Persujan protesti on mennyt niin mäelle kuin mäelle mennä voi - persuista on tullut vain käsittämätön älämölöliike - ja oli Suomen onni ettei persut päässeet hallitukseen - ajatelkaa olisiko näistä möläyttelijöistä ollut yhdestäkään ministereiksi.
Saattoi olla Soinin taktiikkaa ettei vienyt joukkojaan hallitukseen koska tiesi ettei tuolla joukolla tule ministeriposteja hoitaessa kuin hänen rakastamansa isänmaan tuho.
Parempi karaavania räkyttävien koirien uho kuin karavaanin tuho.
Mutta kun persujen protesti meni ihan ketuille tarvitaan uusi - ja se on keskustan uudelleennousu - mutta vain Paavo Väyrysen johdolla. Muilla ei ole sen luokan itsenäistä ajattelukykyä ja pitkälle vietyjä linjauksia kuin Väyrysellä.
Tervetuloa takaisin kepu - uusin Väyrysen raikkain eväin.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, September 30, 2011
Thursday, September 29, 2011
Euroopan rahoituskriisi osa amerikkalaisten operaatiota voittaa kilpajuoksu yhteistyöstä Venäjän kanssa
Jos oletamme ensin että Yhdysvallat käy ja on aina käynyt sotaa - kylmää sotaa, kuumaa sotaa, taloussotaa, kulttuuri-imperialismia - eli että se on alati ahnehtiva ekspansiivinen valtio ja kansa elitistisellä ja paranoidisella viholliskuvalla varustettuna.
Jos oletamme sitten että Yhdysvallat kokee yhtenäisen vahvan EU:n yhteistyön Venäjän ja sen rikkauksien kanssa itselleen kilpailijaksi niin voimme sen jälkeen ajatella että rahoituskriisi Euroopassa onkin amerikkalaisten operoima taloussotamanooveri jolla he pyrkivät hajottamaan niin EU:n kuin euronkin.
Mutta kuviossa saattaa olla myös Venäjän presidenttipeli - nimittäin:
" Venäjän historian ja politiikan asiantuntija Pekka Kauppala kirjoittaa, että Venäjän presidenttikisan taustalla on merkittävä öljysopimus.
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev esitti viikonloppuna, että pääministeri Vladimir Putinin pitäisi pyrkiä presidenttiehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa.
- Medvedevin vallan huippuhetki oli, kun hänen onnistui tämän vuoden keväällä yhdysvaltalaisten ystäviensä tuella kaataa brittien öljyjättiläisen British Petroleumin ja Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön Rosneftin partneriussopimus Venäjän Pohjolan öljyvaroja koskien, Pekka Kauppala kirjoittaa.
- Medvedevin arkkivastustaja, kovaotteisimman putinilaisuuden edustaja ja Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtaja Igor Setšin oli järjestänyt Putinin julkisella tuella tämän yhteyden tukemaan horjuvaa asemaansa. Setšinin ja Putinin katkera tappio kääntyi kuitenkin vielä katkerammaksi Medvedeville: BP:ltä vapautetulle tuolille istutettiinkin yllättäen yhdysvaltalainen Esso (Exxon), maailman suurin yritys. Presidenttikilpailu ratkesi samalla Putinin hyväksi, hän jatkaa. "
Toisin sanoen koko rahoituskriisi olisikin vain amerikkalaisten operoima taloussodan osa jolla koko EU hajoitetaan pikkuvaltioihin ja johdetaan hyödyttömille tai korkeintaan alihankkijan sivuraiteille suhteessa yhteistyöhön Venäjän rikkauksien hyödyntämiseksi.
Tästä seuraa tietenkin että nyt jos koskaan Euroopalta edellytetään paitsi yhtenäisyyttä niin myös lopultakin Yhdysvaltojen poistamista kaikilta vaikutusposteilta Euroopan mantereella.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Jos oletamme sitten että Yhdysvallat kokee yhtenäisen vahvan EU:n yhteistyön Venäjän ja sen rikkauksien kanssa itselleen kilpailijaksi niin voimme sen jälkeen ajatella että rahoituskriisi Euroopassa onkin amerikkalaisten operoima taloussotamanooveri jolla he pyrkivät hajottamaan niin EU:n kuin euronkin.
Mutta kuviossa saattaa olla myös Venäjän presidenttipeli - nimittäin:
" Venäjän historian ja politiikan asiantuntija Pekka Kauppala kirjoittaa, että Venäjän presidenttikisan taustalla on merkittävä öljysopimus.
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev esitti viikonloppuna, että pääministeri Vladimir Putinin pitäisi pyrkiä presidenttiehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa.
- Medvedevin vallan huippuhetki oli, kun hänen onnistui tämän vuoden keväällä yhdysvaltalaisten ystäviensä tuella kaataa brittien öljyjättiläisen British Petroleumin ja Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön Rosneftin partneriussopimus Venäjän Pohjolan öljyvaroja koskien, Pekka Kauppala kirjoittaa.
- Medvedevin arkkivastustaja, kovaotteisimman putinilaisuuden edustaja ja Rosneftin hallintoneuvoston puheenjohtaja Igor Setšin oli järjestänyt Putinin julkisella tuella tämän yhteyden tukemaan horjuvaa asemaansa. Setšinin ja Putinin katkera tappio kääntyi kuitenkin vielä katkerammaksi Medvedeville: BP:ltä vapautetulle tuolille istutettiinkin yllättäen yhdysvaltalainen Esso (Exxon), maailman suurin yritys. Presidenttikilpailu ratkesi samalla Putinin hyväksi, hän jatkaa. "
Toisin sanoen koko rahoituskriisi olisikin vain amerikkalaisten operoima taloussodan osa jolla koko EU hajoitetaan pikkuvaltioihin ja johdetaan hyödyttömille tai korkeintaan alihankkijan sivuraiteille suhteessa yhteistyöhön Venäjän rikkauksien hyödyntämiseksi.
Tästä seuraa tietenkin että nyt jos koskaan Euroopalta edellytetään paitsi yhtenäisyyttä niin myös lopultakin Yhdysvaltojen poistamista kaikilta vaikutusposteilta Euroopan mantereella.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Onko homeongelmien synnyssä havaittu ratkaisevaa olosuhdemuutostekijää
Maassa on herätty todellisuuteen että neljännemiljoona rakennusta Suomessa homehtuu.
Mutta onko havaittu aivan keskeistä olosuhdemuutostekijää ja jos ei ole niin silloin vanhat rakennuskostit eivät enää pädekään.
Nimittäin ilmankosteus Suomessa on ainakin arkihavaintojen pohjalla ilmastonmuutoksen myötä suorastaan loikannut toiseen todellisuuteen.
Oma kokemus kuvaa hyvin mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunut.
Vuonna 1999 oli aika lämmintä ja sateetonta kesällä seurauksella että nurmikko paloi aivan ruskeaksi.
Tänä vuonna oli myös lämmintä ja aurinkoista pitkiä aikoja ja jopa lämpimämpää kuin kymmenisen vuotta sitten. Mutta nurmikkopa ei palanutkaan vaikka ei edes sadetta ollut.
Syynä se että v 1999 oli ilma auringossa kuivaa mutta nykyisin se on selvästi kosteampaa jolloin ruoho sai vetensä suoraan ilmasta.
Jos kosteustilanne on muuttunut noin niin sillä on ratkaiseva vaikutus myös rakennuksiin joiden kosteudenkäsittelykyky on laskettu aiempiin kuivempiin ilmasto-olosuhteisiin ilmankosteuden kannalta. Ja eihän siitä voi olla muuta seurauksena kuin homeongelman räjähtäminen käsiin kun homeelle on sekä kosteutta että lämpöä yllinkyllin kehittyäkseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatten kehittäjä
Somerniemi
Mutta onko havaittu aivan keskeistä olosuhdemuutostekijää ja jos ei ole niin silloin vanhat rakennuskostit eivät enää pädekään.
Nimittäin ilmankosteus Suomessa on ainakin arkihavaintojen pohjalla ilmastonmuutoksen myötä suorastaan loikannut toiseen todellisuuteen.
Oma kokemus kuvaa hyvin mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunut.
Vuonna 1999 oli aika lämmintä ja sateetonta kesällä seurauksella että nurmikko paloi aivan ruskeaksi.
Tänä vuonna oli myös lämmintä ja aurinkoista pitkiä aikoja ja jopa lämpimämpää kuin kymmenisen vuotta sitten. Mutta nurmikkopa ei palanutkaan vaikka ei edes sadetta ollut.
Syynä se että v 1999 oli ilma auringossa kuivaa mutta nykyisin se on selvästi kosteampaa jolloin ruoho sai vetensä suoraan ilmasta.
Jos kosteustilanne on muuttunut noin niin sillä on ratkaiseva vaikutus myös rakennuksiin joiden kosteudenkäsittelykyky on laskettu aiempiin kuivempiin ilmasto-olosuhteisiin ilmankosteuden kannalta. Ja eihän siitä voi olla muuta seurauksena kuin homeongelman räjähtäminen käsiin kun homeelle on sekä kosteutta että lämpöä yllinkyllin kehittyäkseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatten kehittäjä
Somerniemi
Maata ei johda henkisesti kukaan
Alkaa huolestuttaa kun aina vaan ihmeellisempiä älyttömyyksiä ilmenee aivan tavallisessa arjessa kuten tämänpäiväinen 9-vuotiaan pojan autoon houkuttelu ja sen jälkeen muovikuula-aseella käteen ampuminen kun poika ei totellut. Ja kirjo on melkoinen noilla tapahtumilla - ja esiintymistiheys sen kun vaikuttaa kasvavan.
Toisaalta myös yleinen mielipide nettikirjoittelua katsellen alkaa saada yhä erikoisempia muotoja.
Nämä asiat kertovat selvästi kahdesta asiasta.
Toisaalta maassa ja kansassa on menossa melkoinen henkinen myllerrys monestakin syystä mutta eniten siitä syystä että puuttuu niin kartta sen suhteen missä ollaan kuin kompassi sen suhteen minne aiotaan pyrkiä.
Tietenkin asialla on ilmiönä sukulaisuutensa muiden maiden kansojen henkisissä myllerryksissä ja sitä heijastuu myös ulkoa mutta silti asialla lienee oma kotimainen perussyystönsä josta levottomuus poikiutuu.
Toinen seikka mikä hämmentää on se miten autuaan avuttomia ovat poliittiset ja jopa kirkolliset johtajamme henkiseen johtamiseen tällaisissa tilanteissa. Pääministeri Katainen lausuu melkein aforistisia latteuksia asioista, puoluejohtajat ovat aivan ulalla sen kysymyksen suhteen että tähän henkiseen hämmennykseen pitäisi jotenkin suhtautua ja sitä lähestyä.
Poliitikot ovat kuin eivät olisi tietääkseenkään - kirjoittavat jonkun blogin kuin taivaasta tiputtaen mutta eivätpä antaudu keskusteluun. Kuitenkin kansalaiset kaipaisivat hahmottavaa ja rauhoittavaakin vuorovaikutusta missä ollaan ja minne mennään ja sellaista lähestymistapaa että myös vaikkapa vuorovaikutuksen pelisäännöt tulisivat välitetyksi poliitikoilta ja muilta johtajilta kansalle.
Pakko sanoa - tämä villiintynyt hullujen tekojen meininki kansalaisuudessa on siltä osin poliitikkojen syytä että he ovat jättäneet ihmiset heitteille siihen hämmennyksen ja epätietoisuuden tilaan missä ihmiset ovat - väitän että ihmiset eivät koe että heitä kohdataan sillä turvallisen ja luotettavan vuorovaikutuksen tasolla jota kansan ja poliitikon välillä tulisi olla.
Kansalaishulluus kasvaa ja jatkuu ja poliitikot ovat silmät ymmyrkäisinä osaamatta tehdä sille mitään.
Tätä kansaa ei juuri nyt johda henkisesti kukaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Toisaalta myös yleinen mielipide nettikirjoittelua katsellen alkaa saada yhä erikoisempia muotoja.
Nämä asiat kertovat selvästi kahdesta asiasta.
Toisaalta maassa ja kansassa on menossa melkoinen henkinen myllerrys monestakin syystä mutta eniten siitä syystä että puuttuu niin kartta sen suhteen missä ollaan kuin kompassi sen suhteen minne aiotaan pyrkiä.
Tietenkin asialla on ilmiönä sukulaisuutensa muiden maiden kansojen henkisissä myllerryksissä ja sitä heijastuu myös ulkoa mutta silti asialla lienee oma kotimainen perussyystönsä josta levottomuus poikiutuu.
Toinen seikka mikä hämmentää on se miten autuaan avuttomia ovat poliittiset ja jopa kirkolliset johtajamme henkiseen johtamiseen tällaisissa tilanteissa. Pääministeri Katainen lausuu melkein aforistisia latteuksia asioista, puoluejohtajat ovat aivan ulalla sen kysymyksen suhteen että tähän henkiseen hämmennykseen pitäisi jotenkin suhtautua ja sitä lähestyä.
Poliitikot ovat kuin eivät olisi tietääkseenkään - kirjoittavat jonkun blogin kuin taivaasta tiputtaen mutta eivätpä antaudu keskusteluun. Kuitenkin kansalaiset kaipaisivat hahmottavaa ja rauhoittavaakin vuorovaikutusta missä ollaan ja minne mennään ja sellaista lähestymistapaa että myös vaikkapa vuorovaikutuksen pelisäännöt tulisivat välitetyksi poliitikoilta ja muilta johtajilta kansalle.
Pakko sanoa - tämä villiintynyt hullujen tekojen meininki kansalaisuudessa on siltä osin poliitikkojen syytä että he ovat jättäneet ihmiset heitteille siihen hämmennyksen ja epätietoisuuden tilaan missä ihmiset ovat - väitän että ihmiset eivät koe että heitä kohdataan sillä turvallisen ja luotettavan vuorovaikutuksen tasolla jota kansan ja poliitikon välillä tulisi olla.
Kansalaishulluus kasvaa ja jatkuu ja poliitikot ovat silmät ymmyrkäisinä osaamatta tehdä sille mitään.
Tätä kansaa ei juuri nyt johda henkisesti kukaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, September 27, 2011
Ooppera iskee takaisin - viitsimättömyys itsensäkehittämistä maahanlyöden on suomalaista henkistä iskukykyä lamaava kansallisongelma
Tv-lupakeskustelu ja ällistyttävän yleinen poliitikkojenkin käsitys että kaikkien pitää maksaa tv-lupamaksu muodossa tai toisessa - niidenkin jotka ei halua televisiota katsoa eikä edes omista sellaista - osoittaa miten hämmentävän yleinen käsitys on että aktiivisten ihmisten pitää kustantaa se että muut ovat passiivisia - eikä niin että passiivisten pitää kustantaa aktiivisten ihmisten toimintaa - joka olisi kansakunnan kaikkinaisen kehittymisen kannalta suotavaa koska television ja sohvannurkan väliseen passiivisuuteen saadaan hyvin hyvin helposti upotettua massoittain rahaa eikä sillä ole kansakunnan yksilötasolla mitään arvotuottoa viihteellisyyttä enempää.
