Koko eurooppalaista taloutta vaivaa sitkeäksi piintynyt teknologiauskoisuus talouskasvuodotuksineen - ja tietenkin sillä seurauksella että koko teknologiasektori on samaa rataa sekä ylihinnoiteltu että myös sitä kautta viemässä elinvoimaa sieltä jossa olisi aidosta elämästä eikä uskonvaraisuudesta kehkeytyvää kasvupotentiaalia.
Ja tilanteeseen on kolme isoa syytä:
1. teknologian kasvu nähdään ainoana talouden kasvuna kaikissa isoissa poliittisissa puolueissa - eikä aineettomille arvoille anneta laisinkaan politiikassa ja päätöksenteossa sitä sijaa joka niillä on oikeassa elämässä - teknologia-arvot ovat yksinkertaisesti röyhkeästi sekä syrjäyttäneet aineettomat arvot ja vieneet aineettomilta arvoilta myös rahat
2. Eurooppa on teknologisesti huomattavalta osin rakennettu - mitään massiivista kasvupotentiaalia ei voi teknologialta odottaa teknologisesti pitkälti valmiissa Euroopassa
3. Eurooppa vanhenee joka merkitsee ensinnäkin sitä että vanheneva väestö kuluttaa yhä vähemmän teknologiaa koska kaikki on jo hankittu ja toisaalta sitä että aineettomat kulttuuriset arvot ja tietenkin myös sosiaalisen turvallisuuden ja terveyden arvot nousevat huomattavasti tärkeämmäksi kuin teknologisen kasvun arvot.
Se ei auta Eurooppaa yhtään vaikka kuinka hankittaisiin teknologian uutuuspikkuviilattuja tuotteita näennäiskysynnän luomiseksi - eikä se että vaikka joka kolmas vuosi vanheneva väestö ostaisi uuden auton.
Vanhenevan väestön tarpeet kun on aivan toisaalla mihin teknologia ulottuu.
Teknologialla on Euroopassa irronnut jalat elävän elämän realismista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, June 12, 2012
Saturday, June 09, 2012
Kuntauudistuksen luonnontieteelliset pakkomantrat
Kuntauudistuksessa on juututtu sokean mantran tapaan käsitykseen että luku 20000 asukasta on se ainoa ja paras palveluiden järjestämisen asukaspohja.
Mutta miksi se on muuttunut sokeaksi mantraksi joka ei näe oman matemaattisen olemuksensa ohi.
Asiaan on kaksi perussyytä - ensimmäinen on se että erityisesti valtionvarainministeriötä vaivaa käsityksissään menneisyyteen juuttuneen yritysmaailman sitkeäksi ylläpitämä käsitys että julkinen sektori on silkka taakka joka pitäisi näivettää olemattomiin - ikäänkuin yritysmaailma pärjäisi viikkoakaan ilman haukkumaansa julkista sektoria.
Ja tuo menneisyyden kelvottomien käsitysten suohon uponnut ynseä käsitys julkisesta sektorista perustuu siihen perusymmärryksen puutteeseen että kyllä ymmärretään että yksityinen sektori tekee arvoista rahaa - joka Björn Wahlroosin mukaan peräti ainoa yritysmaailman tehtävä vailla kaukaista käsitystäkään moraalista - muttei nähdä sitä että julkinen sektori tekee rahasta arvoja - jossa se on yksityiseen sektoriin nähden aivan ylivoimainen - johtuen yksityisen sektorin ihan itse itsensä kouluttautumisesta siihen kapeakatseisuuteen missä se laukoo jatkuvasti niin käsittämättömän asenne- ja ennakkoluulolatautuneita käsityksiä että useammin kuin usein pöyristyttää suoranainen sivistymättömyys yksityisen sektorin piirissä.
Toinen perussyy siihen että 20000 asukkaan palvelupohjamantran toistajat eivät näe lukunsa ohi on se että yhtäältä kaikkialla yhteiskunnassa aivan liian usein ministeriöitä myöten on vallassa luonnontieteellinen ajattelu - jonka tökeröimpiä sokeuden ilmaisuja on tuo 20000 asukaspohjamantra.
Siis kun ei ymmärretä luonnontieteellisen ajattelun ohi aikä osata nähdä julkisen sektorin mahtavaa kykyä tuottaa rahasta arvoja niin ei mitenkään ole ihme että ihan vakavalla naamalla kuntauudistuksessa vetaistaan karttaharjoitus pöytään - joka ei ole muuta kuin asuakaspohjamantran vieläkin hölmömpi luonnontieteellisen ajattelun muunnos - joka ei halua koskea julkisen sektorin humanismia rahasta arvoja -prosessina edes tikullakaan - ja jos pitää niin korkeintaan karttaharjoituksessa karttakepillä.
Tunnettua vaan on että karttakeppi karttaharjoituksessa ei haise todellisuudelta. Kuten ei umpiluonnontieteellinen 20000 asukaspohjamantrakaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta miksi se on muuttunut sokeaksi mantraksi joka ei näe oman matemaattisen olemuksensa ohi.
Asiaan on kaksi perussyytä - ensimmäinen on se että erityisesti valtionvarainministeriötä vaivaa käsityksissään menneisyyteen juuttuneen yritysmaailman sitkeäksi ylläpitämä käsitys että julkinen sektori on silkka taakka joka pitäisi näivettää olemattomiin - ikäänkuin yritysmaailma pärjäisi viikkoakaan ilman haukkumaansa julkista sektoria.
Ja tuo menneisyyden kelvottomien käsitysten suohon uponnut ynseä käsitys julkisesta sektorista perustuu siihen perusymmärryksen puutteeseen että kyllä ymmärretään että yksityinen sektori tekee arvoista rahaa - joka Björn Wahlroosin mukaan peräti ainoa yritysmaailman tehtävä vailla kaukaista käsitystäkään moraalista - muttei nähdä sitä että julkinen sektori tekee rahasta arvoja - jossa se on yksityiseen sektoriin nähden aivan ylivoimainen - johtuen yksityisen sektorin ihan itse itsensä kouluttautumisesta siihen kapeakatseisuuteen missä se laukoo jatkuvasti niin käsittämättömän asenne- ja ennakkoluulolatautuneita käsityksiä että useammin kuin usein pöyristyttää suoranainen sivistymättömyys yksityisen sektorin piirissä.
Toinen perussyy siihen että 20000 asukkaan palvelupohjamantran toistajat eivät näe lukunsa ohi on se että yhtäältä kaikkialla yhteiskunnassa aivan liian usein ministeriöitä myöten on vallassa luonnontieteellinen ajattelu - jonka tökeröimpiä sokeuden ilmaisuja on tuo 20000 asukaspohjamantra.
Siis kun ei ymmärretä luonnontieteellisen ajattelun ohi aikä osata nähdä julkisen sektorin mahtavaa kykyä tuottaa rahasta arvoja niin ei mitenkään ole ihme että ihan vakavalla naamalla kuntauudistuksessa vetaistaan karttaharjoitus pöytään - joka ei ole muuta kuin asuakaspohjamantran vieläkin hölmömpi luonnontieteellisen ajattelun muunnos - joka ei halua koskea julkisen sektorin humanismia rahasta arvoja -prosessina edes tikullakaan - ja jos pitää niin korkeintaan karttaharjoituksessa karttakepillä.
Tunnettua vaan on että karttakeppi karttaharjoituksessa ei haise todellisuudelta. Kuten ei umpiluonnontieteellinen 20000 asukaspohjamantrakaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, June 07, 2012
Testamenttaa todelliset ajatuksesi
Monilla ihmisillä tekee mieli sanoa monia asioita suoraan niin monista ihmisistä, sukulaisista, politiikasta jne mutta monestakin syystä he eivät voi sanoa kuten ajattelevat - eikä niiden sanomisten tarvitse olla negativisia.
Ratkaisu tähän voisi olla salainen nettipäiväkirja jonka tunnuksen ja salasanan henkilö testamenttaa läheisilleen tai julkiseksi riippuen siitä kenen haluaa todelliset ajatuksensa kuulevan.
Tämä voisi avata jännittäviä näkökulmia vaikkapa poliitikkojen tekemisiin - ja siihen miten asiat politiikassa kussakin tapauksessa oikeasti kulkivat kyseisen mukanaolijan näkökulmasta.
Eli olisi mielenkiintoista jos poliitikot testamenttaisivat salaiset nettipäiväkirjansa medialle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ratkaisu tähän voisi olla salainen nettipäiväkirja jonka tunnuksen ja salasanan henkilö testamenttaa läheisilleen tai julkiseksi riippuen siitä kenen haluaa todelliset ajatuksensa kuulevan.
Tämä voisi avata jännittäviä näkökulmia vaikkapa poliitikkojen tekemisiin - ja siihen miten asiat politiikassa kussakin tapauksessa oikeasti kulkivat kyseisen mukanaolijan näkökulmasta.
Eli olisi mielenkiintoista jos poliitikot testamenttaisivat salaiset nettipäiväkirjansa medialle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Miksi Venäjä on suurvalta mutta Brasilia ei
Miksi ja miten Venäjästä on tullut suurvalta. Poikkeamatta historialliseen ulottuvuuteen voidaan poikkileikkausnäkökulmana tarkastella kahta asiaa - sotilaallista suurvalta-asemaa ja taloudellista suurvalta-asemaa.
Miksi sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan viidenneksi suurin valtio Brasilia ei ole suurvalta mutta Venäjä on.
Sen vuoksi että Brasilialla ei ole sellaisia luonnonrikkauksia kuin Venäjällä. Brasilia ei siksi kiinnosta pääomapiirejä ja sijoittajia - eikä Yhdysvaltoja.
Ja kun Brasilia ei kiinnosta luonnonrikkauksiensa puolesta niin Brasilialla ei ole erityisen suurta tarvetta puolustusvoimiin koska ei ole hyökkäämisuhkiakaan olemassa.
Siis kun Brasilia ei ole taloudellinen suurvalta edes luonnonrikkauksien puolesta niin sen ei tarvitse olla sotilaallisestikaan suurvalta - voidakseen armeijan voimin puolustaa maataan ja sen rikkauksia.
Sen sijaan Venäjällä on valtavat rikkaudet maaperässään ja metsissään - jonka vuoksi se on käsitettävissä taloudelliseksi suurvallaksi vaikka se ei kaupallinen mahti maailmalla olekaan vaikkapa Saksan tapaan.
Mutta kun Venäjä on luonnonvarojensa vuoksi taloudellinen tai ainakin potentiaalinen taloudellinen suurvalta niin sen on puolustauduttava sitä vastaan että joku pyrkii viemään ja hyödyntämään itselleen Venäjän luonnonvarojen rikkaudet. Siksi Venäjä on ikäänkuin pakotettu olemaan sotilaallinen suurvalta.
Mutta vain tai ainakin huomattavan valtaosin puolustaakseen itseään ja oikeuttaa luonnonvaroihinsa. Eli Venäjän on pakko olla sotilaallinen suurvalta puolustaakseen rikkauksiaan.
Tältä näkökulmalat katsoen Venäjä ei ole nykyisin aggressiivinen valtio kuten usein nähdään ja väitetään. Se vaan on pakotettu sotilaalliselle puolustuskannalle rikkauksiaan varjellakseen.
Sen sijaan Yhdysvallat on suurvaltana aggressiivinen valtio. Ja Yhdysvallat onkin nimenomaan se joka kärttää Venäjän rikkauksia. Kuten suurvaltasotilaspoliittisesti hivuttautuen yhä enemmän Venäjän rajavaltioihin mm.
Näin ollen ns kylmän sodan olemuskin voidaan määritellä niin että Yhdysvallat taloudellisena ja sotilaallisena mahtina kärttää Venäjän rikkauksia ja Venäjä on siksi suorastaan pakotettu puolustamaan maataan sotilaallisesti varustautuen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Miksi sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan viidenneksi suurin valtio Brasilia ei ole suurvalta mutta Venäjä on.
Sen vuoksi että Brasilialla ei ole sellaisia luonnonrikkauksia kuin Venäjällä. Brasilia ei siksi kiinnosta pääomapiirejä ja sijoittajia - eikä Yhdysvaltoja.
Ja kun Brasilia ei kiinnosta luonnonrikkauksiensa puolesta niin Brasilialla ei ole erityisen suurta tarvetta puolustusvoimiin koska ei ole hyökkäämisuhkiakaan olemassa.
Siis kun Brasilia ei ole taloudellinen suurvalta edes luonnonrikkauksien puolesta niin sen ei tarvitse olla sotilaallisestikaan suurvalta - voidakseen armeijan voimin puolustaa maataan ja sen rikkauksia.
Sen sijaan Venäjällä on valtavat rikkaudet maaperässään ja metsissään - jonka vuoksi se on käsitettävissä taloudelliseksi suurvallaksi vaikka se ei kaupallinen mahti maailmalla olekaan vaikkapa Saksan tapaan.
Mutta kun Venäjä on luonnonvarojensa vuoksi taloudellinen tai ainakin potentiaalinen taloudellinen suurvalta niin sen on puolustauduttava sitä vastaan että joku pyrkii viemään ja hyödyntämään itselleen Venäjän luonnonvarojen rikkaudet. Siksi Venäjä on ikäänkuin pakotettu olemaan sotilaallinen suurvalta.
Mutta vain tai ainakin huomattavan valtaosin puolustaakseen itseään ja oikeuttaa luonnonvaroihinsa. Eli Venäjän on pakko olla sotilaallinen suurvalta puolustaakseen rikkauksiaan.
Tältä näkökulmalat katsoen Venäjä ei ole nykyisin aggressiivinen valtio kuten usein nähdään ja väitetään. Se vaan on pakotettu sotilaalliselle puolustuskannalle rikkauksiaan varjellakseen.
Sen sijaan Yhdysvallat on suurvaltana aggressiivinen valtio. Ja Yhdysvallat onkin nimenomaan se joka kärttää Venäjän rikkauksia. Kuten suurvaltasotilaspoliittisesti hivuttautuen yhä enemmän Venäjän rajavaltioihin mm.
Näin ollen ns kylmän sodan olemuskin voidaan määritellä niin että Yhdysvallat taloudellisena ja sotilaallisena mahtina kärttää Venäjän rikkauksia ja Venäjä on siksi suorastaan pakotettu puolustamaan maataan sotilaallisesti varustautuen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko johtajuus Suomessa enää arvo-, periaate- ja harkintakykykartalla
Kun seuraa johtajien toimia ja erinäisiä ehkäpä lisääntyneitäkin toilailuja Suomessa niin on pakko kysyä:
Onko johtajuus arvojen, periaatteiden ja harkintakyvyn puolesta luisunut tai luisumassa pois siltä periaatetason kartalta joka on oltava että johtaja olisi paikkansa ja palkkansa veroinen.
Ja minusta on aivan selvästi vahingollista koko yhteiskunnan ja talouselämänkin terveelle toiminnalle että pankkimies Björn Wahlroos julistaa isoon ääneen että yrityksillä ei voi olla moraalia - ja että yrityksen tehtävä on vain tuloksen tekeminen.
Silloin ei olla enää edes pois kartalta - silloin ollaan jo eri planeetalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko johtajuus arvojen, periaatteiden ja harkintakyvyn puolesta luisunut tai luisumassa pois siltä periaatetason kartalta joka on oltava että johtaja olisi paikkansa ja palkkansa veroinen.
Ja minusta on aivan selvästi vahingollista koko yhteiskunnan ja talouselämänkin terveelle toiminnalle että pankkimies Björn Wahlroos julistaa isoon ääneen että yrityksillä ei voi olla moraalia - ja että yrityksen tehtävä on vain tuloksen tekeminen.
Silloin ei olla enää edes pois kartalta - silloin ollaan jo eri planeetalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, June 06, 2012
Suomen sotilaspoliittinen koskemattomuus
Yhdysvallat on viime vuosina hivuttautunut vähin erin Venäjän rajoille sotilastukikohtineen ja ohjusasemineen - mikä luonnollisesti hermostuttaa venäläisiä.
Samaksi hivuttautumiseksi venäläiset varmaankin näkevät myös Suomen mahdolliset Natoon liittymisaikeet - muistaen että Yhdysvallat on suvereeni johtaja Natossa.
Mutta Suomen täytyisi pysyä puolueettomana sotilaspoliittisesti.
Ja siinä yhtälössä Suomen on vastattava kahteen haasteeseen.
Toisaalta Suomen on kyettävä puolustamaan itseään kaikkiin ilmansuuntiin - mukaanlukien 1300 km pituinen yhteinen maaraja Venäjän kanssa.
Mutta toisaalta Suomen olisi myös taattava ettei se hyökkää Venäjää vastaan eikä salli aluettaan käytettäväksi hyökkäysalueena - eikä edes sellaiseen valmistautumisen alueena vieraiden valtioiden sotilastukikohtien muodossa. Ei edes venäläisten toimesta.
Tästä yhtälöstä - puolustamme maatamme + emme hyökkää kenenkään kimppuun + pidämme maamme sotilaallisesti muilta valtioilta koskemattomana - seuraa että Nato-jäsenyys ei tule kysymykseen.
Nyt herää kysymys miten pystymme puolustamaan maatamme suurta Venäjää vastaan jos emme ole sotilaallisesti liittoutuneet mitenkään.
Vastauksen saamiseksi pitää katsoa länteen päin ja kysyä onko meidän syytä pelätä Ruotsin hyökkäävän Suomeen. Ei - ja miksi ei.
Siksi että rajamme Ruotsin kanssa on niin matala ja yhteiskuntajärjestelmämme on niin samankaltainen ettei sotilaallisia hyökkäys- ja puolustustarpeita Ruotsin ja Suomen välillä juuri ole.
Tästä seuraa se että Suomen ja Venäjän rajaa pitäisi pyrkiä madaltamaan Ruotsin rajan tapaiseksi - ja se käy parhaiten niin että kaupallista, kulttuurista ja sosiaalista vuorovaikutusta edelleen kasvatetaan ja sen esteitä poistetaan.
Mutta myös niin että suomalaista hallinto-osaamista viedään Venäläisille että Venäjä lähestyisi pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa joka takaisi edelleen rajan madaltumisen maiden välillä.
Joten päädymme yllättävään näkökulmaan - se jota veroryöstöksi ja tuhlaamiseksi kutsutaan eli suomalainen hallinto onkin itse asiassa erinomainen vientivaltti Venäjän suuntaan.
Jolloin mitä enemmän ja sujuvampaa kaupallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen vuorovaikutus Venäjän kanssa on ja mitä enemmän Venäjän hallinto lähestyy suomalaisia ratkaisuja niin sitä matalampi on raja maiden välillä ja sitä vähemmän on tarvetta sotilaalliseen rehentelyyn ja varustautumiseen rajojen molemmin puolin.
Ja silloin Yhdysvallat ja Nato on yksinkertaisesti pidettävä pois Suomesta. Ja toisaalta Venäjän etu on myös vaalia Suomen koskematomuutta omien toimiensa suunnasta - koska hyvin hoidettuna ja keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen hengessä Suomi toimii parhaiten Venäjän eduksi olemalla sotilaallisesti itseään puolustava mutta hyökkäämätön maa pitkällä 1300 km maarajalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Samaksi hivuttautumiseksi venäläiset varmaankin näkevät myös Suomen mahdolliset Natoon liittymisaikeet - muistaen että Yhdysvallat on suvereeni johtaja Natossa.
Mutta Suomen täytyisi pysyä puolueettomana sotilaspoliittisesti.
Ja siinä yhtälössä Suomen on vastattava kahteen haasteeseen.
Toisaalta Suomen on kyettävä puolustamaan itseään kaikkiin ilmansuuntiin - mukaanlukien 1300 km pituinen yhteinen maaraja Venäjän kanssa.
Mutta toisaalta Suomen olisi myös taattava ettei se hyökkää Venäjää vastaan eikä salli aluettaan käytettäväksi hyökkäysalueena - eikä edes sellaiseen valmistautumisen alueena vieraiden valtioiden sotilastukikohtien muodossa. Ei edes venäläisten toimesta.
Tästä yhtälöstä - puolustamme maatamme + emme hyökkää kenenkään kimppuun + pidämme maamme sotilaallisesti muilta valtioilta koskemattomana - seuraa että Nato-jäsenyys ei tule kysymykseen.
Nyt herää kysymys miten pystymme puolustamaan maatamme suurta Venäjää vastaan jos emme ole sotilaallisesti liittoutuneet mitenkään.
Vastauksen saamiseksi pitää katsoa länteen päin ja kysyä onko meidän syytä pelätä Ruotsin hyökkäävän Suomeen. Ei - ja miksi ei.
Siksi että rajamme Ruotsin kanssa on niin matala ja yhteiskuntajärjestelmämme on niin samankaltainen ettei sotilaallisia hyökkäys- ja puolustustarpeita Ruotsin ja Suomen välillä juuri ole.
Tästä seuraa se että Suomen ja Venäjän rajaa pitäisi pyrkiä madaltamaan Ruotsin rajan tapaiseksi - ja se käy parhaiten niin että kaupallista, kulttuurista ja sosiaalista vuorovaikutusta edelleen kasvatetaan ja sen esteitä poistetaan.
Mutta myös niin että suomalaista hallinto-osaamista viedään Venäläisille että Venäjä lähestyisi pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa joka takaisi edelleen rajan madaltumisen maiden välillä.
Joten päädymme yllättävään näkökulmaan - se jota veroryöstöksi ja tuhlaamiseksi kutsutaan eli suomalainen hallinto onkin itse asiassa erinomainen vientivaltti Venäjän suuntaan.
Jolloin mitä enemmän ja sujuvampaa kaupallinen, kulttuurinen ja sosiaalinen vuorovaikutus Venäjän kanssa on ja mitä enemmän Venäjän hallinto lähestyy suomalaisia ratkaisuja niin sitä matalampi on raja maiden välillä ja sitä vähemmän on tarvetta sotilaalliseen rehentelyyn ja varustautumiseen rajojen molemmin puolin.
Ja silloin Yhdysvallat ja Nato on yksinkertaisesti pidettävä pois Suomesta. Ja toisaalta Venäjän etu on myös vaalia Suomen koskematomuutta omien toimiensa suunnasta - koska hyvin hoidettuna ja keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen hengessä Suomi toimii parhaiten Venäjän eduksi olemalla sotilaallisesti itseään puolustava mutta hyökkäämätön maa pitkällä 1300 km maarajalla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Suuret vilja-aitta-alueet ja suurkaupungit ruuansaannin aikapommi
Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja ympäristön tuhoutuminen voivat aiheuttaa ympäristön romahduksen jo muutaman vuosikymmenen kuluttua, varoittaa 22 tutkijaa Nature-tiedelehdessä. Heidän mukaansa käännekohta, jolloin biosfäärissä tapahtuu nopea ja peruuttamaton muutos, jolla olisi mullistavia seurauksia ihmiskunnalle voi tapahtua jo tällä vuosisadalla.
Tutkijoiden varoitus on vastaan tiedemiesten yleisempää käsitystä, jonka mukaan ympäristön romahdus tapahtuisi asteittain ja veisi vuosisatoja.
Tutkijat ovat erityisen huolissaan siitä että ympäristön romahduksen vuoksi maapallon ruokavarantojen määrä tippuisi ja vilja-aitta-alueiden kyky kasvattaa maissia, vehnää, riisiä, rehua ja muita viljelykasveja supistuisi.
Mutta.
Kun puhutaan vilja-aitoista puhutaan suurista ruokamääristä teollisesti tuotettuna suurilla alueilla - jonka vastapoolina ovat taas suuret ruuankuluttajat keskittyneillä alueilla nimeltään suurkaupungit.
Niinpä kysyä pitääkin - jos ympäristö romahtaa ja vilja-aitta-alueet ehtyy niin siitähän seuraa saman tien suurkaupunkirakenteiden romahdus - koska suurkaupungeissa ei yksinkertaisesti olisi ruokaa.
Kysymys kuuluukin olisiko ruuan tuotannon ja myös muunkin terveen elämän perusta suurkaupunkien sijaan lähiluontoinen asuminen ja eläminen maaseudulla jossa kukin talous ottaisi omalta pihamaaltaan mahdollisimman paljon tarvitsemansa niin ruuassa kuin energiassakin ja myös käsittelisi liki kaikki ainakin bioperäiset jätteensä omalla pihamaallaan.
Eikö tämä - haja-asutus lähiperiaatteella lähellä luontoa - olisi tehokkaampi ja myös erityisesti katastrofikestävämpi ratkaisu kuin nykyinen vaarallisen riskialtis korttitaloyhtälö - vilja-aitta-alueet jotka ruokkivat teollisesti tuotetulla ruualla massiivisia ihmismääriä suurkaupungeissa - joissa asukkailla luontosuhde on usein aivan olematon tai ainakin puistoajattelun tapaisesti keinotekoinen - puisto kun ei ole metsä.
Minusta on aihetta pyrkiä siihen että etäluontotyyppisiä suurkaupunkirakenteita aletaan purkaa lähiluontotyyppisiksi haja-asutusrakenteiksi.
Koska se on taatusti tuottavampi ja erityisesti katastrofikestävämpi tapa ruokkia maailma kuin nykyinen vilja-aitta-alueilta suurkaupunkeja ruokkiva systeemi.
Ihmisten kyky sopeutua omaehtoisessa ruuantuotannossa muuttuvaan illmastoon on huomattavasti parempi kuin keskitettyjen vilja-aitta-alueiden filosofia.
Toisin sanoen - suuret vilja-aitta-alueet pitäisi täyttää lähialueajattelua toteuttavalla pienasutuksella. Ja suurkaupungit pitäisi purkaa.
Tietenkään tämä ei ratkaise ilmastonmuutosta - mutta se ratkaisee ihmiskunnan vastaanottokyvyn muuttuvissa ja katastrofialttiissa ilmastonmuutosolosuhteissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tutkijoiden varoitus on vastaan tiedemiesten yleisempää käsitystä, jonka mukaan ympäristön romahdus tapahtuisi asteittain ja veisi vuosisatoja.
Tutkijat ovat erityisen huolissaan siitä että ympäristön romahduksen vuoksi maapallon ruokavarantojen määrä tippuisi ja vilja-aitta-alueiden kyky kasvattaa maissia, vehnää, riisiä, rehua ja muita viljelykasveja supistuisi.
Mutta.
