Mutta mitähän tämä ministerin avustajalta saamani viesti tarkoittaa

Hallitusneuvotteluissa ei otettu kantaa tässä kysymyksessä ja hallitus ei aja tätä asiaa tällä hallituskaudella. Oikeusministeri ei ole allekirjoittanut aloitetta ja aloitetta ei valmistella oikeusministeriössä. Jokaisella kansanedustajalla on oikeus tehdä aloitteita ja näin on tapahtunut tässä tapauksessa ja sitä käsitellään sellaisenaan eduskunnassa (Perustuslaki 39-41, 70 §§)



Ystävällisin terveisin

xxxxx

Ministerin eduskunta-avustaja

----------------------------------------------------------------



Ja avustajan vastaus liittyi tähän myös ministereille lähettämääni mielipidekirjoitukseen:

mielipide: onko avioliitto vanhentunut käsite - rakkaus on hukassa, etsitään se



Onko avioliitto ja kihlat vanhentuneita käsitteitä - ja sen taustalla oleva oletus suvunjatkamisesta.



Pitäisikö alkaa avioliiton sijaan alkaa puhumaan parisuhteesta ja suvunjatkamisen sijaan rakkaudesta - jatkettiin sillä rakkaudella sukua tai ei.



Tuo suvunjatkamisen ja rakkauden oleellinen ero on siinä että suvunjatkaminen painottaa toisaalta ikäänkuin suvun ja lajin säilymistä mutta myös suvun ja lajin ekspansiota sekä myös valtaa - suvunjatkamisesta puhuminen haiskahtaa perheen, klaanin, heimon jne valta-aseman korostamiselta - jossa suvunjatkamisessa pahimmillaan ei ole laisinkaan rakkaudesta kysymys

että olisikin kyse pakkoavioliitoista jne.



Sen sijaan rakkauspohjainen parisuhde olisi rakkausorientoitunut - ja minusta parisuhde tai avioliitto tms on aina parempi jos se on rakkaudesta lähtevä kuin että se ei olisi.



Toisaalta jos siirrytään kokonaan yhteiskuntafilosofisesti siihen että ei puhutakaan suvunjatkamis-valtaoreintoituneesta avioliitosta vaan rakkausorientoituneesta parisuhteesta niin siitä voisi seurata myös painopisteen siirtyminen esimerkiksi erotapauksissa omaisuudenjako- ja lapsen huoltajuuskiistoista sen selvittämiseen miten asiassa parhaiten niin ko yksilöiden, lasten ja myös yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta rakkaus parhaiten toteutuisi.



Selvästikin olen paljastanut sen että sana rakkaus on kuuma peruna joka peitotaan helposti avioliittokäsitteen kattavuuskeskusteluilla ja suvunjatkamispainotuksilla ja etenkään rakkauden hyvinvointia ja sen kariutumisesta selviytymistä ei haluta laisinkaan nostaa yhteiskunnan toiminnan keskiöiden suuntaan.



Rakkauskäsitettä kartetaan - siitä puhutaan taustaoletuksena mutta sen käsittely huutaa poissaoloaan - ja sen kariutumiskysymykset kuitataan puukolla, nyrkinlyönnillä ja juridisella keskustelulla siitä miten omaisuus jaetaan ja kumpi lapset saa.



Tämäpäs onkin kummallista - rakkaus käsitteenä ja sen kohtaaminen onkin ollut Suomessa aivan hukassa koko itsenäisyyden ajan ja varmaan hamaan kaukaiseen menneisyyteen saakka.



Mutta miksi meidän pitäisi tässä pitäytyä perinteeseen - nostetaan rakkaus pöydälle ja kysytään - mikä on rakkautta parisuhteessa - mikä on rakkautta lasta kohtaan - mikä on rakkautta instituutioiden tasolla - mikä on rakkautta yhteiskunnan ilmiönä ja kulttuurina.



Ja ennenkaikkea - miten pääsisimme siihen että oppisimme rakkaudesta nykyisen tilanteen sijaan jossa kukaan ei vaikuta rakkaudesta oppivan paljonkaan mitään.



Rakkaus on hukassa - etsitään se.



Jussi Vaarala

eettis-realistisen aatteen kehittäjä

Somerniemi

Puuhella + turve-eriste lattian alla halpa ja tehokas lattialämmityskonsti - eli - kuinka rakastuin tulisesti - puuhellaan!

Olen asunut kohta 12 v talossani joka on rakennettu hirsistä tälle paikalle 30-luvull - tai tuotu tälle paikalle siirrettynä - josta seuraa että hirret talossani ovat alkaneet kasvaa puuksi jossain luokkaa 1850.



No - asumistani on vaivannut melkein koko ajan kylmän ja vedon tunne lattianrajassa. Ja kaikenlaisia konsteja olen keksinyt siitä päästäkseni - mutta - VOILA! - muutama viikko sitten löysin PUUHELLANI ja rakastuin siihen tulisesti oitis - se on nerokas laite - pian ymmärrätte miksi.



Puuhella sijaitsee leivinuunini kyljessä jotka siis molemmat ovat kököttäneet keittiössä 30-luvulta. Puuhella on siis sellainen L-muotoinen vekotus ikäänkuin sen muotoinen käytävä jonka toisesta päästä nostetaan peltinen luukku - mallia 30-luku tottakai - ja avautuvaan tiilikoloon pannan puita palamaan. Siitä sitten liekit lyövät pitkin tuota käytävää joma on matalampi L:n toisessa sakarassa jossa päällikantena on valurautainen kansi jossa toisessa päässä on iso valurautainen sähköhellan levyn näköinen levy ja toisessa päässä taas pyöreä samantyyppinen mutta niin että siitä saa keskeltä alkaen nostaa rengas kerrallaan renkaita pois ja sijoittaa siten vaikkapa kattilana tai kahvipannun suoraan alta kulkevan tulen ja kuumuuden päälle.



No - viritykseen kuuluu kaksi savupeltiä piipussa - toinen hellaa varten ja toinen nuohoojan mukaan kiertoilmauunia varten - ja kun nuo luukut aukaisee niin savu ja kuumuus kiertää hellasta alaspäin mutkitellen aina lattianrajaan asti jossa on kaikkiaan neljä tuhkaluukkua avattavissa nuohoojan tuhkat poistaa. Siis huomatkaa - lattianrajaan asti.



Jee - miten nerokasta on seuraava vanha puuhellakeksintö kunhan sen tässä kerron. Nimittäin tietenkin koko leivinuuni-puuhella kokonaisuuden rakenne ulottuu tiilinä lattainrajan alapuolellekin - ja siellä sitten aina jonkinlaiseen betoniperustukseen asti.



Ja siellä taas keittiön lattiani - siis puulattian - alla on noin 40 cm kerros turvetta jonka päällä on ohut kerros kutterilastua - ja sen alla taas betonilaatta - jonka alla taas keittiön alla oleva kellari jota en oikeastaan käytä.



Ja homman nerokkuus on tämä - kun olen nyt lämmittänyt tuota puuhellaa niin se antaa aivan hemmetisti ensinnäkin polttaessa lämpöä ylöspäin vaakasuorassa olevan valurautakantensa kautta mutta - aah - lämpö kulkiessaan savukanavia asti aina lattianrajaan asti - jossa osa savuluukuista on niin kuumia ettei kestä koskea - niin se lämmittää taas tiilet alhaalle asti varaten siis lämpöä sinnekin - joka taas - aah - antaa lämpöä lattian alle sinne missä se turvekerros on.



Ja koko homman suurimpia nerokkuuksia on tämä - turpeella on kolme loisteliasta ominaisuutta

1. se pysyy muodossaan 2. se kykenee käsittelemään kosteutta mahtavat määrät homehtumatta kuten eristevilla tekisi - ja mikä ehkä parhainta lämmityksen kannalta 3. se on niin huokoista että sen läpi ilma ja siis myös lämpö virtaa hienosti kun taas muiden eristemateriaalien suhteen homma ei toimisi.



Niinpä minulla on nerokas lattialämmityssysteemi joka varaa loistavasti lämpöä myös lattian alle sen lisäksi että se nostaa hetkessä huoneiden lämmön ylös koska lämmönluovutus puuhellan kannen kautta on niin välitöntä ja nopeaa. Lisäksi koko leivinuuni-puuhella virityksen alta lämpönousee ylös lämmittäen myös tiiliä leivinuunin ympärillä - jolloin köytän leivinuunia puiden kuivaamiseen. Sekin vielä.



Mutta ei tässäkään vielä kaikki - kun kerran tekee puuhellalla ja valurautapaistinpannulla ruokaa tietää mitä on hyvä ruoka. Aivan mahtavia tulee niin paistinperunoista kuin kalastakin koska elävän tulen lämpö on niin hyvä ruuanlaittoon. Ja sekin piti tehdä että ostin teräskahvipannun ja aloin keittää kahvia tuossa puuhellalla - ja se antaa keittäessä sitä vanhaa kahvintuoksua keittiön jota ei synny kahvinkeittimestä sitten millään - sellainen vahva runsas lämmin kahvintuoksu - tietenkin mielellään palavan koivun tuoksulla maustettuna.



Mutta mitä' opimme -s en että jokaiseen taloon pitäisi rakentaa puuhella ja niin että sen alimmat tiilet ulottuu reippaasti lattian pinnan alle - JA - sen lattian pinnan alla pitäisi olla halvimmista halvinta ja lattialämmityksen kannalta parasta eristettä eli kuivattua turvetta - jota Suomessa riittää.



Mutta jpos rakennatte taloihin puuhelloja ja teillä on pieniä lapsia niin varmaan kannattaisi rakentaa aitaus puuhellan ympärille koska se on oikeasti savuluukkuja myöten kuuma.



Näin rakastuin puuhellaan - sekä lämmittäjänä että kulinaarisena keskuksena - eikä lattianrajassa ole enää viileetä.

Ahtisaari: Lähi-Itä pakotettava rauhaan - tämäkö uusi poliittinen askel pääomien mielivaltaisuuden kaitsemiseksi

Ahtisaari on tehnyt yllättävn rajun aloitteen - Lähi-Itä on pakotettava rauhaan. Samalla hän on ottanut kantaa siihen että valmiit kaaviot on olemassa jo miten Israel ja Palestiina istutaan toisiinsa.



Mutta Ahtisaari ei puhu rauhanneuvotteluista - hän puhuu rauhaan pakottamisesta.



Joka taas tarkoittaa sotilaalliseten voimien käyttämistä niin Israelin kuin palestiinalaistenkin otteiden kuriinsaattamiseksi. Varmaankin Libanon mukaanlukien.



Kannanotollaan Ahtisaari on sitä mieltä että siellä on sodittu siitä lähtien kun siellä sotimaan aloitettiin.



Mutta hän on sitä mieltä joko tieten tai tietämättään - johon en usko - että pääomien mielivaltaisuutta - joka on myös Israelin mielivaltaisten otteiden takana - on ruvettava kaitsemaan vaikka sotavoimin. Ahtisaarihan vallan hyvin tietää että juutalainen raha ja Yhdysvallat ovat sangen lujassa yhteydessä toisiinsa.



Ahtisaaren kannanotto on siis raju - se on myös hieno paalunlyönti tavalla joka kertoo että nyt on jotain tehtävä - ja sen tekee ne jotka ovat kriisin ulkopuolella - ja jännittäväksi jääkin asettuuko Obama, demokraatit ja konservatiivit Yhdysvalloissa tuohon ulkopuolisten leiriin.



Joka merkitsisi rajua pesäeroa amerikkalais-juutalaiseen pääomaan ja sen asemaan ja valtaan.



Kysymys kuuluukin - onko tässä uusi radikaali askel pääomien kuriin saattamiseksi politiikan toimesta.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Kultuurintekijä - älä ryhdy kulttuurin markkinointikuohaksi

Pikkasen huolestuneena katson kuinka erilaisista kulttuurintekijöiden kilpailuista ja niissä pärjäämisestä on tullut tai niistä luodaan kuva uran luomisen ponnahduslautana tai ainakin markkinointikikkana - sanon kikka enkä keino koska kulttuurin ytimen kannalta moinen on sittenkin halpaa kikkailua.

Ei kulttuurin ja sen luomisen ydin ole kilpailu - sen ydin sharing and caring - eli jakaminen ja välittäminen.

Kilpailu on ympätty väkinäisesti ulkoisten tahojen ja etenkin pääoman toimesta kulttuurin kylkeen jotta artistien rahastustehoa saadaan tehostettua - ja suuri yleisö kulttuurin ääreen - se yleisö joka ei yleensä ole massakokoontumista enempää kulttuurin ytimestä kiinnostunut - siis siitä että kulttuuri on sharing and caring - jakamista ja välittämistä.

Ja tottakai kilpailun markkinointikeinona kulttuurin kylkeen ympänneet rahastustahot pyrkivät luomaan mielikuvan että kaikki taiteilijat osallistuvat kilpailuihin, että vain kilpailujen kautta pääsee eteenpäin - kun totuus on että suuret taiteilijat vähät piittaa kilpailuista edes seurata ja tietävät että hyvällä persoonallisella annilla saavutetaan oman taiteen kannattajajoukko. Ei kilpailuilla taiteilijan yleisö kasva - kilpailuilla saatu satunnainen yleisö on yhtä tärkeää taiteelle kuin vaahto oluen päällä - se ei ole oluen olemus eikä tarkoitus vaikka oluelta maistuukin.

Niinpä - kulttuurin tekijä - älä ryhdy huoraamaan taidettasi rupeamalla juoksentelemaan kilpailuista toiseen - jätä kilpailut - usko siihen että kun teet persoonallisessa hengessä sharing and caring -taidetta niin saat ystäväsi kulttuurin ystävistä.

Älä rupea kulttuurin julkisuuskuohaksi - ole sen ydin.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Aforismi 22.10.2011

Miksi ihmiset haluavat niin paljon toisiltaan rahaa - siksi koska rahaa ei voi väärentää mutta rakkautta voi.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Tuhoa globaalin verkostoitumisen valta ja avaa oma lähihanasi

Laaja maailmanlaajuista talousverkostoa selvittänyt tutkimus paljastaa, että globaali talous on suurelta osin vain muutaman yritysryppään hallussa joilla 147 superyrityksellä oli hallussaan 40 prosenttia koko kansainvälisen kaupan ja yritysverkoston omistuksesta.

