Kaliforniassa huippukokit yrittävät estää hanhenmaksan myyntikiellon, jonka kiellon syynä on hanhien pakkosyöttö niin että hanhen maksa kasvaa pakkosyötöllä jopa kymmenkertaiseksi.
Mutta hanhenmaksakysymys onkin suurempi asia kuin kuvitella saattoikaan.
Nimittäin esimerkiksi Suomessa on hanhien pakkosyöttö kielletty mutta hanhenmaksan maahantuonti ei ole kielletty - joka kalskahtaa samalta kuin että Suomessa on lapsityövoiman käyttö kielletty mutta sallitaan silti maahantuonti tuotteille lainkaan piittaamatta siitä onko tuotteiden valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa muissa maissa.
Näin fuskua on Suomessa eettinen suhtautuminen eläinten kohteluun.
Ja eläinten kohtelu saa kulinaaristen nautiskelujen suhteen aivan uuden häpeällisen näkökulman, kun tunnettu gastronomian maa Ranska on oikeinpa suojellut hanhenmaksan kulttuuri- ja gastronomisena perintönään.
Ja kun tiedossa on että hanhien pakkosyöttö on perua jo antiikin ajoilta, voidaankin tehdä seuraavanlaisia johtopäätöksiä:
Ihmiskunnan etiikassa on iso ja ruma ammottava aukko eläinten kohtelun kohdalla - eläinrääkkäys ruuan tuottamiseksi on ihmiskunnan, jonka epäeettisyys ei edelleenkään vie ruokahalua siltä joka rääkätyn eläimen saa lautaselleen gastronomisena nautintona
Toisaalta kun eläimillä ei ole valitusoikeutta eikä edes kieltä millä valittaa ymmärrettävästi, niin voidaan vetää seuraava hyvin suuri periaatetason johtopäätös:
Elollisessa luonnossa se jolla ei ole kieltä - eläimet - ei kuulu valitusoikeuden piiriin. Jonka seurauksena ajatellaan, että kun eläimet eivät voi kohtelustaan valittaa niin niille voi tehdä piilossa mitä vaan. Mutta ihmiset vallitsevan epäeläytyvästi ajattelevat myös niin, että kun eläin ei osaa valittaa kohtelustaan niin sillä ei varmasti ole sitten tunteitakaan. Ja kun eläimellä ei ole tunteita niin sitten siihen ei satukaan ja sitä voi kohdella miten vaan. Kuinkas tässä tulikaan nyt mieleen vammaiset ja vanhukset, joilla myös usein puuttuu kieli ilmaista tuskaansa.
Samalla paljastuu se, miten kielen asema tunteisiin ja eläytymiskykyyn on sillä lailla sokeuttavasti dominoiva, että toisten ihmisten ja myös eläinten kärsimys kuullaan ja siitä tullaan tietoiseksi vain, kun siitä sanotaan kielen keinoin.
Joka taas kertoo sen, kuinka nykyinen vallitseva sivistys on aivan liian rationaalis-verbaalispainotteinen lyöden laimin emotionaalis-empatiapainotteisuuden siihen mittaan, että ihmisillä ei usein edes ole eläytymiskykyä muuta kuin itseensä.
Niinpä on ihmisyyden yksi keskeisimpiä ominaisuuksia eli emotionaalis-empaattisuus pelattu pois verbaalisen vallan ja sen kikkailujen tieltä - jota kikkailua pidetään oikeinpa sankarisuorituksena politiikan ainakin joissakin piireissä, kun poliitikko pystyy rationaalis-verbaalisesti selittämään kaiken emotionaalis-empaattisuuden pois - tai kääntämään emotionaalis-empaattisuuden itseään vastaan.
Ja tämähän on kuin onkin hyvin vallitseva politiikan piirre, että otetaan etäisyyttä emotionaalis-empaattisuuteen ja selitetään se rationaalis-verbaalisesti olemattomiin. Ja vieläkin vallitsevampi se on elinkeinoelämän johtajien piirissä.
Mutta kun se on niin, että ei emotionaalis-empaattinen lakkaa vaikka sen verbaalisesti kikkailee piiloon - se on edelleenkin läsnä niin eläinten, vanhusten, vammaisten, köyhien jne suhteen aivan siitä riippumatta mitä vallassa oleva verbaaliskikkaileva eliitti asiasta ajattelee.
Ja kaikesta edellä sanotusta onkin vedettävissä kaksi johtopäätöstä:
1. Vallassa olevan eliitin on tarkistettava suhdettaan niin rationaalis-verbaaliseen kuin emotionaalis-empaattiseenkin toiminnassaan ja ajattelussaan.
2. Ihmiskunnan on tarkistettava emotionaalis-empaattisesti suhteensa muuhun elolliseen luontoon ja erityisesti eläimiin - hanhenmaksaesimerkki osoitti, että tarvetta siihen todellakin on koko ihmiskunnan historian ajalta. Ei se että jotain on satutettu koko ihmiskunnan olemassaolon ajan tee satuttamista sen oikeutetumpaa kuin mitään muutakaan satuttamista.
Ihminen tarvitsee kahta puolta itsessään ollakseen ehjä, syvä, elävä ja aidosti lämmin - rationaalis-verbaalisuutta ja emotionaalis-empaattisuutta. Ja sitä ettei rationaalis-verbaalinen peitä emotionaalis-empaattisuutta.
Asia kun on kuitenkin niin, että ihmisen elämän ja yhteiskunnan toiminnan ydin on aina emotionaalis-empaattisella tasolla vaikka rationaalis-verbaalinen sitä kuinka jatkuvasti yrittää muuksi selittää.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 30, 2012
Toimintaelokuvat ovat usein arvoille vaarallisia toimintasatuja
Ns. toimintaelokuvia pitää ruveta tarkastelemaan nykyistä kriittisemmällä tavalla.
Ensinnäkin niiden todellisuuslähtöisyys toimii kaavalla -
1.on tavallinen arjen realismi
2. tulee uhka joka rikkoo tuon realismin
3. täytyy toimia ja yleensä taistella uhan takia
4. tehdään mitä naurettavamman uskomattomampia temppuja ja tehdään sankareista haavoittumattomia - kun arjen realismin lähtökohdissa oltiin vielä tavallisia ihmisiä tavallisessa realismissa
5. päädytään siihen että paljon pitää rikkoa ja tuhota
6. lähestytään loppukohtausta jossa yleensä räjähtelee ja kaikki tuhoutuu sankarien takana, kun he juoksevat ja tottakai selviytyvät pikkunaarmuilla pudottuaan kymmeniä kertoja yli 2 metristä ja saatuaan kymmeniä iskuja päähänsä ja vartaloonsa,
7. alkaa nauruskelujen ja selkään taputtelujen hymynaamainen loppukohtaus luokkaa liirumlaarum lässynlää.
Ja kaameinta on, että tuota kliseistä sontaa tuottaa Hollywood jatkuvalla saman kaavan vuosikymmenisellä syötöllä - ja että mm suomalaiset elokuvantekijät seuraavat aivan liian usein perässä - ps. olen sitä mieltä että tuollaisille toimintalapsellisuuksille ilman sen kummempaa sisältöä kuin meno ja meininki, räiskiminen ja erinäisten asioiden tuhoaminen ei myönnettäisi euroakaan elokuvatukea. Koska ne eivät sellaista ansaitse - koska niiden kulttuurinen sivistyksellinen arvo on tasan nolla.
Lisäksi - tuota tylsääkin tylsempää ja kansakunnan älynkäyttöä tylsistävää toimintaelokuvamössöä ei edes pitäisi kutsua toimintaelokuviksi, vaan toimintasaduiksi - koska ne ovat täysin epärealistisia satuja usein alusta loppuun.
Ja kun ne ovat satuja niin pitää kysyä kaksi kysymystä:
1. pitäisikö kieltää tuollaisten satujen esittäminen lapsille niiden vahingollisen vaikutuksen vuoksi niin terveelle arvomaailmalle kuin lasten ja nuorten realiteettien tajullekin sen suhteen miten ihmiselle tapahtuu kun hän esimerkiksi putoaa kahdesta metristä tai että häntä lyödään nyrkillä naamaan.
2. minkälaiselle arvo- ja realiteettitasoköyhälle tasolle ovat romahtaneet ne aikuiset ihmiset, joille toimintaelokuvasadut ovat jokapäiväistä harrastetta - tietenkin jatkettuna pääosin sairaistakin sairaimmilla tietokonepeleillä, joiden iljettävyys ja arvo- ja periaatevääristyneisyys ei voi lakata ihmetyttämästä.
Lisäksi mikä on poliittisten päättäjien ja virkamiesten taso, kun tuohon toimintaelokuvien ja sairaiden tietokonepelien maailmaan ei pystytä vaikuttamaan.
Kuten sanoin - elokuvasäätiön tukia ei pitäisi antaa ollenkaan sellaisille toimintaelokuville, joissa pääpaino on toiminnalla ja joiden sisältö on surkeaa ja vailla sivistyksellisiä ja/tai historiallisia ulottuvuuksia.
Toimintaelokuvien kaavan voi ymmärtää amerikkalaisen sotahullun yhteiskunnan äänitorvena joka koettaa värvätä sillä keinoin ihmisistä sotahalukkaita - ja niin että Hollywoodille sota ei ole tragedia - se on adrenaliiniryöppy piristämään ihmisten tylsää elämää joko oikeana sotana tai sitten elokuvana.
Länsimainen kulttuuri rypee syvällä - pääosin amerikkalaisen elokuvakulttuurin ansiosta. Jota täydentää se kaameus missä alhaisuudessa mm televisiomainoksia tuottavat mainostoimistot "amerikkalaishenkisinä" toimijoina tekevät.
Sekin havainto on tehtävä, että on hirveätä miten ihmisiä kylvetetään amerikkalaislähtöisessä viihdesonnassa joka ainoassa mahdollisessa mediassa mitä ihmisten käsillä on.
Kysyä pakko on - tähänkö henkiseen ala-arvoisuuteen länsimainen kulttuuri on romahtanut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ensinnäkin niiden todellisuuslähtöisyys toimii kaavalla -
1.on tavallinen arjen realismi
2. tulee uhka joka rikkoo tuon realismin
3. täytyy toimia ja yleensä taistella uhan takia
4. tehdään mitä naurettavamman uskomattomampia temppuja ja tehdään sankareista haavoittumattomia - kun arjen realismin lähtökohdissa oltiin vielä tavallisia ihmisiä tavallisessa realismissa
5. päädytään siihen että paljon pitää rikkoa ja tuhota
6. lähestytään loppukohtausta jossa yleensä räjähtelee ja kaikki tuhoutuu sankarien takana, kun he juoksevat ja tottakai selviytyvät pikkunaarmuilla pudottuaan kymmeniä kertoja yli 2 metristä ja saatuaan kymmeniä iskuja päähänsä ja vartaloonsa,
7. alkaa nauruskelujen ja selkään taputtelujen hymynaamainen loppukohtaus luokkaa liirumlaarum lässynlää.