Kun puhutaan vilja-aitoista puhutaan suurista ruokamääristä teollisesti tuotettuna suurilla alueilla - jonka vastapoolina ovat taas suuret ruuankuluttajat keskittyneillä alueilla nimeltään suurkaupungit.
Niinpä kysyä pitääkin - jos ympäristö romahtaa ja vilja-aitta-alueet ehtyy niin siitähän seuraa saman tien suurkaupunkirakenteiden romahdus - koska suurkaupungeissa ei yksinkertaisesti olisi ruokaa.
Kysymys kuuluukin olisiko ruuan tuotannon ja myös muunkin terveen elämän perusta suurkaupunkien sijaan lähiluontoinen asuminen ja eläminen maaseudulla jossa kukin talous ottaisi omalta pihamaaltaan mahdollisimman paljon tarvitsemansa niin ruuassa kuin energiassakin ja myös käsittelisi liki kaikki ainakin bioperäiset jätteensä omalla pihamaallaan.
Eikö tämä - haja-asutus lähiperiaatteella lähellä luontoa - olisi tehokkaampi ja myös erityisesti katastrofikestävämpi ratkaisu kuin nykyinen vaarallisen riskialtis korttitaloyhtälö - vilja-aitta-alueet jotka ruokkivat teollisesti tuotetulla ruualla massiivisia ihmismääriä suurkaupungeissa - joissa asukkailla luontosuhde on usein aivan olematon tai ainakin puistoajattelun tapaisesti keinotekoinen - puisto kun ei ole metsä.
Minusta on aihetta pyrkiä siihen että etäluontotyyppisiä suurkaupunkirakenteita aletaan purkaa lähiluontotyyppisiksi haja-asutusrakenteiksi.
Koska se on taatusti tuottavampi ja erityisesti katastrofikestävämpi tapa ruokkia maailma kuin nykyinen vilja-aitta-alueilta suurkaupunkeja ruokkiva systeemi.
Ihmisten kyky sopeutua omaehtoisessa ruuantuotannossa muuttuvaan illmastoon on huomattavasti parempi kuin keskitettyjen vilja-aitta-alueiden filosofia.
Toisin sanoen - suuret vilja-aitta-alueet pitäisi täyttää lähialueajattelua toteuttavalla pienasutuksella. Ja suurkaupungit pitäisi purkaa.
Tietenkään tämä ei ratkaise ilmastonmuutosta - mutta se ratkaisee ihmiskunnan vastaanottokyvyn muuttuvissa ja katastrofialttiissa ilmastonmuutosolosuhteissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, June 05, 2012
Arvio Venäjän poliittishistoriallisesta tilanteesta
Venäjän tilanne on mielenkiintoisessa hetkellisen tasapainotilan vaiheessa - jolla on se samainen yhtäläisyys internetin kanssa että kummankaan vapauteen tottumista ja sen vapaudessa kehittymistilannetta ei voi estää.
Venäjän poliittinen tilanne keskittyy psykologisesti kahteen seikkaan - siihen miten vaikea vanhaan tsarismista kommunismiin siirtyneiden vanhempien venäläispolvien ja erityisesti sen poliittisen vallanpidon harrastajien on tottua modernin läntisen vapauden alle - ja siihen miten toisaalta mahdotonta on edes kuvitella että jo noin 20 vuotta vapauteen tottunut nuorempi polvi asettuisi minkään mahdin alla kommunistis- tai tsarististyyliseen autoritaariseen komentoon.
Nuorempi venäläispovi ei tule ikinä suostumaan vanhaan autoritaariseen menoon - he ovat seisseet jo niin kauan ja niin tukevasti vapaan demokraattisen ajattelun maankamaralla voimakkaasti kasvavine yhteyksineen että heille on mahdotonta asettua takaisin henkiseen komentotalouteen.
Mutta Venäjällä vapaus on samanlaisessa tilanteessa kuin internet - kummankaan vapauden ydinolemusta ei voi enää estää olemasta tai kehittymästä.
Tämä on poliittishistoriallinen poikkileikkaus ja tausta jota vasten on hyödyllistä arvioida yksittäisiä asioita Venäjän suunnalla pysyäkseen kärryillä sen suhteen missä Venäjällä poliittishistoriallisesti henkisellä tasolla mennään.
Eri kansoilla ja eri kansojen poliittishistoriallisella kehitysvaiheella on oma psykologiansa - ja siksi suora eri valtioiden ja kansojen poliittinen vertailu on hyödytöntä suunpieksäntää ilman oivaltavaa psykologista näkemystä siitä mikä on kunkin valtion ja kansan kehitystilanne.
Seikka joka selvästikin on toisaalta itsestäänselvyys - mutta joka selvästikin on myös puuttunut tähän asti lähes kaikesta poliittisesta keskustelusta jopa vallan kaikilla tasoilla ylhäältä alas asti media mukaanlukien.
Mutta tässä yhteydessä on todettava sekin että kun moni selkäydinrefleksin tavoin yhdistävät vapauden amerikkalaisiin ja amerikkalaiseen yhteiskuntaan niin he erehtyvät.
Ei Yhdysvallat ole vapauden perikuva - se on näennäisvapaa mutta voimakkaasti autoritaarinen valtio ja kansakunta. Amerikkalaiset kyllä levittävät vapauden sanomaa - tai omaa käsitystään siitä - ja kehittävät vapauden teknologioita - mutta samaan aikaan eivät havaitse itse elävänsä yhdessä maailman autoritaarisimmista valtioista.
Sen sijaan pohjoismaissa vallitsevaa demokraattisen vapauden tilannetta voi pitää lähempänä vapauden kuin autoritaarisuuden tilannetta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Venäjän poliittinen tilanne keskittyy psykologisesti kahteen seikkaan - siihen miten vaikea vanhaan tsarismista kommunismiin siirtyneiden vanhempien venäläispolvien ja erityisesti sen poliittisen vallanpidon harrastajien on tottua modernin läntisen vapauden alle - ja siihen miten toisaalta mahdotonta on edes kuvitella että jo noin 20 vuotta vapauteen tottunut nuorempi polvi asettuisi minkään mahdin alla kommunistis- tai tsarististyyliseen autoritaariseen komentoon.
Nuorempi venäläispovi ei tule ikinä suostumaan vanhaan autoritaariseen menoon - he ovat seisseet jo niin kauan ja niin tukevasti vapaan demokraattisen ajattelun maankamaralla voimakkaasti kasvavine yhteyksineen että heille on mahdotonta asettua takaisin henkiseen komentotalouteen.
Mutta Venäjällä vapaus on samanlaisessa tilanteessa kuin internet - kummankaan vapauden ydinolemusta ei voi enää estää olemasta tai kehittymästä.
Tämä on poliittishistoriallinen poikkileikkaus ja tausta jota vasten on hyödyllistä arvioida yksittäisiä asioita Venäjän suunnalla pysyäkseen kärryillä sen suhteen missä Venäjällä poliittishistoriallisesti henkisellä tasolla mennään.
Eri kansoilla ja eri kansojen poliittishistoriallisella kehitysvaiheella on oma psykologiansa - ja siksi suora eri valtioiden ja kansojen poliittinen vertailu on hyödytöntä suunpieksäntää ilman oivaltavaa psykologista näkemystä siitä mikä on kunkin valtion ja kansan kehitystilanne.
Seikka joka selvästikin on toisaalta itsestäänselvyys - mutta joka selvästikin on myös puuttunut tähän asti lähes kaikesta poliittisesta keskustelusta jopa vallan kaikilla tasoilla ylhäältä alas asti media mukaanlukien.
Mutta tässä yhteydessä on todettava sekin että kun moni selkäydinrefleksin tavoin yhdistävät vapauden amerikkalaisiin ja amerikkalaiseen yhteiskuntaan niin he erehtyvät.
Ei Yhdysvallat ole vapauden perikuva - se on näennäisvapaa mutta voimakkaasti autoritaarinen valtio ja kansakunta. Amerikkalaiset kyllä levittävät vapauden sanomaa - tai omaa käsitystään siitä - ja kehittävät vapauden teknologioita - mutta samaan aikaan eivät havaitse itse elävänsä yhdessä maailman autoritaarisimmista valtioista.
Sen sijaan pohjoismaissa vallitsevaa demokraattisen vapauden tilannetta voi pitää lähempänä vapauden kuin autoritaarisuuden tilannetta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Venäläinenkin virkamies voi erehtyä politikoimaan
Venäjän federaation asevoimien yleisesikunnan päällikkö, armeijankenraali Nikolai Makarov on esittänyt osin kummallisia käsityksiä Suomen sotilaallisen puolustusvalmiuden suhteen. Hän asettaa kyseenalaiseksi Suomen oikeuden järjestää sotaharjoituksia omalla alueellaan kysyen ketä varten ne on oikein suunnattu.
On olemassa kaksi tosiasiaa - vihollisia ei voi valita - ystävät sen sijaan voi. Siksi vihollinen voi olla Suomelle periaatteessa kuka tahansa - siten myös Suomen eräänä naapurimaana Venäjä.
Toinen tosiasia on että kaikilla itsenäisillä valtioilla on suorastaan oltava jonkinlainen puolustusvalmius rajojen yli tapahtuvia potentiaalisia hyökkäyksiä vastaan.
Siksi sangen kummallista on armeijankenraali Makarovin ajatus että Suomi ei saisi järjestää sotaharjoituksia omalla alueellaan.
Epäilen että armeijankenraali Makarov tekee nyt virkamiehenä ja sotilaana politiikkaa joka ei hänelle kuulu - koska sataprosenttisen varmaa on että tuskin presidentti Putin tai kukaan muukaan Venäjän huippupoliitikoista menee millekään naapurimaalleen sanomaan sellaista järjettömyyttä ettei se saa järjestää omalla alueellaan sotaharjoituksia.
Suomalaisten on sen sijaan asian yhteydessä opittava tämä uudehko asia - venäläisetkin virkamiehet voivat olla erehtyväisiä ja toilailla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
On olemassa kaksi tosiasiaa - vihollisia ei voi valita - ystävät sen sijaan voi. Siksi vihollinen voi olla Suomelle periaatteessa kuka tahansa - siten myös Suomen eräänä naapurimaana Venäjä.
Toinen tosiasia on että kaikilla itsenäisillä valtioilla on suorastaan oltava jonkinlainen puolustusvalmius rajojen yli tapahtuvia potentiaalisia hyökkäyksiä vastaan.
Siksi sangen kummallista on armeijankenraali Makarovin ajatus että Suomi ei saisi järjestää sotaharjoituksia omalla alueellaan.
Epäilen että armeijankenraali Makarov tekee nyt virkamiehenä ja sotilaana politiikkaa joka ei hänelle kuulu - koska sataprosenttisen varmaa on että tuskin presidentti Putin tai kukaan muukaan Venäjän huippupoliitikoista menee millekään naapurimaalleen sanomaan sellaista järjettömyyttä ettei se saa järjestää omalla alueellaan sotaharjoituksia.
Suomalaisten on sen sijaan asian yhteydessä opittava tämä uudehko asia - venäläisetkin virkamiehet voivat olla erehtyväisiä ja toilailla.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, June 04, 2012
Hinta nousee matkalla hyllyltä kassalle
Olen viime aikoina toistuvasti huomannut useassa kaupassa tämän ilmiön.
Kun katson hyllyn reunasta tuotteen hinnan niin hinta kassalla onkin korkeampi.
Onko tämä uusi tapa kaupoille tehdä tulosta - hintaero kun on jopa 25 %.
Tätä asiaa kannattaa tutkia ja tehdä sille jotain.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kun katson hyllyn reunasta tuotteen hinnan niin hinta kassalla onkin korkeampi.
Onko tämä uusi tapa kaupoille tehdä tulosta - hintaero kun on jopa 25 %.
Tätä asiaa kannattaa tutkia ja tehdä sille jotain.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, June 03, 2012
Aforismi
Liika lennokkuus on mahalaskun varmin tae.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, May 26, 2012
Ominaisuuksien liiallinen lääketieteellistäminen
sairautena.
Hän esittää perusajattelunaan että " Jos aikuinen ihminen kävelee huonosti, kuolaa ja käyttää vaippoja eikä osaa puhua tai kirjoittaa, ajattelen, että hänellä on vakava sairaus".
Toisaalta hän ansiokkaasti hakee uusia kytkentöjä vammaisalan suhteen lääketieteen ja sosiaalialan välille - mutta menee mielestäni aivan liian pitkälle vaatiessaan että vammaisuutta pitäisi käsitellä sairautena.
Paulin lähestymistavassa ongelmallista on että hän aitaa kaiken vammaisuuden oitis sairaudeksi - eikä ajattele niinkuin valtaosa sosiaalialan ja myös epäilemättä terveydenhuoltoalan ihmisistä ajattelee että on olemassa vammaisuutta joka on hyväksyttävä sairauden sijasta ominaisuudeksi sillä perusteella ettei siitä voi parantua.
On vaarallinen tie että ihmisten ominaisuuksia aletaan lääketieteellistä sairauksiksi - koska se merkitsee jonkun ihanneihmisen idealln tyranniaa - vaikka sellaista ideaali-ihmistä ei taaatusti ole edes olemassa.
Kaikilla ihmisillä on joko fyysisesti tai henkisesti ominaisuuksia jotka eivät vastaa ideaalia. Kukin kompuroi tavallaan sen tarvitsematta olla sairautta - vammainen vammansa kanssa josta hän ei voi parantua, vanheneva ihminen vanhenemisensa kanssa, henkisesti jollain tavalla poikkeva niin että siitä on hänelle tai muille haittaa - ujo, arka, ylivilkas, passiivinen, voimakastahtoinen.
Se että asetetaan ihmisen ominaisuuksia jostain lääketieteen erikoisalueen suunnasta sairaudeksi hävittää ihmisten oikeutta kompuroida elämäänsä niillä ominaisuuksilla joita hänellä on.
Sisätautiopin dosentin kirjoitus on hänen kompurointiaan - ja mielestäni hänen tarjoamansa kaiken vammaisuuden sairaudeksi luokittamisen sijaan olisi suotavampaa pysyttäytyä siinä että se vamma - ja mikä tahansa ominaisuus - joka ei ole parannettavissa hyväksytään ominaisuudeksi muiden ihmisten ominaisuuksien joukkoon - ja niitä vammaisuuden piirteitä joita voidaan parantaa otetaan lääketieteellisen sairausluokituksen piiriin.
Joka asettaa sosiaaliselle yhteisölle haasteen alkaa hyväksyä paremmin pelkkinä ominaisuuksina sellaisia piirteitä joihin kukaan ei voi vaikuttaa - ja niin että näkyvätkään ominaisuudet eivät peitä sosiaalisesti taakseen sitä ihmistä joka kukin ominaisuuksineen on ja niiden kanssa kompuroi.
Jussi Vaarala
eettis-reaistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Hän esittää perusajattelunaan että " Jos aikuinen ihminen kävelee huonosti, kuolaa ja käyttää vaippoja eikä osaa puhua tai kirjoittaa, ajattelen, että hänellä on vakava sairaus".
Toisaalta hän ansiokkaasti hakee uusia kytkentöjä vammaisalan suhteen lääketieteen ja sosiaalialan välille - mutta menee mielestäni aivan liian pitkälle vaatiessaan että vammaisuutta pitäisi käsitellä sairautena.
Paulin lähestymistavassa ongelmallista on että hän aitaa kaiken vammaisuuden oitis sairaudeksi - eikä ajattele niinkuin valtaosa sosiaalialan ja myös epäilemättä terveydenhuoltoalan ihmisistä ajattelee että on olemassa vammaisuutta joka on hyväksyttävä sairauden sijasta ominaisuudeksi sillä perusteella ettei siitä voi parantua.
On vaarallinen tie että ihmisten ominaisuuksia aletaan lääketieteellistä sairauksiksi - koska se merkitsee jonkun ihanneihmisen idealln tyranniaa - vaikka sellaista ideaali-ihmistä ei taaatusti ole edes olemassa.
Kaikilla ihmisillä on joko fyysisesti tai henkisesti ominaisuuksia jotka eivät vastaa ideaalia. Kukin kompuroi tavallaan sen tarvitsematta olla sairautta - vammainen vammansa kanssa josta hän ei voi parantua, vanheneva ihminen vanhenemisensa kanssa, henkisesti jollain tavalla poikkeva niin että siitä on hänelle tai muille haittaa - ujo, arka, ylivilkas, passiivinen, voimakastahtoinen.
Se että asetetaan ihmisen ominaisuuksia jostain lääketieteen erikoisalueen suunnasta sairaudeksi hävittää ihmisten oikeutta kompuroida elämäänsä niillä ominaisuuksilla joita hänellä on.
Sisätautiopin dosentin kirjoitus on hänen kompurointiaan - ja mielestäni hänen tarjoamansa kaiken vammaisuuden sairaudeksi luokittamisen sijaan olisi suotavampaa pysyttäytyä siinä että se vamma - ja mikä tahansa ominaisuus - joka ei ole parannettavissa hyväksytään ominaisuudeksi muiden ihmisten ominaisuuksien joukkoon - ja niitä vammaisuuden piirteitä joita voidaan parantaa otetaan lääketieteellisen sairausluokituksen piiriin.
Joka asettaa sosiaaliselle yhteisölle haasteen alkaa hyväksyä paremmin pelkkinä ominaisuuksina sellaisia piirteitä joihin kukaan ei voi vaikuttaa - ja niin että näkyvätkään ominaisuudet eivät peitä sosiaalisesti taakseen sitä ihmistä joka kukin ominaisuuksineen on ja niiden kanssa kompuroi.
Jussi Vaarala
eettis-reaistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, May 24, 2012
Pohdintaa maahanmuutosta
Kuuluu aika ajoin kauhunsekaisia parahduksia sieltä täältä että maahanmuuttajien usein korkeampi syntyvyys täyttää vaikkapa pohjoismaat maahanmuuttajilla - ja että se olisi ainoastaan paha asia ja uhka.
Onko näin - asiaa on syytä analysoida laajemmin kuin tähän asti.
Ensinnäkin korkeampi syntyvyys maahanmuuttajien keskuudessa on suoraan kahden asian tuontia maahan - nuoren vireän työvoiman tuontia - ja sitä että samalla suhteellisesti lisääntyvä lapsien osuus lisää myös kotimarkkinoiden vireyttä ja kasvua.
Lapset kun nimittäin sekä työllistävät että vireyttävät yhteiskuntaa kovasti - oli lapset mitä alkuperää tahansa.
Ja on käsittämätöntä että yritysmaailma - joka kannatti pääoman ja työvoiman globalisaatiota eli vapaata liikkuvuutta - ei nyt osaa eikä ennenkaikkea ymmärrä tarttua tilanteeseen työvoiman saannin näkökulmasta vaan panttaa maahanmuuttajilta työpaikkoja sen kun kerkiää.
Nimittäin kansakunnan vanheneva ja eläköityvä joukko ei edes kuluta eikä työllistä juuri mitään eikä siitä ole edes työhön. Ja se on monen yrityksen tuho kun sillä ei ole kohta kotimarkkinoilta saatavissa sen enempää kysyntää kuin työvoimaakaan.
Ja jotta miettiliäs ilme hiipisi yritysjohtajien kasvoilla niin kannattaa tsekata omien työntekijöiden ikäjakauma havaitakseen miten vanhaksi on työntekijät päässeet lipsahtamaan - ja ettei nuoren työvoiman saantia esittämässäni ole edes pohdittu.
Toisin sanoen - yritysmaailman palkatessa ulkolaisia nuoria ihmisiä töihin ei iske työvoimapula päälle - jota myöten ei iske kyllä kotimarkkinodien kysynnän laskukaan - kas kun runsaasti sikiävät maahanmuuttajat panevat palkkansa ensimmäiseksi lastensa aiheuttamaan kulutukseen. Ja vireyttävät kansantaloutta.
Ja siten se että työnantajat työllistävät nuoria isolapsisesti perheellisiä maahanmuuttajia palautuu heille takaisin lapsien aiheuttaman talouskasvun kautta. Lapset kun ovat talouskasvun ytimessä.
Mutta erityistä kummastusta aiheuttaa se etteivät yritykset edes suomalaisia nuoria työllistä vaan kasvavassa määrin ovat vastuussa myös suomalaisen nuorison kasvavasta työttömyydestä.
Maahanmuuttajien korkeammat syntyvyysluvut ovat aiheuttaneet myös pelkoja että he valtaavat maan poliittisesti. Mutta ei se niin mene - he ovat ja jäävät vähemmistöksi puoluekentässä - ja sitä paitsi hajaantuvat kannatukseltaan eri puolueisiin eli mitään ison ulkomaalaispuolueen syntyäkään ei tarvitse pelätä.
Mutta miksi maahanmuuttajiin kannattaa suhtautua kiihkottoman realistisen avoimesti. Edellämainituista syistä tietenkin mutta myös siitä oleellisesti pysyvästä realiteetista johtuen että internet on tullut pysyäkseen.
Ja internet välittää tietoa ympäri maailmaa eri maiden olosuhteista, työllisyydestä, tavoista jne - ja se informaatio laskee ratkaisevasti ihmisten kynnystä muuttaa muihin maihin kotimaastaan.
Ja arvelen sen olevan sen kaltainen trendi tulevaisuudessa että suomalaisten ei tarvitse jatkossa hankkia enää montaa ammattia tullakseen toimeen - vaan he voivat muuttaa yhden ja saman ammatin varassa ympäri Eurooppaa ja maailmaakin.
Näin voidaan itse asiassa todeta että monikulttuurisuus ei ole maiden sisäinen asia - se on maiden välinen asia - ja se on jo nyt kaikkialla.
Mutta ei sen tarvitse olla pelottava peikko - sen osoittaa ylläoleva pohdinta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko näin - asiaa on syytä analysoida laajemmin kuin tähän asti.
Ensinnäkin korkeampi syntyvyys maahanmuuttajien keskuudessa on suoraan kahden asian tuontia maahan - nuoren vireän työvoiman tuontia - ja sitä että samalla suhteellisesti lisääntyvä lapsien osuus lisää myös kotimarkkinoiden vireyttä ja kasvua.
Lapset kun nimittäin sekä työllistävät että vireyttävät yhteiskuntaa kovasti - oli lapset mitä alkuperää tahansa.
Ja on käsittämätöntä että yritysmaailma - joka kannatti pääoman ja työvoiman globalisaatiota eli vapaata liikkuvuutta - ei nyt osaa eikä ennenkaikkea ymmärrä tarttua tilanteeseen työvoiman saannin näkökulmasta vaan panttaa maahanmuuttajilta työpaikkoja sen kun kerkiää.
Nimittäin kansakunnan vanheneva ja eläköityvä joukko ei edes kuluta eikä työllistä juuri mitään eikä siitä ole edes työhön. Ja se on monen yrityksen tuho kun sillä ei ole kohta kotimarkkinoilta saatavissa sen enempää kysyntää kuin työvoimaakaan.
Ja jotta miettiliäs ilme hiipisi yritysjohtajien kasvoilla niin kannattaa tsekata omien työntekijöiden ikäjakauma havaitakseen miten vanhaksi on työntekijät päässeet lipsahtamaan - ja ettei nuoren työvoiman saantia esittämässäni ole edes pohdittu.
Toisin sanoen - yritysmaailman palkatessa ulkolaisia nuoria ihmisiä töihin ei iske työvoimapula päälle - jota myöten ei iske kyllä kotimarkkinodien kysynnän laskukaan - kas kun runsaasti sikiävät maahanmuuttajat panevat palkkansa ensimmäiseksi lastensa aiheuttamaan kulutukseen. Ja vireyttävät kansantaloutta.
Ja siten se että työnantajat työllistävät nuoria isolapsisesti perheellisiä maahanmuuttajia palautuu heille takaisin lapsien aiheuttaman talouskasvun kautta. Lapset kun ovat talouskasvun ytimessä.
Mutta erityistä kummastusta aiheuttaa se etteivät yritykset edes suomalaisia nuoria työllistä vaan kasvavassa määrin ovat vastuussa myös suomalaisen nuorison kasvavasta työttömyydestä.
Maahanmuuttajien korkeammat syntyvyysluvut ovat aiheuttaneet myös pelkoja että he valtaavat maan poliittisesti. Mutta ei se niin mene - he ovat ja jäävät vähemmistöksi puoluekentässä - ja sitä paitsi hajaantuvat kannatukseltaan eri puolueisiin eli mitään ison ulkomaalaispuolueen syntyäkään ei tarvitse pelätä.
Mutta miksi maahanmuuttajiin kannattaa suhtautua kiihkottoman realistisen avoimesti. Edellämainituista syistä tietenkin mutta myös siitä oleellisesti pysyvästä realiteetista johtuen että internet on tullut pysyäkseen.
Ja internet välittää tietoa ympäri maailmaa eri maiden olosuhteista, työllisyydestä, tavoista jne - ja se informaatio laskee ratkaisevasti ihmisten kynnystä muuttaa muihin maihin kotimaastaan.
Ja arvelen sen olevan sen kaltainen trendi tulevaisuudessa että suomalaisten ei tarvitse jatkossa hankkia enää montaa ammattia tullakseen toimeen - vaan he voivat muuttaa yhden ja saman ammatin varassa ympäri Eurooppaa ja maailmaakin.
Näin voidaan itse asiassa todeta että monikulttuurisuus ei ole maiden sisäinen asia - se on maiden välinen asia - ja se on jo nyt kaikkialla.
Mutta ei sen tarvitse olla pelottava peikko - sen osoittaa ylläoleva pohdinta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, May 23, 2012
Sinulle riittää kaikkea - vai riittääkö
Näiden kolmen tahon - teknologian, markkinoinnin ja hyvinvoivien ihmisten - välille on muodostunut kytkentä joka on narsistisesti paitsi maapallon realismista irrallaan niin myös sille tuhoisaa - ja tietenkin narsismille tyypillisesti etuoikeutetun elitistisesti heille ilman muuta suotua.
Noiden kolmen keskinäinen viestintä kuuluu:
Sinulle riittää ruokaa ja energiaa sen tuottamiseen ja kuljettamiseen niin että voit huoleti heittää kaikesta ostamastasi ruuasta 25-30 % pois.
Sinulle riittää vettä niin että voit holvata itseäsi suihkussa niin paljon kuin ikinä haluat kenenkään muistuttamatta että vesikin on yhä rajallisempi hyödyke.