Televisio on täyspassivoiva kapine koska se vie paitsi huomion niin myös kyvyn tehdä muuta koska silmät ovat kiinni siinä - radio on puolipassivoiva koska sitä voi sentään kuunnella ja tehdä muuta koska katse voi keskittyä muuhunkin. Yhtä kaikki molemmat ovat passivoivia siinä mielessä että mitä enemmän ihminen niitä harrastaa ajastaan sitä enemmän hän on pelkkä muiden tekemien asioiden ja etenkin valintojen vastaanottaja ajatustyötä myöten.
Näkemys on tietysti tietyllä tavalla yksipuolinen mutta sen rajuus on täysin oikeutettu kun katsotaan televisiota ja radiota niiden näkökulmasta jotka tekevät itse valintoja ja toteuttavat itseään eivätkä ota vain muiden tekemisiä vastaan - kuten ihmiset jotka harrastavat vaikkapa soittamista, maalaamista, valokuvausta, lintujen pongaamista, entisöintiä, ruusutarhan hoitoa ja vaikkapa kielten opiskelua tms - mutta etenkin kulttuuria itse tehden koska maksimaalinen itsensä kehittäminen ja maksimaalinen valintojen tekeminen tapahtuu esimerkiksi nimenomaan kuvataiteessa ja maalaamisessa koska siinä on koko ajan kaikki mahdollisuduet auki ja kaikki valinnat tekee maalaaja itse. Siis se jos mikä on maksimaalista aktiivisuutta etenkin pelkkään television katseluun juuttuneiden ihmisten passiivisuuteen verraten.
Mutta mikä on se iso hämmentävä dynaaminen tekijä suomalaisuudessa joka aiheuttaa itsestään selvänä oletuksena että tottakai aktiivislta voidaan verottaa että toiset saavat olla passiivisia.
Asiaa ei varmastikaan olla tällä tavoin pahemmin käsitelty kuten tässä käsittelen. Kyseinen syy nimittäin on suomalaisuuteen pesiytynyt massiivinen viitsimättömyyden suoranainen tyrannia aidon oikean johonkin pyrkimisen kustannuksella.
Viitsimättömien ideologia on että tehdään se mikä on pakko ja enempää ei viitsitä ja sekin mikä tehdään nähdään sillä tavoin että suomalaiset taitavat valtaosassa kansaa nähdä
VIITSIMISEN ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄÄN JOHONKIN PYRKIMISEN SIJAAN.
Ja lisäksi he antavat ylisuuren painoarvon sille vähälle mitä viitsivät ja katsovat sen sellaiseksi johonkin pyrkimisen kaltaiseksi asiaksi että sillä perusteella voi sitten arvottaa mitä tahansa heidän viitsimistään tärkeämmäksi ja kritisoida etenkin siitä että
HE JOTKA VIITSIVÄT KÄYDÄ TYÖSSÄ KUN ON PAKKO JOUTUVAT VIELÄ MAKSAMAAN MUUSTA MM VEROINA KUIN MITÄ HE ITSE TARVITSEVAT JA HALUAVAT.
Hyvin on maailmassa analysoitu sitä miten johonkin pyrkiminen tapahtuu ja mitä yrittäminen ja luovuus on jne - mutta sitä mitä viitsimättömyys on ja miten se toimii suoranaisena kansakunnan kehitysjarruna on vähemmän analysoitu. Mutta nyt se analysoidaan.
Viitsimättömyyden ydin on siis se ettei tehdä muuta kuin mikä on pakko - kaikki muu pyrkiminen johonkin päämäärään on rasittavaa. Niinpä tyypillisesti viitsimättömät ei harrasta mitään mikä olisi heitä jotenkin henkisillä ponnisteluilla rasittavaa, he pysyttäytyvät passiivisessa vastaanottavassa viihteessä - heidän tunnuslauseensa voisi olla - lopeta se haitarinsoitto että kuulen telkkarin äänen.
Viitsimättömät suhtautuvat muiden yrittämiseen pitkin hampain - heitä ottaa pannuun se että joku pyrkii johonkin ja haluaa kehittää itseään - viitsimättömiä tyypillisesti sellainen harmittaa siihen mittaan että he saattavat jopa yrittää vaikeuttaa sellaista ja eivät aivan varmasti etenkään halua millään tavalla maksaa sellaisesta missään muodossa.
Tämä on siis yleinen kansalaisekaava viitsimättömyyden Suomessa että kaikki ne jotka pyrkii johonkin omaan juttuun ja yrittää kehittää itseään yritetään talloa matalaksi. Ja tämä on suomalaisen passiivisen viitsimättömyyden nilviäisyyden ensimmäinen puoli.
Ja nilviäisyyden toinen puoli avautuu heti kun joku nouseekin jollain tapaa menestykseen itseään kehittämällä ja johonkin pyrkimällä. Heti alkaa näillä viitsimättömyyden nilviäisyyden välitön samaistuminen menestyneeseen - jopa siihen jota ensin olivat vähätelleet ja talloneet - niin että alkaa kuulua seuraavaa:
- mä kerran istuin sen kuuluisuuden kanssa samassa pöydässä
- mä näin kuuluisuuden kaupassa
- kuuluisuus ajoi meidän talon ohi
- mun tytär tuntee kuuluisuuden pikkuserkun jne
Tällä tavoin viitsimättömien joukko on skitsofrenisesti jakautunut kahteen nilviäisyyspiirteeseen - siihen että yrittäviä ja johonkin pyrkiviä itsensä kehittäjiä tallotaan ja jos he menestyvät aletaan leimauuat ja liimautua kylkeen kuin hirvikärpäset syksyisessä metsässä - en yhtään ihmettele jos menestyneet aiemmin tallotut ihmiset kokevat suomalaisten passiiviset viittimättömyysjoukot hirvikärpästen kaltaisina vastenmielisyyksinä.
Mutta sitten oopperaan - miksi - siksi että viitsimättömien tyypillinen oopperan rahoituskritiikki osoittaa tehokkaasti sen mikä heidän suhteensa on siihen että jotkut aikuisen oikeesti yrittävät ja pääsevät vielä niin vaativalle ja korkealle tasolle kuin mitä oopperaalaulajan, oopperan orkesterin soittajan ja balettitanssijan työ on - niihen kun ei pääse edes likellekään jollain viitseliäimpien viitsimättömien kolmisointukitararokin osaamisella, karaokelaulutaidolla tai vaihtoaskeltanssitaidolla. Ooppera on selvästikin itsensä kehittämisen ja siinä korkean osaamisen saavuttamisen kruunu jokaisessa valtiossa musiikin saralla - tämä asia on niin itsetsään selvä kuin olla voi kaikille jotka vähänkin jotain omaa napaansa laajemmin asioista tietävät.
Mutta viitsimättömien tyrannialle se ei mahdu kalloon - he eivät ymmärrä eivätkä suvaitse sitä että joku edes yrittää kun he eivät viitsi ja jopa joukolla joka viikko kokoontuvat juhlimaan sen yrittämisen hienoja tuloksia eli menevät oopperaa kuuntelemaan ja katsomaan.
Mutta - taas hyppää viitsimättömien nilviäismäinen alhaisuus esiin - jos he sattuvat jotain kautta tuntemaan jonkun oopperalaulajan niin hupsistakeikkaa heti heidän asenteensa oopperaan muuttuu - mukasuopeaksi - vain sen vuoksi että he saavat muille viitsimättömille patsastella että he tuntevat oopperalaulajan.
Mutta kuulkaapas - tämä tarina on kuulkaa ihan tosi - ja se on aivan hirveä totuus että tämä tarina on valtaosaa suomalaisia koskien tosi.
Valtaosa suomalaisista on viitsimättömiä jotka nilviäimäisesti ensin talloo ja vähättelee kaikkea itsensäkehittämistä ja yrittämistä ja jos joku menestyy sen läpi niin sitten alkaa alhainen patsastelu sillä että tuntee jonkun kuuluisuduen tms.
Näin matalakehittyneellä tasolla on suomalaisuus - jonka osoittaa sekin poliittinen vallitseva peruslinja että niiden jotka viitsii yrittää ja keskittyä johonkin muuhun aktiiviseen sohvaperunatelevisiokatsomisen sijaan pitäisi maksaa tuo muiden kansakuntaa ja sen henkistä iskukykyä näivettävä passiivisuus.
Kun asian pitäisi olla yhä voimakkaammin päinvastoin - eli niin että jos yleinen tv-lupa pitää ottaa käyttöön niin sen pitää olla niin suuri että sillä ensin maksetaan yle mutta sen päälle vielä voidaan rahoittaa niitä jotkla viitsii itseään kehittää ja jotain yrittää - siis passiivisten viitsimättömien rahoitusosuutta yrittävien itseään kehittämiseen pyrkimisestä pitää kasvattaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Televisio on täyspassivoiva kapine koska se vie paitsi huomion niin myös kyvyn tehdä muuta koska silmät ovat kiinni siinä - radio on puolipassivoiva koska sitä voi sentään kuunnella ja tehdä muuta koska katse voi keskittyä muuhunkin. Yhtä kaikki molemmat ovat passivoivia siinä mielessä että mitä enemmän ihminen niitä harrastaa ajastaan sitä enemmän hän on pelkkä muiden tekemien asioiden ja etenkin valintojen vastaanottaja ajatustyötä myöten.
Näkemys on tietysti tietyllä tavalla yksipuolinen mutta sen rajuus on täysin oikeutettu kun katsotaan televisiota ja radiota niiden näkökulmasta jotka tekevät itse valintoja ja toteuttavat itseään eivätkä ota vain muiden tekemisiä vastaan - kuten ihmiset jotka harrastavat vaikkapa soittamista, maalaamista, valokuvausta, lintujen pongaamista, entisöintiä, ruusutarhan hoitoa ja vaikkapa kielten opiskelua tms - mutta etenkin kulttuuria itse tehden koska maksimaalinen itsensä kehittäminen ja maksimaalinen valintojen tekeminen tapahtuu esimerkiksi nimenomaan kuvataiteessa ja maalaamisessa koska siinä on koko ajan kaikki mahdollisuduet auki ja kaikki valinnat tekee maalaaja itse. Siis se jos mikä on maksimaalista aktiivisuutta etenkin pelkkään television katseluun juuttuneiden ihmisten passiivisuuteen verraten.
Mutta mikä on se iso hämmentävä dynaaminen tekijä suomalaisuudessa joka aiheuttaa itsestään selvänä oletuksena että tottakai aktiivislta voidaan verottaa että toiset saavat olla passiivisia.
Asiaa ei varmastikaan olla tällä tavoin pahemmin käsitelty kuten tässä käsittelen. Kyseinen syy nimittäin on suomalaisuuteen pesiytynyt massiivinen viitsimättömyyden suoranainen tyrannia aidon oikean johonkin pyrkimisen kustannuksella.
Viitsimättömien ideologia on että tehdään se mikä on pakko ja enempää ei viitsitä ja sekin mikä tehdään nähdään sillä tavoin että suomalaiset taitavat valtaosassa kansaa nähdä
VIITSIMISEN ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄÄN JOHONKIN PYRKIMISEN SIJAAN.
Ja lisäksi he antavat ylisuuren painoarvon sille vähälle mitä viitsivät ja katsovat sen sellaiseksi johonkin pyrkimisen kaltaiseksi asiaksi että sillä perusteella voi sitten arvottaa mitä tahansa heidän viitsimistään tärkeämmäksi ja kritisoida etenkin siitä että
HE JOTKA VIITSIVÄT KÄYDÄ TYÖSSÄ KUN ON PAKKO JOUTUVAT VIELÄ MAKSAMAAN MUUSTA MM VEROINA KUIN MITÄ HE ITSE TARVITSEVAT JA HALUAVAT.
Hyvin on maailmassa analysoitu sitä miten johonkin pyrkiminen tapahtuu ja mitä yrittäminen ja luovuus on jne - mutta sitä mitä viitsimättömyys on ja miten se toimii suoranaisena kansakunnan kehitysjarruna on vähemmän analysoitu. Mutta nyt se analysoidaan.
Viitsimättömyyden ydin on siis se ettei tehdä muuta kuin mikä on pakko - kaikki muu pyrkiminen johonkin päämäärään on rasittavaa. Niinpä tyypillisesti viitsimättömät ei harrasta mitään mikä olisi heitä jotenkin henkisillä ponnisteluilla rasittavaa, he pysyttäytyvät passiivisessa vastaanottavassa viihteessä - heidän tunnuslauseensa voisi olla - lopeta se haitarinsoitto että kuulen telkkarin äänen.
Viitsimättömät suhtautuvat muiden yrittämiseen pitkin hampain - heitä ottaa pannuun se että joku pyrkii johonkin ja haluaa kehittää itseään - viitsimättömiä tyypillisesti sellainen harmittaa siihen mittaan että he saattavat jopa yrittää vaikeuttaa sellaista ja eivät aivan varmasti etenkään halua millään tavalla maksaa sellaisesta missään muodossa.
Tämä on siis yleinen kansalaisekaava viitsimättömyyden Suomessa että kaikki ne jotka pyrkii johonkin omaan juttuun ja yrittää kehittää itseään yritetään talloa matalaksi. Ja tämä on suomalaisen passiivisen viitsimättömyyden nilviäisyyden ensimmäinen puoli.
Ja nilviäisyyden toinen puoli avautuu heti kun joku nouseekin jollain tapaa menestykseen itseään kehittämällä ja johonkin pyrkimällä. Heti alkaa näillä viitsimättömyyden nilviäisyyden välitön samaistuminen menestyneeseen - jopa siihen jota ensin olivat vähätelleet ja talloneet - niin että alkaa kuulua seuraavaa:
- mä kerran istuin sen kuuluisuuden kanssa samassa pöydässä
- mä näin kuuluisuuden kaupassa
- kuuluisuus ajoi meidän talon ohi
- mun tytär tuntee kuuluisuuden pikkuserkun jne
Tällä tavoin viitsimättömien joukko on skitsofrenisesti jakautunut kahteen nilviäisyyspiirteeseen - siihen että yrittäviä ja johonkin pyrkiviä itsensä kehittäjiä tallotaan ja jos he menestyvät aletaan leimauuat ja liimautua kylkeen kuin hirvikärpäset syksyisessä metsässä - en yhtään ihmettele jos menestyneet aiemmin tallotut ihmiset kokevat suomalaisten passiiviset viittimättömyysjoukot hirvikärpästen kaltaisina vastenmielisyyksinä.
