarahastajat laillisten demokratioiden kimpusta pihalle niin sitten spekulantit lentää että heilahtaa.
Valtioilla on siihen varaa.
Kas kun elämä on ja jää aina valtioille sekä niiden maankamaralle ja niiden kansalle.
Odottelenkin mielenkiinnolla milloin ja miten valtionpäämiehet ensimmäisen rusahduksen kieron pääoman niskassa aiheuttavat.
Kansalaiset ja myös poliittiset johtajat kun alkavat tähän rahoituskriisin paskapeliin olla tyystin kyllästyneitä ja sen läpi näkeviä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Siksi että valtioilla on maankamaransa jossa on vettä ja joka tuottaa ruokaa ja sen lisäksi valtioilla on kansansa joka tekee työtä ja lisääntyy.
Eli valtioilla on sanoisinko monopoli elämään.
Siksi on niin että rahoituskriiseissä meitä ei viedä kuin pässiä narussa joka ei mitään voi.
Nimittäin jos poliitikot valtioiden ylivertaisuuteen nojautuen päättää potkaista spekulantit ja muut sikarahastajat laillisten demokratioiden kimpusta pihalle niin sitten spekulantit lentää että heilahtaa.
Valtioilla on siihen varaa.
Kas kun elämä on ja jää aina valtioille sekä niiden maankamaralle ja niiden kansalle.
Odottelenkin mielenkiinnolla milloin ja miten valtionpäämiehet ensimmäisen rusahduksen kieron pääoman niskassa aiheuttavat.
Kansalaiset ja myös poliittiset johtajat kun alkavat tähän rahoituskriisin paskapeliin olla tyystin kyllästyneitä ja sen läpi näkeviä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Luottoluokituksen ulkoistaminen rahoitusmarkkinoilla ollut selvä virhekehitys
Taistelu laillisten demokratioiden ympärillä häärivien spekulanttifinanssirosvojen lyömiseksi jatkuu.
Minusta luottoluokituslaitosten otteet ovat niin selvästi manipulatiivisia että ne instituutioina ovat menettäneet uskottavuutensa.
Ja se uskottavuuden romahtaminen poliitikkojen olisi otettava tilanneanalyysiensa pohjaksi - että luottoluokituslaitokset ovat kuin piilopropagandistinen media - manipuloi tietoja propagandatarkoituksessa.
Laillisten demokratioiden ja luottoluokitusjärjestelmän tiet ovat erkanemassa - ja se on hyvä asia.
Kaikkien lainojen mukaanlukien valtion lainat tulisi aina olla ainoastaan lainanantajan ja lainanottajan asioita - ilman että muut sormeilevat ulkopuolelta.
Rahoitusmarkkinoiden luottoluokitusten ulkoistaminen lainanantajan itsensä ulkopuolelle on ollut selvä virhekehitys.
Jota jotkut saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat lähteneet oikaisemaan sillä että ovat luottoluokituslaitokset ohittaen palauttaneet aidon kahdenvälisen lainanantajan ja -ottajan suhteen Kreikan tapauksessa ja lähteneet lainojen järjestelyn tielle.
Näin on sivuutettu luottoluokituslaitosten manipulatiivinen valta - joka on ensiaskel niiden vallan ja aseman lopulliseen romahtamiseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Minusta luottoluokituslaitosten otteet ovat niin selvästi manipulatiivisia että ne instituutioina ovat menettäneet uskottavuutensa.
Ja se uskottavuuden romahtaminen poliitikkojen olisi otettava tilanneanalyysiensa pohjaksi - että luottoluokituslaitokset ovat kuin piilopropagandistinen media - manipuloi tietoja propagandatarkoituksessa.
Laillisten demokratioiden ja luottoluokitusjärjestelmän tiet ovat erkanemassa - ja se on hyvä asia.
Kaikkien lainojen mukaanlukien valtion lainat tulisi aina olla ainoastaan lainanantajan ja lainanottajan asioita - ilman että muut sormeilevat ulkopuolelta.
Rahoitusmarkkinoiden luottoluokitusten ulkoistaminen lainanantajan itsensä ulkopuolelle on ollut selvä virhekehitys.
Jota jotkut saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat lähteneet oikaisemaan sillä että ovat luottoluokituslaitokset ohittaen palauttaneet aidon kahdenvälisen lainanantajan ja -ottajan suhteen Kreikan tapauksessa ja lähteneet lainojen järjestelyn tielle.
Näin on sivuutettu luottoluokituslaitosten manipulatiivinen valta - joka on ensiaskel niiden vallan ja aseman lopulliseen romahtamiseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, July 12, 2011
Julkinen talous ja yritysmaailman reaalitalous ennakoi - spekulanttien taivastalous ennustaa
Käsitteilllä ennakoi ja ennustaa on eroa.