Ja kaameinta on, että tuota kliseistä sontaa tuottaa Hollywood jatkuvalla saman kaavan vuosikymmenisellä syötöllä - ja että mm suomalaiset elokuvantekijät seuraavat aivan liian usein perässä - ps. olen sitä mieltä että tuollaisille toimintalapsellisuuksille ilman sen kummempaa sisältöä kuin meno ja meininki, räiskiminen ja erinäisten asioiden tuhoaminen ei myönnettäisi euroakaan elokuvatukea. Koska ne eivät sellaista ansaitse - koska niiden kulttuurinen sivistyksellinen arvo on tasan nolla.
Lisäksi - tuota tylsääkin tylsempää ja kansakunnan älynkäyttöä tylsistävää toimintaelokuvamössöä ei edes pitäisi kutsua toimintaelokuviksi, vaan toimintasaduiksi - koska ne ovat täysin epärealistisia satuja usein alusta loppuun.
Ja kun ne ovat satuja niin pitää kysyä kaksi kysymystä:
1. pitäisikö kieltää tuollaisten satujen esittäminen lapsille niiden vahingollisen vaikutuksen vuoksi niin terveelle arvomaailmalle kuin lasten ja nuorten realiteettien tajullekin sen suhteen miten ihmiselle tapahtuu kun hän esimerkiksi putoaa kahdesta metristä tai että häntä lyödään nyrkillä naamaan.
2. minkälaiselle arvo- ja realiteettitasoköyhälle tasolle ovat romahtaneet ne aikuiset ihmiset, joille toimintaelokuvasadut ovat jokapäiväistä harrastetta - tietenkin jatkettuna pääosin sairaistakin sairaimmilla tietokonepeleillä, joiden iljettävyys ja arvo- ja periaatevääristyneisyys ei voi lakata ihmetyttämästä.
Lisäksi mikä on poliittisten päättäjien ja virkamiesten taso, kun tuohon toimintaelokuvien ja sairaiden tietokonepelien maailmaan ei pystytä vaikuttamaan.
Kuten sanoin - elokuvasäätiön tukia ei pitäisi antaa ollenkaan sellaisille toimintaelokuville, joissa pääpaino on toiminnalla ja joiden sisältö on surkeaa ja vailla sivistyksellisiä ja/tai historiallisia ulottuvuuksia.
Toimintaelokuvien kaavan voi ymmärtää amerikkalaisen sotahullun yhteiskunnan äänitorvena joka koettaa värvätä sillä keinoin ihmisistä sotahalukkaita - ja niin että Hollywoodille sota ei ole tragedia - se on adrenaliiniryöppy piristämään ihmisten tylsää elämää joko oikeana sotana tai sitten elokuvana.
Länsimainen kulttuuri rypee syvällä - pääosin amerikkalaisen elokuvakulttuurin ansiosta. Jota täydentää se kaameus missä alhaisuudessa mm televisiomainoksia tuottavat mainostoimistot "amerikkalaishenkisinä" toimijoina tekevät.
Sekin havainto on tehtävä, että on hirveätä miten ihmisiä kylvetetään amerikkalaislähtöisessä viihdesonnassa joka ainoassa mahdollisessa mediassa mitä ihmisten käsillä on.
Kysyä pakko on - tähänkö henkiseen ala-arvoisuuteen länsimainen kulttuuri on romahtanut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, April 29, 2012
Runo: Keltaisessa huoneessa
Runo: Keltaisessa huoneessa
Keltaisessa huoneessa
matkusti aika
kaatunut tiimalasi
oli ehtinyt puoleenväliin
eikä tiennyt
kumpaan suuntaa olisi alkanut valua.
Se oli niin kummallista
että kun käänsi tiimalasin kyljelleen
jäi aikaa ajatella
valutella mielikuvia muistoihin
ja muistoja
mielikuviin.
Keltaisessa huoneessa oli tänään valoisaa
vihertävä perhonen
oli pujahtanut ikkunanraosta
kukkaketo oli yhtäkkiä
tässä kädellä
vihreän perhosen tuomana.
Oi kuinka sen siivissä
oli herkkää valoa
siivilöitynyttä kesää
armoa kaikille
varjon viileää hellyyttä.
copyrights Jussi Vaarala
Keltaisessa huoneessa
matkusti aika
kaatunut tiimalasi
oli ehtinyt puoleenväliin
eikä tiennyt
kumpaan suuntaa olisi alkanut valua.
Se oli niin kummallista
että kun käänsi tiimalasin kyljelleen
jäi aikaa ajatella
valutella mielikuvia muistoihin
ja muistoja
mielikuviin.
Keltaisessa huoneessa oli tänään valoisaa
vihertävä perhonen
oli pujahtanut ikkunanraosta
kukkaketo oli yhtäkkiä
tässä kädellä
vihreän perhosen tuomana.
Oi kuinka sen siivissä
oli herkkää valoa
siivilöitynyttä kesää
armoa kaikille
varjon viileää hellyyttä.
copyrights Jussi Vaarala
Räikkösen dilemma
Olikohan Kimi Räikkösen paluussa F1-radoille kyse oleellisesti tästä - jota voisi myös kutsua yleisemmällä tasolla Räikkösen dilemmaksi:
Rahaa on muttei adrenaliinia.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, April 28, 2012
On varauduttava siihen että lähivuosikymmeninä myrskyt kaatavat lähes kaikki Suomen metsät
Viime vuosien myrskytuhoja katsellessa ja tietäen, että kiihtyvä ilmastonmuutos tulee kaiketi voimistamaan myrskyjä, on väistämättä tehtävä tämä kysymys:
Onko käymässä niin, että lähivuosikymmeninä lähes kaikki Suomen vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan - niin että Suomesta tulee matalien metsien ja taimikoiden maa.
Tähän kaiketi aika todelliseen uhkakuvaan pitää ennakoiden strategisesti varautua.
Ensinnäkin puunkäytön kapasiteettia etenkin rakentamisen alueella pitää monikymmenkertaistaa ellei peräti monisatakertaistaa.
Toiseksi erityisesti betonirakentaminen pitää asettaa luvanvaraiseksi sillä periaatteella, että rakennukset ja rakennelmat, joita ei voi rakentaa puusta, tehdään betonista.
Kolmanneksi pitää tehdä välittömästi koko maata kattava metsäkartoitus sen suhteen, missä myrskyt tulevat todennäköisesti kaatamaan metsät ja aloittaa ennakoivat hakkuut siellä. Mutta tässä suhteessa tilanne lienee vaikea, koska jäljistä päätellen myrsky voi iskeä tuhoisalla tavalla keskellä umpimetsääkin.
Ja kun ennakoitavissa on, että myrskyjen voima tulee vain kasvamaan, on johtopäätös kaiketi aika lohduton - lähivuosikymmeninä kaikkialla lähes kaikki Suomet vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan.
Ehkä tuo seikka täytyy ottaa ennakoivana ajatuksena ennen lopullista johtopäätöstä ja katsoa mitä tapahtuu - mutta ennen sitä metsien kartoitus ja ennakoiva strateginen metsien hakkuu ennen myrskyjen kaatoa pitäisi suorittaa.
Ja teollinen valmistautuminen siihen että puuntarjontaa teollisuudelle on kohta moninverroin enemmän kuin tarpeeksi - mikä merkitsee teollisen puunkäytön voimakasta kasvattamista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko käymässä niin, että lähivuosikymmeninä lähes kaikki Suomen vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan - niin että Suomesta tulee matalien metsien ja taimikoiden maa.
Tähän kaiketi aika todelliseen uhkakuvaan pitää ennakoiden strategisesti varautua.
Ensinnäkin puunkäytön kapasiteettia etenkin rakentamisen alueella pitää monikymmenkertaistaa ellei peräti monisatakertaistaa.
Toiseksi erityisesti betonirakentaminen pitää asettaa luvanvaraiseksi sillä periaatteella, että rakennukset ja rakennelmat, joita ei voi rakentaa puusta, tehdään betonista.
Kolmanneksi pitää tehdä välittömästi koko maata kattava metsäkartoitus sen suhteen, missä myrskyt tulevat todennäköisesti kaatamaan metsät ja aloittaa ennakoivat hakkuut siellä. Mutta tässä suhteessa tilanne lienee vaikea, koska jäljistä päätellen myrsky voi iskeä tuhoisalla tavalla keskellä umpimetsääkin.
Ja kun ennakoitavissa on, että myrskyjen voima tulee vain kasvamaan, on johtopäätös kaiketi aika lohduton - lähivuosikymmeninä kaikkialla lähes kaikki Suomet vanhat metsät ja isommat puut tulee myrskyt kaatamaan.
Ehkä tuo seikka täytyy ottaa ennakoivana ajatuksena ennen lopullista johtopäätöstä ja katsoa mitä tapahtuu - mutta ennen sitä metsien kartoitus ja ennakoiva strateginen metsien hakkuu ennen myrskyjen kaatoa pitäisi suorittaa.
Ja teollinen valmistautuminen siihen että puuntarjontaa teollisuudelle on kohta moninverroin enemmän kuin tarpeeksi - mikä merkitsee teollisen puunkäytön voimakasta kasvattamista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Etiikkavapaa eliittijoukko kokoomus
Kansanedustaja Ben Zyskowicz puolustaa kokoomuksen päätöstä antaa Ilkka Kanervan jatkaa tehtävässään puolueen kansanedustajana.
- Eduskunta voi puuttua kansanedustajan asemaan vain jos on olemassa täytäntöönpanokelpoinen lainvoimainen tuomio. Näin ollen totesimme, että kun tästä tuomiosta on valitettu ja se tuomio ei ole lainvoimainen, niin nyt ei ole oikea aika tarkastella tätä asiaa, vaan siihen tarvittaessa voidaan sitten palata, sanoo Zyskowicz.
Zyskowicz korostaa, että kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä.
Aivan - kilttiä on auttaa ja tukea kollegaa vaikealla hetkellä.
Mutta jos - ja kansanedustajien kohdalla erityisesti kun - tämä huolenpito kaverista ylittää sen että kyseessä on vakiintuneeseen valtakategoriaan noussut poliitikko ja kyseessä on hänen toimintansa kaikista pahimmalla yhteiskunnallisen häiriötoiminnan eli korruption alueella, niin se että asiaan " tarvittaessa voidaan palata " osoittaa kyllä selvästi miten teknisluontoinen asia on kokoomuslainen etiikka koskien valtaeliitin eettistä käyttäytymistä - koskien niin poliitikkojen kuin talouselämänkin toimintaa.
Ikäänkuin se poliitikkojen osa, joka toimii talouselämän kannatusmandaatilla olisi etiikan yläpuolella - ja jonka limboilua etiikassa käsitellään teknisenä kysymyksenä "johon voidaan palata jos tarvetta on " - ja toisaalta viilataan lainsäädäntöä oikeaan asentoon soveliaaksi tälle etiikkavapaalle kokoomus-talouselämä eliittijoukolle.
Muistutettakoon että Kanerva sai pahasti kynsilleen tekstiviestiflirttailustaan, jonka yhteiskunnallinen merkitys on tasan nolla.