Mutta sitten oopperaan - miksi - siksi että viitsimättömien tyypillinen oopperan rahoituskritiikki osoittaa tehokkaasti sen mikä heidän suhteensa on siihen että jotkut aikuisen oikeesti yrittävät ja pääsevät vielä niin vaativalle ja korkealle tasolle kuin mitä oopperaalaulajan, oopperan orkesterin soittajan ja balettitanssijan työ on - niihen kun ei pääse edes likellekään jollain viitseliäimpien viitsimättömien kolmisointukitararokin osaamisella, karaokelaulutaidolla tai vaihtoaskeltanssitaidolla. Ooppera on selvästikin itsensä kehittämisen ja siinä korkean osaamisen saavuttamisen kruunu jokaisessa valtiossa musiikin saralla - tämä asia on niin itsetsään selvä kuin olla voi kaikille jotka vähänkin jotain omaa napaansa laajemmin asioista tietävät.
Mutta viitsimättömien tyrannialle se ei mahdu kalloon - he eivät ymmärrä eivätkä suvaitse sitä että joku edes yrittää kun he eivät viitsi ja jopa joukolla joka viikko kokoontuvat juhlimaan sen yrittämisen hienoja tuloksia eli menevät oopperaa kuuntelemaan ja katsomaan.
Mutta - taas hyppää viitsimättömien nilviäismäinen alhaisuus esiin - jos he sattuvat jotain kautta tuntemaan jonkun oopperalaulajan niin hupsistakeikkaa heti heidän asenteensa oopperaan muuttuu - mukasuopeaksi - vain sen vuoksi että he saavat muille viitsimättömille patsastella että he tuntevat oopperalaulajan.
Mutta kuulkaapas - tämä tarina on kuulkaa ihan tosi - ja se on aivan hirveä totuus että tämä tarina on valtaosaa suomalaisia koskien tosi.
Valtaosa suomalaisista on viitsimättömiä jotka nilviäimäisesti ensin talloo ja vähättelee kaikkea itsensäkehittämistä ja yrittämistä ja jos joku menestyy sen läpi niin sitten alkaa alhainen patsastelu sillä että tuntee jonkun kuuluisuduen tms.
Näin matalakehittyneellä tasolla on suomalaisuus - jonka osoittaa sekin poliittinen vallitseva peruslinja että niiden jotka viitsii yrittää ja keskittyä johonkin muuhun aktiiviseen sohvaperunatelevisiokatsomisen sijaan pitäisi maksaa tuo muiden kansakuntaa ja sen henkistä iskukykyä näivettävä passiivisuus.
Kun asian pitäisi olla yhä voimakkaammin päinvastoin - eli niin että jos yleinen tv-lupa pitää ottaa käyttöön niin sen pitää olla niin suuri että sillä ensin maksetaan yle mutta sen päälle vielä voidaan rahoittaa niitä jotkla viitsii itseään kehittää ja jotain yrittää - siis passiivisten viitsimättömien rahoitusosuutta yrittävien itseään kehittämiseen pyrkimisestä pitää kasvattaa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, September 23, 2011
Ajatuksiani kauneudesta
Mikä on vaikkapa kauniin ja komean ero - kauniin ei tarvitse yrittää olla enempää kuin mitä se on.
Toisin sanoen - kauneus on maalauksen, rakennuksen, ihmisenkin sisäinen asia - se on ilmiö jonka ihminen itsestään tai taiteesta tai rakennuksesta loihtii esiin.
Kauneus on esineen, asian, ihmisen sisäisyyttä.
Mutta kauneus on myös sillä tavalla itseriittoisuutta ja itsetietoisuutta - mutta vaatimatonta itsetietoisuutta - ettei sen tarvitse sosiaalisesti peilata itseään ollakseen kaunis tai olemassa.
Kaunis on siten myös itsetuntoisuutta - kauneus on tervettä itsetuntoisuutta - kauneus on itsetunnon ilmaus.
Mutta kun kauneudessa on sitä henkisesti syvenevämpi ja sitä abstraktimpi olemus mitä kauniimpi esine, asia tai ihminen on niin siitä seuraa tämä:
Visuaalisestikin ruma voi olla kaunis jos se hengittää ulospäin kauneuden sisäistä ja terveesti itsetietoista itseriittoisuutta - jos siltä puuttuu tarve sosiaaliseen tai muuhunkaan peilaamiseen - jos sille riittää oma sisäisistä syvyyksistä kumpuava uniikkiutensa.
Toisin sanoen kauneus on myös ominaisuus joka ei tunne tarvetta peilata ulospäin millään lailla ollakseen kaunis.
Tämän kuvauksen perusteella jokainen voinee jollakin abstraktion tasolla tuntea mitä kauneus on ja luultavasti nimetä henkilön joka on kuvaamallani tavalla kaunis olematta ulkoisesti ja visuaalisesti kaunis.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Toisin sanoen - kauneus on maalauksen, rakennuksen, ihmisenkin sisäinen asia - se on ilmiö jonka ihminen itsestään tai taiteesta tai rakennuksesta loihtii esiin.
Kauneus on esineen, asian, ihmisen sisäisyyttä.
Mutta kauneus on myös sillä tavalla itseriittoisuutta ja itsetietoisuutta - mutta vaatimatonta itsetietoisuutta - ettei sen tarvitse sosiaalisesti peilata itseään ollakseen kaunis tai olemassa.
Kaunis on siten myös itsetuntoisuutta - kauneus on tervettä itsetuntoisuutta - kauneus on itsetunnon ilmaus.
Mutta kun kauneudessa on sitä henkisesti syvenevämpi ja sitä abstraktimpi olemus mitä kauniimpi esine, asia tai ihminen on niin siitä seuraa tämä:
Visuaalisestikin ruma voi olla kaunis jos se hengittää ulospäin kauneuden sisäistä ja terveesti itsetietoista itseriittoisuutta - jos siltä puuttuu tarve sosiaaliseen tai muuhunkaan peilaamiseen - jos sille riittää oma sisäisistä syvyyksistä kumpuava uniikkiutensa.
Toisin sanoen kauneus on myös ominaisuus joka ei tunne tarvetta peilata ulospäin millään lailla ollakseen kaunis.
Tämän kuvauksen perusteella jokainen voinee jollakin abstraktion tasolla tuntea mitä kauneus on ja luultavasti nimetä henkilön joka on kuvaamallani tavalla kaunis olematta ulkoisesti ja visuaalisesti kaunis.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, September 22, 2011
Tietotekniikkayritykset jäähylle 10 vuodeksi harjoittelemaan
Valtiontalouden tarkastusvirasto moittii valtion tietojärjestelmäntoimittajia osaamattomuudesta - toimimattomien järjestelmien aiheuttaen veronmaksajille satojen miljoonien eurojen menetykset muutamassa vuodessa.
Julkisella puolella kaikki isot tietojärjestelmähankkeet - siis KAIKKI, nyt alkoi ottamaan päähän - ovat päättyneet viime aikoina kaaokseen käyttöönottovaiheessa, mikä kertoo it-firmojen ammattitaidottomuudesta. VR:n lippufiasko on uusin esimerkki, mutta vastaavia ovat olleet muun muassa ulosotto-, verotieto- ja ajoneuvorekisterijärjestelmän uudistukset.
Myös pieleen mennyt sähköinen äänestäminen sekä jo 1980-luvun lopulla käynnistetystä sähköisten reseptien tietojärjestelmähanke joka on yhä kesken - siis 1980-luvun lopulla käynnistynyt ja YHÄ kesken, nyt ottaa päähän vielä enemmän.
Noniin.
Eiköhän ole aika ottaa tietotekniikkahankkeissa seuraavat askelet:
1. 10 vuoden aikalisä ilman yhtäkään hankintaa että tietotekniikkayritykset saavat rauhassa harjoitella asiaansa - tyyliin - ei olympialaisiinkaan pidä lähettää urheilijoita jotka ehkä ennätyksen tehtyään pääsee vain ehkä 40 parhaan joukkoon
2. aletaan hakea lakiteitse korvauksia - ja siinä samassa hankkeessa pitää myös Olkiluoto-sekoiusta alkaa pumppaamaan korvausrahoja jotka nekin lienevät luokkaa isot
3. urheilun tapaan aletaan satsaamaan ihan muuhun kuin tietojärjestelmiin kun tietotekniikkayritykset osaa yhtä huonosti kuin urheilussakin osataan
4. pannaan aivan uuteen tarkasteluun tämä sokeasti luotu hokema että tietotekniikka tehostaa ja on edullista
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Julkisella puolella kaikki isot tietojärjestelmähankkeet - siis KAIKKI, nyt alkoi ottamaan päähän - ovat päättyneet viime aikoina kaaokseen käyttöönottovaiheessa, mikä kertoo it-firmojen ammattitaidottomuudesta. VR:n lippufiasko on uusin esimerkki, mutta vastaavia ovat olleet muun muassa ulosotto-, verotieto- ja ajoneuvorekisterijärjestelmän uudistukset.
Myös pieleen mennyt sähköinen äänestäminen sekä jo 1980-luvun lopulla käynnistetystä sähköisten reseptien tietojärjestelmähanke joka on yhä kesken - siis 1980-luvun lopulla käynnistynyt ja YHÄ kesken, nyt ottaa päähän vielä enemmän.
Noniin.
Eiköhän ole aika ottaa tietotekniikkahankkeissa seuraavat askelet:
1. 10 vuoden aikalisä ilman yhtäkään hankintaa että tietotekniikkayritykset saavat rauhassa harjoitella asiaansa - tyyliin - ei olympialaisiinkaan pidä lähettää urheilijoita jotka ehkä ennätyksen tehtyään pääsee vain ehkä 40 parhaan joukkoon
2. aletaan hakea lakiteitse korvauksia - ja siinä samassa hankkeessa pitää myös Olkiluoto-sekoiusta alkaa pumppaamaan korvausrahoja jotka nekin lienevät luokkaa isot
3. urheilun tapaan aletaan satsaamaan ihan muuhun kuin tietojärjestelmiin kun tietotekniikkayritykset osaa yhtä huonosti kuin urheilussakin osataan
4. pannaan aivan uuteen tarkasteluun tämä sokeasti luotu hokema että tietotekniikka tehostaa ja on edullista
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, September 15, 2011
Halla-aholaisuuden ydin on pyrkimys päästä ärsytyksen tunteesta eroon poistamalla sen kohde
Halla-ahon molemmat Facebook-kommentit Kreikan mielenosoituksiin liittyen olivat sisällöltään oleellisesti samoja - jyrätä voimakeinoin se joka koetaan ongelmaksi, hankalaksi ja etenkin ärsyttäväksi.
Ilmiönä halla-aholaisuus menee näin. On joukko suhteellisen periaatteellisia ja omista arvoistaan korostuneen tietoisia ihmisiä jotka ovat yleensä niin pikkuisen sensitiivisen yliherkkiä kuin etenkin emotionaaliseen paineisuuteen taipuvaisia - ja - erityisesti tuon kasvavan emotionaalisen paineisuuden tuskallisena kokevia - ja - varustettu kuvitelmalla että ärsyyntyminen poistuu sillä kun sen kohde poistetaan.
Mutta eihän se niin mene - sen enempää mitään kohdetta inhimillisessä elämässä kuin taipumusta ärsyyntyä erinäisistä asioista ei saada poistettua sillä että ärsyttävä kohde poistetaan.
Kas kun asian ydin se että on yliherkkä sensitiivisyys ja yliherkkä kaasujalka nostattaa emotionaalista paineisuutta siihen mittaan että sitä on vaikea kestää - ja sitten kun se emotionaalinen paineisuus on joukkokuohunnalla saatu nostettua sellaiseen joukkoilmiöön ettei vastuu olekaan enää kellään vaan on kollektiivinen niin se saattaa purkautua emotionaalisen paineisuuden poistamisen tekoina poistamalla ärsytyksen aiheuttava kohde.
Bad luck - oikeusvaltio ei katso asioita kollektiivisen vastuun kannalta vaan yksilövastuun kannalta - silloin jokainen yksilö joutuu oikeuden eteen teoistaan eikä siinä auta yhtään vetoaminen sen enempää poliittisiin kuin kollektiivisen hurmahenkisyydenkään syihin.
Toisin sanoen - halla-aholaisuus on yliherkkien emootiopaineisuustaipuvaisten ihmisten joukko joka nostattaa tunnevaltaisesti käsityksensä kollektiivisesti uskonnollisluontoiseen hurmokseen.
Näinpä on aika helppo verrata halla-aholaisuutta johonkin omalle maatilalle omien arvojensa ja sääntöjensä pariin ulkomaailmasta vetäytyvään uskonlahkoon.
Yleensä tuollaiset uskonlahkot antaa muiden olla rauhassa - mutta halla-aholaisuus kuvittelee voivansa mitättömän pienenä joukkona kansasta ajaa kaikki muut oman uskolahkoisen käsitysmaailmansa jas valtansa alle.
Ei muuten taida onnistua.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ilmiönä halla-aholaisuus menee näin. On joukko suhteellisen periaatteellisia ja omista arvoistaan korostuneen tietoisia ihmisiä jotka ovat yleensä niin pikkuisen sensitiivisen yliherkkiä kuin etenkin emotionaaliseen paineisuuteen taipuvaisia - ja - erityisesti tuon kasvavan emotionaalisen paineisuuden tuskallisena kokevia - ja - varustettu kuvitelmalla että ärsyyntyminen poistuu sillä kun sen kohde poistetaan.
Mutta eihän se niin mene - sen enempää mitään kohdetta inhimillisessä elämässä kuin taipumusta ärsyyntyä erinäisistä asioista ei saada poistettua sillä että ärsyttävä kohde poistetaan.
Kas kun asian ydin se että on yliherkkä sensitiivisyys ja yliherkkä kaasujalka nostattaa emotionaalista paineisuutta siihen mittaan että sitä on vaikea kestää - ja sitten kun se emotionaalinen paineisuus on joukkokuohunnalla saatu nostettua sellaiseen joukkoilmiöön ettei vastuu olekaan enää kellään vaan on kollektiivinen niin se saattaa purkautua emotionaalisen paineisuuden poistamisen tekoina poistamalla ärsytyksen aiheuttava kohde.
Bad luck - oikeusvaltio ei katso asioita kollektiivisen vastuun kannalta vaan yksilövastuun kannalta - silloin jokainen yksilö joutuu oikeuden eteen teoistaan eikä siinä auta yhtään vetoaminen sen enempää poliittisiin kuin kollektiivisen hurmahenkisyydenkään syihin.
Toisin sanoen - halla-aholaisuus on yliherkkien emootiopaineisuustaipuvaisten ihmisten joukko joka nostattaa tunnevaltaisesti käsityksensä kollektiivisesti uskonnollisluontoiseen hurmokseen.
Näinpä on aika helppo verrata halla-aholaisuutta johonkin omalle maatilalle omien arvojensa ja sääntöjensä pariin ulkomaailmasta vetäytyvään uskonlahkoon.
