Julkaisen nykyisin vain tässä blogissa
http://jussivaaralathoughts.blogspot.fi/
Jussi Vaarala Writings
Ethical-realistic thinking bases on two things: 1. the more in things is both ethics and realism the better it is as solution 2. most profound ethics is this: good life span for everyone in the world without harming other people or nature. Jussi Vaarala, creator of ethical-realistic thinking
Sunday, November 02, 2014
Thursday, September 25, 2014
Tuesday, September 23, 2014
Monday, September 22, 2014
Onko itsenäinen toimittajien ammattikunta virhe
Mitä tekee pelkän toimittajakoulutuksen tehnyt toimittaja. Hän seuraa mitä ympärillä tapahtuu ja kirjoittaa isoimmista asioista sekä poikkeuksellisista asioista. Ja lehden toimitus ja omistajat ovat erityisen tyytyväisiä perinteisesti olleet kuohuttavista aiheista koska ne myyvät.
Perinteisen toimittajan pitää siis olla hysterian hermolla saadakseen aikaan myyviä juttuja.
Mutta toimittajan pitää olla kaikkitietävä koska hän kirjoittaa kaikesta. Mutta kun toimittajakoulussa ei opeteta kaikkitietävyyttä niin siitä seuraa että toimittaja tietää kaikesta vähän ja ei mistään kunnolla.
Tietenkin toimittajat erikoistuvat eri aiheisiin.
Mutta silti on aivan eri asia opiskella korkeakoulussa jotain aihetta syvällisesti ja siten hankkia siihen jatkoksi toimittajan koulutus. Jutuissa on tällöin aivan toisella lailla syvyyttä ja tiedon laajuutta kuin pienillä lisäopeilla toimittajan koulutuksen päälle.
Nyt pitää oikeasti kysyä. Onko koko toimittajien itsenäinen ammattikunta virhe.
Joka ei jakele ihmisille tietoa ja ymmärrystä vaan hysteriapohjaista emootiotuuletusta.
Jussi Vaarala
Mitä tekee pelkän toimittajakoulutuksen tehnyt toimittaja. Hän seuraa mitä ympärillä tapahtuu ja kirjoittaa isoimmista asioista sekä poikkeuksellisista asioista. Ja lehden toimitus ja omistajat ovat erityisen tyytyväisiä perinteisesti olleet kuohuttavista aiheista koska ne myyvät.
Perinteisen toimittajan pitää siis olla hysterian hermolla saadakseen aikaan myyviä juttuja.
Mutta toimittajan pitää olla kaikkitietävä koska hän kirjoittaa kaikesta. Mutta kun toimittajakoulussa ei opeteta kaikkitietävyyttä niin siitä seuraa että toimittaja tietää kaikesta vähän ja ei mistään kunnolla.
Tietenkin toimittajat erikoistuvat eri aiheisiin.
Mutta silti on aivan eri asia opiskella korkeakoulussa jotain aihetta syvällisesti ja siten hankkia siihen jatkoksi toimittajan koulutus. Jutuissa on tällöin aivan toisella lailla syvyyttä ja tiedon laajuutta kuin pienillä lisäopeilla toimittajan koulutuksen päälle.
Nyt pitää oikeasti kysyä. Onko koko toimittajien itsenäinen ammattikunta virhe.
Joka ei jakele ihmisille tietoa ja ymmärrystä vaan hysteriapohjaista emootiotuuletusta.
Jussi Vaarala
Sunday, September 21, 2014
Saturday, September 20, 2014
Narsismin ja itserakkauden ero
Nykyisin on tullut lyömäaseeksi sana narsismi. Ja tässä suhteessa sekoitetaan helposti kaksi käsitettä - itserakkaus ja narsismi.
Ihmiset helposti kuvittelee että itserakas ihminen on narsisti.
Mutta ei välttämättä ulospäin itserakas ihminen ole narsisti - hän vaan tykkää itsestään ja haluaa näyttää sen ulospäin. Mutta se ei tarkoita sitä että hän välttämättä käyttäisi kylmästi ja kyynisesti ihmisiä itsekkäästi hyväkseen.