Mutta yhteiskunnalliselta merkitykseltään korkeimpiin merkityksiin nouseviin lahjussähläilyihin erehtyminen siihen mittaan, että joutuu raastupaan ja saa peräti reippaan ehdollisen tuomion, on seurauksiltaan vain sitä, että " kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä."
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
- Eduskunta voi puuttua kansanedustajan asemaan vain jos on olemassa täytäntöönpanokelpoinen lainvoimainen tuomio. Näin ollen totesimme, että kun tästä tuomiosta on valitettu ja se tuomio ei ole lainvoimainen, niin nyt ei ole oikea aika tarkastella tätä asiaa, vaan siihen tarvittaessa voidaan sitten palata, sanoo Zyskowicz.
Zyskowicz korostaa, että kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä.
Aivan - kilttiä on auttaa ja tukea kollegaa vaikealla hetkellä.
Mutta jos - ja kansanedustajien kohdalla erityisesti kun - tämä huolenpito kaverista ylittää sen että kyseessä on vakiintuneeseen valtakategoriaan noussut poliitikko ja kyseessä on hänen toimintansa kaikista pahimmalla yhteiskunnallisen häiriötoiminnan eli korruption alueella, niin se että asiaan " tarvittaessa voidaan palata " osoittaa kyllä selvästi miten teknisluontoinen asia on kokoomuslainen etiikka koskien valtaeliitin eettistä käyttäytymistä - koskien niin poliitikkojen kuin talouselämänkin toimintaa.
Ikäänkuin se poliitikkojen osa, joka toimii talouselämän kannatusmandaatilla olisi etiikan yläpuolella - ja jonka limboilua etiikassa käsitellään teknisenä kysymyksenä "johon voidaan palata jos tarvetta on " - ja toisaalta viilataan lainsäädäntöä oikeaan asentoon soveliaaksi tälle etiikkavapaalle kokoomus-talouselämä eliittijoukolle.
Muistutettakoon että Kanerva sai pahasti kynsilleen tekstiviestiflirttailustaan, jonka yhteiskunnallinen merkitys on tasan nolla.
Mutta yhteiskunnalliselta merkitykseltään korkeimpiin merkityksiin nouseviin lahjussähläilyihin erehtyminen siihen mittaan, että joutuu raastupaan ja saa peräti reippaan ehdollisen tuomion, on seurauksiltaan vain sitä, että " kokoomuksen eduskuntaryhmän Kanervalle ilmaisema tuki oli inhimillistä tukea työkaverille, jonka tarkoituksena on auttaa vaikeuksissa olevaa ihmistä henkisesti ja säilyttämään työkykynsä ja terveytensä."
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, April 26, 2012
Suomessa vallitsee kollektiivisen omanedunsuojelun perinne
Kansanedustaja Ilkka Kanervan tapaus - että hänen lahjustuomionsa vei alimman poliittisen tason tehtävän mutta ei vaikuttanut mitään kansanedustajan luottamuksen tasolla - osoittaa kansanedustuslaitoksen tasolla sen piirteen, joka on Suomessa selvästi vallitseva kollektiivinen ryhmittymien ja organisaatioiden piirre - mutta myös niiden suuri sokea pisteensä.
Nimittäin kansanedustajatason yhteisössä kuten kaikissa muissakin suomalaisissa ryhmittymissä ja yhteisöissä vallitsee seuraava piirre - kollektiivisuutta käytetään paitsi oman edun ajajana niin myös sen suojelemiseen. Tyyliin - Kanervalta ei viedä eduskuntayhteisössä mitään - koska se olisi ennakkotapaus sille, että yhteisö ei suojele kollektiivisesti kunkin omaa etua.
Suomessa vallitsee siis kollektiivisen omanedunsuojelun perinne. Ja se on nähtävissä kaikissa instituutioissa.
Mutta mitä siinä on väärin - on siinä - se on sekä eettisesti että eettis-älyllisesti pahasti pielessä.
Ensinnäkin kollektiivinen omanedunsuojelun perinne takaa sen, että yhteisön ja orhanisaatioiden perustarkoitukseen - siihen, jonka toteutuminen ainoastaan ja vain oikeuttaa organisaation olemassaolon - hiipii organisaation tai yhteisön joidenkin jäsenten omanedun kuppaamista. Esimerkkejä riittää.
Toinen paha seuraus tuosta on se, joka on jo suomalaiseen yhteiskuntaan hiipinyt ja vakiintunut, että organisaatiokulttuurin perusajatteluksi hyväksytään kollektiivisen omanedunsuojelun perinne - se että kun yhteisö tai organisaatio suojelee omia jäseniään rikkeiden seurauksista niin se ylittää kaikki muut arvot - mukaanlukien organisaation perustarkoituksen.
Mutta vieläkin pahempi - ja se varsinainen suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisuuden suuri sokea piste - seikka on se, että kun vedotaan kollektiiviseen omanedunsuojeluun niin silloin on kadotettu sanoisinko tieteellisen ajattelun perinne yhteiskuntafilosofiasta.
Se, että yhteiskunnan pitää perustua kaikilta osin kaikkien rakenteittensa ja yhteisöjensä suhteen siihen, että on oltava riippumaton arvojen, etiikan ja realismin jalansija, josta kaikkea muuta tarkkaillaan. Ja kun se jalansija menetetään upotaan heti - siis aivan heti - kaikkeen sellaiseen subjektiivisuuteen, joka tietenkin ajaa subjektiivisia etuja - mutta uhraa samalla sen lujimman perustan, mikä yhteiskunnassa pitää olla - eli riippumattoman arvo-, periaate-, etiikka- ja realismitietoisuuden.
Jos Suomi ja suomalaisuus ei pääse irti kollektiivisen omanedunsuojelustaan luokkaa kansanedustajat suojelevat toisiaan rikkeiden rangaistuksilta saadakseen itse suojelua vastaavassa tilanteessa, niin kansakunnan kyky olla realistinen ja eettinen häviää. Koska ei ole enää tiedossa mikä on objektiivisesti eettistä ja mikä realististista. Eli mihin objektiivisella tavalla eettisesti ja realistisesti nojata.
Ja sellainen kansakunta ei ole perusasioissa kartalla ja eksyy pahan kriisin tullen omiin subjektiivisiin soperteluihinsa - kun ei muuta enää osaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nimittäin kansanedustajatason yhteisössä kuten kaikissa muissakin suomalaisissa ryhmittymissä ja yhteisöissä vallitsee seuraava piirre - kollektiivisuutta käytetään paitsi oman edun ajajana niin myös sen suojelemiseen. Tyyliin - Kanervalta ei viedä eduskuntayhteisössä mitään - koska se olisi ennakkotapaus sille, että yhteisö ei suojele kollektiivisesti kunkin omaa etua.
Suomessa vallitsee siis kollektiivisen omanedunsuojelun perinne. Ja se on nähtävissä kaikissa instituutioissa.
Mutta mitä siinä on väärin - on siinä - se on sekä eettisesti että eettis-älyllisesti pahasti pielessä.
Ensinnäkin kollektiivinen omanedunsuojelun perinne takaa sen, että yhteisön ja orhanisaatioiden perustarkoitukseen - siihen, jonka toteutuminen ainoastaan ja vain oikeuttaa organisaation olemassaolon - hiipii organisaation tai yhteisön joidenkin jäsenten omanedun kuppaamista. Esimerkkejä riittää.
Toinen paha seuraus tuosta on se, joka on jo suomalaiseen yhteiskuntaan hiipinyt ja vakiintunut, että organisaatiokulttuurin perusajatteluksi hyväksytään kollektiivisen omanedunsuojelun perinne - se että kun yhteisö tai organisaatio suojelee omia jäseniään rikkeiden seurauksista niin se ylittää kaikki muut arvot - mukaanlukien organisaation perustarkoituksen.
Mutta vieläkin pahempi - ja se varsinainen suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisuuden suuri sokea piste - seikka on se, että kun vedotaan kollektiiviseen omanedunsuojeluun niin silloin on kadotettu sanoisinko tieteellisen ajattelun perinne yhteiskuntafilosofiasta.
Se, että yhteiskunnan pitää perustua kaikilta osin kaikkien rakenteittensa ja yhteisöjensä suhteen siihen, että on oltava riippumaton arvojen, etiikan ja realismin jalansija, josta kaikkea muuta tarkkaillaan. Ja kun se jalansija menetetään upotaan heti - siis aivan heti - kaikkeen sellaiseen subjektiivisuuteen, joka tietenkin ajaa subjektiivisia etuja - mutta uhraa samalla sen lujimman perustan, mikä yhteiskunnassa pitää olla - eli riippumattoman arvo-, periaate-, etiikka- ja realismitietoisuuden.
Jos Suomi ja suomalaisuus ei pääse irti kollektiivisen omanedunsuojelustaan luokkaa kansanedustajat suojelevat toisiaan rikkeiden rangaistuksilta saadakseen itse suojelua vastaavassa tilanteessa, niin kansakunnan kyky olla realistinen ja eettinen häviää. Koska ei ole enää tiedossa mikä on objektiivisesti eettistä ja mikä realististista. Eli mihin objektiivisella tavalla eettisesti ja realistisesti nojata.
Ja sellainen kansakunta ei ole perusasioissa kartalla ja eksyy pahan kriisin tullen omiin subjektiivisiin soperteluihinsa - kun ei muuta enää osaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kokoomus kannattaa kansanedustajien korruptiovastuuvapautta
Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei ryhdy mihinkään toimiin Ilkka Kanervan suhteen hänen saatuaan ehdollisen vankeustuomion lahjusjupakassa.
Siis kokoomuksen eduskuntaryhmä ja puolie katsoo ettei Kanervan toiminta tahraa kansan valttuuttaman kansanedustajan poliittisen luottamustehtävän luottamusta.
Että Kanerva porskuttaa yhtä luotettavana kansan silmissä edelleenkin - kokoomuksen mielestä.
Niin - saattaa olla että kansa on tästä suurimman puolueen operoimasta ylimmän vallan korriptiovastuuvapaudesta muuta mieltä - ja ilmoittaa sen vaaleissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Siis kokoomuksen eduskuntaryhmä ja puolie katsoo ettei Kanervan toiminta tahraa kansan valttuuttaman kansanedustajan poliittisen luottamustehtävän luottamusta.
Että Kanerva porskuttaa yhtä luotettavana kansan silmissä edelleenkin - kokoomuksen mielestä.
Niin - saattaa olla että kansa on tästä suurimman puolueen operoimasta ylimmän vallan korriptiovastuuvapaudesta muuta mieltä - ja ilmoittaa sen vaaleissa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko terveydenhuollon vastaanottostrategia nurinpäin
Vuosia sitten hain apua ihottumaani ja hakeuduin normaaliin tapaan perusterveydenhuollon kautta hoitoon.
Ja kun en apua saanut, jouduin käymään usean lääkärin luona, joiden kenenkään hoito ei auttanut.