Yleensä tuollaiset uskonlahkot antaa muiden olla rauhassa - mutta halla-aholaisuus kuvittelee voivansa mitättömän pienenä joukkona kansasta ajaa kaikki muut oman uskolahkoisen käsitysmaailmansa jas valtansa alle.
Ei muuten taida onnistua.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, September 14, 2011
Suomalaista oikeusarvosekoilua
En koskaa tule hyväksymään oikeusvaltioksi kutsutun valtion
ominaisuudeksi sitä että kun on todettu kartellirikos, rikoksella saatu hyöty ja
rikoksesta taloudellisia menetyksiä saanut uhri niin voisi käydä niin
että rikoksen tekijä tuomitaan mutta uhri joutuu hakemaan erikseen
korvauksia menetyksistään
JA
VOI JOPA HÄVITÄ KORVAUSOIKEUDENKÄYNNIN JOUTUEN JOPA MAKSAMAAN ALKUPERÄISEN
RIKOKSENTEKIJÄN OIKEUDENKÄYNTIKORVAUKSET.
Ja tämähän on täyttä totta Suomessa - nytkin kunnat harkitsevat korvausoikeudenkäyntien käynnistämistä asfalttikartellia vastaan.
Eli olemme asiassa jättisuuren oikeusarvon äärellä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
ominaisuudeksi sitä että kun on todettu kartellirikos, rikoksella saatu hyöty ja
rikoksesta taloudellisia menetyksiä saanut uhri niin voisi käydä niin
että rikoksen tekijä tuomitaan mutta uhri joutuu hakemaan erikseen
korvauksia menetyksistään
JA
VOI JOPA HÄVITÄ KORVAUSOIKEUDENKÄYNNIN JOUTUEN JOPA MAKSAMAAN ALKUPERÄISEN
RIKOKSENTEKIJÄN OIKEUDENKÄYNTIKORVAUKSET.
Ja tämähän on täyttä totta Suomessa - nytkin kunnat harkitsevat korvausoikeudenkäyntien käynnistämistä asfalttikartellia vastaan.
Eli olemme asiassa jättisuuren oikeusarvon äärellä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, September 13, 2011
Eikö kolmea metsäjättiä Metsäliittoa, Stora-Ensoa ja UPM-Kymmeneä ja niiden työntekijöitä hävetä puukartelliin liittvvä eettinen pohjanoteerauksensa
On se käsittämätöntä ja täysin oikeusvaltion vastaista että kun kolme metsäjättiä on jäänyt kiinni puukaupan kartellista niin sitten siitä kärsineiden uhrien pitää oikein erikseen ruveta vaatimaan korvauksia. Kun ne pitäisi tulla tilille automaattisesti - ja kartelliosapuolten lukuun myös toimenpiteen kustannusten osalta.
Ja että tilanne olisi oikein korni niin vaikka kartellin olemassaolo on todettu niin nämä korvauksenhakijat ovat sen uhan alla että häviävät korvausvaatimuksensa ja joutuvat maksamaan vielä metsäjättien oikeudenkäyntikulut.
Siis kun ensin kartellilla todettu lakia rikotun ja siitä rikollista hyötyä hankitun niin sitten korvausvaatimusasiassa voi käydä että koko kartellirikos taloudelliselta puolelta kumotaan.
Melkoista jättitason rikollisten suosimista.
Eikö kolmea suurta metsäyhtiöitä - ja niiden työntekijöitä - laisinkaan hävetä tämä etiikan pohjanoteeraus mitä ne osoittavat.
Ja minkälaista ruususen unta nukkuu oikeuslaitos ja mm oikeuskansleri ettei tälläiseen oikeusarvoa loukkaavaan ympitypertelyyn puutu.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja että tilanne olisi oikein korni niin vaikka kartellin olemassaolo on todettu niin nämä korvauksenhakijat ovat sen uhan alla että häviävät korvausvaatimuksensa ja joutuvat maksamaan vielä metsäjättien oikeudenkäyntikulut.
Siis kun ensin kartellilla todettu lakia rikotun ja siitä rikollista hyötyä hankitun niin sitten korvausvaatimusasiassa voi käydä että koko kartellirikos taloudelliselta puolelta kumotaan.
Melkoista jättitason rikollisten suosimista.
Eikö kolmea suurta metsäyhtiöitä - ja niiden työntekijöitä - laisinkaan hävetä tämä etiikan pohjanoteeraus mitä ne osoittavat.
Ja minkälaista ruususen unta nukkuu oikeuslaitos ja mm oikeuskansleri ettei tälläiseen oikeusarvoa loukkaavaan ympitypertelyyn puutu.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Uusi käsite - julkisen ja yksityisen sektorin keskinäinen arvotuotto
Esitän aivan uuden käsitteen jota ei ole taidettu aiemmin koskaan näin esittää - ja se käsite kuuluu näin:
julkisen talouden osuus bkt:sta on sitä perustellumpi ja parempi mitä suurempi on julkiseen sektoriin sijoitetun pääoman arvotuotto
ja
mitä isompi sen osuus on verrattuna yksityisen sektorin sijoitetun pääoman arvotuottoon.
Toisin sanoen - haastan tällä käsitteellä yksityistä sektoria katsomaan että mikähän sen sijoitetun pääoman arvotuotto onkaan niin kansantaloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin.
Eli jos yksityinen sektori ei kykene parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin julkinen niin ei ole mitään syytä arvojen näkökulmasta leikata ja supistaa julkista sektoria - päinvastoin julkisen sektorin pitäisi laajeta yksityisen sektorin puolelle jos julkinen sektori pystyy jossain asiassa parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin yksityinen sektori.
Ja TÄMÄ panee yksityisen sektorin aivan uuden SIVISTYSVAATIMUKSEN eteen jonka suhteen se on uinunut omahyväisessä harhaluuloisuudessaan jo vuosikymmeniä ellei vuosisatoja.
Eli käsite on erittäin syvällä - ja hyvällä - tavalla vaikuttava.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
julkisen talouden osuus bkt:sta on sitä perustellumpi ja parempi mitä suurempi on julkiseen sektoriin sijoitetun pääoman arvotuotto
ja
mitä isompi sen osuus on verrattuna yksityisen sektorin sijoitetun pääoman arvotuottoon.
Toisin sanoen - haastan tällä käsitteellä yksityistä sektoria katsomaan että mikähän sen sijoitetun pääoman arvotuotto onkaan niin kansantaloudellisesti kuin yhteiskunnallisestikin.
Eli jos yksityinen sektori ei kykene parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin julkinen niin ei ole mitään syytä arvojen näkökulmasta leikata ja supistaa julkista sektoria - päinvastoin julkisen sektorin pitäisi laajeta yksityisen sektorin puolelle jos julkinen sektori pystyy jossain asiassa parempaan sijoitetun pääoman arvotuottoon kuin yksityinen sektori.
Ja TÄMÄ panee yksityisen sektorin aivan uuden SIVISTYSVAATIMUKSEN eteen jonka suhteen se on uinunut omahyväisessä harhaluuloisuudessaan jo vuosikymmeniä ellei vuosisatoja.
Eli käsite on erittäin syvällä - ja hyvällä - tavalla vaikuttava.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Pääoma toimii markkinataloutta vastaan ja on sen elämästä vieraantunut aivoissa sijaitseva syöpä
Esimerkiksi se että velkakriisissä suojellaan pankkeja markkinataloudelta - jossa ne kuitenkin toimii - ja sitä kautta sen riskin toteutumiselta joka markkinatalouden riskinottoon kuuluu ja samalla vaaditaan pankkien riskin toteutumisen välttämiseksi julkisten sektorien alasajoa on selvä merkki siitä että pääomalla on jo kauan ollut ideologia joka on elämälle vieras, ei elämää ymmärrä - eikä ymmärrä edes markkinataloutta jossa se toimii koska järjestää itselleen riskisuojatun aseman.
Toisin sanoen pääoma on itse tuhonnut markkinatalouden ydinolemuksen ja vinouttanut sen riskien toteutumisen kautta tapahtuvan tervehdyttävän toiminnan.
Pääoma ja nykyinen pankki- ja sijoitustoiminta on markkinatalouden syöpä.
Ja kun pääoma sattuu olemaan markkinatalouden ydin niin pääoman syöpä onkin aivoissa - joka näkyy - kaikkinaisten älyllisten toimintojen heikkenemisenä. Näkö-, harkinta- ja toimintakyky ovat pääomalla heikentyneet.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
ps.
13.9.2011 11:22 Jussi Vaarala
Käyttäjän jussivaarala kuva
1 piste
On kaiketi tehty kaksi isoa virhettä:
1. pankeille on annettu veronmaksajien varoilla toteutettu talletussuoja joka osaltaan on kammennut pankkeja ulos markkinatalouden riskialueelta
2. on annettu pankeille lupa tehdä virtuaalirahaa lainojen muodossa joka aina vaan holtittomammin reaalivakuuksiin suhteutettuna ja niistä irrotettuna on johtanut järjettömään rahamassaan maailmalla jolle ei ole mitään vastinetta missään muussa kuin siinä että ne ovat pelkkiä numeroita vailla seteli, kulta- tai mitään reaalivastinetta.
Näin pankit ovat tuhonneet toisaalta reaalitalouden olemuksen markkinatlaouden pohjana ja toisaalta tuhonneet sen myös niin että ovat kammenneet pääoman riskivapaalle elueelle jota yritetään toteuttaa nyt niin että pumpataan veronmaksajat ja lailliset demokratiat niiden rahojen maksajiksi joita riskivapaalla holtittomalla lainojen antamisen kautta tehdyllä vastikkeettomalla tavalla on luotu.
Pankit ja pääoma on luonut LEIKKIRAHAA ja nyt ne hakevat sille reaalivastinetta pumppaamalla lailliset demokratiat sen ja riskiensä maksajiksi.
muokkaa
vastaa
poista
linkki tähän kommenttiin
13.9.2011 11:41 Jussi Vaarala uusi
Käyttäjän jussivaarala kuva
1 piste
On käynyt niin järjettömästi että kuplalainojen ainoaksi reaalivastineeksi on jäänyt ja jopa otettu vain tuon rahasumman sijoittamisen
TUOTTO-ODOTUS
Eli otetaan ja annetaan lainaa jopa ilman vakuuksia ainoana vakuutena se että rahalle saadaan tuottoa.
Ja kun tällaisia tuotto-odotuslainoja ja sitä kautta vastikkeetonta rahaa on pumpatttu maailmalle niin sitä on niin paljon että sille ei enää mistään saa tuottoa - eli tuotto-odotuksen reaalivastineelle ei ollutkaan enää katetta - jolloin koko kupla on alkanut lässähtää kasaan. Ja tuo lässähdys yritetään siirtää laillisten demokratioiden ja veronmaksajien maksettavaksi.
Kaava on vähän sama kuin ihminen menisi ottamaan lainaa sanoen vastikkeeksi että mulla on varma tuotto sille ja sitten menee pelaamaan sillä rulettia.
13.9.2011 12:46 Jussi Vaarala
Käyttäjän jussivaarala kuva
0 pistettä
Onko pääoman ja markkinatalouden suhde vähän sama kuin muusikon ja parketin tanssijoiden suhde.
Ainakin sanotaan niin että moni soittaja ei osaa tanssia jolloin tästä voisimme johtaa näin:
orkesteri ja sen soittajat on kuin pääoma ja tanssilattia on markkinatalouden aluetta
ja jos soittaja menee tanssitaidottomana tanssimaan niin hän sotkee tanssikuviot eikä soitto soi
ja jos taas soittotaidoton tanssiväki menee soittamaan niin siitä ei tuloe sen enempää soittoa kuin tanssiakaan
niin paras on että soittajat soittaa niin hyvin että on hyvä tanssia
ja pysyy roolit aisoissa.
Eli pääoma osaa markkinataloutta tanssittaa mutta ei se itse markkinatalouden askelia osaa. Markkinatalouden askelia osaavat parhaiten toimitusjohtajat - mutta hekin vain niin kauan kun ymmärtävät olla menemättä liikaa pääoman kelkkaan ja ymmärtävät olla kartellisoitumatta ja monopolisoitumatta ja ymmärtävät antaa aina vapauden uudelle pakottamatta sitä oman ahneutensa ja vallanhalunsa valtaan.
Markkinatalouden vapaus on sama kuin perhonen - joka on kauneimmillaan lentäessään vapaana - mutta ei pistettynä neulalla lasikantiseen laatikkoon ihailtavaksi.
Toisin sanoen pääoma on itse tuhonnut markkinatalouden ydinolemuksen ja vinouttanut sen riskien toteutumisen kautta tapahtuvan tervehdyttävän toiminnan.
Pääoma ja nykyinen pankki- ja sijoitustoiminta on markkinatalouden syöpä.
Ja kun pääoma sattuu olemaan markkinatalouden ydin niin pääoman syöpä onkin aivoissa - joka näkyy - kaikkinaisten älyllisten toimintojen heikkenemisenä. Näkö-, harkinta- ja toimintakyky ovat pääomalla heikentyneet.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
ps.
13.9.2011 11:22 Jussi Vaarala
Käyttäjän jussivaarala kuva
1 piste
On kaiketi tehty kaksi isoa virhettä:
1. pankeille on annettu veronmaksajien varoilla toteutettu talletussuoja joka osaltaan on kammennut pankkeja ulos markkinatalouden riskialueelta
2. on annettu pankeille lupa tehdä virtuaalirahaa lainojen muodossa joka aina vaan holtittomammin reaalivakuuksiin suhteutettuna ja niistä irrotettuna on johtanut järjettömään rahamassaan maailmalla jolle ei ole mitään vastinetta missään muussa kuin siinä että ne ovat pelkkiä numeroita vailla seteli, kulta- tai mitään reaalivastinetta.
Näin pankit ovat tuhonneet toisaalta reaalitalouden olemuksen markkinatlaouden pohjana ja toisaalta tuhonneet sen myös niin että ovat kammenneet pääoman riskivapaalle elueelle jota yritetään toteuttaa nyt niin että pumpataan veronmaksajat ja lailliset demokratiat niiden rahojen maksajiksi joita riskivapaalla holtittomalla lainojen antamisen kautta tehdyllä vastikkeettomalla tavalla on luotu.
Pankit ja pääoma on luonut LEIKKIRAHAA ja nyt ne hakevat sille reaalivastinetta pumppaamalla lailliset demokratiat sen ja riskiensä maksajiksi.
muokkaa
vastaa
poista
linkki tähän kommenttiin
13.9.2011 11:41 Jussi Vaarala uusi
Käyttäjän jussivaarala kuva
1 piste
On käynyt niin järjettömästi että kuplalainojen ainoaksi reaalivastineeksi on jäänyt ja jopa otettu vain tuon rahasumman sijoittamisen
TUOTTO-ODOTUS
Eli otetaan ja annetaan lainaa jopa ilman vakuuksia ainoana vakuutena se että rahalle saadaan tuottoa.