Sinä voit mennä etuoikeutetusti kauppaan ostamaan vain 1prosenttisesti hajonneen laitteen tilalle täysin uutta muistuttamatta kauppiasta että tämmöinen tuhlaaminen on ympäristöä tuhoavaa.
Sinulle kerrotaan mainoksissa ja markkinoinnissa autereisesta valoisasta elämästä vailla murheen häivää - ja vailla niitä vastuita ja uhkia joita sinulla ympäristöstäsi ja sen tuhoamisesta on.
On aika lopultakin siihen että vaaditaan niin teollisuudelta, kaupalta kuin markkinoinniltakin ettei eletä enää ympäristöepätietoisessa harhassa ja levitetä sitä koko teollisuus-markkinointi-kauppa ketjun kautta myös yhteiskunnan johtavaksi materialistisen kasvun ideologiaksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Noiden kolmen keskinäinen viestintä kuuluu:
Sinulle riittää ruokaa ja energiaa sen tuottamiseen ja kuljettamiseen niin että voit huoleti heittää kaikesta ostamastasi ruuasta 25-30 % pois.
Sinulle riittää vettä niin että voit holvata itseäsi suihkussa niin paljon kuin ikinä haluat kenenkään muistuttamatta että vesikin on yhä rajallisempi hyödyke.
Sinä voit mennä etuoikeutetusti kauppaan ostamaan vain 1prosenttisesti hajonneen laitteen tilalle täysin uutta muistuttamatta kauppiasta että tämmöinen tuhlaaminen on ympäristöä tuhoavaa.
Sinulle kerrotaan mainoksissa ja markkinoinnissa autereisesta valoisasta elämästä vailla murheen häivää - ja vailla niitä vastuita ja uhkia joita sinulla ympäristöstäsi ja sen tuhoamisesta on.
On aika lopultakin siihen että vaaditaan niin teollisuudelta, kaupalta kuin markkinoinniltakin ettei eletä enää ympäristöepätietoisessa harhassa ja levitetä sitä koko teollisuus-markkinointi-kauppa ketjun kautta myös yhteiskunnan johtavaksi materialistisen kasvun ideologiaksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Aforismi
Aforismi
Jotkut harvat ihmiset ovat niin kaukana ihmisille tutuista maamerkeistä etteivät he löydy ihmisten kartoista.
Jussi Vaarala
Jotkut harvat ihmiset ovat niin kaukana ihmisille tutuista maamerkeistä etteivät he löydy ihmisten kartoista.
Jussi Vaarala
Tuesday, May 22, 2012
Mutta jospa Zuckerberg haluaakin tuhota Facebookin taloudellisen arvon
Uutisissa otsikoidaan: " Suomalaista epäilyttää: ”Zuckerberg voi tuhota Facebookin arvon”. Epäilyksen siis kohdistuessa Facebookin taloudelliseen arvoon.
Asetelma on mielenkiintoinen - todella herkullinen - tuossa asiassa.
Zuckerberg siis loi Facebookin - hän loi sen sisällön - sen aineettoman sisällön josta ihmiset tykkäsivät ja alkoivat käyttää Facebookia. Siis ensin tuli aineeton arvo joka ihmisiä kiinnosti ja sitten huiman kasvun myötä taloudellinen arvo Facebookille. Ja juuri tuon taloudellisen arvon tuhoutumista sijoittajapiirit pelkäävät.
Mutta kun sijoittajapiirit ovat huolissaan vain taloudellisista arvoista niin voidaan kysyä ovatko he huolissaan muista arvoista ja periaatteista - ja että ne voisivat olla jopa ylitse taloudellisen arvon.
Eivät ole - jo pankkimies Wahlroosin julkilausuma "yrityksellä ei voi olla moraalia, sen tehtävä on taloudellisen voiton tuottaminen" osoittaa sen mikä on valitettava tosiasia johon on aika lopultakin alkaa todenteolla tarttua.
Nimittäin taloudellisen hyödyn vimmaiset sijoittajapiirit ovat kautta taloushistorian aivan liian usein surutta taloudellista arvoa jahdatessaan tuhonneet niin mitä tahansa muita arvoja kuin myös periaatteita ja jopa ihmiskunnan kaikenlaista perintöäkin. Moni hyvä brändi on tuhottu tällä tavoin - asettamalla taloudellinen arvo ylitse brändin aineettoman arvon ja "tahrimalla" se taloudellisilla arvoilla - myös ihmisten silmissä.
Mikään ei ole rahan ahneudelle pyhää - ja se näkyy myös nykyään - kaikessa ja kaikin tavoin.
Mitähän jos Zuckerbeg haluaakin tuhota luomansa Facebookin aineettoman arvon - jotta siitä eivät hyötyisi kaikki arvot ahneutensa alle alistavat sijoittajasudet.
Mitähän jos Zuckebarg haluaakin protestoida törkeää aineettomien arvojen alistamista taloudellisille arvoille - tuhoamalla luomansa Facebookin taloudellisen arvon.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Asetelma on mielenkiintoinen - todella herkullinen - tuossa asiassa.
Zuckerberg siis loi Facebookin - hän loi sen sisällön - sen aineettoman sisällön josta ihmiset tykkäsivät ja alkoivat käyttää Facebookia. Siis ensin tuli aineeton arvo joka ihmisiä kiinnosti ja sitten huiman kasvun myötä taloudellinen arvo Facebookille. Ja juuri tuon taloudellisen arvon tuhoutumista sijoittajapiirit pelkäävät.
Mutta kun sijoittajapiirit ovat huolissaan vain taloudellisista arvoista niin voidaan kysyä ovatko he huolissaan muista arvoista ja periaatteista - ja että ne voisivat olla jopa ylitse taloudellisen arvon.
Eivät ole - jo pankkimies Wahlroosin julkilausuma "yrityksellä ei voi olla moraalia, sen tehtävä on taloudellisen voiton tuottaminen" osoittaa sen mikä on valitettava tosiasia johon on aika lopultakin alkaa todenteolla tarttua.
Nimittäin taloudellisen hyödyn vimmaiset sijoittajapiirit ovat kautta taloushistorian aivan liian usein surutta taloudellista arvoa jahdatessaan tuhonneet niin mitä tahansa muita arvoja kuin myös periaatteita ja jopa ihmiskunnan kaikenlaista perintöäkin. Moni hyvä brändi on tuhottu tällä tavoin - asettamalla taloudellinen arvo ylitse brändin aineettoman arvon ja "tahrimalla" se taloudellisilla arvoilla - myös ihmisten silmissä.
Mikään ei ole rahan ahneudelle pyhää - ja se näkyy myös nykyään - kaikessa ja kaikin tavoin.
Mitähän jos Zuckerbeg haluaakin tuhota luomansa Facebookin aineettoman arvon - jotta siitä eivät hyötyisi kaikki arvot ahneutensa alle alistavat sijoittajasudet.
Mitähän jos Zuckebarg haluaakin protestoida törkeää aineettomien arvojen alistamista taloudellisille arvoille - tuhoamalla luomansa Facebookin taloudellisen arvon.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tässäkö Sauli Niinistön Nato-hivutustaktiikka
Olin kerran kokouksessa jossa eräs hyvässä asemassa oleva henkilö asettui käsitteillä olevan asian suhteen tietylle kannalle saaden sen kannattajat puolelleen ja kokouksen edetessä pikkuhiljaa hivutti heitä vastakkaiseen kantaan asiassa.
Onko tämä Sauli Niinistö Nato-hivutustaktiikka - ensin asettuu vastustamaan ja sitten pikkuhiljaa siirtää ihmisiä vastakkaisen kannan taakse.
Pertti Salolaisen "olemme niin lähellä Natoa kun olla voi" ja Niinistö matka saattaisivat olla viitteitä tähän suuntaan.
Perustaustana suomalaisten kannattaisi huomata tämä - vaikka kokoomuksen toiminta vaikuttaa kuinka "fantastiselta" niin silti kansa voi henkisesti aina vaan huonommin.
Joku siis huijaa - ja se ei varmasti ole kansa joka oirehtii nykyisin varmasti enemmän ja rajummin kuin koskaan Suomen historiassa.
Perustausta kannattaa pitää mielessä myös sen suhteen jos epäilee kokoomuksen yrittävän huijata suomalaiset Naton jäseniksi.
Kokoomuksen " fantastinen kuulolla Suomi " voi todella huonosti.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko tämä Sauli Niinistö Nato-hivutustaktiikka - ensin asettuu vastustamaan ja sitten pikkuhiljaa siirtää ihmisiä vastakkaisen kannan taakse.
Pertti Salolaisen "olemme niin lähellä Natoa kun olla voi" ja Niinistö matka saattaisivat olla viitteitä tähän suuntaan.
Perustaustana suomalaisten kannattaisi huomata tämä - vaikka kokoomuksen toiminta vaikuttaa kuinka "fantastiselta" niin silti kansa voi henkisesti aina vaan huonommin.
Joku siis huijaa - ja se ei varmasti ole kansa joka oirehtii nykyisin varmasti enemmän ja rajummin kuin koskaan Suomen historiassa.
Perustausta kannattaa pitää mielessä myös sen suhteen jos epäilee kokoomuksen yrittävän huijata suomalaiset Naton jäseniksi.
Kokoomuksen " fantastinen kuulolla Suomi " voi todella huonosti.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, May 21, 2012
Nykyinen poliitikkojen ja virkamiesten erottamismalli palkitsee vain tunareita ja pelureita
Urheilussa vaihdetaan valmentajaa jos ei tulosta synny - menettely jonka hyväksyvät kaikki nurisematta.
Myös politiikassa ja hallinnossa pitää soveltaa samaa.
Ei ole mitään syytä ottaa raskaasti epäonnistuneen tai kyvyttömän poliitikon tai virkamiehen kyvyttömyyttä demokratian taakaksi - vain sen takia ettei yhteiskunta kykene erottamaan tai siirtämään muihin tehtäviin sellaista joka ei tehtäväänsä ja sen vaatimuksiin sovellu.
Ja ei ole häpeä sekään jos virkamies tai poliitikko itsekin sanoo että annettu vastuu ja vaatimustaso on ainakin tällä hetkellä hänelle liian kova. Sellainen päinvastoin on kunniakasta.
Selvää on että yhteiskunta joka kykenee reagoimaan asianmukaisella tavalla niin kyvyttömyyteen, raskaisiin epäonnistumisiin kuin myös ansiokkuuteen ihmisten toiminnassa on huomattavalla ja ratkaisevalla tavalla kehityskykyisempi kuin se joka urheilun valmentajien erotusmallia ei kykene noudattamaan - tai palkitsemaan ansiokkuudesta kansalaisiaan.
Sellainen yhteiskunta joka ei tuohon kykene harrastaa henkilöresurssien suhteen ongelmanratkaisun varjonyrkkeilyä.
Ja palkitsee itse asiassa vain tunareita ja pelureita.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Myös politiikassa ja hallinnossa pitää soveltaa samaa.
Ei ole mitään syytä ottaa raskaasti epäonnistuneen tai kyvyttömän poliitikon tai virkamiehen kyvyttömyyttä demokratian taakaksi - vain sen takia ettei yhteiskunta kykene erottamaan tai siirtämään muihin tehtäviin sellaista joka ei tehtäväänsä ja sen vaatimuksiin sovellu.
Ja ei ole häpeä sekään jos virkamies tai poliitikko itsekin sanoo että annettu vastuu ja vaatimustaso on ainakin tällä hetkellä hänelle liian kova. Sellainen päinvastoin on kunniakasta.
Selvää on että yhteiskunta joka kykenee reagoimaan asianmukaisella tavalla niin kyvyttömyyteen, raskaisiin epäonnistumisiin kuin myös ansiokkuuteen ihmisten toiminnassa on huomattavalla ja ratkaisevalla tavalla kehityskykyisempi kuin se joka urheilun valmentajien erotusmallia ei kykene noudattamaan - tai palkitsemaan ansiokkuudesta kansalaisiaan.
Sellainen yhteiskunta joka ei tuohon kykene harrastaa henkilöresurssien suhteen ongelmanratkaisun varjonyrkkeilyä.
Ja palkitsee itse asiassa vain tunareita ja pelureita.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sosiaali- ja terveysministeriö perusteelliseen remonttiin
Sosiaali- ja terveysministeriö on epäonnistunut perijuurin ja raskaalla tavalla julkisen sektorin it-hankinnoissa kertoo eduskunnan tarkastusvaliokunta.
Tästähän pitää tehdä yksi raju johtopäätös - sosiaali- ja terveysministeriö pitää panna perusteelliseen remonttiin - ja keskeisiä avainhenkilöitä on vaihdettava kyvykkäämpiin..
Ikääntyvä ja sitä myöten yhä enemmän terveysongelmia omaava kansa ei todellakaan kaipaa terveydenhuollon alalla demokratian työrukkaseksi sellaista sosiaali- ja terveysministeriötä joka ei osaa hoitaa edes niin peruskapeaa asiaa kunnolla kuin julkisen sektorin terveydenhuollon it-hankkeet.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tästähän pitää tehdä yksi raju johtopäätös - sosiaali- ja terveysministeriö pitää panna perusteelliseen remonttiin - ja keskeisiä avainhenkilöitä on vaihdettava kyvykkäämpiin..
Ikääntyvä ja sitä myöten yhä enemmän terveysongelmia omaava kansa ei todellakaan kaipaa terveydenhuollon alalla demokratian työrukkaseksi sellaista sosiaali- ja terveysministeriötä joka ei osaa hoitaa edes niin peruskapeaa asiaa kunnolla kuin julkisen sektorin terveydenhuollon it-hankkeet.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, May 20, 2012
Suomalaisten kolme asenne-emotionaalista juuttumaa
Suomalaisia vaivaa tällä hetkellä ainakin kolme tunne- ja asennevaltaista juuttumaa - joilla tunneperäisinä ja asenteellis-ennakkoluuloisina lähestymistapoina on tyypillistä se että emotionaalisuuden paine toisaalta kapeuttaa näkökulmia uskonnonomaisiin kapeutumiin ja hokemiin - ja toisaalta jää ulkopuolelle maailman kehittymisen haluamatta ja usein edes kykenemättä näkemään sitä.
Nämä kolme tunne- ja asennevaltaista juuttumaa ovat:
1. talvisodan traumasta Nato-pakkomielteeseen
2. Karjala-trauman ylläpito
3. ulkomaalais- ja maahanmuuttajavihamielisyys.
Tunnevaltaisuus on usein ihmiselle ja yhteisölle hieno ja elähdyttävä asia - mutta asenne- ja ennaluulopohjalle juuttuneena erityisesti historiallisiin haavoihin niitä jatkuvasti itse auki repien ja niihin suolaa heittäen on hyödytöntä puuhaa joka kääntää selkänsä maailman kehittymiselle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nämä kolme tunne- ja asennevaltaista juuttumaa ovat:
1. talvisodan traumasta Nato-pakkomielteeseen
2. Karjala-trauman ylläpito
3. ulkomaalais- ja maahanmuuttajavihamielisyys.
Tunnevaltaisuus on usein ihmiselle ja yhteisölle hieno ja elähdyttävä asia - mutta asenne- ja ennaluulopohjalle juuttuneena erityisesti historiallisiin haavoihin niitä jatkuvasti itse auki repien ja niihin suolaa heittäen on hyödytöntä puuhaa joka kääntää selkänsä maailman kehittymiselle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, May 19, 2012
Kuinka läpivärjäävää on pääkaupunkiseutulainen ahneus
Pääkaupunkiseudun kuntien matkalipputuki säästää valtiolta noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, laskee Helsingin seudun liikenne. Valtio säästäisi lisää, jos HSL-malli laajentuisi muille kaupunkiseuduille.
Pääkaupunkiseudun kuntien julkisen liikenteen tuki säästää valtion menoja kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, sanoo Helsingin seudun liikenteen (HSL:n) tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Jouni J. Särkijärvi. Valtio säästää pienempinä työmatkavähennyksinä, kun HSL:n jäsenkunnat maksavat jopa puolet työmatkalaisten lipuista.
Oikein selkeä esimerkki kuinka oikeistolainen ja pääkaupunkiseutulainen individualistinen ahneus ja julkisen sektorin viha kääntää saamisetkin tuntumaan siltä kuin ne olisivat yleensä julkisen sektorin ja erityisesti valtion poloiseen pääkaupunkiseutuun kohdistamaa riistoa.
Särkijärveltä kun jää - kokoomuslaisen ahneusvalikoivasti tottakai - huomaamatta ja kertomatta että kun ihmiset matkalipputuen vuoksi alkavat käyttää julkista liikennettä niin samalla heidän ei usein edes tarvitse omistaa autoa saati sitten käyttää sitä.
Oikein hyvä kuva siitä miten pääkaupunkiseutulainen yksilö- ja perhekohtainen ahneus vääristää käsityskykyä käsittämättömään hölmöilyyn asti poliitikkojen mielipiteissä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Pääkaupunkiseudun kuntien julkisen liikenteen tuki säästää valtion menoja kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, sanoo Helsingin seudun liikenteen (HSL:n) tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Jouni J. Särkijärvi. Valtio säästää pienempinä työmatkavähennyksinä, kun HSL:n jäsenkunnat maksavat jopa puolet työmatkalaisten lipuista.
Oikein selkeä esimerkki kuinka oikeistolainen ja pääkaupunkiseutulainen individualistinen ahneus ja julkisen sektorin viha kääntää saamisetkin tuntumaan siltä kuin ne olisivat yleensä julkisen sektorin ja erityisesti valtion poloiseen pääkaupunkiseutuun kohdistamaa riistoa.
Särkijärveltä kun jää - kokoomuslaisen ahneusvalikoivasti tottakai - huomaamatta ja kertomatta että kun ihmiset matkalipputuen vuoksi alkavat käyttää julkista liikennettä niin samalla heidän ei usein edes tarvitse omistaa autoa saati sitten käyttää sitä.
Oikein hyvä kuva siitä miten pääkaupunkiseutulainen yksilö- ja perhekohtainen ahneus vääristää käsityskykyä käsittämättömään hölmöilyyn asti poliitikkojen mielipiteissä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, May 18, 2012
Alkoiko espanjalainen pääoma puolustaa isänmaataan
Espanjan pörssi on yllättäen ollut nousussa perjantaina. Pörssin odotettiin lähtevän laskuun, koska luottoluokitusyhtiö Moody’s laski eilen 16 espanjalaisen pankin luokitusta
Räväkimpään nousuun on lähtenyt nimenomaan ongelmapankki Bankia, joka on määrätty investointipankki Goldman Sachsin arvioitavaksi.Bankian osakkeen arvo on noussut perjantaina 28 prosenttia. Vielä eilen huhuttiin Bankian talletuspaosta.
Onko kyse siitä että espanjalaiset ovatkin ryhtyneet isänmaallisiksi - eivät teekään maastaan talletuspakoa.
Eivätkä noudata kansainvälisen pääoman luottoluokittajien kautta järjestelemää kansallisvaltioidenn finanssikyykytyskoreagrafiaa.
Alkoiko espanjalainen pääoma puolustamaan isänmaataan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Räväkimpään nousuun on lähtenyt nimenomaan ongelmapankki Bankia, joka on määrätty investointipankki Goldman Sachsin arvioitavaksi.Bankian osakkeen arvo on noussut perjantaina 28 prosenttia. Vielä eilen huhuttiin Bankian talletuspaosta.
Onko kyse siitä että espanjalaiset ovatkin ryhtyneet isänmaallisiksi - eivät teekään maastaan talletuspakoa.
Eivätkä noudata kansainvälisen pääoman luottoluokittajien kautta järjestelemää kansallisvaltioidenn finanssikyykytyskoreagrafiaa.
Alkoiko espanjalainen pääoma puolustamaan isänmaataan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nykyinen markkinointi ja mainonta pelottavan tuhoisaa arvorakenteille
Vallitseva markkinatalousajattelu on jo pitkään ollut tuhoisaa arvoille ja niiden taustalla oleville tunnevarauksille. Mutta millä mekanismilla markkinatalous on raivannut tiensä tuhoisalle toiminnalleen. Vastaus on markkinoinnin ja mainonnan toimilla yhteiskuntaan, arvoihin ja terveisiin arvorakenteisiin.
Terveessä normaalissa yhteiskunnallisessa toiminnassa arvot ja niiden mukana niin motivaatiot kuin tunteetkin ovat eettisellä ja realistisella tavalla kiinnittyneet hedelmällisellä tavalla yhteiskuntaan.
Jolloin myös keskeiset arvorakenteet kuten perhe, vastuuntuntoinen vapaus jne toimivat eettisellä ja realistisella tavalla - olematta sen enempää sisäisesti kuin ulkoisestikaan häiriintynyt ja/tai häiritty. Arvorakenteilla on oltava sekä sisäinen rauha että terveys että ne voivat hyvin - mutta arvorakenteet ovat kytköksissä aina yhteisöön ja yhteiskuntaan joten ne eivät voi vetäytyä vastuustaan yhteiskunnan suuntaan - joskaan ulkopuoliset tahotkaan eivät saa mennä arvorakenteiden rauhaa ja terveyttä rikkomaan - toisin sanoen terve yhteiskunta vaalii terveitä arvorakenteita niin niiden sisältä kuin ulkoapäinkin.Ja arvorakenteilla on aina vastuu kahteen suuntaan - itseensä ja yhteiskunnan suuntaan.
Mutta miten markkinointi ja mainonta on ollut vaikutukseltaan haitallinen - selitystä täytyy luodata sekä historiallisesti että periaatteellisesti kaukaa tähän päivään sitten palaten.
Kauan sitten ennen nykyisen markkinoinnin ja mainonnan syntyä tilanne oli se että kun ihmisillä heräsi jokin puute niin he hankkivat tarvitsemansa asian tai tavaran ostamalla sen jostain. Siis yhteiskunnan toiminta oli elämästä poikiutuen tarvelähtöistä eikä nykyisenkaltaista markkinointityrkytystä juurikaan ollut.
Ja ennenkaikkea sellaiset arvorakenteet kuten koti, perhe, lasten kasvu jne olivat koskemattomia joiden yhtenäisyyttä ja koskemattomuutta myös vaalittiin.
Mutta sitten tuli vähitellen yhä enemmän markkinointi ja mainonta mukaan - mm sanomalehtimainonnan leviämisen myötä. Mutta tuossakin vaiheessa terveisiin yhteiskunnan arvorakenteisiin ei kajottu vaan lähinnä houkuteltiin mainonnan keinoin.
Talouselämän ja markkinatalouden keskeisiä ydinkysymyksiä on se että ihmisillä ja yhteisöillä pitää olla tarve jotta talouselämä voi siihen tarpeeseen tuotteitaan myyden vastata. Ja silloin ongelmallista markkinataloudelle on se jos ihmisillä ja yhteisöillä on asiat sen verran hyvin ja tasapainotilassa etteivät he katso tarvitsevansa mitään uutta vaan tyytyvät ainakin sillä hetkellä vallitsevaan olotilaansa.
Ja se ei markkinataloudelle ja talouselämälle käy - siksi talouselämän täytyy rikkoa tuo ihmisten ja yhteisöiden rauhaisa tasapainoinen tilanne jotta siihen syntyisi tarpeita. Siksi markkinatalous hyökkää ihmisten rauhaisan oloonsa tyytyväisyyden kimppuun - aiheuttaa epätasapainotiloja, kaivaa esiin tarpeita, luo uusia tarpeita, työntää kenkänsä ihmisten elämän ovenväliin.
Ja mikä pahinta - markkinatalous on talouselämän kaikkioikeuttavaan kaikkivoipaisuuteen uskoen alkanut rikkoa markkinoinnin ja mainonnan keinoin yhteiskunnan ja ihmisten elämän terveitä arvorakenteita, kotia, perhettä, lapsen ja nuoren herkkää kasvuvaihetta - saadakseen luomansa epätasapainon ja suoranaisen kaaoksenkin kautta esiin tarpeita ja myös luonut niitä.
Ja tämä arvorakenteiden hajottaminen on mennyt niin pitkälle että niin arvot kuin ihmisten tunteetkin on irrotettu aiemmista terveistä arvorakenteista ja ne on kytketty tuotteiden ominaisuuksiksi - luokkaa tältä tuotteelta saat hellyyttä, tässä tuotteessa on kaipaamaasi isää ja autoriteettirakennetta, tässä tuotteessa on vihallesi niin syy kuin kohdekin.
Ja jotta tilanne olisi vieläkin kaameampi ikäänkuin tuossa ei olisi jo tarpeeksi on erityisesti amerikkalaisen viihdeteollisuuden - joka on markkinointi- ja mainontaideologian päämalli - piirissä menty niin pitkälle että kun arvot ja tunteet on irrotettu terveistä arvorakenteistaan niin sen lisäksi tunteista ja emootiosta on tullut yhteiskunnassa ja monissa sen osayhteisösissä vapaasti vellovaa emootioaaltoilua - jota markkinointi ohjailee milloin minkin tuotteen suuntaan.
Tyyliin susilauma joka ajaa saaliseläimen laumastaan irralleen voidakseen raadella sen kuoliaaksi - susilauman edustaessa tässä nykyistä markkinataloutta ja saaliseläinten lauman edustaessa arvorakenteita.
Irrallaan olevilla ihmisten tunteilla on tarve kiinnittyä johonkin - etenkin kun ne alunperin lapsen syntyessä kiinnittyvät jo varhain erilaisiin ravorakenteisiin - syystä että jos niin ei tapahtuisi lapsesta ei tule tervettä ja hänen selviytymismahdollisuutensa ratkaisevasti heikkenevät - ilman varhaista tunteiden sitoutumista äitiyden ja perheen arvorakenteisiin kun lapsesta ei tule ihmistä kaikissa positiivissa ulottuvuuksissaan - eikä lapsen ja nuoren epäterveen kehityksen myötä tulee niin muodoin tervettä yhteiskunnastakaan.
Ja juuri noita terveitä arvorakenteita nykyinen markkinointi ja mainonta pyrkii rikkomaan ja saattamaan tunteet ja arvot vapaasti vellovaan tilaan saadakseen ne kytkettyä tuotteiden ominaisuuksiksi - sen sijaan että ne olisivat terveitä arvorakenteita omaavan yhteiskunnan ominaisuuksia.