Lopulta sain ihotautilääkärille ajan - hän pyysi ottamaan paidan pois ja panemaan sen takaisin ja sujautti samantien reseptin käteen, joka sitten myös auttoi ihottumaani.
Siis ikään kuin sain eturivin paikalta ensin katsella perusterveydenhuollon lääkäreiden ihotautihoito-osaamattomuutta usean tunnin ja lääkärikäynnin ajan - ja huomata sitten että spesialistin hoidossa asiani ratkesi viidessä minuutissa.
Herää kysymys - toimiiko perusterveydenhuolto ja erikoislääkärivastaanotto aivan väärin päin.
Pitäisikö olla niin että potilas ohjataan vaivansa mukaisesti erikoislääkärille, joka viidessä minuutissa vilkaisee asian ja vasta sitten vaivan perussyyn jotenkin auettua ohjaa potilaan perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille muita hoitoja ja kartoituksia varten.
Näin säästettäisiin valtavasti rahaa ja vaivaa kaikilta osapuolilta.
Kun ei näin toimita, niin kaiketi terveydenhuollossa vaivaa paha hierarkisuusajattelu - mitä erikoistuneempi hoitohenkilökunta on sitä useamman oven ja portaan takana sen palvelut on saatavilla.
Seurauksella että nopean toiminnan terveydenhuolto ei ole mitenkään mahdollista vaivakohtaisesti erikoislääkärin pikakartoituksen kautta.
Tietenkin asiaan löytyy nopeasti erilaisia vasta-argumentteja ja mutkia - mutta asiaa kannattaisi periaatteellisena kysymyksenä vakavasti pohtia - senkin takia että se asettaa aiemman toiminnan uudesta näkökulmasta katsoen luovaan testiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja kun en apua saanut, jouduin käymään usean lääkärin luona, joiden kenenkään hoito ei auttanut.
Lopulta sain ihotautilääkärille ajan - hän pyysi ottamaan paidan pois ja panemaan sen takaisin ja sujautti samantien reseptin käteen, joka sitten myös auttoi ihottumaani.
Siis ikään kuin sain eturivin paikalta ensin katsella perusterveydenhuollon lääkäreiden ihotautihoito-osaamattomuutta usean tunnin ja lääkärikäynnin ajan - ja huomata sitten että spesialistin hoidossa asiani ratkesi viidessä minuutissa.
Herää kysymys - toimiiko perusterveydenhuolto ja erikoislääkärivastaanotto aivan väärin päin.
Pitäisikö olla niin että potilas ohjataan vaivansa mukaisesti erikoislääkärille, joka viidessä minuutissa vilkaisee asian ja vasta sitten vaivan perussyyn jotenkin auettua ohjaa potilaan perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille muita hoitoja ja kartoituksia varten.
Näin säästettäisiin valtavasti rahaa ja vaivaa kaikilta osapuolilta.
Kun ei näin toimita, niin kaiketi terveydenhuollossa vaivaa paha hierarkisuusajattelu - mitä erikoistuneempi hoitohenkilökunta on sitä useamman oven ja portaan takana sen palvelut on saatavilla.
Seurauksella että nopean toiminnan terveydenhuolto ei ole mitenkään mahdollista vaivakohtaisesti erikoislääkärin pikakartoituksen kautta.
Tietenkin asiaan löytyy nopeasti erilaisia vasta-argumentteja ja mutkia - mutta asiaa kannattaisi periaatteellisena kysymyksenä vakavasti pohtia - senkin takia että se asettaa aiemman toiminnan uudesta näkökulmasta katsoen luovaan testiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, April 24, 2012
Periaatekysymys ympäristöpääomista
Talvivaara-tapaus nostaa esiin periaatetason ison kysymyksen.
Onko pääomamarkkinoilla liikkeellä ympäristöriskipääomaa, joka virheellisin ja harhauttavin ympäristöselvityksin aloittaa toiminnan ja kun paljastuu ympäristörikkeet ja alkaa niiden kallis korjaus ja viranomaismenettelyt, niin ennen sitä ympäristöriskipääoma onkin jo livennyt yritystoiminnasta - hyvään osakehintaan ennen sitä osakkeiden hinnan laskua, joka syntyy kun täytyy jälkikäteen ruveta ympäristötuhoja paikkaamaan ja mahdollisesti käräjöimään harhauttavista tiedoista ja ympäristötuhoista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko pääomamarkkinoilla liikkeellä ympäristöriskipääomaa, joka virheellisin ja harhauttavin ympäristöselvityksin aloittaa toiminnan ja kun paljastuu ympäristörikkeet ja alkaa niiden kallis korjaus ja viranomaismenettelyt, niin ennen sitä ympäristöriskipääoma onkin jo livennyt yritystoiminnasta - hyvään osakehintaan ennen sitä osakkeiden hinnan laskua, joka syntyy kun täytyy jälkikäteen ruveta ympäristötuhoja paikkaamaan ja mahdollisesti käräjöimään harhauttavista tiedoista ja ympäristötuhoista.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 23, 2012
Friday, April 20, 2012
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi "matkamittarilukemien peukaloinnin pesupaikkana"
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafista sanotaan, että myös Suomessa tehtaillaan väärennettyjä matkamittarilukemia.
Mutta jotta se olisi petos tai lievä petos, niin siihen pitää liittyä tarkoitusperäistä erehdyttämistä. Kukaan ei siis kiellä, jos haluaa laittaa autoonsa haluamansa lukemat, sanotaan Trafista
Petossyytteen nostamiseksi asialla on oltava omistaja eli joku vahingon kohteeksi joutunut. Trafi ei esimerkiksi ole rikosmielessä kiinnostunut siitä, onko autossa katsastukseen tuotaessa mahdollisimman todentuntuinen kilometrilukema.
- Tavoitteena on, että katsastuksen yhteydessä ajoneuvorekisteriin saataisiin auton kilometrit. Ei meillä ole tarvetta ryhtyä mihinkään automaattisiin rangaistuksiin.
Haluamme toimia luotettavina tietolähteinä, sanotaan Trafista.
Herää kysymyksiä:
Miten Trafi väittää haluavansa toimia luotettavan tideonlähteenä, kun vähät välittää onko auton matkamittarilukema oikea - kun auotonostajat ylivoimaisen yleisesti olettavat että mittarilukema pitää paikkansa.
Tässä mielessä Trafi toimii rahanpesupaikan tapaan " matkamittarilukemien peukaloinnin pesupaikkana".
Mutta tätäkin vakavampi iso periatteellinen kysymys on nostettava esiin:
Onko Suomeen pesiytynyt sellainen perinne ja suorastaan kyseenalainen virkamiesetiikka, että rehtiyden kultainen kunnian tie tärvätään ja loataan ketkuilijoille pedatuilla porsaanreikien teillä.
Ja tuo Trafin linja "matkamittarilukemien pesupaikkana" on juuri tuota virkavallan porsaanreikätouhua jos mikä.
Kysymys kuuluu - miten voi olla luotettava toimija jos objektiivisissa luotettavuuden mittareissa luokkaa auton matkamittari hyväksytään annetuksi että jotkut peukaloi sen lukemia - ja kirjataan se ns. "luotettavana" tietona tiedostoihin - oikeinpa virallisiin sellaisiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta jotta se olisi petos tai lievä petos, niin siihen pitää liittyä tarkoitusperäistä erehdyttämistä. Kukaan ei siis kiellä, jos haluaa laittaa autoonsa haluamansa lukemat, sanotaan Trafista
Petossyytteen nostamiseksi asialla on oltava omistaja eli joku vahingon kohteeksi joutunut. Trafi ei esimerkiksi ole rikosmielessä kiinnostunut siitä, onko autossa katsastukseen tuotaessa mahdollisimman todentuntuinen kilometrilukema.
- Tavoitteena on, että katsastuksen yhteydessä ajoneuvorekisteriin saataisiin auton kilometrit. Ei meillä ole tarvetta ryhtyä mihinkään automaattisiin rangaistuksiin.
Haluamme toimia luotettavina tietolähteinä, sanotaan Trafista.
Herää kysymyksiä:
Miten Trafi väittää haluavansa toimia luotettavan tideonlähteenä, kun vähät välittää onko auton matkamittarilukema oikea - kun auotonostajat ylivoimaisen yleisesti olettavat että mittarilukema pitää paikkansa.
Tässä mielessä Trafi toimii rahanpesupaikan tapaan " matkamittarilukemien peukaloinnin pesupaikkana".
Mutta tätäkin vakavampi iso periatteellinen kysymys on nostettava esiin:
Onko Suomeen pesiytynyt sellainen perinne ja suorastaan kyseenalainen virkamiesetiikka, että rehtiyden kultainen kunnian tie tärvätään ja loataan ketkuilijoille pedatuilla porsaanreikien teillä.
Ja tuo Trafin linja "matkamittarilukemien pesupaikkana" on juuri tuota virkavallan porsaanreikätouhua jos mikä.
Kysymys kuuluu - miten voi olla luotettava toimija jos objektiivisissa luotettavuuden mittareissa luokkaa auton matkamittari hyväksytään annetuksi että jotkut peukaloi sen lukemia - ja kirjataan se ns. "luotettavana" tietona tiedostoihin - oikeinpa virallisiin sellaisiin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, April 19, 2012
Vaarallinen esitys sähköisestä kiinteistökaupasta
Esitys lainmuutokseksi sähköisestä kiinteistökaupasta on annettu 17.9.2010 eduskunnalle (HE 146/2010) lisäyksistä maakaareen. Hyväksyttäessä ne mahdollistaisivat sähköisen kiinteistön kaupan, panttauksen ja kirjaamismenettelyn.
Tällöin kiinteistön ostaja ja myyjä voisivat tehdä kauppakirjan sähköisesti ilman kaupanvahvistajaa Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä asiointijärjestelmässä.
Vaikka asialla on etunsa mm paperibyrokratian kääntämisenä sähköiseksi, niin silti kehityssuunta on täysin päinvastainen kuin olisi toivottavaa.
Kaikki kiinteistökaupat ovat tavalliselle kansalaiselle paitsi muutaman kerran elämän aikana tapahtuvia, niin myös kauhukertoimeltaan ihmiselämän suurimpia - sen vuoksi, että asiat saattavat olla tavalliselle kansalaiselle tuntemattomia, mutta myös sen vuoksi, että siirtyvät taloudelliset arvot ovat sangen suuria.
Tämän vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että virkavastuisen asiantuntija-virkamiehen apu noissa tilanteissa olisi aina ja helposti käytettävissä - ja ettei kehityssuunta olisi täysin päinvastainen, kuten kyseessä olevassa lainmuutoksessa, että virkavastuinen asiantuntija-virkamies korvataan pelkäksi pankkitunnuksilla tehtäväksi tunnistautumiseksi ja kaupan vahvistamiseksi.
Ei ole vaikea kuvitella, että tämä avaa tien isoille väärinkäytöksille, joissa perilliset eri keinoin pakottavat kiinteistön iäkkään omistajan kauppaan vastoin hänen tahtoaan.