Superyritykset muodostivat tutkijoiden verkostoanalyysissä keskenään verkottuneen joukon, joka omisti suurelta osin toisensa.

Se on selvää siis että maailmantalouden taivaalla on noiden yritysten yhteenkietoutuman muodostama synkkä pilvirypäs joka on katsonut oikeudekseen harrastaa niin auringon valon pimitystä kuin sen sairaan ahnetta säätelyä valaisemaan ja lämmittämään tavallisten kuolevaisten elämää.

Ja pahaksi asian tekee se että näillä toimijoilla on eettinen arvomaailma luokkaa Björn Wahlroos ja että realiteettien ymmärtämisen tasonsa on täysin sekä ahneuden suuntaama että rajaama ja näivettämä. Se vehkeily mitä Euroopan kriisissä on nähty on synkkä osoitus tuon tahon synkästä sairaudesta.

Mutta miten vastustaa tuota tahoa:

1. vie heti omaisuutesi ja talletuksesi siitä pankista jolla on etäinenkin kytkentä tuohon tahoon - astu sisään itsenäiseen lähipankkiin ja ala sen kanssa kimppaan

2. vältä taivastaloutta eli luovu osakkeiden omistamisesta ja hankkimisesta - tuhoa sillä sairas käsitys markkinoista että se on yhtä kuin saako rahaa sijoittajilta vai ei

3. keskity reaalitalouteen eli siihen että on ihmisten elämästä lähtevää kysyntää ja siihen vastaavaa tarjontaa ja että raha on vain ja ainoastaan tuon vaihdannan väline eikä mitään muuta

4. suosi lähitaloutta ja lähitoimintaa kaikin tavoin - osta paitasi ja sukkasi naapurin ompelemana äläkä tuontitavarana, vaadi lähiruokaa kauppaan, huolehdi siitä että perunapussissa lukee paikallisen tuottajan nimi, osta suomalaista sianlihaa, paikallisisa kananmunia

5. hanki energiasi ja ruokasi mahdollisimman tarkoin omalta tontiltasi jos sinulla sellainen on - lämmitä omilla puilla, maalämmöllä, hanki tuulivoimala sähkötarpeeseesi - kuulemma 8 m korkea ja 4 metriä lavoiltaan oleva tuulimylly tuottaa jo omakotitalon sähkön

6. vältä ja pyri irti kaikesta jolla on pitkät logistiikkaketjut - älä harrasta tuontitavaroiden ostoa sillä niiden ostossa asuu itse piru

7. tuhoa valtioiden vaihtotalous- ja siihen liittyvä globaali lainanottopakko sillä että kasvatat koko ajan osuuttasi lähitaloudesta ja lähitoiminnasta ja harrasta siinäkin mahdollisimman paljon rahan käyttöä välttävää palveluiden ja tavaroiden vaihdantataloutta.

Me voimme viedä globaalilta toimijoilta vallan kun pistämme niiltä vallan ja rahan hanat kiinni.

Sulje oma osuutesi globaalin vallan hanoihin - ja avaa oma lähihanasi.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Säätiöiden poliittisen ohjauksen ydinkysymys

Säätiöiden poliittisen ohjauksen ydinkysymyksen täytyy olla tämä

- tuottaako säätiöille suotu verohelpotus paremman yhteiskunnallisen arvotuoton

kuin jos sama raha kanavoitaisiin normaalilla verorahojen tavalla rahojen muuntamiseksi arvoiksi yhteiskunnan toimesta.

Toisaalta samaa kysymystä osin toistaen - tuottaako säätiöt yleishyödyllisiä arvoja tarpeeksi suhteessa saamiinsa verohelpotuksiin - vai meneekö säätiöiden verohelpotuksilla saadut rahat enemmänkin sijoitustoimintaan ja siten hieman liian laveahkolla tavalla yleishyödylliseen tarkoitukseen - jos yksityisen sektorin sijoitetun pääoman tuottoa vaikkapa wahlroosilaisella puheenparrella voi ollenkaan pitää yleishyödyllisenä vaan sen sijaan yksityishyödyllisenä.

Eli ovatko säätiöt itse asiassa kautta linjan verorahojen kuppaussysteemeitä.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Itämeren kohtalon ydin

Itämeren kohtalonkysymys - vaihdetaan jokia laskevat maatalouden ja teollisuuden ravinne- yms. päästöt lohennousuksi jokiin.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Suomi on täynnä teknokraattien toinen toistaan tökerömpiä rahastussikailuja - joiden kustannukset tulee kalliimmaksi julkiselle sektorille kuin sen te

Ensin rakennusala - sen vuosikausia jatkunut ja nyt pisteen saanut tasaisen varma julkisten hankkeiden kustannusylitykset - joita mikään muu ala ei ole tehnyt, ei siksi ettei rakennusala osaa kustannuksiaan laskea vaan siksi että se on kiero - on maksaneet yhteiskunnalle miljardeja ja kaataneet kerta toisensa jälkeen kaikki kuntien budjetoinnit kerralla vinoon.

Sitten on it-ala - sikailut julkisen sektorin tietotekniikkahankkeissa ovat olleet ruokottoman surkeita ja kalliiksi yhteiskunnalle tulevia.

Sitten paskalakirahastussikailu.

Sitten on ydinvoimarakentaminen joka on yksi iso rahastussikailutörky.

Sitten on kartelli toisensa jälkeen - asfaltointi, metsäkauppa jne - ja oikeuslaitoksen surkea esitys kartellien sekä taloudellisesti että henkisesti - kunnon ehdottomilla vankeusrangaistuksilla - kannattamattomaksi saamiseksi.

Sitten on jatkuvat ilmeisen tahallaan tehdyt turpaanotot isoissa ulkomaanhankkeissa.

Sitten on hienojen kannattavien valtionyritysten ja kansallisen omaisuuden myynti ulkolaisille.

Ja kaiken tämän päällä edelleen hillumassa samat surkeat poliitikot jotka ovat paitsi olleet aktiivisesti operoimassa näitä typeryyksiä niin myös olleet tolloina ymmärtämättöminä katsomassa kuinka isänmaata ryöstetään.

Yksityisen sektorin teknokraatteihin olisi aika poliitikkojen suunnata sangen voimallinen operaatioiden saraj jotta rahastusretkut ajetaan yhteiskunnan rahoja kuppaamasta huit helkkariin.

Yksityinen sektori tarvitsee reipasta eettistä putsausta ja tehostusta - miksi - siksi koska sen sikailut ovat suurin kustannus julkiselle sektorille - ei julkinen sektori itse.

Mutta onko sellaisia poliitikkoja ja virkamiehiä näköpiirissä joka sellaiseen ryhtyisi ja pystyisi - ei yhtään poliitikkoa ja vain yksi ainokainen virkamies joka on rohjennut panna kovan kovaa vastaan.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Suomi on pahasti mahtikäskybunkkeroitunut yhteiskunta kysyntä/aiheuttajavastuu yhteiskunnan sijaan

Saan 104,79 € sähkölaskun jossa siitä sähköstä mitä kulutan maksan 48,96 € ja siitä että tuolla maastossa liikkuu sähkölinjoja ja niitä käytetään vähäisen kulutukseni siirtoon maksan 55,83 € - aivan järjetön suhde.

Minulla yritetään ostattaa tv-lupaa vaikka minulla ei ole edes telkkaria.

Minun joka juon tuskin ollenkaan pitää maksaa kaikki alkoholin liikakäytön yhteiskunnalliset kustannukset eikä niitä panna takautuvasti vuosittain viinan hintaan.

Ikea saa yrittää vuosikausia ennenkuin pääsee avaamaan myymälän Suomeen.

Kartellit ovat kannattavia koska niistä saadut rangaistukset niin vastuuhenkilötasolla kuin sakoissa jne alittavat niistä saadun taloudellisen hyödyn.

Hallitus ei käytä sosiaalisesti ja kulttuurisesti terveeseen suuntaan ruuan arvonlisäveroa kun antaa suuremman arvonlisäveroalennuksen kaupasta ostetulle ruualle - lihottaen edelleen kahta elintarvikekaupan jättiä - kuin ravintolaruualle eikä sisällytä ravintoloiden arvolisäveroalennukseen ruokaravintoloiden elävää ohjelmatarjontaa synnyttävää elementtiä.

Mitä tämä kaikki kertoo:

1. Suomi ei ole avoin markkinatalouden kysyntäpohjainen yhteiskunta eikä sellainen jossa kuluttaja ja aiheuttaja maksaa sen jonka kuluttaa tai valinnoillaan haitoiksi aiheuttaa - vaan Suomi on rakenneraskas yhteiskunta nimenomaan kaiken muun yhteiskunnan rakenteiden osalta kuin julkisen sektorin keskeisten toimintojen osalta joita sokea-hokeman luontoisesti alvariinsa vaaditaan kulujaan karsimaan ikäänkuin se olisi onni ja kehityksen autuus - se että siellä missä raha parhaiten poikiutuu arvokkaiksi arvoiksi kuihdutetaan rahan saannista.

Eli - yksityinen sektori ja bisnesmaailma joka häärää kaiken viisaana päällepäsmärinä ei ymmärrä edes omaa toimintaansa markkintaloutena eikä siihen myöskään osaa tervehdyttävällä tavalla vaikuttaa.

Ja - tuollaisen rakennebunkkeroituneen mahtikäskymarkkinatalouden kyky - kysyntä/aiheuttajavastuu periaatteen sijaan - vastata elävästi ja nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin on surkea - koska rakennebunkkereihin ei ylety edes tiedot muuttuneista tilanteista koska ne eivät ole aikoihin olleet sellaiselle tiedolle bunkkereidensa seiniin aukkoa omanneet saati sellaisia tietoja vastaanottaneet - seurauksella että Suomi on kaikesta nopeasta reagoinnista myöhässä - ja aivan mahdottoman kehityskyvytön - senkin vuoksi että rakennebunkkeroituneet yritykset ja yhteisöt tietty syövät loputtomaan lisämuuriensa rakentamiseen myös yhteiskunnan tuotekehitysrahat. Ikäänkuin se olisi tuotekehitysonni että bunkkereissa on entistäkin paksummat muurit.

2. Poliitikot eivät ymmärrä eivätkä osaa markkinataloutta hekään vaan uskovat surutta sen mitä markkinataloudessa sokeana hortoilevat yritysjohtajat ja vuorineuvokset ja pääomapiirit heille syöttävät.

Näin ollen he eivät osaa ohjata yhteiskuntaa veroilla, alv-ohjauksella eikä suuntaavilla lainsäädännöillä siihen suuntaan että raskaasta rakennebunkkeroituneisuudesta päästäisiin ja että kysyntä/aiheuttajasuuntautunut yhteiskunta astuisi esiin - tavalla jossa yritysten olisi pakko reagoida siihen mitä ihmiset haluaa ja kuluttaa ja miten ihmisten tulee vastata maksamissaan hinnoissa myös aiheuttamistaan vaikkapa alkoholi- ja läskihaitoista - sen sijaan että poliitikot suojelevat pahasti rakennebunkkeroitunutta yhteiskuntaa ja sen mukanaan tuomaa kehityslässähtänyttä ilmapiiriä.

Se että hallitus lisäsi työttömyyden ja sosiaaliturvan perusturvaa reippaasti 120 € on oikean suuntainen päätös koska sellainen lisätulo per köyhä menee samalla viikolla takaisin vireyttävästi taloudenkiertoon - koska köyhillä jos kellä on aidon oikeita investointipaineita mutta heillä ei ole rahaa.

On sekaisin suomalainen yhteiskunta kun se on köyhät jotka aikaansaavat talouskasvua.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Onko avioliitto vanhentunut käsite - rakkaus on hukassa - etsitään se

Onko avioliitto ja kihlat vanhentuneita käsitteitä - ja sen taustalla oleva oletus suvunjatkamisesta.

Pitäisikö alkaa avioliiton sijaan alkaa puhumaan parisuhteesta ja suvunjatkamisen sijaan rakkaudesta - jatkettiin sillä rakkaudella sukua tai ei.

Tuo suvunjatkamisen ja rakkauden oleellinen ero on siinä että suvunjatkaminen painottaa toisaalta ikäänkuin suvun ja lajin säilymistä mutta myös suvun ja lajin ekspansiota sekä myös valtaa - suvunjatkamisesta puhuminen haiskahtaa perheen, klaanin, heimon jne valta-aseman korostamiselta - jossa suvunjatkamisessa pahimmillaan ei ole laisinkaan rakkaudesta kysymys

että olisikin kyse pakkoavioliitoista jne.

Sen sijaan rakkauspohjainen parisuhde olisi rakkausorientoitunut - ja minusta parisuhde tai avioliitto tms on aina parempi jos se on rakkaudesta lähtevä kuin että se ei olisi.

Toisaalta jos siirrytään kokonaan yhteiskuntafilosofisesti siihen että ei puhutakaan suvunjatkamis-valtaoreintoituneesta avioliitosta vaan rakkausorientoituneesta parisuhteesta niin siitä voisi seurata myös painopisteen siirtyminen esimerkiksi erotapauksissa omaisuudenjako- ja lapsen huoltajuuskiistoista sen selvittämiseen miten asiassa parhaiten niin ko yksilöiden, lasten ja myös yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta rakkaus parhaiten toteutuisi.

Selvästikin olen paljastanut sen että sana rakkaus on kuuma peruna joka peitotaan helposti avioliittokäsitteen kattavuuskeskusteluilla ja suvunjatkamispainotuksilla ja etenkään rakkauden hyvinvointia ja sen kariutumisesta selviytymistä ei haluta laisinkaan nostaa yhteiskunnan toiminnan keskiöiden suuntaan.

Rakkauskäsitettä kartetaan - siitä puhutaan taustaoletuksena mutta sen käsittely huutaa poissaoloaan - ja sen kariutumiskysymykset kuitataan puukolla, nyrkinlyönnillä ja juridisella keskustelulla siitä miten omaisuus jaetaan ja kumpi lapset saa.

Tämäpäs onkin kummallista - rakkaus käsitteenä ja sen kohtaaminen onkin ollut Suomessa aivan hukassa koko itsenäisyyden ajan ja varmaan hamaan kaukaiseen menneisyyteen saakka.

Mutta miksi meidän pitäisi tässä pitäytyä perinteeseen - nostetaan rakkaus pöydälle ja kysytään - mikä on rakkautta parisuhteessa - mikä on rakkautta lasta kohtaan - mikä on rakkautta instituutioiden tasolla - mikä on rakkautta yhteiskunnan ilmiönä ja kulttuurina.