Tässä mielessä talouselämä edelläkuvatun tavoin on tunkenut itsensä elämäksi sen elämän tilalle jonka pitäisi olla terveitä arvorakenteita tervein arvo- ja tunnesidoksin.
Ja seuraukset on nähtävissä juuri nyt nimenomaan korostuneella ja uudella tavalla Suomessa - joka on nähty jo kauan Yhdysvalloissa:
Yhteiskunnan tarveet arvorakenteet on rikottu ja ihmisten tunteista on tehty vapaasti vellovaa emootiomassaa jota kuljetellaan terveestä yhteiskunnan realismista ja etiikasta irrallaan taloudellisen hyödyn saamiseksi tuotteesta toiseen.
Ja samalla ihmisten irrallisuuden tunne, hätä, ahdistus, juurettomuus ja väkivaltaiset vapaasta emootiovellonnasta johtuvat väkivallan purkaukset ovat lisääntyneet - tavalla että Suomi ja suomalaisuus on koko ajan aina vaan sairaampaa ja sairaampaa.
Johtopäätös - on alettava määrätietoisesti palauttamaan arvoja ja tunteita sinne minne ne kuuluukin - terveisiin yhteiskunnan ja ihmiselämän arvorakenteisiin.
Ja pantava markkinointi- ja mainontakoneisto pikaisesti seinää vasten tekosistaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Terveessä normaalissa yhteiskunnallisessa toiminnassa arvot ja niiden mukana niin motivaatiot kuin tunteetkin ovat eettisellä ja realistisella tavalla kiinnittyneet hedelmällisellä tavalla yhteiskuntaan.
Jolloin myös keskeiset arvorakenteet kuten perhe, vastuuntuntoinen vapaus jne toimivat eettisellä ja realistisella tavalla - olematta sen enempää sisäisesti kuin ulkoisestikaan häiriintynyt ja/tai häiritty. Arvorakenteilla on oltava sekä sisäinen rauha että terveys että ne voivat hyvin - mutta arvorakenteet ovat kytköksissä aina yhteisöön ja yhteiskuntaan joten ne eivät voi vetäytyä vastuustaan yhteiskunnan suuntaan - joskaan ulkopuoliset tahotkaan eivät saa mennä arvorakenteiden rauhaa ja terveyttä rikkomaan - toisin sanoen terve yhteiskunta vaalii terveitä arvorakenteita niin niiden sisältä kuin ulkoapäinkin.Ja arvorakenteilla on aina vastuu kahteen suuntaan - itseensä ja yhteiskunnan suuntaan.
Mutta miten markkinointi ja mainonta on ollut vaikutukseltaan haitallinen - selitystä täytyy luodata sekä historiallisesti että periaatteellisesti kaukaa tähän päivään sitten palaten.
Kauan sitten ennen nykyisen markkinoinnin ja mainonnan syntyä tilanne oli se että kun ihmisillä heräsi jokin puute niin he hankkivat tarvitsemansa asian tai tavaran ostamalla sen jostain. Siis yhteiskunnan toiminta oli elämästä poikiutuen tarvelähtöistä eikä nykyisenkaltaista markkinointityrkytystä juurikaan ollut.
Ja ennenkaikkea sellaiset arvorakenteet kuten koti, perhe, lasten kasvu jne olivat koskemattomia joiden yhtenäisyyttä ja koskemattomuutta myös vaalittiin.
Mutta sitten tuli vähitellen yhä enemmän markkinointi ja mainonta mukaan - mm sanomalehtimainonnan leviämisen myötä. Mutta tuossakin vaiheessa terveisiin yhteiskunnan arvorakenteisiin ei kajottu vaan lähinnä houkuteltiin mainonnan keinoin.
Talouselämän ja markkinatalouden keskeisiä ydinkysymyksiä on se että ihmisillä ja yhteisöillä pitää olla tarve jotta talouselämä voi siihen tarpeeseen tuotteitaan myyden vastata. Ja silloin ongelmallista markkinataloudelle on se jos ihmisillä ja yhteisöillä on asiat sen verran hyvin ja tasapainotilassa etteivät he katso tarvitsevansa mitään uutta vaan tyytyvät ainakin sillä hetkellä vallitsevaan olotilaansa.
Ja se ei markkinataloudelle ja talouselämälle käy - siksi talouselämän täytyy rikkoa tuo ihmisten ja yhteisöiden rauhaisa tasapainoinen tilanne jotta siihen syntyisi tarpeita. Siksi markkinatalous hyökkää ihmisten rauhaisan oloonsa tyytyväisyyden kimppuun - aiheuttaa epätasapainotiloja, kaivaa esiin tarpeita, luo uusia tarpeita, työntää kenkänsä ihmisten elämän ovenväliin.
Ja mikä pahinta - markkinatalous on talouselämän kaikkioikeuttavaan kaikkivoipaisuuteen uskoen alkanut rikkoa markkinoinnin ja mainonnan keinoin yhteiskunnan ja ihmisten elämän terveitä arvorakenteita, kotia, perhettä, lapsen ja nuoren herkkää kasvuvaihetta - saadakseen luomansa epätasapainon ja suoranaisen kaaoksenkin kautta esiin tarpeita ja myös luonut niitä.
Ja tämä arvorakenteiden hajottaminen on mennyt niin pitkälle että niin arvot kuin ihmisten tunteetkin on irrotettu aiemmista terveistä arvorakenteista ja ne on kytketty tuotteiden ominaisuuksiksi - luokkaa tältä tuotteelta saat hellyyttä, tässä tuotteessa on kaipaamaasi isää ja autoriteettirakennetta, tässä tuotteessa on vihallesi niin syy kuin kohdekin.
Ja jotta tilanne olisi vieläkin kaameampi ikäänkuin tuossa ei olisi jo tarpeeksi on erityisesti amerikkalaisen viihdeteollisuuden - joka on markkinointi- ja mainontaideologian päämalli - piirissä menty niin pitkälle että kun arvot ja tunteet on irrotettu terveistä arvorakenteistaan niin sen lisäksi tunteista ja emootiosta on tullut yhteiskunnassa ja monissa sen osayhteisösissä vapaasti vellovaa emootioaaltoilua - jota markkinointi ohjailee milloin minkin tuotteen suuntaan.
Tyyliin susilauma joka ajaa saaliseläimen laumastaan irralleen voidakseen raadella sen kuoliaaksi - susilauman edustaessa tässä nykyistä markkinataloutta ja saaliseläinten lauman edustaessa arvorakenteita.
Irrallaan olevilla ihmisten tunteilla on tarve kiinnittyä johonkin - etenkin kun ne alunperin lapsen syntyessä kiinnittyvät jo varhain erilaisiin ravorakenteisiin - syystä että jos niin ei tapahtuisi lapsesta ei tule tervettä ja hänen selviytymismahdollisuutensa ratkaisevasti heikkenevät - ilman varhaista tunteiden sitoutumista äitiyden ja perheen arvorakenteisiin kun lapsesta ei tule ihmistä kaikissa positiivissa ulottuvuuksissaan - eikä lapsen ja nuoren epäterveen kehityksen myötä tulee niin muodoin tervettä yhteiskunnastakaan.
Ja juuri noita terveitä arvorakenteita nykyinen markkinointi ja mainonta pyrkii rikkomaan ja saattamaan tunteet ja arvot vapaasti vellovaan tilaan saadakseen ne kytkettyä tuotteiden ominaisuuksiksi - sen sijaan että ne olisivat terveitä arvorakenteita omaavan yhteiskunnan ominaisuuksia.
Tässä mielessä talouselämä edelläkuvatun tavoin on tunkenut itsensä elämäksi sen elämän tilalle jonka pitäisi olla terveitä arvorakenteita tervein arvo- ja tunnesidoksin.
Ja seuraukset on nähtävissä juuri nyt nimenomaan korostuneella ja uudella tavalla Suomessa - joka on nähty jo kauan Yhdysvalloissa:
Yhteiskunnan tarveet arvorakenteet on rikottu ja ihmisten tunteista on tehty vapaasti vellovaa emootiomassaa jota kuljetellaan terveestä yhteiskunnan realismista ja etiikasta irrallaan taloudellisen hyödyn saamiseksi tuotteesta toiseen.
Ja samalla ihmisten irrallisuuden tunne, hätä, ahdistus, juurettomuus ja väkivaltaiset vapaasta emootiovellonnasta johtuvat väkivallan purkaukset ovat lisääntyneet - tavalla että Suomi ja suomalaisuus on koko ajan aina vaan sairaampaa ja sairaampaa.
Johtopäätös - on alettava määrätietoisesti palauttamaan arvoja ja tunteita sinne minne ne kuuluukin - terveisiin yhteiskunnan ja ihmiselämän arvorakenteisiin.
Ja pantava markkinointi- ja mainontakoneisto pikaisesti seinää vasten tekosistaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, May 17, 2012
Wednesday, May 16, 2012
Suomalainen yhteiskunta amerikkalaistumisen tuhoisalla tiellä
Suomalainen yhteiskunta - kokoomus- ja keskustavetoisten hallitusten ohjaamana - on hälyttävästi kehittynyt kohti amerikkalaista yhteiskuntaa sen jyrkimpien pahoinvointien suuntaan.
Kansakunnan emootioiden lisääntynyt selittämättömyys ja hallitsematon virtailu ja järjettömät väkivallanteot sekä lisääntyvät luonnevikaistyyppiset käyttäytymismallit ja luonnevikaisuuden yleistyminen ovat täsmälleen samaa saldoa kuin mikä Yhdysvalloissa on jo vuosikymmeninen mutta Suomessa uusi perinne.
Periamerikkalaista on myös politiikan muuttuminen siihen suuntaan että yksityisten yritysten ja pääoman voitontavoittelu on yhä päälleastuvampaa arvon kuin arvon suhteen.
Sen lisäksi että oikeisto- ja keskustapoliitikot systemaattisesti - esimerkkeinä kansanedustajien Häkämies, Vapaavuori ja Pekkarinen - asettuvat puolustamaan yritysmaailman ja pääoman kaiken alleentallovaa epäeettisyyttä ja syyllistävät systemaattisesti virkakoneistoa eivätkä yritysmaailmaa.
Ja eivät tietenkään myöskään poliitikkoja - heitä itseään - joiden poliittisin toimin pääoman voittojen haaliminen keinolla millä hyvällä on aina vaan sallivampaa.
Pääministerikaksikkoa Vanhanen ja Katainen voidaan pitää oikeutetusti niinä pahoina poliitikkoina kansanedustajaesikuntineen jotka ovat tehneet ja tekemässä Suomesta villin lännen tapaan "villiä pohjoista" Euroopassa josta ei seuraa millekään asialle mitään hyvää - ei edes yritystoiminnalle sillä yhteiskunnan etiikan tuhoaminen taloudellisista syistä ja ihmisten kyynistyminen sen myötä niin laille kuin etiikallekin kääntyy varmuudella taloutta itseään vastaan. Ja tekee Suomesta ryöstöviljellyn maan josta ja jonka kohtalosta kukaan ei enää piittaa.
Muiden puolueiden - ja erityisest myös laajasti maassa edustetun keskustapoliitikkojoukon - on terästäydyttävä ja kysyttävä itseltään:
Onko järjettömien väkivallantekojen, hallitsemattomien emootiovirtojen ja kyynisen voitonpyyteen Suomi sellainen jollaiseksi he ja Suomen kansa maansa haluavat.
Suomen politiikan eettinen johto ja arvotietoisuus on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana hyvin huonoissa käsissä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kansakunnan emootioiden lisääntynyt selittämättömyys ja hallitsematon virtailu ja järjettömät väkivallanteot sekä lisääntyvät luonnevikaistyyppiset käyttäytymismallit ja luonnevikaisuuden yleistyminen ovat täsmälleen samaa saldoa kuin mikä Yhdysvalloissa on jo vuosikymmeninen mutta Suomessa uusi perinne.
Periamerikkalaista on myös politiikan muuttuminen siihen suuntaan että yksityisten yritysten ja pääoman voitontavoittelu on yhä päälleastuvampaa arvon kuin arvon suhteen.
Sen lisäksi että oikeisto- ja keskustapoliitikot systemaattisesti - esimerkkeinä kansanedustajien Häkämies, Vapaavuori ja Pekkarinen - asettuvat puolustamaan yritysmaailman ja pääoman kaiken alleentallovaa epäeettisyyttä ja syyllistävät systemaattisesti virkakoneistoa eivätkä yritysmaailmaa.
Ja eivät tietenkään myöskään poliitikkoja - heitä itseään - joiden poliittisin toimin pääoman voittojen haaliminen keinolla millä hyvällä on aina vaan sallivampaa.
Pääministerikaksikkoa Vanhanen ja Katainen voidaan pitää oikeutetusti niinä pahoina poliitikkoina kansanedustajaesikuntineen jotka ovat tehneet ja tekemässä Suomesta villin lännen tapaan "villiä pohjoista" Euroopassa josta ei seuraa millekään asialle mitään hyvää - ei edes yritystoiminnalle sillä yhteiskunnan etiikan tuhoaminen taloudellisista syistä ja ihmisten kyynistyminen sen myötä niin laille kuin etiikallekin kääntyy varmuudella taloutta itseään vastaan. Ja tekee Suomesta ryöstöviljellyn maan josta ja jonka kohtalosta kukaan ei enää piittaa.
Muiden puolueiden - ja erityisest myös laajasti maassa edustetun keskustapoliitikkojoukon - on terästäydyttävä ja kysyttävä itseltään:
Onko järjettömien väkivallantekojen, hallitsemattomien emootiovirtojen ja kyynisen voitonpyyteen Suomi sellainen jollaiseksi he ja Suomen kansa maansa haluavat.
Suomen politiikan eettinen johto ja arvotietoisuus on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana hyvin huonoissa käsissä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tiukka katse myös muuhun kuin Kreikkaan
Kreikan kriisin leviäminen on riski sanoo valtiovarainministeri Urpilainen.
Ja samalla vaaditaan ja katsotaan vaatimusten perään kreikkalaisia - ja vain kreikkalaisia.
Minusta on aika suunnata tiukkaakin tiukempi katse rahoitusmarkkinoihin.
Toimiiko ne enää millään mittarilla edes omien etujensa suhteen järkevästi.
Yksi sinnikkäiden ongelmien ja kriisien ratkaisun kultainen sääntö kuuluu - jos kriisi tai ongelma ei ota ratketakseen niin katso sen syytä ja ratkaisumahdollisuuksia aivan muualta kuin tähän asti olet tehnyt.
Jussi Vaarala
kokenut konsultti
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja samalla vaaditaan ja katsotaan vaatimusten perään kreikkalaisia - ja vain kreikkalaisia.
Minusta on aika suunnata tiukkaakin tiukempi katse rahoitusmarkkinoihin.
Toimiiko ne enää millään mittarilla edes omien etujensa suhteen järkevästi.
Yksi sinnikkäiden ongelmien ja kriisien ratkaisun kultainen sääntö kuuluu - jos kriisi tai ongelma ei ota ratketakseen niin katso sen syytä ja ratkaisumahdollisuuksia aivan muualta kuin tähän asti olet tehnyt.
Jussi Vaarala
kokenut konsultti
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, May 15, 2012
Kulutusitsekkyyden looginen kömmähdys
Suomalaiset sanovat että meitä on vajaa promille maapallon väestöstä ja sillä mitä me teemme ei ole juurikaan vaikutusta maapallon luonnonvarojen ylikulutukseen - vaikka olemme kärkijoukoissa maapallon ylikuluttajien joukossa.
Argumentti on suurinpiirtein kuin bussimatkustajalla joka valtaa kolme istuinta maaten niillä pitkin pituuttaan - ja perustelee tekoaan "eihän mun makaamisella ole vaikutusta muiden matkantekoon kun mua on vain yksi ".
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Argumentti on suurinpiirtein kuin bussimatkustajalla joka valtaa kolme istuinta maaten niillä pitkin pituuttaan - ja perustelee tekoaan "eihän mun makaamisella ole vaikutusta muiden matkantekoon kun mua on vain yksi ".
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Suomi on todistettavasti ekologisen elämäntavan muutoksen edessä
Koko ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on puolitoista kertaa maapallon kantokykyä suurempi. Maapallolta kestää siis 1,5 vuotta tuottaa täysin uudestaan ne uusiutuvat luonnonvarat, jotka kulutamme vuodessa. Jos sama tahti jatkuu maailmanlaajuisesti, tarvitsemme vuonna 2030 jo kaksi maapalloa tyydyttämään tarpeemme.
- Viisi maata, joilla on suurin ekologinen jalanjälki asukasta kohti, ovat Qatar, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Tanska ja Yhdysvallat. Suomi on nyt jalanjäljeltään 11. suurin, kun kaksi vuotta aikaisemmin olimme sijalla 12.
Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme melkein 3,5 planeettaa. Tieto selviää WWF:n uudesta Living Planet 2012 -raportista, joka tarkastelee ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä.
Tästä on Suomessa tehtävissä yksi johtopäätös - suomalaisten on suunnattava katseensa ja muutoksensa elämäntapaansa ja kulutustottumuksiinsa.
Ensinnäkin on karsittava kaikkea sellaista materialistista kulutusta ja elämäntapaa joka on muin keinoin vältettävissä. Yksi esimerkki sellaisesta on yksityisauton edes omistaminen kaupungeissa, joihin sangen helposti saa vaikka minkälaisen nonstop-pikkubussi järjestelmän niin että henkilöautoa kaupungeissa ei tarvita lainkaan - jopa siihen mittaan että kaupunkien ydinkeskustoissa ei saisi ajaa henkilöautolla lainkaan. Kun taas haja-asutusalueilla ja maaseudulla on ilman muuta henkilöautolle perusteltua tarvetta.
Toinen seikka on vaatia kaupassa joka ainoan teknisen laitteen kohdalla että sen kaikki kuluvat osat tulee olla vaihdettavissa ja että laitteen runko on pitkään ja kovaakin kulutusta kestävä.
Kolmas ja ehkä suurilinjaisin muutos täytyy olla se että tietoisesti valitsee elämäntavakseen aineettoman kasvun materialistisen kasvun sijaan.
Aineetonta kasvua kun mahtuu maapallolle rajattomasti - materialistisen kasvun tila ja edellytykset alkavat käydä yhä niukemmiksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
- Viisi maata, joilla on suurin ekologinen jalanjälki asukasta kohti, ovat Qatar, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiraatit, Tanska ja Yhdysvallat. Suomi on nyt jalanjäljeltään 11. suurin, kun kaksi vuotta aikaisemmin olimme sijalla 12.
Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme melkein 3,5 planeettaa. Tieto selviää WWF:n uudesta Living Planet 2012 -raportista, joka tarkastelee ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä.
Tästä on Suomessa tehtävissä yksi johtopäätös - suomalaisten on suunnattava katseensa ja muutoksensa elämäntapaansa ja kulutustottumuksiinsa.
Ensinnäkin on karsittava kaikkea sellaista materialistista kulutusta ja elämäntapaa joka on muin keinoin vältettävissä. Yksi esimerkki sellaisesta on yksityisauton edes omistaminen kaupungeissa, joihin sangen helposti saa vaikka minkälaisen nonstop-pikkubussi järjestelmän niin että henkilöautoa kaupungeissa ei tarvita lainkaan - jopa siihen mittaan että kaupunkien ydinkeskustoissa ei saisi ajaa henkilöautolla lainkaan. Kun taas haja-asutusalueilla ja maaseudulla on ilman muuta henkilöautolle perusteltua tarvetta.
Toinen seikka on vaatia kaupassa joka ainoan teknisen laitteen kohdalla että sen kaikki kuluvat osat tulee olla vaihdettavissa ja että laitteen runko on pitkään ja kovaakin kulutusta kestävä.
Kolmas ja ehkä suurilinjaisin muutos täytyy olla se että tietoisesti valitsee elämäntavakseen aineettoman kasvun materialistisen kasvun sijaan.
Aineetonta kasvua kun mahtuu maapallolle rajattomasti - materialistisen kasvun tila ja edellytykset alkavat käydä yhä niukemmiksi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, May 14, 2012
Aforismi
Edullisin laina on se, jota ei koskaan otettu.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kansalaiset velanotossa valtiotaan ja poliitikkoja viisaampia
Suomen maanantaina 14.5. ottama 5 vuoden valtionlaina jää maamme taloushistoriaan yhtenä edullisimmista lainoista.
Mutta mikä on se edullisin laina.
Se on se jota ei otettu huonona aikana - jolloin sitä ei tarvitse maksaa hyvinä aikoina takaisin.
Kansalaisten tasolla tämä yksinkertainen seikka osataan että veloista pitää pyrkiä irti.
Valtioiden tasolla sen sijaan pyritään koko ajan velkaantumaan.
Ja koko ajan velkataakkaa ylläpitävä halpoja korkoja jahtaava valtio on kansalaisille taakka - ja se on tie jolla kansalaisten päätäntävalta valtionsa taloudesta siirretään poliitikkojen toimesta velanantajille.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta mikä on se edullisin laina.
Se on se jota ei otettu huonona aikana - jolloin sitä ei tarvitse maksaa hyvinä aikoina takaisin.
Kansalaisten tasolla tämä yksinkertainen seikka osataan että veloista pitää pyrkiä irti.
Valtioiden tasolla sen sijaan pyritään koko ajan velkaantumaan.
Ja koko ajan velkataakkaa ylläpitävä halpoja korkoja jahtaava valtio on kansalaisille taakka - ja se on tie jolla kansalaisten päätäntävalta valtionsa taloudesta siirretään poliitikkojen toimesta velanantajille.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, May 12, 2012
Suomesta ei pidä tehdä amerikkalaisten geopoliittista marionettia
Euroopan sotahistorian dosentti, Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja Markku Salomaa katsoo, että suurvaltojen taipumus jakaa maailma etupiireihinsä tekee selvästi paluuta. Ja että Suomi jää tahtomattaankin tämän etupiiriajattelun keskelle ja että nyt Venäjän sotilasjohto näkee Suomen sotilaallisena tyhjiönä, koska emme kuulu "blokkeihin".
Salomaa sanoo myös että jos vielä Suomi Ruotsin tapaan riisuu puolustusvoimansa aseista, on se kuin avoin kutsu suurvalloille tulla täyttämään alueen geopoliittista tyhjiötä.
Mikään yllätys ei kellekään liene että Salomaan mielestä ainoastaan Nato täyttää tuon tyhjiön ja luo vastavoiman Venäjälle.
- Osoittaa jälkisuomettunutta pelkoa, että meillä mietiskellään enemmän, mitä venäläiset ajattelisivat jäsenyydestämme kuin jäsenyyden meille tuomia etuja, Salomaa toteaa.
Pitää kysyä muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin mikä geo-poliittinen tyhjiö se on jos on raja ja sen molemmin puolin kaksi eri kulttuuripiiriin kuuluvaa kansaa jotka ovat voimakkaassa ja kasvavassa taloudellisessa ja sitä kautta myös kasvavassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään.
Minusta se on geopoliittinen täyttymys eikä tyhjiö - ikäänkuin geopoliittinen täyttymys olisi tuhota tuo vuorovaikutus ja sen selvästi hedelmälliset seuraukset molemmille osapuolille ja korvata se rautaa rajalle politiikalla - vihan ja epäluulon kylvön politiikalla.
Ja tämä käsitykseni osoittaa kovin terävästi sen miten kapealla ja esiasenteellisella pohjalla suomalainen ns ulkopoliittinen tutkimus häärää. Ikäänkuin kansan kaikkinainen täyttymys olisi Natoon liittyminen - ja sen hedelmällisen.
Salomaa sanoo jälkisuomettuneeksi peloksi sitä jos mietiskellään sitä mitä venäläiset ajattelevat Nato-jäsenyydestämme kuin sen jäsenyyden tuomista eduista.
Salomaa itse on jälkisuomettunut selvästi asennevarautuneessa käsityksessään jossa jää huomaamatta seuraava uuteen muotoon muovaamani käsitys:
Emme ole venäläisiä, ruotsalaisiksi emme tule - emmekä tule amerikkalaisiksikaan - edes amerikkalaisten geopoliittisiksi marioneteiksi joka tuhoaa hyvät koko ajan kasvavat edellytykset terveelle taloudelliselle ja kulttuuriselle geopoliittiselle vuorovaikutukselle. Niin kuin sen konsanaan kykenee kaksi kansaa rajan molemminpuolin hedelmällisesti muodostamaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Salomaa sanoo myös että jos vielä Suomi Ruotsin tapaan riisuu puolustusvoimansa aseista, on se kuin avoin kutsu suurvalloille tulla täyttämään alueen geopoliittista tyhjiötä.
Mikään yllätys ei kellekään liene että Salomaan mielestä ainoastaan Nato täyttää tuon tyhjiön ja luo vastavoiman Venäjälle.
- Osoittaa jälkisuomettunutta pelkoa, että meillä mietiskellään enemmän, mitä venäläiset ajattelisivat jäsenyydestämme kuin jäsenyyden meille tuomia etuja, Salomaa toteaa.
Pitää kysyä muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin mikä geo-poliittinen tyhjiö se on jos on raja ja sen molemmin puolin kaksi eri kulttuuripiiriin kuuluvaa kansaa jotka ovat voimakkaassa ja kasvavassa taloudellisessa ja sitä kautta myös kasvavassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskenään.
Minusta se on geopoliittinen täyttymys eikä tyhjiö - ikäänkuin geopoliittinen täyttymys olisi tuhota tuo vuorovaikutus ja sen selvästi hedelmälliset seuraukset molemmille osapuolille ja korvata se rautaa rajalle politiikalla - vihan ja epäluulon kylvön politiikalla.
Ja tämä käsitykseni osoittaa kovin terävästi sen miten kapealla ja esiasenteellisella pohjalla suomalainen ns ulkopoliittinen tutkimus häärää. Ikäänkuin kansan kaikkinainen täyttymys olisi Natoon liittyminen - ja sen hedelmällisen.
Salomaa sanoo jälkisuomettuneeksi peloksi sitä jos mietiskellään sitä mitä venäläiset ajattelevat Nato-jäsenyydestämme kuin sen jäsenyyden tuomista eduista.
