Miksi kulttuuritoiminnallisia tiloja lähipalveluina
Kulttuuritoiminnallisuudella
tarkoitan kaikkea sitä kulttuuria joka saa ihmisen liikkumaan ja
olemaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sen suhteen - kuten musiikin,
tanssin ja teatterin tekemisessä on kyse, myöskin kuvataiteessa mutta ei
niin paljon - jolloin tässä tarkoituksen mielessä kirjasto ei ole
kulttuuritoiminnallisena tilana niin tärkeä kuin sen kaikkialla onkin.
Jotta
ajatukseni kiteytyisi keskeisimmällä tavalla minun on pakko talloa
vähän kirjallisuuden varpaille käyttämällä sitä
vertailukohtana.Varmaankin samalla tuulettaen ajattelutapoja.
Kun
ihminen lukee kirjaa hänen fysiikkansa on liikkumaton. Mutta kun
ihminen soittaa, laulaa, tanssii ja tekee teatteria hän on fyysisesti
hyvin aktiivinen - ja lisäksi on sitä myös henkisesti ja nimenomaan
sosiaalisessa mielessä. Kun taas kirjallisuuden harrastaminen on
paikallaan olevaa ja siitä oleellisesti puuttuu sosiaalisuus
edellämainitussa mielessä.
Ja kun ihminen vanhenee niin
sitä enemmän hän tarvitsisi sekä fyysisen että henkisen terveytensä
vaalimiseksi kulttuuritoiminnallisia harrastuksia - musiikkia, tanssia
ja teatteria.
Siksi kulttuuritoiminnallisen tilan
saaminen kaikkialle missä sille vähänkin voisi olla käyttöä on
kansanterveydellisesti erittäin perusteltu ajatus. Jonka pitäisi asettua
vähintäänkin kirjastojen roolin rinnalle ellei mennä ohikin kun
kirjallisuus siirtyy koko ajan enemmän ja enemmän mm
internetpohjaiseksi.
Mutta millainen olisi
kulttuuritoiminnallinen kunnon tila. Sen tulisi olla tarpeeksi avara
kooltaan pystysuunnassa jotta siihen mahtuisi hyvin niin ääntä kuin
ilmaakin. Lisäksi sen tulisi olla niin äänieristetty ettei se häiritse
muita eikä muut sitä. Lisäksi siinä pitäisi olla esiintymislava ja avara
lattia. Edelleen siellä pitäisi olla keskeiset soittimet ainakin kuten
piano ja kitara. Lisäksi siinä pitäisi olla kelvollinen
äänentoistolaitteisto. Ja edelleen jonkunlainen suihkutila wc-tilojen
lisäksi.
Toisin sanoen sen pitäisi olla valmiuksiltaan
sellainen että siinä voi nopeasti löytää omalla
kulttuuritoiminnalliselle harrastukselleen mahdollisuuden kun siihen
aika varattu on.
Katsokaa ympärillenne. Kaupungit
ja kylät ovat täynnä tyhjiä ja puolityhjiä liikehuoneistoja ja
ravintoloita ja kahviloita. Ja kaikkialta puuttuu lähipalveluna helposti
tykömentävä kulttuuritoiminnallinen tila.
Joten asialle olisi mielestäni jo kansanterveydelliseltä kannalta suorastaan huutava tarve kaikkialla.
Ihmisen
pitää voida laulaa jos hän haluaa, hänen pitää voida tanssia jos hän
haluaa, hänen pitää voida tehdä teatteria jos hän haluaa. Sen kaiken
pitäisi olla jopa perustuslain tasoinen perusoikeus. Jo
kansanterveydenkin kannalta.
Jussi Vaarala

- En ollut samanlainen kuin muut. Kiusaaminen alkoi kolmannella luokalla ja kesti koko peruskoulun yhdeksänteen luokkaan asti.
Noora kertoo olleensa yksin koko tämän ajan. Koulun jälkeen hän sairastui vakavaan masennukseen, joka on uusiutunut kolme kertaa.
- Mun elämä on nyt niin hyvällä mallilla, että se mikä joskus on tapahtunut ei enää vaikuta, sanoo masennuksesta parantunut nuori nainen.