Ja ennenkaikkea - miten pääsisimme siihen että oppisimme rakkaudesta nykyisen tilanteen sijaan jossa kukaan ei vaikuta rakkaudesta oppivan paljonkaan mitään.

Rakkaus on hukassa - etsitään se.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Tiitisen listan kaksi oleellista näkökulmaa

Kokoomuksesta käsin on masinoitu poliittinen ajojahti Tiitisen listan tiimoilta. Ilmassa on puritaanis-poliittisia piirteitä - jotka ovat ovat sitä reaktiivisen puritaanisempia mitä epäpuritaanisempaa on ajojahtaajan oma tausta - tyyliin - tahrainen sielu on yliherkkä näkemään tahroja muissa.



Se mitä kontakteja Tiitisen lista sisältää on kahdenlaisen näkökulman sisällä



1. sen että poliittinen kulttuuri - siis ikäänkuin poliitiikkokalojen vesi - oli tuolloin suolaista kuten merivesi ja se että kaikkialla on suolaa tunkeutuu myös kaikkialle - tunkeutuihan se myös vuorineuvosten elämään jotka Kekkosen idänsuhteiden perässä mielihyvin marssivat lappamaan itärajan takaa rahaa - palatakseen kotimaahan ja uppoutuakseen taas talvisodan poteroonsa katkeruuttaan ylläpitämään. Miksei oikeistotahot heitä jahtaa Tiitisen listan hengessä - siksi että ehkäpä Tiitisen lista onkin likaisen mielen yritys puhdistaa itsensä siitä että oli itse mukana ja jopa hyötyi siitä.



2. Tiitisen listan suhteen pitää voida erottaa - jos se joskus aukaistaan - mikä siellä on maanpetosrikosluontoista toimintaa - ja sehän on pakko jo niin ajatella nyt ennen listan aukaisemista koska ei ole mikään muu rikos kuin jahtaajien poliittisen ääliöisyyden osoitus että näkee sen rikokseksi että on ajan hengessä mukana. Ajan hengessä oli tuolloin mukana koko kansa - talvisodan poterossa asuvia vuorineuvoksia myöten.



Kun nämä kaksi näkökulmaa loistavat julkisesta keskustelusta poissaolollaan on se jälleen kerran osoitus siitä miten keskenkasvuinen on niin kansa kuin mediakin poliittisia todellisuuksia oikein hahmottamaan.



Tiitisen listajahti alkaa muistuttaa diktatuurista vääräuskoisten jahtaamista.



Phtyiii.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Pettäminen parisuhteessa onkin yhteiskunnallinen heijasteongelma koska se luo ajatteluun ja keskusteluun käsite- ja periaatepinnallisuutta

Terve ihminen kykenee ajattelemaan ja keskustelemaan henkisesti esteettä sekä emotionaalisen syvyyden että periaatteellisen korkeuden suunnassa - sellaiselle ihmiselle maailma on kuin avaruus jossa ei ole kattoa eikä seiniä rajaamassa sen enempää katsetta, ajattelua kuin kulkuakaan.

Myös terve parisuhde on sellainen jossa ei ole vuorovaikutukselle esteitä sen enempää emotionaaliselle syvyydelle kuin periaatteelliselle korkeudellekaan. Terveessä parisuhteessa kaikki asiat kyetään ottamaan pöydälle - se on terveen parisuhteen tunnusmerkki.

Mutta vaikka parisuhde on terve niin sitä uhkaa yksi merkittävä vaaratekijä joka vie asiat aivan uusille epäterveille ja jopa kvalitatiivisesti uusille urille.

Kun jompikumpi pettää - ja houkutuksiahan nykykulttuurimme suorastaan suosii siihen - niin käy näin.

Kuin veitsellä leikaten loppuu avoin vapaa emotionaalinen ja periaatteellinen kommunikaatio.

Parisuhteen elämä muuttuu esteellisen kaksitasoiseksi aiemman läpivirtaavan yksitasoisuuden sijaan.

Ja pettäjän rooliksi tulee tuon kaksitasoisuuden luominen - koska hän pyrkii olemaan itsekään tietämättä että teki niin puhumattakaan kumppanista. Aluksi toinen osapuoli ei huomaa mitään mutta sitten alkaa ihmetellä ilmapiirin muuttumista ja kummallisia ajatuksen ja puheen lukkiutumisia ja ajoittaista kontaktista vetäytymistä toisessa. Mutta pian hänkin mukautuu asiaan eikä laisinkaan tajua mistä on kysymys vaan keksii erilaisia selityksiä kumppanin muuttumiselle jota pettänyt kumppani mieluusti edesauttaa omilla selityksillään piilottaakseen kaamean salaisuutensa. Kaamean siksi että hän itsekin tajuaa tuhonneensa sen joka oli parisuhteessa arvokkainta - kyky emotionaaliseen syvyyteen ja periaatteelliseen korkeuteen.

Moraalinen krapula onkin pettäjällä hyvän parisuhteen kyseessä ollen aivan hirmuinen.

Mutta ei tässä kaikki. Pettämiseen sortuneella ihmisellä käy näin - kun hän aiemmin ollessaan omissa silmissään itseään kunnioittava ja kunniallinen kykeni menemään mihin tilanteeseen vain omaan emotionaaliseen ja periaatteelliseen vastaanotto- ja käsittelykykyynsä luottaen niin nyt hän on kuin kävelisi miinakentässä josta hänellä ei ole miinojen paikoista karttaa - eli joka askeleella voi räjähtää.

Miksi näin - siksi että hän on pettämisellään luonut itselleen yliherkkyyttä vähänkin sellaisen asian suuntaan joka viittaa hänen pettämiseensä. Koska se luo hänelle sekä syyllisyyttä että myös itsesyytöksiä sen suhteen mitä oli parisuhteen rikkumattomalle eheydelle mennyt tekemään.

No eihän kukaan tuollaista painetta kestä - ja asialle onkin kaksi periaatteellista tietä edetä - toinen on se että paine kasvaa niin että alkaa tulla älyttömiä räjähtelyjä pettäjän puolelta jossa niin räjähdyksen voima kuin sen syykin on järjettömässä suhteessa toisiinsa - ja sekin taas luo oman jatko-ongelmakenttänsä koko parisuhteeseen ja tietty koko perheeseen lapsia myöten.

Toinen suunta on se että pettäjä paaduttaa itsensä - eli hän vetäytyy kauemmaksi emotionaalisesta syvyydestä ja periaatteellisesta korkeudesta. Ja hänestä tulee pinnallinen - epäemotionaalisempi, epäelävämpi, taipuvainen liimaamaan itseenäs ja elämäänsä markkinatalouden tarjoamia ulkoisia merkkejä jolloin häntä palkitsee se että hän kuuluu joukkoon - markkinatalouden pinnallisen maailman joukkoon.

No - tuokin on jo paha asia sinänsä mutta vielä pahemmaksi pettämisen seuraukset tekee kaksi seuraavaa asiaa:

1. lapset perheessä tulevat estoisiksi koska he eivät voi tajuta miksi kaikki ihana ilmapiiri muuttui jonka he lapsina erittäin herkästi havaitsevat - he eivät voi tajuta miksi toinen vanhemmista räjähtelee johon tietty toinenkin menee ennemmin tai myöhemmin mukaan - eikä lapsi voi tajuta miksi ensin toisesta vanhemmasta ja siten mukaanvietynä toisestakin vanhemmasta tulee epäelävän pinnallinen ja jotenkin tyhjä ja pintapuolinen. Ja miksi eläväisyys perheessä yhtäkkiä laantui.

2. pettäminen vaikuttaa myös yhteiskunnan älylliseen, emotionaaliseen ja periaatteelliseen henkiseen kapasiteettiin koska sellainen ihminen joka on pettämisen jälkeisen itsensä kaventamisen prosessin käynyt läpi on yleisestikin ottaen epäsyvempi ja epäperiaatteellisempi asian kuin asian kohtaaja - hänestä tulee sellainen joka helposti löytää kirjakaupoista niiden kirjojen joukon jossa tarjotaan sopivia sloganeita hänen tilannettaan samaan aikaan sekä paljastamaan että hänelle sopivalla tavalla meikkaamaan piiloon - ja tuota mukapsykologista tietopaskaa on kirjakaupoissa hyllymetreittäin.

Ja vaikutus on pettäjään myös sillä tavalla haitallinen että kun hän on pettämisen jälkeisen huonon henkisen kehityksensä kulkenut niin hänestä tulee kyvytön myös yhteiskunnalliseen keskusteluun - kas kun hänellä ei ole enää aiempaa kykyään lähestyä maailmaa avarasti ja itseensä luottaen vaan hänen kykynsä on neuroottisella tavalla emotionaalisen syvyyden ja periaatteellisen korkeuden suunnassa estynyt tavalla että hänellä ei ole kykyä edes lähestyä yhteiskunnan asioita kaikessa laajuudessaan siten kuin elämä on - koska se kaivaisi hänen subjektiiviset ihan itse tehdyt pettämistraumansa ihan omien silmiensä eteen tavalla että hän juuttuu syyllisyyteen että tuhosi hyvän parisuhteen ilmapiirin ja että teki sen ihan itse.

Mitä tästä kaikesta opimme - ainakin sen että olisi mitä tärkeintä perustaa yhteiskunnan toimesta parisuhteen pettämisklinikoita joissa ihmiset autetaan ja saatetaan sen prosessin läpi että jompi kumpi on pettänyt ja koetetaan saada parisuhde vielä ehjäksi mikäli mahdollista. Tai ainakin kumpikin parisuhteen osapuoli uudelleen emotionaalisesti ja periaatteellisesti vapaasti läpivirtaavaksi vaikka ero tulisikin. Koska yhteiskunnan etu täytyy olla että ihmiset ovat emotionaalisesti syviä ja periaatteellisesti korkeita ja niiden suhteen henkisesti vapaalla tavalla liikkumaan kykeneviä.

Toisin sanoen parisuhteen tasolla olisi erittäin tärkeää eronkin uhalla että kertoo heti pettäneensä koska jos ei kerro on seuraukset vyörynä varmasti päällä toisella tavalla - josta saa maksaa kertautuvasti kaikki muutkin perheessä kuin parisuhteen pettäjä.

Toiseksi parisuhteessa pettäminen on osoittamallani tavalla kansakunnan älylliseen kapasiteettiin kertautuvasti vaikuttavalla tavalla niin huomattava vinouttava vaikutus että se on minusta jopa poliittinen kysymys.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Autumn impressions 9.10.2011

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.2270295049608.119532.1615568562&type=1

Vem kan segla förutan vind, pianist Jussi Vaarala

Dosentti Luukkanen lukee historiaa väärin

Dosentti Arto Luukkanen kirjoittaa blogissaan että Putinin ilmoittus Euraasian Unionin perustamisesta on imperiumin vastaisku - että paluu Neuvostoliittoon on alkanut.

Minusta Luukkanen lukee historiaa väärin - oikea lukutapa vailla talvisodan poteron pölyjä silmissä ja kylmän sodan ahdistusta kuuluu näin:


Kommunismin ja sosialismin vastaisku alkoi siitä kun Gorbatshov vapautti kapitalismin tielle näyttää mihin se kykenee - ja kun kapitalismilla ei ollut kylmän sodan kaiken helposti hahmottavaa mustavalkomaailmaa se alkoi kompastella omiin jalkoihinsa ja kompastelee edelleen - kapitalismi aiemmassa muodossa alkoi kaatua Gorbatsovin valtakaudesta alkaen.

Ja sen jälkeen kun kommunismin ja sosialismin vastaisku tyyliin judon oppi - käytä hyökkäjän liikesuuntaa ja energiaa hyväksi ja anna sille vielä lisävauhtia ja käännä se haluamaasi suuntaan - alkoi edetä alkoi Venäjä kävellä kiinnostuneena kohti läntistä taloutta ja talousoppia.

Ja sen opin mukaisesti ilmoitus Euraasian Unionista on johdonmukainen pyrkimys lähestyä toimintatavoiltaan EU:ta - ja EU:n tapaan siellä on kaiketi odotettavissa samoja keskusteluja kuin EU:ssakin on käyty.

Näin minä tulkitsen historian kulun nykyhetken - että Venäjä ei ole astumassa voimakkaasti taaksepäin vaan voimakkaasti eteenpäin kohden läntisiä talousjättejä. Ja se on helpotus - koska se helpottaa kaikkea kanssakäymistä kaikilla tasoilla.

Jussi Vaarala
Somerniemi

ps. Vaikka toisaalta uskon että Gorbatshov ei ymmärtänyt tehneensä noin - eikä Gorbatsovia kiittelevät läntiset johtajat tiedä eikä tienneet kiittävänsä Gorbatshovia siitä että vapautti voiman joka kaatoi juuri sen ideologian jota läntiset johtajat itse niin hehkuttivat.



Pikkasen noloa - mutta kirjattakoon historian lehdille.

Keinoja joilla vältetään vaarallisen ydinvoiman tarve

Ydinvoima on vaarallista. Jotta siltä vältyttäisiin täytyy puuttua sen perussyyhyn eli enrgiantarpeeseen. Ja sillä saralla on paljon tehtävää.

Asumisen energiantarpeissa pitää siirtyä haja-asutusalueilla lähipuulämmitykseen mieluiten omalta tontilta ja maalämpöön - taajamissa maalämpöön.

Teollisuuden suurimpia energiasyöppöjä lienee paperiteollisuus. Paperiteollisuuden suunta on reippaassa tarvepohjaisessa laskussa - paperia tarvitaan yhä vähemmän - mutta on vähentämiskohteita joita ei ole vielä ehkä huomattu.

Pakkausteollisuus tuottaa pahvia jota yleensä käytetään kerran vaan kuljetukseen ja sitten viedään kierrätykseen - jos viedään. Pitää päästä sellaiseen pakkausteknologiaan että laatikot ovat sekä kestäviä että sekä helposti purettavia pieneen kokoon että helposti myös koottavissa käyttöön sekä myös palautettavissa pullopalautusten tapaan mutta myös ostettavissa käyttöön samaisesta pakkauksien palautuspaikasta jonne ne tuotiinkin. Ja se pakkausmateriaali voi olla esimerkiksi uusiomuovia pahvin sijaan. Pahvilaatikkokulttuuri ei enää toimi - se syö tarpeettomasti niin metsää kuin energiaakin.