Salomaa itse on jälkisuomettunut selvästi asennevarautuneessa käsityksessään jossa jää huomaamatta seuraava uuteen muotoon muovaamani käsitys:
Emme ole venäläisiä, ruotsalaisiksi emme tule - emmekä tule amerikkalaisiksikaan - edes amerikkalaisten geopoliittisiksi marioneteiksi joka tuhoaa hyvät koko ajan kasvavat edellytykset terveelle taloudelliselle ja kulttuuriselle geopoliittiselle vuorovaikutukselle. Niin kuin sen konsanaan kykenee kaksi kansaa rajan molemminpuolin hedelmällisesti muodostamaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, May 10, 2012
Onko kokoomukselle pääoman etu yli isänmaan edun
Ulkomainen pääoma ryöstää suomen malmivaroja - jättäen katteettomilla ympäristöohjelmillaan törkyt jälkeensä.
Suomen hallinto ja poliitikot katsoo liki toimettomina isänmaan resurssien ryöstöä.
Kysyä pitää - onko johtavalle hallituspuolueelle kokoomukselle ulkolaisen pääoman etu tärkeämpi kuin isänmaan etu.
Onko taloudellinen voitto isänmaan ja luonnon ryöstöviljelynkin salliva arvo.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Suomen hallinto ja poliitikot katsoo liki toimettomina isänmaan resurssien ryöstöä.
Kysyä pitää - onko johtavalle hallituspuolueelle kokoomukselle ulkolaisen pääoman etu tärkeämpi kuin isänmaan etu.
Onko taloudellinen voitto isänmaan ja luonnon ryöstöviljelynkin salliva arvo.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, May 09, 2012
Ääriliikkeet hahmottumattomien ratkaisuyritysten tiloja
Ministerit Katainen, Urpilainen ja Stubb ottavat kantaa ääriliikkeiden nousuun Euroopassa.
Katainen katsoo että ääriliikkeet yksinkertaistavat monimutkaisia asioita ja etsivät oikoteitä sekä haluavat heiluttaa vakaata venettä.
Urpilainen katsoo kyseessä olevan EU-vastaisen demokratiakriisin ilmaisun.
Stubb puhuu lokalisteista ja globalisteista ja syyttää äärioikeistoa ja äärivasemmistolaisia nurkkakuntaisiksi kaiketi viitaten lokalisteihin tässä asiassa.
Mielestäni meneillään olevaan ääriliikkeiden nousuun on kaksi toisiinsa liittyvää syytä.
Toisaalta kyse on siitä että lokalisaatio eli paikallisuus eli lähitoiminta katsotaan niiden piirissä paljon paremmaksi ratkaisuksi kaikkiin asioihin kuin aina vaan kauemmaksi globalisaation suuntaan karkaava valta niin talouden kuin demokratiankin suhteen - esimerkkinä vaikkapa pääoman kansallisvaltioiden riepottelu tai massiivisiin kuntakokoihin pyrkivä kuntauudistus.
Toisin sanoen globalisaatio-uskontoa vastaan on noussut lokalisaatio-uskonto - joka ei tietenkään kaikilta lähestymistavoiltaan mm protektioluontoisena rasismina kestä mitään eettis-kriittistä tarkastelua. Mutta se että ääriliikkeet etsivät älyttömiä ratkaisuja vastalääkkeenä globalisaatiota vastaan johtuu taas toisesta keskeisestä ääriliikkeiden nousuun johtaneesta periaatteellisesta syystä.
Nimittäin siitä, että kun globalisaation esiinmarssittamat ratkaisut on toistuvasti koettu vain ongelmien lisääntymisinä on se johtanut siihen että vallitsevan politiikan globalisaatioratkaisuista pyritään irti - ja samalla heittäydytään vielä hahmottumattomien uusien ratkaisujen maailmaan - joka on samalla myös nostanut itsekkyyden omaksi ratkaisumallikseen myös lokalisaatiossa tai lähitoiminnassa - joka on väärinkäsitys kuvitellen että itsekkyys olisi muka parempi ratkaisu lokalisaatiossa kuin se on globalisaatiossa.
Mutta asian on niin, että itsekkyyden haitallisuutta ei pese puhtaaksi sen enempää globalisaatio kuin lokalisaatiokaan - itsekkyys on itsekkyyttä puki sen globalisaation tai lokalisaation kaapuun.
Summa summarum ääriliikkeiden nousun voi ymmärtää myös politiikkakritiikkinä, joka on hahmottumattomien ratkaisujen tilassa - mutta silti on etsimässä uusia ratkaisuja jotka ovat myös joskus älyttömiä. Ja tässä mielessä ääriliikkeitä voi pitää myös luovan ongelmanratkaisun tilana - kaikista kyseenalaisista ylilyönneistä huolimatta.
Eli eräässä mielessä ääriliikkeitä voi pitää myös seurauksina ja oireina syistä - ja niiden kritiikkinä - jotka piileskelevät valtapuoluiden politiikan syövereissä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Katainen katsoo että ääriliikkeet yksinkertaistavat monimutkaisia asioita ja etsivät oikoteitä sekä haluavat heiluttaa vakaata venettä.
Urpilainen katsoo kyseessä olevan EU-vastaisen demokratiakriisin ilmaisun.
Stubb puhuu lokalisteista ja globalisteista ja syyttää äärioikeistoa ja äärivasemmistolaisia nurkkakuntaisiksi kaiketi viitaten lokalisteihin tässä asiassa.
Mielestäni meneillään olevaan ääriliikkeiden nousuun on kaksi toisiinsa liittyvää syytä.
Toisaalta kyse on siitä että lokalisaatio eli paikallisuus eli lähitoiminta katsotaan niiden piirissä paljon paremmaksi ratkaisuksi kaikkiin asioihin kuin aina vaan kauemmaksi globalisaation suuntaan karkaava valta niin talouden kuin demokratiankin suhteen - esimerkkinä vaikkapa pääoman kansallisvaltioiden riepottelu tai massiivisiin kuntakokoihin pyrkivä kuntauudistus.
Toisin sanoen globalisaatio-uskontoa vastaan on noussut lokalisaatio-uskonto - joka ei tietenkään kaikilta lähestymistavoiltaan mm protektioluontoisena rasismina kestä mitään eettis-kriittistä tarkastelua. Mutta se että ääriliikkeet etsivät älyttömiä ratkaisuja vastalääkkeenä globalisaatiota vastaan johtuu taas toisesta keskeisestä ääriliikkeiden nousuun johtaneesta periaatteellisesta syystä.
Nimittäin siitä, että kun globalisaation esiinmarssittamat ratkaisut on toistuvasti koettu vain ongelmien lisääntymisinä on se johtanut siihen että vallitsevan politiikan globalisaatioratkaisuista pyritään irti - ja samalla heittäydytään vielä hahmottumattomien uusien ratkaisujen maailmaan - joka on samalla myös nostanut itsekkyyden omaksi ratkaisumallikseen myös lokalisaatiossa tai lähitoiminnassa - joka on väärinkäsitys kuvitellen että itsekkyys olisi muka parempi ratkaisu lokalisaatiossa kuin se on globalisaatiossa.
Mutta asian on niin, että itsekkyyden haitallisuutta ei pese puhtaaksi sen enempää globalisaatio kuin lokalisaatiokaan - itsekkyys on itsekkyyttä puki sen globalisaation tai lokalisaation kaapuun.
Summa summarum ääriliikkeiden nousun voi ymmärtää myös politiikkakritiikkinä, joka on hahmottumattomien ratkaisujen tilassa - mutta silti on etsimässä uusia ratkaisuja jotka ovat myös joskus älyttömiä. Ja tässä mielessä ääriliikkeitä voi pitää myös luovan ongelmanratkaisun tilana - kaikista kyseenalaisista ylilyönneistä huolimatta.
Eli eräässä mielessä ääriliikkeitä voi pitää myös seurauksina ja oireina syistä - ja niiden kritiikkinä - jotka piileskelevät valtapuoluiden politiikan syövereissä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Aforismi
Jos elämä on vaikeaa niin toivottavasti se on oikeaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, May 04, 2012
Thursday, May 03, 2012
Aforismi
Eräs maailman paremmaksi tekemisen periaate - ole parempi kuin se kohtelu jonka osaksesi saat.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nykyinen eläkejärjestelmä on köyhien loukku ja asuntokuplien ylläpitäjä
Suomalaisessa eläkejärjestelmässä on loukku, joka vääjäämättä näivettää ja kurjistaa pienen eläkkeen saajan elämän - vaikka hänellä olisi toisenlaisessa järjestelmässä mahdollisuus saada eläkkeelle pääsyn myötä loppuelämäänsä sekä taloudellista että laadullista korotusta.
Lienee paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet pienten tulojensa turvin säästämään pienen asunnon omakseen mutta eivät saa kuin pienen kelan maksaman eläkkeen.
Mutta jos he haluaisivat muuttaa ulkomaille eläkeiässään ja nimenomaan EU:n ulkopuolisiin kolmansiin maihin niiden reippaasti halvempien asuntojen hintojen ja elinkustannusten vuoksi niin sepä ei käykään - koska Kela ei maksa mitään eläkkeitä eikä tukia sinne.
Valtion sosiaaliturva - jonka he sentään osaltaan ovat veroina maksaneet - lakkaa kolmansissa maissa sekä eläkkeiden että terveydenhuollon osalta. Ja silti kolmansiin maihin muuttavat maksavat edelleen veronsa Suomeen - saamatta sille juuri muuta vastinetta kuin passin ja suurlähestystön palvelut.
Mutta miten sitten pienen eläkkeen saajan elämä kurjistuu nykyjärjestelmässä Suomessa.
Jos pienen eläkkeen saaja asuu omakotitalossa on hänen tilanteensa parempi, koska omakotitalon asumiskulut eivät ole lainkaan niin tappavan pöyristyttävää luokkaa kun ovat hirmuiset yhtiövastikkeet muunlaisessa omistusasumisessa - yhtiövastike kun syö pienen eläkkeen niin olemattomiin että hädin tuskin lääkkeiden jälkeen ruokaan rahaa jää.
Toisaalta jos eläkkeen saaja myy asuntonsa ja menee vuokralle on tappavan näivettävä vuokrien taso vieläkin tehokkaampi pienten eläketulojen syöjä.
Ja tässä tilanteessa omaisuuden myynti ja asunnon osto reippaasti halvempien asuntojen ja yhtiövastikkeiden sekä ruuan hinnan maista olisi taloudellisen tilanteen reipas korotus eläkeläiselle. Ja se estyy sillä että valtio ei maksa kolmansiin maihin mitään eläkettä eikä sosiaalitukea - ottaen silti hanakkaasti vastaan eläkkeen saajan pienestä eläkkeestä saaman veron.
Kun muunlaiset eläkkeet saa minnepäin maailmaa tahansa niin tilanne on tietenkin varsin epäreilu. Eikä sitä auta yhtään sekään että eläkkeen saaja möisi asuntonsa ja muuttaisi EU:n alueen maihin koska siellä ei asuntojen hintataso ole juurikaan pienempi.
Näin nykyinen eläkejärjestelmä paitsi vangitsee pienten eläkkeiden saajat ylihintaisen asuntopolitiikan kurjistamisen piiriin niin myös ylläpitää asuntokuplia - kun - suurelta osalta kansalaisia on viety taloudellisen vapaan päättämisen oikeus omaisuutensa sijoittamisen suhteen.
Eli nykyinen eläkejärjestelmä on itseasiassa asuntopoliittisesti asuntokuplien ylläpitoväline.
Onko tämä edes EU-lainsäädännönmukaista että eri varallisuuden ja eri tulotason ihmisillä on erilainen taloudellinen vapaus päättää omaisuudestaan - ja niin että köyhimmät on eläkejärjestelmällä taattu nääntymään elämänsä loppumetreillä kasvavaaan kurjuuteen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Lienee paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet pienten tulojensa turvin säästämään pienen asunnon omakseen mutta eivät saa kuin pienen kelan maksaman eläkkeen.
Mutta jos he haluaisivat muuttaa ulkomaille eläkeiässään ja nimenomaan EU:n ulkopuolisiin kolmansiin maihin niiden reippaasti halvempien asuntojen hintojen ja elinkustannusten vuoksi niin sepä ei käykään - koska Kela ei maksa mitään eläkkeitä eikä tukia sinne.
Valtion sosiaaliturva - jonka he sentään osaltaan ovat veroina maksaneet - lakkaa kolmansissa maissa sekä eläkkeiden että terveydenhuollon osalta. Ja silti kolmansiin maihin muuttavat maksavat edelleen veronsa Suomeen - saamatta sille juuri muuta vastinetta kuin passin ja suurlähestystön palvelut.
Mutta miten sitten pienen eläkkeen saajan elämä kurjistuu nykyjärjestelmässä Suomessa.
Jos pienen eläkkeen saaja asuu omakotitalossa on hänen tilanteensa parempi, koska omakotitalon asumiskulut eivät ole lainkaan niin tappavan pöyristyttävää luokkaa kun ovat hirmuiset yhtiövastikkeet muunlaisessa omistusasumisessa - yhtiövastike kun syö pienen eläkkeen niin olemattomiin että hädin tuskin lääkkeiden jälkeen ruokaan rahaa jää.
Toisaalta jos eläkkeen saaja myy asuntonsa ja menee vuokralle on tappavan näivettävä vuokrien taso vieläkin tehokkaampi pienten eläketulojen syöjä.
Ja tässä tilanteessa omaisuuden myynti ja asunnon osto reippaasti halvempien asuntojen ja yhtiövastikkeiden sekä ruuan hinnan maista olisi taloudellisen tilanteen reipas korotus eläkeläiselle. Ja se estyy sillä että valtio ei maksa kolmansiin maihin mitään eläkettä eikä sosiaalitukea - ottaen silti hanakkaasti vastaan eläkkeen saajan pienestä eläkkeestä saaman veron.
Kun muunlaiset eläkkeet saa minnepäin maailmaa tahansa niin tilanne on tietenkin varsin epäreilu. Eikä sitä auta yhtään sekään että eläkkeen saaja möisi asuntonsa ja muuttaisi EU:n alueen maihin koska siellä ei asuntojen hintataso ole juurikaan pienempi.
Näin nykyinen eläkejärjestelmä paitsi vangitsee pienten eläkkeiden saajat ylihintaisen asuntopolitiikan kurjistamisen piiriin niin myös ylläpitää asuntokuplia - kun - suurelta osalta kansalaisia on viety taloudellisen vapaan päättämisen oikeus omaisuutensa sijoittamisen suhteen.
Eli nykyinen eläkejärjestelmä on itseasiassa asuntopoliittisesti asuntokuplien ylläpitoväline.
Onko tämä edes EU-lainsäädännönmukaista että eri varallisuuden ja eri tulotason ihmisillä on erilainen taloudellinen vapaus päättää omaisuudestaan - ja niin että köyhimmät on eläkejärjestelmällä taattu nääntymään elämänsä loppumetreillä kasvavaaan kurjuuteen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, May 01, 2012
Siitä mistä ei voi puhua täytyy aivan ehdottomasti puhua
Suomessa on tehty seitsemän perhesurmaa vuoden sisään.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoi suomalaisia järkyttäneitä perhesurmia valtiovierailullaan Tukholmassa hämmästelemällä, miten ihmisen mieli voi sumentua täydellisesti.
Koska motiivien selvittäminen on vaikeaa, on niihin äärimmäisen vaikea päästä käsiksi, hän sanoi.
- Meidän pitäisi hyväksyä epäonnistumisia, toinen toistemme. Kunniantuntoa ei saisi olla ylen määrin paljon, ja ongelmista pitäisi osata kertoa läheisille, presidentti totesi.
Niinistön puheesta on saatavissa seuraavanlainen vaikutelma - joka osin kertoo miksi kokoomuslaisessa Suomessa on ihmisillä yhä vain pahempi olo ja yhä vaan lisääntyvästi tapahtuu kaikenlaista traagista.
Niinistö hämmästelee miten ihmisen mieli voi sumentua täydellisesti - kyllä se voi jos elämänolosuhteet ovat hyvin vaikeat ja etenkin jos sitten kaadetaan sen niskaan syyllisyys heikoista olosuhteistaan joka on itseasiassa muiden aiheuttamien olosuhteiden uhri. Tämän tasoinen itsestäänselvyys pitäisi olla tasavallan presidentin tasolla aika lailla itsestäänselvyys - voidakseen puhua edes kuiskaten sanasta arvo. Ja sanasta vastuu jollain vähänkin mielekkäällä tavalla. Nimittäin yksilöiden olosuhdesyyllistäminen menee tuolla eettisen päättelyn tasolla helposti sille tasolle että sanotaan olleen Titanicin matkustajien vika kun upposivat laivan mukana.
Sitten Niinistö kompuroi oikein perusteellisesti filosofi Wittgensteinin lauseen "siitä mistä ei voi puhua pitää vaieta" tyyliin:
" Koska motiivien selvittäminen on vaikeaa, on niihin äärimmäisen vaikea päästä käsiksi ", sanoo Niinistö.
Vähän kuin sanoisi että kun asian syytä on vaikea selvittää on syyn selvittäminen vaikeaa.
Just.
Mutta Niinistön sanoma onkin itseasiassa hyvin kylmän oikeistolainen - nimittäin hän sanoo itse asiassa että ei kuulu yhteiskunnalle ihmisten ongelmien kohtaaminen ja ratkaiseminen. Syystä että kokoomuslainen politiikka aiheuttaa ne paineet ihmisille jossa ihmiset ratkeavat. Joten mennä tonkimaan syitä kokoomuslaisesta näkökulmasta on kuin menisi syyttämään itseään siitä mitä on ihmisten olosuhteille aiheuttanut.
Niinpä Niinistö luistaakin näkemykseni todistavalla tavalla tähän " ongelmista pitäisi osata kertoa läheisille ".
Niin mutta kun ei auta vähääkään se että jos surkeisiin olosuhteisiin politiikan ja talouselämän toimesta ajetut ihmiset valittavat toisilleen omista ongelmistaan.
Ne kun ei sillä tavalla ratkea - ne ihmisten ratkeamiseen johtaneet olosuhteet jotka oikeistolainen politiikka ja wahlroosimainen talouselämä ovat aiheuttaneet.
Oikeistaanpa vähän Wittgensteinin lausetta paremmin internet-tiedonvapauden aikakauden mukaiseksi:
Siitä mistä ei voi puhua täytyy aivan ehdottomasti puhua.
Ja tiettävästi Suomessa on ihmisillä kasvavassa määrin erittäin paha olla - tieto joka ei ole tainnut kuulua pääministeri Kataisen ja presidentti Niinistön kuuluisiin "pahvikorviin".
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoi suomalaisia järkyttäneitä perhesurmia valtiovierailullaan Tukholmassa hämmästelemällä, miten ihmisen mieli voi sumentua täydellisesti.
Koska motiivien selvittäminen on vaikeaa, on niihin äärimmäisen vaikea päästä käsiksi, hän sanoi.
- Meidän pitäisi hyväksyä epäonnistumisia, toinen toistemme. Kunniantuntoa ei saisi olla ylen määrin paljon, ja ongelmista pitäisi osata kertoa läheisille, presidentti totesi.
Niinistön puheesta on saatavissa seuraavanlainen vaikutelma - joka osin kertoo miksi kokoomuslaisessa Suomessa on ihmisillä yhä vain pahempi olo ja yhä vaan lisääntyvästi tapahtuu kaikenlaista traagista.
Niinistö hämmästelee miten ihmisen mieli voi sumentua täydellisesti - kyllä se voi jos elämänolosuhteet ovat hyvin vaikeat ja etenkin jos sitten kaadetaan sen niskaan syyllisyys heikoista olosuhteistaan joka on itseasiassa muiden aiheuttamien olosuhteiden uhri. Tämän tasoinen itsestäänselvyys pitäisi olla tasavallan presidentin tasolla aika lailla itsestäänselvyys - voidakseen puhua edes kuiskaten sanasta arvo. Ja sanasta vastuu jollain vähänkin mielekkäällä tavalla. Nimittäin yksilöiden olosuhdesyyllistäminen menee tuolla eettisen päättelyn tasolla helposti sille tasolle että sanotaan olleen Titanicin matkustajien vika kun upposivat laivan mukana.
Sitten Niinistö kompuroi oikein perusteellisesti filosofi Wittgensteinin lauseen "siitä mistä ei voi puhua pitää vaieta" tyyliin:
" Koska motiivien selvittäminen on vaikeaa, on niihin äärimmäisen vaikea päästä käsiksi ", sanoo Niinistö.
Vähän kuin sanoisi että kun asian syytä on vaikea selvittää on syyn selvittäminen vaikeaa.
Just.
Mutta Niinistön sanoma onkin itseasiassa hyvin kylmän oikeistolainen - nimittäin hän sanoo itse asiassa että ei kuulu yhteiskunnalle ihmisten ongelmien kohtaaminen ja ratkaiseminen. Syystä että kokoomuslainen politiikka aiheuttaa ne paineet ihmisille jossa ihmiset ratkeavat. Joten mennä tonkimaan syitä kokoomuslaisesta näkökulmasta on kuin menisi syyttämään itseään siitä mitä on ihmisten olosuhteille aiheuttanut.
Niinpä Niinistö luistaakin näkemykseni todistavalla tavalla tähän " ongelmista pitäisi osata kertoa läheisille ".
Niin mutta kun ei auta vähääkään se että jos surkeisiin olosuhteisiin politiikan ja talouselämän toimesta ajetut ihmiset valittavat toisilleen omista ongelmistaan.
Ne kun ei sillä tavalla ratkea - ne ihmisten ratkeamiseen johtaneet olosuhteet jotka oikeistolainen politiikka ja wahlroosimainen talouselämä ovat aiheuttaneet.
Oikeistaanpa vähän Wittgensteinin lausetta paremmin internet-tiedonvapauden aikakauden mukaiseksi:
Siitä mistä ei voi puhua täytyy aivan ehdottomasti puhua.
Ja tiettävästi Suomessa on ihmisillä kasvavassa määrin erittäin paha olla - tieto joka ei ole tainnut kuulua pääministeri Kataisen ja presidentti Niinistön kuuluisiin "pahvikorviin".
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 30, 2012
Rationaalis-verbaalinen on sammuttanut emotionaalis-empaattisen lyhdyn
Kaliforniassa huippukokit yrittävät estää hanhenmaksan myyntikiellon, jonka kiellon syynä on hanhien pakkosyöttö niin että hanhen maksa kasvaa pakkosyötöllä jopa kymmenkertaiseksi.
Mutta hanhenmaksakysymys onkin suurempi asia kuin kuvitella saattoikaan.
Nimittäin esimerkiksi Suomessa on hanhien pakkosyöttö kielletty mutta hanhenmaksan maahantuonti ei ole kielletty - joka kalskahtaa samalta kuin että Suomessa on lapsityövoiman käyttö kielletty mutta sallitaan silti maahantuonti tuotteille lainkaan piittaamatta siitä onko tuotteiden valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa muissa maissa.
Näin fuskua on Suomessa eettinen suhtautuminen eläinten kohteluun.
Ja eläinten kohtelu saa kulinaaristen nautiskelujen suhteen aivan uuden häpeällisen näkökulman, kun tunnettu gastronomian maa Ranska on oikeinpa suojellut hanhenmaksan kulttuuri- ja gastronomisena perintönään.
Ja kun tiedossa on että hanhien pakkosyöttö on perua jo antiikin ajoilta, voidaankin tehdä seuraavanlaisia johtopäätöksiä:
Ihmiskunnan etiikassa on iso ja ruma ammottava aukko eläinten kohtelun kohdalla - eläinrääkkäys ruuan tuottamiseksi on ihmiskunnan, jonka epäeettisyys ei edelleenkään vie ruokahalua siltä joka rääkätyn eläimen saa lautaselleen gastronomisena nautintona
Toisaalta kun eläimillä ei ole valitusoikeutta eikä edes kieltä millä valittaa ymmärrettävästi, niin voidaan vetää seuraava hyvin suuri periaatetason johtopäätös:
Elollisessa luonnossa se jolla ei ole kieltä - eläimet - ei kuulu valitusoikeuden piiriin. Jonka seurauksena ajatellaan, että kun eläimet eivät voi kohtelustaan valittaa niin niille voi tehdä piilossa mitä vaan. Mutta ihmiset vallitsevan epäeläytyvästi ajattelevat myös niin, että kun eläin ei osaa valittaa kohtelustaan niin sillä ei varmasti ole sitten tunteitakaan. Ja kun eläimellä ei ole tunteita niin sitten siihen ei satukaan ja sitä voi kohdella miten vaan. Kuinkas tässä tulikaan nyt mieleen vammaiset ja vanhukset, joilla myös usein puuttuu kieli ilmaista tuskaansa.
Samalla paljastuu se, miten kielen asema tunteisiin ja eläytymiskykyyn on sillä lailla sokeuttavasti dominoiva, että toisten ihmisten ja myös eläinten kärsimys kuullaan ja siitä tullaan tietoiseksi vain, kun siitä sanotaan kielen keinoin.
Joka taas kertoo sen, kuinka nykyinen vallitseva sivistys on aivan liian rationaalis-verbaalispainotteinen lyöden laimin emotionaalis-empatiapainotteisuuden siihen mittaan, että ihmisillä ei usein edes ole eläytymiskykyä muuta kuin itseensä.
Niinpä on ihmisyyden yksi keskeisimpiä ominaisuuksia eli emotionaalis-empaattisuus pelattu pois verbaalisen vallan ja sen kikkailujen tieltä - jota kikkailua pidetään oikeinpa sankarisuorituksena politiikan ainakin joissakin piireissä, kun poliitikko pystyy rationaalis-verbaalisesti selittämään kaiken emotionaalis-empaattisuuden pois - tai kääntämään emotionaalis-empaattisuuden itseään vastaan.
Ja tämähän on kuin onkin hyvin vallitseva politiikan piirre, että otetaan etäisyyttä emotionaalis-empaattisuuteen ja selitetään se rationaalis-verbaalisesti olemattomiin. Ja vieläkin vallitsevampi se on elinkeinoelämän johtajien piirissä.
Mutta kun se on niin, että ei emotionaalis-empaattinen lakkaa vaikka sen verbaalisesti kikkailee piiloon - se on edelleenkin läsnä niin eläinten, vanhusten, vammaisten, köyhien jne suhteen aivan siitä riippumatta mitä vallassa oleva verbaaliskikkaileva eliitti asiasta ajattelee.