Kiusaamisen arvet kulkevat mukana koko elämän
Moona muutti kahdeksannella luokalla uuteen kaupunkiin, Lahteen. Tulokasta alettiin heti syrjimään, eikä häntä otettu mukaan ryhmään ja jätettiin yksin. Syytä koulukiusaamiseen Moona ei vieläkään osaa sanoa.- En tuntenut muutenkaan ketään, joten olin kirjaimellisesti yksin ympäri vuorokauden. Äiti teki vuorotyötä, joten hänkään ei ollut tukemassa eikä huomannut asiaa. Puoleen vuoteen mulla ei ollut ketään ja tosi huono olo koko ajan, kertoo kouluajoistaan nyt 18-vuotias Moona.
Myös Ida on kokenut ulkopuolelle jättämistä, nimittelyä ja haukkumista. Kiusaaminen oli myös fyysistä: muksimista, tönimistä ja lyömistä sekä koulussa että vapaa-ajalla. Vaikka koulussa asiaan puututtiinkin, vastuuta palloteltiin koulun ja ulkopuolisten välillä.
- Kyllä se vieläkin vaikuttaa. Jos näen jonkun kiusaajista kaupungilla, niin se horjuttaa itsetuntoa, vaikka osa on jo pyytänyt tekojaan anteeksi. Kyllä ne arvet kantaa mukanaan. Ei niistä koskaan pääse yli.
Nuoria murhaajia ja kouluampujia kiusattiin koulussa
Sisäasiainministeriössä on huomattu, että koulukiusaamisella voi olla vakavat seuraukset. Ministeriössä on käyty läpi nuorten 2000-luvulla tekemät etukäteen suunnitellut henkirikokset, joissa on kuollut yksi tai useampia henkilöitä. Tulos on hätkähdyttävä.- Kaikkien näiden tekijöiden taustalta löytyi koulukiusaamista. He olivat olleet koulukiusaamisen uhreja, kertoo sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen.
Sama tulos näkyy myös Mankkisen mukaan myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Koulukiusaamiseen puuttuminen onkin kaikkien turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
- Jos jää yksin sen kiusaamiskokemuksen kanssa, se voi johtaa hyvin vakaviin tekoihin.
Kiusatut: Nyt Riittää! Puhukaa, kirjoittakaa ja kertokaa
Ida, Moona Ja Noora ovat mukana Päijät-Hämeen poliisin ideoimassa kiusaamista ehkäisevässä NYT RIITTÄÄ! –hankkeessa. Sen materiaalin ovat tuottaneet nuoret omista kokemuksistaan. Tarinoiden pohjalta tehtyjä videoita ja toimintamallia käytetään muun muassa koulujen vanhempainilloissa.Noora selvisi kiusaamisesta puhumalla monen eri nuorisopsykiatrian ja nuorisopalvelujen työntekijän kanssa.
- Olen huomannut, että kun teen kirjoitelmia omasta elämästä ja kun saa vain purkaa sitä johonkin paperille tai toiselle ihmiselle, niin alkaa helpottaa
Myös Ida kannustaa puhumaan asiasta avoimesti. Kiusaajia hän kehottaa kuvittelemaan asian omalle kohdalle ja miettimään, miltä tuntuu, jos joku kiusaa häntä itseään. Moona on samaa mieltä ja kehottaa puhumaan kiusaamisesta mahdollisimman paljon ja ottamaan esille vaikka itsemurhia, joihin on liittynyt kiusaamista.
Nooran mielestä kiusaaminen kannattaa käsitellä heti yhteisössä, jossa se on tapahtunut. Ulkopuolinen voi auttaa, mutta ratkaisu löytyy sisäpuolelta. Jos nuorella ei ole ketään, jolle aisasta voi puhua, Moona kehottaa kääntymään ammattilaisten puoleen. Itse hän sai apua nuorten psykiatrisen hoidon matalan kynnyksen yksiköstä SIHTIstä. Ida löysi tukea Lahden nuorisopalvelujen Dominosta.