Toisaalta kirjoituspaperienkin suhteen on vain ajan kysymys milloin paukahtaa seuraavanlainen idea käyttöön ellei jo jossain ole kehitetty - elektroninen luentolehtiö. Luulisi olevan kosketusnäyttömaailmassa helppoa luoda keveä litteä elektroninen luentolehtiö johon voi kirjoittaa kuin kynällä ja joka tallentaa muistiin sivun kerrallaan ja joka on siirrettävissä tietokoneeseen jne.

Käyttömahdollisuudet moiselle on aivan hirmuiset - mm se että se voi tunnistaa kirjoittajan käsialan niin hyvin että pystyy muuntamaan käsinkirjoitetun tekstin normaalilla painetun tekstin fontilla mm printtauskuntoon.

Miksei tällaista ole keksitty ja jos on niin miksi sellainen ei ole käytössä. Kaikenlaisia typeriä hilavitkuttimia kännyköihin jne keksitään mutta tällaista huipputärkeää välinettä ei markkinoilla kuulu.

Edelleen on aivan kestämätön teknologisen pakkokasvun tie ympäristöä rasittaen että on laitteita ollenkaan joissa ei jokainen osa ole vaihdettavissa seurauksella että jos joku menee rikki niin kannattavampaa on ostaa uusi kuin ruveta korjaamaan. Esimerkkinä erään tuttavani kamera jonka zoomi meni jumiin ja se oli sitten siinä se kamera. Tämä on niin alkeellista ympäristönvastaista kompurointia ettei tuollaisesta ole päästy ettei mitään määrää.

Näin kun kaivetaan yksi kerrallaan energiantarpeita esiin ja rationalisoidaan ne ulos energiantarpeista niin päädymme tilanteeseen - me emme tarvitse lainkaan ydinvoimaa.

Ja suurin ydinvoiman poistamisen kasvava supertrendi on tietysti aineettoman kasvun valtava nousu materialistisen kasvun kustannuksella joka vähentää teknologian ja teollisuuden osuutta vallasta ja rahavirroista koko ajan.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Aforismi 5.10.2011 / Jussi Vaarala

Totuus on rakkauden arkkitehtuuria - valhe sen kulissi.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
5.10.2011

Maailmantalouden tulonmuodostuspohja on väärä

Ihminen ja ihmiskunta on kautta aikain toiminut niin että jos on jonkun tarve niin se tehdään tai hankitaan.

Ja tähän periaatteeseen on maailmantalous perustunut - mutta ei perustu enää.

Maailmantalous on juuttunut väärään tulonmuodostukseen.

Ensinnäkin maailmataloudessa on taipumus siihen että tehdään samaan tarpeeseen enemmän kuin on järkevää verrattuna muihin tarpeisiin - taustalla tietysti ennenkaikkea se että kaikki pyrkivät oman työnsä ja asemansa tarpeellisuuden säilyttämään - johon myös poliitikot hyvin herkästi reagoivat samaan suuntaan kun kuulevat taikasanan " työllisyys " mutta unohtavat jos koskaan ovat löytäneetkään taikasanaa "tarkoitus". Siis että mikä se onkin kulloinenkin tarpeenmukainen tarkoitus yhteiskunnassa eri asioissa.

Yksi keino vallitsevan teknistaloudellisen kasvuvallan säilyttää yhä kyseenalaisempi asemansa on heikentää tuotteiden kestävyyttä markkinoiden säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi - siis tehdään tulonmuodostusta jolla ei oikeastaan ole muuta kuin kaupan ja teollisuuden tarvepohja - jonka ohi reaalielämän tarvepohja on jo ajanut.

Toinen turha tulonmuodostus on se että jos voisi saada lihaa 20 km säteeltä niin ei kun sitä pitää tuoda oikeinpa eteläisestä Amerikasta asti. Ja samanlaisia teennäisiä logistiikka- ja hallinto- ja talousrakenteita maailmantalous on tulvillaan joissa taas tulonmuodostus syntyy jostain ihan muusta kuin elämän tarpeet ovat.

Toisin sanoen maailmantalous ja sen kasvumekanismit ovat kadottaneet terveen tulonkuodostuksen pohjan oikeasta elämästä lähtien ja teknistaloudellisella vallalla ja tulonmuodostuksella on aivan liian suuri ja valta siihen nähden mitä ihmiset elämäänsä tarvitsisivat.

Ja vankka epäilykseni on että kaikki nykyiset suuret kriisit ovat alunperin lähtöisin siitä että maailmantalous kompastelee omaan tulonmuodostusstrategiaansa jolle on yhä vähemmän reaalista tarvepohjaa oikeassa elämässä - maailmatalous kompuroi omaan koreografiaansa.

Siksi olisi aika katsoa koko systeemiä esittämästäni elämän peruskysymyksestä alkaen - mitä me oikeasti ja todella vaikkapa Euroopassa ja Suomessa elämälähtöisesti tarvitaan.

Ja vastaus ei varmasti ole "työtä aivan sama millä verukkeella"

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Hävettävä 5-kerroksinen ulkokullan kauppakeskustemppeli Helsingin ydinkeskustassa - mutta missä miellä ovat sisäkullan temppelit

Kauppakeskus - 5 kerrosta - liki sata liikettä - lähes kaikki ulkonäköön keskittyviä liikkeitä - ja niistä suurin osa naisen narsismin ruokkiloita.



Onko meidän kulttuurimme mennyt niin alas että tuollainen 5-kerroksinen valtava talohirmu kaupungin kalleimmilla rakennuspaikoille on omistettu ihmisen ja nimenomaan naisen ulkokullalle.



Voiko turhempaa rakennuspröystää olla - ihmiset antaa tosta noin vaan nousta noiden sisältötyhjyyksien kaupunkeihinsa - mutta samalla kauheaa älämölä pitää kulttuurirakennuksista -

joissa sentään on miljoona kertaa enemmän sisältöä verrattuna tuollaisen ulkoisen ulkokultaturhuuden temppeliin.



Ja missä meillä on sellaisia sisäisen kullan temppeleitä jonne minäkin voisin mieluusti mennä - joissa olisi taidegallerioita toinen toisensa vieressä, pieniä konserttikahviloita niin klassiselle musiikille, jazzille kuin kevyemmällekin musiikille.

Missä poikkea soittamaan baarit joissa olisi pianoita kitaroita jne ihmisten soittaa jos he haluavat niin, missä poikkea maalaamaan kahvilat jossa saa ruokatunnilla käydä maalaamassa vaikka akvarellin, missä poikkea muovailemaan kahvilat joissa ihmiset voisivat muovailla savesta, missä runokahvilat joissa lausutaan ihmisille runoja.

Ja missä sellainen kulttuuritavaratalo jossa tuota kaikkea olisi tarjolla - oletteko kuullut sellaisista - en minä ainakaan.



Ihan hävettää että Helsingin ydinkeskustassa on tuollainen hengen tyhjiö kuin tuo muotiliikkeiden naisnarsistinen ulkokultatemppeli.





Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Suomalaiset miehet ovat koko ikänsä pikkupoikia - he petaavat nössöydellään naiseuden narsismille ylivallan kukkia

Kirjoittaessani blogin että naiseuden perusvika on että naiset nostavat narsisminsa kaiken muun paitsi lastensa yläpuolelle kommentoijista poislukien yksi nainen kaikkia pelotti pysyttäytyä asiassa vaan alkoivat heti siirtämään eri tavoin vastuuta miehille - ja miten oireellista vikojen siirtämistä miehille tekevät miehet.

Eli miesten taipumus ottaa syyt ja perussynnit niskoilleen luo suorastaan otollisen perustan naiseuden narsismille eikä edes vaadi muuta.

Suomalaiset miehet ovat epämiehiä.

Suomalaiset miehet ovat suhteessa naisiin koko ikänsä naisen narsismin petaavia pikkupoikia.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Aforismi / Jussi Vaarala

Joka astuu voittajien puolelle on usein hävinnyt totuuden.

Jussi Vaarala 2.10.2011

eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Tarvitaan uutta protestiliikettä: Keskusta uudelleen jaloilleen - mutta vain ja ainoastaan Paavo Väyrysen vedolla

Persujan protesti on mennyt niin mäelle kuin mäelle mennä voi - persuista on tullut vain käsittämätön älämölöliike - ja oli Suomen onni ettei persut päässeet hallitukseen - ajatelkaa olisiko näistä möläyttelijöistä ollut yhdestäkään ministereiksi.

Saattoi olla Soinin taktiikkaa ettei vienyt joukkojaan hallitukseen koska tiesi ettei tuolla joukolla tule ministeriposteja hoitaessa kuin hänen rakastamansa isänmaan tuho.

Parempi karaavania räkyttävien koirien uho kuin karavaanin tuho.



Mutta kun persujen protesti meni ihan ketuille tarvitaan uusi - ja se on keskustan uudelleennousu - mutta vain Paavo Väyrysen johdolla. Muilla ei ole sen luokan itsenäistä ajattelukykyä ja pitkälle vietyjä linjauksia kuin Väyrysellä.



Tervetuloa takaisin kepu - uusin Väyrysen raikkain eväin.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Euroopan rahoituskriisi osa amerikkalaisten operaatiota voittaa kilpajuoksu yhteistyöstä Venäjän kanssa

Jos oletamme ensin että Yhdysvallat käy ja on aina käynyt sotaa - kylmää sotaa, kuumaa sotaa, taloussotaa, kulttuuri-imperialismia - eli että se on alati ahnehtiva ekspansiivinen valtio ja kansa elitistisellä ja paranoidisella viholliskuvalla varustettuna.



Jos oletamme sitten että Yhdysvallat kokee yhtenäisen vahvan EU:n yhteistyön Venäjän ja sen rikkauksien kanssa itselleen kilpailijaksi niin voimme sen jälkeen ajatella että rahoituskriisi Euroopassa onkin amerikkalaisten operoima taloussotamanooveri jolla he pyrkivät hajottamaan niin EU:n kuin euronkin.



Mutta kuviossa saattaa olla myös Venäjän presidenttipeli - nimittäin:

" Venäjän historian ja politiikan asiantuntija Pekka Kauppala kirjoittaa, että Venäjän presidenttikisan taustalla on merkittävä öljysopimus.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev esitti viikonloppuna, että pääministeri Vladimir Putinin pitäisi pyrkiä presidenttiehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa.

- Medvedevin vallan huippuhetki oli, kun hänen onnistui tämän vuoden keväällä yhdysvaltalaisten ystäviensä tuella kaataa brittien öljyjättiläisen British Petroleumin ja Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön Rosneftin partneriussopimus Venäjän Pohjolan öljyvaroja koskien, Pekka Kauppala kirjoittaa.

- Medvedevin arkkivastustaja, kovaotteisimman putinilaisuuden edustaja ja Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtaja Igor Setšin oli järjestänyt Putinin julkisella tuella tämän yhteyden tukemaan horjuvaa asemaansa. Setšinin ja Putinin katkera tappio kääntyi kuitenkin vielä katkerammaksi Medvedeville: BP:ltä vapautetulle tuolille istutettiinkin yllättäen yhdysvaltalainen Esso (Exxon), maailman suurin yritys. Presidenttikilpailu ratkesi samalla Putinin hyväksi, hän jatkaa. "



Toisin sanoen koko rahoituskriisi olisikin vain amerikkalaisten operoima taloussodan osa jolla koko EU hajoitetaan pikkuvaltioihin ja johdetaan hyödyttömille tai korkeintaan alihankkijan sivuraiteille suhteessa yhteistyöhön Venäjän rikkauksien hyödyntämiseksi.



Tästä seuraa tietenkin että nyt jos koskaan Euroopalta edellytetään paitsi yhtenäisyyttä niin myös lopultakin Yhdysvaltojen poistamista kaikilta vaikutusposteilta Euroopan mantereella.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Onko homeongelmien synnyssä havaittu ratkaisevaa olosuhdemuutostekijää

Maassa on herätty todellisuuteen että neljännemiljoona rakennusta Suomessa homehtuu.

Mutta onko havaittu aivan keskeistä olosuhdemuutostekijää ja jos ei ole niin silloin vanhat rakennuskostit eivät enää pädekään.

Nimittäin ilmankosteus Suomessa on ainakin arkihavaintojen pohjalla ilmastonmuutoksen myötä suorastaan loikannut toiseen todellisuuteen.

Oma kokemus kuvaa hyvin mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunut.

Vuonna 1999 oli aika lämmintä ja sateetonta kesällä seurauksella että nurmikko paloi aivan ruskeaksi.

Tänä vuonna oli myös lämmintä ja aurinkoista pitkiä aikoja ja jopa lämpimämpää kuin kymmenisen vuotta sitten. Mutta nurmikkopa ei palanutkaan vaikka ei edes sadetta ollut.

Syynä se että v 1999 oli ilma auringossa kuivaa mutta nykyisin se on selvästi kosteampaa jolloin ruoho sai vetensä suoraan ilmasta.

Jos kosteustilanne on muuttunut noin niin sillä on ratkaiseva vaikutus myös rakennuksiin joiden kosteudenkäsittelykyky on laskettu aiempiin kuivempiin ilmasto-olosuhteisiin ilmankosteuden kannalta. Ja eihän siitä voi olla muuta seurauksena kuin homeongelman räjähtäminen käsiin kun homeelle on sekä kosteutta että lämpöä yllinkyllin kehittyäkseen.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatten kehittäjä
Somerniemi

Maata ei johda henkisesti kukaan

Alkaa huolestuttaa kun aina vaan ihmeellisempiä älyttömyyksiä ilmenee aivan tavallisessa arjessa kuten tämänpäiväinen 9-vuotiaan pojan autoon houkuttelu ja sen jälkeen muovikuula-aseella käteen ampuminen kun poika ei totellut. Ja kirjo on melkoinen noilla tapahtumilla - ja esiintymistiheys sen kun vaikuttaa kasvavan.



Toisaalta myös yleinen mielipide nettikirjoittelua katsellen alkaa saada yhä erikoisempia muotoja.



Nämä asiat kertovat selvästi kahdesta asiasta.



Toisaalta maassa ja kansassa on menossa melkoinen henkinen myllerrys monestakin syystä mutta eniten siitä syystä että puuttuu niin kartta sen suhteen missä ollaan kuin kompassi sen suhteen minne aiotaan pyrkiä.