Ennakoimisessa paikannetaan tilanne realiteetteihin ja lisätään varovasti jos ollenkaan uskonvaraisuutta ja toiveikkuuta tulevaisuuden arviointiin - enimmäkseen luottaen vain siihen mitä omin toimin ja ponnistuksin voidaan vaikuttaa - ottaen niin epämiellyttävät kuin mieluisatkin poikkeamat ennakoidusta pelkkinä yllätyksinä vastaan niitä sen kummemmin ennustelematta.
Joka on hyvin tyypillistä julkisen sektorin ja aidossa reaalitaloudessa toimivan yritystalouden toimintaa. Sitä joka toisaalta rakentaa tukevaa luotettavuutta yhteiskuntaan ja toisaalta tuottaa aivan oikeita hyödykkeitä ja palveluita niin materialistisessa kuin aineettomassakin mielessä ihmisten oikeisiin tarpeisiin.
Ja joka ei juurikaan asettele toiveenvaraisuuksia muuhun kuin tulossa olevien kesälomailmojen suhteen.
Sen sijaan ennustamisessa ei välttämättä tarvita kuin siteeksi realiteetteja puhumattakaan realiteetteihin paikantamisesta - riittää vain joku asia tai suure joka muuttuu ja siitä sitten uskon ja toiveenvaraisesti ennustetaan miten asiat sitten saattavat olla.
Ja ennakoimisesta poiketen ennustamisessa sen lisäksi lyödään vetoa eli satsataan voitontoivossa rahaa siihen miten muuttuva asia ja suure muuttuu - joka on hyvin tyypillistä maailmataloudessa ja Eurooppaa riepottelevan taivastalouden touhuissa. Kohteena asioiden hinta - usein täysin irrallaan siitä mikä asioiden reaalitaloudellinen substanssi on.
Ja on ennakoivassa taivastaloudessa toinenkin poikkeama verrattuna taivastalouden uskonvaraisiin ennustustouhuihin. Julkinen sektori ja reaalimaailmainen yritystalous kun pyrkii tavoitteeseensa työllä ja ponnistuksilla - uskonvarainen ennustava taivastalous sen sijaan satsaa rahaa johonkin uskonvaraiseen muutokseen kuten lyhyeksimyyntiin tai valuuttakeinotteluun ja siinä mukavasti hinnakasta lounasta syödessään saattaa rikastua vaikkapa auton hinnan verran - täysin mitään reaalitalouden työtä tekemättä - kun sen työn tekevät muut kuin taivastalouden spekulantit.
Iso ongelma on se että ennustava taivastalous on paisunut niin massiiviseksi. Ja tyypillisesti taivastaloususkoiset kuten myös kapeakatseisen yhteiskuntakäsityksen omaavat yritysmaailman reaalitalouden ihmiset - joita valitettavasti on vielä valtaosa - ovat sitä mieltä että kaiken ongelma on julkisen sektorin liika suuruus ja paisuminen.
Ja tuota mantraa julkisen sektorin suuruuden kaiken selittävästä pahuudesta taidetaan takoa kauppakorkeakouluissakin kautta maailman opiskelijoiden päähän varmana totuutena.
Kun sitä varmempia totuuksia on kaksi - julkinen sektori on reaalitaloudellisempi kuin jopa yksityisen sektorin reaalitalous päinvastoin kuin väitetään. Miksi - siksi koska julkinen sektori sisältää koko ihmisen elämän ja yhteiskunnan kirjon kykenemättä tai haluamatta väistellä tai siivutella toimintakenttäänsä kuten yksityissektori asioille monestakin eri syistä useinmiten tekee - usein menettäen samantien kyvyn kokonaiskäsityksen muodostamiseen.
Ja toinen totuus on se että kun spekulaatiotalouden kannattajat käyvät julkisen sektorin talouden kimppuun sitä kaikkeen syntipukkina pitäen tilanne on ikäänkuin he sanoisivat näin - "anna isi lisää pelimerkkejä ku mä hävisin jo kaikki spekulatiivisen ennustavan taivastalouden onnenpyörässä ja ruletissa".
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ennakoimisessa paikannetaan tilanne realiteetteihin ja lisätään varovasti jos ollenkaan uskonvaraisuutta ja toiveikkuuta tulevaisuuden arviointiin - enimmäkseen luottaen vain siihen mitä omin toimin ja ponnistuksin voidaan vaikuttaa - ottaen niin epämiellyttävät kuin mieluisatkin poikkeamat ennakoidusta pelkkinä yllätyksinä vastaan niitä sen kummemmin ennustelematta.