Lisäksi tällainen pankkitunnus-kiinteistökaupustelu avaa maan taivasta myöten auki kaiken maailman kiinteistökauppaneuvojille ja -konsulteille, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä, eikä toimilupaa virkavastuiseen virkamieshallintoon.
Esitys pitää vetää ehdottomasti pois - koska se takaa niin villit kiinteistömarkkinat niin isoilla taloudellisilla arvoilla vailla mitään viranomaisvalvontaa, että sellaista tilannetta ei voi enää pitää eettisen oikeusvaltion tunnusmerkkinä.
Kansalaisilla on paljon sellaisia asioita, joissa he tarvitsevat asiantuntevan virkamiehen apua ja tukea - ja kiinteistökauppa on aivan varmasti sellainen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tällöin kiinteistön ostaja ja myyjä voisivat tehdä kauppakirjan sähköisesti ilman kaupanvahvistajaa Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä asiointijärjestelmässä.
Vaikka asialla on etunsa mm paperibyrokratian kääntämisenä sähköiseksi, niin silti kehityssuunta on täysin päinvastainen kuin olisi toivottavaa.
Kaikki kiinteistökaupat ovat tavalliselle kansalaiselle paitsi muutaman kerran elämän aikana tapahtuvia, niin myös kauhukertoimeltaan ihmiselämän suurimpia - sen vuoksi, että asiat saattavat olla tavalliselle kansalaiselle tuntemattomia, mutta myös sen vuoksi, että siirtyvät taloudelliset arvot ovat sangen suuria.
Tämän vuoksi olisi erittäin toivottavaa, että virkavastuisen asiantuntija-virkamiehen apu noissa tilanteissa olisi aina ja helposti käytettävissä - ja ettei kehityssuunta olisi täysin päinvastainen, kuten kyseessä olevassa lainmuutoksessa, että virkavastuinen asiantuntija-virkamies korvataan pelkäksi pankkitunnuksilla tehtäväksi tunnistautumiseksi ja kaupan vahvistamiseksi.
Ei ole vaikea kuvitella, että tämä avaa tien isoille väärinkäytöksille, joissa perilliset eri keinoin pakottavat kiinteistön iäkkään omistajan kauppaan vastoin hänen tahtoaan.
Lisäksi tällainen pankkitunnus-kiinteistökaupustelu avaa maan taivasta myöten auki kaiken maailman kiinteistökauppaneuvojille ja -konsulteille, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä, eikä toimilupaa virkavastuiseen virkamieshallintoon.
Esitys pitää vetää ehdottomasti pois - koska se takaa niin villit kiinteistömarkkinat niin isoilla taloudellisilla arvoilla vailla mitään viranomaisvalvontaa, että sellaista tilannetta ei voi enää pitää eettisen oikeusvaltion tunnusmerkkinä.
Kansalaisilla on paljon sellaisia asioita, joissa he tarvitsevat asiantuntevan virkamiehen apua ja tukea - ja kiinteistökauppa on aivan varmasti sellainen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, April 18, 2012
Houkutteleeko ehdonalaisperinne poliitikot rikoksiin
Kansanedustaja Ilkka Kanerva sai ehdonalaisen vankeusrangaistuksen mm törkeästä lahjuksenottamisesta.
Nyt pitää kysyä periaatetasolla seuraavaa tämän tuomion valossa:
Kun tietää miten kovissa tuulissa kokenut poliitikko on ollut ja tulee olemaan niin ehdonalainen rangaistus on kevyt - se on vain yksi tuiverrus monien muiden poliittisten tuiverrusten joukossa.
Kysymys kuuluukin - johtaako tällainen poliitikkojen päästäminen mistä vaan rikoksesta ehdonalaisella siihen että he voivat suht rennoin mielin tehdä liki mitä vaan rikoksia.
Kun siitä saa vain ehdonalaista eikä edes - ja etenkään - menetä luottamustaan toimia kansanedustajana.
Vaan sen sijaan kansanedustusjärjestelmä menettää luottamuksensa kansalaisten silmissä.
Ja - onko meidän oikeusjärjestelmämme todellakin näin poliittisesti korruptoitunut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Nyt pitää kysyä periaatetasolla seuraavaa tämän tuomion valossa:
Kun tietää miten kovissa tuulissa kokenut poliitikko on ollut ja tulee olemaan niin ehdonalainen rangaistus on kevyt - se on vain yksi tuiverrus monien muiden poliittisten tuiverrusten joukossa.
Kysymys kuuluukin - johtaako tällainen poliitikkojen päästäminen mistä vaan rikoksesta ehdonalaisella siihen että he voivat suht rennoin mielin tehdä liki mitä vaan rikoksia.
Kun siitä saa vain ehdonalaista eikä edes - ja etenkään - menetä luottamustaan toimia kansanedustajana.
Vaan sen sijaan kansanedustusjärjestelmä menettää luottamuksensa kansalaisten silmissä.
Ja - onko meidän oikeusjärjestelmämme todellakin näin poliittisesti korruptoitunut.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, April 17, 2012
Älyllisesti harhailevat pääkaupunkiseutuelitistiset liikennehankkeet
Eduskunta alkaa keskiviikkona käsitellä valtioneuvoston liikennepoliittista selontekoa liikenneverkon kehittämiseksi vuosille 2012-2022.
Viidestä suurimmasta hankkeesta kolme keskittyy Helsingin seudulle ja vain kaksi on muualta ja nekin Kaakkois-Suomen Venäjä-liikenteen kehittämiseksi.
Aivan kuin liikennehankkeissa vallitsisi pääkaupunkiseutu-elitistis-kolonialistinen ideologia: rahdataan Venäjältä rahaa ja tärvätään se pääkaupunkiseudun paapomiseen.
Vai mitä sanotte siitä että yksi ainoa järjettömyyteen menevä hanke Pisara-rata - Helsingin kantakaupungin alittava rautatie joka yhdistää pääradan ja rantaradan kaupunkiraiteet - maksaa huikeat 750 miljoonaa euroa.
Ja sekin hanke kuten muutkin kaksi suurta liikennehanketta pääkaupunkiseudulla perustuu siihen että yritetään ympätä kaksi asia yhteen joiden yhteen ymppäämisellä ei ole mitään tulevaisuutta - yksityisautoilun suosimisen ja joukkoliikenteen suosimisen.
Nimittäin jos pääkaupunkiseudulla pantaisiin tomerasti kova kovaa vastaan järjetöntä yksityisautoilua vastaan niin se vapauttaisi oitis valtaisan määrän liikenneväyliä joukkoliikenteelle vaikka minkälaisilla jopa kotiovelta työpaikan ovelle -busseilla joukkoliikennöimiselle. Eikä silloin edes tarvitsisi satsata satoja miljoonia liikennehankkeisiin.
Kun hyvät väylät ovat pääkaupunkiseudulla jo olemassa - niitä ei vain osata käyttää.
Pääkaupunkiseudulla on Suomen sekä koulutetuin, kaiketi älykkäin väestö sekä suurin osa suomalaisesta vallasta.
Mutta tämä esimerkki muiden ohella mukaanlukien vaikkapa terveydenhuoltotypertely osoittavat yhden asian - pääkaupunkiseutu degeneroi älykkäiden ja koulutettujen suomalaisten älyn ja kapasiteetin typerämmästäkin typerimmän pääkaupunkiseutulaisen omahyväisen ja yltiöitsekeskeisen elitismin alle, jolle kaikenlainen kolonialismi muuhun Suomeen nähden on silkkaa tavanomaisuutta.
Ja sekään myös liikenteen tarvetta vähentävä yksinkertainen oivallus ei ole pääkaupunkiseutua tavoittanut, että etätyötä voi tehdä kotonaan myös pääkaupunkiseudulla.
Suomalaisuuden pahin tämänhetkinen kehityksen este on pääkaupunkiseutulainen elitistinen typeryys.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Viidestä suurimmasta hankkeesta kolme keskittyy Helsingin seudulle ja vain kaksi on muualta ja nekin Kaakkois-Suomen Venäjä-liikenteen kehittämiseksi.
Aivan kuin liikennehankkeissa vallitsisi pääkaupunkiseutu-elitistis-kolonialistinen ideologia: rahdataan Venäjältä rahaa ja tärvätään se pääkaupunkiseudun paapomiseen.
Vai mitä sanotte siitä että yksi ainoa järjettömyyteen menevä hanke Pisara-rata - Helsingin kantakaupungin alittava rautatie joka yhdistää pääradan ja rantaradan kaupunkiraiteet - maksaa huikeat 750 miljoonaa euroa.
Ja sekin hanke kuten muutkin kaksi suurta liikennehanketta pääkaupunkiseudulla perustuu siihen että yritetään ympätä kaksi asia yhteen joiden yhteen ymppäämisellä ei ole mitään tulevaisuutta - yksityisautoilun suosimisen ja joukkoliikenteen suosimisen.
Nimittäin jos pääkaupunkiseudulla pantaisiin tomerasti kova kovaa vastaan järjetöntä yksityisautoilua vastaan niin se vapauttaisi oitis valtaisan määrän liikenneväyliä joukkoliikenteelle vaikka minkälaisilla jopa kotiovelta työpaikan ovelle -busseilla joukkoliikennöimiselle. Eikä silloin edes tarvitsisi satsata satoja miljoonia liikennehankkeisiin.
Kun hyvät väylät ovat pääkaupunkiseudulla jo olemassa - niitä ei vain osata käyttää.
Pääkaupunkiseudulla on Suomen sekä koulutetuin, kaiketi älykkäin väestö sekä suurin osa suomalaisesta vallasta.
Mutta tämä esimerkki muiden ohella mukaanlukien vaikkapa terveydenhuoltotypertely osoittavat yhden asian - pääkaupunkiseutu degeneroi älykkäiden ja koulutettujen suomalaisten älyn ja kapasiteetin typerämmästäkin typerimmän pääkaupunkiseutulaisen omahyväisen ja yltiöitsekeskeisen elitismin alle, jolle kaikenlainen kolonialismi muuhun Suomeen nähden on silkkaa tavanomaisuutta.
Ja sekään myös liikenteen tarvetta vähentävä yksinkertainen oivallus ei ole pääkaupunkiseutua tavoittanut, että etätyötä voi tehdä kotonaan myös pääkaupunkiseudulla.
Suomalaisuuden pahin tämänhetkinen kehityksen este on pääkaupunkiseutulainen elitistinen typeryys.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 16, 2012
Joskus on sukuvika kun elämä ei luista
Joskus on sukuvika kun elämä ei luista - silloin pitää jättää suku ja vaihtaa elämä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, April 15, 2012
Saturday, April 14, 2012
Suomalaisen naiseuden perhepoliittinen perusmoka
Suomalaiset naiset ja äidit sulkevat tehokkaasti miehiltä mielenkiinnon puhua aiheista perhe, lapset ja vanhemmuus.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ei riitä että yhteiskunta on läpinäkyvä - sen pitää olla myös läpikuuluva
On paradoksaalista että monien tavallisten ihmisten ynseä selänkääntävä asenne niin talouselämään kuin politiikkaankin itseasiassa takaa sen että roistot saavat hillua siellä aika lailla mielinmäärin. Erityisesti kansalaisaktivisteilla on se paha vika että heidän jyrkän kielteinen asenteensa talouselämään ylläpitää talouselämän roistojärjestelmiä.