Tietenkin asialla on ilmiönä sukulaisuutensa muiden maiden kansojen henkisissä myllerryksissä ja sitä heijastuu myös ulkoa mutta silti asialla lienee oma kotimainen perussyystönsä josta levottomuus poikiutuu.



Toinen seikka mikä hämmentää on se miten autuaan avuttomia ovat poliittiset ja jopa kirkolliset johtajamme henkiseen johtamiseen tällaisissa tilanteissa. Pääministeri Katainen lausuu melkein aforistisia latteuksia asioista, puoluejohtajat ovat aivan ulalla sen kysymyksen suhteen että tähän henkiseen hämmennykseen pitäisi jotenkin suhtautua ja sitä lähestyä.



Poliitikot ovat kuin eivät olisi tietääkseenkään - kirjoittavat jonkun blogin kuin taivaasta tiputtaen mutta eivätpä antaudu keskusteluun. Kuitenkin kansalaiset kaipaisivat hahmottavaa ja rauhoittavaakin vuorovaikutusta missä ollaan ja minne mennään ja sellaista lähestymistapaa että myös vaikkapa vuorovaikutuksen pelisäännöt tulisivat välitetyksi poliitikoilta ja muilta johtajilta kansalle.



Pakko sanoa - tämä villiintynyt hullujen tekojen meininki kansalaisuudessa on siltä osin poliitikkojen syytä että he ovat jättäneet ihmiset heitteille siihen hämmennyksen ja epätietoisuuden tilaan missä ihmiset ovat - väitän että ihmiset eivät koe että heitä kohdataan sillä turvallisen ja luotettavan vuorovaikutuksen tasolla jota kansan ja poliitikon välillä tulisi olla.



Kansalaishulluus kasvaa ja jatkuu ja poliitikot ovat silmät ymmyrkäisinä osaamatta tehdä sille mitään.



Tätä kansaa ei juuri nyt johda henkisesti kukaan.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Ooppera iskee takaisin - viitsimättömyys itsensäkehittämistä maahanlyöden on suomalaista henkistä iskukykyä lamaava kansallisongelma

Tv-lupakeskustelu ja ällistyttävän yleinen poliitikkojenkin käsitys että kaikkien pitää maksaa tv-lupamaksu muodossa tai toisessa - niidenkin jotka ei halua televisiota katsoa eikä edes omista sellaista - osoittaa miten hämmentävän yleinen käsitys on että aktiivisten ihmisten pitää kustantaa se että muut ovat passiivisia - eikä niin että passiivisten pitää kustantaa aktiivisten ihmisten toimintaa - joka olisi kansakunnan kaikkinaisen kehittymisen kannalta suotavaa koska television ja sohvannurkan väliseen passiivisuuteen saadaan hyvin hyvin helposti upotettua massoittain rahaa eikä sillä ole kansakunnan yksilötasolla mitään arvotuottoa viihteellisyyttä enempää.

Televisio on täyspassivoiva kapine koska se vie paitsi huomion niin myös kyvyn tehdä muuta koska silmät ovat kiinni siinä - radio on puolipassivoiva koska sitä voi sentään kuunnella ja tehdä muuta koska katse voi keskittyä muuhunkin. Yhtä kaikki molemmat ovat passivoivia siinä mielessä että mitä enemmän ihminen niitä harrastaa ajastaan sitä enemmän hän on pelkkä muiden tekemien asioiden ja etenkin valintojen vastaanottaja ajatustyötä myöten.

Näkemys on tietysti tietyllä tavalla yksipuolinen mutta sen rajuus on täysin oikeutettu kun katsotaan televisiota ja radiota niiden näkökulmasta jotka tekevät itse valintoja ja toteuttavat itseään eivätkä ota vain muiden tekemisiä vastaan - kuten ihmiset jotka harrastavat vaikkapa soittamista, maalaamista, valokuvausta, lintujen pongaamista, entisöintiä, ruusutarhan hoitoa ja vaikkapa kielten opiskelua tms - mutta etenkin kulttuuria itse tehden koska maksimaalinen itsensä kehittäminen ja maksimaalinen valintojen tekeminen tapahtuu esimerkiksi nimenomaan kuvataiteessa ja maalaamisessa koska siinä on koko ajan kaikki mahdollisuduet auki ja kaikki valinnat tekee maalaaja itse. Siis se jos mikä on maksimaalista aktiivisuutta etenkin pelkkään television katseluun juuttuneiden ihmisten passiivisuuteen verraten.

Mutta mikä on se iso hämmentävä dynaaminen tekijä suomalaisuudessa joka aiheuttaa itsestään selvänä oletuksena että tottakai aktiivislta voidaan verottaa että toiset saavat olla passiivisia.

Asiaa ei varmastikaan olla tällä tavoin pahemmin käsitelty kuten tässä käsittelen. Kyseinen syy nimittäin on suomalaisuuteen pesiytynyt massiivinen viitsimättömyyden suoranainen tyrannia aidon oikean johonkin pyrkimisen kustannuksella.

Viitsimättömien ideologia on että tehdään se mikä on pakko ja enempää ei viitsitä ja sekin mikä tehdään nähdään sillä tavoin että suomalaiset taitavat valtaosassa kansaa nähdä

VIITSIMISEN ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄÄN JOHONKIN PYRKIMISEN SIJAAN.

Ja lisäksi he antavat ylisuuren painoarvon sille vähälle mitä viitsivät ja katsovat sen sellaiseksi johonkin pyrkimisen kaltaiseksi asiaksi että sillä perusteella voi sitten arvottaa mitä tahansa heidän viitsimistään tärkeämmäksi ja kritisoida etenkin siitä että

HE JOTKA VIITSIVÄT KÄYDÄ TYÖSSÄ KUN ON PAKKO JOUTUVAT VIELÄ MAKSAMAAN MUUSTA MM VEROINA KUIN MITÄ HE ITSE TARVITSEVAT JA HALUAVAT.

Hyvin on maailmassa analysoitu sitä miten johonkin pyrkiminen tapahtuu ja mitä yrittäminen ja luovuus on jne - mutta sitä mitä viitsimättömyys on ja miten se toimii suoranaisena kansakunnan kehitysjarruna on vähemmän analysoitu. Mutta nyt se analysoidaan.

Viitsimättömyyden ydin on siis se ettei tehdä muuta kuin mikä on pakko - kaikki muu pyrkiminen johonkin päämäärään on rasittavaa. Niinpä tyypillisesti viitsimättömät ei harrasta mitään mikä olisi heitä jotenkin henkisillä ponnisteluilla rasittavaa, he pysyttäytyvät passiivisessa vastaanottavassa viihteessä - heidän tunnuslauseensa voisi olla - lopeta se haitarinsoitto että kuulen telkkarin äänen.

Viitsimättömät suhtautuvat muiden yrittämiseen pitkin hampain - heitä ottaa pannuun se että joku pyrkii johonkin ja haluaa kehittää itseään - viitsimättömiä tyypillisesti sellainen harmittaa siihen mittaan että he saattavat jopa yrittää vaikeuttaa sellaista ja eivät aivan varmasti etenkään halua millään tavalla maksaa sellaisesta missään muodossa.

Tämä on siis yleinen kansalaisekaava viitsimättömyyden Suomessa että kaikki ne jotka pyrkii johonkin omaan juttuun ja yrittää kehittää itseään yritetään talloa matalaksi. Ja tämä on suomalaisen passiivisen viitsimättömyyden nilviäisyyden ensimmäinen puoli.

Ja nilviäisyyden toinen puoli avautuu heti kun joku nouseekin jollain tapaa menestykseen itseään kehittämällä ja johonkin pyrkimällä. Heti alkaa näillä viitsimättömyyden nilviäisyyden välitön samaistuminen menestyneeseen - jopa siihen jota ensin olivat vähätelleet ja talloneet - niin että alkaa kuulua seuraavaa:

- mä kerran istuin sen kuuluisuuden kanssa samassa pöydässä

- mä näin kuuluisuuden kaupassa

- kuuluisuus ajoi meidän talon ohi

- mun tytär tuntee kuuluisuuden pikkuserkun jne

Tällä tavoin viitsimättömien joukko on skitsofrenisesti jakautunut kahteen nilviäisyyspiirteeseen - siihen että yrittäviä ja johonkin pyrkiviä itsensä kehittäjiä tallotaan ja jos he menestyvät aletaan leimauuat ja liimautua kylkeen kuin hirvikärpäset syksyisessä metsässä - en yhtään ihmettele jos menestyneet aiemmin tallotut ihmiset kokevat suomalaisten passiiviset viittimättömyysjoukot hirvikärpästen kaltaisina vastenmielisyyksinä.


Mutta sitten oopperaan - miksi - siksi että viitsimättömien tyypillinen oopperan rahoituskritiikki osoittaa tehokkaasti sen mikä heidän suhteensa on siihen että jotkut aikuisen oikeesti yrittävät ja pääsevät vielä niin vaativalle ja korkealle tasolle kuin mitä oopperaalaulajan, oopperan orkesterin soittajan ja balettitanssijan työ on - niihen kun ei pääse edes likellekään jollain viitseliäimpien viitsimättömien kolmisointukitararokin osaamisella, karaokelaulutaidolla tai vaihtoaskeltanssitaidolla. Ooppera on selvästikin itsensä kehittämisen ja siinä korkean osaamisen saavuttamisen kruunu jokaisessa valtiossa musiikin saralla - tämä asia on niin itsetsään selvä kuin olla voi kaikille jotka vähänkin jotain omaa napaansa laajemmin asioista tietävät.


Mutta viitsimättömien tyrannialle se ei mahdu kalloon - he eivät ymmärrä eivätkä suvaitse sitä että joku edes yrittää kun he eivät viitsi ja jopa joukolla joka viikko kokoontuvat juhlimaan sen yrittämisen hienoja tuloksia eli menevät oopperaa kuuntelemaan ja katsomaan.

Mutta - taas hyppää viitsimättömien nilviäismäinen alhaisuus esiin - jos he sattuvat jotain kautta tuntemaan jonkun oopperalaulajan niin hupsistakeikkaa heti heidän asenteensa oopperaan muuttuu - mukasuopeaksi - vain sen vuoksi että he saavat muille viitsimättömille patsastella että he tuntevat oopperalaulajan.

Mutta kuulkaapas - tämä tarina on kuulkaa ihan tosi - ja se on aivan hirveä totuus että tämä tarina on valtaosaa suomalaisia koskien tosi.

Valtaosa suomalaisista on viitsimättömiä jotka nilviäimäisesti ensin talloo ja vähättelee kaikkea itsensäkehittämistä ja yrittämistä ja jos joku menestyy sen läpi niin sitten alkaa alhainen patsastelu sillä että tuntee jonkun kuuluisuduen tms.

Näin matalakehittyneellä tasolla on suomalaisuus - jonka osoittaa sekin poliittinen vallitseva peruslinja että niiden jotka viitsii yrittää ja keskittyä johonkin muuhun aktiiviseen sohvaperunatelevisiokatsomisen sijaan pitäisi maksaa tuo muiden kansakuntaa ja sen henkistä iskukykyä näivettävä passiivisuus.

Kun asian pitäisi olla yhä voimakkaammin päinvastoin - eli niin että jos yleinen tv-lupa pitää ottaa käyttöön niin sen pitää olla niin suuri että sillä ensin maksetaan yle mutta sen päälle vielä voidaan rahoittaa niitä jotkla viitsii itseään kehittää ja jotain yrittää - siis passiivisten viitsimättömien rahoitusosuutta yrittävien itseään kehittämiseen pyrkimisestä pitää kasvattaa.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Ajatuksiani kauneudesta

Mikä on vaikkapa kauniin ja komean ero - kauniin ei tarvitse yrittää olla enempää kuin mitä se on.

Toisin sanoen - kauneus on maalauksen, rakennuksen, ihmisenkin sisäinen asia - se on ilmiö jonka ihminen itsestään tai taiteesta tai rakennuksesta loihtii esiin.

Kauneus on esineen, asian, ihmisen sisäisyyttä.

Mutta kauneus on myös sillä tavalla itseriittoisuutta ja itsetietoisuutta - mutta vaatimatonta itsetietoisuutta - ettei sen tarvitse sosiaalisesti peilata itseään ollakseen kaunis tai olemassa.

Kaunis on siten myös itsetuntoisuutta - kauneus on tervettä itsetuntoisuutta - kauneus on itsetunnon ilmaus.

Mutta kun kauneudessa on sitä henkisesti syvenevämpi ja sitä abstraktimpi olemus mitä kauniimpi esine, asia tai ihminen on niin siitä seuraa tämä:

Visuaalisestikin ruma voi olla kaunis jos se hengittää ulospäin kauneuden sisäistä ja terveesti itsetietoista itseriittoisuutta - jos siltä puuttuu tarve sosiaaliseen tai muuhunkaan peilaamiseen - jos sille riittää oma sisäisistä syvyyksistä kumpuava uniikkiutensa.

Toisin sanoen kauneus on myös ominaisuus joka ei tunne tarvetta peilata ulospäin millään lailla ollakseen kaunis.

Tämän kuvauksen perusteella jokainen voinee jollakin abstraktion tasolla tuntea mitä kauneus on ja luultavasti nimetä henkilön joka on kuvaamallani tavalla kaunis olematta ulkoisesti ja visuaalisesti kaunis.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Tietotekniikkayritykset jäähylle 10 vuodeksi harjoittelemaan

Valtiontalouden tarkastusvirasto moittii valtion tietojärjestelmäntoimittajia osaamattomuudesta - toimimattomien järjestelmien aiheuttaen veronmaksajille satojen miljoonien eurojen menetykset muutamassa vuodessa.

Julkisella puolella kaikki isot tietojärjestelmähankkeet - siis KAIKKI, nyt alkoi ottamaan päähän - ovat päättyneet viime aikoina kaaokseen käyttöönottovaiheessa, mikä kertoo it-firmojen ammattitaidottomuudesta. VR:n lippufiasko on uusin esimerkki, mutta vastaavia ovat olleet muun muassa ulosotto-, verotieto- ja ajoneuvorekisterijärjestelmän uudistukset.

Myös pieleen mennyt sähköinen äänestäminen sekä jo 1980-luvun lopulla käynnistetystä sähköisten reseptien tietojärjestelmähanke joka on yhä kesken - siis 1980-luvun lopulla käynnistynyt ja YHÄ kesken, nyt ottaa päähän vielä enemmän.

Noniin.