Ja kaikesta edellä sanotusta onkin vedettävissä kaksi johtopäätöstä:
1. Vallassa olevan eliitin on tarkistettava suhdettaan niin rationaalis-verbaaliseen kuin emotionaalis-empaattiseenkin toiminnassaan ja ajattelussaan.
2. Ihmiskunnan on tarkistettava emotionaalis-empaattisesti suhteensa muuhun elolliseen luontoon ja erityisesti eläimiin - hanhenmaksaesimerkki osoitti, että tarvetta siihen todellakin on koko ihmiskunnan historian ajalta. Ei se että jotain on satutettu koko ihmiskunnan olemassaolon ajan tee satuttamista sen oikeutetumpaa kuin mitään muutakaan satuttamista.
Ihminen tarvitsee kahta puolta itsessään ollakseen ehjä, syvä, elävä ja aidosti lämmin - rationaalis-verbaalisuutta ja emotionaalis-empaattisuutta. Ja sitä ettei rationaalis-verbaalinen peitä emotionaalis-empaattisuutta.
Asia kun on kuitenkin niin, että ihmisen elämän ja yhteiskunnan toiminnan ydin on aina emotionaalis-empaattisella tasolla vaikka rationaalis-verbaalinen sitä kuinka jatkuvasti yrittää muuksi selittää.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta hanhenmaksakysymys onkin suurempi asia kuin kuvitella saattoikaan.
Nimittäin esimerkiksi Suomessa on hanhien pakkosyöttö kielletty mutta hanhenmaksan maahantuonti ei ole kielletty - joka kalskahtaa samalta kuin että Suomessa on lapsityövoiman käyttö kielletty mutta sallitaan silti maahantuonti tuotteille lainkaan piittaamatta siitä onko tuotteiden valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa muissa maissa.
Näin fuskua on Suomessa eettinen suhtautuminen eläinten kohteluun.
Ja eläinten kohtelu saa kulinaaristen nautiskelujen suhteen aivan uuden häpeällisen näkökulman, kun tunnettu gastronomian maa Ranska on oikeinpa suojellut hanhenmaksan kulttuuri- ja gastronomisena perintönään.
Ja kun tiedossa on että hanhien pakkosyöttö on perua jo antiikin ajoilta, voidaankin tehdä seuraavanlaisia johtopäätöksiä:
Ihmiskunnan etiikassa on iso ja ruma ammottava aukko eläinten kohtelun kohdalla - eläinrääkkäys ruuan tuottamiseksi on ihmiskunnan, jonka epäeettisyys ei edelleenkään vie ruokahalua siltä joka rääkätyn eläimen saa lautaselleen gastronomisena nautintona
Toisaalta kun eläimillä ei ole valitusoikeutta eikä edes kieltä millä valittaa ymmärrettävästi, niin voidaan vetää seuraava hyvin suuri periaatetason johtopäätös:
Elollisessa luonnossa se jolla ei ole kieltä - eläimet - ei kuulu valitusoikeuden piiriin. Jonka seurauksena ajatellaan, että kun eläimet eivät voi kohtelustaan valittaa niin niille voi tehdä piilossa mitä vaan. Mutta ihmiset vallitsevan epäeläytyvästi ajattelevat myös niin, että kun eläin ei osaa valittaa kohtelustaan niin sillä ei varmasti ole sitten tunteitakaan. Ja kun eläimellä ei ole tunteita niin sitten siihen ei satukaan ja sitä voi kohdella miten vaan. Kuinkas tässä tulikaan nyt mieleen vammaiset ja vanhukset, joilla myös usein puuttuu kieli ilmaista tuskaansa.
Samalla paljastuu se, miten kielen asema tunteisiin ja eläytymiskykyyn on sillä lailla sokeuttavasti dominoiva, että toisten ihmisten ja myös eläinten kärsimys kuullaan ja siitä tullaan tietoiseksi vain, kun siitä sanotaan kielen keinoin.
Joka taas kertoo sen, kuinka nykyinen vallitseva sivistys on aivan liian rationaalis-verbaalispainotteinen lyöden laimin emotionaalis-empatiapainotteisuuden siihen mittaan, että ihmisillä ei usein edes ole eläytymiskykyä muuta kuin itseensä.
Niinpä on ihmisyyden yksi keskeisimpiä ominaisuuksia eli emotionaalis-empaattisuus pelattu pois verbaalisen vallan ja sen kikkailujen tieltä - jota kikkailua pidetään oikeinpa sankarisuorituksena politiikan ainakin joissakin piireissä, kun poliitikko pystyy rationaalis-verbaalisesti selittämään kaiken emotionaalis-empaattisuuden pois - tai kääntämään emotionaalis-empaattisuuden itseään vastaan.
Ja tämähän on kuin onkin hyvin vallitseva politiikan piirre, että otetaan etäisyyttä emotionaalis-empaattisuuteen ja selitetään se rationaalis-verbaalisesti olemattomiin. Ja vieläkin vallitsevampi se on elinkeinoelämän johtajien piirissä.
Mutta kun se on niin, että ei emotionaalis-empaattinen lakkaa vaikka sen verbaalisesti kikkailee piiloon - se on edelleenkin läsnä niin eläinten, vanhusten, vammaisten, köyhien jne suhteen aivan siitä riippumatta mitä vallassa oleva verbaaliskikkaileva eliitti asiasta ajattelee.
Ja kaikesta edellä sanotusta onkin vedettävissä kaksi johtopäätöstä:
1. Vallassa olevan eliitin on tarkistettava suhdettaan niin rationaalis-verbaaliseen kuin emotionaalis-empaattiseenkin toiminnassaan ja ajattelussaan.
2. Ihmiskunnan on tarkistettava emotionaalis-empaattisesti suhteensa muuhun elolliseen luontoon ja erityisesti eläimiin - hanhenmaksaesimerkki osoitti, että tarvetta siihen todellakin on koko ihmiskunnan historian ajalta. Ei se että jotain on satutettu koko ihmiskunnan olemassaolon ajan tee satuttamista sen oikeutetumpaa kuin mitään muutakaan satuttamista.
Ihminen tarvitsee kahta puolta itsessään ollakseen ehjä, syvä, elävä ja aidosti lämmin - rationaalis-verbaalisuutta ja emotionaalis-empaattisuutta. Ja sitä ettei rationaalis-verbaalinen peitä emotionaalis-empaattisuutta.
Asia kun on kuitenkin niin, että ihmisen elämän ja yhteiskunnan toiminnan ydin on aina emotionaalis-empaattisella tasolla vaikka rationaalis-verbaalinen sitä kuinka jatkuvasti yrittää muuksi selittää.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Toimintaelokuvat ovat usein arvoille vaarallisia toimintasatuja
Ns. toimintaelokuvia pitää ruveta tarkastelemaan nykyistä kriittisemmällä tavalla.
Ensinnäkin niiden todellisuuslähtöisyys toimii kaavalla -
1.on tavallinen arjen realismi
2. tulee uhka joka rikkoo tuon realismin
3. täytyy toimia ja yleensä taistella uhan takia
4. tehdään mitä naurettavamman uskomattomampia temppuja ja tehdään sankareista haavoittumattomia - kun arjen realismin lähtökohdissa oltiin vielä tavallisia ihmisiä tavallisessa realismissa
5. päädytään siihen että paljon pitää rikkoa ja tuhota
6. lähestytään loppukohtausta jossa yleensä räjähtelee ja kaikki tuhoutuu sankarien takana, kun he juoksevat ja tottakai selviytyvät pikkunaarmuilla pudottuaan kymmeniä kertoja yli 2 metristä ja saatuaan kymmeniä iskuja päähänsä ja vartaloonsa,
7. alkaa nauruskelujen ja selkään taputtelujen hymynaamainen loppukohtaus luokkaa liirumlaarum lässynlää.
Ja kaameinta on, että tuota kliseistä sontaa tuottaa Hollywood jatkuvalla saman kaavan vuosikymmenisellä syötöllä - ja että mm suomalaiset elokuvantekijät seuraavat aivan liian usein perässä - ps. olen sitä mieltä että tuollaisille toimintalapsellisuuksille ilman sen kummempaa sisältöä kuin meno ja meininki, räiskiminen ja erinäisten asioiden tuhoaminen ei myönnettäisi euroakaan elokuvatukea. Koska ne eivät sellaista ansaitse - koska niiden kulttuurinen sivistyksellinen arvo on tasan nolla.
Lisäksi - tuota tylsääkin tylsempää ja kansakunnan älynkäyttöä tylsistävää toimintaelokuvamössöä ei edes pitäisi kutsua toimintaelokuviksi, vaan toimintasaduiksi - koska ne ovat täysin epärealistisia satuja usein alusta loppuun.
Ja kun ne ovat satuja niin pitää kysyä kaksi kysymystä:
1. pitäisikö kieltää tuollaisten satujen esittäminen lapsille niiden vahingollisen vaikutuksen vuoksi niin terveelle arvomaailmalle kuin lasten ja nuorten realiteettien tajullekin sen suhteen miten ihmiselle tapahtuu kun hän esimerkiksi putoaa kahdesta metristä tai että häntä lyödään nyrkillä naamaan.
2. minkälaiselle arvo- ja realiteettitasoköyhälle tasolle ovat romahtaneet ne aikuiset ihmiset, joille toimintaelokuvasadut ovat jokapäiväistä harrastetta - tietenkin jatkettuna pääosin sairaistakin sairaimmilla tietokonepeleillä, joiden iljettävyys ja arvo- ja periaatevääristyneisyys ei voi lakata ihmetyttämästä.
Lisäksi mikä on poliittisten päättäjien ja virkamiesten taso, kun tuohon toimintaelokuvien ja sairaiden tietokonepelien maailmaan ei pystytä vaikuttamaan.
Kuten sanoin - elokuvasäätiön tukia ei pitäisi antaa ollenkaan sellaisille toimintaelokuville, joissa pääpaino on toiminnalla ja joiden sisältö on surkeaa ja vailla sivistyksellisiä ja/tai historiallisia ulottuvuuksia.
Toimintaelokuvien kaavan voi ymmärtää amerikkalaisen sotahullun yhteiskunnan äänitorvena joka koettaa värvätä sillä keinoin ihmisistä sotahalukkaita - ja niin että Hollywoodille sota ei ole tragedia - se on adrenaliiniryöppy piristämään ihmisten tylsää elämää joko oikeana sotana tai sitten elokuvana.
Länsimainen kulttuuri rypee syvällä - pääosin amerikkalaisen elokuvakulttuurin ansiosta. Jota täydentää se kaameus missä alhaisuudessa mm televisiomainoksia tuottavat mainostoimistot "amerikkalaishenkisinä" toimijoina tekevät.
Sekin havainto on tehtävä, että on hirveätä miten ihmisiä kylvetetään amerikkalaislähtöisessä viihdesonnassa joka ainoassa mahdollisessa mediassa mitä ihmisten käsillä on.
Kysyä pakko on - tähänkö henkiseen ala-arvoisuuteen länsimainen kulttuuri on romahtanut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ensinnäkin niiden todellisuuslähtöisyys toimii kaavalla -
1.on tavallinen arjen realismi
2. tulee uhka joka rikkoo tuon realismin
3. täytyy toimia ja yleensä taistella uhan takia
4. tehdään mitä naurettavamman uskomattomampia temppuja ja tehdään sankareista haavoittumattomia - kun arjen realismin lähtökohdissa oltiin vielä tavallisia ihmisiä tavallisessa realismissa
5. päädytään siihen että paljon pitää rikkoa ja tuhota
6. lähestytään loppukohtausta jossa yleensä räjähtelee ja kaikki tuhoutuu sankarien takana, kun he juoksevat ja tottakai selviytyvät pikkunaarmuilla pudottuaan kymmeniä kertoja yli 2 metristä ja saatuaan kymmeniä iskuja päähänsä ja vartaloonsa,
7. alkaa nauruskelujen ja selkään taputtelujen hymynaamainen loppukohtaus luokkaa liirumlaarum lässynlää.
Ja kaameinta on, että tuota kliseistä sontaa tuottaa Hollywood jatkuvalla saman kaavan vuosikymmenisellä syötöllä - ja että mm suomalaiset elokuvantekijät seuraavat aivan liian usein perässä - ps. olen sitä mieltä että tuollaisille toimintalapsellisuuksille ilman sen kummempaa sisältöä kuin meno ja meininki, räiskiminen ja erinäisten asioiden tuhoaminen ei myönnettäisi euroakaan elokuvatukea. Koska ne eivät sellaista ansaitse - koska niiden kulttuurinen sivistyksellinen arvo on tasan nolla.
Lisäksi - tuota tylsääkin tylsempää ja kansakunnan älynkäyttöä tylsistävää toimintaelokuvamössöä ei edes pitäisi kutsua toimintaelokuviksi, vaan toimintasaduiksi - koska ne ovat täysin epärealistisia satuja usein alusta loppuun.
Ja kun ne ovat satuja niin pitää kysyä kaksi kysymystä:
1. pitäisikö kieltää tuollaisten satujen esittäminen lapsille niiden vahingollisen vaikutuksen vuoksi niin terveelle arvomaailmalle kuin lasten ja nuorten realiteettien tajullekin sen suhteen miten ihmiselle tapahtuu kun hän esimerkiksi putoaa kahdesta metristä tai että häntä lyödään nyrkillä naamaan.
2. minkälaiselle arvo- ja realiteettitasoköyhälle tasolle ovat romahtaneet ne aikuiset ihmiset, joille toimintaelokuvasadut ovat jokapäiväistä harrastetta - tietenkin jatkettuna pääosin sairaistakin sairaimmilla tietokonepeleillä, joiden iljettävyys ja arvo- ja periaatevääristyneisyys ei voi lakata ihmetyttämästä.
Lisäksi mikä on poliittisten päättäjien ja virkamiesten taso, kun tuohon toimintaelokuvien ja sairaiden tietokonepelien maailmaan ei pystytä vaikuttamaan.
Kuten sanoin - elokuvasäätiön tukia ei pitäisi antaa ollenkaan sellaisille toimintaelokuville, joissa pääpaino on toiminnalla ja joiden sisältö on surkeaa ja vailla sivistyksellisiä ja/tai historiallisia ulottuvuuksia.
Toimintaelokuvien kaavan voi ymmärtää amerikkalaisen sotahullun yhteiskunnan äänitorvena joka koettaa värvätä sillä keinoin ihmisistä sotahalukkaita - ja niin että Hollywoodille sota ei ole tragedia - se on adrenaliiniryöppy piristämään ihmisten tylsää elämää joko oikeana sotana tai sitten elokuvana.
Länsimainen kulttuuri rypee syvällä - pääosin amerikkalaisen elokuvakulttuurin ansiosta. Jota täydentää se kaameus missä alhaisuudessa mm televisiomainoksia tuottavat mainostoimistot "amerikkalaishenkisinä" toimijoina tekevät.
Sekin havainto on tehtävä, että on hirveätä miten ihmisiä kylvetetään amerikkalaislähtöisessä viihdesonnassa joka ainoassa mahdollisessa mediassa mitä ihmisten käsillä on.
Kysyä pakko on - tähänkö henkiseen ala-arvoisuuteen länsimainen kulttuuri on romahtanut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, April 29, 2012
Runo: Keltaisessa huoneessa
Runo: Keltaisessa huoneessa
Keltaisessa huoneessa
matkusti aika
kaatunut tiimalasi
oli ehtinyt puoleenväliin
eikä tiennyt
kumpaan suuntaa olisi alkanut valua.
Se oli niin kummallista
että kun käänsi tiimalasin kyljelleen
jäi aikaa ajatella
valutella mielikuvia muistoihin
ja muistoja
mielikuviin.
Keltaisessa huoneessa oli tänään valoisaa
vihertävä perhonen
oli pujahtanut ikkunanraosta
kukkaketo oli yhtäkkiä
tässä kädellä
vihreän perhosen tuomana.
Oi kuinka sen siivissä
oli herkkää valoa
siivilöitynyttä kesää
armoa kaikille
varjon viileää hellyyttä.
copyrights Jussi Vaarala
Keltaisessa huoneessa
matkusti aika
kaatunut tiimalasi
oli ehtinyt puoleenväliin
eikä tiennyt
kumpaan suuntaa olisi alkanut valua.
Se oli niin kummallista
että kun käänsi tiimalasin kyljelleen
jäi aikaa ajatella
valutella mielikuvia muistoihin
ja muistoja
mielikuviin.
Keltaisessa huoneessa oli tänään valoisaa
vihertävä perhonen
oli pujahtanut ikkunanraosta
kukkaketo oli yhtäkkiä
tässä kädellä
vihreän perhosen tuomana.
Oi kuinka sen siivissä
oli herkkää valoa
siivilöitynyttä kesää
armoa kaikille
varjon viileää hellyyttä.
copyrights Jussi Vaarala
Räikkösen dilemma
Olikohan Kimi Räikkösen paluussa F1-radoille kyse oleellisesti tästä - jota voisi myös kutsua yleisemmällä tasolla Räikkösen dilemmaksi:
Rahaa on muttei adrenaliinia.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, April 28, 2012
On varauduttava siihen että lähivuosikymmeninä myrskyt kaatavat lähes kaikki Suomen metsät
Viime vuosien myrskytuhoja katsellessa ja tietäen, että kiihtyvä ilmastonmuutos tulee kaiketi voimistamaan myrskyjä, on väistämättä tehtävä tämä kysymys:
Onko käymässä niin, että lähivuosikymmeninä lähes kaikki Suomen vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan - niin että Suomesta tulee matalien metsien ja taimikoiden maa.
Tähän kaiketi aika todelliseen uhkakuvaan pitää ennakoiden strategisesti varautua.
Ensinnäkin puunkäytön kapasiteettia etenkin rakentamisen alueella pitää monikymmenkertaistaa ellei peräti monisatakertaistaa.
Toiseksi erityisesti betonirakentaminen pitää asettaa luvanvaraiseksi sillä periaatteella, että rakennukset ja rakennelmat, joita ei voi rakentaa puusta, tehdään betonista.
Kolmanneksi pitää tehdä välittömästi koko maata kattava metsäkartoitus sen suhteen, missä myrskyt tulevat todennäköisesti kaatamaan metsät ja aloittaa ennakoivat hakkuut siellä. Mutta tässä suhteessa tilanne lienee vaikea, koska jäljistä päätellen myrsky voi iskeä tuhoisalla tavalla keskellä umpimetsääkin.
Ja kun ennakoitavissa on, että myrskyjen voima tulee vain kasvamaan, on johtopäätös kaiketi aika lohduton - lähivuosikymmeninä kaikkialla lähes kaikki Suomet vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan.
Ehkä tuo seikka täytyy ottaa ennakoivana ajatuksena ennen lopullista johtopäätöstä ja katsoa mitä tapahtuu - mutta ennen sitä metsien kartoitus ja ennakoiva strateginen metsien hakkuu ennen myrskyjen kaatoa pitäisi suorittaa.
Ja teollinen valmistautuminen siihen että puuntarjontaa teollisuudelle on kohta moninverroin enemmän kuin tarpeeksi - mikä merkitsee teollisen puunkäytön voimakasta kasvattamista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko käymässä niin, että lähivuosikymmeninä lähes kaikki Suomen vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan - niin että Suomesta tulee matalien metsien ja taimikoiden maa.
Tähän kaiketi aika todelliseen uhkakuvaan pitää ennakoiden strategisesti varautua.
Ensinnäkin puunkäytön kapasiteettia etenkin rakentamisen alueella pitää monikymmenkertaistaa ellei peräti monisatakertaistaa.
Toiseksi erityisesti betonirakentaminen pitää asettaa luvanvaraiseksi sillä periaatteella, että rakennukset ja rakennelmat, joita ei voi rakentaa puusta, tehdään betonista.
Kolmanneksi pitää tehdä välittömästi koko maata kattava metsäkartoitus sen suhteen, missä myrskyt tulevat todennäköisesti kaatamaan metsät ja aloittaa ennakoivat hakkuut siellä. Mutta tässä suhteessa tilanne lienee vaikea, koska jäljistä päätellen myrsky voi iskeä tuhoisalla tavalla keskellä umpimetsääkin.
Ja kun ennakoitavissa on, että myrskyjen voima tulee vain kasvamaan, on johtopäätös kaiketi aika lohduton - lähivuosikymmeninä kaikkialla lähes kaikki Suomet vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan.
Ehkä tuo seikka täytyy ottaa ennakoivana ajatuksena ennen lopullista johtopäätöstä ja katsoa mitä tapahtuu - mutta ennen sitä metsien kartoitus ja ennakoiva strateginen metsien hakkuu ennen myrskyjen kaatoa pitäisi suorittaa.
Ja teollinen valmistautuminen siihen että puuntarjontaa teollisuudelle on kohta moninverroin enemmän kuin tarpeeksi - mikä merkitsee teollisen puunkäytön voimakasta kasvattamista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Etiikkavapaa eliittijoukko kokoomus
Kansanedustaja Ben Zyskowicz puolustaa kokoomuksen päätöstä antaa Ilkka Kanervan jatkaa tehtävässään puolueen kansanedustajana.
- Eduskunta voi puuttua kansanedustajan asemaan vain jos on olemassa täytäntöönpanokelpoinen lainvoimainen tuomio. Näin ollen totesimme, että kun tästä tuomiosta on valitettu ja se tuomio ei ole lainvoimainen, niin nyt ei ole oikea aika tarkastella tätä asiaa, vaan siihen tarvittaessa voidaan sitten palata, sanoo Zyskowicz.
Zyskowicz korostaa, että kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä.
Aivan - kilttiä on auttaa ja tukea kollegaa vaikealla hetkellä.
Mutta jos - ja kansanedustajien kohdalla erityisesti kun - tämä huolenpito kaverista ylittää sen että kyseessä on vakiintuneeseen valtakategoriaan noussut poliitikko ja kyseessä on hänen toimintansa kaikista pahimmalla yhteiskunnallisen häiriötoiminnan eli korruption alueella, niin se että asiaan " tarvittaessa voidaan palata " osoittaa kyllä selvästi miten teknisluontoinen asia on kokoomuslainen etiikka koskien valtaeliitin eettistä käyttäytymistä - koskien niin poliitikkojen kuin talouselämänkin toimintaa.
Ikäänkuin se poliitikkojen osa, joka toimii talouselämän kannatusmandaatilla olisi etiikan yläpuolella - ja jonka limboilua etiikassa käsitellään teknisenä kysymyksenä "johon voidaan palata jos tarvetta on " - ja toisaalta viilataan lainsäädäntöä oikeaan asentoon soveliaaksi tälle etiikkavapaalle kokoomus-talouselämä eliittijoukolle.
Muistutettakoon että Kanerva sai pahasti kynsilleen tekstiviestiflirttailustaan, jonka yhteiskunnallinen merkitys on tasan nolla.
Mutta yhteiskunnalliselta merkitykseltään korkeimpiin merkityksiin nouseviin lahjussähläilyihin erehtyminen siihen mittaan, että joutuu raastupaan ja saa peräti reippaan ehdollisen tuomion, on seurauksiltaan vain sitä, että " kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä."
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
- Eduskunta voi puuttua kansanedustajan asemaan vain jos on olemassa täytäntöönpanokelpoinen lainvoimainen tuomio. Näin ollen totesimme, että kun tästä tuomiosta on valitettu ja se tuomio ei ole lainvoimainen, niin nyt ei ole oikea aika tarkastella tätä asiaa, vaan siihen tarvittaessa voidaan sitten palata, sanoo Zyskowicz.
Zyskowicz korostaa, että kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä.
Aivan - kilttiä on auttaa ja tukea kollegaa vaikealla hetkellä.
Mutta jos - ja kansanedustajien kohdalla erityisesti kun - tämä huolenpito kaverista ylittää sen että kyseessä on vakiintuneeseen valtakategoriaan noussut poliitikko ja kyseessä on hänen toimintansa kaikista pahimmalla yhteiskunnallisen häiriötoiminnan eli korruption alueella, niin se että asiaan " tarvittaessa voidaan palata " osoittaa kyllä selvästi miten teknisluontoinen asia on kokoomuslainen etiikka koskien valtaeliitin eettistä käyttäytymistä - koskien niin poliitikkojen kuin talouselämänkin toimintaa.
Ikäänkuin se poliitikkojen osa, joka toimii talouselämän kannatusmandaatilla olisi etiikan yläpuolella - ja jonka limboilua etiikassa käsitellään teknisenä kysymyksenä "johon voidaan palata jos tarvetta on " - ja toisaalta viilataan lainsäädäntöä oikeaan asentoon soveliaaksi tälle etiikkavapaalle kokoomus-talouselämä eliittijoukolle.
Muistutettakoon että Kanerva sai pahasti kynsilleen tekstiviestiflirttailustaan, jonka yhteiskunnallinen merkitys on tasan nolla.
Mutta yhteiskunnalliselta merkitykseltään korkeimpiin merkityksiin nouseviin lahjussähläilyihin erehtyminen siihen mittaan, että joutuu raastupaan ja saa peräti reippaan ehdollisen tuomion, on seurauksiltaan vain sitä, että " kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä."
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, April 26, 2012
Suomessa vallitsee kollektiivisen omanedunsuojelun perinne
Kansanedustaja Ilkka Kanervan tapaus - että hänen lahjustuomionsa vei alimman poliittisen tason tehtävän mutta ei vaikuttanut mitään kansanedustajan luottamuksen tasolla - osoittaa kansanedustuslaitoksen tasolla sen piirteen, joka on Suomessa selvästi vallitseva kollektiivinen ryhmittymien ja organisaatioiden piirre - mutta myös niiden suuri sokea pisteensä.
Nimittäin kansanedustajatason yhteisössä kuten kaikissa muissakin suomalaisissa ryhmittymissä ja yhteisöissä vallitsee seuraava piirre - kollektiivisuutta käytetään paitsi oman edun ajajana niin myös sen suojelemiseen. Tyyliin - Kanervalta ei viedä eduskuntayhteisössä mitään - koska se olisi ennakkotapaus sille, että yhteisö ei suojele kollektiivisesti kunkin omaa etua.
Suomessa vallitsee siis kollektiivisen omanedunsuojelun perinne. Ja se on nähtävissä kaikissa instituutioissa.
Mutta mitä siinä on väärin - on siinä - se on sekä eettisesti että eettis-älyllisesti pahasti pielessä.