Ja toisaalta on niin että narsisti saattaa olla ja useinmiten onkin oikein hyvin käyttäytyvä ja kohtelias ja tapojen tasolla ihmisiä huomioiva - mutta tuon ulkokuoren takana kyttää kyyninen kylmä narsisti joka etsii ja odottaa vaan tilaisuuksia käyttää ihmisiä kylmästi hyväkseen.
Ja senkin erehdyksen ihmiset vielä tekevät että käsittävät hyvät tavat hyviksi teoiksi. Hyvät tavat ovat vain sosiaalista vuorovaikutusta ja kohteliaisuutta ja siksi oiva piilopaikka sille että muilla teoilla ihminen kyynisesti ottaa toisesta kaiken sen irti mitä ikinä saa.
Narsismin ja itserakkauden sekä tapojen ja tekojen erottaminen toisistaan ja niiden oleellisen ero oivaltaminen auttaa sen narsismirummutuksen oivaltamisessa mitä jatkuvasti ja kiihtyvästi mm. sosiaalisessa mediassa tapahtuu.
Jussi Vaarala
20.9.2014
Nykyisin on tullut lyömäaseeksi sana narsismi. Ja tässä suhteessa sekoitetaan helposti kaksi käsitettä - itserakkaus ja narsismi.
Ihmiset helposti kuvittelee että itserakas ihminen on narsisti.
Mutta ei välttämättä ulospäin itserakas ihminen ole narsisti - hän vaan tykkää itsestään ja haluaa näyttää sen ulospäin. Mutta se ei tarkoita sitä että hän välttämättä käyttäisi kylmästi ja kyynisesti ihmisiä itsekkäästi hyväkseen.
Ja toisaalta on niin että narsisti saattaa olla ja useinmiten onkin oikein hyvin käyttäytyvä ja kohtelias ja tapojen tasolla ihmisiä huomioiva - mutta tuon ulkokuoren takana kyttää kyyninen kylmä narsisti joka etsii ja odottaa vaan tilaisuuksia käyttää ihmisiä kylmästi hyväkseen.
Ja senkin erehdyksen ihmiset vielä tekevät että käsittävät hyvät tavat hyviksi teoiksi. Hyvät tavat ovat vain sosiaalista vuorovaikutusta ja kohteliaisuutta ja siksi oiva piilopaikka sille että muilla teoilla ihminen kyynisesti ottaa toisesta kaiken sen irti mitä ikinä saa.
Narsismin ja itserakkauden sekä tapojen ja tekojen erottaminen toisistaan ja niiden oleellisen ero oivaltaminen auttaa sen narsismirummutuksen oivaltamisessa mitä jatkuvasti ja kiihtyvästi mm. sosiaalisessa mediassa tapahtuu.
Jussi Vaarala
20.9.2014
Näin luodaan lamautunut tehoton yhteiskunta
Etkö tiedä mikä sinuun iski.
Oliko sinulla hyvä työpaikka ja sitten vaan yhtäkkiä sait potkut eikä kukaan selittänyt miksi.
Lähtikö puolisosi ihan yllättäen selittämättä mitään. Ja niin edelleen.
Täysin arvaamattomat yllättävät iskut tai menetykset ilman selityksiä ovat ihmiselle hyvin traumaattisia. Ja nimenomaan pitkäkestoisella ihmistä huomattavasti lamaavalla tavalla.
Ihmiset haluavat elämäänsä ennustettavuutta ja turvallisuutta ja yksilöstä riippuen myös jossain määrin ennustamattomuutta - mutta niin että se on heidän hallittavissaan.
Lisäksi ihmiset haluavat vaikuttaa elämäänsä ja saada myös itsestään ja muusta maailmasta niin tietoa että omaan elämään vaikuttaminen onnistuu.
Selityksiä vaille jäävät ikävät yllätykset ja menetykset rikkovat pahasti tuota ihmisen perusturvallisuuden tarvetta.