Ja kun tällaisia tuotto-odotuslainoja ja sitä kautta vastikkeetonta rahaa on pumpatttu maailmalle niin sitä on niin paljon että sille ei enää mistään saa tuottoa - eli tuotto-odotuksen reaalivastineelle ei ollutkaan enää katetta - jolloin koko kupla on alkanut lässähtää kasaan. Ja tuo lässähdys yritetään siirtää laillisten demokratioiden ja veronmaksajien maksettavaksi.
Kaava on vähän sama kuin ihminen menisi ottamaan lainaa sanoen vastikkeeksi että mulla on varma tuotto sille ja sitten menee pelaamaan sillä rulettia.
13.9.2011 12:46 Jussi Vaarala
Käyttäjän jussivaarala kuva
0 pistettä
Onko pääoman ja markkinatalouden suhde vähän sama kuin muusikon ja parketin tanssijoiden suhde.
Ainakin sanotaan niin että moni soittaja ei osaa tanssia jolloin tästä voisimme johtaa näin:
orkesteri ja sen soittajat on kuin pääoma ja tanssilattia on markkinatalouden aluetta
ja jos soittaja menee tanssitaidottomana tanssimaan niin hän sotkee tanssikuviot eikä soitto soi
ja jos taas soittotaidoton tanssiväki menee soittamaan niin siitä ei tuloe sen enempää soittoa kuin tanssiakaan
niin paras on että soittajat soittaa niin hyvin että on hyvä tanssia
ja pysyy roolit aisoissa.
Eli pääoma osaa markkinataloutta tanssittaa mutta ei se itse markkinatalouden askelia osaa. Markkinatalouden askelia osaavat parhaiten toimitusjohtajat - mutta hekin vain niin kauan kun ymmärtävät olla menemättä liikaa pääoman kelkkaan ja ymmärtävät olla kartellisoitumatta ja monopolisoitumatta ja ymmärtävät antaa aina vapauden uudelle pakottamatta sitä oman ahneutensa ja vallanhalunsa valtaan.
Markkinatalouden vapaus on sama kuin perhonen - joka on kauneimmillaan lentäessään vapaana - mutta ei pistettynä neulalla lasikantiseen laatikkoon ihailtavaksi.
Monday, September 12, 2011
Poliisille siviiliasuisia työvuoroja ja vartijoille kiinniottovelvollisuus rasismin kitkemiseksi
Rasistinen käyttäytyminen on lisääntynyt.
Siihen voitaisiin puuttua tehokkaalla tavalla ottamalla käyttöön poliisien siviiliasuiset partiointivuorot - perusteena se että rasismia hillitsee paljon enemmän se ettei rasistisesti käyttäytyvät tiedä kuka läsnäolevista tavallisesti pukeutuvista on poliisi - kuin että poliisi näkyy paikalla virkapukuisena koska silloin ei rasistisesti käyttäytyvä ihminen tietenkään ala ilmirasistiseksi.
Toisaalta kauppojen yms vartijoita pitäisi lainsäädännöllä velvoittaa kiinniottamaan henkilöt jotka käyttäytyvät rasistisesti vartijan valvomalla alueella.
Näin saadaan varma ja tehokas ehkäisevä sekä myös rangaistusseuraamuksia jakava ote rasistiseen käyttäytymiseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Siihen voitaisiin puuttua tehokkaalla tavalla ottamalla käyttöön poliisien siviiliasuiset partiointivuorot - perusteena se että rasismia hillitsee paljon enemmän se ettei rasistisesti käyttäytyvät tiedä kuka läsnäolevista tavallisesti pukeutuvista on poliisi - kuin että poliisi näkyy paikalla virkapukuisena koska silloin ei rasistisesti käyttäytyvä ihminen tietenkään ala ilmirasistiseksi.
Toisaalta kauppojen yms vartijoita pitäisi lainsäädännöllä velvoittaa kiinniottamaan henkilöt jotka käyttäytyvät rasistisesti vartijan valvomalla alueella.
Näin saadaan varma ja tehokas ehkäisevä sekä myös rangaistusseuraamuksia jakava ote rasistiseen käyttäytymiseen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Friday, September 09, 2011
Internet ja lähitoiminnan kaipuu murentaa nykyisen suuruusharhaisen kaupunkirakenneajattelun paikoillensa
Suuret etäällekin suurista kasvukeskuksista sijoittuneet ostoskeskukset ovat välivaihe kohti uutta yhdyskuntarakennetta. Ne ovat protesti kelvottomalle ja tehottomalle kaupunkien kaupparakenteelle.
Ostoskeskukset ovat irtiotto siitä erityisesti rannikoille sijoittuvasta perinteisestä kaupunki-ideologiasta että kaupunki syntyy sinne minne laivat tuovat tavaroita muilta mailta ja jonne sisämaasta tuodaan tavaroita toreille ja kauppoihin kaupattavaksi.
Ostoskeskukset ovat myös tavallaan protesti sitä onnetonta pelkästään pääoman, teollisuuden ja kaupan keskittymistä ajavalle yhdyskunta- ja kuntarakennetouhulle mitä poliitikot ja virkamiehet touhuaa.
Mutta nykyisin on yhä selkeämmin vaikuttamassa vanhan keskittyvän kaupunkirakenteen sortumiselle kaksi hyvin voimakasta dynaamista tekijää.
Ensimmäinen tekijä on lähiajattelu - se on hurjassa nousussa ja vallannut imisten ajattelua yhä enemmän kaikilla tavoilla ja syystäkin - ja samalla se on myös poliitikkojen otettava yhä enemmän huomioon - poliitikko kun saa mandaattinsa siitä että kannattaa niitä asioita jotka on kansalle mieleen.
Toinen tekijä on internet - ja erityisen kohtalokasta nykyiselle kaupunkirakenteelle ja sen kaupparakenteelle yhä lisääntyvinä tyhjinä katutason myymälärakenteinaan on seuraavat seikat.
Kaupunkien kalliit toimitilojen vuokrat ovat kauppatoimintaa tappavaa verrattuna internetkauppaan koska internetkauppias voi perustaa kauppansa ilmaiseksi ja nollavuokralla vaikkapa vanhaan kivinavettaan konttoreineen ja varastotiloineen keskelle korpea - ja sen lisäksi hän saa asiakkaalle paljon edullisemmin tuotettua tavaroita esimerkiksi ympäri Eurooppaa kotiin asti kuin mitä sanotaan Helsingin Töölössa asuva saisi kilometrin säteeltä tuotettua kotiin kannettuna tavaran kuin tavaran - jos edes yksikään kauppias sellaiseen kotiinkuljetukseen lähtee.
Tuo seikka on niin suuri kustannusetu internetkauppiaalle jolla on myös aivan toista luokkaa markkinat ympäri maailmaa jopa kuin mitä Töölöläisellä huippukallista tilavuokraa maksavalla kauppiaalla.
Ja seuraukset ilmiölle näkyvät - tyhjiä myymälätiloja syntyy toisensa perään kaupungissa kuin kaupungissa ja suuretkin kaupungit lähestyvät muutamienkin satojen metrien etäisyydellä varsinaisesta ydinkeskustasta tilannetta että ne ovat kuin asuntoalueita joissa on aina vaan heikommin ja heikommin kauppa- ja muita palveluita - keskittämishulluus säästötoimenpiteineen kun vie julkisenkin sektorin palvelut yhä kauemmas ja yhä suurempiin yksiköihin sieltä missä ihmiset asuvat ja elävät.
Ilmiöt ovat niin voimakkaita että voisi jopa puhua kaupunkirakenteen ja sen kauppa- ja palvelurakenteen kuolinkierteestä - koska kiskurihinnoilla yritysten toimitiloissa tapetaan kaikki pieni- ja keskisuuri kauppatoiminta ja palvelujen kasvava heikkeneminen kaupungeissa vie yhä enemmän ihmisiltä aikaa siihen että pääsee palveluiden äärelle sekä siihen että isojen julkispalvelumammuttien hitaus monikerroksisuuksineen panee asiakkaat odottamaan jos mikä.
Kun tähän lisätään yhä useamman kaupunkilaisen mieleen hiipivä ajatus että miksi ihmeessä maksan kaikessa korkeampia hintoja ja etenkin asumisessa ja silti saan yhä heikommin ja heikommin sekä yksityisiä että julkisia palveluita ja sen lisäksi ankeat tyhjät myymälätilat rumentavat katukuvaa kaikkialla kaupungeissa vähänkin etäämpänä varsinaisesta keskuksesta.
Miksi asua kalliissa asunnossa keskellä kerrostalo -ei mitään vailla jopa aitoa luontoa kun kaiken saaminen niin kaupoista kuin yhteiskunnan palveluista on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.
Ja juuri tuohon saumaan on iskenyt kaksi asiaa - suuret kasvukeskuksista etäälle sijoittuvat kauppakeskukset sekä internetkauppa - ne toisaalta tuovat kaiken saman parkkipaikan ääreen helposti yhden automatkan päähän saataville hajanaisen kovasti kävelyvaivaa ja tavaroiden kantamisvaivaa aiheuttavan kaupunkien kaupparakenteen sijaan - ja toisaalta kaupat ja niiden valikoimat ovat netissä kotona ja tuodaan muutamassa päivässä kotiin.
Näin sekä internet että lähitoiminta ja lähitoiminnan kaipuu vaikuttavat kaupunkirakenteen merkityksen ja kaikenlaisen kannattavuuden romahtamiseen - suurten kauppakeskusten ollessa paradoksaalisesti juuri lähitoiminnan kaipuuta ihmisiltä - sitä että kaikki olisi nopeasti ja helposti saatavissa nykykaupunkien sinne tänne ympäri kaupunkia säntäilyn sijaan.
Mutta noiden lisäksi ihmiset alkavat yhä enemmän ajatella miksi ihmeessä maksaa hirmukallista kaupunkien asumista vain ja ainoastaan saadakseen yhä heikommin niin yksityisiä kuin julkisiakin lähipalveluita. Ja tämä seikka vetaisee hyvin pian asuntojen hinnat laskuun ellei suorastaan romahdukseen kaupungeissa kun kaupunkien merkityskupla alkaa ihmisille valjeta ja puhjeta ja he alkavat laittautua maaseutumaisempaan asumismuotoon - lähelle luontoa ja lähelle lähipalveluita - aidon oikeita lähipalveluita.
Ja se antaa aivan uuden ja tervetulleen piristysruiskeen nimenomaan pienempien 10000 - 20000 kokoisten kuntien ja palvelurakenteiden synnylle.
Olemme internetin, lähipalvelukaipuun ja ihmisten kasvavan kustannustietoisuuden maailmassa suurten kaupunkirakenteiden paikalleenmurenemisen äärellä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ostoskeskukset ovat irtiotto siitä erityisesti rannikoille sijoittuvasta perinteisestä kaupunki-ideologiasta että kaupunki syntyy sinne minne laivat tuovat tavaroita muilta mailta ja jonne sisämaasta tuodaan tavaroita toreille ja kauppoihin kaupattavaksi.
Ostoskeskukset ovat myös tavallaan protesti sitä onnetonta pelkästään pääoman, teollisuuden ja kaupan keskittymistä ajavalle yhdyskunta- ja kuntarakennetouhulle mitä poliitikot ja virkamiehet touhuaa.
Mutta nykyisin on yhä selkeämmin vaikuttamassa vanhan keskittyvän kaupunkirakenteen sortumiselle kaksi hyvin voimakasta dynaamista tekijää.
Ensimmäinen tekijä on lähiajattelu - se on hurjassa nousussa ja vallannut imisten ajattelua yhä enemmän kaikilla tavoilla ja syystäkin - ja samalla se on myös poliitikkojen otettava yhä enemmän huomioon - poliitikko kun saa mandaattinsa siitä että kannattaa niitä asioita jotka on kansalle mieleen.
Toinen tekijä on internet - ja erityisen kohtalokasta nykyiselle kaupunkirakenteelle ja sen kaupparakenteelle yhä lisääntyvinä tyhjinä katutason myymälärakenteinaan on seuraavat seikat.
Kaupunkien kalliit toimitilojen vuokrat ovat kauppatoimintaa tappavaa verrattuna internetkauppaan koska internetkauppias voi perustaa kauppansa ilmaiseksi ja nollavuokralla vaikkapa vanhaan kivinavettaan konttoreineen ja varastotiloineen keskelle korpea - ja sen lisäksi hän saa asiakkaalle paljon edullisemmin tuotettua tavaroita esimerkiksi ympäri Eurooppaa kotiin asti kuin mitä sanotaan Helsingin Töölössa asuva saisi kilometrin säteeltä tuotettua kotiin kannettuna tavaran kuin tavaran - jos edes yksikään kauppias sellaiseen kotiinkuljetukseen lähtee.
Tuo seikka on niin suuri kustannusetu internetkauppiaalle jolla on myös aivan toista luokkaa markkinat ympäri maailmaa jopa kuin mitä Töölöläisellä huippukallista tilavuokraa maksavalla kauppiaalla.
Ja seuraukset ilmiölle näkyvät - tyhjiä myymälätiloja syntyy toisensa perään kaupungissa kuin kaupungissa ja suuretkin kaupungit lähestyvät muutamienkin satojen metrien etäisyydellä varsinaisesta ydinkeskustasta tilannetta että ne ovat kuin asuntoalueita joissa on aina vaan heikommin ja heikommin kauppa- ja muita palveluita - keskittämishulluus säästötoimenpiteineen kun vie julkisenkin sektorin palvelut yhä kauemmas ja yhä suurempiin yksiköihin sieltä missä ihmiset asuvat ja elävät.
Ilmiöt ovat niin voimakkaita että voisi jopa puhua kaupunkirakenteen ja sen kauppa- ja palvelurakenteen kuolinkierteestä - koska kiskurihinnoilla yritysten toimitiloissa tapetaan kaikki pieni- ja keskisuuri kauppatoiminta ja palvelujen kasvava heikkeneminen kaupungeissa vie yhä enemmän ihmisiltä aikaa siihen että pääsee palveluiden äärelle sekä siihen että isojen julkispalvelumammuttien hitaus monikerroksisuuksineen panee asiakkaat odottamaan jos mikä.
Kun tähän lisätään yhä useamman kaupunkilaisen mieleen hiipivä ajatus että miksi ihmeessä maksan kaikessa korkeampia hintoja ja etenkin asumisessa ja silti saan yhä heikommin ja heikommin sekä yksityisiä että julkisia palveluita ja sen lisäksi ankeat tyhjät myymälätilat rumentavat katukuvaa kaikkialla kaupungeissa vähänkin etäämpänä varsinaisesta keskuksesta.
Miksi asua kalliissa asunnossa keskellä kerrostalo -ei mitään vailla jopa aitoa luontoa kun kaiken saaminen niin kaupoista kuin yhteiskunnan palveluista on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.