Eiköhän ole aika ottaa tietotekniikkahankkeissa seuraavat askelet:

1. 10 vuoden aikalisä ilman yhtäkään hankintaa että tietotekniikkayritykset saavat rauhassa harjoitella asiaansa - tyyliin - ei olympialaisiinkaan pidä lähettää urheilijoita jotka ehkä ennätyksen tehtyään pääsee vain ehkä 40 parhaan joukkoon

2. aletaan hakea lakiteitse korvauksia - ja siinä samassa hankkeessa pitää myös Olkiluoto-sekoiusta alkaa pumppaamaan korvausrahoja jotka nekin lienevät luokkaa isot

3. urheilun tapaan aletaan satsaamaan ihan muuhun kuin tietojärjestelmiin kun tietotekniikkayritykset osaa yhtä huonosti kuin urheilussakin osataan

4. pannaan aivan uuteen tarkasteluun tämä sokeasti luotu hokema että tietotekniikka tehostaa ja on edullista

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Halla-aholaisuuden ydin on pyrkimys päästä ärsytyksen tunteesta eroon poistamalla sen kohde

Halla-ahon molemmat Facebook-kommentit Kreikan mielenosoituksiin liittyen olivat sisällöltään oleellisesti samoja - jyrätä voimakeinoin se joka koetaan ongelmaksi, hankalaksi ja etenkin ärsyttäväksi.

Ilmiönä halla-aholaisuus menee näin. On joukko suhteellisen periaatteellisia ja omista arvoistaan korostuneen tietoisia ihmisiä jotka ovat yleensä niin pikkuisen sensitiivisen yliherkkiä kuin etenkin emotionaaliseen paineisuuteen taipuvaisia - ja - erityisesti tuon kasvavan emotionaalisen paineisuuden tuskallisena kokevia - ja - varustettu kuvitelmalla että ärsyyntyminen poistuu sillä kun sen kohde poistetaan.

Mutta eihän se niin mene - sen enempää mitään kohdetta inhimillisessä elämässä kuin taipumusta ärsyyntyä erinäisistä asioista ei saada poistettua sillä että ärsyttävä kohde poistetaan.

Kas kun asian ydin se että on yliherkkä sensitiivisyys ja yliherkkä kaasujalka nostattaa emotionaalista paineisuutta siihen mittaan että sitä on vaikea kestää - ja sitten kun se emotionaalinen paineisuus on joukkokuohunnalla saatu nostettua sellaiseen joukkoilmiöön ettei vastuu olekaan enää kellään vaan on kollektiivinen niin se saattaa purkautua emotionaalisen paineisuuden poistamisen tekoina poistamalla ärsytyksen aiheuttava kohde.

Bad luck - oikeusvaltio ei katso asioita kollektiivisen vastuun kannalta vaan yksilövastuun kannalta - silloin jokainen yksilö joutuu oikeuden eteen teoistaan eikä siinä auta yhtään vetoaminen sen enempää poliittisiin kuin kollektiivisen hurmahenkisyydenkään syihin.

Toisin sanoen - halla-aholaisuus on yliherkkien emootiopaineisuustaipuvaisten ihmisten joukko joka nostattaa tunnevaltaisesti käsityksensä kollektiivisesti uskonnollisluontoiseen hurmokseen.

Näinpä on aika helppo verrata halla-aholaisuutta johonkin omalle maatilalle omien arvojensa ja sääntöjensä pariin ulkomaailmasta vetäytyvään uskonlahkoon.

Yleensä tuollaiset uskonlahkot antaa muiden olla rauhassa - mutta halla-aholaisuus kuvittelee voivansa mitättömän pienenä joukkona kansasta ajaa kaikki muut oman uskolahkoisen käsitysmaailmansa jas valtansa alle.

Ei muuten taida onnistua.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Suomalaista oikeusarvosekoilua

En koskaa tule hyväksymään oikeusvaltioksi kutsutun valtion

ominaisuudeksi sitä että kun on todettu kartellirikos, rikoksella saatu hyöty ja

rikoksesta taloudellisia menetyksiä saanut uhri niin voisi käydä niin

että rikoksen tekijä tuomitaan mutta uhri joutuu hakemaan erikseen

korvauksia menetyksistään

JA

VOI JOPA HÄVITÄ KORVAUSOIKEUDENKÄYNNIN JOUTUEN JOPA MAKSAMAAN ALKUPERÄISEN

RIKOKSENTEKIJÄN OIKEUDENKÄYNTIKORVAUKSET.

Ja tämähän on täyttä totta Suomessa - nytkin kunnat harkitsevat korvausoikeudenkäyntien käynnistämistä asfalttikartellia vastaan.
Eli olemme asiassa jättisuuren oikeusarvon äärellä.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Eikö kolmea metsäjättiä Metsäliittoa, Stora-Ensoa ja UPM-Kymmeneä ja niiden työntekijöitä hävetä puukartelliin liittvvä eettinen pohjanoteerauksensa

On se käsittämätöntä ja täysin oikeusvaltion vastaista että kun kolme metsäjättiä on jäänyt kiinni puukaupan kartellista niin sitten siitä kärsineiden uhrien pitää oikein erikseen ruveta vaatimaan korvauksia. Kun ne pitäisi tulla tilille automaattisesti - ja kartelliosapuolten lukuun myös toimenpiteen kustannusten osalta.

Ja että tilanne olisi oikein korni niin vaikka kartellin olemassaolo on todettu niin nämä korvauksenhakijat ovat sen uhan alla että häviävät korvausvaatimuksensa ja joutuvat maksamaan vielä metsäjättien oikeudenkäyntikulut.

Siis kun ensin kartellilla todettu lakia rikotun ja siitä rikollista hyötyä hankitun niin sitten korvausvaatimusasiassa voi käydä että koko kartellirikos taloudelliselta puolelta kumotaan.

Melkoista jättitason rikollisten suosimista.

Eikö kolmea suurta metsäyhtiöitä - ja niiden työntekijöitä - laisinkaan hävetä tämä etiikan pohjanoteeraus mitä ne osoittavat.

Ja minkälaista ruususen unta nukkuu oikeuslaitos ja mm oikeuskansleri ettei tälläiseen oikeusarvoa loukkaavaan ympitypertelyyn puutu.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Uusi käsite - julkisen ja yksityisen sektorin keskinäinen arvotuotto

Esitän aivan uuden käsitteen jota ei ole taidettu aiemmin koskaan näin esittää - ja se käsite kuuluu näin:

julkisen talouden osuus bkt:sta on sitä perustellumpi ja parempi mitä suurempi on julkiseen sektoriin sijoitetun pääoman arvotuotto

ja

mitä isompi sen osuus on verrattuna yksityisen sektorin sijoitetun pääoman arvotuottoon.

Toisin sanoen - haastan tällä käsitteellä yksityistä sektoria katsomaan että mikähän sen sijoitetun pääoman arvotuotto onkaan niin kansantaloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin.

Eli jos yksityinen sektori ei kykene parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin julkinen niin ei ole mitään syytä arvojen näkökulmasta leikata ja supistaa julkista sektoria - päinvastoin julkisen sektorin pitäisi laajeta yksityisen sektorin puolelle jos julkinen sektori pystyy jossain asiassa parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin yksityinen sektori.

Ja TÄMÄ panee yksityisen sektorin aivan uuden SIVISTYSVAATIMUKSEN eteen jonka suhteen se on uinunut omahyväisessä harhaluuloisuudessaan jo vuosikymmeniä ellei vuosisatoja.

Eli käsite on erittäin syvällä - ja hyvällä - tavalla vaikuttava.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Pääoma toimii markkinataloutta vastaan ja on sen elämästä vieraantunut aivoissa sijaitseva syöpä

Esimerkiksi se että velkakriisissä suojellaan pankkeja markkinataloudelta - jossa ne kuitenkin toimii - ja sitä kautta sen riskin toteutumiselta joka markkinatalouden riskinottoon kuuluu ja samalla vaaditaan pankkien riskin toteutumisen välttämiseksi julkisten sektorien alasajoa on selvä merkki siitä että pääomalla on jo kauan ollut ideologia joka on elämälle vieras, ei elämää ymmärrä - eikä ymmärrä edes markkinataloutta jossa se toimii koska järjestää itselleen riskisuojatun aseman.

Toisin sanoen pääoma on itse tuhonnut markkinatalouden ydinolemuksen ja vinouttanut sen riskien toteutumisen kautta tapahtuvan tervehdyttävän toiminnan.

Pääoma ja nykyinen pankki- ja sijoitustoiminta on markkinatalouden syöpä.

Ja kun pääoma sattuu olemaan markkinatalouden ydin niin pääoman syöpä onkin aivoissa - joka näkyy - kaikkinaisten älyllisten toimintojen heikkenemisenä. Näkö-, harkinta- ja toimintakyky ovat pääomalla heikentyneet.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

ps.

13.9.2011 11:22 Jussi Vaarala
Käyttäjän jussivaarala kuva
1 piste

On kaiketi tehty kaksi isoa virhettä:

1. pankeille on annettu veronmaksajien varoilla toteutettu talletussuoja joka osaltaan on kammennut pankkeja ulos markkinatalouden riskialueelta

2. on annettu pankeille lupa tehdä virtuaalirahaa lainojen muodossa joka aina vaan holtittomammin reaalivakuuksiin suhteutettuna ja niistä irrotettuna on johtanut järjettömään rahamassaan maailmalla jolle ei ole mitään vastinetta missään muussa kuin siinä että ne ovat pelkkiä numeroita vailla seteli, kulta- tai mitään reaalivastinetta.

Näin pankit ovat tuhonneet toisaalta reaalitalouden olemuksen markkinatlaouden pohjana ja toisaalta tuhonneet sen myös niin että ovat kammenneet pääoman riskivapaalle elueelle jota yritetään toteuttaa nyt niin että pumpataan veronmaksajat ja lailliset demokratiat niiden rahojen maksajiksi joita riskivapaalla holtittomalla lainojen antamisen kautta tehdyllä vastikkeettomalla tavalla on luotu.

Pankit ja pääoma on luonut LEIKKIRAHAA ja nyt ne hakevat sille reaalivastinetta pumppaamalla lailliset demokratiat sen ja riskiensä maksajiksi.

muokkaa
vastaa
poista
linkki tähän kommenttiin

13.9.2011 11:41 Jussi Vaarala uusi
Käyttäjän jussivaarala kuva
1 piste

On käynyt niin järjettömästi että kuplalainojen ainoaksi reaalivastineeksi on jäänyt ja jopa otettu vain tuon rahasumman sijoittamisen

TUOTTO-ODOTUS

Eli otetaan ja annetaan lainaa jopa ilman vakuuksia ainoana vakuutena se että rahalle saadaan tuottoa.

Ja kun tällaisia tuotto-odotuslainoja ja sitä kautta vastikkeetonta rahaa on pumpatttu maailmalle niin sitä on niin paljon että sille ei enää mistään saa tuottoa - eli tuotto-odotuksen reaalivastineelle ei ollutkaan enää katetta - jolloin koko kupla on alkanut lässähtää kasaan. Ja tuo lässähdys yritetään siirtää laillisten demokratioiden ja veronmaksajien maksettavaksi.

Kaava on vähän sama kuin ihminen menisi ottamaan lainaa sanoen vastikkeeksi että mulla on varma tuotto sille ja sitten menee pelaamaan sillä rulettia.

13.9.2011 12:46 Jussi Vaarala
Käyttäjän jussivaarala kuva
0 pistettä

Onko pääoman ja markkinatalouden suhde vähän sama kuin muusikon ja parketin tanssijoiden suhde.

Ainakin sanotaan niin että moni soittaja ei osaa tanssia jolloin tästä voisimme johtaa näin:

orkesteri ja sen soittajat on kuin pääoma ja tanssilattia on markkinatalouden aluetta

ja jos soittaja menee tanssitaidottomana tanssimaan niin hän sotkee tanssikuviot eikä soitto soi

ja jos taas soittotaidoton tanssiväki menee soittamaan niin siitä ei tuloe sen enempää soittoa kuin tanssiakaan

niin paras on että soittajat soittaa niin hyvin että on hyvä tanssia

ja pysyy roolit aisoissa.

Eli pääoma osaa markkinataloutta tanssittaa mutta ei se itse markkinatalouden askelia osaa. Markkinatalouden askelia osaavat parhaiten toimitusjohtajat - mutta hekin vain niin kauan kun ymmärtävät olla menemättä liikaa pääoman kelkkaan ja ymmärtävät olla kartellisoitumatta ja monopolisoitumatta ja ymmärtävät antaa aina vapauden uudelle pakottamatta sitä oman ahneutensa ja vallanhalunsa valtaan.

Markkinatalouden vapaus on sama kuin perhonen - joka on kauneimmillaan lentäessään vapaana - mutta ei pistettynä neulalla lasikantiseen laatikkoon ihailtavaksi.

Poliisille siviiliasuisia työvuoroja ja vartijoille kiinniottovelvollisuus rasismin kitkemiseksi

Rasistinen käyttäytyminen on lisääntynyt.

Siihen voitaisiin puuttua tehokkaalla tavalla ottamalla käyttöön poliisien siviiliasuiset partiointivuorot - perusteena se että rasismia hillitsee paljon enemmän se ettei rasistisesti käyttäytyvät tiedä kuka läsnäolevista tavallisesti pukeutuvista on poliisi - kuin että poliisi näkyy paikalla virkapukuisena koska silloin ei rasistisesti käyttäytyvä ihminen tietenkään ala ilmirasistiseksi.

Toisaalta kauppojen yms vartijoita pitäisi lainsäädännöllä velvoittaa kiinniottamaan henkilöt jotka käyttäytyvät rasistisesti vartijan valvomalla alueella.

Näin saadaan varma ja tehokas ehkäisevä sekä myös rangaistusseuraamuksia jakava ote rasistiseen käyttäytymiseen.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Sunflowers in small window room 65x73 800 €

Internet ja lähitoiminnan kaipuu murentaa nykyisen suuruusharhaisen kaupunkirakenneajattelun paikoillensa

Suuret etäällekin suurista kasvukeskuksista sijoittuneet ostoskeskukset ovat välivaihe kohti uutta yhdyskuntarakennetta. Ne ovat protesti kelvottomalle ja tehottomalle kaupunkien kaupparakenteelle.

Ostoskeskukset ovat irtiotto siitä erityisesti rannikoille sijoittuvasta perinteisestä kaupunki-ideologiasta että kaupunki syntyy sinne minne laivat tuovat tavaroita muilta mailta ja jonne sisämaasta tuodaan tavaroita toreille ja kauppoihin kaupattavaksi.