Mutta kyse ei ole vain yksilöistä vaan kyse on - aina - myös yhteiskunnan terveydestä sen suhteen kuinka se tukee ihmisten kykyä ennustettavaan heidän itsensä hallitsemaan elämään.
Ja mitä enemmän yhteiskunnassa on ihmisiä jotka ovat kokeneet edes yhden saati sitten useampia traumaattisia yllättäviä ikäviä menetyksiä sitä enemmän yhteiskunta on lamautunut.
Sillä miten ihminen uskaltaa ja haluaa tehdä ja yrittää mitään uutta jos heidän subjektiivisessä odotushorisontissaan väijyy menetyksen mahdollisuuksia vailla selityksiä.
Siksi kun ikäviä asioita elämässä tehdään pitäisi luoda yhteiskunnassa ikävien toimien selitysnormi - että kerrotaan ihmiselle miksi hänelle nyt tehdään näin.
Jos niin tehdään se voi olla opettavaa mutta jos ei tehdä se on traumatisoivaa. Ja sen jälkeen lamaavaa.
Yhteiskuntaa voidaan tietysti yrittää hallita yllätysmomentein pelolla - mutta sitäkin varmemmin on tuloksena alakuloinen lamaantunut yhteiskunta joka ei oikein uskalla mitään mitä pomot ei käske.
On aina parempi hallita mitä tahansa tilannetta ihmisten elämän itsehallintaa vahvistamalla kuin sitä traumatisoimalla.
Jussi Vaarala
20.9.2014
Etkö tiedä mikä sinuun iski.
Oliko sinulla hyvä työpaikka ja sitten vaan yhtäkkiä sait potkut eikä kukaan selittänyt miksi.
Lähtikö puolisosi ihan yllättäen selittämättä mitään. Ja niin edelleen.
Täysin arvaamattomat yllättävät iskut tai menetykset ilman selityksiä ovat ihmiselle hyvin traumaattisia. Ja nimenomaan pitkäkestoisella ihmistä huomattavasti lamaavalla tavalla.
Ihmiset haluavat elämäänsä ennustettavuutta ja turvallisuutta ja yksilöstä riippuen myös jossain määrin ennustamattomuutta - mutta niin että se on heidän hallittavissaan.
Lisäksi ihmiset haluavat vaikuttaa elämäänsä ja saada myös itsestään ja muusta maailmasta niin tietoa että omaan elämään vaikuttaminen onnistuu.
Selityksiä vaille jäävät ikävät yllätykset ja menetykset rikkovat pahasti tuota ihmisen perusturvallisuuden tarvetta.
Mutta kyse ei ole vain yksilöistä vaan kyse on - aina - myös yhteiskunnan terveydestä sen suhteen kuinka se tukee ihmisten kykyä ennustettavaan heidän itsensä hallitsemaan elämään.
Ja mitä enemmän yhteiskunnassa on ihmisiä jotka ovat kokeneet edes yhden saati sitten useampia traumaattisia yllättäviä ikäviä menetyksiä sitä enemmän yhteiskunta on lamautunut.
Sillä miten ihminen uskaltaa ja haluaa tehdä ja yrittää mitään uutta jos heidän subjektiivisessä odotushorisontissaan väijyy menetyksen mahdollisuuksia vailla selityksiä.
Siksi kun ikäviä asioita elämässä tehdään pitäisi luoda yhteiskunnassa ikävien toimien selitysnormi - että kerrotaan ihmiselle miksi hänelle nyt tehdään näin.
Jos niin tehdään se voi olla opettavaa mutta jos ei tehdä se on traumatisoivaa. Ja sen jälkeen lamaavaa.
Yhteiskuntaa voidaan tietysti yrittää hallita yllätysmomentein pelolla - mutta sitäkin varmemmin on tuloksena alakuloinen lamaantunut yhteiskunta joka ei oikein uskalla mitään mitä pomot ei käske.
On aina parempi hallita mitä tahansa tilannetta ihmisten elämän itsehallintaa vahvistamalla kuin sitä traumatisoimalla.