Joka on hyvin tyypillistä julkisen sektorin ja aidossa reaalitaloudessa toimivan yritystalouden toimintaa. Sitä joka toisaalta rakentaa tukevaa luotettavuutta yhteiskuntaan ja toisaalta tuottaa aivan oikeita hyödykkeitä ja palveluita niin materialistisessa kuin aineettomassakin mielessä ihmisten oikeisiin tarpeisiin.
Ja joka ei juurikaan asettele toiveenvaraisuuksia muuhun kuin tulossa olevien kesälomailmojen suhteen.
Sen sijaan ennustamisessa ei välttämättä tarvita kuin siteeksi realiteetteja puhumattakaan realiteetteihin paikantamisesta - riittää vain joku asia tai suure joka muuttuu ja siitä sitten uskon ja toiveenvaraisesti ennustetaan miten asiat sitten saattavat olla.
Ja ennakoimisesta poiketen ennustamisessa sen lisäksi lyödään vetoa eli satsataan voitontoivossa rahaa siihen miten muuttuva asia ja suure muuttuu - joka on hyvin tyypillistä maailmataloudessa ja Eurooppaa riepottelevan taivastalouden touhuissa. Kohteena asioiden hinta - usein täysin irrallaan siitä mikä asioiden reaalitaloudellinen substanssi on.
Ja on ennakoivassa taivastaloudessa toinenkin poikkeama verrattuna taivastalouden uskonvaraisiin ennustustouhuihin. Julkinen sektori ja reaalimaailmainen yritystalous kun pyrkii tavoitteeseensa työllä ja ponnistuksilla - uskonvarainen ennustava taivastalous sen sijaan satsaa rahaa johonkin uskonvaraiseen muutokseen kuten lyhyeksimyyntiin tai valuuttakeinotteluun ja siinä mukavasti hinnakasta lounasta syödessään saattaa rikastua vaikkapa auton hinnan verran - täysin mitään reaalitalouden työtä tekemättä - kun sen työn tekevät muut kuin taivastalouden spekulantit.
Iso ongelma on se että ennustava taivastalous on paisunut niin massiiviseksi. Ja tyypillisesti taivastaloususkoiset kuten myös kapeakatseisen yhteiskuntakäsityksen omaavat yritysmaailman reaalitalouden ihmiset - joita valitettavasti on vielä valtaosa - ovat sitä mieltä että kaiken ongelma on julkisen sektorin liika suuruus ja paisuminen.
Ja tuota mantraa julkisen sektorin suuruuden kaiken selittävästä pahuudesta taidetaan takoa kauppakorkeakouluissakin kautta maailman opiskelijoiden päähän varmana totuutena.
Kun sitä varmempia totuuksia on kaksi - julkinen sektori on reaalitaloudellisempi kuin jopa yksityisen sektorin reaalitalous päinvastoin kuin väitetään. Miksi - siksi koska julkinen sektori sisältää koko ihmisen elämän ja yhteiskunnan kirjon kykenemättä tai haluamatta väistellä tai siivutella toimintakenttäänsä kuten yksityissektori asioille monestakin eri syistä useinmiten tekee - usein menettäen samantien kyvyn kokonaiskäsityksen muodostamiseen.
Ja toinen totuus on se että kun spekulaatiotalouden kannattajat käyvät julkisen sektorin talouden kimppuun sitä kaikkeen syntipukkina pitäen tilanne on ikäänkuin he sanoisivat näin - "anna isi lisää pelimerkkejä ku mä hävisin jo kaikki spekulatiivisen ennustavan taivastalouden onnenpyörässä ja ruletissa".
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, July 11, 2011
Uskomaton Urpilainen ja julkisen sektorin rooli rahoituskriisissä
Uskomaton Urpilainen - eurooppalaisen sosialidemokratian rautanainen - teki sen että sai muut suostumaan vakuusvaatimukseen. Keinokin oli tiukka ja perussuomalaisilta kalskahtava että Suomi vetäytyy kaikista lainoista jos ei vakuuksiin suostuta.
Nyt euromaat valmistelevat väliaikaisen kriisirahaston käytön monipuolistamista - yhtenä mahdollisuutena antaa rahaston ostaa valtioiden joukkovelkalainakirjoja markkinoilta.
Rahaston toimiminen markkinoilla koetaan ongelmalliseksi koska se lisäisi julkisen tuen määrää suhteessa yksityiseen.
Mikä ihmeen ongelma tuo on - sehän olisi etu. Seuraava rinnastus kertoo miksi.
Nykyisessä rahoitusmarkkinoiden sähläystilanteessa julkisen osuuden välttely on sama kuin antaisi rikollisjengien vain lisätä vaikutusvaltaansa poliisin siihen mitenkään puuttumatta odottaen että rikollisjengit tulisivat kilteiksi ja muodostaisivat peräti oman poliittisen johtonsa ja poliisivoimansa jne julkisen sektorin asioihin mitenkään puuttumatta.