Ja juuri tuohon saumaan on iskenyt kaksi asiaa - suuret kasvukeskuksista etäälle sijoittuvat kauppakeskukset sekä internetkauppa - ne toisaalta tuovat kaiken saman parkkipaikan ääreen helposti yhden automatkan päähän saataville hajanaisen kovasti kävelyvaivaa ja tavaroiden kantamisvaivaa aiheuttavan kaupunkien kaupparakenteen sijaan - ja toisaalta kaupat ja niiden valikoimat ovat netissä kotona ja tuodaan muutamassa päivässä kotiin.
Näin sekä internet että lähitoiminta ja lähitoiminnan kaipuu vaikuttavat kaupunkirakenteen merkityksen ja kaikenlaisen kannattavuuden romahtamiseen - suurten kauppakeskusten ollessa paradoksaalisesti juuri lähitoiminnan kaipuuta ihmisiltä - sitä että kaikki olisi nopeasti ja helposti saatavissa nykykaupunkien sinne tänne ympäri kaupunkia säntäilyn sijaan.
Mutta noiden lisäksi ihmiset alkavat yhä enemmän ajatella miksi ihmeessä maksaa hirmukallista kaupunkien asumista vain ja ainoastaan saadakseen yhä heikommin niin yksityisiä kuin julkisiakin lähipalveluita. Ja tämä seikka vetaisee hyvin pian asuntojen hinnat laskuun ellei suorastaan romahdukseen kaupungeissa kun kaupunkien merkityskupla alkaa ihmisille valjeta ja puhjeta ja he alkavat laittautua maaseutumaisempaan asumismuotoon - lähelle luontoa ja lähelle lähipalveluita - aidon oikeita lähipalveluita.
Ja se antaa aivan uuden ja tervetulleen piristysruiskeen nimenomaan pienempien 10000 - 20000 kokoisten kuntien ja palvelurakenteiden synnylle.
Olemme internetin, lähipalvelukaipuun ja ihmisten kasvavan kustannustietoisuuden maailmassa suurten kaupunkirakenteiden paikalleenmurenemisen äärellä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Wednesday, September 07, 2011
Yksilöiden välinen palvelutehokkuus - uusi yhdyskuntasuunnittelua ohjaava käsite joka ampuu suuruuden ekonomia-käsitteen upoksiin
Käsitteiden yhteiskunta ja yhteisö ydin on sana yhteisyys - se että ytimeikkimmillään yhteiskunta ei koostu yksittäisistä yksilöistä tai edes ryhmistä vaan oleellisin seikka on yksilöiden keskinäinen suhde.
Yhteiskunta ja yhteisöt ovat yksilöiden välisessä suhteessa - ja nimenomaan yksilöiden välisessä palvelusuhteessa. On helppo havaita että jokainen yksilö yhteiskunnassa palvelee toisia - jopa niin että ensijainen käsite ei ole yksilö tai yksilöllisyys vaan yksilöiden välinen suhde - ja nimenomaan palvelusuhde koska mikään ei yhteiskunnassa toimi ellei jokaisella yksilöllä ole tavalla tai toisella palvelevaa suhdetta toisiin yksilöihin.
Siis yhteiskunnan ydinyksikkö on suhde eikä yksilöt - ja nimenomaan suhteen dynaamisuuden luonne ja sen prosessiluonne - joiden hahmottamisen mukaan määrittyy myös keskeisominaisuuksia sille millainen yhteiskunta on.
Kun voimme siis puhua yksilöiden välisestä palvelusuhteesta yhteiskunnan ytimenä voimme samalla puhua myös tuon palvelusuhteen tehokkuudesta - ja silloin löydämme varsinaisen kultajyvän sille miten yhdyskuntasuunnittelua yhteiskunnassa pitää suorittaa.
Yksilöiden välisellä palvelusuhteella tarkoitan yksinkertaisesti sitä kuinka paljon niin palvelua antava kuin palvelua saavakin käyttävät niin aikaa kuin omaa energiaansa sekä myös muuta energiaa ja raaka-aineita siihen että palvelutapahtuma toteutuu - eli yhteiskunnan keskeisydin eli yksilöiden välinen palvelusuhde toteutuu.
Ja mennään suoraan ydinhavaintoon joka niittaa vallitsevan suuruuden ekonomia-ajattelun maanrakoon.
Nimittäin sellainen yhteisö ja kunta jossa palvelut on saatavissa ja annettavissa pienellä vaivalla ja ajankäytöllä on tietysti yhteiskunnan ydinkäsitteen kannalta tehokkain - näin ollen esimerkiksi oma kotikuntani vajaan 10000 asukkaan Somero on tehokas sillä vaikka minulla on 20 km ydinkeskustaan niin se matka ja mitätön aika joka siihen kuluu korvautuu sillä että saan kunnan pienen koon ja sen organisaatioiden pienen koon vuoksi kaikki palvelut nopeasti.
Somerolla ei siis tärväydy sen enempää aikaa, yksilön energiaa kuin muutakaan energiaa siihen että ihmiset hakevat palveluita eikä myös siihen että toiset mukaanlukien Someron kaupat ja yritykset niitä antavat.
Sen sijaan esimerkiksi ja nimenomaan Helsingissä ihmiset joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja saadakseen palveluita. Ja toisaalta kaikkien palvelevien yksiköiden suuren koon vuoksi niissä on jo sisäistä hitautta ja byrokratian hajautumista ja kerroksittaisuutta että se on paitsi erittäin kustannustehotonta niin myös aivan eri luokkaa aikaa vievää kuin Someron palveluissa.
Kun Someron tyyppisissä kunnissa lähes kaikki on organisatorisesti kaksikerroksista luokkaa työnjohto-suoritustaso niin Helsingissä ja muissa Someroa selvästi suuremmissa kaupungeissa on päällikköä päällikön päälle ja siihen johtajaa johtajan päälle niin että varmasti tuhrautuu aikaa, rahaa ja energiaa siihen että asiat organisaatioissa toimivat.
Ja sitten sitä sanotaan tehokkuudeksi että rakennetaan aina vaan suurempia yksiköitä julkisella ja myös yksityisellä sektorilla.
Mitä käsitteestä ja havainnostani seuraa.
Ensinnäkin se että valtava määrä ihmisten vapaa-ajasta kuluu palveluiden jo hakemiseen - jopa niin että pääkaupungissa ihmisten pääasiallisin ja aikaavievin harrastus on palveluiden äärelle pääseminen joka näkyy siinä että ihmiset juoksentelevat sinne tänne pitkiä matkoja ja aikoja saadakseen edes jotain päivän aikana hankittua ja palveluita saatua. Shoppailu ei olekaan oleellisimmin itse tuotteiden äärellä oloa ja niiden ostamista vaan niiden aikaa ja energiaa vievää hakemista pitkin katuja juoksentelemalla.
Toiseksi se että myös palveluita antavilla kuluu valtava energia ja aika siihen että saavat palvelun aikaiseksi - siis käytetty aika, raha ja energia per palvelu on moninkertainen verrattuna vertailukunnan alle 10000 asukkaan kunnan Someron palveluiden antamiseen.
Kolmanneksi havaintoni merkitsee sitä että valtava määrä kansantuloa ja kansalaisenergiaa kuluu siihen että ihmiset juoksentelevat sinne tänne palveluiden perässä ja toiset juoksentelevat sinne tänne palveluita antaakseen.
Neljänneksi havainnostani seuraa että suuruuden ekonomia jota koko ajan on vuosikymmeniä viljelty on silkkaa hulluutta yhteiskunnan keskeiskäsitteen eli yksilöiden välisen palvelusuhteen tehokkuuden kannalta.
Viidenneksi kaiken takana on paitsi se että on sovellettu suoraviivaisesti yksityisen sektorin teollisen kustannustehokkuuden näkökulmaa kaikkeen julkisella sektorilla ja yhdyskuntarakenteissa - niin ja myös ja erityisesti kaiken takana on SE
että julkisella sektorilla ei ole edes ollut omaa julkisen sektorin kunnollista ideologiaa millä sen yhdyskuntasuunnittelua pitäisi suorittaa ja siksi sen toiminta on ollut kautta aikain PARAS-hankkeiden ja sen jälkeisenkin uuden hankkeen kaltaista yksisilmäistä kokonaisuuden ydintä ymmärtämätöntä sinne tänne poukkoilua.
Mutta nyt sellainen julkisen sektorin ja ylipäätään yhdyskuntasuunnittelun toimiva ydinkäsite on olemassa kuin sen tässä tekstissäni loin ja todistin.
Ja se käsite on nimeltään yksilöiden palvelusuhteen tehokkuus yhteiskunnan keskeisenä olemuksena ja sen niin dynaamisena kuin prosessiluontoisenakin tekijänä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Yhteiskunta ja yhteisöt ovat yksilöiden välisessä suhteessa - ja nimenomaan yksilöiden välisessä palvelusuhteessa. On helppo havaita että jokainen yksilö yhteiskunnassa palvelee toisia - jopa niin että ensijainen käsite ei ole yksilö tai yksilöllisyys vaan yksilöiden välinen suhde - ja nimenomaan palvelusuhde koska mikään ei yhteiskunnassa toimi ellei jokaisella yksilöllä ole tavalla tai toisella palvelevaa suhdetta toisiin yksilöihin.
Siis yhteiskunnan ydinyksikkö on suhde eikä yksilöt - ja nimenomaan suhteen dynaamisuuden luonne ja sen prosessiluonne - joiden hahmottamisen mukaan määrittyy myös keskeisominaisuuksia sille millainen yhteiskunta on.
Kun voimme siis puhua yksilöiden välisestä palvelusuhteesta yhteiskunnan ytimenä voimme samalla puhua myös tuon palvelusuhteen tehokkuudesta - ja silloin löydämme varsinaisen kultajyvän sille miten yhdyskuntasuunnittelua yhteiskunnassa pitää suorittaa.
Yksilöiden välisellä palvelusuhteella tarkoitan yksinkertaisesti sitä kuinka paljon niin palvelua antava kuin palvelua saavakin käyttävät niin aikaa kuin omaa energiaansa sekä myös muuta energiaa ja raaka-aineita siihen että palvelutapahtuma toteutuu - eli yhteiskunnan keskeisydin eli yksilöiden välinen palvelusuhde toteutuu.
Ja mennään suoraan ydinhavaintoon joka niittaa vallitsevan suuruuden ekonomia-ajattelun maanrakoon.
Nimittäin sellainen yhteisö ja kunta jossa palvelut on saatavissa ja annettavissa pienellä vaivalla ja ajankäytöllä on tietysti yhteiskunnan ydinkäsitteen kannalta tehokkain - näin ollen esimerkiksi oma kotikuntani vajaan 10000 asukkaan Somero on tehokas sillä vaikka minulla on 20 km ydinkeskustaan niin se matka ja mitätön aika joka siihen kuluu korvautuu sillä että saan kunnan pienen koon ja sen organisaatioiden pienen koon vuoksi kaikki palvelut nopeasti.
Somerolla ei siis tärväydy sen enempää aikaa, yksilön energiaa kuin muutakaan energiaa siihen että ihmiset hakevat palveluita eikä myös siihen että toiset mukaanlukien Someron kaupat ja yritykset niitä antavat.
Sen sijaan esimerkiksi ja nimenomaan Helsingissä ihmiset joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja saadakseen palveluita. Ja toisaalta kaikkien palvelevien yksiköiden suuren koon vuoksi niissä on jo sisäistä hitautta ja byrokratian hajautumista ja kerroksittaisuutta että se on paitsi erittäin kustannustehotonta niin myös aivan eri luokkaa aikaa vievää kuin Someron palveluissa.
Kun Someron tyyppisissä kunnissa lähes kaikki on organisatorisesti kaksikerroksista luokkaa työnjohto-suoritustaso niin Helsingissä ja muissa Someroa selvästi suuremmissa kaupungeissa on päällikköä päällikön päälle ja siihen johtajaa johtajan päälle niin että varmasti tuhrautuu aikaa, rahaa ja energiaa siihen että asiat organisaatioissa toimivat.
Ja sitten sitä sanotaan tehokkuudeksi että rakennetaan aina vaan suurempia yksiköitä julkisella ja myös yksityisellä sektorilla.
Mitä käsitteestä ja havainnostani seuraa.
Ensinnäkin se että valtava määrä ihmisten vapaa-ajasta kuluu palveluiden jo hakemiseen - jopa niin että pääkaupungissa ihmisten pääasiallisin ja aikaavievin harrastus on palveluiden äärelle pääseminen joka näkyy siinä että ihmiset juoksentelevat sinne tänne pitkiä matkoja ja aikoja saadakseen edes jotain päivän aikana hankittua ja palveluita saatua. Shoppailu ei olekaan oleellisimmin itse tuotteiden äärellä oloa ja niiden ostamista vaan niiden aikaa ja energiaa vievää hakemista pitkin katuja juoksentelemalla.
Toiseksi se että myös palveluita antavilla kuluu valtava energia ja aika siihen että saavat palvelun aikaiseksi - siis käytetty aika, raha ja energia per palvelu on moninkertainen verrattuna vertailukunnan alle 10000 asukkaan kunnan Someron palveluiden antamiseen.
Kolmanneksi havaintoni merkitsee sitä että valtava määrä kansantuloa ja kansalaisenergiaa kuluu siihen että ihmiset juoksentelevat sinne tänne palveluiden perässä ja toiset juoksentelevat sinne tänne palveluita antaakseen.
Neljänneksi havainnostani seuraa että suuruuden ekonomia jota koko ajan on vuosikymmeniä viljelty on silkkaa hulluutta yhteiskunnan keskeiskäsitteen eli yksilöiden välisen palvelusuhteen tehokkuuden kannalta.
Viidenneksi kaiken takana on paitsi se että on sovellettu suoraviivaisesti yksityisen sektorin teollisen kustannustehokkuuden näkökulmaa kaikkeen julkisella sektorilla ja yhdyskuntarakenteissa - niin ja myös ja erityisesti kaiken takana on SE
että julkisella sektorilla ei ole edes ollut omaa julkisen sektorin kunnollista ideologiaa millä sen yhdyskuntasuunnittelua pitäisi suorittaa ja siksi sen toiminta on ollut kautta aikain PARAS-hankkeiden ja sen jälkeisenkin uuden hankkeen kaltaista yksisilmäistä kokonaisuuden ydintä ymmärtämätöntä sinne tänne poukkoilua.
Mutta nyt sellainen julkisen sektorin ja ylipäätään yhdyskuntasuunnittelun toimiva ydinkäsite on olemassa kuin sen tässä tekstissäni loin ja todistin.