Jussi Vaarala
20.9.2014
Friday, September 19, 2014
Löysän läpänheiton joojoo-ryhmät
Sangen monelle sopisi ohjeeksi:
Ajattele ensin perusteellisesti asiat oikeista lähtökohdistaan ja sitten loppuun saakka.
Löysiltä pohjilta löysää läpänheittoa osaa kaikki.
Internetin avattua ihmisille vapaan sosiaalisen kanssakäymisen alustan se on avannut myös alustan
löysälle läpänheitolle - ja löysän läpänheiton aktivisteille.
On syntynyt suorastaan asenteita ja ennakkoluuloja - jota ei pidä sekoittaa ajatteluun - ruokkivaa
sosiaalista ryhmänmuodostusta mutta ei asioiden oikeista lähtökohdista perusteellisesti ja ajattelultaan
loppuunsaakka vietyä tiedon muodostusta.
Selvästikin enemmän kuin usein on näiden läpänheiton joojoo-ryhmien lähtökohtaperusteita
ammuttava hajalle ja uuteen asentoon että oikea ymmärrys ja eteenpäinvievä tiedonmuodostus
syntyisi.
Mutta tämä läpänheiton joojoo-ryhmäily ei ole vain internetin asia. Sehän on suorastaa sangen usein
niin median kuin poliitikkojenkin leipä. Ja jopa puolueissa on taipumusta siihen.
Huumorimielessä lähtökohdiltaan kevyt läpänheitto on ok. Mutta asioihin liittyvää asenne- ja
ennakkoluulovyörytystä joojoo-nyökyttelyineen on vaikea hyväksyä.
Koska se ei edistä yhtään mitään joka on tärkeää.
Mutta on yksi ryhmä joka aivan ammatikseen pitää asiallisuuden päätä pinnalla.
Se on suoritustason virkamiehet ja yksityisen sektorin palvelutaso.
Ja se on suurempi onni Suomelle kuin harva asennevyörytykseltään uskaltaa edes ajatella.
Jussi Vaarala
20.9.2014
Sangen monelle sopisi ohjeeksi:
Ajattele ensin perusteellisesti asiat oikeista lähtökohdistaan ja sitten loppuun saakka.
Löysiltä pohjilta löysää läpänheittoa osaa kaikki.
Internetin avattua ihmisille vapaan sosiaalisen kanssakäymisen alustan se on avannut myös alustan
löysälle läpänheitolle - ja löysän läpänheiton aktivisteille.
On syntynyt suorastaan asenteita ja ennakkoluuloja - jota ei pidä sekoittaa ajatteluun - ruokkivaa
sosiaalista ryhmänmuodostusta mutta ei asioiden oikeista lähtökohdista perusteellisesti ja ajattelultaan
loppuunsaakka vietyä tiedon muodostusta.
Selvästikin enemmän kuin usein on näiden läpänheiton joojoo-ryhmien lähtökohtaperusteita
ammuttava hajalle ja uuteen asentoon että oikea ymmärrys ja eteenpäinvievä tiedonmuodostus
syntyisi.
Mutta tämä läpänheiton joojoo-ryhmäily ei ole vain internetin asia. Sehän on suorastaa sangen usein
niin median kuin poliitikkojenkin leipä. Ja jopa puolueissa on taipumusta siihen.
Huumorimielessä lähtökohdiltaan kevyt läpänheitto on ok. Mutta asioihin liittyvää asenne- ja
ennakkoluulovyörytystä joojoo-nyökyttelyineen on vaikea hyväksyä.
Koska se ei edistä yhtään mitään joka on tärkeää.
Mutta on yksi ryhmä joka aivan ammatikseen pitää asiallisuuden päätä pinnalla.
Se on suoritustason virkamiehet ja yksityisen sektorin palvelutaso.
Ja se on suurempi onni Suomelle kuin harva asennevyörytykseltään uskaltaa edes ajatella.
Jussi Vaarala
20.9.2014
Subscribe to:
Posts (Atom)