Ja epäillä sopii että jopa kansanedustajien ja peräti ministereidenkin tasolla sellaista ynseää suhtautumista on ollut.
Miten ynseä selänkääntävä asenne takaa roistojen aseman.
Siten että kun kääntää esimerkiksi talouselämälle selkänsä eikä halua siihen mitenkään tutustua ja paneutua niin juuri selänkääntö takaa sen että roistot pääsee piiloon hääräämään tekosiaan - ja sama vaikutus selänkäännöllä on politiikkaan.
Kun selän jollekin käännät niin sen selän taakse alta aikayksikön piiloutuu kaikenlaista.
Nimittäin ei talouselämän eikä politiikan tarvitse olla roistojen kynsissä - niitä molempia tarvitaan ja ne voivat toimia myös eettisesti kestävällä tavalla.
Ja mitä enemmän on ihmisiä sekä talouselämän että politiikan lähellä jotka tuntevat niitä molempia niin sitä vaikeampi roistojen on päästä piiloon.
Mutta nykyisin vaatii vielä ainakin kuntatasolla aikamoista rohkeutta että uskaltaa vastustaa roistoilua ja joutuu sellaisesta kaiketi helposti koston kohteeksi.
Mutta jotta kostomentaliteetti ei olisi mahdollista olisi tässä kohdin yhteiskunnan voimakkaalla otteella puututtava sellaisiin kuntatason menettelyihin joissa selvästi on kostotoimenpiteitä kohdistettu vaikkapa virkamieheen hänen eettisen suoraselkäisen toimintansa vuoksi.
Jos ei yhteiskunta, valtio ja oikeuslaitos toimi voimakkaasti ja tehokkaasti tuollaisissa paikallisissa ja alueellisissa kostotapauksissa niin yhteiskunta ihan itse takaa että roistot voivat hääriä - koska kukaan ei uskalla puuttua - koston pelossa.
Näin yhteiskunta ihan itse tappaa kansalaisrohkeuden ja jopa silkan mielipiteen ilmaisun vapauden sillä ettei puutu rankaisevasti kostomenettelyihin tuollaisissa tapauksissa.
Ei riitä että yhteiskunta on läpinäkyvä - sen pitää olla myös läpikuuluva.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja epäillä sopii että jopa kansanedustajien ja peräti ministereidenkin tasolla sellaista ynseää suhtautumista on ollut.
Miten ynseä selänkääntävä asenne takaa roistojen aseman.
Siten että kun kääntää esimerkiksi talouselämälle selkänsä eikä halua siihen mitenkään tutustua ja paneutua niin juuri selänkääntö takaa sen että roistot pääsee piiloon hääräämään tekosiaan - ja sama vaikutus selänkäännöllä on politiikkaan.
Kun selän jollekin käännät niin sen selän taakse alta aikayksikön piiloutuu kaikenlaista.
Nimittäin ei talouselämän eikä politiikan tarvitse olla roistojen kynsissä - niitä molempia tarvitaan ja ne voivat toimia myös eettisesti kestävällä tavalla.
Ja mitä enemmän on ihmisiä sekä talouselämän että politiikan lähellä jotka tuntevat niitä molempia niin sitä vaikeampi roistojen on päästä piiloon.
Mutta nykyisin vaatii vielä ainakin kuntatasolla aikamoista rohkeutta että uskaltaa vastustaa roistoilua ja joutuu sellaisesta kaiketi helposti koston kohteeksi.
Mutta jotta kostomentaliteetti ei olisi mahdollista olisi tässä kohdin yhteiskunnan voimakkaalla otteella puututtava sellaisiin kuntatason menettelyihin joissa selvästi on kostotoimenpiteitä kohdistettu vaikkapa virkamieheen hänen eettisen suoraselkäisen toimintansa vuoksi.
Jos ei yhteiskunta, valtio ja oikeuslaitos toimi voimakkaasti ja tehokkaasti tuollaisissa paikallisissa ja alueellisissa kostotapauksissa niin yhteiskunta ihan itse takaa että roistot voivat hääriä - koska kukaan ei uskalla puuttua - koston pelossa.
Näin yhteiskunta ihan itse tappaa kansalaisrohkeuden ja jopa silkan mielipiteen ilmaisun vapauden sillä ettei puutu rankaisevasti kostomenettelyihin tuollaisissa tapauksissa.
Ei riitä että yhteiskunta on läpinäkyvä - sen pitää olla myös läpikuuluva.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, April 13, 2012
Thursday, April 12, 2012
Helsinki-kotisokea Suomi vailla realistista kasvualuepolitiikkaa
Presidentti Martti Ahtisaari esittää näkemysensä kuntaliitoksista ja hänen mielestään kuntaliitoksia ei pitäisi politisoida eikä niihin pitäisi suhtautua tunteella.
- Jos palvelujen turvaaminen vaatii, että meidän täytyy tehdä kuntaliitoksia, niin tehdään. Puhutaan nyt faktoista eikä tunteella, se olisi suurin panos minkä poliitikot voivat antaa. Ensin hyväksytään, että halutaan hyvää koulutusta, hyvää terveydenhuoltoa, hyvää vanhustenhoitoa ja niin edelleen, ja sitten katsotaan miten se voidaan tehdä. Jos käy ilmi, että se vaatii suurempia toiminta-alueita ja keskittämistä, sitten tehdään se, Ahtisaari linjaa.
Mutta onko koko suomalaisessa hallinnossa ollut vallalla koko Suomen itsenäisen historian ajan käsitys että on itsestään selvää että Suomessa pitäisi vallan keskittyä - tyyliin ensin ollaan pääkaupunkiseutukeskeisiä ja siitä seuraten sitten hierarkisesti kasvukeskuskeskeisiä jne jonka mukaan sitten kuntaliitosajatteluakin viilataan.
Miksi Suomea pitää ajatella suppilomallilla jossa vallasta ja hyödyistä ensin otetaan leijonanosa pääkaupunkiseudulle ja sitten hierarkisesti väheten aina kasvukeskuksista pieniin kuntiin ja Suomen kartan perimmäiseen nurkkaan asti.
Miksi ei voisi ajatella Helsinki-keskeisen suppilomallin sijaan aluepoliittisella mallilla - kun siihen nimittäin olisi suppilomalliajattelullakin kasvavasti syytä.
Kas kun jos Helsinki avautuu keskiseen Eurooppaan ja siitä laajemmalle niin Lappi mitä luontevimmin avautuisi Luoteis-Venäjän ja avautuvan jäämeren mahdollisuuksille - Lappeenrannan seutu avautuisi kasvavalle Pietarin alueen taloudelle ja taas Turun seutu ja muu läntinen rannikkoalue Ruotsille.
Näin tullaan vääjäämättä siihen että olisi aloitettava nykyisestä Helsinki-keskeisestä suppilomallista luopuminen ja aloitettava myös kuntarakenteen ja palveluiden kehittäminen aluepoliittisesti siitä luontevasta näkökulmasta käsin että mistä kukin alue Suomessa voisi saada luonnollisen kasvunsa ja elantonsa.
Ja siihen ajatteluun mahtuu äärimmäisen huonosti perisuomalaiskolonialistinen Helsinki-keskeinen kolonialistinen suppilomalli josta on Suomessa kärsitty aivan tarpeeksi jo ja josta olisi syytä luopua vauhdikkaasti ja saattaa aluepolitiikka geotalousrealistiselle pohjalle - ja vasta sitä vasten tarkastella kunta- ja palvelurakenteita.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
- Jos palvelujen turvaaminen vaatii, että meidän täytyy tehdä kuntaliitoksia, niin tehdään. Puhutaan nyt faktoista eikä tunteella, se olisi suurin panos minkä poliitikot voivat antaa. Ensin hyväksytään, että halutaan hyvää koulutusta, hyvää terveydenhuoltoa, hyvää vanhustenhoitoa ja niin edelleen, ja sitten katsotaan miten se voidaan tehdä. Jos käy ilmi, että se vaatii suurempia toiminta-alueita ja keskittämistä, sitten tehdään se, Ahtisaari linjaa.
Mutta onko koko suomalaisessa hallinnossa ollut vallalla koko Suomen itsenäisen historian ajan käsitys että on itsestään selvää että Suomessa pitäisi vallan keskittyä - tyyliin ensin ollaan pääkaupunkiseutukeskeisiä ja siitä seuraten sitten hierarkisesti kasvukeskuskeskeisiä jne jonka mukaan sitten kuntaliitosajatteluakin viilataan.
Miksi Suomea pitää ajatella suppilomallilla jossa vallasta ja hyödyistä ensin otetaan leijonanosa pääkaupunkiseudulle ja sitten hierarkisesti väheten aina kasvukeskuksista pieniin kuntiin ja Suomen kartan perimmäiseen nurkkaan asti.
Miksi ei voisi ajatella Helsinki-keskeisen suppilomallin sijaan aluepoliittisella mallilla - kun siihen nimittäin olisi suppilomalliajattelullakin kasvavasti syytä.
Kas kun jos Helsinki avautuu keskiseen Eurooppaan ja siitä laajemmalle niin Lappi mitä luontevimmin avautuisi Luoteis-Venäjän ja avautuvan jäämeren mahdollisuuksille - Lappeenrannan seutu avautuisi kasvavalle Pietarin alueen taloudelle ja taas Turun seutu ja muu läntinen rannikkoalue Ruotsille.
Näin tullaan vääjäämättä siihen että olisi aloitettava nykyisestä Helsinki-keskeisestä suppilomallista luopuminen ja aloitettava myös kuntarakenteen ja palveluiden kehittäminen aluepoliittisesti siitä luontevasta näkökulmasta käsin että mistä kukin alue Suomessa voisi saada luonnollisen kasvunsa ja elantonsa.
Ja siihen ajatteluun mahtuu äärimmäisen huonosti perisuomalaiskolonialistinen Helsinki-keskeinen kolonialistinen suppilomalli josta on Suomessa kärsitty aivan tarpeeksi jo ja josta olisi syytä luopua vauhdikkaasti ja saattaa aluepolitiikka geotalousrealistiselle pohjalle - ja vasta sitä vasten tarkastella kunta- ja palvelurakenteita.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, April 10, 2012
Kritiikin analysoijan toimenkuva
Vaikuttaa siltä että aivan liian usein alunperin ehkä kritiikkinä alkanut asioiden ja tekemisten arviointi on menettänyt kritiikin statuksensa ja siirtynyt enempi vähempi silkaksi kiusanteoksi.
Eikä kukaan tässä maassa pahemmin analysoi kiusanteoksi yltynyttä kritiikkiä. Sellaisella ei ole sen enempää keinoja kuin perinteitäkään.