Miksi käytin rinnastuksessa sanaa rikollisjengit - siksi että yksityinen sektori maailmassa on joka suhteessa vetänyt itsensä ja toimintatapansa eettisesti niin lokaan - mukaanlukien täydellinen kyvyttömyys puuttua itse mihinkään epäeettiseen omissa toimissaan - että sana rikollinen on täysin oikea termi.
Katsokaa vaikkapa Suomessa Elinkeinoelämän Keskusliittoa - eettiseltä ja jopa realistiselta painoarvoltaan mitätön pulju. Yksityisen sektorin rappion passiivisuuden täysvartalokuva.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nyt euromaat valmistelevat väliaikaisen kriisirahaston käytön monipuolistamista - yhtenä mahdollisuutena antaa rahaston ostaa valtioiden joukkovelkalainakirjoja markkinoilta.
Rahaston toimiminen markkinoilla koetaan ongelmalliseksi koska se lisäisi julkisen tuen määrää suhteessa yksityiseen.
Mikä ihmeen ongelma tuo on - sehän olisi etu. Seuraava rinnastus kertoo miksi.
Nykyisessä rahoitusmarkkinoiden sähläystilanteessa julkisen osuuden välttely on sama kuin antaisi rikollisjengien vain lisätä vaikutusvaltaansa poliisin siihen mitenkään puuttumatta odottaen että rikollisjengit tulisivat kilteiksi ja muodostaisivat peräti oman poliittisen johtonsa ja poliisivoimansa jne julkisen sektorin asioihin mitenkään puuttumatta.
Miksi käytin rinnastuksessa sanaa rikollisjengit - siksi että yksityinen sektori maailmassa on joka suhteessa vetänyt itsensä ja toimintatapansa eettisesti niin lokaan - mukaanlukien täydellinen kyvyttömyys puuttua itse mihinkään epäeettiseen omissa toimissaan - että sana rikollinen on täysin oikea termi.
Katsokaa vaikkapa Suomessa Elinkeinoelämän Keskusliittoa - eettiseltä ja jopa realistiselta painoarvoltaan mitätön pulju. Yksityisen sektorin rappion passiivisuuden täysvartalokuva.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Eurooppa on taloussodassa - entisestä kylmästä sodasta on tullut kuumaa taloussotaa
Eurooppa on taloussodassa. Spekulantit luottoluokittajien tukemana ovat hyökänneet laillisia demokratioita vastaan tavalla jonka tuhot uhkaavat olla laillisille demokratioille oikean fyysisen sodan luonteisia elleivät peräti ainakin kustannuksiltaan suurempiakin.
Epäillä sopii että mukana hyökkääjissä on Yhdysvallat jonka intressissä on tuhota sekä EU että euro täydentääkseen sitä pyrkimystä jota se on toteuttanut myös provokatiivisilla ohjusasemien sijoittamisella Eurooppaan - siis aivan vieraalle mantereelle - että EU:n ja euron hajoittamisella estettäisiin EU:n ja Venäjän yhteistyö joka olisi Yhdysvalloille taloudellinen ja maailmanpoliittinen uhka.
Sillä jos EU:n osaaminen ja Venäjän maailman suurimmat rikkaudet löytävät toisensa nostaa se niiden yhteistyön hyvin vahvaksi tekijäksi niin maailmantaloudessa kuin poliittisestikin. Ja siksi Yhdysvaltojen intressissä on tuhota EU ja euro.
Ja sitä pyrkimystä palvelee mitä parhaiten Eurooppaan laillisia demokratioita vastaan synnytetty taloussota.
Entisestä kylmästä sodasta on tullut kuumaa taloussotaa. Ja se sota Euroopan on voitettava.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Epäillä sopii että mukana hyökkääjissä on Yhdysvallat jonka intressissä on tuhota sekä EU että euro täydentääkseen sitä pyrkimystä jota se on toteuttanut myös provokatiivisilla ohjusasemien sijoittamisella Eurooppaan - siis aivan vieraalle mantereelle - että EU:n ja euron hajoittamisella estettäisiin EU:n ja Venäjän yhteistyö joka olisi Yhdysvalloille taloudellinen ja maailmanpoliittinen uhka.
Sillä jos EU:n osaaminen ja Venäjän maailman suurimmat rikkaudet löytävät toisensa nostaa se niiden yhteistyön hyvin vahvaksi tekijäksi niin maailmantaloudessa kuin poliittisestikin. Ja siksi Yhdysvaltojen intressissä on tuhota EU ja euro.
Ja sitä pyrkimystä palvelee mitä parhaiten Eurooppaan laillisia demokratioita vastaan synnytetty taloussota.
Entisestä kylmästä sodasta on tullut kuumaa taloussotaa. Ja se sota Euroopan on voitettava.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)