Ensinnäkin kollektiivinen omanedunsuojelun perinne takaa sen, että yhteisön ja orhanisaatioiden perustarkoitukseen - siihen, jonka toteutuminen ainoastaan ja vain oikeuttaa organisaation olemassaolon - hiipii organisaation tai yhteisön joidenkin jäsenten omanedun kuppaamista. Esimerkkejä riittää.
Toinen paha seuraus tuosta on se, joka on jo suomalaiseen yhteiskuntaan hiipinyt ja vakiintunut, että organisaatiokulttuurin perusajatteluksi hyväksytään kollektiivisen omanedunsuojelun perinne - se että kun yhteisö tai organisaatio suojelee omia jäseniään rikkeiden seurauksista niin se ylittää kaikki muut arvot - mukaanlukien organisaation perustarkoituksen.
Mutta vieläkin pahempi - ja se varsinainen suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisuuden suuri sokea piste - seikka on se, että kun vedotaan kollektiiviseen omanedunsuojeluun niin silloin on kadotettu sanoisinko tieteellisen ajattelun perinne yhteiskuntafilosofiasta.
Se, että yhteiskunnan pitää perustua kaikilta osin kaikkien rakenteittensa ja yhteisöjensä suhteen siihen, että on oltava riippumaton arvojen, etiikan ja realismin jalansija, josta kaikkea muuta tarkkaillaan. Ja kun se jalansija menetetään upotaan heti - siis aivan heti - kaikkeen sellaiseen subjektiivisuuteen, joka tietenkin ajaa subjektiivisia etuja - mutta uhraa samalla sen lujimman perustan, mikä yhteiskunnassa pitää olla - eli riippumattoman arvo-, periaate-, etiikka- ja realismitietoisuuden.
Jos Suomi ja suomalaisuus ei pääse irti kollektiivisen omanedunsuojelustaan luokkaa kansanedustajat suojelevat toisiaan rikkeiden rangaistuksilta saadakseen itse suojelua vastaavassa tilanteessa, niin kansakunnan kyky olla realistinen ja eettinen häviää. Koska ei ole enää tiedossa mikä on objektiivisesti eettistä ja mikä realististista. Eli mihin objektiivisella tavalla eettisesti ja realistisesti nojata.
Ja sellainen kansakunta ei ole perusasioissa kartalla ja eksyy pahan kriisin tullen omiin subjektiivisiin soperteluihinsa - kun ei muuta enää osaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nimittäin kansanedustajatason yhteisössä kuten kaikissa muissakin suomalaisissa ryhmittymissä ja yhteisöissä vallitsee seuraava piirre - kollektiivisuutta käytetään paitsi oman edun ajajana niin myös sen suojelemiseen. Tyyliin - Kanervalta ei viedä eduskuntayhteisössä mitään - koska se olisi ennakkotapaus sille, että yhteisö ei suojele kollektiivisesti kunkin omaa etua.
Suomessa vallitsee siis kollektiivisen omanedunsuojelun perinne. Ja se on nähtävissä kaikissa instituutioissa.
Mutta mitä siinä on väärin - on siinä - se on sekä eettisesti että eettis-älyllisesti pahasti pielessä.
Ensinnäkin kollektiivinen omanedunsuojelun perinne takaa sen, että yhteisön ja orhanisaatioiden perustarkoitukseen - siihen, jonka toteutuminen ainoastaan ja vain oikeuttaa organisaation olemassaolon - hiipii organisaation tai yhteisön joidenkin jäsenten omanedun kuppaamista. Esimerkkejä riittää.
Toinen paha seuraus tuosta on se, joka on jo suomalaiseen yhteiskuntaan hiipinyt ja vakiintunut, että organisaatiokulttuurin perusajatteluksi hyväksytään kollektiivisen omanedunsuojelun perinne - se että kun yhteisö tai organisaatio suojelee omia jäseniään rikkeiden seurauksista niin se ylittää kaikki muut arvot - mukaanlukien organisaation perustarkoituksen.
Mutta vieläkin pahempi - ja se varsinainen suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisuuden suuri sokea piste - seikka on se, että kun vedotaan kollektiiviseen omanedunsuojeluun niin silloin on kadotettu sanoisinko tieteellisen ajattelun perinne yhteiskuntafilosofiasta.
Se, että yhteiskunnan pitää perustua kaikilta osin kaikkien rakenteittensa ja yhteisöjensä suhteen siihen, että on oltava riippumaton arvojen, etiikan ja realismin jalansija, josta kaikkea muuta tarkkaillaan. Ja kun se jalansija menetetään upotaan heti - siis aivan heti - kaikkeen sellaiseen subjektiivisuuteen, joka tietenkin ajaa subjektiivisia etuja - mutta uhraa samalla sen lujimman perustan, mikä yhteiskunnassa pitää olla - eli riippumattoman arvo-, periaate-, etiikka- ja realismitietoisuuden.
Jos Suomi ja suomalaisuus ei pääse irti kollektiivisen omanedunsuojelustaan luokkaa kansanedustajat suojelevat toisiaan rikkeiden rangaistuksilta saadakseen itse suojelua vastaavassa tilanteessa, niin kansakunnan kyky olla realistinen ja eettinen häviää. Koska ei ole enää tiedossa mikä on objektiivisesti eettistä ja mikä realististista. Eli mihin objektiivisella tavalla eettisesti ja realistisesti nojata.
Ja sellainen kansakunta ei ole perusasioissa kartalla ja eksyy pahan kriisin tullen omiin subjektiivisiin soperteluihinsa - kun ei muuta enää osaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kokoomus kannattaa kansanedustajien korruptiovastuuvapautta
Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei ryhdy mihinkään toimiin Ilkka Kanervan suhteen hänen saatuaan ehdollisen vankeustuomion lahjusjupakassa.
Siis kokoomuksen eduskuntaryhmä ja puolie katsoo ettei Kanervan toiminta tahraa kansan valttuuttaman kansanedustajan poliittisen luottamustehtävän luottamusta.
Että Kanerva porskuttaa yhtä luotettavana kansan silmissä edelleenkin - kokoomuksen mielestä.
Niin - saattaa olla että kansa on tästä suurimman puolueen operoimasta ylimmän vallan korriptiovastuuvapaudesta muuta mieltä - ja ilmoittaa sen vaaleissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Siis kokoomuksen eduskuntaryhmä ja puolie katsoo ettei Kanervan toiminta tahraa kansan valttuuttaman kansanedustajan poliittisen luottamustehtävän luottamusta.
Että Kanerva porskuttaa yhtä luotettavana kansan silmissä edelleenkin - kokoomuksen mielestä.
Niin - saattaa olla että kansa on tästä suurimman puolueen operoimasta ylimmän vallan korriptiovastuuvapaudesta muuta mieltä - ja ilmoittaa sen vaaleissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko terveydenhuollon vastaanottostrategia nurinpäin
Vuosia sitten hain apua ihottumaani ja hakeuduin normaaliin tapaan perusterveydenhuollon kautta hoitoon.
Ja kun en apua saanut, jouduin käymään usean lääkärin luona, joiden kenenkään hoito ei auttanut.
Lopulta sain ihotautilääkärille ajan - hän pyysi ottamaan paidan pois ja panemaan sen takaisin ja sujautti samantien reseptin käteen, joka sitten myös auttoi ihottumaani.
Siis ikään kuin sain eturivin paikalta ensin katsella perusterveydenhuollon lääkäreiden ihotautihoito-osaamattomuutta usean tunnin ja lääkärikäynnin ajan - ja huomata sitten että spesialistin hoidossa asiani ratkesi viidessä minuutissa.
Herää kysymys - toimiiko perusterveydenhuolto ja erikoislääkärivastaanotto aivan väärin päin.
Pitäisikö olla niin että potilas ohjataan vaivansa mukaisesti erikoislääkärille, joka viidessä minuutissa vilkaisee asian ja vasta sitten vaivan perussyyn jotenkin auettua ohjaa potilaan perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille muita hoitoja ja kartoituksia varten.
Näin säästettäisiin valtavasti rahaa ja vaivaa kaikilta osapuolilta.
Kun ei näin toimita, niin kaiketi terveydenhuollossa vaivaa paha hierarkisuusajattelu - mitä erikoistuneempi hoitohenkilökunta on sitä useamman oven ja portaan takana sen palvelut on saatavilla.
Seurauksella että nopean toiminnan terveydenhuolto ei ole mitenkään mahdollista vaivakohtaisesti erikoislääkärin pikakartoituksen kautta.
Tietenkin asiaan löytyy nopeasti erilaisia vasta-argumentteja ja mutkia - mutta asiaa kannattaisi periaatteellisena kysymyksenä vakavasti pohtia - senkin takia että se asettaa aiemman toiminnan uudesta näkökulmasta katsoen luovaan testiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja kun en apua saanut, jouduin käymään usean lääkärin luona, joiden kenenkään hoito ei auttanut.
Lopulta sain ihotautilääkärille ajan - hän pyysi ottamaan paidan pois ja panemaan sen takaisin ja sujautti samantien reseptin käteen, joka sitten myös auttoi ihottumaani.
Siis ikään kuin sain eturivin paikalta ensin katsella perusterveydenhuollon lääkäreiden ihotautihoito-osaamattomuutta usean tunnin ja lääkärikäynnin ajan - ja huomata sitten että spesialistin hoidossa asiani ratkesi viidessä minuutissa.
Herää kysymys - toimiiko perusterveydenhuolto ja erikoislääkärivastaanotto aivan väärin päin.
Pitäisikö olla niin että potilas ohjataan vaivansa mukaisesti erikoislääkärille, joka viidessä minuutissa vilkaisee asian ja vasta sitten vaivan perussyyn jotenkin auettua ohjaa potilaan perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille muita hoitoja ja kartoituksia varten.
Näin säästettäisiin valtavasti rahaa ja vaivaa kaikilta osapuolilta.
Kun ei näin toimita, niin kaiketi terveydenhuollossa vaivaa paha hierarkisuusajattelu - mitä erikoistuneempi hoitohenkilökunta on sitä useamman oven ja portaan takana sen palvelut on saatavilla.
Seurauksella että nopean toiminnan terveydenhuolto ei ole mitenkään mahdollista vaivakohtaisesti erikoislääkärin pikakartoituksen kautta.
Tietenkin asiaan löytyy nopeasti erilaisia vasta-argumentteja ja mutkia - mutta asiaa kannattaisi periaatteellisena kysymyksenä vakavasti pohtia - senkin takia että se asettaa aiemman toiminnan uudesta näkökulmasta katsoen luovaan testiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, April 24, 2012
Periaatekysymys ympäristöpääomista
Talvivaara-tapaus nostaa esiin periaatetason ison kysymyksen.
Onko pääomamarkkinoilla liikkeellä ympäristöriskipääomaa, joka virheellisin ja harhauttavin ympäristöselvityksin aloittaa toiminnan ja kun paljastuu ympäristörikkeet ja alkaa niiden kallis korjaus ja viranomaismenettelyt, niin ennen sitä ympäristöriskipääoma onkin jo livennyt yritystoiminnasta - hyvään osakehintaan ennen sitä osakkeiden hinnan laskua, joka syntyy kun täytyy jälkikäteen ruveta ympäristötuhoja paikkaamaan ja mahdollisesti käräjöimään harhauttavista tiedoista ja ympäristötuhoista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko pääomamarkkinoilla liikkeellä ympäristöriskipääomaa, joka virheellisin ja harhauttavin ympäristöselvityksin aloittaa toiminnan ja kun paljastuu ympäristörikkeet ja alkaa niiden kallis korjaus ja viranomaismenettelyt, niin ennen sitä ympäristöriskipääoma onkin jo livennyt yritystoiminnasta - hyvään osakehintaan ennen sitä osakkeiden hinnan laskua, joka syntyy kun täytyy jälkikäteen ruveta ympäristötuhoja paikkaamaan ja mahdollisesti käräjöimään harhauttavista tiedoista ja ympäristötuhoista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 23, 2012
Friday, April 20, 2012
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi "matkamittarilukemien peukaloinnin pesupaikkana"
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafista sanotaan, että myös Suomessa tehtaillaan väärennettyjä matkamittarilukemia.
Mutta jotta se olisi petos tai lievä petos, niin siihen pitää liittyä tarkoitusperäistä erehdyttämistä. Kukaan ei siis kiellä, jos haluaa laittaa autoonsa haluamansa lukemat, sanotaan Trafista
Petossyytteen nostamiseksi asialla on oltava omistaja eli joku vahingon kohteeksi joutunut. Trafi ei esimerkiksi ole rikosmielessä kiinnostunut siitä, onko autossa katsastukseen tuotaessa mahdollisimman todentuntuinen kilometrilukema.
- Tavoitteena on, että katsastuksen yhteydessä ajoneuvorekisteriin saataisiin auton kilometrit. Ei meillä ole tarvetta ryhtyä mihinkään automaattisiin rangaistuksiin.
Haluamme toimia luotettavina tietolähteinä, sanotaan Trafista.
Herää kysymyksiä:
Miten Trafi väittää haluavansa toimia luotettavan tideonlähteenä, kun vähät välittää onko auton matkamittarilukema oikea - kun auotonostajat ylivoimaisen yleisesti olettavat että mittarilukema pitää paikkansa.
Tässä mielessä Trafi toimii rahanpesupaikan tapaan " matkamittarilukemien peukaloinnin pesupaikkana".
Mutta tätäkin vakavampi iso periatteellinen kysymys on nostettava esiin:
Onko Suomeen pesiytynyt sellainen perinne ja suorastaan kyseenalainen virkamiesetiikka, että rehtiyden kultainen kunnian tie tärvätään ja loataan ketkuilijoille pedatuilla porsaanreikien teillä.
Ja tuo Trafin linja "matkamittarilukemien pesupaikkana" on juuri tuota virkavallan porsaanreikätouhua jos mikä.
Kysymys kuuluu - miten voi olla luotettava toimija jos objektiivisissa luotettavuuden mittareissa luokkaa auton matkamittari hyväksytään annetuksi että jotkut peukaloi sen lukemia - ja kirjataan se ns. "luotettavana" tietona tiedostoihin - oikeinpa virallisiin sellaisiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta jotta se olisi petos tai lievä petos, niin siihen pitää liittyä tarkoitusperäistä erehdyttämistä. Kukaan ei siis kiellä, jos haluaa laittaa autoonsa haluamansa lukemat, sanotaan Trafista
Petossyytteen nostamiseksi asialla on oltava omistaja eli joku vahingon kohteeksi joutunut. Trafi ei esimerkiksi ole rikosmielessä kiinnostunut siitä, onko autossa katsastukseen tuotaessa mahdollisimman todentuntuinen kilometrilukema.
- Tavoitteena on, että katsastuksen yhteydessä ajoneuvorekisteriin saataisiin auton kilometrit. Ei meillä ole tarvetta ryhtyä mihinkään automaattisiin rangaistuksiin.
Haluamme toimia luotettavina tietolähteinä, sanotaan Trafista.
Herää kysymyksiä:
Miten Trafi väittää haluavansa toimia luotettavan tideonlähteenä, kun vähät välittää onko auton matkamittarilukema oikea - kun auotonostajat ylivoimaisen yleisesti olettavat että mittarilukema pitää paikkansa.
Tässä mielessä Trafi toimii rahanpesupaikan tapaan " matkamittarilukemien peukaloinnin pesupaikkana".
Mutta tätäkin vakavampi iso periatteellinen kysymys on nostettava esiin:
Onko Suomeen pesiytynyt sellainen perinne ja suorastaan kyseenalainen virkamiesetiikka, että rehtiyden kultainen kunnian tie tärvätään ja loataan ketkuilijoille pedatuilla porsaanreikien teillä.
Ja tuo Trafin linja "matkamittarilukemien pesupaikkana" on juuri tuota virkavallan porsaanreikätouhua jos mikä.
Kysymys kuuluu - miten voi olla luotettava toimija jos objektiivisissa luotettavuuden mittareissa luokkaa auton matkamittari hyväksytään annetuksi että jotkut peukaloi sen lukemia - ja kirjataan se ns. "luotettavana" tietona tiedostoihin - oikeinpa virallisiin sellaisiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, April 19, 2012
Vaarallinen esitys sähköisestä kiinteistökaupasta
Esitys lainmuutokseksi sähköisestä kiinteistökaupasta on annettu 17.9.2010 eduskunnalle (HE 146/2010) lisäyksistä maakaareen. Hyväksyttäessä ne mahdollistaisivat sähköisen kiinteistön kaupan, panttauksen ja kirjaamismenettelyn.
Tällöin kiinteistön ostaja ja myyjä voisivat tehdä kauppakirjan sähköisesti ilman kaupanvahvistajaa Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä asiointijärjestelmässä.
Vaikka asialla on etunsa mm paperibyrokratian kääntämisenä sähköiseksi, niin silti kehityssuunta on täysin päinvastainen kuin olisi toivottavaa.
Kaikki kiinteistökaupat ovat tavalliselle kansalaiselle paitsi muutaman kerran elämän aikana tapahtuvia, niin myös kauhukertoimeltaan ihmiselämän suurimpia - sen vuoksi, että asiat saattavat olla tavalliselle kansalaiselle tuntemattomia, mutta myös sen vuoksi, että siirtyvät taloudelliset arvot ovat sangen suuria.
Tämän vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että virkavastuisen asiantuntija-virkamiehen apu noissa tilanteissa olisi aina ja helposti käytettävissä - ja ettei kehityssuunta olisi täysin päinvastainen, kuten kyseessä olevassa lainmuutoksessa, että virkavastuinen asiantuntija-virkamies korvataan pelkäksi pankkitunnuksilla tehtäväksi tunnistautumiseksi ja kaupan vahvistamiseksi.
Ei ole vaikea kuvitella, että tämä avaa tien isoille väärinkäytöksille, joissa perilliset eri keinoin pakottavat kiinteistön iäkkään omistajan kauppaan vastoin hänen tahtoaan.
Lisäksi tällainen pankkitunnus-kiinteistökaupustelu avaa maan taivasta myöten auki kaiken maailman kiinteistökauppaneuvojille ja -konsulteille, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä, eikä toimilupaa virkavastuiseen virkamieshallintoon.
Esitys pitää vetää ehdottomasti pois - koska se takaa niin villit kiinteistömarkkinat niin isoilla taloudellisilla arvoilla vailla mitään viranomaisvalvontaa, että sellaista tilannetta ei voi enää pitää eettisen oikeusvaltion tunnusmerkkinä.
Kansalaisilla on paljon sellaisia asioita, joissa he tarvitsevat asiantuntevan virkamiehen apua ja tukea - ja kiinteistökauppa on aivan varmasti sellainen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tällöin kiinteistön ostaja ja myyjä voisivat tehdä kauppakirjan sähköisesti ilman kaupanvahvistajaa Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä asiointijärjestelmässä.
Vaikka asialla on etunsa mm paperibyrokratian kääntämisenä sähköiseksi, niin silti kehityssuunta on täysin päinvastainen kuin olisi toivottavaa.
Kaikki kiinteistökaupat ovat tavalliselle kansalaiselle paitsi muutaman kerran elämän aikana tapahtuvia, niin myös kauhukertoimeltaan ihmiselämän suurimpia - sen vuoksi, että asiat saattavat olla tavalliselle kansalaiselle tuntemattomia, mutta myös sen vuoksi, että siirtyvät taloudelliset arvot ovat sangen suuria.
Tämän vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että virkavastuisen asiantuntija-virkamiehen apu noissa tilanteissa olisi aina ja helposti käytettävissä - ja ettei kehityssuunta olisi täysin päinvastainen, kuten kyseessä olevassa lainmuutoksessa, että virkavastuinen asiantuntija-virkamies korvataan pelkäksi pankkitunnuksilla tehtäväksi tunnistautumiseksi ja kaupan vahvistamiseksi.
Ei ole vaikea kuvitella, että tämä avaa tien isoille väärinkäytöksille, joissa perilliset eri keinoin pakottavat kiinteistön iäkkään omistajan kauppaan vastoin hänen tahtoaan.
Lisäksi tällainen pankkitunnus-kiinteistökaupustelu avaa maan taivasta myöten auki kaiken maailman kiinteistökauppaneuvojille ja -konsulteille, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä, eikä toimilupaa virkavastuiseen virkamieshallintoon.
Esitys pitää vetää ehdottomasti pois - koska se takaa niin villit kiinteistömarkkinat niin isoilla taloudellisilla arvoilla vailla mitään viranomaisvalvontaa, että sellaista tilannetta ei voi enää pitää eettisen oikeusvaltion tunnusmerkkinä.
Kansalaisilla on paljon sellaisia asioita, joissa he tarvitsevat asiantuntevan virkamiehen apua ja tukea - ja kiinteistökauppa on aivan varmasti sellainen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, April 18, 2012
Houkutteleeko ehdonalaisperinne poliitikot rikoksiin
Kansanedustaja Ilkka Kanerva sai ehdonalaisen vankeusrangaistuksen mm törkeästä lahjuksenottamisesta.
Nyt pitää kysyä periaatetasolla seuraavaa tämän tuomion valossa:
Kun tietää miten kovissa tuulissa kokenut poliitikko on ollut ja tulee olemaan niin ehdonalainen rangaistus on kevyt - se on vain yksi tuiverrus monien muiden poliittisten tuiverrusten joukossa.
Kysymys kuuluukin - johtaako tällainen poliitikkojen päästäminen mistä vaan rikoksesta ehdonalaisella siihen että he voivat suht rennoin mielin tehdä liki mitä vaan rikoksia.
Kun siitä saa vain ehdonalaista eikä edes - ja etenkään - menetä luottamustaan toimia kansanedustajana.
Vaan sen sijaan kansanedustusjärjestelmä menettää luottamuksensa kansalaisten silmissä.
Ja - onko meidän oikeusjärjestelmämme todellakin näin poliittisesti korruptoitunut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nyt pitää kysyä periaatetasolla seuraavaa tämän tuomion valossa:
Kun tietää miten kovissa tuulissa kokenut poliitikko on ollut ja tulee olemaan niin ehdonalainen rangaistus on kevyt - se on vain yksi tuiverrus monien muiden poliittisten tuiverrusten joukossa.
Kysymys kuuluukin - johtaako tällainen poliitikkojen päästäminen mistä vaan rikoksesta ehdonalaisella siihen että he voivat suht rennoin mielin tehdä liki mitä vaan rikoksia.
Kun siitä saa vain ehdonalaista eikä edes - ja etenkään - menetä luottamustaan toimia kansanedustajana.
Vaan sen sijaan kansanedustusjärjestelmä menettää luottamuksensa kansalaisten silmissä.
Ja - onko meidän oikeusjärjestelmämme todellakin näin poliittisesti korruptoitunut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, April 17, 2012
Älyllisesti harhailevat pääkaupunkiseutuelitistiset liikennehankkeet
Eduskunta alkaa keskiviikkona käsitellä valtioneuvoston liikennepoliittista selontekoa liikenneverkon kehittämiseksi vuosille 2012-2022.
Viidestä suurimmasta hankkeesta kolme keskittyy Helsingin seudulle ja vain kaksi on muualta ja nekin Kaakkois-Suomen Venäjä-liikenteen kehittämiseksi.
Aivan kuin liikennehankkeissa vallitsisi pääkaupunkiseutu-elitistis-kolonialistinen ideologia: rahdataan Venäjältä rahaa ja tärvätään se pääkaupunkiseudun paapomiseen.
Vai mitä sanotte siitä että yksi ainoa järjettömyyteen menevä hanke Pisara-rata - Helsingin kantakaupungin alittava rautatie joka yhdistää pääradan ja rantaradan kaupunkiraiteet - maksaa huikeat 750 miljoonaa euroa.
Ja sekin hanke kuten muutkin kaksi suurta liikennehanketta pääkaupunkiseudulla perustuu siihen että yritetään ympätä kaksi asia yhteen joiden yhteen ymppäämisellä ei ole mitään tulevaisuutta - yksityisautoilun suosimisen ja joukkoliikenteen suosimisen.
Nimittäin jos pääkaupunkiseudulla pantaisiin tomerasti kova kovaa vastaan järjetöntä yksityisautoilua vastaan niin se vapauttaisi oitis valtaisan määrän liikenneväyliä joukkoliikenteelle vaikka minkälaisilla jopa kotiovelta työpaikan ovelle -busseilla joukkoliikennöimiselle. Eikä silloin edes tarvitsisi satsata satoja miljoonia liikennehankkeisiin.
Kun hyvät väylät ovat pääkaupunkiseudulla jo olemassa - niitä ei vain osata käyttää.
Pääkaupunkiseudulla on Suomen sekä koulutetuin, kaiketi älykkäin väestö sekä suurin osa suomalaisesta vallasta.
Mutta tämä esimerkki muiden ohella mukaanlukien vaikkapa terveydenhuoltotypertely osoittavat yhden asian - pääkaupunkiseutu degeneroi älykkäiden ja koulutettujen suomalaisten älyn ja kapasiteetin typerämmästäkin typerimmän pääkaupunkiseutulaisen omahyväisen ja yltiöitsekeskeisen elitismin alle, jolle kaikenlainen kolonialismi muuhun Suomeen nähden on silkkaa tavanomaisuutta.
Ja sekään myös liikenteen tarvetta vähentävä yksinkertainen oivallus ei ole pääkaupunkiseutua tavoittanut, että etätyötä voi tehdä kotonaan myös pääkaupunkiseudulla.
Suomalaisuuden pahin tämänhetkinen kehityksen este on pääkaupunkiseutulainen elitistinen typeryys.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Viidestä suurimmasta hankkeesta kolme keskittyy Helsingin seudulle ja vain kaksi on muualta ja nekin Kaakkois-Suomen Venäjä-liikenteen kehittämiseksi.
Aivan kuin liikennehankkeissa vallitsisi pääkaupunkiseutu-elitistis-kolonialistinen ideologia: rahdataan Venäjältä rahaa ja tärvätään se pääkaupunkiseudun paapomiseen.
Vai mitä sanotte siitä että yksi ainoa järjettömyyteen menevä hanke Pisara-rata - Helsingin kantakaupungin alittava rautatie joka yhdistää pääradan ja rantaradan kaupunkiraiteet - maksaa huikeat 750 miljoonaa euroa.