Ja se käsite on nimeltään yksilöiden palvelusuhteen tehokkuus yhteiskunnan keskeisenä olemuksena ja sen niin dynaamisena kuin prosessiluontoisenakin tekijänä.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuesday, September 06, 2011
Maalle asumaan muuttamisen avainkysymys
Maaseudulle omakotitaloon muuttamisen avainkysymys:
miksi maksaa isojen lainojen lisäksi korkeita yhtiövastikkeita kaupungissa kun maalla omakotitalossa maksaa paitsi huomattavasti pienempää lainaa niin myös muutaman yhtiövastikkeen hinnalla koko vuoden asumiskulut.
Maalla asumisen taloudellinen voitto verrattuna kaupunkiasumiseen on aivan hirmuinen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
miksi maksaa isojen lainojen lisäksi korkeita yhtiövastikkeita kaupungissa kun maalla omakotitalossa maksaa paitsi huomattavasti pienempää lainaa niin myös muutaman yhtiövastikkeen hinnalla koko vuoden asumiskulut.
Maalla asumisen taloudellinen voitto verrattuna kaupunkiasumiseen on aivan hirmuinen.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Monday, September 05, 2011
Harvoin lausuttu lausahdus jolle olisi kovasti tilausta
Harvoin lausuttu lausahdus mutta jolle olisi kovasti tilausta:
Ei ole tullut mieleenikään epäillä vilpillisyyttäsi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ei ole tullut mieleenikään epäillä vilpillisyyttäsi.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Poliisien saama ruokaetu ABC-asemilla onkin veronkiertoa
ABC-ketjun johtaja Heikki Stranden ei näe ongelmaa siinä, että Satakunnan Osuuskaupan ABC-ravintolat antavat alennusta virkapukuisille poliiseille.
Rikosoikeuden professori Pekka Viljanen katsoo poliisien ruokaedun laittomaksi. Hänen mielestään ruokaedun antaminen täyttää lahjuksen antamisen kriteerit.
Strandenin mukaan huoltamokaupassa on normaali käytäntö antaa alennuksia tietyille ryhmille, kuten ammattiautoilijoille ja valikoiduille urheilujoukkueille.
Mutta asiasta voi esittää tämänkinlaista kritiikkiä johon täytyy poliisijohdonkin puuttua sekä asiaa laajemminkin käsitellä.
Mille tahansa ammattikunnalle osoitettu ruokaetu voidaan nimittäin ymmärtää tulonlisäksi josta pitäisi maksaa veroa.
Jolloin poliisien tapauksessa olisi paitsi mahdollinen lahjonnan otto niin sitäkin varmemmin veronkierto ottamalla ammattikuntana tulonlisän tapaista ruokaetua vastaan maksamatta siitä veroa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
ps.
Olet oikeassa
19:13 Pentti Perusinssi
Kyse ei ole siitä etteikö yrittäjä voisi syöttää omilla rahoillaan poliisia tai ketä hyvänsä. Mutta nyt hän tulee luoneeksi uuden verotus-rälssin mikä ei maksa asiaan kuuluvia veroja. vertailun vuoksi: koko työtätekevä suomi maksaa lounasseteleistään verot. Poliisi (tai jokin muu ammattikunta) ei ole poikkeus.
vastaa
ilmoita asiaton viesti
tästä nyt vain seuraa se jättisuuri asia
19:22 jussi vaarala
että kaikki vastavanlaiset ammattikunnille myönnetyt alennukset mistä tahansa missä muussakin muodossa tahansa kuin ruuan muodossa on ymmärrettävissä tulonlisäksi josta pitäisi maksaa veroa
ja tuo se vasta iso asia onkin _ todellinen jättijytky johon hallituksen jo pitäisi määrätietoisesti puuttua
vastaa
esimerkiksi
19:27 jussi vaarala
minkä määrän samanlaisia etuja ja veronkiertoa mm taksiyrittäjät saa
tällä lailla kun aletaan tutkia eri ammattikuntia niin löydetään aikamoisia kupruja
viimeksihän paljastui tämä paperimedian nolla-alv-etu joka sitten hallituksen toimesta poistettiin
tällaista rakennesikailua on tämä maa täynnä
muokkaa
vastaa
Rikosoikeuden professori Pekka Viljanen katsoo poliisien ruokaedun laittomaksi. Hänen mielestään ruokaedun antaminen täyttää lahjuksen antamisen kriteerit.
Strandenin mukaan huoltamokaupassa on normaali käytäntö antaa alennuksia tietyille ryhmille, kuten ammattiautoilijoille ja valikoiduille urheilujoukkueille.
Mutta asiasta voi esittää tämänkinlaista kritiikkiä johon täytyy poliisijohdonkin puuttua sekä asiaa laajemminkin käsitellä.
Mille tahansa ammattikunnalle osoitettu ruokaetu voidaan nimittäin ymmärtää tulonlisäksi josta pitäisi maksaa veroa.
Jolloin poliisien tapauksessa olisi paitsi mahdollinen lahjonnan otto niin sitäkin varmemmin veronkierto ottamalla ammattikuntana tulonlisän tapaista ruokaetua vastaan maksamatta siitä veroa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
ps.
Olet oikeassa
19:13 Pentti Perusinssi
Kyse ei ole siitä etteikö yrittäjä voisi syöttää omilla rahoillaan poliisia tai ketä hyvänsä. Mutta nyt hän tulee luoneeksi uuden verotus-rälssin mikä ei maksa asiaan kuuluvia veroja. vertailun vuoksi: koko työtätekevä suomi maksaa lounasseteleistään verot. Poliisi (tai jokin muu ammattikunta) ei ole poikkeus.
vastaa
ilmoita asiaton viesti
tästä nyt vain seuraa se jättisuuri asia
19:22 jussi vaarala
että kaikki vastavanlaiset ammattikunnille myönnetyt alennukset mistä tahansa missä muussakin muodossa tahansa kuin ruuan muodossa on ymmärrettävissä tulonlisäksi josta pitäisi maksaa veroa
ja tuo se vasta iso asia onkin _ todellinen jättijytky johon hallituksen jo pitäisi määrätietoisesti puuttua
vastaa
esimerkiksi
19:27 jussi vaarala
minkä määrän samanlaisia etuja ja veronkiertoa mm taksiyrittäjät saa
tällä lailla kun aletaan tutkia eri ammattikuntia niin löydetään aikamoisia kupruja
viimeksihän paljastui tämä paperimedian nolla-alv-etu joka sitten hallituksen toimesta poistettiin
tällaista rakennesikailua on tämä maa täynnä
muokkaa
vastaa
Tärkeä syy miksi vanha hirsitalo saattaa olla viileä
Vanhassa hirsitalossa hirret niin halkeilee ja vääntyilee jolloin aikaa myöten niiden väliin tulee ulkoilmaa päästäviä rakoja varsinkin jos ei ole laitettu ulkolaudoituksen ja hirrenväliin nykyaikaista tullensuojalevyä estämään tuulen pääsyä seinän läpi.
Toisaalta usein hirren sisäpuolelle on pantu pahvia tai muuta vastaavaa levymateriaalia ja sen päälle sitten sisäpuolelle paneelia tms.
Ja omien havaintojeni mukaan talon kylmäksi tekevä ongelma on tämä.
Aikaa myöten naulojen pito on antanut periksi ja esimerkiksi sisäpaneelit ja myös sen alla olevan pahvit ovat usein löysiä ja irti hirrestä. Asiaa selviää mm koputtelemalla paneelia ja jos se kumisee kuin rumpu niin sen ja hirren välissä on ilmarako.
Ja nyt kun hirsien väliin syntyy rakoja joista ulkoilma pääsee hirren rakojen kautta seinän sisäpuolelle löysien pahvien kuin paneelien välisiin rakoihin virtaamaan niin tulos on tämä - ulkoilma viheltää paneelien ja pahvien alla ja välissä ylös alas kuinka tahtoo ja siinä samalla jäähdyttää paneelitkin niin että ne tuntuvat kylmiltä.
Ja ovat tuossa tapauksessa kylmän varaajia joka antaa sitä sisälle - kun niiden pitäisi olla ja voisivat olla lämmönvaraajia ja oikeasti eristäviä kylmänvaraamisen sijaan.
Ja paneelien muuttaminen lämmönvaraajiksi ja paneelien alla olevien rakojen tiivistäminen onnistuu näin. Iso laatikko vaikkapa 2 tuuman nauloja ja vasara käteen ja naulaamaan niin paneelit kuin pahvitkin samalla kertaa tiiviisti hirsiseinään kiinni noin 60 sentin välein lattiasta kattoon asti. Siis ei vanhoja nauloja irrottaen vaan ikäänkuin uudelleennaulaten.
Näin tehden tukitaan raot ulkoilman virtailla ja samalla lautapaneelista tulee eriste koska se kerää sisäilman lämpöä itseensä sen sijaan että se varaisi ulkoilman kylmyyttä itseensä.
Niin että koputtelemaan hirren päällä olevia paneeleita ja jos ne kumisee niinkuin rumpu niin naulalla kiinni.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Toisaalta usein hirren sisäpuolelle on pantu pahvia tai muuta vastaavaa levymateriaalia ja sen päälle sitten sisäpuolelle paneelia tms.
Ja omien havaintojeni mukaan talon kylmäksi tekevä ongelma on tämä.
Aikaa myöten naulojen pito on antanut periksi ja esimerkiksi sisäpaneelit ja myös sen alla olevan pahvit ovat usein löysiä ja irti hirrestä. Asiaa selviää mm koputtelemalla paneelia ja jos se kumisee kuin rumpu niin sen ja hirren välissä on ilmarako.
Ja nyt kun hirsien väliin syntyy rakoja joista ulkoilma pääsee hirren rakojen kautta seinän sisäpuolelle löysien pahvien kuin paneelien välisiin rakoihin virtaamaan niin tulos on tämä - ulkoilma viheltää paneelien ja pahvien alla ja välissä ylös alas kuinka tahtoo ja siinä samalla jäähdyttää paneelitkin niin että ne tuntuvat kylmiltä.
Ja ovat tuossa tapauksessa kylmän varaajia joka antaa sitä sisälle - kun niiden pitäisi olla ja voisivat olla lämmönvaraajia ja oikeasti eristäviä kylmänvaraamisen sijaan.
Ja paneelien muuttaminen lämmönvaraajiksi ja paneelien alla olevien rakojen tiivistäminen onnistuu näin. Iso laatikko vaikkapa 2 tuuman nauloja ja vasara käteen ja naulaamaan niin paneelit kuin pahvitkin samalla kertaa tiiviisti hirsiseinään kiinni noin 60 sentin välein lattiasta kattoon asti. Siis ei vanhoja nauloja irrottaen vaan ikäänkuin uudelleennaulaten.
Näin tehden tukitaan raot ulkoilman virtailla ja samalla lautapaneelista tulee eriste koska se kerää sisäilman lämpöä itseensä sen sijaan että se varaisi ulkoilman kylmyyttä itseensä.
Niin että koputtelemaan hirren päällä olevia paneeleita ja jos ne kumisee niinkuin rumpu niin naulalla kiinni.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Alkaisi olla asiamedialle netissä kysyntää
Tässä tämänhetkinen johtaviin kuuluvan Uuden Suomen tuoreimpien uutisten lista:
Tuoreimmat uutiset
16:40 Poliisi vei Nokia-ruumiin – AL: Operaatio on ohi
16:09 Poliisin ale-ruokkija lyttää kritiikin: ”Ei ehkä tunne alaa”
15:54 Nokia-ruumis: ”Naisessa ulkoisen väkivallan merkkejä”
15:27 Mitä tapahtuu Nokian konttorilla? IS: ”Poliisi etsii tuttuaan”
14:43 Korkeasaaren suru: Chandakin jouduttiin lopettamaan
14:08 Minne Kerstin lähti kotoaan?
Alkaisi olla kunnon asiamedialle netissä totisesti kysyntää.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tuoreimmat uutiset
16:40 Poliisi vei Nokia-ruumiin – AL: Operaatio on ohi
16:09 Poliisin ale-ruokkija lyttää kritiikin: ”Ei ehkä tunne alaa”
15:54 Nokia-ruumis: ”Naisessa ulkoisen väkivallan merkkejä”
15:27 Mitä tapahtuu Nokian konttorilla? IS: ”Poliisi etsii tuttuaan”
14:43 Korkeasaaren suru: Chandakin jouduttiin lopettamaan
14:08 Minne Kerstin lähti kotoaan?
Alkaisi olla kunnon asiamedialle netissä totisesti kysyntää.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Sunday, September 04, 2011
Rotat ei häviä niiden jälkiä siivoamalla vaan hävittämällä ne
Minkä spekulanttien taivastalous pilaa sen valtioiden ja oikeiden yritysten reaalitalous korjaa. Reaalitalous voi tehdä niin koska se perustuu aitoon oikeaan elämään kun taas spekulanttien taivastalous perustuu elämälle vierauteen.
Tilanne on vähän sama ainakin nykyään kuin että talon isäntä korjaa korjaamasta päästyään rottien pilaamia ruokia ikäänkuin sillä ongelma poistuisi.
Kun pitäisi ruveta rottia jahtaamaan ja hävittämään.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Tilanne on vähän sama ainakin nykyään kuin että talon isäntä korjaa korjaamasta päästyään rottien pilaamia ruokia ikäänkuin sillä ongelma poistuisi.
Kun pitäisi ruveta rottia jahtaamaan ja hävittämään.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Saturday, September 03, 2011
Friday, September 02, 2011
Vuorotteluvapaan luksus vs työttömyyden kurjuus
Suomen Ekonomiliitto ihmettelee hallituksen aikomusta pienentää vuorotteluvapaasta saatavaa korvausta.
Itse ihmettelen sen sijaan ekonomiliiton katsannon kapeutta ja lyhyyttä ja eritoten kokonaisnäkemyksen puutetta - kas kun jos on merkittävä määrä työttömiä ja nuoria työttömänä niin onhan se kohtuullista että työelämän luksuksia leikataan - jotta saadaan nostettua heikompia jaloilleen.
Odottelenkin mitä muuta työelämän ja muuta luksusta hallitus ryhtyy leikkaamaan.
Muuten - perusturvan tasokorotus ei ole luksusta - se on vuosikymmenisen häpeällisen surkeassa asemassa olevien ihmisten halventamisen poliittinen tunnustus ja ensimmäinen hyvitys aikaisemmalle kansakunnan empatiakyvyn puutteelle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Itse ihmettelen sen sijaan ekonomiliiton katsannon kapeutta ja lyhyyttä ja eritoten kokonaisnäkemyksen puutetta - kas kun jos on merkittävä määrä työttömiä ja nuoria työttömänä niin onhan se kohtuullista että työelämän luksuksia leikataan - jotta saadaan nostettua heikompia jaloilleen.
Odottelenkin mitä muuta työelämän ja muuta luksusta hallitus ryhtyy leikkaamaan.