Ja kuitenkin joutavanpäiväiseen aiheettomien kiusantekojen käsittelyyn menee valtavasti niin rahaa kuin aikaakin - kun ei ole olemassa edes ajattelutapaa että kritiikkiä voisi analysoida sen asiallisiin osiin ja epäasiallisiin osiinkin.
Mutta jotta tuollainen analyysi voisi tapahtua olisi kritiikin analyysi nojattava joihinkin kestäviin ja ennenkaikkea kehitysnäkökulmaisiin perusteisiin jotta hyvä kritiikki voidaan seuloa huonosta esiin.
Ja aivan ilmeisesti olisi ensimmäinen lähtökohta se että mikä on sen asian tai toiminnan perustarkoitus jota kritisoidaan - koska kritiikin tavoite täytyy olla kritisoitavan asian perustarkoituksen tai sen toteutuksen kehittäminen.
Tästä seuraa taas se että sen joka kritisoi pitäisi pystyä kertomaan mikä on hänen käsityksensä vaikkapa organisaation perustarkoituksesta jota hän kritisoi - joka sinänsä jo nostaisi esiin hyödyllistä keskustelua.
Näistä ensiaskelista askeltaen päästään eteenpäin siihen pisteeseen että asiallinen kritiikki pelastetaan asiattomasta - ja tapahtuu myös valistavaa vuorovaikutusta molempiin suuntiin - jos sen vastanaottokykyä on.
Uskoisin että tällä tavoin saadaan myös kansakunnan yleistä älyllis-kriittistä kapasiteettia nostettua.
Ja olisi myös kaiketi aihetta perustaa myös aivan erityinen ammattikunta konsultointiin ja koulutukseen - kritiikin analysoijat.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Eikä kukaan tässä maassa pahemmin analysoi kiusanteoksi yltynyttä kritiikkiä. Sellaisella ei ole sen enempää keinoja kuin perinteitäkään.
Ja kuitenkin joutavanpäiväiseen aiheettomien kiusantekojen käsittelyyn menee valtavasti niin rahaa kuin aikaakin - kun ei ole olemassa edes ajattelutapaa että kritiikkiä voisi analysoida sen asiallisiin osiin ja epäasiallisiin osiinkin.
Mutta jotta tuollainen analyysi voisi tapahtua olisi kritiikin analyysi nojattava joihinkin kestäviin ja ennenkaikkea kehitysnäkökulmaisiin perusteisiin jotta hyvä kritiikki voidaan seuloa huonosta esiin.
Ja aivan ilmeisesti olisi ensimmäinen lähtökohta se että mikä on sen asian tai toiminnan perustarkoitus jota kritisoidaan - koska kritiikin tavoite täytyy olla kritisoitavan asian perustarkoituksen tai sen toteutuksen kehittäminen.
Tästä seuraa taas se että sen joka kritisoi pitäisi pystyä kertomaan mikä on hänen käsityksensä vaikkapa organisaation perustarkoituksesta jota hän kritisoi - joka sinänsä jo nostaisi esiin hyödyllistä keskustelua.
Näistä ensiaskelista askeltaen päästään eteenpäin siihen pisteeseen että asiallinen kritiikki pelastetaan asiattomasta - ja tapahtuu myös valistavaa vuorovaikutusta molempiin suuntiin - jos sen vastanaottokykyä on.
Uskoisin että tällä tavoin saadaan myös kansakunnan yleistä älyllis-kriittistä kapasiteettia nostettua.
Ja olisi myös kaiketi aihetta perustaa myös aivan erityinen ammattikunta konsultointiin ja koulutukseen - kritiikin analysoijat.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, April 09, 2012
Hyvävelijärjestelmät haitallisia talouselämälle ja yhteiskuntakehitykselle
Jos ymmärrämme - kuten alleviivaten on syytä ymmärtää - järkevästi rajatun talouselämän vapaan kilpailun sekä yleisen avoimuuden uusille ajatuksille olevan kuin biologiassa erittäin tärkeän geneettisen muuntelun niin kaikki hyvävelijärjestelmät - hyvänä esimerkkinä suorastaan häikäilemättömän monitahokytkentäinen Ilmarisen ja Finnairin hyvävelikanssakäyminen - ovat haitallisia talouselämän ja yhteiskunnan muuntelu- ja kehityskyvylle.
Ja erityisesti kyvylle vastaanottaa ympäristön muutoksia - joka on kaiken sisäsiittoisuuden keskeisin ongelma koska sisäsiittoisuus määritelmänomaisesti sulkee silmänsä ympäristön muutoksilta. Eikä siis valmistaudu millään tapaa siihen mitä tuleman pitää. Ja se jos mikä on tuhoisaa organisaatiolle kuin organisaatiolle. Jolloin organisaatio kuolee haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä toimintaympäristön muutoksia saatikka kehittää itseään muutoksiin sopeutuakseen.
Siis vaikka poliisitutkinnassa hyvävelikytkentöjä ei havaittaisi rikollisiksi niin haitallisia ne ovat yhteiskunnan toimivuutta ja talouselämän kehityskykyistä ketteryyttä kohtaan. Ja tässä kohdin lainsäädäntö ja -valvonta ovat myös kehityksen jarruja nykyasetelmassaan kikkaillessaan sen kysymyksen kimpussa että onko hyvävelijärjestelmät laittomia vai ei kun ne varmasti ovat yleiselle raikkaalle kehityskykyisyydelle tunkkaisia pysähtyneisyyden bunkkereita.
Siis - jos alla olevassa sisäsiittoisuus-tiivistemässä asettaa sisäsiittoisuus-käsitteen paikalle käsitteet eliitin hyväveli-kytkennät ja toisaalta torjuvan sisäänpäinkääntyneen asenteen uusia ajatuksia kohtaan on helppo havaita miten hyväveli-järjestelmien talouselämän vapautta rajoittava luonne on erittäin tuhoisaa kehitykselle sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä tähtäimellä.
" Sisäsiittoisuudessa lisääntyvät yksilöt ovat (läheistä) sukua toisilleen.
Sisäsiittoisuudessa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pariutua lähisukulaistensa kanssa - joka lisääntynyt eristyneisyys populaatioissa johtaa useimmiten entistä vakavampaan sisäsiittoisuuteen.
Josta seuraa hyödyllisen geneettisen muuntelun menettämisen haitat -ja populaatio menettää suuren osan potentiaalistaan sopeutua mahdollisiin tuleviin muutoksiin. "
Ei näin pienellä kansalla ole varaa menettää sisäsiittoisuuden vuoksi tomintaympäristön "geneettisen muuntelun tuomia hyötyjä" ja kehityshaasteita - koska se näivettää heti kykyä ja valmiutta vastata ympäristön muutoksiin oli politiikan ja talouselämän laji mikä tahansa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja erityisesti kyvylle vastaanottaa ympäristön muutoksia - joka on kaiken sisäsiittoisuuden keskeisin ongelma koska sisäsiittoisuus määritelmänomaisesti sulkee silmänsä ympäristön muutoksilta. Eikä siis valmistaudu millään tapaa siihen mitä tuleman pitää. Ja se jos mikä on tuhoisaa organisaatiolle kuin organisaatiolle. Jolloin organisaatio kuolee haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen nähdä toimintaympäristön muutoksia saatikka kehittää itseään muutoksiin sopeutuakseen.
Siis vaikka poliisitutkinnassa hyvävelikytkentöjä ei havaittaisi rikollisiksi niin haitallisia ne ovat yhteiskunnan toimivuutta ja talouselämän kehityskykyistä ketteryyttä kohtaan. Ja tässä kohdin lainsäädäntö ja -valvonta ovat myös kehityksen jarruja nykyasetelmassaan kikkaillessaan sen kysymyksen kimpussa että onko hyvävelijärjestelmät laittomia vai ei kun ne varmasti ovat yleiselle raikkaalle kehityskykyisyydelle tunkkaisia pysähtyneisyyden bunkkereita.
Siis - jos alla olevassa sisäsiittoisuus-tiivistemässä asettaa sisäsiittoisuus-käsitteen paikalle käsitteet eliitin hyväveli-kytkennät ja toisaalta torjuvan sisäänpäinkääntyneen asenteen uusia ajatuksia kohtaan on helppo havaita miten hyväveli-järjestelmien talouselämän vapautta rajoittava luonne on erittäin tuhoisaa kehitykselle sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä tähtäimellä.
" Sisäsiittoisuudessa lisääntyvät yksilöt ovat (läheistä) sukua toisilleen.
Sisäsiittoisuudessa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pariutua lähisukulaistensa kanssa - joka lisääntynyt eristyneisyys populaatioissa johtaa useimmiten entistä vakavampaan sisäsiittoisuuteen.
Josta seuraa hyödyllisen geneettisen muuntelun menettämisen haitat -ja populaatio menettää suuren osan potentiaalistaan sopeutua mahdollisiin tuleviin muutoksiin. "
Ei näin pienellä kansalla ole varaa menettää sisäsiittoisuuden vuoksi tomintaympäristön "geneettisen muuntelun tuomia hyötyjä" ja kehityshaasteita - koska se näivettää heti kykyä ja valmiutta vastata ympäristön muutoksiin oli politiikan ja talouselämän laji mikä tahansa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, April 06, 2012
Ortodoksisessa kirkossa käsittämätöntä avioliittoasenteellisuutta
Ortodoksinen kirkko on asettanut leskeksi jääneen papin vaikeaan asemaan kun hän leskeksi jäätyään on alkanut seurustella toisen lesken kanssa.
Arkkipiispa Leon mukaan ortodoksisen kirkon kaanonit avioliittoa koskevissa asioissa ovat yksiselitteiset:
Niiden mukaan "pappi saa mennä naimisiin vain kerran".
Lisäksi kaanonien mukaan - huhhuh - : "joka on nainut lesken, hyljätyn, porton, palvelijattaren tai näyttelijättären ei voi olla piispana, ei pappina, ei diakonina eikä ylimalkaan papiston luettelossa".
Kaksi kysymystä - mistä kivikauden raskaimman kiven alta noin alkeellinen kanonien joukko on voinut ylipäätään syntyä ja säilyä.
Toisekseen miten ortodoksisen kirkon arkkipiispa voi puolustaa tuollaista alkeellista eettisyyttä joka ei kestä mitään kriittisyyttä tarkastelua.
Mikä ihmeen synti ja leimatuksitulemisen tahra on se että ihminen on leski, hyljätty - huh, anna mun kaikkea nykyaikana lukea -, palvelijatar, tai ihan peräti näyttelijätär. Se että porttoa pidetään kelvottomana piispan tai papin puolisoksi on tietenkin ymmärrettävää mutta miten se joka on hylätty tai vaikkapa näyttelijätär ovat "ortodoksisen tahraisia" siihen mittaan ettei kelpaa papin vaimoksi.
Eihän tästä voi tehdä kuin kaksi johtopäätöstä:
1. ortodoksisella kirkolla ei ole muuta tietä kuin uudistaa tuo asia
2. arkkipiispa Leon on kyseisen asian kritiikittömänä puolustajana joko erottava tai erotettava.