Ostoskeskukset ovat myös tavallaan protesti sitä onnetonta pelkästään pääoman, teollisuuden ja kaupan keskittymistä ajavalle yhdyskunta- ja kuntarakennetouhulle mitä poliitikot ja virkamiehet touhuaa.

Mutta nykyisin on yhä selkeämmin vaikuttamassa vanhan keskittyvän kaupunkirakenteen sortumiselle kaksi hyvin voimakasta dynaamista tekijää.

Ensimmäinen tekijä on lähiajattelu - se on hurjassa nousussa ja vallannut imisten ajattelua yhä enemmän kaikilla tavoilla ja syystäkin - ja samalla se on myös poliitikkojen otettava yhä enemmän huomioon - poliitikko kun saa mandaattinsa siitä että kannattaa niitä asioita jotka on kansalle mieleen.

Toinen tekijä on internet - ja erityisen kohtalokasta nykyiselle kaupunkirakenteelle ja sen kaupparakenteelle yhä lisääntyvinä tyhjinä katutason myymälärakenteinaan on seuraavat seikat.

Kaupunkien kalliit toimitilojen vuokrat ovat kauppatoimintaa tappavaa verrattuna internetkauppaan koska internetkauppias voi perustaa kauppansa ilmaiseksi ja nollavuokralla vaikkapa vanhaan kivinavettaan konttoreineen ja varastotiloineen keskelle korpea - ja sen lisäksi hän saa asiakkaalle paljon edullisemmin tuotettua tavaroita esimerkiksi ympäri Eurooppaa kotiin asti kuin mitä sanotaan Helsingin Töölössa asuva saisi kilometrin säteeltä tuotettua kotiin kannettuna tavaran kuin tavaran - jos edes yksikään kauppias sellaiseen kotiinkuljetukseen lähtee.

Tuo seikka on niin suuri kustannusetu internetkauppiaalle jolla on myös aivan toista luokkaa markkinat ympäri maailmaa jopa kuin mitä Töölöläisellä huippukallista tilavuokraa maksavalla kauppiaalla.

Ja seuraukset ilmiölle näkyvät - tyhjiä myymälätiloja syntyy toisensa perään kaupungissa kuin kaupungissa ja suuretkin kaupungit lähestyvät muutamienkin satojen metrien etäisyydellä varsinaisesta ydinkeskustasta tilannetta että ne ovat kuin asuntoalueita joissa on aina vaan heikommin ja heikommin kauppa- ja muita palveluita - keskittämishulluus säästötoimenpiteineen kun vie julkisenkin sektorin palvelut yhä kauemmas ja yhä suurempiin yksiköihin sieltä missä ihmiset asuvat ja elävät.

Ilmiöt ovat niin voimakkaita että voisi jopa puhua kaupunkirakenteen ja sen kauppa- ja palvelurakenteen kuolinkierteestä - koska kiskurihinnoilla yritysten toimitiloissa tapetaan kaikki pieni- ja keskisuuri kauppatoiminta ja palvelujen kasvava heikkeneminen kaupungeissa vie yhä enemmän ihmisiltä aikaa siihen että pääsee palveluiden äärelle sekä siihen että isojen julkispalvelumammuttien hitaus monikerroksisuuksineen panee asiakkaat odottamaan jos mikä.

Kun tähän lisätään yhä useamman kaupunkilaisen mieleen hiipivä ajatus että miksi ihmeessä maksan kaikessa korkeampia hintoja ja etenkin asumisessa ja silti saan yhä heikommin ja heikommin sekä yksityisiä että julkisia palveluita ja sen lisäksi ankeat tyhjät myymälätilat rumentavat katukuvaa kaikkialla kaupungeissa vähänkin etäämpänä varsinaisesta keskuksesta.

Miksi asua kalliissa asunnossa keskellä kerrostalo -ei mitään vailla jopa aitoa luontoa kun kaiken saaminen niin kaupoista kuin yhteiskunnan palveluista on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.


Ja juuri tuohon saumaan on iskenyt kaksi asiaa - suuret kasvukeskuksista etäälle sijoittuvat kauppakeskukset sekä internetkauppa - ne toisaalta tuovat kaiken saman parkkipaikan ääreen helposti yhden automatkan päähän saataville hajanaisen kovasti kävelyvaivaa ja tavaroiden kantamisvaivaa aiheuttavan kaupunkien kaupparakenteen sijaan - ja toisaalta kaupat ja niiden valikoimat ovat netissä kotona ja tuodaan muutamassa päivässä kotiin.

Näin sekä internet että lähitoiminta ja lähitoiminnan kaipuu vaikuttavat kaupunkirakenteen merkityksen ja kaikenlaisen kannattavuuden romahtamiseen - suurten kauppakeskusten ollessa paradoksaalisesti juuri lähitoiminnan kaipuuta ihmisiltä - sitä että kaikki olisi nopeasti ja helposti saatavissa nykykaupunkien sinne tänne ympäri kaupunkia säntäilyn sijaan.

Mutta noiden lisäksi ihmiset alkavat yhä enemmän ajatella miksi ihmeessä maksaa hirmukallista kaupunkien asumista vain ja ainoastaan saadakseen yhä heikommin niin yksityisiä kuin julkisiakin lähipalveluita. Ja tämä seikka vetaisee hyvin pian asuntojen hinnat laskuun ellei suorastaan romahdukseen kaupungeissa kun kaupunkien merkityskupla alkaa ihmisille valjeta ja puhjeta ja he alkavat laittautua maaseutumaisempaan asumismuotoon - lähelle luontoa ja lähelle lähipalveluita - aidon oikeita lähipalveluita.

Ja se antaa aivan uuden ja tervetulleen piristysruiskeen nimenomaan pienempien 10000 - 20000 kokoisten kuntien ja palvelurakenteiden synnylle.


Olemme internetin, lähipalvelukaipuun ja ihmisten kasvavan kustannustietoisuuden maailmassa suurten kaupunkirakenteiden paikalleenmurenemisen äärellä.



Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Yksilöiden välinen palvelutehokkuus - uusi yhdyskuntasuunnittelua ohjaava käsite joka ampuu suuruuden ekonomia-käsitteen upoksiin

Käsitteiden yhteiskunta ja yhteisö ydin on sana yhteisyys - se että ytimeikkimmillään yhteiskunta ei koostu yksittäisistä yksilöistä tai edes ryhmistä vaan oleellisin seikka on yksilöiden keskinäinen suhde.

Yhteiskunta ja yhteisöt ovat yksilöiden välisessä suhteessa - ja nimenomaan yksilöiden välisessä palvelusuhteessa. On helppo havaita että jokainen yksilö yhteiskunnassa palvelee toisia - jopa niin että ensijainen käsite ei ole yksilö tai yksilöllisyys vaan yksilöiden välinen suhde - ja nimenomaan palvelusuhde koska mikään ei yhteiskunnassa toimi ellei jokaisella yksilöllä ole tavalla tai toisella palvelevaa suhdetta toisiin yksilöihin.

Siis yhteiskunnan ydinyksikkö on suhde eikä yksilöt - ja nimenomaan suhteen dynaamisuuden luonne ja sen prosessiluonne - joiden hahmottamisen mukaan määrittyy myös keskeisominaisuuksia sille millainen yhteiskunta on.

Kun voimme siis puhua yksilöiden välisestä palvelusuhteesta yhteiskunnan ytimenä voimme samalla puhua myös tuon palvelusuhteen tehokkuudesta - ja silloin löydämme varsinaisen kultajyvän sille miten yhdyskuntasuunnittelua yhteiskunnassa pitää suorittaa.

Yksilöiden välisellä palvelusuhteella tarkoitan yksinkertaisesti sitä kuinka paljon niin palvelua antava kuin palvelua saavakin käyttävät niin aikaa kuin omaa energiaansa sekä myös muuta energiaa ja raaka-aineita siihen että palvelutapahtuma toteutuu - eli yhteiskunnan keskeisydin eli yksilöiden välinen palvelusuhde toteutuu.

Ja mennään suoraan ydinhavaintoon joka niittaa vallitsevan suuruuden ekonomia-ajattelun maanrakoon.

Nimittäin sellainen yhteisö ja kunta jossa palvelut on saatavissa ja annettavissa pienellä vaivalla ja ajankäytöllä on tietysti yhteiskunnan ydinkäsitteen kannalta tehokkain - näin ollen esimerkiksi oma kotikuntani vajaan 10000 asukkaan Somero on tehokas sillä vaikka minulla on 20 km ydinkeskustaan niin se matka ja mitätön aika joka siihen kuluu korvautuu sillä että saan kunnan pienen koon ja sen organisaatioiden pienen koon vuoksi kaikki palvelut nopeasti.

Somerolla ei siis tärväydy sen enempää aikaa, yksilön energiaa kuin muutakaan energiaa siihen että ihmiset hakevat palveluita eikä myös siihen että toiset mukaanlukien Someron kaupat ja yritykset niitä antavat.

Sen sijaan esimerkiksi ja nimenomaan Helsingissä ihmiset joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja saadakseen palveluita. Ja toisaalta kaikkien palvelevien yksiköiden suuren koon vuoksi niissä on jo sisäistä hitautta ja byrokratian hajautumista ja kerroksittaisuutta että se on paitsi erittäin kustannustehotonta niin myös aivan eri luokkaa aikaa vievää kuin Someron palveluissa.

Kun Someron tyyppisissä kunnissa lähes kaikki on organisatorisesti kaksikerroksista luokkaa työnjohto-suoritustaso niin Helsingissä ja muissa Someroa selvästi suuremmissa kaupungeissa on päällikköä päällikön päälle ja siihen johtajaa johtajan päälle niin että varmasti tuhrautuu aikaa, rahaa ja energiaa siihen että asiat organisaatioissa toimivat.

Ja sitten sitä sanotaan tehokkuudeksi että rakennetaan aina vaan suurempia yksiköitä julkisella ja myös yksityisellä sektorilla.

Mitä käsitteestä ja havainnostani seuraa.

Ensinnäkin se että valtava määrä ihmisten vapaa-ajasta kuluu palveluiden jo hakemiseen - jopa niin että pääkaupungissa ihmisten pääasiallisin ja aikaavievin harrastus on palveluiden äärelle pääseminen joka näkyy siinä että ihmiset juoksentelevat sinne tänne pitkiä matkoja ja aikoja saadakseen edes jotain päivän aikana hankittua ja palveluita saatua. Shoppailu ei olekaan oleellisimmin itse tuotteiden äärellä oloa ja niiden ostamista vaan niiden aikaa ja energiaa vievää hakemista pitkin katuja juoksentelemalla.

Toiseksi se että myös palveluita antavilla kuluu valtava energia ja aika siihen että saavat palvelun aikaiseksi - siis käytetty aika, raha ja energia per palvelu on moninkertainen verrattuna vertailukunnan alle 10000 asukkaan kunnan Someron palveluiden antamiseen.

Kolmanneksi havaintoni merkitsee sitä että valtava määrä kansantuloa ja kansalaisenergiaa kuluu siihen että ihmiset juoksentelevat sinne tänne palveluiden perässä ja toiset juoksentelevat sinne tänne palveluita antaakseen.

Neljänneksi havainnostani seuraa että suuruuden ekonomia jota koko ajan on vuosikymmeniä viljelty on silkkaa hulluutta yhteiskunnan keskeiskäsitteen eli yksilöiden välisen palvelusuhteen tehokkuuden kannalta.

Viidenneksi kaiken takana on paitsi se että on sovellettu suoraviivaisesti yksityisen sektorin teollisen kustannustehokkuuden näkökulmaa kaikkeen julkisella sektorilla ja yhdyskuntarakenteissa - niin ja myös ja erityisesti kaiken takana on SE

että julkisella sektorilla ei ole edes ollut omaa julkisen sektorin kunnollista ideologiaa millä sen yhdyskuntasuunnittelua pitäisi suorittaa ja siksi sen toiminta on ollut kautta aikain PARAS-hankkeiden ja sen jälkeisenkin uuden hankkeen kaltaista yksisilmäistä kokonaisuuden ydintä ymmärtämätöntä sinne tänne poukkoilua.

Mutta nyt sellainen julkisen sektorin ja ylipäätään yhdyskuntasuunnittelun toimiva ydinkäsite on olemassa kuin sen tässä tekstissäni loin ja todistin.

Ja se käsite on nimeltään yksilöiden palvelusuhteen tehokkuus yhteiskunnan keskeisenä olemuksena ja sen niin dynaamisena kuin prosessiluontoisenakin tekijänä.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Jussi Vaarala artistic world

Maalle asumaan muuttamisen avainkysymys

Maaseudulle omakotitaloon muuttamisen avainkysymys:

miksi maksaa isojen lainojen lisäksi korkeita yhtiövastikkeita kaupungissa kun maalla omakotitalossa maksaa paitsi huomattavasti pienempää lainaa niin myös muutaman yhtiövastikkeen hinnalla koko vuoden asumiskulut.

Maalla asumisen taloudellinen voitto verrattuna kaupunkiasumiseen on aivan hirmuinen.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Man with blue hat 50x60 cm 350 €

Harvoin lausuttu lausahdus jolle olisi kovasti tilausta

Harvoin lausuttu lausahdus mutta jolle olisi kovasti tilausta:

Ei ole tullut mieleenikään epäillä vilpillisyyttäsi.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Poliisien saama ruokaetu ABC-asemilla onkin veronkiertoa

ABC-ketjun johtaja Heikki Stranden ei näe ongelmaa siinä, että Satakunnan Osuuskaupan ABC-ravintolat antavat alennusta virkapukuisille poliiseille.

Rikosoikeuden professori Pekka Viljanen katsoo poliisien ruokaedun laittomaksi. Hänen mielestään ruokaedun antaminen täyttää lahjuksen antamisen kriteerit.

Strandenin mukaan huoltamokaupassa on normaali käytäntö antaa alennuksia tietyille ryhmille, kuten ammattiautoilijoille ja valikoiduille urheilujoukkueille.
Mutta asiasta voi esittää tämänkinlaista kritiikkiä johon täytyy poliisijohdonkin puuttua sekä asiaa laajemminkin käsitellä.

Mille tahansa ammattikunnalle osoitettu ruokaetu voidaan nimittäin ymmärtää tulonlisäksi josta pitäisi maksaa veroa.