Muuten - perusturvan tasokorotus ei ole luksusta - se on vuosikymmenisen häpeällisen surkeassa asemassa olevien ihmisten halventamisen poliittinen tunnustus ja ensimmäinen hyvitys aikaisemmalle kansakunnan empatiakyvyn puutteelle.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Yksilöisyys yhteiskunnan keskiöön
Kristillisten puheenjohtaja Päivä Räsänen ehdottaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta niin että automaattinen oikeus päivähoitoon voitaisiin säästösyistä tiputtaa puolipäiväiseksi.
Kun asiaa tarkastellaan siltä kannalta että subjektiivinen päivähoito-oikeus ei ole vanhempien oikeus vaan lasten oikeus niin asia kiertyykin todella isoiksi periaatekysymyksiksi.
Ei ole enää nykyään mitenkään perusteltavissa se väite että ainakaan viriketoiminnan kannalta lapsen vanhempi olisi parempi päivähoitaja kuin päivähoitojärjestelmä.
Lisäksi jos vanhempi on vaikkapa pitkäaikaistyötön saattaa hän olla jaksavuudeltaan heikentynyt ja ehkäpä masentunutkin jolloin vanhemman mielentila helposti leimaa koko lapsen päivän tarttuen hänen olemukseensakin.
Mutta erityisen mielenkiintoiseksi asian kääntää se näkökulma että otettaessa tinkimättä lapsen oikeus yksilöisyyteensä perustaksi ajattelulle päädytäänkin tähän.
Mehän emme voi ajatella yhteiskunnassa niin kuin perheen sisällä että lapsi on jonkun perheen tai vanhempien lapsi vaan että hän on yksilö oli hän sitten lapsi, nuori tai myöhemmin vanhempi. Lapsella siis on ja pitää olla tinkimätön oikeus yksilöisyyteensä myös sen suhteen miten hän pääsee toteuttamaan niitä avujaan ja lahjojaan yhteiskunnan hyödyksi joita on saanut.
Näin ollen se että vanhempien työttömyys tai sairaus ehkäisisi lapsen mahdollisuutta saada päivähoitoa kaikkine virikkeineen muiden lasten tapaan merkitsee sitä että lasta, hänen yksilöllisyyttään ja kehityspotentiaaliaan ei katsotakaan lapsen kautta vaan vanhempien tilanteen kautta - niin että siitä mikä on vanhemman tilanne työllisyyden ja taloudellisen varakkuuden suhteen määrääkin sen pääseekö lapsi yksilönä niiden virikkeiden äärelle joista on hänen kehittyville lahjoilleen hyötyä.
Jolloin kävisi vaikkapa niin että niiden lasten kyvyt saattavat kehittyä heikommin joiden vanhemmat ovat työttömiä jne - koska vaikkapa subjektiivisen päivähoito-oikeuden viemisellä viedään lapselta oikeus ja mahdollisuus niihin virikkeisiin joista olisi hänen kehitykselleen hyötyä - jolloin se joka on vanhempien vaikkapa työttömyystaakka kaatuukin lapsen niskaan hänen kehitystään estäväksi taakaksi.
Mutta asia on vieläkin laajempi ja periaatteellisempi.
Nimittäin se kansakunta joka ei näe lapsiaan ja nuoriaan yksilöinä joiden tulevaisuuden mahdollisuuksia ei saa vanhempien tilanne rasittaa aiheuttaa itselleen järkyttävän luokan kehitystaantuman - kun niistä lapsista joilla on lahjoja eivät vanhempien tilanteesta johtuen pääsekään kehittymään ja saavat sen lisäksi taakakseen vanhempien toivottomuuden tunteen lisättynä sillä lapsen omalla toivottomuuden tunteella ettei hän saakaan kehittyä kuin hänellä edellytyksiä olisi.
Sellainen kansakunta näivettyy älyllisesti ja sosiaalisesti ja kerää hirmuisen henkisesti kipuilevien ihmisten joukon jossa vanhempien ongelmat periytyvät myös lasten kykyjen näivettymisiksi sen vuoksi ettei lasta nähdä yksiönä omine vanhemmista riippumattomine kykyineen vaan lapsen yksilöisyyttä ja tulevaisuutta varjostaa tai valaisee vanhempien tilanteesta riippuen heidän vanhempiensa tilanne.
Sellainen ajattelu levitessään olisi karkea loikka jonnekin menneisyyden räikeisiin eriarvoisuusyhteiskuntiin jotka ei edes kykene kohtaamaan ja jalostamaan yksilöittensä kykyjä sellaisina kuin ne kaikesta muista asioista riippumatta kullakin yksilöllä on.
Yhteiskunta joka kohtaa yksilön kaikissa elämänvaiheissa olennaisesti kaikista sosiaalisista yhteyksistä riippumattomana yksilönä on aivan varmasti paras mahdollinen niin yksilön elämän parhaimman toteutumisen kannalta kuin senkin kannalta että yksilön avut ja ominaisuudet kehittyvät yhteiskunnan hyödyksi niinkuin niiden kuuluukin.
Ja tietenkin sellainen yhteiskunta on onnellinen jossa ihminen ja hänen kykynsä kohdataan yksilöisyyden pohjalta. Ihminen itse on hänelle itselleen tärkein ja varmasti myös tyytyväisin kun pääsee kehittymään ja loistamaan kaikkine avuineen muita ja muiden mahdollisuuksia tallomatta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Kun asiaa tarkastellaan siltä kannalta että subjektiivinen päivähoito-oikeus ei ole vanhempien oikeus vaan lasten oikeus niin asia kiertyykin todella isoiksi periaatekysymyksiksi.
Ei ole enää nykyään mitenkään perusteltavissa se väite että ainakaan viriketoiminnan kannalta lapsen vanhempi olisi parempi päivähoitaja kuin päivähoitojärjestelmä.
Lisäksi jos vanhempi on vaikkapa pitkäaikaistyötön saattaa hän olla jaksavuudeltaan heikentynyt ja ehkäpä masentunutkin jolloin vanhemman mielentila helposti leimaa koko lapsen päivän tarttuen hänen olemukseensakin.
Mutta erityisen mielenkiintoiseksi asian kääntää se näkökulma että otettaessa tinkimättä lapsen oikeus yksilöisyyteensä perustaksi ajattelulle päädytäänkin tähän.
Mehän emme voi ajatella yhteiskunnassa niin kuin perheen sisällä että lapsi on jonkun perheen tai vanhempien lapsi vaan että hän on yksilö oli hän sitten lapsi, nuori tai myöhemmin vanhempi. Lapsella siis on ja pitää olla tinkimätön oikeus yksilöisyyteensä myös sen suhteen miten hän pääsee toteuttamaan niitä avujaan ja lahjojaan yhteiskunnan hyödyksi joita on saanut.
Näin ollen se että vanhempien työttömyys tai sairaus ehkäisisi lapsen mahdollisuutta saada päivähoitoa kaikkine virikkeineen muiden lasten tapaan merkitsee sitä että lasta, hänen yksilöllisyyttään ja kehityspotentiaaliaan ei katsotakaan lapsen kautta vaan vanhempien tilanteen kautta - niin että siitä mikä on vanhemman tilanne työllisyyden ja taloudellisen varakkuuden suhteen määrääkin sen pääseekö lapsi yksilönä niiden virikkeiden äärelle joista on hänen kehittyville lahjoilleen hyötyä.
Jolloin kävisi vaikkapa niin että niiden lasten kyvyt saattavat kehittyä heikommin joiden vanhemmat ovat työttömiä jne - koska vaikkapa subjektiivisen päivähoito-oikeuden viemisellä viedään lapselta oikeus ja mahdollisuus niihin virikkeisiin joista olisi hänen kehitykselleen hyötyä - jolloin se joka on vanhempien vaikkapa työttömyystaakka kaatuukin lapsen niskaan hänen kehitystään estäväksi taakaksi.
Mutta asia on vieläkin laajempi ja periaatteellisempi.
Nimittäin se kansakunta joka ei näe lapsiaan ja nuoriaan yksilöinä joiden tulevaisuuden mahdollisuuksia ei saa vanhempien tilanne rasittaa aiheuttaa itselleen järkyttävän luokan kehitystaantuman - kun niistä lapsista joilla on lahjoja eivät vanhempien tilanteesta johtuen pääsekään kehittymään ja saavat sen lisäksi taakakseen vanhempien toivottomuuden tunteen lisättynä sillä lapsen omalla toivottomuuden tunteella ettei hän saakaan kehittyä kuin hänellä edellytyksiä olisi.
Sellainen kansakunta näivettyy älyllisesti ja sosiaalisesti ja kerää hirmuisen henkisesti kipuilevien ihmisten joukon jossa vanhempien ongelmat periytyvät myös lasten kykyjen näivettymisiksi sen vuoksi ettei lasta nähdä yksiönä omine vanhemmista riippumattomine kykyineen vaan lapsen yksilöisyyttä ja tulevaisuutta varjostaa tai valaisee vanhempien tilanteesta riippuen heidän vanhempiensa tilanne.
Sellainen ajattelu levitessään olisi karkea loikka jonnekin menneisyyden räikeisiin eriarvoisuusyhteiskuntiin jotka ei edes kykene kohtaamaan ja jalostamaan yksilöittensä kykyjä sellaisina kuin ne kaikesta muista asioista riippumatta kullakin yksilöllä on.
Yhteiskunta joka kohtaa yksilön kaikissa elämänvaiheissa olennaisesti kaikista sosiaalisista yhteyksistä riippumattomana yksilönä on aivan varmasti paras mahdollinen niin yksilön elämän parhaimman toteutumisen kannalta kuin senkin kannalta että yksilön avut ja ominaisuudet kehittyvät yhteiskunnan hyödyksi niinkuin niiden kuuluukin.
Ja tietenkin sellainen yhteiskunta on onnellinen jossa ihminen ja hänen kykynsä kohdataan yksilöisyyden pohjalta. Ihminen itse on hänelle itselleen tärkein ja varmasti myös tyytyväisin kun pääsee kehittymään ja loistamaan kaikkine avuineen muita ja muiden mahdollisuuksia tallomatta.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Thursday, September 01, 2011
Jäykkyyttä, jäykkyyttä, jäykkyyttä turvallisuuspolitiikassa
Puolustusvoimien säästötarpeista on kovasti nyt puhetta.
Ja kaiken yllä leijuu valitettavasti se jäykkä käsitys että puolustusvoimien täytyy olla tietynkokoiset - riippumatta siitä mikä geoturvallisuuspoliittinen tilanne Suomella on.
On luonnollista supistaa puolustusvoimia jos turvallisuuspoliittinen tilanne on lähialueilla vakaa. Näin tehdään kaikilla muillakin alueilla kun kysyntää ja tarvetta ei ole.
Mutta yhtä erikoista kuin turvallisuuspoliittisen ajattelun tilannesokea jäykkyys on se että Suomessa ei ole nähty talousturvallisuuspoliittista todellisuutta.
Sitä että reippain yksityistämisottein on myyty suomalaista omistusta ja varantoja ulkomaisille omistajille - niin että suomalaisten omistajuusintressi puolustaa entistä omistamaansa kotimaataan sen kun heikkenee vaan.
Osoitusta joltisenkinlaisesta strategisen ajattelun puutteesta poliittisessa johdossa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Ja kaiken yllä leijuu valitettavasti se jäykkä käsitys että puolustusvoimien täytyy olla tietynkokoiset - riippumatta siitä mikä geoturvallisuuspoliittinen tilanne Suomella on.
On luonnollista supistaa puolustusvoimia jos turvallisuuspoliittinen tilanne on lähialueilla vakaa. Näin tehdään kaikilla muillakin alueilla kun kysyntää ja tarvetta ei ole.
Mutta yhtä erikoista kuin turvallisuuspoliittisen ajattelun tilannesokea jäykkyys on se että Suomessa ei ole nähty talousturvallisuuspoliittista todellisuutta.
Sitä että reippain yksityistämisottein on myyty suomalaista omistusta ja varantoja ulkomaisille omistajille - niin että suomalaisten omistajuusintressi puolustaa entistä omistamaansa kotimaataan sen kun heikkenee vaan.
Osoitusta joltisenkinlaisesta strategisen ajattelun puutteesta poliittisessa johdossa.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Pandemrix-jutussa alkaa vastuullisten paikallistaminen ja vastuuseen pano
Sikainfluenssaa vastaan annettu Pandemrix-rokote sairastutti tutkimusten mukaan henkilöt, joilla on narkolepsian riskiperimä.
4 - 19-vuotiaiden ryhmässä riski sairastua narkolepsiaan oli rokotetuilla lähes 12-kertainen verrattuna rokottamattomiin.
- Riskisuhde on todella iso, sanoo tutkimusprofessori Outi Vaarala Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta YLE Uutisille.
Sikainfluenssaa vastaan annettu Pandemrix-rokote lisäsi narkolepsiaa tautiperimän kantajilla ilmeisesti rokotteessa käytetyn adjuvantin eli tehosteaineen vuoksi.
Nyt keskustellaan onko yhteys lääkevastuulain mukaisesti korvauskynnyksen ylittävä. Ihmeellistä kompurointia kun riskisuhde on noin suuri - kun pitäisi alkaa keskustella koko lääketeollisuuden sekä mm. WHO:n rooli siitä miten tällaisella riskisuhteella oleva rokote on laisinkaan edes päässyt markkinoille.
Kun sen olisi pitänyt moisen riskisuhteen omaten jäädä kauas markkinoillepääsyrajasta.
Joku tai jotkut ovat mokanneet lääketeollisuudessa ja vastaavissa järjestöissä ja raskaasti. Asia on syytä tutkia ja panna asianosaiset päättäjät vastuuseen ja tietenkin pois viroistaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
4 - 19-vuotiaiden ryhmässä riski sairastua narkolepsiaan oli rokotetuilla lähes 12-kertainen verrattuna rokottamattomiin.
- Riskisuhde on todella iso, sanoo tutkimusprofessori Outi Vaarala Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta YLE Uutisille.
Sikainfluenssaa vastaan annettu Pandemrix-rokote lisäsi narkolepsiaa tautiperimän kantajilla ilmeisesti rokotteessa käytetyn adjuvantin eli tehosteaineen vuoksi.
Nyt keskustellaan onko yhteys lääkevastuulain mukaisesti korvauskynnyksen ylittävä. Ihmeellistä kompurointia kun riskisuhde on noin suuri - kun pitäisi alkaa keskustella koko lääketeollisuuden sekä mm. WHO:n rooli siitä miten tällaisella riskisuhteella oleva rokote on laisinkaan edes päässyt markkinoille.
Kun sen olisi pitänyt moisen riskisuhteen omaten jäädä kauas markkinoillepääsyrajasta.
Joku tai jotkut ovat mokanneet lääketeollisuudessa ja vastaavissa järjestöissä ja raskaasti. Asia on syytä tutkia ja panna asianosaiset päättäjät vastuuseen ja tietenkin pois viroistaan.
Jussi Vaarala
eettis-realistisen aatteen kehittäjä
Somerniemi
Subscribe to:
Posts (Atom)