Ja sekin hanke kuten muutkin kaksi suurta liikennehanketta pääkaupunkiseudulla perustuu siihen että yritetään ympätä kaksi asia yhteen joiden yhteen ymppäämisellä ei ole mitään tulevaisuutta - yksityisautoilun suosimisen ja joukkoliikenteen suosimisen.
Nimittäin jos pääkaupunkiseudulla pantaisiin tomerasti kova kovaa vastaan järjetöntä yksityisautoilua vastaan niin se vapauttaisi oitis valtaisan määrän liikenneväyliä joukkoliikenteelle vaikka minkälaisilla jopa kotiovelta työpaikan ovelle -busseilla joukkoliikennöimiselle. Eikä silloin edes tarvitsisi satsata satoja miljoonia liikennehankkeisiin.
Kun hyvät väylät ovat pääkaupunkiseudulla jo olemassa - niitä ei vain osata käyttää.
Pääkaupunkiseudulla on Suomen sekä koulutetuin, kaiketi älykkäin väestö sekä suurin osa suomalaisesta vallasta.
Mutta tämä esimerkki muiden ohella mukaanlukien vaikkapa terveydenhuoltotypertely osoittavat yhden asian - pääkaupunkiseutu degeneroi älykkäiden ja koulutettujen suomalaisten älyn ja kapasiteetin typerämmästäkin typerimmän pääkaupunkiseutulaisen omahyväisen ja yltiöitsekeskeisen elitismin alle, jolle kaikenlainen kolonialismi muuhun Suomeen nähden on silkkaa tavanomaisuutta.
Ja sekään myös liikenteen tarvetta vähentävä yksinkertainen oivallus ei ole pääkaupunkiseutua tavoittanut, että etätyötä voi tehdä kotonaan myös pääkaupunkiseudulla.
Suomalaisuuden pahin tämänhetkinen kehityksen este on pääkaupunkiseutulainen elitistinen typeryys.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 16, 2012
Joskus on sukuvika kun elämä ei luista
Joskus on sukuvika kun elämä ei luista - silloin pitää jättää suku ja vaihtaa elämä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, April 15, 2012
Saturday, April 14, 2012
Suomalaisen naiseuden perhepoliittinen perusmoka
Suomalaiset naiset ja äidit sulkevat tehokkaasti miehiltä mielenkiinnon puhua aiheista perhe, lapset ja vanhemmuus.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ei riitä että yhteiskunta on läpinäkyvä - sen pitää olla myös läpikuuluva
On paradoksaalista että monien tavallisten ihmisten ynseä selänkääntävä asenne niin talouselämään kuin politiikkaankin itseasiassa takaa sen että roistot saavat hillua siellä aika lailla mielinmäärin. Erityisesti kansalaisaktivisteilla on se paha vika että heidän jyrkän kielteinen asenteensa talouselämään ylläpitää talouselämän roistojärjestelmiä.
Ja epäillä sopii että jopa kansanedustajien ja peräti ministereidenkin tasolla sellaista ynseää suhtautumista on ollut.
Miten ynseä selänkääntävä asenne takaa roistojen aseman.
Siten että kun kääntää esimerkiksi talouselämälle selkänsä eikä halua siihen mitenkään tutustua ja paneutua niin juuri selänkääntö takaa sen että roistot pääsee piiloon hääräämään tekosiaan - ja sama vaikutus selänkäännöllä on politiikkaan.
Kun selän jollekin käännät niin sen selän taakse alta aikayksikön piiloutuu kaikenlaista.
Nimittäin ei talouselämän eikä politiikan tarvitse olla roistojen kynsissä - niitä molempia tarvitaan ja ne voivat toimia myös eettisesti kestävällä tavalla.
Ja mitä enemmän on ihmisiä sekä talouselämän että politiikan lähellä jotka tuntevat niitä molempia niin sitä vaikeampi roistojen on päästä piiloon.
Mutta nykyisin vaatii vielä ainakin kuntatasolla aikamoista rohkeutta että uskaltaa vastustaa roistoilua ja joutuu sellaisesta kaiketi helposti koston kohteeksi.
Mutta jotta kostomentaliteetti ei olisi mahdollista olisi tässä kohdin yhteiskunnan voimakkaalla otteella puututtava sellaisiin kuntatason menettelyihin joissa selvästi on kostotoimenpiteitä kohdistettu vaikkapa virkamieheen hänen eettisen suoraselkäisen toimintansa vuoksi.
Jos ei yhteiskunta, valtio ja oikeuslaitos toimi voimakkaasti ja tehokkaasti tuollaisissa paikallisissa ja alueellisissa kostotapauksissa niin yhteiskunta ihan itse takaa että roistot voivat hääriä - koska kukaan ei uskalla puuttua - koston pelossa.
Näin yhteiskunta ihan itse tappaa kansalaisrohkeuden ja jopa silkan mielipiteen ilmaisun vapauden sillä ettei puutu rankaisevasti kostomenettelyihin tuollaisissa tapauksissa.
Ei riitä että yhteiskunta on läpinäkyvä - sen pitää olla myös läpikuuluva.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja epäillä sopii että jopa kansanedustajien ja peräti ministereidenkin tasolla sellaista ynseää suhtautumista on ollut.
Miten ynseä selänkääntävä asenne takaa roistojen aseman.
Siten että kun kääntää esimerkiksi talouselämälle selkänsä eikä halua siihen mitenkään tutustua ja paneutua niin juuri selänkääntö takaa sen että roistot pääsee piiloon hääräämään tekosiaan - ja sama vaikutus selänkäännöllä on politiikkaan.
Kun selän jollekin käännät niin sen selän taakse alta aikayksikön piiloutuu kaikenlaista.
Nimittäin ei talouselämän eikä politiikan tarvitse olla roistojen kynsissä - niitä molempia tarvitaan ja ne voivat toimia myös eettisesti kestävällä tavalla.
Ja mitä enemmän on ihmisiä sekä talouselämän että politiikan lähellä jotka tuntevat niitä molempia niin sitä vaikeampi roistojen on päästä piiloon.
Mutta nykyisin vaatii vielä ainakin kuntatasolla aikamoista rohkeutta että uskaltaa vastustaa roistoilua ja joutuu sellaisesta kaiketi helposti koston kohteeksi.
Mutta jotta kostomentaliteetti ei olisi mahdollista olisi tässä kohdin yhteiskunnan voimakkaalla otteella puututtava sellaisiin kuntatason menettelyihin joissa selvästi on kostotoimenpiteitä kohdistettu vaikkapa virkamieheen hänen eettisen suoraselkäisen toimintansa vuoksi.
Jos ei yhteiskunta, valtio ja oikeuslaitos toimi voimakkaasti ja tehokkaasti tuollaisissa paikallisissa ja alueellisissa kostotapauksissa niin yhteiskunta ihan itse takaa että roistot voivat hääriä - koska kukaan ei uskalla puuttua - koston pelossa.
Näin yhteiskunta ihan itse tappaa kansalaisrohkeuden ja jopa silkan mielipiteen ilmaisun vapauden sillä ettei puutu rankaisevasti kostomenettelyihin tuollaisissa tapauksissa.
Ei riitä että yhteiskunta on läpinäkyvä - sen pitää olla myös läpikuuluva.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, April 13, 2012
Thursday, April 12, 2012
Helsinki-kotisokea Suomi vailla realistista kasvualuepolitiikkaa
Presidentti Martti Ahtisaari esittää näkemysensä kuntaliitoksista ja hänen mielestään kuntaliitoksia ei pitäisi politisoida eikä niihin pitäisi suhtautua tunteella.
- Jos palvelujen turvaaminen vaatii, että meidän täytyy tehdä kuntaliitoksia, niin tehdään. Puhutaan nyt faktoista eikä tunteella, se olisi suurin panos minkä poliitikot voivat antaa. Ensin hyväksytään, että halutaan hyvää koulutusta, hyvää terveydenhuoltoa, hyvää vanhustenhoitoa ja niin edelleen, ja sitten katsotaan miten se voidaan tehdä. Jos käy ilmi, että se vaatii suurempia toiminta-alueita ja keskittämistä, sitten tehdään se, Ahtisaari linjaa.
Mutta onko koko suomalaisessa hallinnossa ollut vallalla koko Suomen itsenäisen historian ajan käsitys että on itsestään selvää että Suomessa pitäisi vallan keskittyä - tyyliin ensin ollaan pääkaupunkiseutukeskeisiä ja siitä seuraten sitten hierarkisesti kasvukeskuskeskeisiä jne jonka mukaan sitten kuntaliitosajatteluakin viilataan.
Miksi Suomea pitää ajatella suppilomallilla jossa vallasta ja hyödyistä ensin otetaan leijonanosa pääkaupunkiseudulle ja sitten hierarkisesti väheten aina kasvukeskuksista pieniin kuntiin ja Suomen kartan perimmäiseen nurkkaan asti.
Miksi ei voisi ajatella Helsinki-keskeisen suppilomallin sijaan aluepoliittisella mallilla - kun siihen nimittäin olisi suppilomalliajattelullakin kasvavasti syytä.
Kas kun jos Helsinki avautuu keskiseen Eurooppaan ja siitä laajemmalle niin Lappi mitä luontevimmin avautuisi Luoteis-Venäjän ja avautuvan jäämeren mahdollisuuksille - Lappeenrannan seutu avautuisi kasvavalle Pietarin alueen taloudelle ja taas Turun seutu ja muu läntinen rannikkoalue Ruotsille.
Näin tullaan vääjäämättä siihen että olisi aloitettava nykyisestä Helsinki-keskeisestä suppilomallista luopuminen ja aloitettava myös kuntarakenteen ja palveluiden kehittäminen aluepoliittisesti siitä luontevasta näkökulmasta käsin että mistä kukin alue Suomessa voisi saada luonnollisen kasvunsa ja elantonsa.
Ja siihen ajatteluun mahtuu äärimmäisen huonosti perisuomalaiskolonialistinen Helsinki-keskeinen kolonialistinen suppilomalli josta on Suomessa kärsitty aivan tarpeeksi jo ja josta olisi syytä luopua vauhdikkaasti ja saattaa aluepolitiikka geotalousrealistiselle pohjalle - ja vasta sitä vasten tarkastella kunta- ja palvelurakenteita.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
- Jos palvelujen turvaaminen vaatii, että meidän täytyy tehdä kuntaliitoksia, niin tehdään. Puhutaan nyt faktoista eikä tunteella, se olisi suurin panos minkä poliitikot voivat antaa. Ensin hyväksytään, että halutaan hyvää koulutusta, hyvää terveydenhuoltoa, hyvää vanhustenhoitoa ja niin edelleen, ja sitten katsotaan miten se voidaan tehdä. Jos käy ilmi, että se vaatii suurempia toiminta-alueita ja keskittämistä, sitten tehdään se, Ahtisaari linjaa.
Mutta onko koko suomalaisessa hallinnossa ollut vallalla koko Suomen itsenäisen historian ajan käsitys että on itsestään selvää että Suomessa pitäisi vallan keskittyä - tyyliin ensin ollaan pääkaupunkiseutukeskeisiä ja siitä seuraten sitten hierarkisesti kasvukeskuskeskeisiä jne jonka mukaan sitten kuntaliitosajatteluakin viilataan.
Miksi Suomea pitää ajatella suppilomallilla jossa vallasta ja hyödyistä ensin otetaan leijonanosa pääkaupunkiseudulle ja sitten hierarkisesti väheten aina kasvukeskuksista pieniin kuntiin ja Suomen kartan perimmäiseen nurkkaan asti.
Miksi ei voisi ajatella Helsinki-keskeisen suppilomallin sijaan aluepoliittisella mallilla - kun siihen nimittäin olisi suppilomalliajattelullakin kasvavasti syytä.
Kas kun jos Helsinki avautuu keskiseen Eurooppaan ja siitä laajemmalle niin Lappi mitä luontevimmin avautuisi Luoteis-Venäjän ja avautuvan jäämeren mahdollisuuksille - Lappeenrannan seutu avautuisi kasvavalle Pietarin alueen taloudelle ja taas Turun seutu ja muu läntinen rannikkoalue Ruotsille.
Näin tullaan vääjäämättä siihen että olisi aloitettava nykyisestä Helsinki-keskeisestä suppilomallista luopuminen ja aloitettava myös kuntarakenteen ja palveluiden kehittäminen aluepoliittisesti siitä luontevasta näkökulmasta käsin että mistä kukin alue Suomessa voisi saada luonnollisen kasvunsa ja elantonsa.
Ja siihen ajatteluun mahtuu äärimmäisen huonosti perisuomalaiskolonialistinen Helsinki-keskeinen kolonialistinen suppilomalli josta on Suomessa kärsitty aivan tarpeeksi jo ja josta olisi syytä luopua vauhdikkaasti ja saattaa aluepolitiikka geotalousrealistiselle pohjalle - ja vasta sitä vasten tarkastella kunta- ja palvelurakenteita.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, April 10, 2012
Kritiikin analysoijan toimenkuva
Vaikuttaa siltä että aivan liian usein alunperin ehkä kritiikkinä alkanut asioiden ja tekemisten arviointi on menettänyt kritiikin statuksensa ja siirtynyt enempi vähempi silkaksi kiusanteoksi.
Eikä kukaan tässä maassa pahemmin analysoi kiusanteoksi yltynyttä kritiikkiä. Sellaisella ei ole sen enempää keinoja kuin perinteitäkään.
Ja kuitenkin joutavanpäiväiseen aiheettomien kiusantekojen käsittelyyn menee valtavasti niin rahaa kuin aikaakin - kun ei ole olemassa edes ajattelutapaa että kritiikkiä voisi analysoida sen asiallisiin osiin ja epäasiallisiin osiinkin.
Mutta jotta tuollainen analyysi voisi tapahtua olisi kritiikin analyysi nojattava joihinkin kestäviin ja ennenkaikkea kehitysnäkökulmaisiin perusteisiin jotta hyvä kritiikki voidaan seuloa huonosta esiin.
Ja aivan ilmeisesti olisi ensimmäinen lähtökohta se että mikä on sen asian tai toiminnan perustarkoitus jota kritisoidaan - koska kritiikin tavoite täytyy olla kritisoitavan asian perustarkoituksen tai sen toteutuksen kehittäminen.
Tästä seuraa taas se että sen joka kritisoi pitäisi pystyä kertomaan mikä on hänen käsityksensä vaikkapa organisaation perustarkoituksesta jota hän kritisoi - joka sinänsä jo nostaisi esiin hyödyllistä keskustelua.
Näistä ensiaskelista askeltaen päästään eteenpäin siihen pisteeseen että asiallinen kritiikki pelastetaan asiattomasta - ja tapahtuu myös valistavaa vuorovaikutusta molempiin suuntiin - jos sen vastanaottokykyä on.
Uskoisin että tällä tavoin saadaan myös kansakunnan yleistä älyllis-kriittistä kapasiteettia nostettua.
Ja olisi myös kaiketi aihetta perustaa myös aivan erityinen ammattikunta konsultointiin ja koulutukseen - kritiikin analysoijat.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Eikä kukaan tässä maassa pahemmin analysoi kiusanteoksi yltynyttä kritiikkiä. Sellaisella ei ole sen enempää keinoja kuin perinteitäkään.
Ja kuitenkin joutavanpäiväiseen aiheettomien kiusantekojen käsittelyyn menee valtavasti niin rahaa kuin aikaakin - kun ei ole olemassa edes ajattelutapaa että kritiikkiä voisi analysoida sen asiallisiin osiin ja epäasiallisiin osiinkin.
Mutta jotta tuollainen analyysi voisi tapahtua olisi kritiikin analyysi nojattava joihinkin kestäviin ja ennenkaikkea kehitysnäkökulmaisiin perusteisiin jotta hyvä kritiikki voidaan seuloa huonosta esiin.
Ja aivan ilmeisesti olisi ensimmäinen lähtökohta se että mikä on sen asian tai toiminnan perustarkoitus jota kritisoidaan - koska kritiikin tavoite täytyy olla kritisoitavan asian perustarkoituksen tai sen toteutuksen kehittäminen.
Tästä seuraa taas se että sen joka kritisoi pitäisi pystyä kertomaan mikä on hänen käsityksensä vaikkapa organisaation perustarkoituksesta jota hän kritisoi - joka sinänsä jo nostaisi esiin hyödyllistä keskustelua.
Näistä ensiaskelista askeltaen päästään eteenpäin siihen pisteeseen että asiallinen kritiikki pelastetaan asiattomasta - ja tapahtuu myös valistavaa vuorovaikutusta molempiin suuntiin - jos sen vastanaottokykyä on.
Uskoisin että tällä tavoin saadaan myös kansakunnan yleistä älyllis-kriittistä kapasiteettia nostettua.
Ja olisi myös kaiketi aihetta perustaa myös aivan erityinen ammattikunta konsultointiin ja koulutukseen - kritiikin analysoijat.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 09, 2012
Hyvävelijärjestelmät haitallisia talouselämälle ja yhteiskuntakehitykselle
Jos ymmärrämme - kuten alleviivaten on syytä ymmärtää - järkevästi rajatun talouselämän vapaan kilpailun sekä yleisen avoimuuden uusille ajatuksille olevan kuin biologiassa erittäin tärkeän geneettisen muuntelun niin kaikki hyvävelijärjestelmät - hyvänä esimerkkinä suorastaan häikäilemättömän monitahokytkentäinen Ilmarisen ja Finnairin hyvävelikanssakäyminen - ovat haitallisia talouselämän ja yhteiskunnan muuntelu- ja kehityskyvylle.
Ja erityisesti kyvylle vastaanottaa ympäristön muutoksia - joka on kaiken sisäsiittoisuuden keskeisin ongelma koska sisäsiittoisuus määritelmänomaisesti sulkee silmänsä ympäristön muutoksilta. Eikä siis valmistaudu millään tapaa siihen mitä tuleman pitää. Ja se jos mikä on tuhoisaa organisaatiolle kuin organisaatiolle. Jolloin organisaatio kuolee haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä toimintaympäristön muutoksia saatikka kehittää itseään muutoksiin sopeutuakseen.
Siis vaikka poliisitutkinnassa hyvävelikytkentöjä ei havaittaisi rikollisiksi niin haitallisia ne ovat yhteiskunnan toimivuutta ja talouselämän kehityskykyistä ketteryyttä kohtaan. Ja tässä kohdin lainsäädäntö ja -valvonta ovat myös kehityksen jarruja nykyasetelmassaan kikkaillessaan sen kysymyksen kimpussa että onko hyvävelijärjestelmät laittomia vai ei kun ne varmasti ovat yleiselle raikkaalle kehityskykyisyydelle tunkkaisia pysähtyneisyyden bunkkereita.
Siis - jos alla olevassa sisäsiittoisuus-tiivistemässä asettaa sisäsiittoisuus-käsitteen paikalle käsitteet eliitin hyväveli-kytkennät ja toisaalta torjuvan sisäänpäinkääntyneen asenteen uusia ajatuksia kohtaan on helppo havaita miten hyväveli-järjestelmien talouselämän vapautta rajoittava luonne on erittäin tuhoisaa kehitykselle sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä tähtäimellä.
" Sisäsiittoisuudessa lisääntyvät yksilöt ovat (läheistä) sukua toisilleen.
Sisäsiittoisuudessa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pariutua lähisukulaistensa kanssa - joka lisääntynyt eristyneisyys populaatioissa johtaa useimmiten entistä vakavampaan sisäsiittoisuuteen.
Josta seuraa hyödyllisen geneettisen muuntelun menettämisen haitat -ja populaatio menettää suuren osan potentiaalistaan sopeutua mahdollisiin tuleviin muutoksiin. "
Ei näin pienellä kansalla ole varaa menettää sisäsiittoisuuden vuoksi tomintaympäristön "geneettisen muuntelun tuomia hyötyjä" ja kehityshaasteita - koska se näivettää heti kykyä ja valmiutta vastata ympäristön muutoksiin oli politiikan ja talouselämän laji mikä tahansa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja erityisesti kyvylle vastaanottaa ympäristön muutoksia - joka on kaiken sisäsiittoisuuden keskeisin ongelma koska sisäsiittoisuus määritelmänomaisesti sulkee silmänsä ympäristön muutoksilta. Eikä siis valmistaudu millään tapaa siihen mitä tuleman pitää. Ja se jos mikä on tuhoisaa organisaatiolle kuin organisaatiolle. Jolloin organisaatio kuolee haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä toimintaympäristön muutoksia saatikka kehittää itseään muutoksiin sopeutuakseen.
Siis vaikka poliisitutkinnassa hyvävelikytkentöjä ei havaittaisi rikollisiksi niin haitallisia ne ovat yhteiskunnan toimivuutta ja talouselämän kehityskykyistä ketteryyttä kohtaan. Ja tässä kohdin lainsäädäntö ja -valvonta ovat myös kehityksen jarruja nykyasetelmassaan kikkaillessaan sen kysymyksen kimpussa että onko hyvävelijärjestelmät laittomia vai ei kun ne varmasti ovat yleiselle raikkaalle kehityskykyisyydelle tunkkaisia pysähtyneisyyden bunkkereita.
Siis - jos alla olevassa sisäsiittoisuus-tiivistemässä asettaa sisäsiittoisuus-käsitteen paikalle käsitteet eliitin hyväveli-kytkennät ja toisaalta torjuvan sisäänpäinkääntyneen asenteen uusia ajatuksia kohtaan on helppo havaita miten hyväveli-järjestelmien talouselämän vapautta rajoittava luonne on erittäin tuhoisaa kehitykselle sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä tähtäimellä.
" Sisäsiittoisuudessa lisääntyvät yksilöt ovat (läheistä) sukua toisilleen.
Sisäsiittoisuudessa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pariutua lähisukulaistensa kanssa - joka lisääntynyt eristyneisyys populaatioissa johtaa useimmiten entistä vakavampaan sisäsiittoisuuteen.
Josta seuraa hyödyllisen geneettisen muuntelun menettämisen haitat -ja populaatio menettää suuren osan potentiaalistaan sopeutua mahdollisiin tuleviin muutoksiin. "
Ei näin pienellä kansalla ole varaa menettää sisäsiittoisuuden vuoksi tomintaympäristön "geneettisen muuntelun tuomia hyötyjä" ja kehityshaasteita - koska se näivettää heti kykyä ja valmiutta vastata ympäristön muutoksiin oli politiikan ja talouselämän laji mikä tahansa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, April 06, 2012
Ortodoksisessa kirkossa käsittämätöntä avioliittoasenteellisuutta
Ortodoksinen kirkko on asettanut leskeksi jääneen papin vaikeaan asemaan kun hän leskeksi jäätyään on alkanut seurustella toisen lesken kanssa.
Arkkipiispa Leon mukaan ortodoksisen kirkon kaanonit avioliittoa koskevissa asioissa ovat yksiselitteiset:
Niiden mukaan "pappi saa mennä naimisiin vain kerran".
Lisäksi kaanonien mukaan - huhhuh - : "joka on nainut lesken, hyljätyn, porton, palvelijattaren tai näyttelijättären ei voi olla piispana, ei pappina, ei diakonina eikä ylimalkaan papiston luettelossa".
Kaksi kysymystä - mistä kivikauden raskaimman kiven alta noin alkeellinen kanonien joukko on voinut ylipäätään syntyä ja säilyä.
Toisekseen miten ortodoksisen kirkon arkkipiispa voi puolustaa tuollaista alkeellista eettisyyttä joka ei kestä mitään kriittisyyttä tarkastelua.
Mikä ihmeen synti ja leimatuksitulemisen tahra on se että ihminen on leski, hyljätty - huh, anna mun kaikkea nykyaikana lukea -, palvelijatar, tai ihan peräti näyttelijätär. Se että porttoa pidetään kelvottomana piispan tai papin puolisoksi on tietenkin ymmärrettävää mutta miten se joka on hylätty tai vaikkapa näyttelijätär ovat "ortodoksisen tahraisia" siihen mittaan ettei kelpaa papin vaimoksi.
Eihän tästä voi tehdä kuin kaksi johtopäätöstä:
1. ortodoksisella kirkolla ei ole muuta tietä kuin uudistaa tuo asia
2. arkkipiispa Leon on kyseisen asian kritiikittömänä puolustajana joko erottava tai erotettava.
Näyttää siltä että ainakin tässä asiassa ortodoksinen kirkko on maallisesta kaanoneissaan etäytyessään etäytynyt myös etiikasta.
Ja leimaa joukon ihmisiä kelvottomiksi normaaliin elämään ja normaaleihin valintoihin avioliitto- ja rakkauselämässä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Arkkipiispa Leon mukaan ortodoksisen kirkon kaanonit avioliittoa koskevissa asioissa ovat yksiselitteiset:
Niiden mukaan "pappi saa mennä naimisiin vain kerran".
Lisäksi kaanonien mukaan - huhhuh - : "joka on nainut lesken, hyljätyn, porton, palvelijattaren tai näyttelijättären ei voi olla piispana, ei pappina, ei diakonina eikä ylimalkaan papiston luettelossa".
Kaksi kysymystä - mistä kivikauden raskaimman kiven alta noin alkeellinen kanonien joukko on voinut ylipäätään syntyä ja säilyä.
Toisekseen miten ortodoksisen kirkon arkkipiispa voi puolustaa tuollaista alkeellista eettisyyttä joka ei kestä mitään kriittisyyttä tarkastelua.
Mikä ihmeen synti ja leimatuksitulemisen tahra on se että ihminen on leski, hyljätty - huh, anna mun kaikkea nykyaikana lukea -, palvelijatar, tai ihan peräti näyttelijätär. Se että porttoa pidetään kelvottomana piispan tai papin puolisoksi on tietenkin ymmärrettävää mutta miten se joka on hylätty tai vaikkapa näyttelijätär ovat "ortodoksisen tahraisia" siihen mittaan ettei kelpaa papin vaimoksi.
Eihän tästä voi tehdä kuin kaksi johtopäätöstä:
1. ortodoksisella kirkolla ei ole muuta tietä kuin uudistaa tuo asia
2. arkkipiispa Leon on kyseisen asian kritiikittömänä puolustajana joko erottava tai erotettava.
Näyttää siltä että ainakin tässä asiassa ortodoksinen kirkko on maallisesta kaanoneissaan etäytyessään etäytynyt myös etiikasta.
Ja leimaa joukon ihmisiä kelvottomiksi normaaliin elämään ja normaaleihin valintoihin avioliitto- ja rakkauselämässä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)