Näyttää siltä että ainakin tässä asiassa ortodoksinen kirkko on maallisesta kaanoneissaan etäytyessään etäytynyt myös etiikasta.
Ja leimaa joukon ihmisiä kelvottomiksi normaaliin elämään ja normaaleihin valintoihin avioliitto- ja rakkauselämässä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Arkkipiispa Leon mukaan ortodoksisen kirkon kaanonit avioliittoa koskevissa asioissa ovat yksiselitteiset:
Niiden mukaan "pappi saa mennä naimisiin vain kerran".
Lisäksi kaanonien mukaan - huhhuh - : "joka on nainut lesken, hyljätyn, porton, palvelijattaren tai näyttelijättären ei voi olla piispana, ei pappina, ei diakonina eikä ylimalkaan papiston luettelossa".
Kaksi kysymystä - mistä kivikauden raskaimman kiven alta noin alkeellinen kanonien joukko on voinut ylipäätään syntyä ja säilyä.
Toisekseen miten ortodoksisen kirkon arkkipiispa voi puolustaa tuollaista alkeellista eettisyyttä joka ei kestä mitään kriittisyyttä tarkastelua.
Mikä ihmeen synti ja leimatuksitulemisen tahra on se että ihminen on leski, hyljätty - huh, anna mun kaikkea nykyaikana lukea -, palvelijatar, tai ihan peräti näyttelijätär. Se että porttoa pidetään kelvottomana piispan tai papin puolisoksi on tietenkin ymmärrettävää mutta miten se joka on hylätty tai vaikkapa näyttelijätär ovat "ortodoksisen tahraisia" siihen mittaan ettei kelpaa papin vaimoksi.
Eihän tästä voi tehdä kuin kaksi johtopäätöstä:
1. ortodoksisella kirkolla ei ole muuta tietä kuin uudistaa tuo asia
2. arkkipiispa Leon on kyseisen asian kritiikittömänä puolustajana joko erottava tai erotettava.
Näyttää siltä että ainakin tässä asiassa ortodoksinen kirkko on maallisesta kaanoneissaan etäytyessään etäytynyt myös etiikasta.
Ja leimaa joukon ihmisiä kelvottomiksi normaaliin elämään ja normaaleihin valintoihin avioliitto- ja rakkauselämässä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, April 05, 2012
Globalisaatio koskee nykymaailmassa aivan vääriä asioita
On erinomaista ja täysin hirstoriallisesti ympäristösyistä välttämätöntä että kaikessa mutta etenkin ruuassa on siirrytty ihmisten omien valintojenkin pohjalta lähitoimintaan - je energia seuraa vääjäämättä perässä niin että se otetaan kaikin tavoin mahdollisimman läheltä monin keinoin.
Mutta se ei riitä - myös muutakin pitäisi saattaa lähitoiminnaksi - jopa siihen mittaan että voi sanoa globalisaation vallanneen aivan vääriä asioita - tavalla josta on seurauksena sekä maapallolle yhä haitallisemmaksi käyvää materialistista tuhlaamista ja kasvua sekä siten että nykyisen globalisaation aineeton arvotuotto on sangen huonolla tasolla verrattuna siihen mitä se voisi olla.
Siispä asioiden oikaisemiseksi myös globalisoituneet raha ja teknologiatuotanto pitäisi saattaa lähitoiminnan piiriin.
Rahan lähitoimintaa - siis sitä että raha imveistoidaan mahdollisimman lähelle omistajan asuinpaikkaa - pitäisi lisätä ja myös niin että jokaisessa eurossa olisi yhä enemmän reaalitalouden osuutta verrattuna reaalitaloudesta irrallaan olevan keinottelutalouteen. Ja tuollaista ohjausta voitaisiin selvästikin tehdä verotuksen keinoin joka suosisi rahan lähitalous- ja myös reaalitalousluonnetta.
Teknologia pitäisi myös saattaa valtaosin lähitalouden piiriin. Joka tarkoittaisi sellaista ainakin kolmitasoista ajattelua teknologian suhteen että esimerkiksi rakentamisessa voidaan tehdä kestäviä perusrunkorakenteita globaalisti - mutta vaikkapa eristeet ja pintarakenteet olisivat lähituotannon piirissä ja varsinaiset asunnon omistajien sisustusratkaisut olisivat vielä enemmän paikallisen lähitoiminnan piirissä. Sama voisi tapahtua myös teknologialaitteissa niin että runkorakenteita voidaan tehdä globaalisti mutta jo osat ja etenkin rikkoutuneiden osien korjaaminen olisi lähitoimintaa.
Näin toimien sekä rahan epädemokraattinen vallan keskittyminen globaalille tasolle että myös ympäristöä suuresti rasittava logistikka voisivat karsiutua vähemmäksi niiden kasvavan lähiluonteen seurauksena.
Mutta mitä sitten jäisi globaalisaation piiriin kun sekä raha, teknologia, energia ja ruoka olisi kaitsettu lähitoiminnaksi.
Globalisaation piiriin jäisi ihmiset ja heidän liikkuminen - se henkisesti avartava ja korkeaa aineetonta arvotuottoa sisältävä seikka että ihmiset matkustaisivat paljon ja jopa asuisivat elämänsä aikana useassa maassa - joka näyttääkin kasvavasti olevan toteutumassa.
Siis kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä että viime vuosikymmeninä aivan väärät asiat kuten ruoka, energia, teknologia ja raha ovat globalisoituneet kun taas se jonka globalisoitumisen arvotuotto olisi suurinta eli ihmisten matkustaminen ja muuttaminen uusiin asuinmaihin on jäänyt voimakkaasti noiden muiden globalisoituneiden arvojen jalkoihin.
Lähitoiminnassa sen sijaan on ainakin kolme seikkaa joka tekee siitä erittäin kannatettavan:
1. se on vähemmän luonnonvaroja kuluttavaa ja luontoa saastuttavaa verrattuna pitkien logistiikkojen globalisaatioon
2. lähitoiminta on myös käyttäjädemokratiaa vahvistavaa koska parhaimmassa tapauksessa kuluttaja pääsee vaikuttamaan saamansa tuotteen ja palvelun laatuun ja prosessiin aivan puhtaiden muokkaamattomien raaka-aineiden tasolta asti
3. lähitoiminta on myös hyvin tyypillisesti reaalitaloustoimintaa globalisoituneen toiminnan sijaan koska lähitoiminnassa on kaikki hyvin lähellä sekä kuluttajan reaalisen elämän toiveita kuin myös itse raaka-aineita ja tuotantotoimintaa - eli lähitalous lisää reaalitalouden osuutta jokaisessa käytetyssä eurossa.
Kaikki tämä on tietenkin sangen uutta mutta kannattettavaa maailmassa koska siinä käännetään globalisoitavat arvot nurinpäin nykyiseen nähden ja sen lisäksi nostetaan aineeton kasvu arvona kirkkaasti ohi materialistisen kasvun.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Mutta se ei riitä - myös muutakin pitäisi saattaa lähitoiminnaksi - jopa siihen mittaan että voi sanoa globalisaation vallanneen aivan vääriä asioita - tavalla josta on seurauksena sekä maapallolle yhä haitallisemmaksi käyvää materialistista tuhlaamista ja kasvua sekä siten että nykyisen globalisaation aineeton arvotuotto on sangen huonolla tasolla verrattuna siihen mitä se voisi olla.
Siispä asioiden oikaisemiseksi myös globalisoituneet raha ja teknologiatuotanto pitäisi saattaa lähitoiminnan piiriin.
Rahan lähitoimintaa - siis sitä että raha imveistoidaan mahdollisimman lähelle omistajan asuinpaikkaa - pitäisi lisätä ja myös niin että jokaisessa eurossa olisi yhä enemmän reaalitalouden osuutta verrattuna reaalitaloudesta irrallaan olevan keinottelutalouteen. Ja tuollaista ohjausta voitaisiin selvästikin tehdä verotuksen keinoin joka suosisi rahan lähitalous- ja myös reaalitalousluonnetta.
Teknologia pitäisi myös saattaa valtaosin lähitalouden piiriin. Joka tarkoittaisi sellaista ainakin kolmitasoista ajattelua teknologian suhteen että esimerkiksi rakentamisessa voidaan tehdä kestäviä perusrunkorakenteita globaalisti - mutta vaikkapa eristeet ja pintarakenteet olisivat lähituotannon piirissä ja varsinaiset asunnon omistajien sisustusratkaisut olisivat vielä enemmän paikallisen lähitoiminnan piirissä. Sama voisi tapahtua myös teknologialaitteissa niin että runkorakenteita voidaan tehdä globaalisti mutta jo osat ja etenkin rikkoutuneiden osien korjaaminen olisi lähitoimintaa.
Näin toimien sekä rahan epädemokraattinen vallan keskittyminen globaalille tasolle että myös ympäristöä suuresti rasittava logistikka voisivat karsiutua vähemmäksi niiden kasvavan lähiluonteen seurauksena.
Mutta mitä sitten jäisi globaalisaation piiriin kun sekä raha, teknologia, energia ja ruoka olisi kaitsettu lähitoiminnaksi.
Globalisaation piiriin jäisi ihmiset ja heidän liikkuminen - se henkisesti avartava ja korkeaa aineetonta arvotuottoa sisältävä seikka että ihmiset matkustaisivat paljon ja jopa asuisivat elämänsä aikana useassa maassa - joka näyttääkin kasvavasti olevan toteutumassa.
Siis kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä että viime vuosikymmeninä aivan väärät asiat kuten ruoka, energia, teknologia ja raha ovat globalisoituneet kun taas se jonka globalisoitumisen arvotuotto olisi suurinta eli ihmisten matkustaminen ja muuttaminen uusiin asuinmaihin on jäänyt voimakkaasti noiden muiden globalisoituneiden arvojen jalkoihin.
Lähitoiminnassa sen sijaan on ainakin kolme seikkaa joka tekee siitä erittäin kannatettavan:
1. se on vähemmän luonnonvaroja kuluttavaa ja luontoa saastuttavaa verrattuna pitkien logistiikkojen globalisaatioon
2. lähitoiminta on myös käyttäjädemokratiaa vahvistavaa koska parhaimmassa tapauksessa kuluttaja pääsee vaikuttamaan saamansa tuotteen ja palvelun laatuun ja prosessiin aivan puhtaiden muokkaamattomien raaka-aineiden tasolta asti
3. lähitoiminta on myös hyvin tyypillisesti reaalitaloustoimintaa globalisoituneen toiminnan sijaan koska lähitoiminnassa on kaikki hyvin lähellä sekä kuluttajan reaalisen elämän toiveita kuin myös itse raaka-aineita ja tuotantotoimintaa - eli lähitalous lisää reaalitalouden osuutta jokaisessa käytetyssä eurossa.
Kaikki tämä on tietenkin sangen uutta mutta kannattettavaa maailmassa koska siinä käännetään globalisoitavat arvot nurinpäin nykyiseen nähden ja sen lisäksi nostetaan aineeton kasvu arvona kirkkaasti ohi materialistisen kasvun.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)