Jolloin poliisien tapauksessa olisi paitsi mahdollinen lahjonnan otto niin sitäkin varmemmin veronkierto ottamalla ammattikuntana tulonlisän tapaista ruokaetua vastaan maksamatta siitä veroa.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

ps.

Olet oikeassa
19:13 Pentti Perusinssi

Kyse ei ole siitä etteikö yrittäjä voisi syöttää omilla rahoillaan poliisia tai ketä hyvänsä. Mutta nyt hän tulee luoneeksi uuden verotus-rälssin mikä ei maksa asiaan kuuluvia veroja. vertailun vuoksi: koko työtätekevä suomi maksaa lounasseteleistään verot. Poliisi (tai jokin muu ammattikunta) ei ole poikkeus.

vastaa
ilmoita asiaton viesti

tästä nyt vain seuraa se jättisuuri asia
19:22 jussi vaarala

että kaikki vastavanlaiset ammattikunnille myönnetyt alennukset mistä tahansa missä muussakin muodossa tahansa kuin ruuan muodossa on ymmärrettävissä tulonlisäksi josta pitäisi maksaa veroa

ja tuo se vasta iso asia onkin _ todellinen jättijytky johon hallituksen jo pitäisi määrätietoisesti puuttua

vastaa

esimerkiksi
19:27 jussi vaarala

minkä määrän samanlaisia etuja ja veronkiertoa mm taksiyrittäjät saa

tällä lailla kun aletaan tutkia eri ammattikuntia niin löydetään aikamoisia kupruja

viimeksihän paljastui tämä paperimedian nolla-alv-etu joka sitten hallituksen toimesta poistettiin

tällaista rakennesikailua on tämä maa täynnä

muokkaa
vastaa

Tärkeä syy miksi vanha hirsitalo saattaa olla viileä

Vanhassa hirsitalossa hirret niin halkeilee ja vääntyilee jolloin aikaa myöten niiden väliin tulee ulkoilmaa päästäviä rakoja varsinkin jos ei ole laitettu ulkolaudoituksen ja hirrenväliin nykyaikaista tullensuojalevyä estämään tuulen pääsyä seinän läpi.

Toisaalta usein hirren sisäpuolelle on pantu pahvia tai muuta vastaavaa levymateriaalia ja sen päälle sitten sisäpuolelle paneelia tms.

Ja omien havaintojeni mukaan talon kylmäksi tekevä ongelma on tämä.

Aikaa myöten naulojen pito on antanut periksi ja esimerkiksi sisäpaneelit ja myös sen alla olevan pahvit ovat usein löysiä ja irti hirrestä. Asiaa selviää mm koputtelemalla paneelia ja jos se kumisee kuin rumpu niin sen ja hirren välissä on ilmarako.

Ja nyt kun hirsien väliin syntyy rakoja joista ulkoilma pääsee hirren rakojen kautta seinän sisäpuolelle löysien pahvien kuin paneelien välisiin rakoihin virtaamaan niin tulos on tämä - ulkoilma viheltää paneelien ja pahvien alla ja välissä ylös alas kuinka tahtoo ja siinä samalla jäähdyttää paneelitkin niin että ne tuntuvat kylmiltä.

Ja ovat tuossa tapauksessa kylmän varaajia joka antaa sitä sisälle - kun niiden pitäisi olla ja voisivat olla lämmönvaraajia ja oikeasti eristäviä kylmänvaraamisen sijaan.

Ja paneelien muuttaminen lämmönvaraajiksi ja paneelien alla olevien rakojen tiivistäminen onnistuu näin. Iso laatikko vaikkapa 2 tuuman nauloja ja vasara käteen ja naulaamaan niin paneelit kuin pahvitkin samalla kertaa tiiviisti hirsiseinään kiinni noin 60 sentin välein lattiasta kattoon asti. Siis ei vanhoja nauloja irrottaen vaan ikäänkuin uudelleennaulaten.

Näin tehden tukitaan raot ulkoilman virtailla ja samalla lautapaneelista tulee eriste koska se kerää sisäilman lämpöä itseensä sen sijaan että se varaisi ulkoilman kylmyyttä itseensä.

Niin että koputtelemaan hirren päällä olevia paneeleita ja jos ne kumisee niinkuin rumpu niin naulalla kiinni.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Alkaisi olla asiamedialle netissä kysyntää

Tässä tämänhetkinen johtaviin kuuluvan Uuden Suomen tuoreimpien uutisten lista:

Tuoreimmat uutiset
16:40 Poliisi vei Nokia-ruumiin – AL: Operaatio on ohi
16:09 Poliisin ale-ruokkija lyttää kritiikin: ”Ei ehkä tunne alaa”
15:54 Nokia-ruumis: ”Naisessa ulkoisen väkivallan merkkejä”
15:27 Mitä tapahtuu Nokian konttorilla? IS: ”Poliisi etsii tuttuaan”
14:43 Korkeasaaren suru: Chandakin jouduttiin lopettamaan
14:08 Minne Kerstin lähti kotoaan?


Alkaisi olla kunnon asiamedialle netissä totisesti kysyntää.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Early autumn scene through my kitchen window, piano improvisation Jussi ...

Old boots

Rotat ei häviä niiden jälkiä siivoamalla vaan hävittämällä ne

Minkä spekulanttien taivastalous pilaa sen valtioiden ja oikeiden yritysten reaalitalous korjaa. Reaalitalous voi tehdä niin koska se perustuu aitoon oikeaan elämään kun taas spekulanttien taivastalous perustuu elämälle vierauteen.

Tilanne on vähän sama ainakin nykyään kuin että talon isäntä korjaa korjaamasta päästyään rottien pilaamia ruokia ikäänkuin sillä ongelma poistuisi.

Kun pitäisi ruveta rottia jahtaamaan ja hävittämään.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Sweeties 65x73 cm 800 €

Vuorotteluvapaan luksus vs työttömyyden kurjuus

Suomen Ekonomiliitto ihmettelee hallituksen aikomusta pienentää vuorotteluvapaasta saatavaa korvausta.

Itse ihmettelen sen sijaan ekonomiliiton katsannon kapeutta ja lyhyyttä ja eritoten kokonaisnäkemyksen puutetta - kas kun jos on merkittävä määrä työttömiä ja nuoria työttömänä niin onhan se kohtuullista että työelämän luksuksia leikataan - jotta saadaan nostettua heikompia jaloilleen.

Odottelenkin mitä muuta työelämän ja muuta luksusta hallitus ryhtyy leikkaamaan.

Muuten - perusturvan tasokorotus ei ole luksusta - se on vuosikymmenisen häpeällisen surkeassa asemassa olevien ihmisten halventamisen poliittinen tunnustus ja ensimmäinen hyvitys aikaisemmalle kansakunnan empatiakyvyn puutteelle.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Yksilöisyys yhteiskunnan keskiöön

Kristillisten puheenjohtaja Päivä Räsänen ehdottaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta niin että automaattinen oikeus päivähoitoon voitaisiin säästösyistä tiputtaa puolipäiväiseksi.

Kun asiaa tarkastellaan siltä kannalta että subjektiivinen päivähoito-oikeus ei ole vanhempien oikeus vaan lasten oikeus niin asia kiertyykin todella isoiksi periaatekysymyksiksi.

Ei ole enää nykyään mitenkään perusteltavissa se väite että ainakaan viriketoiminnan kannalta lapsen vanhempi olisi parempi päivähoitaja kuin päivähoitojärjestelmä.

Lisäksi jos vanhempi on vaikkapa pitkäaikaistyötön saattaa hän olla jaksavuudeltaan heikentynyt ja ehkäpä masentunutkin jolloin vanhemman mielentila helposti leimaa koko lapsen päivän tarttuen hänen olemukseensakin.

Mutta erityisen mielenkiintoiseksi asian kääntää se näkökulma että otettaessa tinkimättä lapsen oikeus yksilöisyyteensä perustaksi ajattelulle päädytäänkin tähän.

Mehän emme voi ajatella yhteiskunnassa niin kuin perheen sisällä että lapsi on jonkun perheen tai vanhempien lapsi vaan että hän on yksilö oli hän sitten lapsi, nuori tai myöhemmin vanhempi. Lapsella siis on ja pitää olla tinkimätön oikeus yksilöisyyteensä myös sen suhteen miten hän pääsee toteuttamaan niitä avujaan ja lahjojaan yhteiskunnan hyödyksi joita on saanut.

Näin ollen se että vanhempien työttömyys tai sairaus ehkäisisi lapsen mahdollisuutta saada päivähoitoa kaikkine virikkeineen muiden lasten tapaan merkitsee sitä että lasta, hänen yksilöllisyyttään ja kehityspotentiaaliaan ei katsotakaan lapsen kautta vaan vanhempien tilanteen kautta - niin että siitä mikä on vanhemman tilanne työllisyyden ja taloudellisen varakkuuden suhteen määrääkin sen pääseekö lapsi yksilönä niiden virikkeiden äärelle joista on hänen kehittyville lahjoilleen hyötyä.

Jolloin kävisi vaikkapa niin että niiden lasten kyvyt saattavat kehittyä heikommin joiden vanhemmat ovat työttömiä jne - koska vaikkapa subjektiivisen päivähoito-oikeuden viemisellä viedään lapselta oikeus ja mahdollisuus niihin virikkeisiin joista olisi hänen kehitykselleen hyötyä - jolloin se joka on vanhempien vaikkapa työttömyystaakka kaatuukin lapsen niskaan hänen kehitystään estäväksi taakaksi.

Mutta asia on vieläkin laajempi ja periaatteellisempi.

Nimittäin se kansakunta joka ei näe lapsiaan ja nuoriaan yksilöinä joiden tulevaisuuden mahdollisuuksia ei saa vanhempien tilanne rasittaa aiheuttaa itselleen järkyttävän luokan kehitystaantuman - kun niistä lapsista joilla on lahjoja eivät vanhempien tilanteesta johtuen pääsekään kehittymään ja saavat sen lisäksi taakakseen vanhempien toivottomuuden tunteen lisättynä sillä lapsen omalla toivottomuuden tunteella ettei hän saakaan kehittyä kuin hänellä edellytyksiä olisi.

Sellainen kansakunta näivettyy älyllisesti ja sosiaalisesti ja kerää hirmuisen henkisesti kipuilevien ihmisten joukon jossa vanhempien ongelmat periytyvät myös lasten kykyjen näivettymisiksi sen vuoksi ettei lasta nähdä yksiönä omine vanhemmista riippumattomine kykyineen vaan lapsen yksilöisyyttä ja tulevaisuutta varjostaa tai valaisee vanhempien tilanteesta riippuen heidän vanhempiensa tilanne.

Sellainen ajattelu levitessään olisi karkea loikka jonnekin menneisyyden räikeisiin eriarvoisuusyhteiskuntiin jotka ei edes kykene kohtaamaan ja jalostamaan yksilöittensä kykyjä sellaisina kuin ne kaikesta muista asioista riippumatta kullakin yksilöllä on.

Yhteiskunta joka kohtaa yksilön kaikissa elämänvaiheissa olennaisesti kaikista sosiaalisista yhteyksistä riippumattomana yksilönä on aivan varmasti paras mahdollinen niin yksilön elämän parhaimman toteutumisen kannalta kuin senkin kannalta että yksilön avut ja ominaisuudet kehittyvät yhteiskunnan hyödyksi niinkuin niiden kuuluukin.

Ja tietenkin sellainen yhteiskunta on onnellinen jossa ihminen ja hänen kykynsä kohdataan yksilöisyyden pohjalta. Ihminen itse on hänelle itselleen tärkein ja varmasti myös tyytyväisin kun pääsee kehittymään ja loistamaan kaikkine avuineen muita ja muiden mahdollisuuksia tallomatta.

Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Jäykkyyttä, jäykkyyttä, jäykkyyttä turvallisuuspolitiikassa

Puolustusvoimien säästötarpeista on kovasti nyt puhetta.

Ja kaiken yllä leijuu valitettavasti se jäykkä käsitys että puolustusvoimien täytyy olla tietynkokoiset - riippumatta siitä mikä geoturvallisuuspoliittinen tilanne Suomella on.

On luonnollista supistaa puolustusvoimia jos turvallisuuspoliittinen tilanne on lähialueilla vakaa. Näin tehdään kaikilla muillakin alueilla kun kysyntää ja tarvetta ei ole.

Mutta yhtä erikoista kuin turvallisuuspoliittisen ajattelun tilannesokea jäykkyys on se että Suomessa ei ole nähty talousturvallisuuspoliittista todellisuutta.

Sitä että reippain yksityistämisottein on myyty suomalaista omistusta ja varantoja ulkomaisille omistajille - niin että suomalaisten omistajuusintressi puolustaa entistä omistamaansa kotimaataan sen kun heikkenee vaan.

Osoitusta joltisenkinlaisesta strategisen ajattelun puutteesta poliittisessa johdossa.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi

Pandemrix-jutussa alkaa vastuullisten paikallistaminen ja vastuuseen pano

Sikainfluenssaa vastaan annettu Pandemrix-rokote sairastutti tutkimusten mukaan henkilöt, joilla on narkolepsian riskiperimä.

4 - 19-vuotiaiden ryhmässä riski sairastua narkolepsiaan oli rokotetuilla lähes 12-kertainen verrattuna rokottamattomiin.

- Riskisuhde on todella iso, sanoo tutkimusprofessori Outi Vaarala Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta YLE Uutisille.

Sikainfluenssaa vastaan annettu Pandemrix-rokote lisäsi narkolepsiaa tautiperimän kantajilla ilmeisesti rokotteessa käytetyn adjuvantin eli tehosteaineen vuoksi.
Nyt keskustellaan onko yhteys lääkevastuulain mukaisesti korvauskynnyksen ylittävä. Ihmeellistä kompurointia kun riskisuhde on noin suuri - kun pitäisi alkaa keskustella koko lääketeollisuuden sekä mm. WHO:n rooli siitä miten tällaisella riskisuhteella oleva rokote on laisinkaan edes päässyt markkinoille.

Kun sen olisi pitänyt moisen riskisuhteen omaten jäädä kauas markkinoillepääsyrajasta.

Joku tai jotkut ovat mokanneet lääketeollisuudessa ja vastaavissa järjestöissä ja raskaasti. Asia on syytä tutkia ja panna asianosaiset päättäjät vastuuseen ja tietenkin pois viroistaan.


Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi