Palaako ihmiskunta mystiikasta takaisin tieteeseen mukanaan tunnesisällöt
On
tunnettua että ihmiset hakevat kulttuurista tunnesisältöjä ja
merkityksiä ja elähdyttävyyttä. Miksi näin - siksi että se muu elämä
joka ei ole kulttuuria ei ehkä kykene ruokkimaan ihmisiä
tunnesisältöjen, merkitysten ja elähdyttävyyden alueella.
Kaupallinen
materialistinen elämä on mennyt niin kovaksi että se on itse asiassa
aika pitkälle tyhjentynyt tunnesisällöistä, merkityksistä ja
elähdyttävyydestä.- kaupallinen materialistinen elämä ei enää kannattele noita arvoja ja onkin kriisissä sen suhteen.
Mutta
kulttuuri on myös osittain mystiikkaa tai se toimii osittain mystiikan
alueella olematta kuitenkaan leimallisesti mystiikkaa.
Ja mystiikkaa on myös uskonto.
Onko
nyt niin että esimerkiksi katolisen kirkon paavin
virkaanastujaisseremonioiden tuntuva seuraaminen mediassa ja uskontojen
muutenkin mielestäni kasvanut esillenousu on merkki samasta yleisemmällä
tasolla kuin on kulttuurin rooli yksityiselle ihmiselle.
Kun
tavallinen kaupalliseen materialismiin nojaava maailman meno on
juuttunut vastentahtoisuuden karille näkemyksettömyyteensä niin tähän
sisältötyhjyyteen - jossa materialistista maailmanmenoa ei voi sanoa
kovin rakastavaksi - haetaan yleisellä tasolla rakkauden vauhtia ja
voimaa uskonnoista.
Kun se mikä materialistisessa
kaupallisuudessa käänsi tieteen kylmäksi rahanteoksi heijastuukin nyt
ihmisten kaipuuna tieteen sijasta mystiikkaan ja sen lupauksiin
rakkaudesta.
Vauhdinotto uskonnoista on varmasti oikea
tunnesisältöjen hakemisen puolesta kun puhutaan rakkaudesta - sikäli kun
mikään uskonto ei aseta itseään etiikan yläpuolelle omien etiikan eli
rakkauden monopolin lailla itselleen joka merkitsee toisten uskontojen
näkemistä epäeettisinä johtaen uskonsotien kaltaisiin asetelmiin.
Mutta
jos vauhdinotto tunnesisältöjen puolelta uskonnosta ei päädy takaisin
tieteelliseen ajatteluun mystiikan sijasta niin silloin ollaan tiellä
josta ei hyvä seuraa.
Tiede on ehdottomasti parempi asia kuin
mikään mystiikka - mutta tiede on taloudellisen materialistisen
voitonpyyteen vuoksi hylännyt etiikan jonka jälkiä me saamme kaiken
aikaa surulla seurata - ja nähdä myös vastareaktiona uskontojen ja
mystiikan esiinnousuina.
Voikin kysyä - palaako ihmiskunta mystiikasta takaisin tieteeseen tunnesisällöt mukanaan.
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Jussi Vaarala
ulkomaat
- Ei pidä paikkaansa, jyrähtää Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta ja aloittaa todistelun.
Ensinnäkin kilpailukyky. Yleensä olemme kiinnostuneita kilpailukyvyn kehityksestä jonkin ajan kuluessa. On siis määriteltävä vertailulle alkuajankohta. Haaparannan mukaan työnantajapuoli ottaa mielellään vertailuvuodeksi vuoden 2007, koska silloin Suomen kilpailukyky oli perinteisillä kilpailukykymittareilla historiansa paras. Siihen verrattuna Suomen kilpailukyky on vuoden 2008 jälkeen huonontunut. Haaparannan mukaan kyse on puhtaasti tarkoitushakuisuudesta.
Toinen tarkoitushakuinen keino on vertailla Suomea vain ja ainoastaan Ruotsiin ja Saksaan.
- Mielivaltaista, sanoo Haaparanta, koska niiden kehitys on ollut vuoden 2007 jälkeen Suomea parempaa, mutta aivan eri syistä kuin mitä työnantajat antavat ymmärtää.
Lisäksi vertailua pitäisi laajentaa muihin Suomelle tärkeisiin vienti- ja kilpakumppanimaihin, joissa yrityksiä ja työmarkkinoita säädellään kevysti, eli Kiinaan, Venäjään, Tanskaan, Hollantiin ja Britanniaan.
- Saamme paljon kirkkaamman ja oikeamman kuvan maamme kilpailukyvyn kehityksestä ja kun kuva on oikea, voidaan tehdä johtopäätöksiä nykysynkkyyden syistä ja tietenkin ulospääsyn keinoista, Haaparanta sanoo.
Suomen kilpailukyky parasta vuosikymmeniin
Yleensä kilpailukykymittarit kuvaavat suomalaisen tuotannon hintoja suhteessa kilpailijamaiden hintoihin. Hintoina käytetään yleensä yksikkötyövoimakustannuksia, kuluttajahintoja tai suoraan vientihintoja.Perinteisen mittarin ongelma on se, että se ei ota huomioon ulkomailta ostettujen osien ja raaka-aineiden merkitystä lopputuotteeseen ja sen merkitystä valmiin vientituotteen kuten koneen tai laitteen hintakilpailukykyyn.
Tähän ongelmaan vastaa tuore tutkimus, joka ottaa huomioon ulkomailta tuotujen panosten (osat, raaka-aineet, välituotteet jne.) hinnat, ja myös painottamalla Suomen kilpailijat sen mukaan, mikä merkitys niillä on suomalaisyritysten valmistamille tuotteille globaaleilla markkinoilla.
- Vaikka laskelma loppuun vuoteen 2009 ja kilpailukykymme on huipusta hieman heikentynyt, on se edelleen loistava, Haaparanta sanoo.
Suunniteltu Suomessa, tehty ulkomailla
Suomen kilpailukyvyn parantumista selittää Haaparannan mukaan pitkälti ulkomaisten tarjontaketjujen käyttö.
(Bemsin ja Johnsonin laskemassa perusvuosi on 1995, koska nykyaikaiset tarjonta/tuotantoketjut alkoivat muodostua vasta niinä aikoina. Luvut ovat logaritmeja. Logaritmien skaala tarkoittaa sitä, että käyrän jyrkkyys mittaa suoraan kilpailukyvyn prosenttimuutosta.)
Haaparannan mukaan Suomen kilpailukyky on parantunut selvästi vasta vuoden 2003 jälkeen.
Suomen ero Saksaan ja Ruotsiin on huomattava. Suomalaisyritykset hoksasivat selvästi hitaammin, että ihan kaikkea ei tarvitse valmistaa itse alusta loppuun tai että lopputuotteen voi valmistaa halvemmalla muualla.
Haaprannan mukaan kansainvälisillä tarjontaketjuilla on merkitystä kokonaistuottavuudelle, joka on talouskasvun lähde.
- Yleensä yritysten tuotannon siirrot ulkomaille mielletään uhaksi kotimaan työpaikoille, mutta toinen puoli kolikkoa on se, että tuotannon siirrot ja välituotteiden ostot lisäävät kotimaahan jäävien toimintojen tuottavuutta ja parantavat siten jopa palkkakehitystä kotimaassa.
Toisin sanoen kilpailukyky kotimaan yksiköissä paranee, kun toimintojen tuottavuus ja kannattavuus paranevat ja siten kotimaiset yksikkötyökustannukset alenevat.
- Suomalaiset yritysjohtajat olivat hitaita ymmärtämään nämä mahdollisuudet. Siinä kului aikaa ja menetettiin sitä rahaa, jota olisi voinut käyttää uusien tuotteiden kehittelyyn ja uuden tuotannon luomiseen kotimaassa, Haaparanta sanoo.
Näin on käynyt mm. Englannissa, jossa on maattu laakereilla viime vuosiin saakka. Suomen kilpailukyky on tarjontaketjujen hyödyntämisen ansiosta paremmalla tolalla myös esimerkiksi suhteessa Venäjään.
Uudistuminen ja markkinointi pielessä
Mistä viennin hiipuminen johtuu? Usein selityksenä käytetään elektroniikkateollisuuden eli Nokian kriisiä.- Nokian tilanne kuitenkin kärjistyi ilman kansainvälisen kaupan romahdustakin. Kilpailukyvyllä siinä ei ollut mitään tekemistä, Haaparanta sanoo
Mutta sillä on merkitystä, mitä tuotteita tässä maassa valmistetaan ja yritetään maailmalle kaupaksi saada.
- Suomessa vientituotteiden valikoima on Euroopan korkean tulotason maista erittäin kapea, Haaparanta sanoo viitaten amerikkalaistutkimuksiin.
Haaparanta sivaltaa myös uusia tuotteita edistäviä laitoksia kuten Sitraa, TEKESiä ja SHOK:a (Strategisen Huippuosaamisen Keskittymä). Ne ovat hänen mielestään täysin epäonnistuneet tehtävissään, ja niiden olemassaolon järkevyyttä olisi syytä miettiä.
- Toisaalta Suomalaisia tuotteita kuten koneita ja laitteita pidetään huippulaadukkaina, mutta suomalaiset eivät osaa myydä ja markkinoida niitä.
Tästä kielii pahiten se, että suomalaistuotteita ei näy ostovoimaisilla Yhdysvaltain markkinoilla. Suomalaistuotteiden menestys Yhdysvaltain markkinoilla on tutkimustietojen mukaan lähes Euroopan huonoin ja korkean tulotason Euroopan maista selvästi huonoin.
Haaparannan mukaan Suomessa ei ole kilpailukykyongelmaa, joka johtuisi palkankorotuksista tai työajoista.
- Suomessa on rakenteellinen kilpailukykyongelma, joka johtuu yrityjohtajien heikosta liiketoimintaosaamisesta. Se puolestaan näkyy kyvyttömyytenä uudistaa tuotevalikoimaa sekä osaamattomuutena myynnissä- ja markkinoinnissa, Haaparanta tiivistää.
Haaparanta esittelee tarkemmin ajatuksiaan juuri ilmestyneessä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous & Yhteiskunta -lehdessä.






